Salaiset aseveljet/Oula Silvennoinen

[Trilisser]

Nyt on Silvennoisen kirja luettu ja kokonaisuutena se yllätti positiivisesti, etenkin kustantajan epäonnistuneen mainonnan jälkeen. Moralisointia olisi voinut jättää vähemmälläe. Esim. Kairalan kapinan jälkipeleissä en näe mitään ihmeellistä tai moralisoinnin arvoista, toisin kuin Silvennoinen. Enkä moralisoisi esim. niitä muutamia kolmannen asteen kuulustelujakaan. Etenkin kun niiltä saattoi välttyä avaamalla kielenkantansa ja toiseksi vastapuolen menetelmät olivat jo ihan toisella tasolla. Ja eikä Silvennoinen kyennyt todistamaan yhtään kuulusteltua syyttömäksi vakoiluun, sabotaashiin tms.


Ihmetyttää myös Silvennoisen ilmeinen hyväksyntä Churchillin periaatteelle, että "Saksan viholliset ovat Englannin ystäviä ja Saksan ystävät Englannin vihollisia" kun sama periaate ei tunnu saavuttavan hänen hyväksyntäänsä Suomen osalta (=Neuvostoliiton ystävät [Englanti ja USA] ovat Suomen vihollisia).

Samoin ihmettelen miksi Silvennoinen olettaa Saksan vaikutuksen Pohjois-Norjassa muodostaneen potentiaalisen uhan Suomen ulkomaankaupalle samalla kun hän ei kertaakaan mainitse Englannin toteutunutta uhkaa Suomen ulkomaankaupalle Välirauhan aikana.

Ja Nürnbergin sotarikosmääritelmiin turvautuminen on jo naurettavuuden huippu. Ihan sama asia kuin Markku Salminen rattijuoppousvalistajana.

[Emma-Liisa]

Ja Nürnbergin sotarikosmääritelmiin turvautuminen on jo naurettavuuden huippu.

Ei kai sinänsä ole naurettavaa osoittaa, miltä suomalaiset tekijät välttyivät. Mutta kannattaa muistaa USA:n entisen puolustusministerin Robert McNamaran reilu tunnustus, että jos Japani olisi voittanut sodan, hänet olisi hirtetty sotarikollisena (oli kaupunkien pommitusten suunnittelijoita).

[Trilisser]

Tuota esimerkkiäsi juuri tarkoitinkin. Sen verran noista kolmannen asteen kuulusteluista, että Silvennoisen esimerkkien perusteella menetelmät olivat kovin lieviä. Yleensäkin sanoisin, että vaikka esim. jenkkien menetelmät Gitmossa eivät lieviä olekaan, on niiden liian äänekäs kuvaaminen "kidutukseksi" todellinen karhunpalvelus todellisen kidutuksen uhreille.

[Seppo Jyrkinen]

Sain vihdoin luettua opuksen lävitse. Olen samaa mieltä muutaman kommentoijan kanssa siitä, että kirja on paljon parempi kuin Hesarin puffi. Meinasi ihan jäädä lukematta. Jatkossa lienee syytä jättää Hesari lukematta.

Muutama seikka tosin pistää silmään.

Kirja kertoo Linkomiehen hallituksesta (1943) sivulla 290: "Uusi hallitus aloitti tilanteen uudelleenarvioinnin... ja Suomessa yhä oleskeleville juutalaisille pakolaisille ryhdyttiin Ruotsin viranomaisten kanssa neuvottelemaan mahdollisuutta siirtyä Ruotsiin."

Väite ei aivan pidä paikkaansa.

Ajatus pakolaisten siirtämisestä Ruotsiin sai alkunsa jo edellisen hallituksen aikana jossa sitä vei eteenpäin sisäministeri Horelli.

Tästä kertoo myös kirjan oma lähdeviite n:o 800. Siinä Isac Pergament kertoo, että joulukuun 1942 alussa valtiollisen poliisin etsivä Viherluoto oli pyytänyt häntä matkustamaan Ruotsiin tiedustelemaan, olisiko pakolaisten mahdollista siirtyä sinne. Rautkallio puolestaan kertoo, että tätä asiaa Suomen ulkoministeriö ehdotti sisäministeriölle 22. marraskuuta ja ajatus sai kahta viikkoa myöhemmin Horellin hyväksynnän.

Linkomiehen hallitus aloitti työnsä 5. maaliskuuta 1943 eli vajaat neljä kuukautta sen jälkeen kun ajatus pakolaisten siirtämisestä Ruotsiin oli pantu vireille.

Pakolaisten siirtoyritys Ruotsiin on osoitus halusta suojella maahan tulleita pakolaisia, mikä ei alkuunkaan istu yksiin Horellista ja valposta annettuun yksipuoliseen, joissain yhteyksissä suorastaan demonisoituun, kuvaan.

[Emma-Liisa]

Enkä moralisoisi esim. niitä muutamia kolmannen asteen kuulustelujakaan. Etenkin kun niiltä saattoi välttyä avaamalla kielenkantansa ja toiseksi vastapuolen menetelmät olivat jo ihan toisella tasolla. Ja eikä Silvennoinen kyennyt todistamaan yhtään kuulusteltua syyttömäksi vakoiluun, sabotaashiin tms.

Yleinen oikeusperiaate on, että syyttömyyttä ei tarvitse todistaa, vaan syyllisyys.

Kansainvälisten sopimusten mukaan sotavankien ei tarvitse kertoa muuuta kuin henkilötietonsa.

[Trilisser]

Kansainvälisten sopimusten mukaan sotavankien ei tarvitse kertoa muuuta kuin henkilötietonsa.

Niin, ja kansainväliset sopimukset kieltävät myös aivan yksiselitteisesti siviilikohteiden pommituksen. Mutta eipä moiset pykälät ole paljoa painaneet, kun "ihmiskunnan toivon majakka" ilosanomaansa levittää ympäri maailman.

[Trilisser]

Aiemmin tällä viikolla Oula Silvennoinen haasteli radiossa sen verran pehmoisia, että hirvittää. Kuulemma Suomen tekemisiä erään pienen vähemmistön suhteen ei neuvostoaikana käsitelty "poliittisista syistä". Radion juontajan mukaan Silvennoinen tutkii nyt em. vähemmistöaihetta. Ilmeisesti nyt ko. vähemmistön kohtelua koskeva tutkimus on täysin poliikasta vapaata. Uskokoon ken tahtoo. Pitää olla kyllä melkoinen puusilmä, jos näin sattuu uskomaan.

Silvennoinen myös jankkasi lempiteemaansa eli "ideologista tuhoamissotaansa" johon ilmeisesti Silvennoisen mukaan vain Saksa on on syyllistynyt. Mutta mitä muuta kuin ideologista tuhoamissotaa "ihmiskunnan toivon majakka"* kävi Japania ja Saksaa vastaan, Neuvostolasta nyt puhumattakaan? Tai intiaanien tuhoaminen, olihan sekin pohjimmiltaan pitä puhtainta ideologista tuhoamissotaa. Mutta tämän sanomisestahan ei nykypäivänä saa ruskeakielisyyspisteitä.

Kylläpä Sampo Ahto oli oikeassa Sotilasaikauslehden äskettäisessä (muistaakseni 10/2009) arvostelussa siitä, mistä Silvennoinen on tehty.

*Näin sanailee "isänmaallisen Amerikan historia".

[Emma-Liisa]

Kuulemma Suomen tekemisiä erään pienen vähemmistön suhteen ei neuvostoaikana käsitelty "poliittisista syistä".

Mikähän vähemmistö on kyseessä?