Emma-Liisa kirjoitti:Mikään lähde ei anna vastausta, mitä olisi tapahtunut jos ei olisi tehty mitä tehtiin. Kyse on aina jossittelusta. Myös se että vaihtoehdot olivat pienet myönnytykset tai Moskovan rauhan raja on pelkkää jossittelua, joka perustuu siihen uskoon, että
1. Stalin ei olisi vaatinut mitään enempää Suomelta, vaikka stretginen tilanne hänen kannaltaan huononi jyrkästi 1940
2. Suomen kansa olisi säilynyt yksimielisenä ja säilyttänyt luottamuksensa johtajiin, jotka olisivat toimineet päinvastoin kuin olivat luvanneet
3. Suomen armeija olisi säilyttänyt taistelutahtonsa, vaikka sille olisi selitetty että mitään mahdollisuuksia puolustautua ei ole
Olen vastannut jo lukuisia kertoja jossitteluihisi. Et kuitenkaan ole ymmärtänyt lainkaan mitä sanon ja elät syvässä harhakuvitelmassa käsityksistäni, jota kieltäydyt korjaamasta monista huomautuksistani huolimatta. Jo 18.10 kirjoitin väitteestäsi, että muka jossittelen seuraavaa:
Jo 18.10 Heikki Jansson kirjoitti:
Olen väittänyt pelkästään, että jos Suomi olisi hyväksynyt Stalinin esityksen 9.11.39 rajajärjestelyistä niin rajajärjestelyt olisi sen jälkeen toteutettu Stalinin esityksen mukaisesti eikä talvisota olisi alkanut 30.11.39. Mitään muuta en väitä.
Väitteeseeni sisältyy yksi ”jos”, se että ”jos” hyväksytään toisen esitys ”niin” silloin sovitaan (sen mitä nyt sovitaan). Siinä on kokonaisuudessaan koko komea skenaarioni. Lisäksi vertaan Stalinin esitystä Moskovan rauhan ehtoihin todeten, että Moskovan rauhan ehdot olivat roimasti Stalinin esitykseen sisältyvää huonompia suomalaisten kannalta, minkä vuoksi Suomelle olisi ollut roimasti kannattavampaa hyväksyä Stalinin esitys. Siinä kaikki.
Luepa nyt huolellisesti em. väitteeni, äläkä jatkuvasti luule olevasi oikeutettu vapaasti kuvittelemaan mitä esitän. Minä nimittäin haluan itse määritellä mitä mieltä olen ja mitä esitän enkä pidä siitä, että jatkuvasti luet puolihuolimattomasti viestini etkä oikaisuista huolimatta tarkista käsitystäsi, vaan luulet itsepintaisesti minun sanovani muuta kuin sanon. Edellä esitettyyn sisältyy kaikki mitä väitän. Tyhjentävästi. Tajuatko? Piste.
Sinä sen sijaan esität valtavan liudan jossitteluja. Niiden perusteella toteat, että itse asiassa Moskovan rauha oli se, johon Suomen piti pyrkiä ja Suomen etujen mukaista oli päästä (ei joutua) talvisotaan. Jossittelet, että jos suomalaiset olisivat hyväksyneet Neuvostoliiton ehdotuksen niin ehdotus olisi toteutettu. Näin pitkälle olemme samaa mieltä. Kuvittelet, että jatkossa
olisi Neuvostoliitto hyökännyt. Milloin tämä
olisi tapahtunut, sitä et suostu paljastamaan, mutta Neuvostoliiton hyökkäys jonain epämääräisenä ajankohtana on ollut vääjäämättä edessä. Paljastat kuitenkin, että kuvittelemassasi skenaariossa Suomi
olisi hävinnyt ja seurauksena
olisi ollut välttämättä – kuvittelemassasi, jossitteluskenaariossa – se, että Neuvostoliitto
olisi miehittänyt Suomen. Sen seurauksena – jossittelet edelleen –
olisi tapahtunut jotain, jota et paljasta. Sen seurauksena Suomi
olisi ollut alistettuna Neuvostoliitolle johonkin vuoteen 1991 saakka. Skenaario, jonka mukaan Moskovan rauha ole Suomelle edullinen on mahdollinen edellyttäen kahdeksan "jossaa".
Syy siihen, miksi varmuudella tiedät mitä vaihtoehtoisessa tulevaisuudessa olisi tapahtunut, on että Stalin oli tapattanut työtovereitaan ja ettei Neuvostoliitto siis ollut luotettava sopimuspuoli. Edelleen tiedät – ilman lähteiden tukea – että Neuvostoliiton esitys tähtäsi itse asiassa Suomen valloittamiseen niin, että ensin diplomatian keinoin saadaan maamme sotilaallinen puolustuskyky asteittain heikkenemään. Tätä väitettäsi ei tue se ettei Neuvostoliitto vaikka Suomen sotilaallinen puolustuskyky oli radikaalisti heikentynyt suinkaan hyökännyt. Liioin ei Stalinin tunnettu Suomen puolustuskyvyn aliarviointi (aliarviointi oli Neuvostoliiton osalta töppäys suomalaisista puheen ollen ei puhuta ”aliarvioinnista” vaan ”ihmeestä”) tue väitettäsi, eikä se, että marraskuussa -39 ennen talvisotaa Stalin yliarvioi puna-armeijan iskukyvyn siinä määrin, että torvisoittokunnin lähdettiin sotaan vaikkei diplomaattista tietä ollutkaan saatu Suomen sotilaallista kykyä heikennettyä. Esityksesi on ristiriitainen, se ei saa tukea lähteistä, päinvastoin. Stalin ja Molotov eivät sirkuspelleinä esittäneet teatteria Paasikiven ja Tannerin virkistykseksi.
Minä puolestani oletan, että hyväksymällä Neuvostoliiton esityksen 9.11.39 esitys olisi toteutettu ja ollut rajankäynnein luonnossa toteutuneena 13.3.40, jolloin Suomi hyväksyi Neuvostoliiton rauhanesityksen, Moskovan välirauhan. Siinä kaikki mitä oletan. Finito. Ei mitään muuta. Tätä tilannetta vertaan Moskovan rahassa sovittuun ja johtopäätökset ovat Suomen kannalta murheelliset. .. Sinä puolestasi konstruoit kuvitteellisen jossitteluskenaarion, joka on pahempi kuin Moskovan rahan ehdot ja saatat siten riemuisasti julistaa että Moskovan rauha oli itse asiassa, konstruktioosi verrattuna, Suomelle voitto!
Ollakseni vielä sarkastinen, olet ilmeisesti sitä mieltä, että Suomen tulisi huomispäivänä julistaa sota Venäjää vastaan, koska tiedät että Venäjä hyökkää muuten meitä vastaan ja Suomi voi vain siinä tapauksessa että se hyökkää marraskuun 1. päivänä 2008 Venäjää vastaan pelastaa itsenäisyytensä, jonka Venäjä muuten riistää meiltä ensi vuonna / kahden vuoden kuluttua / joskus? Vai eikö niin käykään tulevaisuudessa, hyvä selvänäkijä? Olisiko siis Cajanderin ja Erkon – jotka olettivat, että Neuvostoliitto ”bluffaa” eikä hyökkää lainkaan, tullutkin ajatella noin, siis ajatella, että Suomi säilyttää itsenäisyytensä joka tapauksessa koska Ihantala-Tali linjalla Neuvostoliiton joukot saadaan pysäytettyä neljä vuotta myöhemmin? Sitä nämä eivät ennustaneet, mutta he saattoivat Sinusta tämän turvin hylätä Neuvostoliiton esityksen koska vain sillä tavalla itsenäisyys säilyisi?
Asiaan kuitenkin. Suomen poliittinen johto ei ollut ilmeisesti vielä lainkaan sisäistänyt että MR-sopimus mullisti perinteisen voimatasapainon Euroopassa. Saksa ei enää ollut Neuvostoliitolle vastapainona, ja sen vuoksi oli ne maat, jotka kuuluivat Neuvostoliiton etupiiriin MR-sopimuksen mukaan sen armoilla. Siksi olisi suhteita Neuvostoliiton tullut vaalia, eikä kohdella Stalinia köyhän senttarin tavoin, kuten Korhonen nasevasti sanoi kun hän kuvasi Suomen ylimielistä asennetta Neuvostoliittoa kohtaan. Se Neuvostoliiton esitys, joka tyrmättiin 9.11.39 olisi tullut hyväksyä – mahdollisesti tinkien lisää alueita vaihdossa. Nämä alueet olisi esim. säädetty lakiteitse asutuskieltoon ja jätetty metsäteollisuuden hyödynnettäviksi puuvarastona (jottei alueen väestön infrastruktuuriin olisi ollut panostettava).
Silloin olisi ainakin yritetty pysyttäytyä sodan ulkopuolella. Ennakkoon ei ollut illuusioita siitä, että sodalla voitaisiin voittaa jotain, niin kuin ei voitettu. Väitteet yksimielisyydestä ja sotavarustelusta joutavat romukoppaan – ei Suomi ollut sotimisen tarpeessa, jotta saataisiin yksimielisyys tai taistelutahtoa armeijalle. Tarpeessa saattoivat ne suomalaiset nuoret pojat, jotka lähtivät Erkon ja Cajanderin töppäyksen vuoksi kuolemaan tai invalidisoitumaan isänmaan puolesta olla, muttei sotimisen tarpeessa vaan rauhan tarpeessa ja muussa, yleisesti tunnetussa sellaisessa.
Mitä lopulta tulee esitykseesi, joka perustuu siihen
uskoon [Sinun kursivointi], että... jne. niin esityksesi perustuu siihen
uskoon [minun kursivointi], että Neuvostoliitto olisi joskus myöhemmin hyökännyt. Sinä
uskotettä tämä oli vääjäämätöntä, kirjoitettu tähtiin. Sen
uskosi varassa voit konstruoida tulevaisuutta. Lähteistä ei teoriasi saa tukea, päinvastoin, kuten on monta kertaa todettu. Se on salaliittoteoria, joka perustuu
uskoosi Neuvostoliiton pahoista motiiveista. Sinä jossitelet
mutis mutandis, muuttuvia muuttaen, mutta jätät muuttuvat muuttamatta.
Olisiko syytä lopetella tämä keskustelu? En viitsisi enempää inttää. Oletan ettet haluakaan ymmärtää.
Terv.
// Heikki Jansson
