Vetehinen
Viestit: 2704
Liittynyt: 18.06.07 23:35

Re: Oikaisuvaatimus

Tapio Onnela kirjoitti:4. Voisiko nimimerkki Vetehinen antaa yhdenkin esimerkin siitä, että häntä olisi uhattu kirjoitusoikeuksien menetyksellä ”aran aiheen vuoksi”?

Olet julkaissut tällä foorumilla tähän mennessä 1184 viestiä, joista suurin osa on käsitellyt ruotsin kielen asemaa yleensä anakronistisesta näkökulmasta. Tuota "arkaa aihetta" on käsitelty tällä foorumilla ylivoimaisesti eniten.
Olen kirjoitellut suomen kielen ja suomalaisten asemasta, enkä niinkään ruotsin. Olen mm kirjoittanut suomalaisesta asutuksesta Itä-Uudellamaalla, suomalaisista paikannimistä Ruotsissa, suomalaisesta identiteetistä, suomalaisesta papistosta jne

Äkkiä löytämäni aloitukset ruotsin kielen asemasta ovat muiden kirjoittajien aloituksia:

Halutaanko suomenruotsalainen menneisyytemme häivyttää? Kirjoittaja Tapio Onnela » 27.05.11 10:27

Ruotsin kielen asema Suomessa Kirjoittaja Veikko Palvo » 27.08.10

ja Kielikysymys Kirjoittaja Ciccio 17.12.08 21:00

Viittasin Klaus Lindgrenin uhkaukseen ketjussa "Kommunistit suljettiin suomalaisuuden ulkopuolelle".

Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: Oikaisuvaatimus

Vetehinen kirjoitti:Viittasin Klaus Lindgrenin uhkaukseen ketjussa "Kommunistit suljettiin suomalaisuuden ulkopuolelle".
Tämän voi käydä tarkistamassa ketjusta, jossa KL totesi:
Klaus Lindgren kirjoitti:Vetehinen esittää siis jälleen kerran perättömiä arvailuja, ja tällä kertaa hän suorastaan esittää perättömän syytöksen elävää henkilöä kohtaan. Siksi poistin tuon viestin, ja varoitan nyt Vetehistä, että mikäli hän jatkaa perättömien syytösten esittelyä eikä piittaa moderaattoreiden huomautuksista ja poistoista, hänet on suljettava pois tältä keskustelupalstalta. Toivottavasti näin ei tarvitse tehdä.
Syynä siis ei suinkaan ollut väittämäsi "arka aihe" vaan oma käytöksesi keskustelussa.

Albert Ravila
Viestit: 263
Liittynyt: 22.10.08 18:14

Re: Oikaisuvaatimus

Vetehinen kirjoitti:Syy sulkemiseen lieneekin Pelhon arka aihe.
Noinkohan? Aihe ei ole arka. Pelholla ei vain vähään aikaan ole ollut mitään uutta sanottavaa.
Vetehinen kirjoitti:Agricolasta tulee paljon huonompi palsta, jos sen jättää vain "asiakirjoittajien" areenaksi buustata omaa egoa ja keksiä nokkelia solvauksia toisista kirjoittajista tai ulkopuolisista.
Agricolasta tulee paljon parempi palasta, jos moderaattorit tulevaisuudessakin kiinnittävät huomiota Pelhon kaltaisiin julistajiin. Ja jos koolla (tai määrällä) on jotain väliä, niin ahkerin oman egon buustaaja on kyllä ollut Pelho. Ja kuka mahtaa olla se ulkopuolinen, jota on solvattu?

Vetehinen
Viestit: 2704
Liittynyt: 18.06.07 23:35

Re: Oikaisuvaatimus

Tapio Onnela kirjoitti:
Vetehinen kirjoitti:Viittasin Klaus Lindgrenin uhkaukseen ketjussa "Kommunistit suljettiin suomalaisuuden ulkopuolelle".
Tämän voi käydä tarkistamassa ketjusta, jossa KL totesi:
Linkki on tässä:

viewtopic.php?f=10&t=3764

Sieltä voi lukea koko jutun Onnelan leikkaaman version sijaan ja tehdä omat päätelmänsä.

Vetehinen
Viestit: 2704
Liittynyt: 18.06.07 23:35

Re: Oikaisuvaatimus

Albert Ravila kirjoitti: Agricolasta tulee paljon parempi palasta, jos moderaattorit tulevaisuudessakin kiinnittävät huomiota Pelhon kaltaisiin julistajiin. Ja jos koolla (tai määrällä) on jotain väliä, niin ahkerin oman egon buustaaja on kyllä ollut Pelho. Ja kuka mahtaa olla se ulkopuolinen, jota on solvattu?
Minulla ei ole paljoa lisättävää siihen mitä edellä kirjoitin. Suvaitsen kai enemmän vajavaisia kirjoittajakollegoitani kuin moni muu, kun en ole virheetön itsekään.

Eki

Re: Oikaisuvaatimus

Vetehinen kirjoitti:
Eki kirjoitti:Saat koko foorumin puuroksi ja asialliset kirjoittajat häipymään täältä.
... Uskon että lukijat, joita Pelhon ketjussa on aika paljon, osaavat muodostaa kantansa Pelhon tekstien ja muiden vasta-argumenttien perusteella. Uskon että lukijat ovat fiksuja.
...
Joo, kyllä kestämme! Mutta kun tämä on yliopiston historian laitoksen ylläpitämä foorumi. Pelhon tekstit eivät ole historian käsittelyä, vaan B-luokan (tai paremmin p-luokan) propagandaa. Pelholle olisi kyllä riemuvoitto, jos hänet suljettaisiin pois foorumilta. Voisi kirjoittaa jollekin muulle palstalle "Turun Yliopiston historian laitos mukana sotarikoksen salaamisessa!"

Pelhon tekstit ovat yllättävän koukuttavia. Monikin on koettanut herätellä Pelhoa tajuamaan väittämänsä mahdottomuuden. Klassiset mielipiteen muokkauskonstit on käytetty: ankara järjen saarna, syyllistäminen, häpäisy - kuin vettä hanhen selkään! Itsekin olen vastaillut Pelhon viesteihin, vaikka olen neuvonut muita olemaan vastailematta. Kukaan ei ole ilmottanut olevansa samaa mieltä Pelhon kanssa, silti hänelle on ilmaantunut "lepyttelijöitä" jotka pyrkivät ymmärtämään, miksi Pelho kirjoittaa niin kuin kirjoittaa. Erityinen "syndrooma" on sekin, että on alettu ikään kuin syyttää Ilmo Kekkosta ja Jarmo Niemistä siitä, että Pelho kirjoittaa mitä kirjoittaa.

skrjabin
Viestit: 778
Liittynyt: 28.09.07 21:54

Re: Oikaisuvaatimus

Eki kirjoitti: Joo, kyllä kestämme! Mutta kun tämä on yliopiston historian laitoksen ylläpitämä foorumi. Pelhon tekstit eivät ole historian käsittelyä, vaan B-luokan (tai paremmin p-luokan) propagandaa. Pelholle olisi kyllä riemuvoitto, jos hänet suljettaisiin pois foorumilta. Voisi kirjoittaa jollekin muulle palstalle "Turun Yliopiston historian laitos mukana sotarikoksen salaamisessa!"
Pelhon tarinat on tyypillistä salaliittoteoretisointia. Sellaisille on voitto sekä saada jäädä että tulla poistetuksi: jos annetaan jäädä, voi kirjoittaja sanoa että väittämät alkavat saada tunnustusta, ja jos taas bannataan, niin julistetaan että vastapuolta alkaa pelottaa totuuden esiintuleminen. Väittämät ovat sen mallisia että niitä on mahdoton todistaa vääräksikään: ei ole mahdollista esimerkiksi pitävästi todistaa että mitään asiakirjoja ei ole tarkoituksella hävitetty; ei ole mahdollista todistaa ettei ole mitään hautoja koska salaliittoteoreetikko sanoo että kaivettiin väärästä paikasta ja/tai kaivajat on juonessa mukana jne jne. Todistustaakka on aina vastapuolella. Väittely tuollaiselta pohjalta on ajanhaaskuuta.

Albert Ravila
Viestit: 263
Liittynyt: 22.10.08 18:14

Re: Oikaisuvaatimus

Vetehinen kirjoitti:
Albert Ravila kirjoitti: Agricolasta tulee paljon parempi palasta, jos moderaattorit tulevaisuudessakin kiinnittävät huomiota Pelhon kaltaisiin julistajiin. Ja jos koolla (tai määrällä) on jotain väliä, niin ahkerin oman egon buustaaja on kyllä ollut Pelho. Ja kuka mahtaa olla se ulkopuolinen, jota on solvattu?
Minulla ei ole paljoa lisättävää siihen mitä edellä kirjoitin. Suvaitsen kai enemmän vajavaisia kirjoittajakollegoitani kuin moni muu, kun en ole virheetön itsekään.
Virheettömiä emme ole, selvä se. Mikään viisaustohtori ei tarvitse olla, jotta voisi käydä keskustelua tällä palstalla. Löysää argumentointia pitäisi kuitenkin välttää. Eli jos esitetään väite, jonka mukaan tällä palstalla solvataan ulkopuolisia (tai ketä tahansa), niin ei mielestäni ole kohtuutonta edellyttää näiden solvaamistapausten yksilöintiä. Itse ole ainakaan tässä keskustelussa huomannut ketään solvatun. En tosin ole sitä alusta alkaen seurannut.

Klaus Lindgren
Viestit: 1178
Liittynyt: 30.11.05 12:31

Re: Keskustelua keskustelusta ja sen pelisäännöistä

Pelho on esittänyt erinäisiä väitteuitä ja jopa syytöksiä minua kohtaan, joten täytynee siis vastailla niihin. Aluksi totean, että en puutu minun ja Tapio Onnelan välistä työnjakoa ja toimivaltoja koskeviin väitteisiin, ne ovat toimituksen sisäinen asia.

Joten asiaan:
Lindgren ilmoitti 27.9. 2011 päätöksenään aiheelliseen ja perusteltuun oikaisuvaatimukseeni Agricola-keskustelufoorumilla ettei hän julkista sivustolla vastinettani esittämälläni tavalla.
Väite on perätön. Olin jo aiemmin kertonut, että Pelho voi hyvinkin julkaista vastineensa tällä samaisella palstalla, ja sen hän on nyt tehnytkin, kenenkään estämättä. Tuossa viestissäni totesin vain, etteivät Pelhon esittämät täydennykset aiempaan puheenvuoroonsa antaneet aihetta muuttaa näkemyksiäni.
Näin on meillä onkin perusteltua syytä olettaa ettei Agricolan keskustelufoorumi ole toistaiseksi julkistanut lainkaan sivustollaan sivustonsa kesän 1944 Kannaksen rintamakarkureiden kohtaloita pohtineen suosituimman keskustelun kielto- ja sulkupäätöksensä tosiasiallisia perusteluja tai perusteita.

Voidaankin perustellusti todeta jo nyt tosiasiana, että Agricolan oikausvaatimuksenalaisen keskustelufooruminsa kesän 1944 rintamakarkureiden kohtaloita pohtineen keskustelun kielto- ja sulkemispäätöksensä todelliset syyt on toistaiseksi salattu julkisuudelta ja keskustelijoilta ja, että käytetyt toistaiseksi salatut keskustelu- ja sulkemiskiellon syyt perustuvat virkatoiminnassa kiellettyjen ja kriminalisoitujen sivuvaikutusten sallimiseen.
Kyllä ne siinä minun puheenvuorossani olevat perustelut ovat ne ihan oikeat perustelut. Mitään salaisia syitä ei ole olemassa.
Lindgren on suorittanut 26.9. virkatoimen, jolla hän on puuttunut tai rajoittanut minulle kansainvälisissä kansalaisoikeussopimuksissa ja perustuslaissamme turvattua mielipideoikeutta ns. sanomisen vapautta.
Kyseessä ei ole virkatoimi. Sitä, että lehtien ja muiden medioiden toimituksilla on oikeus –tietyin edellytyksin– toimittaa saamaansa materiaalia ja myös jättää sellaista julkaisematta, ei ole tietääkseni missään katsottu sananvapauden vastaiseksi.
Lindgren mainitsema Cymru-juttuni 19.9.2011 oli asiallinen. Virheitä siitä ei ole osoitettu.
En minä väittänytkään, että tuo juttu kymrin (tämä on tosiaankin ollut jo kauan tuon kielen vakiintunut muoto suomen kirjakielessä) kielestä olisi ollut virheellinen. Se vain ei liittynyt millään tavalla Huhtiniemen tapaukseen. Siksi en myöskään puuttunut siinä olleisiin epätarkkuuksiin.
Lindgrenin väite nro 2.
“Tällä kertaa Pelho puhuu jälleen kerran siitä, miten rintamakarkureiden olisi oletettu olleen punikkeja. Mistä kummasta Pelho on tämän saanut päähänsä? Pelhon itse esille tuomissa asiakirjoissa, muistelmissa ja sitaateissa ei puhuta mitään mistään punikeista, eivätkä hänen opponenttinsa ole liioin tuoneet esille mitään, mikä viittaisi siihen, että karkureita olisi kohdeltu punikkeina tai että he olisivat olleet työväenpuolueiden kannattajia.”
Vastineeni.

Perustelin karkuruuden taustaa sekä armeijan yleisiä ja erityisesti rintamakarkureiden kesäkuun 1944 punikkiseulontoja useilla asiallisilla jutuillani. Asiavirheitä jutuistani ei ole osoitettu.
… ja seuraavaksi Pelho lainaa omia puheenvuorojaan, eikä niistä yhdestäkään käy ilmi, että karkureita olisi pidetty kesällä 1944 punikkeina ja ammuttu sen punaisuuden takia. Sen sijaan käy ilmi, että Haminassa vuonna 1972 puhuttiin punikeista ja että vuonna 1918 valkoiset puhuivat punikeista. Kumpikaan tieto ei ole mitenkään yllättävä, eikä todista mitään siitä, mitä Huhtiniemessä tapahtui tai oli tapahtumatta kesällä 1944. Ainoa viite punikkipuheisiin vuonna 1944 on Pelhon kertomuksessa hänen vuonna 1979 käymästään keskutelusta. Pelhon informantti ei ollut sotahistorioitsija eikä vuoden 1944 tapahtumien osalta aikalaistodistajakaan, ja lisäksi kyseisen henkilön tunteneet ovat vakavasti epäilleet koko kertomuksen todenperäisyyttä.
Ymmärtääkseni muut keskustelijat ovat osoittaneet melkoisen määrän asiavirheitä Pelhon puheenvuoroista. En niitä käy tässä käymään läpi, halukkaat katsokoot käytyä keskustelua. Siellä se on kirjaimellisesti kaiken maailman nähtävillä, tämän palstan sivuilla.
Lindgrenin väite nro 3
“Käskyhän ei ollut Mannerheimin nimissä, se ei ollut käsky ampua karkureita, siinä ei puhuttu mitään punikeista, sitä ei jätetty toimeenpanematta eivätkä Kekkonen ja Nieminen ole sellaista väittäneetkään. Pelhon on todellakin syytä lopettaa kirjoittelu Huhtiniemestä.”
Vastineeni.

Kirjoitin 9.9.ja 13.9.2011 asiallisesti ja perustellen. Virheitä jutuistani ei ole osoitettu. Kirjoitin seuraavasti:
… ja sitten taas pitkiä lainauksia Pelholta itseltään. Niin, se käsky on siinä heti alussa. Siis se käsky tuli Heinrichsin nimissä, siinä ei käsketä ampumaan karkulaisia – hyvä on, paitsi vain äärimmäisissä tapauksissa, ei muuten, eikä siinä puhuta punikeista. Mikäli Pelho olisi lainannut muitakin kuin omia puheenvuorojaan, olisi käynyt varsin selväksi, etteivät Kekkonen ja Nieminen ole väittäneet, että sitä ei olisi noudatettu. Ja niitä virheitä on osoitettu.

Väitteisiini 4 ja 5, joissa siis väitin Pelhon esittäneen erittäin vakavia syytöksiä ilman kunnollisia perusteita, Pelho viittaa aikalaisten muistelmiin. Kolmannen käden tieto kolmekymmentä vuotta myöhemmistä muisteluksista ei ikävä kyllä ole järin luotettava todiste yhtään mistään, etenkään kun muuta evidenssiä ei ole. Tämä sitäkin suuremmalla syyllä, kun ao. muistelmat on vielä erikseen todettu epäluotettaviksi.

Väitteeseeni numero kuusi –numerointi on siis Pelhon laatima, ei minun– Pelho vastaa kirjoittaneensa ”asiallisesti ja perustellen”. Olin väittänyt, että Pelho ”ei ole pystynyt tuomaan enää aikoihin argumenttiensa tueksi tueksi mitään asiallista tietoa…” No niin, Pelho ei ole esittänyt ”asiattomuuksia” sikäli, että hän olisi sortunut epäkohteliaaseen tai alatyyliseen sanailuun. Sen sijaan hän ei tosiaankaan ollut tuonut mitään uutta, Huhtiniemeen liittyvää asiallista tietoa enää pitkiin aikoihin tähän keskusteluun. Oli siis aika lopettaa.

Pelho on nyt vastineensa esittänyt ja olen siihen vastannut. Toivottavasti tätä ei tarvitse jatkaa tämän enempää.

Martti Pelho
Viestit: 168
Liittynyt: 11.03.11 13:16

Vastine, osa I, Klaus Lindgrenin 26.9.väitteisiin

Vastine Turun yliopistolle Agricolan keskustelu-foorumin kesän 1944 Kannaksen rintaman punikki-karkureiden kohtaloita koskevan keskustelun kielto- ja sulkemispäätöksen 26.9.2011 julkistetuista perusteista.



I Pääasia

Turun yliopiston hallinnoiman Agricola-keskustelufoorumin moderaattori Klaus Lindgren teki ja julkisti 26.9.2011 klo 13.26 omissa nimissään päätöksen, jolla hän kielsi ja sulki sivuston historiakeskustelun suosituimman aiheen “2000 vai 3000 teloitettua rintamakarkuria?

Tein Agricola-keskustelufoorumia ylläpitävälle Turun yliopistolle samana päivänä 26.9.2011 mainittua Lindgrenin päätöstä vastustavan oikaisuvaatimuksen ja vaadin kyseisen päätöksen poistamista ja kesän 1944 rintamakarkuruutta koskevaan vapaan keskustelun ja keskusteluoikeuden palauttamista Agricolan tutun “2000 vai 3000 teloitettua rintamakarkuria?”- otsikon alla.

Esitin samalla Lindgrenin sulkemispäätöksessään julkistettujen perusteluja koskevan vastineeni julkaisemista uudelleen avattavassa Agaricolan “2000 vai 3000 teloitettua rintamakarkuria?-keskustelussa.

Lindgren ilmoitti 27.9. 2011 päätöksenään aiheelliseen ja perusteltuun oikaisuvaatimukseeni Agricola-keskustelufoorumilla ettei hän julkista sivustolla vastinettani esittämälläni tavalla.

Agricola-keskustelufoorumin vastaava päätoimittaja Tapio Onnela julkaisi 27.9. sivustolla asiasta mielipidekirjoituksensa ja uusia perusteluja.

Nyt jälkikäteen Onnela väittikin tehneensä itse keskustelun “2000 vai 3000 teloitettua rintamakarkuria?” koskevan kielto- ja sulkupäätöksen. Näinköhän tapahtui?

Onnelan asiassa jälkikäteen ilmoittamaa omaa rooliaan tai “totuutta” suositun keskustelun kielto- ja sulkemispäätöksen tekijäksi ei voi pitää uskottavana.

Mainitun kielto- ja sulkemispäätöksen 26.9.2011 tehneellä Agricola-keskustelufoorumin moderaattori Klaus Lindgrenillähän ei ole edes lain ja siihen perustuvan vakiintuneen käytännön perusteella oikeutta tehdä poikkeuksellista kiireetöntä periaatteellista kielto- ja sulkemispäätöstä koska Agricolan suosituimman kesän 1944 Kanneksen rintamakarkureiden kohtaloita pohtineen keskustelun kieltämisessä ja lopettamisesta on riidatta kysymys myös kansalaissoikeussopimuksissa ja perustuslaissa kaikille kansalaisille yhdenvertaisesti turvatun perusoikeuden, mielipidevapauden, tosiasiallisesta rajoittamisesta tai estämisestä.

Kyseinen päätösoikeus tai toimivalta sekä niiden käyttöön perustavan päätöksen perusteluvelvollisuus kuuluvat lain mukaan aina yksin vastaavalle päätoimittajalle.

Onnela ei myöskään ottanut jälkikäteen julkaisemassaan kirjoituksessa 27.9.2011 kantaa siihen, ovat Lindgrenin kielto- ja sulkemispäätöksen 26.9. sisältyvät virheelliset ja perusteettomat väitteet hänen omia kantojaan tai perusteluja vai Lindgrenin?

Onnelan itsensä Agricolan keskustelufoorumilla julkistamassaan kirjoituksessaan 27.9.2011 esittämiä perusteluja, jotka näyttävät lisäksi olevan selvästi kiireessä raapustettuja heittoja Lindgrenin tekemän ja julkistaman keskustelun kielto- ja sulkemispäätöksen tueksi, ei voi pitää todellisena keskustelun kielto- ja sulkemispäätöksen aitoina perusteluina.

Näin meillä onkin perusteltua syytä olettaa ettei Agricolan keskustelufoorumi ole toistaiseksi julkistanut lainkaan sivustollaan sivustonsa kesän 1944 Kannaksen rintamakarkureiden kohtaloita pohtineen suosituimman keskustelun kielto- ja sulkupäätöksensä tosiasiallisia perusteluja tai perusteita.

Voidaankin perustellusti todeta jo nyt tosiasiana, että Agricolan oikausvaatimuksenalaisen keskustelufooruminsa kesän 1944 rintamakarkureiden kohtaloita pohtineen keskustelun kielto- ja sulkemispäätöksensä todelliset syyt on toistaiseksi salattu julkisuudelta ja keskustelijoilta ja, että käytetyt toistaiseksi salatut keskustelu- ja sulkemiskiellon syyt perustuvat virkatoiminnassa kiellettyjen ja kriminalisoitujen sivuvaikutusten sallimiseen.

Toimitin asiassa Turun yliopistolle 27.9.2011 seuraavan oikaisuvaatimuksen:

Hallintolain tarkoittama oikaisuvaatimus Turun yliopistolle

Esitän hallintolain tarkoittamana oikaisuvaatimuksena, että Agricola-sivustoa ylläpitävä Turun yliopisto poistaa Klaus Lindgrenin virkatoimenaan 26.9.2010 päättämän keskustelun sulun avaamalla keskustelu uudestaan ja varaamalla minulle oikeus vastineen antamiseen Lindgrenin kohtuuttomien ja virheellisten sulkemispäätöksensä 26.9. perustelujen ja väitteiden kommentoimiseksi ja oikaisemiseksi.


Perustelut

Aloitin keskustelun 18.3.2011 seuraavalla omalla nimelläni kirjoittamallani jutulla:

2000 vai 3000 teloitettua rintamakarkuria?

Sota-arkistomme saloihin perehtynyt kirjailija Paavo Haavikko lausui Huhtiniemen teloitusten asiakirjoista näin:

"Meillä on tapana uskoa tai uskotella että kaikki mitä on tapahtunut on kirjattu papereille eikä mitään muuta kuin mitä on kirjattu ole siis tapahtunut. Siksi jäljettömiin kadonneiden myötä ovat heitä koskevat paperit kadonneet jäljettömiin, näkymättömän käden kautta."

"Kuullessani Lappeerannan tapahtumista en uskonut sanaakaan, mutta käsitykseni muuttui kun näin miten huolellisesti todistusaineistoa on hävitetty. Totena pidän vain sitä, että salaamista ei suoriteta turhan takia."

Se, että näkymätön käsi on toiminut ja on olemassa, on tosiasia.

Kenraaliluutnantti K.L. Oesch kirjoitti aikoinaan Helsingin keskusvankilasta korkeimmalle oikeudelle valituskirjelmän, jossa hän vaati hänelle tuomittua rangaistusta kumottavaksi. Kyse oli sotavankien surmaamista koskevasta asiasta:

"Ei ole myöskään minun syytäni tai aloitettani se, että Päämajassa oli ennen minun sinne saapumista syyskuussa 1944 pantu alulle ns. kompremettoivien asiakirjojen hävittäminen, joiden mukana myöskin k.o. syyteasiaa koskeva sodanaikainen tutkimusaineisto hävitettiin. Ei ole minun syytäni, että periaatteellinen päätös asiassa oli tehty jo ennen tuloani."

Kenraali Oeschin lausunnon ideahan oli, etten minä mutta ne, Mannerheim ja muut tuhmat pojat, tuhosivat sota-arkiston asiakirjat kesällä ja syksyllä 1944.

Mutta missä ovat sota-arkistoon Turusta vuonna 1970 toimitetut asiakirjat, joissa oli useita tarkasti laadittuja luetteloita satojen rintamakarkureiden teloituksista?

Arkistolaitoksen tiedotteen mukaan armeijan itsensä valvoma sota-arkisto ei koskaan lajitellut kaikkia sinne toimitettuja sota-ajan asiakirjoja. Ne harkitusti salattiin Suomen kansalta. Sota-arkisto lakkautettiin 1.1.2008 alkaen. Nämä lajittelemattomat sota-ajan armeijan asiakirjat ovat siis olleet salaisia jo 70 vuotta!

Lajittelemattomat - siis yhä salaiset - sota-ajan armeijan asiakirjat vuosilta 1939-44 ovat nyt lajiteltavana Mikkelissä Elinkeinoelämän keskusliitto ry-nimisen yksityisen yhdistyksen arkistossa suojeluskuntalaisten perillisten voimin.

Arkistolaitos on ilmoittanut lajittelun ja kunnostuksen valmistuvan Mikkelissä vuonna 2013. Vasta sen jälkeen näemme ja tiedämme, mitä kaikkea tuhoa näkymätön käsi on tehnyt sota-arkistossamme.

Teoriassahan on mahdollista, että Lappeenrannan seudun rintamakarkureiden ampumisia ja teloituksia koskevat asiakirjat ovat olleet tallella sota-arkistossamme ja ovat pysyneet salaisina yksinomaan ja ainoastaan "lajittelemattomuutensa takia".

Ja asiakirjat ovat näin pysyneet poissa kansallisesta sotahistoriamme tutkimuksesta, kirjallisuudestamme sekä Huhtiniemi-pohdinnoistamme 67 vuotta.

Se, lahtasivatko suojeluskuntalaiset ja sotapoliisit kesällä 1944 Lappeenrannan seudulla ja Saimaan saarissa 2000 vai 3000 punikeiksi, kommunisteiksi ja hulluksi luokittelemiansa rintamakarkuria ja työväenjärjestöjen aktiivia, on siis tänään tutkimuksellisesti ja rikosoikeudellisesti avointa ja epäselvää.

Martti Pelho
suuhygienisti
Alhaurin el Grande
Andalusia “

------------------

Agricola-sivuston keskustelujen valvoja Klaus Lindgren on 26.9.2011 sulkenut kesän 1944 rintamakarkureiden kohtaloita käsitelleen pohdinnan historiamme kenties arimmasta aiheesta.

Päätöksensä perusteluiksi Lindgren on esittänyt mielipiteitään ja näkemyksiänsä ja julkaissut ne pohdinnan viimeiseksi julistamassaan omassa puheenvuorossaan.

Lindgrenin 26.9. perustelujen kriitiikki kohdistuu henkilönä minun sekä keskustelussa esittämiini näkemyksiin, asiakirjoihin, tulkintoihin ja mielipiteisiin.

Lindgrenin tulkinnan mukaan keskusteluun 25.9. laatimani kirjoitus on niin virheellinen ja mielikuvituksellinen, että asian enempi käsittely on nyt loppu.

Totean, että Lindgrenin viimeisintä kirjoitustani 25.9. koskeva kommentointi 26.9. on selvästi virheellistä, sanoisin jopa tarkoitushakuista. Se kohdistuu Lindgrenin kirjoituksestani 25.9. kehittämään omaan tulkintaansa ja sen perusteella suorittamaansa "kritiikkiin".

Näin suorittamansa "kritiikin" johtopäätöksenä Lindgren päätti siis sulkea kesän 1944 rintamakarkuruutta pohtineen keskustelun – toistaiseksi ja siis väliaikaisesti.

Lindgren ei varannut minulle tilaisuutta tai mahdollisuutta antaa vastaselitys Lindgrenin viimeiseksi puheenvuoroksi 26.9. tallentamastaan loukkaavasta kirjoituksestaan, jossa hän ensimmäisen kerran julkisesti esittää erilaisia persoonaani, kirjoituksiani ja historiamme tulkintoja koskevaa perustelua sulkemispäätöksensä valmistelemiseksi.

Asianosaisen oikeus tulla mielipideoikeuden rajoittamista koskevasta viranomaisaloitteesta etukäteen kuulluksi ennen viranomaispäätöksen toimeenpanoa, on pakottavaa perusoikeutta, josta ei voi laillisesti missään rauhanaikaisissa olosuhteissamme poiketa – ei edes Agricolan historiakeskustelussa!

Lain mukaan julkisella viranomaisella on aina virkavelvollisuus saattaa asianosaisen tietoon vastaselityksen antamista varten etukäteen kaikki ne väitteet tai näkemykset tai perustelut, joita viranomainen käyttää tai aikoo käyttää kansalaisen oikeuksia rajoittavien virkatoimiensa valmistelussa ja itse päätösesityksessä. Kerrottujen väitteiden salaaminen tai kätkeminen asianosaiselta johtaa aina oikeustoimikelvottomaan päätösratkaisuun.

Lindgren on suorittanut 26.9. virkatoimen, jolla hän on puuttunut tai rajoittanut minulle kansainvälisissä kansalaisoikeussopimuksissa ja perustuslaissamme turvattua mielipideoikeutta ns. sanomisen vapautta.

Viranomaisella on virkavelvollisuus sietää ja kestää kansalaisen niitäkin mielipiteitä tai kirjoituksia, joissa poiketaan totutusta, ns. valkoisesta sotahistoriamme, tulkintalinjasta. Sama ikuinen sotilasvirkavelvoite luonnollisesti koskee valtionkonttorin eläkkeitä nauttivia perinteisen historiatulkintamme mukaisia palstan evp. kirjoittajia Ilmo Kekkosta ja Jarmo Niemistä.

Mainittujen pakottavien säädösten mukaan Lindgrenilla oli virkavelvollisuus saattaa tiedokseni muutoksenhakuohje, miten toimia, jos olen tyytymätön perusoikeuttani koskevaan (ja sitä loukkaavaan) Lindgrenin omaan päätökseen ja haluan hakea muutosta päätöksen poistamiseksi itseoikaisuvaatimuksella tai valittamalla.

Muodollisesti Lindgrenin 26.9. tekemä päätös, jolla puututaan perusoikeuksiini niitä kaventavasti tai rajoittavasti, on hallintolain ja vakiintuneen oikeuskäytäntömme mukaan mitätön (oikeustoimikelvoton).

Saatan Lindgrenin sulkemispäätöksen 26.9.2011 ja siinä julkistetut perustelut kanteluna Julkisen Sanan Neuvoston käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia”

----------------------------------------------------------

II Lindgrenin Agricolan keskustelufoorumin lakkauttamis- js sulkupäätöksen 26.9. 2011 julkistettujen perustelujen arviointia

Lingrenin väite nro 1.

“Täysin asiaankuulumatonta on ensinnäkin Pelhon kertomus kymrin kielen asemasta Walesissa, joka minun olisi, myönnetään, pitänyt itse asiassa poistaa.”

Vastineeni.

Lindgren mainitsema Cymru-juttuni 19.9.2011 oli asiallinen. Virheitä siitä ei ole osoitettu. Juttu kuului seuraavasti:

“Historiassakin on oltava tarkkana ja oikeamielinen"

Tuhannet viime sodistamme muisteloita kirjoittaneet kansalaiset, ja myös lukuisat arvostetut tutkijamme, ovat kirjoittaneet ja puhuneet virheellisesti yksinomaan "Englannista" yhtenä liittoutuneiden maana tai valtiona. Asiassa on kuitenkin syytä olla tarkka ja oikeamielinen. Meidän tulee osata antaa arvoa myös Skotlannin, Cymrun (Wales) ja Pohjois-Irlannin kansojen, kielten ja kulttuurien olemassaololle brittien saarilla.

Suomen hallitus esitti 20.9.1944 eduskunnalle hyväksyttäväksi "Lain Suomen Tasavallan ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhtyneen Kuningaskunnan välirauhansopimuksen voimaansaattamisesta."

Iso-Britannia tarkoittaa englantilaisten miekalla muodostamaa Englannin, Skotlannin ja Cymrun (Wales) valtioliittoa. Kun joukkoon lisätään Pohjois-Irlannin kuningaskunta, saamme hallituksen esityksessä mainitun toisen valtioliiton "The United Kingdom", jota me kutsumme virallisesti suomen kielellä "Yhdistyneeksi Kuningaskunnaksi".

Kerrotulla on tuorettakin merkitystä ja mielenkiintoa kun Skotlanti on päättänyt nyt järjestää - vasta vuonna 1997 perustetun parlamenttinsa tuoreella päätöksellä - kansanäänestyksen Skotlannin valtiollisesta itsenäistymisestä eli käytännössä kerrottujen englantilaisten sanelemien valtioliittojen hajottamisesta.
Cymru (Wales) sai oman parlamenttinsa samoin vasta 1997.

UK on ydinasevaltio ja NATOn jäsenmaa. Tämän seurauksena eri osissa brittien saarta on ydinaseita ja Yhdysvaltojen hallinnoimia sotilastukikohtia. Siksi Skotlannin tulevalla kansanäänestyksellä valtiollisesta itsenäistymisestään tullaan ratkaisemaan myös merkittäviä sotilaallisia ja turvallisuuspoliittisia asioita uudelleen järjestettäväksi.

Historiamme aamuruskossa englantilaiset valloittivat miekalla Cymrun eli tovereiden maan. Olemme saaneet sivystykseemme "comrade"-sanan juurin ikivanhasta cymrin eli welshin kielestä.

Cymrin kieli oli aikoinaan yleisesti puhuttu kieli kaikkialla brittein saarilla, myös maassa, jonka me nykyään tunnemme Englantina. Kun englantilaiset eivät tunteneet Cymria, saati sen kelttiläistä kansaa, kieltä tai kulttuuria, he nimesivät maan Walesiksi. Sana "wales" tarkoittaa vanhassa englannin kielessä muukalaisten tai vieraitten asuinpaikkaa.

Ceredigionin maakunnassa Länsi-Walesissa cymrin kieli ja kulttuuri ovat vallitsevina. Siksi mm. Ceredigionin maakuntahallinto käyttää cymrin kieltä maakunnassa asioinnissa ns. ykköskielenä, samoin Cymrin kansalliskirjasto. Opiskelin cymrin kieltä ja kulttuuria vuosina 2005-09 Ceredigionin maakunnassa Lampeterin ja Llandysulin kaupungeissa.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia”

--------------------------------------------------

Lindgrenin väite nro 2.

“Tällä kertaa Pelho puhuu jälleen kerran siitä, miten rintamakarkureiden olisi oletettu olleen punikkeja. Mistä kummasta Pelho on tämän saanut päähänsä? Pelhon itse esille tuomissa asiakirjoissa, muistelmissa ja sitaateissa ei puhuta mitään mistään punikeista, eivätkä hänen opponenttinsa ole liioin tuoneet esille mitään, mikä viittaisi siihen, että karkureita olisi kohdeltu punikkeina tai että he olisivat olleet työväenpuolueiden kannattajia.”


Vastineeni.

Perustelin karkuruuden taustaa sekä armeijan yleisiä ja erityisesti rintamakarkureiden kesäkuun 1944 punikkiseulontoja useilla asiallisilla jutuillani. Asiavirheitä jutuistani ei ole osoitettu.

Juttuni olivat mm. 9.8.11.8., 2.9.,3.9., 4.9.,7.9., 13.9. ja 16.9. 2011 seuraavasti:

9.8.2011

Ohessa on maaliskuussa 2011 haastattelemani kolmen aikalaisen kertomuksista lyhyita otteita. Lainatut , julkaisemani lyhyet kommentit ovat kolmen aikalaistodistajan varsin perustelluista ja laajoista tallennetuista syvähaastatteluista.

Kertomukset todistavat ainakin sen, että kesän 1944 salatusta jälkinäytöksestä Lappeenrannan seudulla ja Saimaan saaristossa on edelleen varsin helposti ja vaivatta saatavissa luottamuksellisia aikalaiskertomuksia tapahtumia omakohtaisesti kokeneilta ja nähneiltä kansalaisilta.

Satoja vastaavia kertomuksia ja teloitettujen hautapaikkojen osoittamisia on ollut keskusrikospoliisin, suojelupoliisin ja Lappeerannan poliisin saatavissa esitutkintavirkatoimia varten kesäkuusta 1944 alkaen, jolloin aamuyöllä klo 04.00-04.15 Huhtiniemen alueelta kuului yhteislaukaukset.

Vuonna 2006 mainitut kertomukset ja kertojat eivät kelvanneet - julkisuudessa olleiden tietojen mukaan monien muittenkaan todistajien kertomusten ja osoittamisten tavoin - armeijan Huhtiniemen maatutkauksiin ja poliisin vihjetietoihin virkatoimensa perustaneella vanhan venäläissotilaiden ortodoksikalmiston rajoja selvitelleelle Helsingin yliopiston tutkijaryhmälle.

“Ne olivat uusia, teräksestä ja raudasta tehtyjä, reilun puolen kontin kokoisia, viismetriä pitkiä ja 2.20 leveitä. Ne tuotiin kuorma-autoilla. Pitkällä sivulla niissä oli pään korkeudella kaks’ kalteri-ikkunaa. Niissä oli paksut kalterit. Kalterit olivat vain pystysuunnassa. Kontit olivat ampumaradan kaksikerroksisen huoltorakennuksen vieressä.

Me seurattiin koko kesä pitkäpartaisten karkureiden tuloja ja menoja kontteihin. Partasuut olivat konteissa vain päivän tai kaksi. Nälkiintyneitä ja huonokuntoisia olivat. Juteltiinkin niiden kanssa. Heti me tajuttiin, että ne ammutaan.
Käytiin aina tarkistamassa konttien ikkunoista ja todettiin, että taas on tulleet uudet. Niitä tuli vielä syyskuun alussa.”

----

“Sotapoliisit olivat pysäyttäneet äidin aamuvarhaisella Vanhaan Lavolaan menevällä tiellä, siellä lentokentän vieressä. Olivat kuulustelleet. Se meni aina viideltä polkupyörällä navettahommiin Vanhan Lavolan maatiloille. Olivat kysyneet , onko äiti nähnyt mitään kun aina aamuvarhain täällä pyöräilee töihinsä. Se oli sanonut niille ettei ollut nähnyt mitään. Uhkasivat äidinkin saavan napin otsaansa jos on nähnyt.

Mutta minulle äiti kertoi nähneensä. Ne olivat olleet partaisia suomalaiskarkureita. Armeijan alushousuissa. Muita vaatteita niillä ei ollu. Niitä oli ollut satoja. Kuorma-autoista niitä oli heitetty sinne hautoihin sähkölinjojen alle. Viikkoja. Aina aamuvarhain. Samoihin jonne venäläisiäkin kuskattiin.”

----

”Kun rakensimme Ukonniemen leirialuetta Imatralle, kävimme tutustumassa Huhtiniemen leirialueella matkailuautojen sanilaitteiden tyhjennysrakennelmaan.
Viemärin rakentajat kertoivat meille löytäneensä luurankoja viemärikaivannosta. Poliisi oli käskenyt heitä laittamaan luut ja kallot takaisin kaivantoon ja peittämään!"

"Kerran kun olin kaupunginjohtajien ja muutaman virkamiehen kanssa Karelia-talossa, kertoi vahtimestarina toimiva nainen, että vanha herrasmies halusi tutustua vielä kerran taloon ja erityisesti alhaalla olevaan putkaan. Hän oli esitellyt kansiota, jossa oli tuomittujen tietoja."


Martti Pelho

------------
11.8.2011

Kesäkuussa 1944 Huhtiniemen ampumaradan kaksikerroksisen huoltorakennuksen viereen tuotujen konttien aikalaiskuvaus on varsin tarkka, täsmällinen ja näin uskottova.

Jos kiistämme perusteluitta ettei aikalaisten kertomia kontteja ole koskaan ollut mainitussa paikassa mainittuna aikana, sitoutamme itsemme epäuskottavaan kenraaliemme vuonna 1944 lanseeraamaan viralliseen totuuteemme.
Jos taasen hyväksymme aikalaiskertomukset tosiasiaksi, joudumme vääjäämättä vastaamaan lukuisiin epämiellyttäviin kysymyksiin.

Mielestäni tutkimuksellisesti järkevin vaihtoehto on kysyä myös muilta aikalaisilta ja Huhtiniemen esikunta-alueen tapahtumia kesällä 1944 seuranneilta kansalaisilta, onko heillä muistikuvaa tai tietoa, oliko ampumaradan huoltorakennuksen vieressä aikaisten kertomia kontteja. Ja jos oli, onko muistikuvaa siitä, milloin kontit tulivat sinne ja milloin ne vietiin pois?

Ilmo Kekkonen väittää tai herjaa Jorma Uskin isän kertomuksen olevan satua. En ole koskaan tavannut veteraani Uskia tai tämän poikaa.

En myöskään kuulu perussuomalaisten kannattajiin tai ole mukana muittenkaan suomalaisten (tai espanjalaisten) puolueitten toiminnassa tai jäsenyydessä.

Mutta jos julkisesta virasta nyt eläkkeellä olevan Ilmo Kekkosen julkinen väite käsiteltäisiin ja ratkaistaisiin käräjäoikeudessa herjarikosjuttuna, toveri Kekkonen saisi todennäköisesti 30-40 päiväsakon suuruisen rangaistuksen vasten parempaa tietoa suoritetusta julkisesta herjauksesta ja sotiemme veteraania koskevan perättömän tiedon levittämisestä.

Tutkimusryhmän johtaja Mika Lavento on toisaalla kertonut myös muille aikalaisatodistajille, ryhmänsä tutkijoille ja parille toimittajalle Jorma Uskin isän osoittamaan koodipaikkaan haudatun teloitettuja rintamakarkureita.

Miksi Lavento ei suostunut virkavelvollisuuksistaan poiketen kaivamaan (tai kaivattamaan) koodatusta kohteesta, on perusteltu kysymys?

Lavento kertoi julkisuuteen sadoissa lehtijutuissa ja haastatteluissaan ryhmänsä kuulevan aikalaistodistajia ja tarkistavansa todistajien osoittamat hautapaikat kaivauksin. Näin ei kuitenkaan todistettavasti tapahtunut. Miksi?

Suoritin aikoinaan (1976-77) varusmiespalvelun Haminassa. Kävin KymJPn aliupseerikoulun. Koulun jälkeen toimin 7 kuukautta talousalikessuna Haminan varuskunnallisessa ruokalassa. Sen muonitusvahvuus oli RUKn kurssien yhteydessä parhaimmillaan 2400.

Syksyn 1976 kuntavaalit repivät Haminan toimiupseerien ja upseerien välit verille.

Armeijan kantahenkilöstön aktiivit oli mukana vuoden 1976 kuntavaalissa varuskunnan yhteislistalla. Valituksi tuli vain kaksi toimiupseeria. Upseerit vaativat paikkaa Haminan kaupunginhallituksessa, johon toimiupseerit eivät suostuneet. Toimiupseeri Leevi Ivanoff johti toimiupseerien joukkoja ja kutsui upseereja härnätäkseen omia joukkojaan "punikeiksi" ja toisia "lahtareiksi".

Lappeenrannan seudun kesän 1944 karkureitten joukkoteloitukset putkahtivat esille jopa näiden viikkoja Haminan ruokalassa kestäneiden kapiaisten riitelyjen yhteydessä. Niistä puhuivat sekä toimiupseerit että upseerit toisiaan syytellen. Minulla oli velvollisuus (tai oikeus) ruokailla sitten näiden riitaisten "toverien" pöydissä. Tosin riitojen aikaan toimiupseerit ja upseerit eivät edes mahtuneet samoihin pöytiin. Ruokailinko Haminassa "lahtarien" vai "punikkien" pöydissä, jääköön arvoitukseksi.

Puolustusvoimain silloinen lääkintäkenraalimajuri Martti Karvonen sovitteli sitten ruokalassa näitä "tovereiden" riitoja.

Karvonen muuten osoitti meille ruokalan varusmiehille paikan, missä 17-vuotias Urho Kaleva Kekkonen antoi Haminan valleilla ampumiskäskyn 10 punikkivangin teloittamiseksi. Tästäkään teloituksesta ei ole toistaiseksi löytynyt asiakirjaa sota-arkistostamme. Miksi?

Haminan kapiaisten vuoden 1976 riitely on hyvin dokumentoitu sanomalehdissä ja asiakirjoissa. Niitä ei kuitenkaan ole sota-arkistossa. Miksi?

Martti Pelho
suuhygienisti, res.alik.
Alhaurin el Grande
Andalusia

-----------------
2.9.2011

Kenraaliluutnantti Olli-Matti Multamäki

Auringon polttama kesäpäivä kääntyi juuri iltaansa Nevan kaupungissa. Olin avaamassa viikkoja tyhjillään olleen, Poitsovan poikkikadulla sijaitsevan, asuntolan toisen kerroksen rähjäisen huoneen ikkunaa kun ovelle koputettiin.

Mies tervehti ja sanoi olevansa Olli-Matti. Kapteeni Suomen armeijasta. Sukunimi oli Multamäki. Valitsi seinustan viereisen punkan, jonne aamurusko ei ulottanut säteitään.

Olimme molemmat palkallisella virkavapaalla töistämme osallistuaksemme kuukauden mittaiselle venäjän kielen ja kulttuurin kurssille Leningradin yliopistolla. Vuosi oli 1979.

Kapteeni Multamäki omasi valtaisat tiedot Venäjän/Neuvostoliiton kansojen historiasta, sotahistoriasta, kirjallisuudesta ja venäjän kielestä.

Poikkeuksellisen hyvän muistinsa ja ahkerien opintojensa ansiosta Multamäki osasi ulkoa venäjäksi Aleksander Pushkinin kapinapäällikkö Pugatshovin aikaan 1700-luvun alkuun sijoittuvan seikkailuromaanin Kapteenin tytär sekä pitkiä pätkiä Leo Tolstoin Sota ja Rauha- romaanista.

Multamäen arvostamia venäläisiä sotapäälliköitä olivat kapinapäällikkö Pugatshov, kenraali Mihail Kutusov ja marsalkka Georgi Zhukov. Kenraali Kutusovin muistamme Borodinon voittoisasta taistelusta.

Multamäellä oli koottunat paksuun vihkoon satoja venäläisten upseerien hänelle eri yhteyksissä kertomia kaskuja ja sanontoja. Osa niin rivoja ettei niitä voi julkaista.

Yksi kasku meni näin:

“Kalattomana aikana kiiskikin on kala, vituttomana aikana nyrkkikin on Tamada.” (Tamada=gruusialainen jumala)

Multamäellä oli perusteltua ymmärrystä myös sille vakiintuneelle Venäjän armeijan historian katsonnalle, jonka mukaan Suomenniemi ja sen kansat ovat osa Venäjän tuhatvuotista valtakuntaa. Multamäen mukaan tämä perintö on aina huomioonotettava tosiasia riippumatta siitä pidämmekö me suomalaiset venäläisten katsonnasta vai emme.

Multamäki osallistui vuosikymmet Suomen hallitusten Neuvostoliitosta ja Venäjältä ostaman erilaisen sotakaluston käsikirjojen suomennuksiin ja toimi johtotasolla tulkkina maittemme keskinäisessä sotilasyhteistyössä.

Kesäiltoina ja öinä Multamäki tarinoi valtaisan määrän juttuja ja muisteluksia yhteistyöupseerin arjesta ja omasta sotahistoriastamme.

“Utin miehenä” Multamäki kertoi vierailleensa mm. Lounais-Venäjällä Pihkovassa (ven. Pskov) sijaitsevassa laskuvarjojääkäridivisioonassa ja tutustuneensa siellä suomen kielen opettajien koulutuskeskukseen. Presidentti Boris Jeltshin lakkautti vuonna 1993 mainitun Pihkovan koulutuskeskuksen Venäjän armeijan Suomen doktriinin uudelleenarvioinnin yhteydessä.

Multamäellä oli myös mielenkiintoista tulkintaa ja näkemystä kesän 1944 Kannaksen rintaman murtumisesta ja siihen liittyvästä rintamakarkuruudesta.

Multamäen mukaan Mannerheim oli kesäkuussa 1944 sairauksiensa, ikänsä ja sotaväsymyksensä seurauksena työkyvytön arvioimaan ja valmistautumaan Neuvostoliiton Kannaksen suurhyökkaykseen vaikka tiedustelu oli toimittanut tämän työpöydälle ja esikuntaan jo kuukausia valtaisen määrän aineistoa siitä, mitä tuleman piti.

Kannaksen rintaman murtumisen seurauksena Mannerheim sai ratkaistavakseen lähes 50.000 rintamasotilaan karkuruuden ja uskottavuusongelman saksalaisten kanssa.

Multamäen mukaan Mannerheim piti kesäkuun 1944 rintamakarkuruutta kapinana. Mannerheim syyllisti karkuruudesta rintamakomentajiensa ohella armeijansa epälojaalin “raakkiväen” ja määräsi kaikki punikkikarkurit ammuttavaksi.

Multamäen mukaan Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop jopa kiitti Suomen vierailunsa yhteydessä Mannerheimia karkureiden ripeistä rankaisutoimista.

Kun Saksan ulkoministeri vieraili Suomessa 23.6.1944, Multamäen kertomaan sisältyy tulkintaa, jonka mukaan punikkikarkureiden teloitukset olisivat alkaneet jo ennen 23.6.1944.

Multamäen mukaan sotaväen rikoslain kovennokset heinäkuun alussa 1944 olivat juostenkustuina laadittuja peitetoimia, joilla pyrittiin jälkikäteen laillistamaan jo kesäkuussa Lappeenrannan seudulla laittomina toimeenpannut satojen punikkikarkureiden teloitukset.

Puolustusministeri Seppo Kääriäisen esityksestä tasavallan presidentti Tarja Halonen ylensi joulukuussa 2006 kenraalimajuri Olli-Matti Multamäen kenraaliluutnantiksi.

Ylentämisesityksen perusteluissa jätetään virheellisesti kokonaan kertomatta erityisperusteena Multamäen ansiokas, neljä vuosikymmentä jatkunut työ Suomen ja Neuvostoliitto/Venäjän armeijoiden yhteistoiminnassa sekä Multamäen laajat venäjän kielen ja kulttuurin opinnot Neuvostoliitossa.

Kenraaliluutnantti Olli-Matti Multamäki kuoli ensimmäisen eläkeviikkonsa viimeisenä päivänä 7.1.2007.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia

-------------------------------------
3.9.2011

Lappeenrannan sotapoliisin raportti heinäkuulta 1944

Karkureiden vartioinnista ja teloituksista Lappeenrannassa vastanneen 10. Sotopoliisikomppanian toiminnasta kesäkuulta 1944, jolloin karkuruus oli kaikkein pahinta, virallinen historiantutkimuksemme ei ole toistaiseksi saattanut julkaisuuteen yhtään asiakirjaa.

Sen sijaan tiedämme jotain heinäkuulta 1944 , mitä sotapoliisikomppania on raportoinut toiminnakseen Lappeenrannassa.

Sen päällikkö, kapteeni O.Järvinen raportoi yksikkönsä toiminnasta meille salakielisen epäselvästi näin:

“Lappeenrannan kaupungissa Peltolan kansakoululla on edelleen toiminut kokoamispaikka, jota on hoitanut IV joukkue.
Tänne ovat eri yksiköt, 10.Spol.K:n omat partiot, sk-piirit, asemakomennuskunnat ja kotiseudun poliisiviranomaiset tuoneet yhteensä 2440 sotilaskarkuria ja joukko-osastostaan luvattomasti poistunutta, jotka, sen jälkeen kun heidät on kuulusteltu, on palautettu yksikköihinsä, lukuunottamatta muutamia (satoja?) , joiden suhteen on toisin erikseen määrätty.”

Raportissa on käytetty selvästi salaamistarkoituksessa yleisiä sotilasviranomaisten kiertoilmaisuja.

Mikä sotapoliisin suhteen esimies- tai käskyvaltaa käyttävä viranomaisinstanssi on Lappeenrannassa on antanut sotapoliisille määräyksiä ettei kaikkia kuulusteltuja karkureita palauteta heinäkuussa 1944 joukko-osastoihinsa?

Mitkä ovat olleet sotapoliisille annettujen määräysten lailliset perusteet ja miten ne on dokumentoitu sotapoliisille?

Heinäkuun 1944 Lappeerannan sotapoliisin raportista voi riidatta päätellä ettei määräysten laatua voi paljastaa eikä edes sen antajaa tai joukko-osastoihinsa palauttamatta jätetyksi määrättyjen karkureiden tarkkaa lukumäärää.

Raportista ei myöskään selviä se, miten sotapoliisit ovat toteuttaneet heille ylempää annetut määräykset ettei kaikkia karkureita palauteta joukko-osastoihinsa?

Raportin mukaan karkureitahan oli toimitettu heinäkuussa 1944 Lappeenrantaan myös karkureiden kotiseuduilta.

Raportista voi myös riidatta päätellä, että jo kesakuussa 1944 on päätetty salata toiminta ettei kaikkia Lapperantaan koottuja karkureita palauteta joukko-osastoihinsa.

Se, että heinakuun 1944 Lappeerannan sotapoliisin raportissa palauttamattomien karkureiden lukumäärästä on käytetty salakielinen “muutamia” ilmaisua viittaa siihen, että kuulusteltuja mutta palauttamatta jätettyjä karkureita on ollut muutamia satoja – siis pelkästään heinäkuussa 1944.

Kesäkuussa 1944, jolloin karkuruus oli Lappeenrannan seudulla ja Saimaan saaristossa kaikkein pahinta, niiden karkureiden määrät, joiden paluttamisen suhteen sotapoliisi oli erikseen määrätty toimimaan toisin eli ettei karkureita palauteta joukko-osastoihinsa, ovat olleet monikertaiset eli luotettavasti arvoiden noin 1500 karkuria.

Raportti kertoo toiminnan olleen jatkuvaa eli myös kesäkuussa, jolloin karkuruusongelma oli kaikkein pahinta, toimittiin samalla tavalla kuin myöhemmin heinäkuussa.

Raportin perusteella ei voi olla tulematta ainoaan oikeaan johtopäätökseen, jonka mukaan kesä-heinäkuussa 1944 Lappeenrantaan kootutut kaikki joukko-osastoihinsa palauttamatta jätetyt (punikki)karkurit teloitettiin laittomasti.

Sotapoliisina Lappeenrannassa kesällä 1944 toiminut Esko Loukasmäki on kertonut sanomalehti Pohjalaisen haastattelussa 22.10.2006 meille näin:

“Se oli siinä vaiheessa aika sotkuista touhua. Karkureita poimittiin metsistä käsille paljon. Ryhmämme kuljetti kaksi pikkubussillista kiinniotettuja sotilaita päivässä Lappeenrannan päävartioon.

Kaikki jotka suostuivat palaamaan rintamalle, vietiin niin ikään autoilla yksikköihinsä. Ne jotka eivät suostuneet… niista minä en sitten tiedä... Tottahan heidät ainakin kuulusteltiin… Mitä sen jälkeen tapahtui, sitä minä en tiedä…”

Julkaistun haastatelun ulkopuolelta mainittakoon, että toimittajan kysymys “Teloitettiinko heidät?, sai haastateltavan liikuttumaan ja vastaamaan: “Toimittaja osaa itse päätellä!”

Martti Pelho
suugygienisti
Fuengirola
Andalusia
--------------------------------------
4.9.2011

Jarmo Niemiselle

Jarmo Nieminen on korostanut keskustelun kirjoituksissaan armeijan käskyjen ja ohjeiden olleen tarkkoja ja yksiselitteisiä siinä, miten kymmeniätuhansia rintamakarkureita ja kieltäytyjiä tuli niiden mukaan kohdella ja käsitellä kesällä 1944.

Muista, lakitasoisista upseereja koskevista velvoitteista, Nieminen vaikenee.

Mutta olivatko nämä armeijan omat, vankiloihin ja kauaksi selustaan ulottuvat karkureita koskevat käskyt ja ohjeet maassa kesäkuussa 1944 voimassa olleen oikeuden mukaan laillisia?

Kun olen aikoinaan suorittanut kiitettävin arvosanoin yliopistolliset opinnot julkisoikeudessa ja yleisessä hallinto-oikeudessa sekä toiminut vuosia lautamiehenä käräjäoikeudessa sadoissa rikosjutuissa, rohkenen arvioida Mannerheimin karkureihin ja kieltäytyjiin kohdistetun teloituskäskyn 20.6.1944 hataraa ja olematonta oikeudellista perustetta.

Vuoden 1919 rikoslain ja vuoden 1941 tuomioistuinlain säädösten perusteella Mannerheimin valtuuttama rintamakarkureihin ja kieltäytyjiin kohdistettu teloituskäsky 20.6.1944 oli ristiriidassa silloisen oikeutemme eli lakiemme kanssa. Käskyn voidaan katsoa selvästi rikkoneen lakeja eli olleen oikeudelliselta luonteeltaan laiton.

Se, mitä 20.6.1944 annettuun käskyyn sisältyvä aseellinen pakottaminen tarkoitti, oli heti epäselvää myös niille, jotka joutuivat käskyä soveltamaan käytäntöön.
Jo seuraavana aamuna 21.6.1944 IV armeijakunnasta tiedusteltiin Mikkelin päämajasta tarkempaa tietoa siitä, mitä käskyn aseellinen pakottaminen sen laatijoiden mukaan oikeasti tarkoitti?

Kapteeni Rolf Franck vastasi heti kysyjille: “Käskyn tarkoituksena on, että kaikki HTK 1:een (Lappeenrantaan - MP) toimitetut karkurit, jotka ilmoittavat palaavansa yksiköihinsä, on kuulusteluja suorittamatta niihin toimitettava, kun sen sijaan ne, jotka kieltäytyvät yksiköihinsä palaamasta, on ammuttava.”

“Kuulusteluja suorittamatta” merkitsee sitä, että Lappeenrantaan kesäkuussa 1944 koottujen tuhansien karkurit kuulustelujen ja seulontojen dokumentaatiot kiellettiin. Päämajan kiellon seurauksena kieltäytyjät ja heidän teloituksensa selustassa jäivät luetteloimatta ja domumentoimatta.

Kapteeni Erkki Partanen, lakimies päämajan järjestelyosastolta, valisti 21.6.1944 kysyjiä puhelimitse: “Käskyn tarkoituksena on, että palveluksesta kieltäytyvät karkurit on ammuttava.”

Sotatuomari Paavo Alkio on selventänyt upseerin aseenkäyttö- ja hengenriisto-oikeuden luonnetta ja rajoja päiväkirjassaan 12.12.1941 seuraavasti:

“Upseeri toimii tuollaisessa tapauksessa ajaessaan tahtoaan pakkokeinoin läpi, pakkotilanteessa, jossa laki oikeuttaa hänet menettelemään siten. Jos hän ei käytä oikeuttaan rikoksen tapahtuessa, ei hänellä ole oikeutta käyttää väkivaltaa enää rikoksen tapahtumisen jälkeen, sillä laki ei anna upseerille oikeutta kostaa rikoksesta eikä rangaista siitä, vaan tämä oikeus kuuluu tuomioistuimelle.”

20.6.1944 käskyllä siirrettiin laittomasti lakiin perustuva upseerin aseenkäyttö- ja hengenriisto-oikeus rintamalta selustaan henkilötäydennyskeskusten upseereille.

Päämajan kapteenin Erkki Partasen muistelmien mukaan sotaväenrikoslain koventamisesitys eduskunnalle valmistuneen hänen työpöydällään muutamassa tunnissa 29.6. ja se kirjattiin eduskunnassa pikavauhtia laiksi niin, että presidentti vahvisti lain jo 4.7. tulevaksi voimaan 5.7. alkaen.

Salamavauhtia eduskunnassa heinäkuun alussa 1944 “yksimielisesti” ilman tosiasiallista käsittelyä kirjatut sotaväen rikoslain kovennukset lavensivat karkureiden kuolemanrangaistusten soveltamista selustaan mutteivat tuoreet säädöksetkään laillistaneet takautuvasti jo kesäkuussa 1944 selustassa toimeenpantuja tuhansien karkureiden ja kieltäytyjien teloituksia.

Vuoden 1919 hallitusmuoto eli silloinen perustuslakimme yksiselitteisesti kielsi laintasoisista säädöksistä alemmilla sotilaskäskyillä tapahtuvan tuomiovallan perustamisen ja siirrot selustaan.

Kun karkureiden teloityskäskyn 20.6.1944 voidaan perustellusti katsoa olleen laiton, tästä seuraa, että toimet, jotka tehtiin laittoman käskyn nojalla kesäkuussa 1944 Lappeenrannassa ja muuallakin, olivat ja ovat laittomia.

Joka harkiten mutta laittomasti riistää ihmisen hengen, syyllistyy rikosoikeudellisessa luokittelussa murhaan, joka ei kesäkuussa 1944 Lappeenrannassa voimassa olleen rikoslain eikä nykyisenkään lain mukaan vanhene koskaan. Näitä rikoksia koskeva valtion vahingonkorvausvastuu on myös vanhentumatonta.

Kerrottu antaa uskottavat ja painavat perustelut sille miksi armeijan kesäkuussa 1944 toimeenpanemista laittomista toimista ei ole raportoitu koskaan oikeusviranomaisille, omaisille tai eduskunnalle.

Suomen armeijalle - kuten kaikille muillekin armeejoille yleensäkin - on ollut ylivoimaisen vaikeata hyväksyä ja selvittää kesän 1944 rintamakarkuruuden mittasuhteita ja teloitettujen karkureiden todellisia määriä.

Sodan jälkeen karkuruuden mittasuhteet ja karkureiden teloitukset salattiin eduskunnalta.

Teoksessa Suomen sota 1941-45 (1965) kerrotaan karkureiden luvuksi “vajaa 11000 miestä”.

Jukka Kulomaa (1995) korottaa kaikkien sodanaikaisten pakoilurikkomusten määrän vähintään 31000-35000:een. Näistä varsinaisiksi karkureiksi luokiteltavia oli Kulomaan mukaan “runsaat puolet”.

Kapteeni Olli-Matti Multamäki (1979) kertoi minulle karkureiden omaisilta ja eduskunnalta salatun määrän olleen noin 50000.

Kun sodan jälkeen pääesikunnan oli pakko vastata eduskunnalle jotakin armeijan kesällä 1944 suorittamista karkureiden ja kieltäytyjien teloituksista, pääesikunta veti hihasta eduskunnalle perättömiä tietoja ja lukuja, joita nykyinen tutkijapolvemme (Kulomaa, Lindstedt ja Ylikangas) on sitten eri tutkimuksissaan äimistellyt ja pohtinut.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia

----------
7.9.2011

Jarmo Nieminen kirjoittaa:

“Pelho antaa ymmärtää 10. Sotapoliisikomppanian toimineen luvattomasti. Näin ei ole. Karkureiden kiinniottaminen ja käsittely ohejeistettiin seikkaperäisesti. “

Kommentoin seuraavasti:

Kun Niemisen näkemyksen mukaan sotapoliisin ohjeistus ja käskytys on moitteettoman tiukkaa ja tarkkaa, niin palatkaamme lainaamaani Lappeenrannassa kesällä 1944 sotapoliisina palvelleen Esko Loukasmäen haastattelun:

“Se oli siinä vaiheessa aika sotkuista touhua. Karkureita poimittiin metsistä käsille paljon. Ryhmämme kuljetti kaksi pikkubussillista kiinniotettuja sotilaita päivässä Lappeenrannan päävartioon.

Kaikki jotka suostuivat palaamaan rintamalle, vietiin niin ikään autoilla yksikköihinsä. Ne jotka eivät suostuneet… niista minä en sitten tiedä... Tottahan heidät ainakin kuulusteltiin… Mitä sen jälkeen tapahtui, sitä minä en tiedä…”

Jos oletamme Loukasmäen kertomuksen, siis sen ettei hän tiennyt, miten Lappeenrannassa toimittiin niiden sotapoliisin huostaan uskottujen karkureiden suhteen, jotka kieltäytyivät palaamasta rintamalle, olevan totta, niin miten uskottava ja todellinen sotapoliisin “tietämättömyys-väite” oikein on?

Mannerheimin vahvistamalla käskyllä 20.6.1944 laajennettiin esimiesten oikeutta ampua karkureita ja kieltäytyjiä. Käskyn mukaan selustan henkilötäydennyskeskuksen upseerien tuli ampua sellainen karkuri, joka kieltäytyi kahdesti annetusta kehotuksesta palata rintamalle. “Aseellista pakkokeinoa käytettäessä henkensä menettäneistä on ilmoitettava heti yksiköihin 1018 ja 1134/kpk”, päättyy 20.6. mainittu käsky.

Lisäksi Kotijoukkojen esikunta antoi omalle päällystölleen käskyn toimia “kenttäoikeudet ohittaen”. Se tarkoitti karkureiden ja kieltäytyjen ampumista myös selustassa, ei vaan rintamalla.

Ohjeita siis oli. Ja ampumisvelvoite koski siis myös Lappeenrantaan koottuja karkureita. Siksi Loukasmäen haastattelussaan kertoma tietämättömyytensä kieltäytyjien kohtelusta ei ole uskottava.

Jokaisella sotapoliisilla oli virkavelvollisuus tietää ja tuntea kaikki ne Niemisen mainitsemat yksityiskohtaiset ja tarkat karkureiden kohtelua koskevat ohjeet ja käskyt. Näin sotapoliisin haastattelussaan kertomaa “En tiedä”-vaihtoehtoa ei voi olla olemassa. Se sulkeutuu todellisuudessa mahdottomana pois.

Mitä tapahtui niille sotapoliisin huostaan Lappeenrantaan toimitetuille karkureille, jotka kieltäytyivät sotapoliisin kuulusteluissa menemästä rintamalle?

Niemisen ja Kekkosen virheellinen tulkinta, ettei Lappeenrantaan sotapoliisin hoiviin kesällä 1944 laajalta alalta kootun yli 10000 karkurin kuulusteluissa todettu yhtään ainutta kieltäytyjää, ei ole uskottava. Se on selvästi epätosi.

Niemisen ja Kekkosen näkemys kätkee kuitenkin epäuskottavaa tulkintaa, jonka mukaan Mannerheimin 20.6.1944 vahvistamaa karkureitten teloituskäskyä ei noudatettu tai toimeenpantu Lappeenrantaan kesällä 1944 kerättyjen yli 10000 karkurin kohdalla kertaakaan.

Kyllähän kieltäytyjä-karkureita Lappeenrannassa on ollut: kutsuntojen luottoluokituksen mukaan punikkikarkureitakin oli yksin yli 4000.
Tutkitusti punikkikarkureiden ja “kiihottajien” keskuudessa poliittiset syyt karkuruuden ja kieltäytymisten perusteena olivat luonnollisesti voimakkaimmat.

Sikäli mikäli sotapoliisit ylipäätänsä kirjasivat tai “ehtivät kirjata” virallisten ohjeiden ja käskyjen mukaisesti Lappeenrannassa kesäkuussa 1944 valtaisan karkurikasauman ja tauottoman kolmivuorotyön keskellä karkureiden kuulusteluja ja punikkiluokitteluja pöytäkirjoihinsa, ei ole mahdollista, että kaikkien yli 4000 punikeiksi luokittelemansa karkurin ja kieltäytyjän kohdalla sotapoliisit olisivat päätyneet kuulusteluissansa lopputulemaan, jonka mukaan kuulusteltava on “punikki-ryssä-kiihottaja muttei ole karannut poliittisista syistä”.

Vuoden 1944 kesäkuun kolmen viimeisen viikon aikana sotapoliisin urakkana oli Lappeenrannassa muun muassa selviytyä vuorokaudessa keskimäärin noin neljän sadan karkurin aiheuttamista kirjallisista töistä; luetteloinnista, luokitteluista, kuulusteluista ja pöytäkirjoista.

Vai suoritettiinko tuhansien karkureiden luokittelut ja kuulustelut kesäkuuussa 1944 Lappeenrannassa suullisesti käskyn “kenttäoikeudet ohittaen” perusteella?

Mitä punikkikarkureille todellisuudessa siis tapahtui?

Miten Mannerheimin teloituskäskyä 20.6.1944 noudatettiin ja toimeenpantiin Lappeenrannassa?

Mikä sotapoliisin suhteen käskyvaltaa käyttävä - toistaiseksi sivistyksestämme salattu - elin Lappeenrannassa päätti kieltäytyjä-punikki-ryssä-karkureiden teloituksista ja mikä organisaatio sitten toimeenpani nämä teloituskäskyt?

Kun Nieminen väittää Lappeenrannan sotapoliisin karkureiden kuulustelupöytäkirjojen ja karkuriluetteloiden olevan tallella myös kesäkuulta 1944 sota-arkistossamme, niin Niemisen olisi perusteltua nyt tuoda julki mieliämme selventävä tieto siitä, monestako Lappeenrantaan kootusta karkurista on kesäkuussa 1944 sotapoliisin laatima kuulustelupöytäkirja tai karkuriluettelo sota-arkistossa tallella?

Eri asiakirjoista ja tutkimuksista saatavien tietojen yhteenvetona tulkitsen, ettei sota-arkistossa ole yhtääkään Lappeenrannan sotapoliisin suorittamien karkureiden kuulustelujen kuulustelupöytäkirjaa tai karkuriluetteloa kesäkuulta 1944. Heinäkuulta on - ja runsaasti onkin.

Monessako kuulustelupöytäkirjassa mainitaan karkurin olleen punikki ja kieltäytyneen menemästä rintamalle?

Ja miten heidän kanssaan toimittiin kieltäytymisten jälkeen? Tämäkin asiahan oli Niemisen kertomuksen mukaan erittäin tarkoin ja yksityiskohtaisesti ohjeistettu.

Miten toimittiin niiden tuhansien karkureiden kohdalla, joista Jukkien (Kulomaa ja Lindstedt) kertoman mukaan “ei ehditty laatia edes kuulustelupöytäkirjoja tai karkuriluetteloita”?

Mikä elin Lappeenrannassa antoi kieltäytyjä-punikkikarkureiden teloituskäskyt? Ja kuka suoritti karkureiden teloitukset?

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia
---------------
13.9.2011

Olen esittänyt aikaisemmin mielipiteen, jonka mukaan Mannerheimin teloituskäsky 20.6.1944 ja päämajan käskystä antamat ohjekäskyt 21.6.1944 olivat ristiriidassa silloin voimassa olleen sotaväenrikoslain sekä sovellettavan yleisen rikoslain kanssa eli laittomia. Kaikki laittomien sotilaskäskyjen perusteella suoritetut sotilasvirkatoimet olivat ja ovat luonnollisesti niin ikään laittomia.

Päämajassa 29.6.1944 laadittu sotaväenrikoslain kuolemanrangaistuksen laventamisesitys oli valmistelutapansa perusteella jo kyseenalainen. Esitys oli myös sisällöllisestikin niin tulkinnanvarainen ja epäselvä, että se mahdollisti selustassa lain mielivaltaisen soveltamisen ja tulkinnan.

Päämaja antoi jo 4.7.1944 presidentin vahvistamasta sotaväen rikoslakiesityksestään niin ikään selvästi laittoman ohjekäskyn, jossa kuolemanrangaistuksen soveltamisalaa entisestään laajennettiin ohi ja yli sen, mikä oli juuri eduskunnassa 15 minuutin valiokuntakäsittelyin saatu hyväksyttyä laiksi. Näin päämaja siirtyi rintamakarkureiden rangaisemistouhuissaan jo jatketulle laittomuuden tielle.

Heinrichsin 4.7. antamassa ohjekäskyssä, jossa lavennetaan laittomasti jo ennakolta seuraavana päivänä eli 5.7.1944 voimaan astuvan lain kuolemanrangaistuksen peittoaluetta, määrätään laittomasti näin:

“Karkuri voidaan määrätä pantavaksi syytteeseen muissakin kuin 2. kohdassa mainituissa tapauksissa, milloin sitä kurin ja järjestyksen ylläpitämisen kannalta on pidettävä välttämättömänä. Näin on syytä menetellä erikoisesti silloin, kun karkaaminen on ollut kaikesta päättäen harkittu ja johtunut ilmeisesti muista syistä kuin taistelun aiheuttamasta sielullisesta järkytyksestä.”

Mitä olivat ohjekäskyssä 4.7.1944 mainitut muut syyt?

Ei tarvinne olla ruudinkeksijä, kun toteaa, että ohjekäskyssä tarkoitetut muut syyt olivat poliittisia syitä.

Mutta miten armeijan johto määritteli poliittiset syyt kesäkuuussa 1944?

Miten nämä syyt määriteltiin Lappeenrannan henkilötäydennyskeskuksen (HTK 1:n) seulontaelimessä kuolemanrangaistuksia tuomittaessa? Ja minkä päämajan käskyn perusteella?

Tiedämme tutkitusti, että jo kutsunnoissa asevelvollisista tehtiin suojeluskunnan, paikallispoliisin ja ev.lut.kirkkoherran yhteistyönä turvallisuusluokitus, jonka perusteella asevelvolliset luokiteltiin vallinneen Lapuan lain ja ryssävihaideologian mukaisesti luotettaviin, epäluotettaviin ja muihin (ei tietoa luotettavuudesta).

Tosin maisteri Tapio Nurminen on “Teloitettu totuus”-mielipidekirjassa (2008) esittänyt totuutena ettei edellä kerrottuja luokitteluja suoritettu asevelvollisten kutsunnoissa lainkaan.

Turvallisuusluokittelun keskeisinä mutta erittäin subjektiivisinä kriiteereinä luokittelijat käyttivät kerrotun vihaideologiansa sumentamassa katsonnassaan yhtäällä asevelvollisten itsensä ja heidän perheittensä tai sukulaisten kuulumista tai toimintaa suojeluskunnassa ja toisaalta arvailuja ja tietoja asevelvollisen tai tämän perheen tai sukulaisten poliittisesta katsonnasta ja jäsenyyksistä ammattiyhdistyksiin tai muihin työväen järjestöihin tai ev.lut. kirkkoon kuulumattomuudesta.

Uskonnonvapauslakia, joka astui voimaan jo 1.7.1921, ja joka antoi kansalaiselle laillisen oikeuden erota valtiollisen ev.lut kirkon pakkojäsenyydestä, sovellettiin laittomasti asevelvollisiin suojeluskuntien, poliisin ja kirkkoherran turvallisuusluokitteluissa: kirkosta eroaminen tai kirkkoon kuulumattomuus oli yleisesti käytetty peruste “epäluotettava”-luokitukselle. Sovellettiin yhä “Lapuan lakia”.

Asevelvollisia ei vakiintuneesti edes vaivauduttu kuulemaan luokittelussa, joissa asevelvollisen epäilty vasemmistolaisuus riitti perusteeksi armeijan kantakortin “epäluotettava”-merkinnälle.

“Romahtaako rintama”-tutkimuksessa (2007, s.223-224) on kerrottu vuonna 1926 syntyneen Urpo Kurvisen kokemuksista kun hän vuonna 1946 kirjurina Oulussa joutui vääpeli Laineen käskystä tuhoamaan vanhat kantakortit ja laatimaan uudet, joihin Laine salli kirjoittaa vain sotilaan nimen ja tämän sotaaikaiset palveluspaikat. Vanhat kortit poltettiin vääpelin valvovan silmän alla. “Siinä menivät tuhkaksi kaikki ne tositteet, joita nyt kaivataan”, kommentoi Kurvinen vihaisena.

Asevelvollisten poliittinen jyvittely antoi pohjaa heinäkuussa 1944 ratkaista Lappeenrannan henkilötäydennyskeskuksessa (HTK 1) karkureiden seulonnoissa, oliko “karkaaminen ollut kaikesta päättäen harkittu ja johtunut muista syistä kuin taistelun aiheuttamasta sielullisesta järkytyksestä.”

Juristerian muotoilu “kaikesta päättäen” salli HTK 1:n seulontaelimen omat arviot ja luokittelut karkurin kantakorttiluokittelujen perusteella tilanteissa, joissa tuomittava kiisti poliittisen syyn.

Kesäkuussa 1944 Lappeenrannassa karkureiden kuulusteluissa ja tuomitsemisissa ei ollut sijaa muodollisuuksiin ja hienosäätöihin: kuolemantuomiot ratkaistiin päämajan ohjekäskyjen 21.4.1944 mukaisesti laittomasti suullisessa menettelyssä, ja osittain jo Lappeenrannan ja Saimaan saaristossa karkureiden välittöminä ampumisina “kiinniotettaessa”.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia
----------------
16.9.2011

JSNlle

Ystävämme kirjoittaa:

“On jokseenkin omituinen ajatus, että väitetyt ampumiset olisivat ns. Ryssävihan aikaansaamia tai että näillä asioilla olisi jokin syyseuraussuhde. Tämän osoittaminen vaatii jo hieman enemmän todisteita. Missään asiakirjassakaan ei taida olla mainittu, että jatkosodassa teloitetut olisivat olleet venäläisiä tai että heitä olisi seulottu.”

Jos kirjoitus on kommentti ryssävihaperinnettä, asevelvollisten laittomia turvaluokitteluja ja armeijan kantakorttien rikollisia tuhoamisia koskeviin näkemyksiini, en tunnusta moista kirjoittaneeni tai tarkoittaneeni.

Olen kirjoittanut siitä kansallisesta sivistyksellisestä tyhjiöstä, joka Suomessa asuvien kansalaisten kannettavaksi tuli kun hukkasimme - harkiten tai erehdyksessä - mahdollisuutemme rikastuttaa mieliämme rajanaapurimaiden - Ruotsin ja Neuvostoliiton - vuosisataisen sivystyksen ja kielten parhailla hedelmillä. Tämä tyhjiömme - joka kukoistaa todistattavasti varsin hyvin edelleen vuonna 2011 - oli otollinen kasvualusta oikeistoradikalismin lietsomalle ja kasvattamalle ryssävihalle.

Kun lokakuussa 1939 armeijamme uudelleenjärjestelyjen yhteydessä suojeluskuntajärjestöjen esikunta sai johtoonsa ja tehtäväkseen muun muassa asevelvollisuusasioiden hoidon eli joutui itse käsittelemään ja ratkaisemaan asevelvollisten luottoluokituksia omien lausuntojensa pohjalta, poistui viimeinenkin ulkopuolinen kontrolli ei-luottokelpoinen- luokitusten epäasialliselta ja syrjivältä käytöltä.

Kuten olen kertonut asevelvollisen suhdetta paikalliseen ev.lut.seurakuntaan käytetettiin yleisesti laittomana syrjintäperusteena asevelvollisten luottokelpoisuusluokituksissa.

Tunnetuimpia - ja silloisen perustuslain turvaamien oikeuksien mukaan laittomia - luokitusperusteitahan olivat oletettu tai väitetty asevelvollisen lukeminen väärään mielipideryhmään vuoden 1918 jakolinjojen mukaisesti tai asevelvollisen jäsenyys ammattiyhdistyksessä tai muissa työväenjärjestöissä tai yleinen "ryssänkätyri"-leima.

Näitä virheellisiä - ja maan oikeuden mukaan laittomia - luokitteluja käytettiin kesällä 1944 mm. Lappeenrannassa kun suullisten ja kirjallisten käskyjen ja ohjeiden mukaisesti "laittoman isänmaallisuuden ja ryssävihan hurmiossa" seulottiin Suomen omista rintamakarkureista "pahimmat punikit ja ryssänkätyrit" ammuttaviksi.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia

-------------------------------------------------------

Martti Pelho
Viestit: 168
Liittynyt: 11.03.11 13:16

Vastine, osa I, Klaus Lindgrenin 26.9.väitteisiin

Arvoisa Sensurimme!

Olen käyttänyt laillista vastineoikeuttani laatiessani ja toimittaessani 30.9.2011 (toistamiseen) vastineeni Agricola-sivustolle.

Vastineeni on nyt kuitenkin ihmisen raadollisin toimin poistettu "Oikaisuvaatimus"-ketjusta ja samoin koko ketju.

Juuri 30.9.2011 toimittamani vastineeni kahdessa osassa, osa I ja II, on sensurointu eikä vastinetta ole julkaistu.

Saatan tulkintani Agaricola-sivuston toiminnasta 29.-30.9.2011 Turun yliopiston hallitukselle oikaisuvaatimuksena kohtuuden ja oikeuden toteuttamiseksi.

30.9.2011 Agricola-sivustolla saamani, ihmisen toimintaan perustuva, kohtelu on kohtuutonta ja mielivaltaista.

Martti Pelho
suuhygeinisti
Fuengirola
Andalusia

Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: Keskustelua keskustelusta ja sen pelisäännöistä

Tässä Martti Pelholle sähköpostissa lähettämäni viesti:
Tervehdys
Olen siirtänyt ja tulen siirtämään kaikki viestit, jotka liittyvä keskustelun pelisääntöihin yms säikeeseen Keskustelua keskustelusta. Pyytäisin teitä lopettamaan aiheeseen kuulumattomien viestien lähettämisen foorumille sekä noudattmaan muutenkin foorumimme sääntöjä. Joudumme muussa tapauksessa estämään postauksenne foorumille.
Foorumin säännöt löytyvät tästä linkistä:
viewtopic.php?f=10&t=81

Parhain terveisin:
Tapio Onnela
Agricolan toimittaja

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 11:34

Re: Oikaisuvaatimus

skrjabin kirjoitti: Pelhon tarinat on tyypillistä salaliittoteoretisointia. Sellaisille on voitto sekä saada jäädä että tulla poistetuksi: jos annetaan jäädä, voi kirjoittaja sanoa että väittämät alkavat saada tunnustusta, ja jos taas bannataan, niin julistetaan että vastapuolta alkaa pelottaa totuuden esiintuleminen. Väittämät ovat sen mallisia että niitä on mahdoton todistaa vääräksikään: ei ole mahdollista esimerkiksi pitävästi todistaa että mitään asiakirjoja ei ole tarkoituksella hävitetty; ei ole mahdollista todistaa ettei ole mitään hautoja koska salaliittoteoreetikko sanoo että kaivettiin väärästä paikasta ja/tai kaivajat on juonessa mukana jne jne. Todistustaakka on aina vastapuolella. Väittely tuollaiselta pohjalta on ajanhaaskuuta.
Ymmärrän hyvin ongelman Pelhon keskustelutyylistä alkaen. Hän ei halua ymmärtää sitäkään, että nämä keskusteluareenat eivät ole mitään rajoittamattoman sananvapauden virallisia julistuskanavia, vaan järjestynyttä ja ylläpitäjän sääntelemää keskustelua varten suotuja.
Lienee siis parasta jonkun kommentoida mahdollisimman lyhyesti jokaista entistä toistelevaa viestiä lainauksessa mainittuja näkökohtia noudatellen, ja siis kuitata ne vähällä.

Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: Keskustelua keskustelusta ja sen pelisäännöistä

Haluaisin lisäksi muistuttaa Pelhoa, että olette rekisteröidyttyänne foorumille sitoutunut noudattamaan seuraavia sääntöjä: (kts erityisesti lihavoitu kohta)
Agricolan uutis- ja keskustelufoorumit - Rekisteröityminen

Käyttämällä "Agricolan uutis- ja keskustelufoorumit" palvelua (jälkeenpäin "me", "meitä", "meidän", "Agricolan uutis- ja keskustelufoorumit", "http://agricola.utu.fi/keskustelu"), sitoudut noudattamaan seuraavia ehtoja. Mikäli et hyväksy näitä ehtoja, älä rekisteröidy ja/tai käytä "Agricolan uutis- ja keskustelufoorumit"-palvelua. Me voimme muuttaa näitä ehtoja koska tahansa ja teemme parhaamme informoidaksemme sinua. On kuitenkin suositeltavaa lukea nämä ehdot säännöllisesti, koska "Agricolan uutis- ja keskustelufoorumit"-palvelun käyttö vaatii että hyväksyt nämä ehdot siinä muodossa, kuin ne on päivitetty tai korjattu.

Keskustelufoorumimme käyttää phpBB-ohjelmistoa, (jälkeenpäin "he", "heidät", "heidän", "phpBB-ohjelmisto", "www.phpbb.com", "phpBB Group", "phpBB Tiimit"), joka on julkaistu "General Public License"-lisenssillä (jälkeenpäin "GPL") ja se voidaan ladata osoitteesta http://www.phpbb.com. phpBB-ohjelmisto luo vain ympäristön internet-keskustelulle ja GPL-lisenssi kieltää meitä rajoittamasta sivuston sisältöä ja toimintatapaa. Saadaksesi lisätietoa phpBB:stä vieraile osoitteessa: http://www.phpbb.com/.

Suostut olemaan esittämättä loukkaavaa, vihamielistä, epämoraalista tai muutakaan materiaalia, joka voisi loukata voimassa olevia lakeja oli se sitten omassa maassasi, se maa, johon "Agricolan uutis- ja keskustelufoorumit"-palvelin on sijoitettu tai kansainvälisiä lakeja. Toimimalla tätä vastoin voidaan sinut välittömästi ja lopullisesti poistaa järjestelmän käyttäjistä ja tarvittaessa internet-yhteydentarjoajaasi otetaan yhteyttä. Kaikkien viestien IP-osoite tallennetaan näiden ehtojen noudattamisen tarkkailua varten. Hyväksyt, että "Agricolan uutis- ja keskustelufoorumit" on oikeus poistaa, muokata, siirtää ja sulkea mikä tahansa keskusteluketju tai viesti niin halutessamme. Suostut myös siihen, että kaikki yllä annettu tieto tallennetaan tietokantaan. Tätä tietoa ei anneta kolmannelle osapuolelle ilman suostumustasi, mutta "Agricolan uutis- ja keskustelufoorumit" tai phpBB ei ole vastuussa mahdollisen tietoturvamurron aiheuttamasta tietojen vuodosta ulkopuolisille tahoille.
Parhain terveisin:
Tapio Onnela
Agricolan vastaava päätoimittaja

ekyto
Viestit: 596
Liittynyt: 27.03.07 15:33

Re: Historia kielipoliittisena lyömäaseena

Heikki_Tala kirjoitti: PS3. "Itämaasta itsenäisyyteen" on täälläkin poikinut erittäin vilkkaan mielipiteiden vaihdon. Ehkäpä tämänkin ketju saa jonkun uteliaisuuden heräämään ja lukemaan kirjan nettiversion. Kovakantisena sen voi ostaa Suomalaisuuden Liitosta, mutta kirja löytyy myös kaikista maamme kirjastoista.
Kysymys ylläpidolle: Onko muuten spämmääminen eli roskapostin levittäminen omien tuotteiden myymiseksi sallittu tällä palstalla?

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”