Viimeinen Taisto
Viestit: 23
Liittynyt: 22.10.08 22:00

23.10.08 00:09

Keskustelun alkuasetelma tiivistettynä, sikäli kuin sen olen ymmärtänyt:

1)myöntymällä Neuvostoliiton esitykseen 9.11.39 olisi sovittu niistä korjauksista rajaan joihin neuvotteluissa päädyttiin...
....
2)Toteutuneessa historiassa sovittiin tuolloin, maaliskuun puolivälissä rauhasta Moskovassa. Ne myönnytykset, joihin jouduttiin taipumaan olivat valtavat ja jos verrataan Neuvostoliiton esitykseen 9.11.39 ne olivat sotilasstrategisesti suorastaan katastrofaaliset. Lisäksi tulee talvisodan uhrit, myös siviiliväestön. Koko itsenäisyytemme oli uhattuna...
....
Johtopäätös on täysin yksiselitteinen. Suomen olisi kannattanut suostua Neuvostoliiton esitykseen eikä talvisodalla voitettu mitään, päinvastoin hävittiin huomattavasti.....



Jonkin aikaa keskustelua seuranneena nousee muutamia ajatuksia...

Suomen periksiantamaton linja 1939 oli topicin aloittajan mukaan paha väärinarvio poliittiselta johdolta.

Suomen asemalla 1939 on mielestäni selviä yhtäläisyyksiä koko Euroopan valintatilanteen kanssa vuonna 1938. Chamberlain ja Daladier välttivät sodan myöntymällä Saksan vaatimuksiin. Oliko heidän valintansa oikea ratkaisu siinä tilanteessa? Oliko ratkaisu paras mahdollinen pitkällä tähtäimellä? Olisiko sama linja Suomen kohdalla ollut parempi vaihtoehto?

Emma-Liisa
Viestit: 4983
Liittynyt: 30.01.07 18:25

23.10.08 09:32

Heikki Jansson kirjoitti: Pohjaton epäluulosi Neuvostoliittoa kohtaan ei korvaa reaalipoliittista kylmää harkintaa. Neuvostoliiton edut olivat tuolloin, arvelen, – niin kuin myöhemminkin – Neuvostoliitossa etusijalla. Niihin ei kuulunut reunavaltioiden miehitys, joka tuli kuvaan mukaa vasta kesällä -40 Ranskan luhistumisen myötä.
Sehän juuri on kylmää harkintaa, että osaa ajatella pitemmälle kuin ensimmäisen siirron.
Heikki Jansson kirjoitti: Epäluuloja vastaan luotiin vastasi Paasikiven-Kekkosen linja, jonka lähtökohtana oli, että Neuvostoliitto ei ole olettamasi uskonnollinen paholainen vaan reaalipoliittisesti itsekäs ja itsekkäästi toimiva valtio.
Se luotiin sen jälkeen, kun NL:lle oli todistettu, ettei Suomi ole vallattavissa suuria kustannuksia, ettei NL:n kannata sitä maksaa.
Heikki Jansson kirjoitti: Sinun edustamasi linja johti maamme kahteen sotaan itänaapurin kanssa 20 vuoden kuluessa.
Se johti itsenäisyyden säilymiseen ja miehitykseltä säästymiseen.
Heikki Jansson kirjoitti: Minun puoltamani linjan turvin saatoime - päinvastoin kuin Sinun epäluulojesi linjalla - elää rauhassa 60 vuotta ja elämme edelleen 80 vuoden kuluttua.
Tuona aikana on Euroopassa ollut rauha, joten vertaus on metodoligesti väärä. Eihän talvisotaakaan olisi käyty ilman yleiseurooppalaista tilannetta.

Täytyy muistaa, ettei Paasikivikään ollut varma, mitkä NL:n aikomukset ovat. Ainoa mahdollisuus oli odottaa, että kansainvälinen poliittinen tilanne antaa liikkumatilaa - ilman sitä ei edes YYA-sopimuksen lievennys olisi ollut mahdollinen.

Heikki Jansson
Viestit: 662
Liittynyt: 14.04.06 12:55
Paikkakunta: Kirkkonummi

23.10.08 10:20

Emma-Liisa kirjoitti:
Heikki Jansson kirjoitti:
Sinun edustamasi linja johti maamme kahteen sotaan itänaapurin kanssa 20 vuoden kuluessa.
Se johti itsenäisyyden säilymiseen ja miehitykseltä säästymiseen.
Neuvotteluissa loka/marraskuussa -39 ei edellytetty mitään, joka olisi vaarantanut Suomen itsenäisyyden. Käsityksesi, että talvisodalla säilytettiin itsenäisyys on siis varsin merkillinen, koska sitä ei ollut asetettu uhanalaiseksi missään vaiheessa loka/marraskuussa -39.

Vasta sodassa joulukuussa -39, joka aiheutui omalta osaltaan Suomen jääräpäisestä neuvottelutaktiikasta, itsenäisyys asetettiin uhan-alaiseksi Neuvostoliiton sotastrategian (Suomen katkaisemin) johdosta. Toisenlaisella neuvottelustrategialla ei itsenäisyys olisi ollut uhanalainen lainkaan (paitsi jossitteluissasi), joten Suomen linja oli johtaa katastrofin itsenäisyyden kannalta. Itsenäisyys ei ole mielestäni panos jolla leikitään ”upporikasta tai tai rutiköyhää”.

Käsityksesi mukaan olisi tulevaisuus pitkällä tähtäimellä ollut Suomen kannalta huonompi. Se on omaa jossitteluasi johon joudut, kun yrität - puolustaaksesi kantaasi - maalata Suomelle pitkällä tähtämellä huonompaa vaihtoehto kuin Moskovan rauha. Niin epämääräisiin tulevaisuudenkuviin ei hallituksessa uskottu, vaan luultiin, kuten on todettu, että Neuvostoliitto ”bluffasi”. Hallituksessa elettiin edelleen 20- ja 30-lukua, jolloin Neuvostoliitto oli vähämerkityksetön yksinäinen tekijä kansainvälisessä politiikassa, jolle Saksa oli vastapaino. Saksa ei ollut enää 23.8. jälkeen kuitenkaan ollut Neuvostoliitolle mikään vastapaino Itämeren valtioiden kannalta eikä Stalin mikään senttari johon Erkko saattoi suhtautua ylimielisesti.

Terv.
// Heikki Jansson

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

23.10.08 12:40

Neuvostoliiton syksyllä 1939 asettamien tavoitteiden ja päämäärien arvioimiseksi on olemassa erinomainen lähde: huhtikuussa 1940 järjestetyn talvisodan jälkipuinnin suomennetut pöytäkirjat (Puna-armeija Stalinin tentissä. Edita 1997).

Olen kuullut useammaltakin taholta, että tämän lähteen löytymiseen kohdistettiin Suomessa suuria odotuksia: nyt viiimeistään paljastuisi Neuvostoliiton aikomus "sovjetisoida" Suomi. Ei paljastunut. Kirjan päättävä Stalinin pitkä loppuyhteenveto kertoo, mistä todellisuudessa oli kysymys: kerta toisensa jälkeen Stalin mainitsee Leningradin turvallisuuden (lähinnä raskaan teollisuuden) ja sen, että tämä tavoite saavutettiin juuri käydyssä sodassa.

Vaikka lähde on syntynyt talvisodan jälkeen, ei mitenkään ole uskottavaa, että Stalin olisi muunnellut totuutta hermeettisen suljetussa kokouksessa, jossa pidettyjen puheenvuorojen julkituloa kukaan läsnäolleista ei osannut uneksiakaan. On vaikea kuvitella, että mikään lähdekritiikki pystyisi kaatamaan lähteen todistusvoimaa. Lähteen laatija on sekä voinut että aivan ilmeisesti myös halunnut puhua totta. (Ainoa, mitä suomalaisille kansallisoikeistolaisille on jäänyt käteen ja mihin he ovatkin innokkaasti tarttuneet, on Stalinin maininta siitä, että Helsinki on "nyt" uhattuna kahdelta taholta: Viipurista ja Hangosta. Kontekstissaan luettuna tätäkään kohtaa on mielestäni mahdotonta tulkita hyökkäyskaavailuksi; sekin on asetettavissa laajempaan, Leningradin uutta asemaa koskevaan defensiiviseen kehykseen.)

Heikki Jansson
Viestit: 662
Liittynyt: 14.04.06 12:55
Paikkakunta: Kirkkonummi

Leningradia ei voi siirtää - J.Stalin neuvottelijoille 3.11.

23.10.08 18:00

nylander kirjoitti:Neuvostoliiton syksyllä 1939 asettamien tavoitteiden ja päämäärien arvioimiseksi on olemassa erinomainen lähde: huhtikuussa 1940 järjestetyn talvisodan jälkipuinnin suomennetut pöytäkirjat (Puna-armeija Stalinin tentissä. Edita 1997)...

(Ainoa, mitä suomalaisille kansallisoikeistolaisille on jäänyt käteen ja mihin he ovatkin innokkaasti tarttuneet, on Stalinin maininta siitä, että Helsinki on "nyt" uhattuna kahdelta taholta: Viipurista ja Hangosta.
Teos on tuttu myös nimim. Emma-Liisalle, joka jo on toisessa yhteydessä lainannut mainitsemaasi kohtaa teoksesta todisteena Neuvostoliiton pahalle tahdolle. Sitä paitsi Neuvostoliitto myöntyi Moskovan neuvotteluissa kolmen saaren muodostamaan saariryhmään Hangon sijasta, josta Hästö-Busö oli pääsaari eikä siis mantereella hyvät yhteydet Helsinkiin omaava Hanko. Siksi Mannerheim oli todella tyytyväinen tähän myönnytykseen. Sitä ennen Mannerheim oli ollut huolestunut enemmän Hangosta kuin kannaksesta.

Taidanpa lainata teoksen toistamiseen kirjastosta – koko tuo mainitsemasi luku on mennyt minulta ohi. Selasin kirjaa lueskellen sieltä täältä ja totesin, ettei siinä ollut minun mielenkiintoa erityisesti herättävää, vain melko yhdentekeviä selostuksia Neuvostoliiton joukkojen talvisodassa tekemistä virheistä ja itsekritiikkiä. Stalinin loppupuheenvuoro jäi lukematta.

Näille oikeistolaisen paradigman omaaville salaliittoteoreetikoille on tyypillistä, että kuvitellaan Neuvostoliiton toimineen viekkaasti ja kaksinaamaisesti Moskovan neuvotteluissa ilman ainuttakaan aikalaislähdettä tai muuta todistetta. Kuvaava pahan tahdon teoriaan on nimim. Emma-Liisan maininta tässä viestiketjussa, jonka mukaan ”...vaatii suunnatonta uskoa, jos uskoo Stalinin sanaan.”. Tässä epäluulo nostetaan empirian tilalle mikä on salaliittoteorioille tyypillistä – ne perustuvat säännönmukaisesti järkkymättömään epäluuloon, johon ei mikään argumentaatio pure. Meidän pitäisi ilman todisteita uskoa Stalinin ja Molotovin sirkuspellen lailla esittäneen teatteria Paasikivelle ja Tannerille kuukauden verran (lokakuun 5 - marraskuun 13. päivä) saadakseen tukikohdan Hästö-Busöstä ja palan Karjalan kannasta. Näiden saaminen olisi ollut päätarkoitus, koska se olisi helpottanut Suomen miehittämistä puna-armeijalle, ilmoittaa nimim. Emma-Liisa – mistäköhän nimimerkki senkin on saanut ”tietää”.

On hyvä muistaa Boris Jartsevin viesti Suomen ulkopoliittiselle johdolle, jonka mukaan "Neuvostoliitto ei tule jäämään rauhassa odottamaan saksalaisten saapumista Rajajoelle vaan se tulee itse siirtämään sotavoimansa niin kauaksi Suomeen kuin mahdollista, jolloin saksalaisten ja neuvotoliittolaisten sotavoimien taistelut tulevat tapahtumaan Suomen alueella.". Siinä minusta pähkinänkuoressa Neuvostoliiton tavoite, joka kerran toisensa jälkeen tämän jälkeen toistuu aina YYA-sopimusta myöten. Suomen alueen kautta ei saa tulla hyökkäystä Leningradiin. Jolleivät suomalaiset torju sitä omalla alueellaan niin puna-armeija tulee "apuun". Stalin esitti Suomen neuvottelijoille Moskovassa, että "Leningradia kun ei voi siirtää niin täytyy rajaa siirtää". Minusta suurvalloille, niin kuin Neuvostoliitolle, on ominaista pikemminkin diktaattipolitiikka kuin viekkaus ja kaksinaamaisuus. Tehdään niin kuin se sanoo eikä yhtään yskitä.

Terv.
// Heikki Jansson

Emma-Liisa
Viestit: 4983
Liittynyt: 30.01.07 18:25

24.10.08 00:10

nylander kirjoitti: Vaikka lähde on syntynyt talvisodan jälkeen, ei mitenkään ole uskottavaa, että Stalin olisi muunnellut totuutta hermeettisen suljetussa kokouksessa, jossa pidettyjen puheenvuorojen julkituloa kukaan läsnäolleista ei osannut uneksiakaan.
Kyllä Stalin tuossa kokouksessa muunteli muutenkin totuutta, ei kerran vaan jatkuvasti. Syy on ilmiselvä: kokouksessa ruodittiin muiden viheitä, mutta ei hänen omiaan, jotka kuitenkin olivat ne kaikkein suurimmat. Ensinnäkin päätös sodan aloittamisesta oli yksin Stalinin, toiseksi nimenomaan hän yksi päätti hylätä yleisesikunnan ehdotuksen ja käydä sotaan riittämättömin voimin.

Emma-Liisa
Viestit: 4983
Liittynyt: 30.01.07 18:25

24.10.08 00:16

Heikki Jansson kirjoitti: Suomen jääräpäisestä neuvottelutaktiikasta
Nimenomaan tuo neuvottelutaktiikka (liikekannallepano ja neuvottelujen viivyttäminen) oli viisasta, kuten Magnus Ilmjärv on todennut.

Tärkeintä oli että luotettiin omaan kansaan.

Emma-Liisa
Viestit: 4983
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Leningradia ei voi siirtää - J.Stalin neuvottelijoille 3

24.10.08 00:20

Heikki Jansson kirjoitti: On hyvä muistaa Boris Jartsevin viesti Suomen ulkopoliittiselle johdolle, jonka mukaan "Neuvostoliitto ei tule jäämään rauhassa odottamaan saksalaisten saapumista Rajajoelle vaan se tulee itse siirtämään sotavoimansa niin kauaksi Suomeen kuin mahdollista, jolloin saksalaisten ja neuvotoliittolaisten sotavoimien taistelut tulevat tapahtumaan Suomen alueella.". Siinä minusta pähkinänkuoressa Neuvostoliiton tavoite, joka kerran toisensa jälkeen tämän jälkeen toistuu aina YYA-sopimusta myöten. Suomen alueen kautta ei saa tulla hyökkäystä Leningradiin. Jolleivät suomalaiset torju sitä omalla alueellaan niin puna-armeija tulee "apuun".
Tosiasiassa Stalin sanoi, että hän ei luota Suomen armeijan kykyyn torjua hyökkäys. Siis olisipa Suomi sanonut mitä vain, niin Stalin ei olisi mieltään muuttanut.

Vasta 1930-40 ja 1944 muuttivat Stalinin mielipiteen.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

24.10.08 07:55

Emma-Liisa kirjoitti:
nylander kirjoitti: Vaikka lähde on syntynyt talvisodan jälkeen, ei mitenkään ole uskottavaa, että Stalin olisi muunnellut totuutta hermeettisen suljetussa kokouksessa, jossa pidettyjen puheenvuorojen julkituloa kukaan läsnäolleista ei osannut uneksiakaan.
Kyllä Stalin tuossa kokouksessa muunteli muutenkin totuutta, ei kerran vaan jatkuvasti. Syy on ilmiselvä: kokouksessa ruodittiin muiden viheitä, mutta ei hänen omiaan, jotka kuitenkin olivat ne kaikkein suurimmat. Ensinnäkin päätös sodan aloittamisesta oli yksin Stalinin, toiseksi nimenomaan hän yksi päätti hylätä yleisesikunnan ehdotuksen ja käydä sotaan riittämättömin voimin.
Kun siis Stalin tuossa talvisodan jälkipuinnissa ruoti muiden virheitä, eikö hänen olisi pitänyt ex analogia raivota alaisilleen, kun Suomea ei saatu "valloitetuksi ja sovjetisoiduksi"? Tällaisesta ei ole merkkiäkään. Joka kohdassa Stalin ilmaisee tyytyväisyytensä siitä, että tavoite, Leningradin aseman varmistaminen, saavutettiin sodalla.

Ilmo Kekkonen
Viestit: 678
Liittynyt: 16.12.07 10:09

Stalinin tavoitteet

24.10.08 08:47

Stalinin tavoitteista Talvisodassa näyttää tässä keskustelussa kokonaan unohtuneen Kuusisen hallitus. Tietysti se pantiin pystyyn vasta, kun päätös sodasta oli tehty. NL katsoi sen olevan Suomen ainoa laillinen hallitus. Sillä oli oma armeijakin. Asiaa täydensi sodan jälkeen 31.3. 1940 perustettu Karjalais-suomalainen sosialistinen neuvostotasavalta, johon osa Suomelta vallatusta aluesta liitettiin. Kyllä Suomen liittäminen osaksi NL:a oli aivan selvä tavoite ainakin helmikuuhn 1940.

Se, että Stalin halusi sodan jälkeen unohtaa koko Kuusisen jutun, oli ymmärrettävää, sillä sodasta irti päästäksen hän hylkäsi Kuusisen. Luonnoillisesti oli sen jälkeen korostettava vain Leningradin turvallisuutta.

Esimerkiksi puolalainen tutkija Bogdan Musial lähtee tuoreessa Stalinin sotasuunnitelmia koskevassa tutkimuksessaan siitä, että hyökkäys Suomeen oli vain osa jättimäistä maailmanvalloitussuunnitelmaa, eikä suinkaan pelkästään huoli Leningradin turvallisuudesta.

Tämä kaikki siis Suomen hylättyä rauhanomaisen ratkaisun.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

24.10.08 10:25

Kyllä Suomen liittäminen osaksi NL:a oli aivan selvä tavoite ainakin helmikuuhn 1940.
Tällaiseenko tosiaan pitäisi uskoa! Miksi Stalin sitten, kuten monesti on jo huomautettu, anoi Suomelta Hangon lähistön sirpalesaaria? Kysyn vielä kerran: oliko se alkusoittoa peräti "maailmanvalloitussuunnitelmalle"?

Edesmennyt vuorineuvos Johan Nykopp, Paasikiven sihteeri Moskovan-matkoilla, totesi aikoinaan monessa yhteydessä , että Stalinin tavoitteena oli syksyllä nimenomaan sopimus Suomen hallituksen kanssa.

Tapio Onnela
Viestit: 4812
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: Stalinin tavoitteet

24.10.08 11:20

Ilmo Kekkonen kirjoitti:Esimerkiksi puolalainen tutkija Bogdan Musial lähtee tuoreessa Stalinin sotasuunnitelmia koskevassa tutkimuksessaan siitä, että hyökkäys Suomeen oli vain osa jättimäistä maailmanvalloitussuunnitelmaa, eikä suinkaan pelkästään huoli Leningradin turvallisuudesta.
Tämä kaikki siis Suomen hylättyä rauhanomaisen ratkaisun.
Tämä on mielenkiintoinen tieto. Minkälaisiin lähteisiin hän perustaa tämän maailmanvalloitus-suunnitelman olemassaolon? Tarkoitatko, että tuo suunnitelma luotiin vasta talvisodan alun jälkeen, koskas muuten se Kuusisen hallitus päätettiin perustaa?

skrjabin
Viestit: 778
Liittynyt: 28.09.07 21:54

24.10.08 11:41

Musialin tuoreehko lehtiartikkeli aiheesta löytyy tuolta:

http://www.welt.de/welt_print/article18 ... hland.html

Ilmo Kekkonen
Viestit: 678
Liittynyt: 16.12.07 10:09

NL:n suunnitelmista

24.10.08 11:51

Eikö Nylander tosiaan tiedä Kuusisen hallituksesta ja sen julistuksista? Eikä KSSNT:n perustamisesta ja sen lopullisesta hautaamisesta vasta 1956?
Sitten on paras ottaa jokin tuore Suomen historia käsiin.

Musialin kirjasta olen lukenut vain selostuksen. ( Musial, Bogdan:Kampfplatz Deutschland.Stalins Kriegspläne gegen den Westen. Popyläen. Berlin 2008, 586 sivua, ISBN 978-3-549-07353-3). Selostuksen mukaan lähdeviitteitä on lähes 2000 sisältäen mm. aiemmin tutkimattomia neuvostolähteitä. Musialin tulkinta on todella yksiviivainen. Maailmanvalloitus oli jo Leninin perussuunnitelma.Kaikki muu on vain hämäystä ja taktiikkaa suuren tavoitteen eteen. Näkökulma on tietysti puolalainen, mutta Musial päivittelee "kirjallisuudessa toistettua neuvostoteesiä, jonka mukaan hyökkäyksen Suomeen aiheutti huoli Leningradin turvallisuudesta."

Painotan vielä, että syksy -39 neuvotteluineen ENNEN sotapäätöstä, on eri asiakuin tapahtumat Suomen hallituksen torjuttua neuvottelut. Vaikkei Nylander asiaa tiedä, niin sodan pitkityttyä Kuusinen hallituksineen katosi ja Stalin ilmoitti neuvotteluhalukkuutensa. Se johti sitten rauhaan, jossa Stalin totesi Leningradin turvallisuuden tulleen varmistetuksi,kuin ei muuta olisi halunnutkaan.

Olen aivan samaa mieltä Heikki Janssonin kanssa, että ilmeisesti 1938-39 oli olemassa "rauhan ikkuna", jota ei Suomessa ymmärretty. NL oli tuolloin kevääseen 1939 sodassa Japanin kanssa onnistuen lyömään sen joukot Halhin Golissa. Saksa marssi näköjään vastustamatta eteenpäin länsivaltojen salaa tukiessa, kuten Nl epäili.

Tilanne oli aivan toinen, kun Molotov-Ribbentrop sopimus oli solmittu. Oli aivan käsittämätöntä, että Suomessa ei uskottu NL:n voivan käyttää sotavoimiaan. Nehän olivat nyt vapaat ja juuri marssineet Puolaan ynnä Baltiaan. Lisöksi vahvuutta oli nostettu liikekannallepanolla ainakin neljään miljoonaan. Omiin silmiinsä olisi sentään pitänyt uskoa.

J Kämäräinen
Viestit: 97
Liittynyt: 26.10.07 13:15
Paikkakunta: Joensuu

Re: Stalinin tavoitteet

24.10.08 12:04

Tapio Onnela kirjoitti: Tämä on mielenkiintoinen tieto. Minkälaisiin lähteisiin hän perustaa tämän maailmanvalloitus-suunnitelman olemassaolon? Tarkoitatko, että tuo suunnitelma luotiin vasta talvisodan alun jälkeen, koskas muuten se Kuusisen hallitus päätettiin perustaa?
(Muokkasin viestiä poistamalla lainauksen Ilmo Kekkosen viestistä.)

Rentola arvelee ajankohdaksi viimeistään marraskuun puoltaväliä (Kenen joukoissa seisot 1994 s 161). Tosin jo tuohon mennessä oli käynnistetty muutamia toimia (esim. 106. Tarkkampujadivisioonan perustaminen ja kutsu Tuomiselle), jotka antaisivat viitteitä siitä, että jonkilaista pohjustustyötä tehtiin jo tässä vaiheessa.

Jussilahan linkittää Terijoen hallituksen (Terijoen hallitus 1985)osaksi toimintamallia, joka omaksuttiin jo sisällissodan aikana neuvostohallinnossa. Niinpä voisi olla mahdollista, että vanha sapluuna otettiin käyttöön ensin Puolassa -39 ja sitten Suomen kohdalla.

Hrustshev, joka johti Puolan itäosien liittymistä/liittämistä (valitse mieleinen termi) Ukrainan ja Valko-Venäjän neuvostotasavaltoihin, kävi Moskovassa prosessin ollessa käynnissä. Hänen tavatessaan Stalinia, samassa huoneessa olivat Kuusinen ja Molotov tai Zdanov keskustelemassa hallituksen muodostamisesta (en nyt löydä Nikitan muistelmia, joten en voi tarkistaa kuka siellä Kremlissä oli). Ainakin toiminta talvisodan aikana antaa viitteitä siitä, että hallinnon järjestäminen Suomen Kansantasavallan alueella olisi tapahtunut samalla tavalla kuin Puolassa. Se, mikä sitten lopputulos olisi ollut, on spekulaatiota.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”