heehak
Viestit: 124
Liittynyt: 06.03.08 12:25

Re: Kommentteja "heehakille".

11.11.08 19:52

Ilmo Kekkonen kirjoitti:Jäljellä olevien hautapaikkojen etsiminen on aivan oma projektinsa. Ainakin osa hautapaikoista voitaneen vielä paikantaa. Kyse on kuitenkin vain muutamasta miehestä.
Jotta voitaisiin tietää kuinka monesta miehestä on kyse pitäisi teloitettut saada menehtyneiden tiedostoon, jolloin löytyy menehtymisluokkana, jäänyt kentälle.

Niin voidaan paikantaa jolisellakin tarkkuudella. Minulla on peitepiirrokset Impilahden ja Vuoksenrannan siviilihautausmaiden teloitettujen haudoista, samoin kuin Sotikoffin.

Ongelma on siinä, että etsinnät pitäisi rahoittaa itse, koska etsintöjä hoitava organisaatio ei halua sitä tehdä. Se johtunee siitä, että näitä vainajia ei nähdä uhreina vaan edelleen jonkinlaisina pettureina. Täytyy muistaa, että sotaan lähdettäessä luvattiin tuoda jokainen kaatunut kotiin. Teloitetut ja ammutut olivat kuitenkin taistelleet siihen asti (paitsi Pekurinen). Vainajia tulee kunnioittaa, olipa kuolinsyy mikä tahansa.

heehak
Viestit: 124
Liittynyt: 06.03.08 12:25

Re: Teloitettu totuus

11.11.08 20:07

Emma-Liisa kirjoitti:
heehak kirjoitti: En kiistä, mutta on olemassa myös suullisia lähteitä, joiden arvioimiseksi tarvitaan erikoiskoulutus. Totuusarvon mittaaminen ei siinä ole keskeistä.
Miten niin ei ole, siis jos tutkimuskohteena ei nimenomaan ole ihmisten kokemus?

Suullinen lähde voi aivan hyvin olla painava todiste, varsinkin jos kyseessä on silminnäkijä. Ensimmäinen kriteeri on tietysti, että hän pystyy kertomaan sellaisia yksityiskohtia, jotka todistavat että hän on ko. aikaan ko. paikalla ollut.

Pelkkä huhu ei tietenkään todisteeksi kelpaa. Esimerkiksi sopivat NL:laiset tarinat suomalaisista, jotka ampuivat puusta.

Lisäksi tulee tavallinen folklore-aines. Hesarissa oli äskettäin kuvaus siitä, miten isonvihan kauhutarinat siirrettiin vuoden 1808-9.
En kyllä ymmärtänyt lainkaan mitä tarkoitat virkkeellä "Miten niin ei ole, jos tutkimuskohteena ei nimenomaan ole ihmisten kokemus"?

Todistajanlausunnot ovat kirjoitettuja muistitietoon perustuvia lähteitä, joita arvioidaan myös sillä perusteella, miten vakuutavasti lausunto esitetään. Oikeuden päätöshän ei välttämättä ole totuus tapahtunesta, vaan siitä kumpi osapuoli on saanut oikeuden tuomarin/tuomarit vakuuttuneeksi siitä, että näkemyksensä olevan se oikea.

Ison-Vihan tarinoiden siirtymisessä voi ehkä olla kyse myös siitä, että venäläiset ovat tienneet samat asiat ja toistivat oppimaansa käyttäytymismallia. Sisällissodan aikana kerrottiin mm. punaisten naulanneen i9hmisten kieliä pöytään, mikä on myös Suomen sodan aikainen tarina-aihe.

Albert Ravila
Viestit: 263
Liittynyt: 22.10.08 18:14

Re: Teloitettu totuus

11.11.08 20:44

Lähde on tuore teos Suomen ainoasta sarjamurhaajasta. Kirjoittajaa en valitettavasti muista, historiantutkija kuitenkin. HS:ssa oli juuri arvostelu. Adaminpoika nimessä on. Oli tunnettu nimellä Kerpeikkari.
Hesaria en enää löytänyt, mutta Wikipedian mukaan tämän "Kerpeikkarin" kuolemantuomio lievennettiin keisarin toimesta elinkautiseksi vankeusrangaistukseksi. http://fi.wikipedia.org/wiki/Juhani_Aataminpoika

Eli kuolemantuomio kyllä langetettiin, mutta sitä ei täytäntöönpantu. Ja koska kysymys oli viimeisestä rauhanaikaisesta täytäntöönpannusta kuolemanrangaistuksesta, niin Lindstedtin tietoa (vuosi 1825) on edelleen pidettävä oikeana.

Albert Ravila
Viestit: 263
Liittynyt: 22.10.08 18:14

Re: Teloitettu totuus

11.11.08 20:59

Olin Sota-arkistossa pari vuotta sitten juuri tarkistamassa väitettä että pöytäkirja on kadonnut. Ei sitä silloin ollut mapissa. Lindstedt aivan selvästi viittaa Baranin teloitettujen nimiä käsitellessään lähteekseen pikaoikeuden pöytäkirjat.
Juu-u, mutta se oli silloin se. Kun nyt menet KA:n Sörnäisten toimipisteeseen, ja tilaat mapin T 19006, niin saat varmasti pikaoikeuden pöytäkirjat. Lupaan syödä Mannerheimin miekantuppipäiväkäskyn, jos et saa sitä mitä tilaat.
http://s237.photobucket.com/albums/ff14 ... =tuppi.jpg

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Teloitettu totuus

12.11.08 00:21

heehak kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:
heehak kirjoitti: En kiistä, mutta on olemassa myös suullisia lähteitä, joiden arvioimiseksi tarvitaan erikoiskoulutus. Totuusarvon mittaaminen ei siinä ole keskeistä.
Miten niin ei ole, siis jos tutkimuskohteena ei nimenomaan ole ihmisten kokemus?

Suullinen lähde voi aivan hyvin olla painava todiste, varsinkin jos kyseessä on silminnäkijä. Ensimmäinen kriteeri on tietysti, että hän pystyy kertomaan sellaisia yksityiskohtia, jotka todistavat että hän on ko. aikaan ko. paikalla ollut.

Pelkkä huhu ei tietenkään todisteeksi kelpaa. Esimerkiksi sopivat NL:laiset tarinat suomalaisista, jotka ampuivat puusta.

Lisäksi tulee tavallinen folklore-aines. Hesarissa oli äskettäin kuvaus siitä, miten isonvihan kauhutarinat siirrettiin vuoden 1808-9.
En kyllä ymmärtänyt lainkaan mitä tarkoitat virkkeellä "Miten niin ei ole, jos tutkimuskohteena ei nimenomaan ole ihmisten kokemus"?
Tarkoitin että suullista perinnettä tutkitaan myös "miten ihmiset ovat asiat kokeneet" ja puhtaana folkolorena.
heehak kirjoitti: Todistajanlausunnot ovat kirjoitettuja muistitietoon perustuvia lähteitä, joita arvioidaan myös sillä perusteella, miten vakuutavasti lausunto esitetään. Oikeuden päätöshän ei välttämättä ole totuus tapahtunesta, vaan siitä kumpi osapuoli on saanut oikeuden tuomarin/tuomarit vakuuttuneeksi siitä, että näkemyksensä olevan se oikea.
Juu, ja Kujala tutki vankisurmia nimenomaan oikeusasiakirjojen pohjalta joissa siis oli tdoistajien aineistoa. Mutta hän arvoi myös oikeuden päätöksiä. Oikeuden tehtävähän on vapauttaa, jos näyttöä ei ole tarpeeksi, mutta historiantutkija voi päätyä silti siihen, että todennäköisesti asiassa oli perää.
heehak kirjoitti: Ison-Vihan tarinoiden siirtymisessä voi ehkä olla kyse myös siitä, että venäläiset ovat tienneet samat asiat ja toistivat oppimaansa käyttäytymismallia. Sisällissodan aikana kerrottiin mm. punaisten naulanneen i9hmisten kieliä pöytään, mikä on myös Suomen sodan aikainen tarina-aihe.
Pidän kyllä todennäköisenä sitä, että kauhutarinat on vain siirretty myöhempään ajankohtaan.

heehak
Viestit: 124
Liittynyt: 06.03.08 12:25

Re: Teloitettu totuus

12.11.08 13:16

Albert Ravila kirjoitti:
Lähde on tuore teos Suomen ainoasta sarjamurhaajasta. Kirjoittajaa en valitettavasti muista, historiantutkija kuitenkin. HS:ssa oli juuri arvostelu. Adaminpoika nimessä on. Oli tunnettu nimellä Kerpeikkari.
Hesaria en enää löytänyt, mutta Wikipedian mukaan tämän "Kerpeikkarin" kuolemantuomio lievennettiin keisarin toimesta elinkautiseksi vankeusrangaistukseksi. http://fi.wikipedia.org/wiki/Juhani_Aataminpoika

Eli kuolemantuomio kyllä langetettiin, mutta sitä ei täytäntöönpantu. Ja koska kysymys oli viimeisestä rauhanaikaisesta täytäntöönpannusta kuolemanrangaistuksesta, niin Lindstedtin tietoa (vuosi 1825) on edelleen pidettävä oikeana.
Olin epätäsmällinen. Kirjan nimessä on Juhani Aataminpoika, mutta kirjassa ei väitetäkään Kerpeikkarin olevan viimeinen teloitettu. Olen pahoillani väärinkäsityksestä, mutta ei Ravila ole ilmeisesti teosta lukenut.

Lähde on tuo kirja, mutta sen alkuosassa kirjoitetaan teloituksista Suomessa. Siinä kirjan kirjoittaja, historioitsija mainitsee, että 1825 toimeenpantu teloitus on tähän mennessä viimeinen tiedossa ollut teloitusvuosi. Tutkija on kuitenkin löytänyt sanomalehtikirjoituksen vuodelta 1863, jolloin Viipurissa teloitettiin venäläinen matruusi. Tämän johdosta tutkija päätyy esittämään, että 1825 sijaan 1863 toimeenpantu teloitus on viimeinen Suomessa tiedossa oleva toimeenpantu teloitus (ennen 1918 ja viime sotia).

heehak
Viestit: 124
Liittynyt: 06.03.08 12:25

Re: Teloitettu totuus

12.11.08 13:20

Albert Ravila kirjoitti:
Olin Sota-arkistossa pari vuotta sitten juuri tarkistamassa väitettä että pöytäkirja on kadonnut. Ei sitä silloin ollut mapissa. Lindstedt aivan selvästi viittaa Baranin teloitettujen nimiä käsitellessään lähteekseen pikaoikeuden pöytäkirjat.
Juu-u, mutta se oli silloin se. Kun nyt menet KA:n Sörnäisten toimipisteeseen, ja tilaat mapin T 19006, niin saat varmasti pikaoikeuden pöytäkirjat. Lupaan syödä Mannerheimin miekantuppipäiväkäskyn, jos et saa sitä mitä tilaat.
http://s237.photobucket.com/albums/ff14 ... =tuppi.jpg
Baranin pikaoikeuden pöytäkirja on siis palannut arkistoon Lindstedtin Teloitettu totuus -artikkelin tutkimusvaiheen ja käyntinne välisenä aikana, mikä on tietenkin mainio asia.

heehak
Viestit: 124
Liittynyt: 06.03.08 12:25

Re: Teloitettu totuus

12.11.08 13:34

Emma-Liisa kirjoitti:Tarkoitin että suullista perinnettä tutkitaan myös "miten ihmiset ovat asiat kokeneet" ja puhtaana folkolorena.
Näinhän se on, paitsi puhdas folklore ei ole folkloristiikan käsite. Miten ihmiset ovat asian kokeneet viittaa juuri muistitietoon (tietoa menneisyydestä)
Emma-Liisa kirjoitti:
heehak kirjoitti: Todistajanlausunnot ovat kirjoitettuja muistitietoon perustuvia lähteitä, joita arvioidaan myös sillä perusteella, miten vakuutavasti lausunto esitetään. Oikeuden päätöshän ei välttämättä ole totuus tapahtunesta, vaan siitä kumpi osapuoli on saanut oikeuden tuomarin/tuomarit vakuuttuneeksi siitä, että näkemyksensä olevan se oikea.
Juu, ja Kujala tutki vankisurmia nimenomaan oikeusasiakirjojen pohjalta joissa siis oli tdoistajien aineistoa. Mutta hän arvoi myös oikeuden päätöksiä. Oikeuden tehtävähän on vapauttaa, jos näyttöä ei ole tarpeeksi, mutta historiantutkija voi päätyä silti siihen, että todennäköisesti asiassa oli perää.


Minustakin käsite todennäköinen on hyvä, samoin kuin lievempi mahdollinensekä ehkä ja miksei mahdotonkin.
Emma-Liisa kirjoitti:
heehak kirjoitti: Ison-Vihan tarinoiden siirtymisessä voi ehkä olla kyse myös siitä, että venäläiset ovat tienneet samat asiat ja toistivat oppimaansa käyttäytymismallia. Sisällissodan aikana kerrottiin mm. punaisten naulanneen i9hmisten kieliä pöytään, mikä on myös Suomen sodan aikainen tarina-aihe.
Pidän kyllä todennäköisenä sitä, että kauhutarinat on vain siirretty myöhempään ajankohtaan.
Todennäköinen on tässä paikallaan. Historiallisten tarinoiden aiheiden siirtymisestä lähemmäksi kertomisajankohtaa on tyypillistä, samoinkuin tarinoiden sijoittuminen tunnettuihin paikkoihin.

Toisaalta taas ihminen ei ole lopultakaan ole kovin kekseliäs, samanaiheisia tarinoita taitaa löytyä myös itärajan takaa ja ympäri maailmaa.

heehak
Viestit: 124
Liittynyt: 06.03.08 12:25

Re: Kommentteja "heehakille".

12.11.08 13:43

Ilmo Kekkonen kirjoitti:Jäljellä olevien hautapaikkojen etsiminen on aivan oma projektinsa. Ainakin osa hautapaikoista voitaneen vielä paikantaa. Kyse on kuitenkin vain muutamasta miehestä.
Kyse on todellakin ehkä vain kymmenestä miehestä, mutta sellaisista joiden maallisten jäänteiden tuominen kotimaan multiin on mahdollista.

Kotimaahan tuomisen jälkeen voisi tulla kyseeseen teloiettujen ja ammuttujen kunnian palautus ehkä vuoden 2035 paikkeilla. Ranskan presidentti Sarkozy on Hesarin mukaan puheessan palauttanut kunnian ensimmäisen maailmansodan aikana teloitetulle noin 600 ranskalaiselle sotilaalle.

Onko Suomessa silloin kunnianpalautukselle myönteinen ilmapiiri ja sellaista johtavaa poliitikkoa, onkin jo toinen asia.

Albert Ravila
Viestit: 263
Liittynyt: 22.10.08 18:14

Re: Teloitettu totuus

12.11.08 14:40

Olen pahoillani väärinkäsityksestä, mutta ei Ravila ole ilmeisesti teosta lukenut.
En ole, mutta kiinnostaisi kyllä tutustua. Mutta oli vissiin niin, ettet muista kirjan tai tekijän nimeä?
Lähde on tuo kirja, mutta sen alkuosassa kirjoitetaan teloituksista Suomessa. Siinä kirjan kirjoittaja, historioitsija mainitsee, että 1825 toimeenpantu teloitus on tähän mennessä viimeinen tiedossa ollut teloitusvuosi. Tutkija on kuitenkin löytänyt sanomalehtikirjoituksen vuodelta 1863, jolloin Viipurissa teloitettiin venäläinen matruusi. Tämän johdosta tutkija päätyy esittämään, että 1825 sijaan 1863 toimeenpantu teloitus on viimeinen Suomessa tiedossa oleva toimeenpantu teloitus (ennen 1918 ja viime sotia).
No sittenhän voi olla, että Lindstedtin tieto korjaantuu. Harmi, kun ei ole kirjan tai kirjoittajan nimi tiedossa.

Albert Ravila
Viestit: 263
Liittynyt: 22.10.08 18:14

Re: Teloitettu totuus

12.11.08 14:42

Baranin pikaoikeuden pöytäkirja on siis palannut arkistoon Lindstedtin Teloitettu totuus -artikkelin tutkimusvaiheen ja käyntinne välisenä aikana, mikä on tietenkin mainio asia.
Se on, eikö olekin. :-) Missä lienee ollut käymässä.

heehak
Viestit: 124
Liittynyt: 06.03.08 12:25

Re: Teloitettu totuus

12.11.08 19:35

Albert Ravila kirjoitti:
Olen pahoillani väärinkäsityksestä, mutta ei Ravila ole ilmeisesti teosta lukenut.
En ole, mutta kiinnostaisi kyllä tutustua. Mutta oli vissiin niin, ettet muista kirjan tai tekijän nimeä?
Lähde on tuo kirja, mutta sen alkuosassa kirjoitetaan teloituksista Suomessa. Siinä kirjan kirjoittaja, historioitsija mainitsee, että 1825 toimeenpantu teloitus on tähän mennessä viimeinen tiedossa ollut teloitusvuosi. Tutkija on kuitenkin löytänyt sanomalehtikirjoituksen vuodelta 1863, jolloin Viipurissa teloitettiin venäläinen matruusi. Tämän johdosta tutkija päätyy esittämään, että 1825 sijaan 1863 toimeenpantu teloitus on viimeinen Suomessa tiedossa oleva toimeenpantu teloitus (ennen 1918 ja viime sotia).
No sittenhän voi olla, että Lindstedtin tieto korjaantuu. Harmi, kun ei ole kirjan tai kirjoittajan nimi tiedossa.
Olisit kyllä googlella löytänyt kirjan kirjoittamalla Suomen ainoa sarjamurhaaja.

Minulla on kirja kotona mutta nettiä käytän kirjastossa. Kirjan nimen alkuosa on "Suomen ainoa sarjamurhaaja". tekijä on Teemu Keskisarja. Löytyy varmasti hyvin varustetusta kirjakaupasta, mutta tuskin vielä kirjastosta (ehkä vapaakappaleoikeuden omaavista yliopistokirjastoista).

heehak
Viestit: 124
Liittynyt: 06.03.08 12:25

Re: Teloitettu totuus

12.11.08 19:37

Albert Ravila kirjoitti:
Baranin pikaoikeuden pöytäkirja on siis palannut arkistoon Lindstedtin Teloitettu totuus -artikkelin tutkimusvaiheen ja käyntinne välisenä aikana, mikä on tietenkin mainio asia.
Se on, eikö olekin. :-) Missä lienee ollut käymässä.
Lienee ollut jonkun innokkaan harrastelijan kotona tai teloitustutkijan sijoittamana väärään mappiin.

Derkku
Viestit: 325
Liittynyt: 26.09.07 01:12

Re: Vastauksia Derkulle ja Emma-Liisalle

13.11.08 09:56

Ilmo Kekkonen kirjoitti:Talvisodan armeija oli erittäin heikosti varustettu kaikilta osin. Väite maailmanluokan varustetasosta on täysin perusteeton.
Mikäli vertailu suoritetaan ainoastaan puolustuslaitoksen omiin varustelustandardeihin kanta on täysin perusteltu. Tarkastelunäkökulman pitäisi kuitenkin olla historiallisessa katsannossa laajempi. Talvisodan alkaessa esimerkiksi Ruotsilla, Norjalla ja Tanskalla ei ollut moderneja hävittäjäkoneita lainkaan. Ruotsin asevoimien vahvuus oli kuusi divisioonaa jotka olivat hieman paremmin varustettuja kuin suomalaiset, mutta joiden koulutustaso oli huomattavasti heikompi. Tämä huolimatta Ruotsin yli kaksinkertaisesta kansantuotteesta Suomeen nähden. Norjan asevoimien varustus- ja koulutustaso oli erittäin heikko, samoin kuin Tanskan.

Myöskään yleisessä länsieurooppalaisessa katsannossa Suomen asevoimien varustustaso ei ollut suinkaan heikko. Esimerkiksi Alankomaiden asevoimien vahvuus oli nimellisesti lähes sama kuin Suomen - 36 modernia hävittäjää, kymmenen divisioonaa - vaikka väkiluku oli kaksinkertainen. Joukkojen koulutus- ja varustustaso oli Suomeen verrattuna roimasti heikompi.

Suomen joukkojen varustustaso ei ollut suinkaan myös heikko verrattuna esimerkiksi Italian tai Japanin joukkoihin. Saksalais- ja neuvostojoukkoihin verrattuna varustustaso oli heikompi, mikä johtuu pitkälti molempien maiden militaristisesta luonteesta sekä siitä että asevoimien koko suhteessa väkilukuun oli molemmilla mailla roimasti pienempi kuin Suomella.

Pienemmällä tasolla, käyttäen vaikkapa jalkaväkipataljoonavertailua, varustus oli täysin vertailukelpoinen tai jopa parempi muihin maihin kuten esimerkiksi Juutilaisen Mottien Maa osoittaa. On myös muistettava että suomalaisjoukkojen talvivarusteet - teltat, ahkiot ja sukset - olivat maailman parhaat mitä osoittaa omalta osaltaan niiden kopiointi mm. Ruotsiin ja
Yhdysvaltoihin missä käytetään jopa ahkio -sanaa.
Ilmo Kekkonen kirjoitti:Armeijalla ei ollut ainoatakaan ajanmukaista tykkiä, panssarivaunua tai hävittäjäkonetta. Viesti- ja pioneerivälineistö puuttui kokonaan tai oli toivottoman vanhentunutta. Pahin oli puute tykistön ampumatarvikkeista. Panssarin- ja ilmatorjunta olivat onnettomalla tolalla.
Laadullisessa tarkastelussa on syytä muistaa vuoden 1939 yleismaailmallinen tilanne. Täysin ajanmukaisia hävittäjäkoneita oli käytännössä vain niillä valtioilla jotka tuottivat niitä itse. Muut joutuivat tyytymään osto- ja lisenssitavaraan. Fokker D.XXI oli tässä aivan vertailukelpoinen ja ennen kaikkea pystyi hyvin taisteluun NL:n Polikarpov -malleja vastaan. Suomessa ilmavoimien koulutusolot olivat olleet erinomaiset mistä syntyi ilmavoimien suunnaton taidollinen ylivoima oikeastaan mihin tahansa maahan verrattuna.

Viestikalustossa Suomi oli ollut uranuurtaja mm. tykistön tulenjohtoradioiden osalta. Viestikalustotilanne ei ollut 1939 kovin hyvä muissakaan maissa. Esimerkiksi Saksan osalta tulisi muistaa suhteellisesti paljon pienemmät asevoimat sekä viestivälineistön painopisteen muodostaminen liikkuviin joukkoihin. Tykistön ampumatarvikkeita oli pariksi-kolmeksi viikoksi mikä oli muihin maihin verrattuna ihan hyvä tilanne. Jopa Saksalta meinasivat loppua ampumatarvikkeet kesken 1939 Puolan operaatiossa, missä etenkin tulee huomata että Saksa hyökkäsi Puolaan 56 divisioonalla. Kun Saksan väkiluku oli noin 80 miljoonaa ja Suomen 4 miljoonaa, vastaisi väkilukuun suhteutettuna Saksan operaatio noin kolmen suomalaisdivisioonan käyttöä.

Panssarintorjunta ja it-kalustossa tulee myös huomioida vertailukohdat. Suomen käytössä ollut tykkimalli oli toisen maailmansodan alun paras tykki, ja niitä oli muihin maihin verrattuna käytössä runsaasti. Ilmatorjuntakalustoa oli toki vähän ja huonolaatuista, mutta sama tilanne oli muillakin, jopa esim. Ranskalla, Japanilla ja Italialla.

Panssarien suhteen tilanne Suomessa oli hyvä verrattuna muihin pieniin valtioihin. Alankomailla, Belgialla, Ruotsilla, Norjalla, Tanskalla jne. ei myöskään ollut ainuttakaan modernia panssarivaunua. (Tai no, Norjalla oli yksi). Mahdollisuudet Vickers-kaluston käyttöön olivat olemassa mutta niitä ei vain käytetty.
Ilmo Kekkonen kirjoitti:Vuoden 1958 taso oli käsittääkseni hyvin lähellä tai jossain määrin parempi kuin taso ennen sotaa. Koulutusjärjestelmä oli asiallinen, mutta materiaalitilanne yhtä heikko kuin ennen sotia.
Tilanne oli huomattavasti heikompi. Koulutusaika oli todella lyhyt, vapaaehtoista maanpuolustustoimintaa ei ollut kerhoja lukuun ottamatta lainkaan ja ainoat kertaukset olivat vartiopataljoonien johtohenkilöstöjen jne. kertauksia. Ennen sotia koulutusaika oli pidempi, sk-toiminta tehosti tilannetta ja ennen talvisotaa suurin osa kenttäarmeijasta oloi kertautettu.

Materiaalitilanne oli huomattavasti heikompi ennen kaikkea suhteellisesti. Muut maat olivat käyneet juuri läpi kylmän sodan ensimmäisen ja suurimman varustelukierroksen.
Ilmo Kekkonen kirjoitti:Tunnen tilanteen 1970-luvulla erittäin hyvin. Puutteita oli, mutta hiljalleen paranevan varustetason myötä myös kykyä. LKP-valmius oli kohtuullisen hyvä. Tiedän, koska palvelin mm. sotilaspiirin esikunnassa.
Olen itse tutustunut myös aikakauden sotilasläänien ja -piirien asiakirjamateriaaliin. Sen perusteella etenkin 1960-luvun lopulta lähtien into jolla työtä puolustusvalmiuden eteen tehtiin on kunnioitettavaa. Vähistä resursseista pyrittiin todellakin ottamaan kaikki irti. Kuitenkin on huomioitavaa että muihin maihin verrattuna koulutus- ja ennenkaikkea varustuspuutteet olivat suunnattomat. Karkeana esimerkkinä esim. suomalainen prikaati-80 ei vastannut edes ruotsalaista prikaati-55:ttä.

Asevelvollisuus on sinänsä toimiva rekrytointijärjestelmä mutta mikäli tilanne on, kuten kylmän sodan aikainen tilanne oli ja nykyinen tilanne vielä enemmän, ettei koko ikäluokkaa ole järkevää sijoittaa, on syytä pohtia koko ikäluokan kattavan asevelvollisuuden järkevyyttä. Etenkin kun koulutusaika on aivan liian lyhyt.
Ilmo Kekkonen kirjoitti: Sillä rahalla olisi mm. voitu uusia koko kenttätykistö ja samalla hankkia ajanmukainen viestivälineistö.
Toki, mutta mikäli talvisodan talvi olisi ollut jäätön olisi kuva laivastosta virhehankintana varmasti täysin erilainen. Mikäli spekulointiin mennään, omasta näkökulmastani, puuttumatta valtiontalouden kehyksiin, olisi ollut kenties viisasta luopua 1-2 divisioonan varustamisesta kenttäarmeijaan ja hankkia säästyneillä resursseilla raskasta tykistöä sekä lisää kenttätykistön ampumatarpeita.

Ilmo Kekkonen
Viestit: 678
Liittynyt: 16.12.07 10:09

Vastaus Derkulle

13.11.08 10:09

Derkulla on kunnioitettava asiantuntemus. Toisaalta näkökulma on toinen kuin minulla. Katson asioita järjestelmän sisältä ja saadun sota- ynnä oman kokemuksen perusteella.

En myöskään muista Suomen erityisemmin sotineen muita Pohjoismaita saati Hollantia, Italiaa tai Japania vastaan. Käsittääkseni kaikki hävisivät sotansa Suomen lailla, Japanikin. Puna-armeijan kanssa kamppailtaessa on vertailtava vastustajaan, ei ulkopuolisiin.

Derkun näkökohtia kannattaa silti pohtia vakavasti. Tämän luokan tietämys sotilasasioissa on harvinaista keskustelupalstoilla.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”