Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

MM kirjoitti:Minusta nuo Kivimäen sanat ovat melko raskauttavat erillissotateesin kannalta
Mutta Stalinin ehdotus tukee sitä :)

Sinänsä koko keskustelu erillisota vai ei on mielestäni väärä, sen sijaan pitäisi kysyä kuinka lähellä olimme Saksaa milläkin alueella ja minäkin aikana.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Heikki Jansson kirjoitti: Toisaalta on syytä muistaa, että nämä itäkarjalaiset alueet olisivat nykyään riippana muille suomalaisille veronmaksajille, koska ne mitä ilmeisimmin olisivat kehitysalueita.
Mutta sieltä saataisiin puuta - tullitta.
Heikki Jansson kirjoitti: Jostain syystä oletetaan aina, että maan saaminen on joptenkin valtiolle eduksi - niin kuin valtio omistaisi alueensa eikä että jonkin maanosan kuuluminen valtiolle merkitsee velvollisuutta huolehtia sen alueen asukkaiden hyvinvoinnista - mikä merkitsisi itäkarjalasta puhuttaessa valtavia panostuksia infrastruktuuriin ja kansalaisten yhdenvertaisuudesta johtuvaa velvollisuutta tukea kehitysalueita. Yleensä kuitenkin ollaan niin kuin valtio saisi isoja omaisuuksia kun sen hallintovaltaan liitetään jokin alue.
Sekoitat tuossa sen, mitä tuolloin ajateltiin, siihen mitä nykyisin ajatellaan. Kirjoittelen alla tuon aikaisista syistä.

Jälkikäteen on helppo sanoa, että Itä-Karjalan saaminen olisi
1. jatkanut Suomen yksipuolista keskittymistä puuteollisuuteen eli ei olisi ollut "syytä" rakentaa metalliteollisuutta
2. tuonut Suomeen vähemmistöongelman, jota olisi yritetty ratkaista kovakätisellä suomalaistamisella
Heikki Jansson kirjoitti: Mutta suursuomea rakentamassa olleet katsoivatkin, että suomalaisten pyhä velvollisuus oli vapauttaa itäkarjalaiset heimosukulaisemme Neuvostoliiton ikeen alta. He olivat kuin taistolaiset - silmälapuin varustettuja hyvää tarkoittavia idealisteja.
Eivät AKS:läiset heimointoilijat päätöstä mennä Itä-Karjalaan tehneet. Ylipäänsä se mitä julkisesti puhutaan ei useinkaan ole päätöksen syy.

Todellisia syitä lienevät olleet (ei välttämättä tärkeysjärjestys):
1. Saksan sodanpäämäärien auttaminen palkaksi aseavusta (ns. kädenlyönti Syvärillä)
2. NL:n hyökkäytukikohtien tuhoaminen eli strategisesti paremmat rajat (mikä ei kuitenkaan vastannut todellisuutta -44)
3. taloudellinen hyöty erityisesti metsäteollisuudelle (teollisuuspohatta Walden oli puolustuministeri)

MM
Viestit: 344
Liittynyt: 23.09.08 09:47

Valistunut aikalaismielipide kesältä 1942. Huomio toiseksiviimeiseen kappaleeseen.

https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10 ... sequence=1

Heikki Jansson
Viestit: 662
Liittynyt: 14.04.06 12:55
Paikkakunta: Kirkkonummi

MM kirjoitti:Valistunut aikalaismielipide kesältä 1942. Huomio toiseksiviimeiseen kappaleeseen.

https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10 ... sequence=1
Hih. :cool:

Niinpä. Sama mies taisteli sitten 26 vuotta presidenttinä nykiäkseen Suomelle ulkopoliittista liikkumavaraa irti Neuvostoliitosta. Aiemman sotapolitiikan tulos ilmeni, http://personal.inet.fi/koti/heikkijans/Suomettajat Teheraanissat] näiden kolmen miehen sopimuksesta[ jolla Suomi liitettiin koko kylmän sodan ajaksi Neuvostoliiton etupiiriin.



Sotapolitiikka korvautui Paasikiven linjan mukaisella politiikalla, jossa epäluulo Neuvostoliittoa kohtaan korvattiin pyrkimyksellä voittaa sen epäluulo. UKK jatkoikin tähän pohjautuvaa politiikkaa. Yhdestä sen politiikan tuloksesta, eli ETY-kokouksestaon arkistokuvaa täällä.

Sitten ne, jotka eivät tiedä / muista mistä tähän lähdettiin moittivat UKK:ta ”liiallisesta myöntyväisyydestä” kertomatta milloinkaan missä UKK olisi ”liiallisesti” myöntynyt johonkin.

Terv.
//Heikki Jansson
Viimeksi muokannut Heikki Jansson, 20.11.08 10:19. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

MM
Viestit: 344
Liittynyt: 23.09.08 09:47

Emma-Liisan esittämät syyt taisivat tulla tuossa kirjoituksessa mainituiksi, eikähän Urkki enää tuolloin ollut AKS:lainen. Kirjoituksen ajankohta on yllättävän myöhäinen ajatellen "tuulen" kääntymistä. Ihme kyllä, Saksan kumppanuutta ei kirjoituksessa mainita ollenkaan.

MM
Viestit: 344
Liittynyt: 23.09.08 09:47

Alunperin Kuusisen hallituksen alueluovutussopimusta koskeneen kysymykseni ihmetys kohdistui Itä-Karjalan osuuteen, jossa aiheessa keskustelu on kulkenutkin. Tämän foorumin aiheesta "Talvisodan Suomi: lännen ihalema ja unohtama?" löysin vielä yhden Kuusisen sopimusta koskevan kohdan Kimmo Rentolan artikkelista, lähdeviitteestä 41:

http://www.ennenjanyt.net/4-02/rentola.htm

Siinä USA:n Moskovan suurlähettiläs kaavailee sellaista kompromissia, että Kuusisen hallituksen johtoon vaihdettaisiin Paasikivi, jolloin NL: ei tarvitsisi vetäytyä Kuusisen sopimuksesta ja suomalaiset saisivat kaipaamansa rauhan.

Miksi Paasikivi, Kekkonenhan siihen olisi sopinut.

Ilmeisesti tuolloin ei vielä kannettu huolta Muurmannin radan uhasta, kun suomalaiset olisi hyväksytty sen viereen koko matkalta. Tosin ystävällismielisen hallituksen kanssa.

Heikki Jansson
Viestit: 662
Liittynyt: 14.04.06 12:55
Paikkakunta: Kirkkonummi

MM kirjoitti:Alunperin Kuusisen hallituksen alueluovutussopimusta koskeneen kysymykseni ihmetys kohdistui Itä-Karjalan osuuteen, jossa aiheessa keskustelu on kulkenutkin. Tämän foorumin aiheesta "Talvisodan Suomi: lännen ihalema ja unohtama?" löysin vielä yhden Kuusisen sopimusta koskevan kohdan Kimmo Rentolan artikkelista, lähdeviitteestä 41:

http://www.ennenjanyt.net/4-02/rentola.htm

Siinä USA:n Moskovan suurlähettiläs kaavailee sellaista kompromissia, että Kuusisen hallituksen johtoon vaihdettaisiin Paasikivi, jolloin NL: ei tarvitsisi vetäytyä Kuusisen sopimuksesta ja suomalaiset saisivat kaipaamansa rauhan.

Miksi Paasikivi, Kekkonenhan siihen olisi sopinut.
Ilmeisesti Paasikivi, koska Neuvostoliitossa tämä nautti arvostusta ja luottamusta. Urkki oli Kremlissä aika tuntematon herra tuolloin.

Neuvostoliitossa olennaista oli henkilö – jonkin Neuvostoliiton syrjäisen osan johtohenkilö tunnettiin ja tämä nautti Kremlin luottamusta - tai ei nauttinut. Tästä tarkemmin kertoo Esa Seppänen tohtorinväitöksessään: ”Itäsuhteiden kolmiodraama. Kekkonen, Breznev, Kosygin 1960-1980”, josta muun muassa ilmenee, että Kremlissä käsitettiin politiikka eräänlaiseksi ”perheeksi”, jossa tunnettiin vain ihmiset, ei niinkään politiikka (vrt. mafian organisointia perheen muotoon, vaikken muuta kuin organisaation puolesta halua verrata). Esimerkiksi Breznev oli jo pitkälle dementoituneena ja epäluuloisena vanhuksena kuultuaan että UKK suosittelee Kostamus-projektia sanonut suurin piirtein (muistista siteeraten Seppäsen kirjaa) että ”Vai Urho puoltaa, no jos Urho niin hyväksytään sitten – ja niin päätettiin hyväksyä koko Kostamus-projekti UKK:n persoonan perusteella. Itse projektista Breznev ei tiennyt juuri mitään mutta Urkkiin tämä luotti. Löysin Lyhyt esittely Seppäsen kirjasta tuosta.
Ilmeisesti tuolloin ei vielä kannettu huolta Muurmannin radan uhasta, kun suomalaiset olisi hyväksytty sen viereen koko matkalta. Tosin ystävällismielisen hallituksen kanssa.
Saksa ei tuolloin ollut vielä miehittänyt Norjaa, eikä uhkaa saksalaishyökkäyksestä Norjan puolelta Kirkkenesistä (arviolta n. 100 km Muurmannista) Suomen alueen kautta vielä ollut. Sen sijaan Muurmannin radan turvallisuus oli merkittävä välirauhan aikana, jolloin sen (ja Stalinin kanavan) puolustusrakennelmiin Neuvostoliitto panosti paljonkin.

On tosin totta, että Kuusisen hallitus oli mainitsemallasi tavoin lievästi sanoen ”ystävällismielinen” mutta Neuvostoliitto ei ainakaan Moskovan neuvotteluissa ollut huolissaan siitä, että Suomi hyökkäisi taas Neuvostoliittoa vastaan, niin kuin 20 vuotta aikaisemmin sotaretkissä 1919-20. Huoli koski sitä mahdollisuutta, että jokin kolmas valtio (oletettavasti Englanti tai Saksa, myös Ranska, tai näiden jokin liittoutuma) hyökkäisi Suomen alueen kautta ja saisi sillanpääaseman 32 kilometriä Leningradista.

Stalin esitti Moskovan neuvotteluissa 14. lokakuuta että ”[font=Arial]... emme voi jättää Leningradin turvallisuuskymystä järjestämättä. Leningrad sijaitsee 32 km Leningradista. Meillä [Neuvostoliitolla] on nykyään tykkejä, jotka ampuvat 50 - 60 km. Teillekin on epäedullista, että on olemassa pysyväinen uhka Leningradia vastaan, joka pilaa maittemme välit.[/font]” Vaikka Stalin tässä neuvoo vastapuoltaan, suomalaisia, ei tämän sanomista voi kiistää. Zelenogorsk (silloin Terijoki) on nykyään Pietarin esikaupunki.

Suomalaisten ongelma on koko itsenäisyyden ajan ollut, että itärajamme oli itsenäistymisen jälkeen täysin keinotekoinen tsaarivenäjän sisäinen hallintoalueen ”raja”, yhdentekevä ja tsaarin määräämä koko Venäjän hallinnon rationaalisuuden vaatimusten perusteella. Tämän Paasikivi, joka oli ollut pääneuvottelijamme Tarton rauhasta neuvoteltaessa, tiesi varsin hyvin. Suomalaisten tarkoitukseton ahneus Tarton rauhassa kostautui. Kuten sanonta kuuluu, ahneella on [eräs adjektiivi] loppu. Tässä tapauksessa loppu oli Moskovan (ja Pariisin) rauha. ;-)

Puolustusvoimien päällikkö kenraali Gustav Hägglund totesikin siirtyessän eläkkeelle ja HBL:n haastatellessa häntä, että hänen mielestään Suomen ei tulisi ottaa takaisin Karjalaa vaikka ”sitä tarjottaisiin kultalautasella”.

Terv.
// Heikki Jansson

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Heikki Jansson kirjoitti: missä UKK olisi ”liiallisesti” myöntynyt johonkin.
Verrattuna Paasikiveen:
1. sallimalla NL:n sekaantua Suomen hallituksen koostumiseen
2. "suomettamalla" koko eliitin, jolloin ei ollut enää mahdollista vedota siihen, mikä menee eduskunnassa läpi ja mikä ei

Ilmeisesti ero Passikiven ja Kekkosen välillä oli se, että Kekkonen ei kyennyt erottamaan omaa etuaan valtakunnan edusta.

Heikki Jansson
Viestit: 662
Liittynyt: 14.04.06 12:55
Paikkakunta: Kirkkonummi

Emma-Liisa kirjoitti:
Heikki Jansson kirjoitti: missä UKK olisi ”liiallisesti” myöntynyt johonkin.
Verrattuna Paasikiveen:
1. sallimalla NL:n sekaantua Suomen hallituksen koostumiseen
2. "suomettamalla" koko eliitin, jolloin ei ollut enää mahdollista vedota siihen, mikä menee eduskunnassa läpi ja mikä ei
Höh. Ikivanhaa porvarillista propagandaa joka on perua 30-luvun fasistien bolševikkienvastaisesta sotapolitiikasta. Sen jälkeen kun voittajavaltioiden Teheranissa, Jaltalla ja Potsdamissa tekemät sopimukset tulivat MR-sopimuksen sijaan, oli Suomi yhä edelleen täysin yksin ja Neuvostoliiton armoilla. Vanha tukija ja sopijakumppani Saksa oli murskattu. Ne kolme herraa, jotka näkyvät valokuvassa, olivat sopineet ”suomettamisesta”.

Neuvostoliiton varsinainen puuttuminen Suomen sisäpolitiikkaan alkoi 1940 jolloin Neuvostoliitto ilmoitti, että sen nimeltä mainitsemat henkilöt eivät olleet sille mieluisia presidentinvaaleissa. Presidentiksi valittu Risto Ryti ei kuulunut Neuvostoliiton mainitsemiin. Tanner kuului, ja muistaakseni Mannerheim. Tämän oikeistolaista sotapolitiikkaa puolustavat muistavat aina mainita Neuvostoliiton tuomittavana puuttumisena Suomen sisäisiin asioihin.

Samalla he unohtavat tietysti mainita että myös Englanti ilmoitti, keitä se ei halunnut presidentiksi ja hetkeä myöhemmin Saksa. Rytiä ei kukaan vastustanut. Nämä puuttumiset presidentinvaaleihin eivät kuitenkaan ole oikeistolaisten mielestä, syystä taikka toisesta, sekaantumista Suomen sisäisiin asioihin. Eduskunta valitsi sitten turvalliseksi mielletyn Rytin, jota kukaan suurvalloista ei vastustanut ylivoimaisella äänimäärällä.

Kekkonen ei, eikä Mannerheim ollessaan presidentti, ”sallinut” valvontakomission tuloa maahan jatkosodan jälkeen. Se tuli omin lupineen. Andrei Ždanov ei pyytänyt Kekkoselta eikä Mannerheimilta eikä Paasikiveltäkään lupaa tulla. Ždanov tuli, koska ne kolme herraa, joista on valokuva kotisivullani, olivat niin keskenään sopineet, eikä kenelläkään suomalaisella ollut siihen yhtään mitään sanomista, koska sotapolitiikka oli osoittautunut taas Suomen kannalta katastrofiksi.

Sotapolitiikastaan sotasyylliset sitten tuomittiinkin. Täällä kotona useimmat eivät edes tienneet, mihin tuomitut olivat syyllistyneet ja luulivat, että se oikeudenkäynti oli pelkkä voittajavaltioiden (eli Neuvostoliiton) diktaatti ja farssi. Hallitusten valepropaganda oli harhauttanut kansan hallitusten ja Rytin vuosian 1939-1945 harjoittamasta sotapolitiikasta, että se piti yksin Neuvostoliittoa syypäänä sotiin. Mutta SKDL:n saama noin 25 prosentin tuki oli yksi osoitus rauhanliikkeen etenemisestä. Jos laajemmin olisi tiedetty se, minkä historiantutkimus on myöhemmin selvittänyt, kansa olisi vaatinut sitä, mitä se yleensä vaati, siis verta ja Rytin päätä vadille.

Paasikivi ei liioin sallinut Neuvostoliiton puuttumisen sisäisiin asioihimme: Neuvostoliitto puuttui omin lupineen ja Paasikivi joutui pitämään äänekkään suunsa (hän puhui usein karjumalla) kiinni. Kekkonen ei liioin sallinut Neuvostoliiton puuttumisen Suomen hallitusten nimittämiseen. Neuvostoliitto teki sen omin lupineen. Kekkonen antoi päinvastoin K-A Fagerholmille kesällä -58 mahdollisuutensa yrittää. Samaan aikaan elettiin Berliinin kriisiä. Hallitukseen tulivat mm. Väinö Tanner ja toinen Neuvostoliiton epäsuosiossa ollut Väinö, Väinö Leskinen. Seuraus oli taas katastrofi. K-A Fagerholm joutui eroamaan omasta aloitteesta ja UKK joutui astumaan remmiin, pelasti sen mikä pelastettavissa oli Fagerholmin jäljiltä ja nimitti V.J. Sukselaisen II hallituksen.

”Suomettamis-termi” tuli Länsi-saksan äärioikeistolaispiireistä, Franz Josef Straußin sanastosta. Suomen etujen vastaisesti sitten äärioikeisto meillä käytti sanaa poliittisessa propagandassa kun samaan aikaan vastuullinen ulkopolitiikka yritti saada kansainvälistä tunnustusta puolueettomuudelle ja teki siten myyräntyötä suomalaisille pyrkimyksille pysyä puolueettomana. Totta kai sana levisi. Olihan riippuvaisuutemme Neuvostoliitosta epämiellyttävä fakta. Mutta fakta se oli. Se oli sen politiikan peruja, joiden politiikan jatkajat syyttivät UKK:ta - oman politiikkansa seurauksista.

Fagerholm epäonnistui yöpakkasten hoitamisessa. Suhteet Neuvostoliittoon olivat käytännössä lähes poikki. Kaksi vuotta myöhemmin tuli noottikriisi. YYA-sopimuksen konsultaatiopykälään vedottiin.

Mitä olisi pitänyt tehdä – julistaa sota Neuvostoliitolle ja hyökätä taas Karjalan kannaksella. Olisi syntynyt lisää niitä, joista Balladi toveri Viljasesta sanotaan:
Ei itseään hän itkenyt, hän suri vain veljiään,
joita Suomen herrat tapattivat Karjalan kentillä.

Kekkonen kiipeili palmuun Hawaijilla ja matkusti nöyrästi Novosibirskiin saakka tavatakseen Nikita Hrustsevin. Suomea nöyryytettiin.

Suomi piti saada pois Neuvostoliiton mielenkiinnosta. Ei taas hakata päätä Karjalan mäntyyn. Se edellytti Fagerholmin seikkailun jälkeen sitä, että käytännössä Suomen hallitusten oli nautittava paitsi eduskunnan luottamusta, myös Kremlin luottamusta. Oliko Fagerholmin seikkailun seuraukset Kekkosen syytä?

Terv.
// Heikki Jansson

Heikki Jansson
Viestit: 662
Liittynyt: 14.04.06 12:55
Paikkakunta: Kirkkonummi

Emma-Liisa kirjoitti:Ilmeisesti ero Passikiven ja Kekkosen välillä oli se, että Kekkonen ei kyennyt erottamaan omaa etuaan valtakunnan edusta.
Erityisesti oikeussaleista saatu tuomarikokemus osoittaa, että negatiivisten, ympäripyöreiden heittojen kohdistaminen johonkin, yleensä vastapuoleen, tekee vain hallaa sen esittäjälle, ellei ironia tai sarkasmi kohdistu seikkaan, joka on välittömästi havaittavissa (kuten edellisessä kirjoituksessa mainittu hassuhko sanonta tms. jolloin tuomarin on mahdollista välittömästi havaita ironian olevan ehkä paikallaan). Muussa tapauksessa seuraa suuttuminen heiton esittäjään, ja siihen ei asianajajalla ole varaa. Se pilaa tämän päämiehen asian.

Olisit voinut jättää tuon heittosi tekemättä. Se herättää ainakin minussa pelkästään kielteistä tunnetta. Niitä taas, jotka jo ovat samaa mieltä, on tarpeetonta vakuuttaa, he ovat jo vakuuttuneita.

Terv.
// Heikki Jansson

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Heikki Jansson kirjoitti: Paasikivi ei liioin sallinut Neuvostoliiton puuttumisen sisäisiin asioihimme: Neuvostoliitto puuttui omin lupineen ja Paasikivi joutui pitämään äänekkään suunsa (hän puhui usein karjumalla) kiinni. Kekkonen ei liioin sallinut Neuvostoliiton puuttumisen Suomen hallitusten nimittämiseen. Neuvostoliitto teki sen omin lupineen. Kekkonen antoi päinvastoin K-A Fagerholmille kesällä -58 mahdollisuutensa yrittää. Samaan aikaan elettiin Berliinin kriisiä. Hallitukseen tulivat mm. Väinö Tanner ja toinen Neuvostoliiton epäsuosiossa ollut Väinö, Väinö Leskinen. Seuraus oli taas katastrofi. K-A Fagerholm joutui eroamaan omasta aloitteesta ja UKK joutui astumaan remmiin, pelasti sen mikä pelastettavissa oli Fagerholmin jäljiltä ja nimitti V.J. Sukselaisen II hallituksen.
Kyse on tietenkin Paasikiven kaudesta valvontakomission poistuttua maasta. Tuolloin Paasikivi nimitti Fagerholmin hallituksen ja, vaikka NL arvostelit sitä, hän tuki sitä.
Heikki Jansson kirjoitti: Mitä olisi pitänyt tehdä
Kekkosen olisi pitänyt 1958 tukea Fagerholmin hallitusta, koska oli sen nimittänyt. Ja kuten Halsti sanoi, vakuuttaa Kremlissä, että erimielisyydet koskevat sisä- eikä ulkopolitiikkaa. Tietenkin myös demarit hölmöilivät itse ja Kekkonen käytti sitä hyväkseen.

Loppujen lopuksi tilanne oli tietysti pahin 70-luvulla siksi, että silloin jotkut tosissaan uskoivat liturgiaan. 50-luvulla ei uskottu, vaikkei kaikkea sanottu ääneen.

MM
Viestit: 344
Liittynyt: 23.09.08 09:47

Vaikko Palvo aloitti uuden säikeen YYA-sopimuksesta. Jos vertaa keskenään Kuusisen sopimusta ja YYA-sopimusta, huomaa niissä ainakin saman puolustuksellisen perusajatuksen ja onpa niissä lähes samoja virkkeitäkin.
Sopimusten poliittisen värin arviointia en edes yritä.

TV:n fiktiivinen sarja "Piru vai peijooni" ruokkii kuitenkin mielikuvitusta.

Minäkin syyllistyin kevytmielisyyteen heitossani, jossa Kuusisen korvaajanksi kansanhallituksen pääministeriksi olisi toteutumatta jääneen kaavailun mukaan pitänyt laittaa Kekkonen eikä Paasikivi.

Ajatuksena oli, että kun Kekkosella oli tunnetusti metkuja ainakin yhtä paljon kuin Vaahteramäen Eemelillä, olisi hän tuostakin tilanteesta vängännyt Suomen EU:iin. Tämä kaikella kunnioituksella sodanjälkeiselle johdolle, myös Koivistolle, jonka aikana YYA-sopimuksen jatkolle ei enää löytynyt vastapuolelta allekirjoittajaa. Konjuktuuripolitiikkaan ei sorruttu.

MM
Viestit: 344
Liittynyt: 23.09.08 09:47

Huomasin vasta nyt, että Veikko Palvo oli jo aiemmin tehnyt vertauksen Kuusisen sopimuksen ja YYA:n välillä.
Kun tämän säikeen otsikkona oli Stalinin tavoitteiden arviointi Kuusisen sopimuksen valossa, en syyttäisi pelkästään Kuusista, Eiköhän se Stalin ollut suunnitelman takana. Itse asiassa Yleisradion arkistossa olevassa haastattelussa Arvo Tuominen sanoo, ettei Kuusinenkaan olisi välittänyt tehtävään ruveta, Tuominenhan ei suostunut tulemaan Tukholmasta, mutta ehkä ajatteli voivansa ottamalla tehtävän vastaan jotenkin edesauttaa Suomen asiaa.
En tiedä. Tuskin Kuusista voi laittaa luokkaan "hyödyllinen idiootti", kaikkien arvioiden mukaanhan hän oli viisas mies.

MM
Viestit: 344
Liittynyt: 23.09.08 09:47

Laitan tähän vielä linkin Arvo Tuomisen haastatteluun vuodelta 1970 Ylen elävään arkistoon, koska äänitteen julkistus on tapahtunut vasta äskettäin Aihe on Kuusinen ja Terijoen hallitus.

http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=3&t=19&a=262

MM
Viestit: 344
Liittynyt: 23.09.08 09:47

Suomalaistenkin kuormastoon näyttää sisältyneen Aunuksen retken yhteydessä Kuusisen hallituksen tapainen nukkehallitus. Kun Viktor Vladimirovin kirjasta Kohti Talvisotaa sai sen vaikutelman, että ns. Aunuksen retkillä oli NL:n puolella paljonkin painoa ennen talvisotaa vallinneelle epäluulolle, niin voisiko Terijoen hallitus ollakin jonkinlainen Stalinin vitsi, jolla olisi kuittailtu aikaisempia tapahtumia.

Lähteenä Tarton yliopistossa tehty lopputyö Suur-Suomi -aate ja Itä-Karjala (s. 47)

"Näin vuonna 1919 alettiin ns. Aunuksen retken suunnittelu, jonka tarkoituksena oli Itä-Karjalan valtaus. Oli muodostettu ns. Aunuksen toimikunta, jonka nimi pian muutettiin Karjalan komiteaksi. Komiteassa pidettiin tärkeäksi luoda retkestä sellainen kuva, jonka mukaan retki olisi itäkarjalaisten oma aloite.
Sen vuoksi komitean suunnitelmiin kuului Aunuksen hallituksen muodostaminen, joka koostuisi itäkarjalaisista, mutta jonka takana toimisivat suomalaiset. Suunnitelman mukaan Aunuksen hallituksen piti julistaa Itä-Karjala itsenäiseksi ja aloittaa neuvottelut
liittoutuneiden kanssa Itä-Karjalan liittämisestä Suomeen (Jääskeläinen 1961: 210)."

http://www.ut.ee/Ural/ariste/loputood/Trifonova.BA.pdf

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”