Teloitettu totuus?

[Albert Ravila]

Mites sitä Tuntemattomassa sanottiinkaan:
"Tapelkaa pojat, saatte tupakkia!"

Eikös tuo ole Ilmari Turjan näytelmästä "Päämajassa"? Everstit Bromma ja Markovilla kinastelevat, ja päämajamestari Airo kommentoi.

Tappelusta puheenollen, Ylikankaan kanssa sitä ei mielestäni kannata harrastaa. Eikä myöskään väittelyä. Hän on valinnut taktiikan, joka ei tieteellistä keskustelua mahdollista. Sinänsä tämä ei ole ihme, niin pahasti hän on itsensä puhunut ja kirjoittanut pussiin. Hän ei yksinkertaisesti enää voi perääntyä.

Ylikangas on jo jokin aikaa suunnannut komenttinsä ns. suurelle yleisölle, ei tiedeyhteisölle. Hän ei ota kantaa kritiikkiin, vaan ohittaa sen. Tai sitten hän tahallaan vääristää kritiikin sisällön.

Myös hänen tapansa käyttää lähteitä viittaa siihen, että tieteellinen keskustelu on ohi. Ylikangas esimerkiksi moitti Tapio Nurmista siitä, että tämä ei ota huomioon Ylikankaan tärkeintä lähdettä keskusteltaessa (väitetystä) asevelvollisten poliittisperusteisesta karsinnasta. Ylikangas vetoaa em. lain pykälään, mutta lakiin tutustuessa huomaa, että ko. laissa ei ole Ylikankaan mainitsemaa kohtaa. Mitä on ajateltava tutkijasta, joka ei tarkasta yhtä pääväitettään koskevaa olennaista lähdettä? Ja tämä lähde olisi ollut vielä erittäin helposti asetuskokoelmasta tarkistettavissa. Joko hänellä on vakavanlaatuisia lukemis- ja ymmärtämisvaikeuksia, tai sitten lähteillä ei enää vähään aikaan ole ollut hänelle mitään merkitystä. Veikkaan jälkimmäistä vaihtoehtoa. Suuri yleisö ei lähteiden perään kysele, se uskoo mitä Ylikangas sanoo.

Ylikankaan kirjoituksiin voisi jo suhtautua huumorilla, elleivät hänen ajatuksensa saisi kannatusta yleisön keskuudessa. Hän varsin hyvin saanut läpi ajatuksensa armeijan salaamista ampumisista, joita oli selkeästi enemmän, kuin aikaisempi tutkimus kertoo. Eilisessä Juttutuvan tilaisuudessa eräs rouva kysyi, että "miksi armeija ei voi myöntää näitä ampumisia, ja miksi armeija on kirjoituttanut tämän ['Teloitettu totuus'] kirjan." Huhtiniemen mysteeri on hyvää vauhtia muuttumassa Lappeenrannan mysteeriksi.

[Tapio Onnela]

Mites sitä Tuntemattomassa sanottiinkaan:
"Tapelkaa pojat, saatte tupakkia!"

Eikös tuo ole Ilmari Turjan näytelmästä "Päämajassa"? Everstit Bromma ja Markovilla kinastelevat, ja päämajamestari Airo kommentoi.

Ai hitto! niin taisi ollakin! Pahoittelen väärän tiedon levittämistä! Jotenkin sekoitin sen Tuntemattoman kohtaukseen Petroskoin edustalla, jossa miehet katselevat "uuden isänmaan aamunkoitossa" kimmeltävää kaupunkia ja Koskela härnää muurahaisia tappelemaan keskenään.

[Tapio Onnela]

Kiinnostavaa muuten on, ettei Ylikangas mitenkään puutu tähän Tapio Nurmisen kommenttiin, jota lainasin edellä näin:

Tapio Nurminen vastaa tuohon Ylikankaan väitteeseen blogikirjoituksessaan: Asevelvollisuuslaki ei sallinut poliittista karsintaa Nurminen toteaa, että

"tuollaista pykälää kummassakaan asevelvollisuuslaissa ei ole. Ylikangas on keksinyt sen."

Nurmisen mukaan Ylikangas on käsittänyt koko lakitekstiasian täysin väärin ja luullut lain valmisteluaineistoon kuuluneen kenraali Heinrichsin kommentin päätyneen itse lakitekstiin.
viewtopic.php?p=8594&highlight=#8594

[Albert Ravila]

Ylikangas ei tuohon(kaan) kommenttiin puutu, koska se ei ole mahdollista. Hän on jotenkin pahemman kerran sekoittanut asiat, tai sitten hän todella on nykäissyt lähteen hihastaan. Ikä ja kiire ovat kovasti painaneet "Romahtaako rintama" kirjaa tehtäessä. Siinä on niin paljon virheitä, ja ne ovat niin helposti todistettavissa, että Ylikangas ei enää missään tapauksessa voi suostua minkäänlaiseen yhteisesiintymiseen "vastakirjan" kirjoittajien kanssa. Hän menettäisi täysin kasvonsa. Ylikankaan kommentointikanavat tulevat vastaisuudessa olemaan hänen oma bloginsa sekä sellaiset yleisötilaisuudet, joissa ei ole muita alustajia kuin hän itse. Tämä on selvä kuin pläkki.

[Ilmo Kekkonen]

Huomattavaa on, että kun Ylikangas vetoaa mm Jukka Tarkkaan, niin tämä blogissaan 15.10. toteaa Ylikankaan esittämien tapausten "perustuvan niin hataraan tietoon, että sellaisen varassa päättely muuttaa tutkijan lähtöoletuksen johtopäätökseksi". Eli Tarkka ei pidä lopputulemaa tutkimustuloksena. Tarkka kehoittaa Ylikangasta esittämään "laskelmiensa tuotoksen oletuksiin perustuvaksi arvioksi eikä tutkimustuloksiksi". Näin on Ylikangas tehnytkin, sillä hän puhuu nyt itsekin "viitteellisestä arviosta". Minusta tutkija ei juuri pahempaa konkurssia voi tehdä.

Huomattavaa on myös jatkuva käsitteiden sotkeminen. Kun alunperin oili kyse "salaa ja laittomasti ammutuista rintamakarkureista", onkin nyt teemana "väkivaltaisissa kuulusteluissa surmansa saaneet tai pidätysten yhteydessä "omien asein ammutut". Mukana onkin nyt myös kotiseudun tapahtumat. Ylikangas ei puhu teloitetuista, koska niihin voidaaan lasketa vain tuomioistuimen päätöksen perusteella ammutut.Hän pyrkii tarkoituksella hämärtämään käsitteitä, koska se palvelee hänen lähtökohtaansa eli armeijan toimien tarkoituksellista mustamaalausta ja armeijan vertaamista rikollisorganisaatioon.

[TapioNurminen]

Kiinnostavaa muuten on, ettei Ylikangas mitenkään puutu tähän Tapio Nurmisen kommenttiin, jota lainasin edellä näin:

Yritin laittaa emeritusprofessori Ylikankaan blogiin kommentin, jossa olisin selvittänyt asevelvollisuuslakia hänelle, mutta hän ei ole julkaissut kyseistä kommenttia. Eli varsinaisesta blogista ei voi puhua, kun kommentteja ei näköjään ole lupa esittää.

[heehak]

Teloitetu totuus -kirjan kirjoittajille on yhteinen pyrkimys: He haluavat osoittaa todeksi jo Jatkosodan historiassa esitetyt luvut teloitettujen ja upseerien käskytä ammuttujen lukumääristä. Tarkoituksena on vyöryttää monen kirjoittajan hyökkäys Ylikangasta vastaan ja puolustaa samalla Suomen virallista totuutta. Enpä yhtään ihmettele, ettei Ylikangas ole halukas keskustelemaan kaikkien kirjoittajien kanssa samassa tilaisuudessa. Kuka selviäisi yksin usean vastaväittäjän ristitulessa. Kyseesä olisi henkinen teloitusyritys.

Ylikangaskin kyllä haksahtaa ainakin yhdessä perusperiaateessaan, eli todennäöisyyslaskennan käyttämisestä tämänkaltaisessa tutkimuksessa.

Useat veteraanit ovat muutoin sitä mieltä, ettei pelosta hermonsa menettäneiden taistelijoiden pitäminen etulinjassa ollut järkevää. Se hermostutti muita ja aiheutti heille paljon vaivaa. Oikea toimenpide olisi ollut toimittaminen hoitoon tai takalinjoille.

JR 7:n historiikissa on muuten mielenkiintoinen tieto suhtautumisesta omien sotilaiden teloittamiseen. Siinä todetaan, että mitä kauempana kommentin esittäjä oli etulinjasta, sitä myönteismmin hän suhtautui teloittamiseen.

[Emma-Liisa]

Teloitetu totuus -kirjan kirjoittajille on yhteinen pyrkimys: He haluavat osoittaa todeksi jo Jatkosodan historiassa esitetyt luvut teloitettujen ja upseerien käskytä ammuttujen lukumääristä. Tarkoituksena on vyöryttää monen kirjoittajan hyökkäys Ylikangasta vastaan ja puolustaa samalla Suomen virallista totuutta. Enpä yhtään ihmettele, ettei Ylikangas ole halukas keskustelemaan kaikkien kirjoittajien kanssa samassa tilaisuudessa. Kuka selviäisi yksin usean vastaväittäjän ristitulessa.

Kyllä Ylikangas on siihen ennenkin uskaltautunut, esim. talvisotadebatissa. Mutta nyt hänen hybriksensä on edennyt sille asteelle, että hän uskoo olevansa Ainoan Totuuden Haltija. Jos joku on eri mieltä, niin se ei voi johtua muusta kuin epäilyttävistä keinoista.

Useat veteraanit ovat muutoin sitä mieltä, ettei pelosta hermonsa menettäneiden taistelijoiden pitäminen etulinjassa ollut järkevää. Se hermostutti muita ja aiheutti heille paljon vaivaa. Oikea toimenpide olisi ollut toimittaminen hoitoon tai takalinjoille.

Missä on selvitetty, että teloitetut/ammutut olivat niitä, jotka menettivät pelosta hermonsa? Eivätkä esim. niitä jotka tieten tahtoen päättivät jättää sotimisen sikseen ja vielä houkuttelivat muita mukaansa.

[Ilmo Kekkonen]

4.7. 44 uusittu Sotaväen rikoslain muotoilu antoi mahdollisuuden kuolemantuomion toimeenpanoon välittömästi eräin edellytyksin. Käytännössä se tarkoitti vähintään kahta karkuruutta ja kieltäytymistä sekä usein esimerkiksi toisten houkuttelua tai muita raskauttavia seikkoja. Tällöin tuomittu voitiin kenttäoikeuden päätöksellä teloittaa yleensä seuraavana aamuna. Muut tapaukset menivät sotaylioikeuksien tarkistettaviski. Lähes kaikissa tapauksissa ne muuttivat tuomion vapausrangaistukseksi.

Kuinka useassa tapauksessa sitten oli kyseessä hermojen menetys,lienee tutkimatta. Siihen useimmat oikeuden eteen joutuneet vetosivat ja varmasti useimmin aiheellisesti.

Hermonsa menettäneet todella toimitettiin yleensä hoitoon ja takalinjoille. Se selviää mm. Jukka Kulomaan karkuruustutkimuksesta ja Teloitettu totuus-kirjasta (esim. ss 92-93).

Rintamamiehet suhtautuivat teloituksiin yleensä välttämättöminä. Harva niitä kannatti ja usein teloitetusta tuli kuoleman jälkeen suoranainen marttyyri. Monasti oltiin sitä mieltä, että väärä mies ammuttiin.

On taas selvä, että teloituksia vaadittiin siellä, missä se vähiten koski omaa elämänpiiriä ja missä karkuruus koettiin suuremmaksi uhaksi, kuin mitä se olikaan.

"Heehak" ei vieläkään kerro, mistä löytyy se "Suomen virallinen totuus"?. Kuka sen on esittänyt ja kuka viralliseksi määrittänyt?

Eräs huomautus vielä Ylikankaan viime blogissaan esittämiin lukuisiin virhetietoihin. Hän väittää karkureita olleen Kannaksella samanaikaisesti noin 30 000 eli 30 % vahvuudesta. Todellisuudessa se oli kokonaismäärä. Samanaikaisesti oli karussa noin 6 000 miestä. Se on yhden divisioonan jalkaväen taisteluvahvuus eli todella suuri määrä kylläkin. Kesäkuun lopussa Kannaksella oli kahdeksan dividsioonaa ja neljä prikaatia eli noin 150 000 miestä. Karkurien määr pieneni koko ajan ja oli siis suurimmillaankin noin 6 % vahvuudesta.

Ylikangas ohittaa myös sen, että ratkaisutaistelujen alkaesa 25.6. karkuruus oli jo hallinnassa ja pieneni koko ajan. Asiaan ei tarvoittu hänen kuvittelemiaan salaisia ja laitomia teloituksia. Se on selvää, että jälkikäteen ajatellen teloitusten toimeenpanosta luopuminen olisi varmasti ollut viisas ratkaisu. Nyt ne olivat hätätoimi, joka tuskin nosti taisteluhenkeä, mutta saattoi parantaa kuria. Päämajan kirjelmässä 9.8. 44 asiaa selitellään parhain päin. Siitä näkyy selvästi, että rangaistukset tulee pitää minimissä ja niillä pyrkiä vain esimerkin omaisesti puuttumaan pahimpiin tapauksiin. Ylikankaan korostamasta johdon verenhimosta ei ole jälkeäkään muualla kuin yhteyksistään irroitetuissa eräiden rintamakomentajien lausunnoissa.

[Tapio Onnela]

Hän pyrkii tarkoituksella hämärtämään käsitteitä, koska se palvelee hänen lähtökohtaansa eli armeijan toimien tarkoituksellista mustamaalausta ja armeijan vertaamista rikollisorganisaatioon.

Tämän on kyllä aika kova väite, pystytkö jotenkin osoittamaan, että se todellakin olisi Ylikankaan päämäärä?

[Ciccio]

Venäläisiä ja saksalaisia sotilaita jäi/jättäytyi sadoin tuhansin, jopa miljoonin
vangeiksi.
Mutta suomalaisten osalla oli vain rintamakarkuruusilmiö, ei sotavangiksi jättäytyminen.
Mistäköhän tuo eroavaisuus johtui ?

V.Palvo

[Ilmo Kekkonen]

Professori Ylikangas on useassa kirjassaan ja muissa yhteyksissä esittänyt sekä perättömiä väitteitä armeijan toimista että syyttänyt laittomista ja salaisista teloituksista. Eikö hänen päämääränsä siis ole väitteiden todistaminen oikeiksi?

Hänen väitteensä on kyllä kerran toisensa jälkeen kumottu, eikä hän ole pystynyt ylipäänsä esittämään vasta-argumentteja. Hän on vain toistanut väitteet kerran toisensa perään.

Mistä siis voisi olla kyse, ellei tarkoituksellisesta mustamaalaamisesta? Hän on ilmoittanut tutkivansa armeijan toimia kesällä -44 samoilla menetelmillä kuin oikeushistoriassa rikollisorganisaatioita, siis piilorikollisuutta. Eikö silloin ole kyse armeijan vertaamisesta esimerkiksi Nurmijärven rosvoihin tai muihin vastaaviin ja armeijan johdon vertaamisesta rikollisorganisaation johtoon?

Ylikangas sivuuttaa lähes kokonaan armeijan oikeusjärjestelmän ja sitä hoitaneet sadat lakimiehet, joukossa valtakunnan tuolloinen alan parhaimmisto. "Asessorina" oli everstiluutnantti, oikeustieteen tohtori Paavo Kekomäki, siviilissä Korkeimman Oikeuden jäsen. Tämän organisaation toimia siis tutkitaan piilorikollisuuden tutkimismenetelmin.

Erikoista on, että Ylikangas toisaalta hyväksyy kuvaamansa menettelyn uskoen sen välttämättömäksi, vaikka sitä ei ole todistettu käytetyn.

Sitä en pysty sanomaan, onko kyseessä Ylikankaan todellinen päämäärä, mutta menetelmät viittaavat siihen. Kyse on vain minun arviostani, eikä Ylikangas tietenkään koskaan asiaa myönnä. Eihän hän suostu keskustelemaan muustakaan, vaan toistaa aiempia väitteitään.

[Albert Ravila]

Teloitetu totuus -kirjan kirjoittajille on yhteinen pyrkimys: He haluavat osoittaa todeksi jo Jatkosodan historiassa esitetyt luvut teloitettujen ja upseerien käskytä ammuttujen lukumääristä.

En usko tarkoituksen olleen osoittaa mitään lukua sen paremmin oikeaksi kuin vääräksi, vaan pikemminkin selvittää teloitettujen ja ammuttujen määrä. Kun Ylikangas esittää aikaisempaan tutkimukseen verrattuna 4-5 kertaisen teloitettujen/ammuttujen määrän, on täysin ymmärrettävää, että esimerkiksi Kulomaa ja Lindstedt kiinnostuvat asiasta.

Tarkoituksena on vyöryttää monen kirjoittajan hyökkäys Ylikangasta vastaan ja puolustaa samalla Suomen virallista totuutta. Enpä yhtään ihmettele, ettei Ylikangas ole halukas keskustelemaan kaikkien kirjoittajien kanssa samassa tilaisuudessa. Kuka selviäisi yksin usean vastaväittäjän ristitulessa. Kyseesä olisi henkinen teloitusyritys.

Ei varmaan olisikaan tarkoituksenmukaista, että Ylikangas väittelisi kaikkien kirjoittajien kanssa. Sekään ei olisi tarkoituksenmukaista, että mahdollisessa väittelyssä tai keskustelussa käytäisiin läpi kaikki mahdolliset kesään 1944 liittyvät teemat ja yksittäiset tarinat. Tällaisesta tilaisuudesta tulisi yleisölle raskas ja vaikeasti seurattava. Tilaisuus pitäisi järjestää 1+1 pohjalta, eli Ylikangas keskustelisi joko Jukka Kulomaan tai Jukka Lindstedtin kanssa. Tai molempien kanssa, mutta eri tilaisuuksissa. Samoin keskustelu pitäisi rajata koskemaan vain muutamaa ydinteemaa. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi teloitettujen/ammuttujen määrä rajaten se kuitenkin koskemaan vain tapahtumia Vihman 6.D:ssa ja vaikkapa HTK 1:ssä Lappeenrannassa. Keskustelu tulisi myös järjestää siten, että yleisön joukossa olevat esiintymishaluiset kansalaiset eivät pääsisi pitämään usein loputtumia luentojaan asian kannalta epärelevanteista sekoista. Yleisökysymyksiä saisi toki tehdä, mutta kaikki ohi aiheen menevät höpinät lopetettaisiin kuin kieltäytyjät HTK 1:n lisäelimessä.

Ylikangaskin kyllä haksahtaa ainakin yhdessä perusperiaateessaan, eli todennäöisyyslaskennan käyttämisestä tämänkaltaisessa tutkimuksessa.

Kyllä, ja vähintään yhtä pahasti hän haksahtaa tavassa, jolla hän kohtelee "kriitikkojaan". Väitelleen henkilön nimeäminen harrastelijaksi on käytöstä, jota on hyvin vaikea ymmärtää. Ylipäätään kaikki Teloitettu totuus -kirjan tekijoiden muodolliseen pätevyyteen kohdistuneet kommentit ovat olleet kummallisia. On vaikea käsittää, miksi professorismiehen täytyy alentua moiseen. Luulen, että tuollainen argumentointi alkaa jo pikku hiljaa kääntyä häntä itseään vastaan. Ns. lukevan yleisönkin joukossa alkaa varmaan jo olemaan niitä, jotka ihmettelevät Ylikankaan käytöstä tässä suhteessa. Mikä tarve professorilla on joka käänteessä tuoda esim. esiin, että Tapio Nurminen on "vain" filosofian maisteri? Eikö professorin pitäisi pikemminkin pohtia sitä, miten ko. maisterin on ollut mahdollista osoittaa hänen asevelvollisten poliittista valikoitumista koskevan väitteensä päälähde keksityksi tai väärinymmärrykseen perustuvaksi?

[Ilmo Kekkonen]

Meni hieman pieleen tuo prosenttilasku edellä. Tarkoitin 6 %:lla karkurien osuutta jalkaväestä ( noin 100 000 miestä Kannaksella) ja kokonaismäärästähän se on neljä prosenttia.
Huomattava on, että armeijan vahvuus tappioiden jälkeenkin oli elokuussa noin 530 000 miestä. Tästä ajoittain kateissa olleiden kokonaismäärä 30 000 on siis vajaa 6 % ja varsinaisesti karkureiksi todettujen noin 8 000 miehen noin 1,5 %. Karkuruus oli siis vakava asia, mutta oleellista on käsittää, että se ei ratkaisuut kesän -44 sotatoimia. Armeijan valtava enemmistö pysyi ruodussa.

On myös huomattava, että niistäkin divisioonista, joista oli eniten karkureita, kaatui ja haavoittui 2-3 kertainen määrä miehiä. Karkuruus ei siis missään vienyt taistelutahtoa riviin jääneiltä.

Veikko Palvon huomautus yliloikkarien vähäisestä määrästä on aivan oikeaan osuva. Kaikkiaan aatteellisia yliloikkareita oli noin 300 koko sodan aikana. Huomattava osa oli ns. Pärmin pataljoonan kommunisteja. Noin 150 lähinnä vain kyllästyi sotaan ja halusi päästä siitä irti keinolla millä hyvänsä. Kaikkiaan eri syistä loikanneita oli noin 500. Armeijassa palveli Jatkosdan aikana ainakin noin 660 000 miestä ja naista.

Arvelisin yhdeksi syyksi sen, että pelättiin lopullista joutumista eroon perheestä ja sukulaisista. Tuskin myöskään NL:n tapa käyttää loikkareita propagandassa ketään innosti. Ja kotiseudullahan loikkari leimattiin ilman muuta maanpetturiksi.

[heehak]

Kansalaissodan loppumisesta kesti suunnilleen 1960-luvulle, ennenkuin ilmestyi tutkimus. joka ei perustunut valkoiseen totuuteen. Jatkosodan teloiotusten osalta vaihtoehtoisen näkökulman hyväksyminen saattaa alkaa 2010-luvulla.

Jatkosodan historia ei ehkä ole Suomen virallista historiaa mutta vähintäänkin puolivirallista. Teloitukset käsitellään muistaakseni 6:ssa osassa.

Mitään armeijan mustamaalausta ei erityisemmin tarvita. Olen lukenut asiakirjoja ja kirjeenvaihtoa teloitetuista. Teloitetuilta oli esimerkiksi riisuttava vaatteet, ja heidät sai haudata vain yksittäisiin metsähautoihin tai kenttähautausmaihin.

Omaisille ei saanut kertoa hautapaikkaa. Miksi kostaa omaisille? Hautapaikan tietäminen on perusoikeus. Maanpettureiden hautapaikat kyllä ilmoitettiin.

Teloittamisia vaati eräskin kenraali Aunuksessa. Sotilaat olivat noin neljän tunnin valtavien keskitysten jälkeen aivan hermoraunioina. Talvela vaati, että silloille asetettaisiin vartiomiehiä, jotka ampuisivat joitakin pakenijoita: Kyllä siitä ryhti nousee.

Miksei teloitettujen nimilistan julkaisulupaa haettu omaisilta vaan tietosuojavaltuutetulta.?Omaisille kuuluvat sukulaisia koskevat asiat.