Neuvostoliiton tavoite ennen talvisotaa

[lentava kirvesmies]

Tulipa tästä ketjusta mieleeni vielä. Oliko Suomella tavoitetta/tavoitteita ennen talvisotaa. Tai oliko Suomessa henkilöitä tai piirejä, joilla olisi tavoitteita ollut ja jos, niin mitä.

Voidaan olettaa Neuvostoliitossa otetun nämä asiat huomioon ja niiden vaikuttaneen päätöksentekoon.

Joistakin kirjoituksista vain saa sen kuvan, kuin Suomi olisi ollut virrassa ajelehtiva ajopuu, jota taitavat perämiehet luovivat ajan karikoissa.
Itse ainakin oletan, myös meillä olleen vahvoja tahtoihmisiä. Jotka ohjasivat sitä ajopuuta haluamaansa kurssiin. Vai olenko erehtynyt.

[Ciccio]

Tulipa tästä ketjusta mieleeni vielä. Oliko Suomella tavoitetta/tavoitteita ennen talvisotaa. Tai oliko Suomessa henkilöitä tai piirejä, joilla olisi tavoitteita ollut ja jos, niin mitä.

Voidaan olettaa Neuvostoliitossa otetun nämä asiat huomioon ja niiden vaikuttaneen päätöksentekoon.

Joistakin kirjoituksista vain saa sen kuvan, kuin Suomi olisi ollut virrassa ajelehtiva ajopuu, jota taitavat perämiehet luovivat ajan karikoissa.
Itse ainakin oletan, myös meillä olleen vahvoja tahtoihmisiä. Jotka ohjasivat sitä ajopuuta haluamaansa kurssiin. Vai olenko erehtynyt.

Olet erehtynyt, mikäli tarkoitat YYA-ajan "todisteluyrityksiä" 1930-luvun Suomen
pyrkineen sotaan rauhantahtoista Neuvostoliittoa vastaan. Sotaisuutta, siis suomalaisten,
yritettiin todistella kukistetuilla lapualaisliikkeillä yms.
"Fasistinen" Suojeluskuntajärjestökin valmisteli hyökkäystä Uralille, joskin Suomen sotavarustelu osoittautui surkean puutteelliseksi Talvisodassa ja pääministeri Cajanderkin
puheessaan kesällä 1939 sanoi "olevan hyvä, ettemme ole ostaneet aseita, jotka nyt olisivat jo vanhentuneita."

UKK907022, kirjoitettu 16/7 1942:
https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10 ... sequence=1
"Venäjä päätti 1939 poistaa kaiken vaaran, Suomelle oli valmistettava Georgian
kohtalo, liitettävä Neuvostoliittoon."
Kirjoittaa Urho Kekkonen 16/7 1942 ja jatkaa:
"Suomen kannanotto olisi ollut virallinen puolueettomuus 1939 ja myöhemmin, me olisimme toimineet itsekkäästi ja lyhytnäköisesti, mutta myös Pietari olisi ollut paremmin turvattu."
"Mutta NL hyökkäyksellään 1939 veti Suomen sotaan ja me aloitimme aseellisen vastarinnan, jonka menestys oli ulkopuolisille yhtä käsittämättömän onnellinen kuin siihen antautuminen oli heistä ollut mieletön."
Mutta
olla puolueeton kuulumatta mihinkään suureen rauhaa turvaavaan järjestöön, se on vaikeaa 2008:kin - "sitä eivät suurvallat salli".

Veikko Palvo

[nylander]

Stalin unohti kokonaan sodan alkupuolen (ml. Kuusisen hallitus) ja puhui ikään kuin sodan loppuviikkoja olisi suunniteltu jo alun perin.

Miten niin unohti? Stalinhan nimenomaan sanoi Kremlin jälkipuinnin loppusessiossa 17.4.1940 näin:

"Suurta suunnitelmaa suursodasta ei siis toteutettu, vaan sota oli ohi kolmessa kuukaudessa ja kahdessatoista päivässä, vain sen ansiosta että armeijamme teki hyvää työtä ja koska Suomen suuntaamamme rummutus osoittautui oikeaksi. Joko suostutte myönnytyksiin, herrat suomalaiset porvarit, tai annamme teille Kuusisen hallituksen, joka repii teidän sisälmyksenne."

Tästäkin näkyy, että Kuusisen hallitus oli Kremlille eräänlainen "device", joka heitettiin pois, kun sen välinearvo oli käytetty loppuun ja tavoite saavutettu.

[Emma-Liisa]

Tästäkin näkyy, että Kuusisen hallitus oli Kremlille eräänlainen "device", joka heitettiin pois, kun sen välinearvo oli käytetty loppuun ja tavoite saavutettu.

Täysin käsittämätön selitys. Jos NL:n tavoitteena kerran oli koko ajan Pietari Suuren raja, Kuusisen hallitus ei ollut väline vaan este sen saavuttamiseksi, koska se motivoi *kaikki* suomalaiset taistelemaan. Ilman Kuusisen hallitusta olisi ollut mahdollista väittää, että soditaan vain alueista.

Stalin luopui Kuusisen hallituksesta, kun havaitsi ettei saavuta tavoitetta, joka hänellä oli talvisodan kahden ensimmäisen kuukauden aikana, ja päätti tyytyä vähempään.

Yleensäkin on parasta puhua NL:n maksimi- ja minimiavoitteista, jotka vaihtelivat sotavuosien aikana. Sama koskaa tietysti Suomea.

[Emma-Liisa]

Niin Suomihan oli voittajavaltioiden armoilla suurimmassa mahdollisessa määrin, koska oli pannut korttinsa eräällä tavalla täysin Saksan varaan

Ei täysin, koska tiettyä pidättyvyyttä harjoitettiin sekä Leningradin että Murmannin radan suhteen. Lisäksi suhteet länsivaltoihin säilyivät (sota Englannin kanssa oli muodollinen eikä USA:n kanssa ollut edes sotaa).

Niinpä Stalin lupasi Teheranissa 1943 säilyttää Suomen itsenäisyyden (mitä se merkitsi, se oli epäselvää), ja kesällä 1944 länsivallat painostivat Stalinia lievempiin rauhanehtoihin esim. sotakorvausten määrän ja koostumuksen suhteen, koska halusivat ostaa Suomesta puuteollisuuden tuoteita.

[Emma-Liisa]

Kuvaava pahan tahdon teoriaan on nimim. Emma-Liisan maininta tässä viestiketjussa, jonka mukaan ”...vaatii suunnatonta uskoa, jos uskoo Stalinin sanaan.”. Tässä epäluulo nostetaan empirian tilalle mikä on salaliittoteorioille tyypillistä

Olisitko sinä tosiaan uskonut sen miehen sanaan, joka oli tapattanut lähimmät työtoverinsa - sen jälkeen kun oli tuudittanut heidät turvallisuuteen?
tukset eivät olisi mitenkään muuttaneet tätä uhkaa Suomen kannalta.

Kyseessä ei ole uskon asia.

Kyse ei ole minun uskostani, vaan silloisten suomalaisten. Sekin on fakta, samoin kuin Stalinin paranoia.

Miksi Churchill ja Roosevelt luottivat Stalinin kylliksi sopiakseen tämän kanssa Euroopan jaosta etupiireihin.

Huono esimerkki. Stalin petti heidät lupaamalla vapaat vaalit.

Tai Hitler, sen puoleen, joka luotti Neuvostoliittoon kylliksi sopiakseen etupiirijaosto ja sotatarvikkeisiin tarvittavan raaka-aineen toimittamisesta, luotti peräti niin paljon, että riskeerasi hyökkäyksen Englantia ja Ranskaa vastaan ilman pelkoa kahden rintaman sodasta.

Hitler tiesi hyvin, että NL oli saanut niin paljon saalista, että sen alistaminen kesti vähän aikaa.

Suomessa luotti Mannerheim ja Linkomies Staliniin kylliksi sopiakseen välirauhasta. Paasikivi puolestaan luotti Stalinin kylliksi tehdäkseen YYA-sopimuksen.

Väärä esimerkki. Tuo tapahtui sodan jälkeen, jolloin Stalin oli jo kokenut kaksi kertaa, ettei Suomea voinut valloittaa ilman tuntuvia menetyksiä.

Muuten, Mannerheimin muistelmat ja Paasikiven päiväkirja todistavat että he koko ajan epäilivät. Mannerheim oli jopa hyvin pessimistinen. Paasikivi taas odotti suurpolitiikan käännettä, joka pelastaisi Suomen - mikä sitten tapahtuikin.

[Emma-Liisa]

Uskon, että Stalin oli taipuvaisempi laskemaan, kuinka monta tankkia hänellä on turvanaan selän takana,

Eivät kai ne tankit mitään turvaa, jos ne ovat selän takana :)

[nylander]

Täysin käsittämätön selitys. Jos NL:n tavoitteena kerran oli koko ajan Pietari Suuren raja, Kuusisen hallitus ei ollut väline vaan este sen saavuttamiseksi, koska se motivoi *kaikki* suomalaiset taistelemaan. Ilman Kuusisen hallitusta olisi ollut mahdollista väittää, että soditaan vain alueista.

Stalin luopui Kuusisen hallituksesta, kun havaitsi ettei saavuta tavoitetta, joka hänellä oli talvisodan kahden ensimmäisen kuukauden aikana, ja päätti tyytyä vähempään.

Eli jälleen kerran tämä tuhannesti tuttu "virallisen sotahistorian" selitys: Stalin joutui luopumaan, Stalin pelkäsi, Stalin erehtyi...

Stalin joutui luopumaan Kuusisen hallituksesta pakon edessä; Stalin lopetti sodan kun pelkäsi että liittoutuneet lähtevät talvisotaan; Stalin säikähti marraskuusta 1940 "Hitlerin sateenvarjoa"; Suomen armeijan murtumaton teräs tyssäsi Stalinin takaisin kesällä 1944; Stalin pelkäsi ettei ehdi ajoissa Berliiniin; "vaaran vuosina" Stalin ja Molotov pelkäsivät että miehitetystä Suomesta tulisi "avoin haava" jne. loputtomiin.

Toinen maailmansota voitettiin siis ilmeisesti, jos näitä kansallismielisiä historioitsijoita on uskominen, lähinnä erehtymällä ja pelkäämällä.

Oletko muuten koskaan kuullut sellaisesta metodisesta ohjeesta kuin "rationaalinen tulkinta", jota jo aikoinaan maineikas britti E. H. Carr esitteli?
Tai sitten voisi paremman puutteessa teroittaa historiantulkintaansa kaivamalla esiin ikivanhan Occamin partaveitsen...

[Heikki Jansson]

Stalinhan nimenomaan sanoi Kremlin jälkipuinnin loppusessiossa 17.4.1940 näin:

"Suurta suunnitelmaa suursodasta ei siis toteutettu, vaan sota oli ohi kolmessa kuukaudessa ja kahdessatoista päivässä, vain sen ansiosta että armeijamme teki hyvää työtä ja koska Suomen suuntaamamme rummutus osoittautui oikeaksi. Joko suostutte myönnytyksiin, herrat suomalaiset porvarit, tai annamme teille Kuusisen hallituksen, joka repii teidän sisälmyksenne."

Tästäkin näkyy, että Kuusisen hallitus oli Kremlille eräänlainen "device", joka heitettiin pois, kun sen välinearvo oli käytetty loppuun ja tavoite saavutettu.

Nimenomaan näin on. Stalin sai kaikkein tärkeimmän. Se riitti hänelle. Kun osoittautui, että Terijoen hallitus-idea muodostui farssiksi hän luopui eikä turhaan riskeerannut enempää puna-armeijan menetyksiä kun arvovalta oli pelastettu. Me Suomessa riskeerasimme kaiken emmekä saaneet mitään. Mistään ei ilmene, että Neuvostoliitto olisi lähtenyt hyödyttömään sotaan Suomea vastaan elleivät suomalaiset olisi hylänneet esitystä 9.11.39. Mikään aikalaislähde ei tue vastakkaista vain epäluuloon perustuvaa näkemystä. Ei mikään. Sen sijaan kaikki lähteet tukevat esittämääni näkemystä,

1)- että Kreml oli kipeän tietoinen Leningradiin turvallisuuden heikkouksista

2)- että Saksan kanssa tehdyn, maailmaa mullistaneen MR-sopimuksen, eräs syy oli turvata Leningrad kaikilta mahdollisilta (eikä vain Saksan) hyökkäyksiltä;

3)- että Viron kanssa tehdyssä sopimuksessa Neuvostoliitto turvasi Leningradia erityisesti saamalla Paldiski meritukikohdaksi ja siten eteläisen Suomenlahden herruus. (Viron osalta oli sopimuksella tosin myös merkitystä Suomenlahden eteläpuolisten maa-alueiden kannalta).

4)- että jos Neuvostoliitto saisi meritukikohdaksi Hangon ja Suursaaren pohjoisosan (tämän saaren eteläosaa koskevasta esityksestä luovuttiin – samoin kuin merkityksettömistä pikkusaarista joista luovuttiin saman tien Paasikiven huomautettua niistä) – niin laskettiin että Suomenlahden herruudella oli varmistettu uhka Leningradia vastaan (jonka Stalin mainitsi tulevan arveltavasti kuten historia osoitti Saksan tai Englannin taholta);

5)- että luopumalla Hankoa koskevasta esityksestä – muttei meritukikohtaa Suomenlahden pohjoisrannalla koskevasta esityksestä (eli Hästö-Busö, Koö ja Medvastö) osoitti Neuvostoliitto, ettei Hankoa koskeva esitys ollut suinkaan Suomea vastaan suunnattu vaan tähtäsi nimenomaan Suomenlahden herruuden kautta Leningradin turvallisuuteen meritse tapahtuvaa hyökkäystä vastaan kuten aiemmin oli historiassa tapahtunut;

6)- että Karjalan kannaksen rajajärjestely koski esityksen mukaan luopumista vain n. 35 km:n levyisestä kaistaleesta, joka oli Suomelle pelkän maapohjansa arvoinen mutta Neuvostoliitolle strategisesti ylivoimaisen tärkeä. Moskovan rauhassa muutamaa kuukautta myöhemmin hyväksyimme n. 150 km:n (200 km?) rajansiirron, johon sisältyi mm. Viipuri. Seuraamus talvisodasta oli Suomen kannalta strategisesti katastrofaalinen ja sen muut seuraamukset tavattoman raskaat. Se oli seurausta Suomen poliittisen johdon kyvyttömyydestä perustaa politiikkansa tosiasioihin.

7)- että neuvottelujen katkettua 9.11 (valtuuskuntamme tosin matkusti pois Moskovasta vasta 13.11) pantiin ensimmäisiä päätöksiä täytäntöön sotaa silmälläpitäen ja Terijoen kansanhallituksen nimittämiseksi, mm. kutsuttiin Arvo Tuominen Tukholmasta Moskovaan joilla tähtäin nostettiin Suomen itsenäisen päätäntävallan korvaamiseen Moskovan päätöksillä;

8)- että Neuvostoliitossakaan ei uskottu siihen, mitä myöhemmin sai Suomessa nimen ”ihme” (talvisodan ihme), vaan aliarvioi Suomea vastustajana. Aliarviointi koski paitsi meidän sotilaallista puolustuskykyä myös suomalaisten yksimielisestä puolustustahtoa;

9)- että sodan sotilaalliseksi strategiseksi tavoitteeksi siksi asetettiin Suomen katkaiseminen kahtia

10) - että sodan poliittiseksi tavoitteeksi asetettiin Suomen lojaalisuuden varmistaminen Neuvostoliitolle. Keinona tässä tavoitteessa oli Suomen Kansanhallituksen nimittäminen ja sen julistus. Käytännössä tavoite oli Suomen hallinnon järjestäminen II maailmansodan jälkeisten kansandemokratioiden tapaan. Sittemmin tämä tavoite korjattiin realistiseksi, eikä Moskova enää tammikuussa tukenut pakolaiskommunistien toiveita ja toiveunia vaan poliittinen tavoite oli järkeväi Leningradin turvallisuus kuten oli alun perin ollutkin.

Mutta miten kaikkeen tähän tähän vastataan. Esittämällä salaliittoteoriaa joka ei nojaudu mihinkään aikalaislähteisiin siitä, miten Moskovan rauhaa on pidettävä Suomelle edullisena sillä epävarma jossittelu kauas tulevaisuuteen osoittaa, että myöntymällä esitykseen 9.11.39 olisivat ennakoidut seuraamukset voineet olla jossain jossitellulla kuvitellussa tilanteessa vieläkin pahempia.

Paasikiven "tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku" osoitti sekä Suomen poliittinen johto johtamalla maamme sotaan hyödyttömässä ja tarkoituksettomassa oikeudentunnossaan Moskovan neuvotteluissa syksyllä -39. Ennakkoon arvioidun häviösodan käyminen ei ole järkevää eikä talvisota hyödyttänyt Suomea lainkaan. Moraaliset näkemykset, joita on esitetty joutavat kansainvälisessä valtapolitiikassa romukoppaan – kysymyksessä oli mikä on Suomelle kannattavaa, eikä se, että toimitaan oikeudentunnossa koska Neuvostoliitto on paha jostain näkökulmasta tarkasteltuna.


Terv.
// Heikki Jansson

[Heikki Jansson]

Olisitko sinä tosiaan uskonut sen miehen sanaan, joka oli tapattanut lähimmät työtoverinsa - sen jälkeen kun oli tuudittanut heidät turvallisuuteen?

Virheesi on, että perustat mielipiteesi uskoihin ja uskosi perusteella et tunnusta tosiasioita vaan torjut ne.

Kyse ei ole minun uskostani, vaan silloisten suomalaisten. Sekin on fakta, samoin kuin Stalinin paranoia.

Olet tietysti oikeassa. Kyse on silloisen Suomen poliittisen johdon uskosta, siitä uskosta, joka johti meidät sotaan ja aikaansai miltei itsenäisyytemme menettämisen. Vallinnut molemminpuolinen epäluulo Suomen ja Neuvostoliiton suhteessa oli se tekijä, joka viime kädessä johti talvisotaan, ei Neuvostoliiton pahuus tai pahat aikeet eikä liioin Suomen Siitä epäluulosta huolimatta Stalin pyrki neuvotteluratkaisuun, mutta Cajande, Erkkokaan (taikka Niukkanen) - nämä eivät voittaneet epäluuloaan. Sinun virheesi on tässä viestiketjussa ollut, kuten totesin, että perustat mielipiteesi yksinomaan järkkymättömään epäluuloosi Neuvostoliittoa kohtaan. Niin hekin tekivät karmein seurauksin.

Voisit muuten lopettaa yksittäisten sanojeni retorisen riepottelun niin kuin tuon "uskon". Ellei ole asiallisesti muuta lausuttavaa voi mainiosti olla kirjoittamatta eikä riepotella yksittäistä sanaa tai syyttää virheellisestä siteeraamisesta, jonka torjumiseen - syytöksesi oli aiheeton ja täysi ankka - jouduin polttamaan täysin tarpeettomasti ruutiani.

Terv.
//Heikki Jansson

[Ciccio]

Heikki Jansson: 9./ "-että sodan strategiseksi tavoitteeksi siksi asetettiin Suomen katkaiseminen kahtia."

Moskovan rauhassa Neuvostoliitto saneli ratayhteyden pikaisen rakentamisen
Kemijärvi - Suomen raja välille, n. 100 km ja saman verran radanrakennustyötä oli NL:nkin puolella.
NL ryhtyi omalla puolellaan ripeästi toimeen ja mm. toukokuussa 1940
Gulag-rakennushanke 105.:ssä oli töissä 58198 vankia
NKVD-kapteeni G.B.Afanasjevin komennossa. NL:n puoleinen rataosuus Sallan radasta valmistui 1940/-41 vuodenvaihteessa, Suomen puolella oltiin
tarkoituksellisestikin hitaampia radanrakennustyössä.

Miksi Stalinin Neuvostoliitto vaati Kantalahti - Kemi ( & Narvikiin ? )
radan pikaisesti rakennettavaksi Moskovan rauhassa keväällä 1940 ?

Kaupallista merkitystä Sallan radalla ei ollut, nyt 2000-luv. jotkut Suomessa ovat ehdottaneet ratayhteyttä Kantalahti - Kemi kunnostettavaksi
kansainvälisellä rahoituksella. ( = EU ? )

Veikko Palvo

[lentava kirvesmies]

Selailen kirjaa. Moskovan valtionyliopisto Venäjän historia. Painettu v 2000.

Muutama huomio jotka voivat antaa jonkinlaista lisävalaistusta (mikäli joku sitä haluaa) Neuvostoliiton tavoitteista, ennen toista maailmansotaa.


Pidetään puoluekokousta 10-21.4.1939.
Aiheena on konkreettinen sodan uhka ja sen vaatimat muutokset viisivuotis-suunnitelmaan 1938-1942.

Stalin vaatii varovaisuutta ja "säilyttämään etäisyyden, provokaattoreihin jotka haluavat vetää meidät konflikteihin".

Stalin tuntuu pitävän sotaa Euroopassa varmana ja haluaa pysyä siitä erossa.
Pahimpana mahdollisena vaihtoehtona pidetään. Saksan, Ranskan, Englannin ja Italian liittoa Neuvostoliittoa vastaan. Lisättynä vielä Japanilla idässä.

Keskustelua mahdollisista liittoutumisesta, Ranskan ja Englannin kanssa Saksan uhan takia. Tosin Halukkuutta ainakaan Englannin taholta tähän ei ole.
Toisena vaihtoehtona pidetään, suhteiden kehittämistä Saksaan.
Tämän mahdollisuuden toivotaan myös, vaikuttavan kielteisesti Saksan ja sen lähimpien liittolaisten suhteisiin.

Parhaassa tapauksessa Saksa sotii itsensä uuvuksiin Euroopassa.
Tämä toteutuikin, mutta ei siten, että Saksa olisi heikentynyt, vaan päinvastoin, vahvistui liitettyään valloittamiensa maiden teollisuuden palvelemaan omia tarpeitaan.

Erityisen huolestuneita kokousväki, oli myös mahdollisesta Saksan tunkeutumisesta, vaarallisen lähelle hyviin hyökkäysasemiin.
Baltian maat, Puola, Bessarabia, Suomi.
Erityisen uhattuna katsottiin olevan Leningrad, jonka puolustukseen oli saatava etäisyyttä.


Kokouksessa päätettiin varautua sotaan, lisäämällä varustelumenoja 43%.
Alentamalla asepalvelusikää 21 vuodesta 18 ja pidentämällä palvelusaikaa,
Jolloin armeijan vahvuus 1939. 2 480 000. Saadaan nostettua vuoteen 1941 5 774 000.
Päätettiin myös lopettaa, jo Espanjan sisällissodan aikana vanhentuneiksi osoittautuneiden aseiden valmistus. Tavoitteeksi asetettiin armeijan modernisointi, vuoteen 1942-1943 mennessä.
Vielä päätettiin aloittaa, sotatarviketehtaiden rakentaminen Itäisille alueille.

[Emma-Liisa]

Mistään ei ilmene, että Neuvostoliitto olisi lähtenyt hyödyttömään sotaan Suomea vastaan elleivät suomalaiset olisi hylänneet esitystä 9.11.39.

Eihän sellaista kukaan ole edes väittänyt. Johan edellä viittasin Clausewitziin: hyökkkääjä tahtoo aina rauhaa, hän ottaa mieluummin ilman sotaa sen mitä haluaa.

Niin teki myös Hitler: hän ei hyökännyt Tshekkoslovakiaan syyskuussa 1938, kun sai ilman sotaa sen mitä silloin vaati. Mutta samalla hän eliminoi Tshekkoslovakian puolustusmahdollisuudet. Maaliskuussa 1939 hänen oli helppo ottaa koko maa. Jos länsivallat olisivat Münchenissä olleet lujia, olisi syttynyt sota. Silloin joku nyt väittäisi että olisi kannattanut myöntyä, eikä sotaa olisi tullut.

Mikään lähde ei anna vastausta, mitä olisi tapahtunut jos ei olisi tehty mitä tehtiin. Kyse on aina jossittelusta. Myös se että vaihtoehdot olivat pienet myönnytykset tai Moskovan rauhan raja on pelkkää jossittelua, joka perustuu siihen uskoon, että
1. Stalin ei olisi vaatinut mitään enempää Suomelta, vaikka stretginen tilanne hänen kannaltaan huononi jyrkästi 1940
2. Suomen kansa olisi säilynyt yksimielisenä ja säilyttänyt luottamuksensa johtajiin, jotka olisivat toimineet päinvastoin kuin olivat luvanneet
3. Suomen armeija olisi säilyttänyt taistelutahtonsa, vaikka sille olisi selitetty että mitään mahdollisuuksia puolustautua ei ole

[Emma-Liisa]

Oliko Suomella tavoitetta/tavoitteita ennen talvisotaa. Tai oliko Suomessa henkilöitä tai piirejä, joilla olisi tavoitteita ollut ja jos, niin mitä.

Sekä hallituksen että useimpien suomalaisten tavoitteena oli ennen talvisotaa
1. omien oikeuksien puolustaminen
2. kansan yksimielisyyden säilyttäminen

[oboy]

Oliko Suomella tavoitetta/tavoitteita ennen talvisotaa. Tai oliko Suomessa henkilöitä tai piirejä, joilla olisi tavoitteita ollut ja jos, niin mitä.

Sekä hallituksen että useimpien suomalaisten tavoitteena oli ennen talvisotaa
1. omien oikeuksien puolustaminen
2. kansan yksimielisyyden säilyttäminen

Ensimmäiseksi todettakoon, että minulla ei ole harmainta hajua Suomalaisten politiikasta ennen talvisotaa saatikka mitään muutakaan käsitystä sen aikaisen politiittisen "eliitin" tavoitteista. Kuitenkin tämä heitto on mielestäni tosi kummallinen. Meinaan vaan, että tuo 1 kohta lienee paikallaan kaikissa valtoissa. Se kuitenkin aikamista "sanahelinää" reaalipolitiikaan verrattuna (niin nykyään kuin enenkin).

Mitä tuohon 2 kohtaan tulee, niin ihmettelen vaan kun aina törmää tuohon lauseseen talvisodasta kerrottaessa, että miksi ihmeessä yksimielisyys on onkin tavoiteltava olotila? Käsittääkseni valtiossa on _aina_ ihmisiä jotka ovat erimieltä hallitsevan linjan kanssa, ja yleisesti ottaen mitään yksimielisyyttä ei koskaan voida edes tavoittaa. Koko lause kuulostaa sellaiselta fasistiselta propagandalta jossa koko valtio nostetaan johonkin "yksimielisyyden" tilaan, että "sora" äänet voidaan sitten polkea sen nimissä alas.

En tiedä sitten kun olen saanut käsiini vanhaa SKP:n propagandaa, miten "yksimielisiä" asioista oltiin. Tai miten pitkälle sen nimissä mentiin 20-45 luvuilla. Ainakin kädessäni oleva "SKP taistelujen tiellä - vuosikirja X - 1954" antaa hieman erilaisen kuvan tuosta yksimielisyydestä, niin sotien kuin ennen sotia olleesta tilanteesta. Ainakin siinä väitetään että vuosittain oli erilaisia kommunisti oikeudenkäyntejä. Luonnollisesti kirjahan täyttä propagandaa (onhan se SKP:n painama), ja sille turha lienee antaa kovinkaan tieteellistä arvoa. Noista tapauksista tosin ei mitään viitteitä löydy, koska keskiöön nostetaan Toivo Antikaisen tapaus jossa syyttäjä vaati hänelle kuolemantomiota poliittisesta toiminnasta. Tiedä sitten mikä koko totuus oli, mutta tuon kirjan mukaan ainakin ulkomailla asiaan otettiin tiukasti kantaa ja kuoleman tuomiosta ulkopuolisen painostuksen voimasta sitten luovuttiin. Tämä lienee kuitenkin esimerkki suomalaisesta oikeuskäytännöstä tuohon aikaan kommunisteja kohtaan(siksi kai siitä tuossa kirjassa niin paljon kirjoitetaankin eikä muista yksittäisistä tapauksista).

No miksi sitten nostin tämän asian esille? Kai se johtuu siitä, että olen viimeaikoina yllättynyt siitä miten erilaisen kuvan olen saaut Suomesta koulussa ja kirjoista joita olen lukenut Suomen historiasta ennen sotia. Aina niissä mainitaan miten Suomi oli avoin länsimainen demokratia jota sitten puolustettiin talvisodassa. Ainakin SKP:n propagandan perusteella olen saanut hieman erilaisen kuvan siitä avoimuudesta ja vapaudesta millä tavalla demokratia toteutui poliittisesti aktiiveille kommunisteille. En ota kantaa siihen oliko se "oikein" vai väärin sanon vaan että kuva jonka olen saanut koulussa on ollut aika päinvastainen mitä poliittinen oppositio väittää tilanteen olleen. Näin ollen kyseenalaistan tuon "yksimielisyyden" täysin.

Lisää itse aiheeseen, mitä tämä vuodatus tuo on se että, mikäli suhtautuminen Suomalaisiin kommunisteihin oli varsin "vainoharhainen" niin eikös silloin ole varsin loogista odottaa että naapurissa olevaan Neuvostovaltaan suhtauduttiin samalla tavalla. Toisin sanoen varsin nihkeästi ja jopa vihamielisesti ?

Toki saatan propagandan uhri ja mielelläni lukisin aiheesta lisää, jos joku tahtoo kirjavinkkiä heittää että voi päänsä selvittää kommunistien propagandasta.