skrjabin
Viestit: 778
Liittynyt: 28.09.07 21:54

25.11.08 23:32

nylander kirjoitti:Myönnän silmäilleeni huolimattomasti ja kursorisesti Palomäen kirjoitusta. Tarkoitus oli esittää vastanäkökohtia tälle käsitykselle:
Radikaalin aineksen maahansitomisesta kai jotkut sodan jälkeen keskustelivatkin, joskaan se tuskin oli millään muotoa ratkaiseva näkökohta
Kuten kirjoituksestani ilmeni, muutkin kuin "jotkut" ovat keskustelleet korpiradikalismin patoamisesta maanhankinnan avulla. Sen, että potentiaalia oli, osoittaa mielestäni viiveellä "suuren muuton" ym. matkaansaattama vuoden 1970 vaalitulos, jota ilman liioittelua voi kutsua "veretseisauttavaksi".
Tulin ehkä laittaneeksi aluksi turhankin monia varaumia lauseeseeni, näyttäisi jokseenkin ilmeiseltä että kysymys todella on ollut keskeinen; tosin on eri asia miten jälkikäteen tulkitaan asutuspolitiikan seurauksia ja merkitystä ja mitkä olivat lainsäädännän päämäärät lakia säädettäessä.

Tämä korpikommunismikysymys on mielenkiintoinen. Jos kerran asutuspolitiikalla pyrittiin kahlitsemaan jo olemassa olevaa korpikommunismia, eikö tämä pikemminkin sodi sitä teesiä vastaan, että katkeroituneita rintamamiehiä passitettiin korpiin "rauhoittumaan". Katkeroituneen aineksen lisääminen korpiinhan lähinnä olisi bensaa liekkeihin, noin kärjistäen sanotusti. Ehkäpä Mikko Majander kuitenkin on tuossa jäljillä, uhka tiedostettiin, mutta silti se katsottiin järkeväksi siirroksi:

http://www.tieteessatapahtuu.fi/0804/majander.pdf

"Suomessa pantiin siirtoväen ja rintamamiesten
asuttamisessa ”maareformia” toimeen tavalla,
joka sitoi potentiaalisesti tyytymätöntä joukkoa
turpeeseen ja arkiseen työhön. Paasikivi
puolestaan piti tarkoin huolen siitä, että kommunistit
eivät saaneet prosessia sormiinsa

Korpikommunismi kyllä vakiintui osaksi
suomalaista poliittista kulttuuria, mutta valtaa
ei voitu ottaa syrjäseuduilta vaan keskuksista
käsin. Käytännössä asutustoiminta lujitti myyt-
tiä itsenäisestä ja vapaasta talonpojasta, joka
on pohjoismaisuuden eikä kansandemokratian
suuria kertomuksi"

MM
Viestit: 344
Liittynyt: 23.09.08 09:47

25.11.08 23:43

Wikipedian (Jatkosodan hyökkäysvaihe) mukaan v. 1941 vanhaa rajaa ylitettäessä tapahtui kieltäytymisiä ja niskurointia sotilaiden joukoissa ja että upseerit yrittivät uhkailuin ja lupauksin maansaannista vallatuilta alueilta hillitä ilmiötä. Kunnes tämä herätti kiusallista huomiota ja lupausten antaminen kiellettiin. Lähteeksi mainitaan Zetterbegin kirja Suomen historian pikkujättiläinen, mutta en löytänyt sitä kirjastosta. Olisi ollut mielenkiintoista tarkistaa.

Asia on jälkikäteen ajatellen melko arveluttava. Sotilaat olisivat olleet valtaamassa henkilökohtaista saalista.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

26.11.08 00:08

nylander kirjoitti: Edellä siteerattujen ammattitutkijoiden kannanottojen perusteella on kuitenkin täysin selvää, että Ruma sota -kirjan maininta rintamamiesten asutustoiminnan merkityksestä on täysin perusteltu - olipa kysymys sitten todella savotta-Suomen kylmistä tiloista tai vaikkapa niistä kymmenistä tuhansista omakotitonteita, joita sodasta palaaville pieneläjlle MHL:n perusteella Suomen kaupunkien liepeiltä osoitettiin.
Kysehän ei ole asiasta sinänsä, vaan siitä, että siteeraamasi tutkijat eivät jaa Näreen ja Kirveksem taustaoletusta, että oli sinänsä pahaa antaa rintamamiehille maata ja työtä. Mitä ihmeen hyvää massatyöttömyydessä olisi ollut? Ja mitä pahaa siinä, että yhteiskunnallisia ongelmia pyritään ennaltaehkäisemään? Mitään muuta työllistymismahdollisuuttahan ei tuolloin ollut.

Myös Näreen ja Kirveksen vaihtoehto - että rintamiehet olisivat saaneet ilman työtä mahdollisuuden työstää sotatraumaansa - ei kerta kaikkiaan ole realistinen. Eihän mitään kriisiapua ollut, ja jos olisi ollut, siihen ei olisi ollut varaa.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

26.11.08 00:18

Antti Laine kirjoittaa Suomen historian pikkujättiläisessä (2003 s. 710 - 711):

"Sodan alkaessa oli miehistön keskuudessa syntynyt tai synnytetty mielikuva, että sota ei kestäisi kauan, ja entisten alueiden takaisinvaltaamisen jälkeen alkoi ilmetä tyytymättömyyttä sodan jatkamiseen. Tyytymättömyyden vaimentamiseksi lupailtiin muun muassa maiden jakamista Itä-Karjalasta rintamamiehille. Asia herätti kiusallista huomiota , ja tällaisista lupauksista käskettiin pidättyä. Kuitenkin 20. syyskuuta [1941] asetettu maa-asiaintoimikunta suunnitteli Itä-Karjalan maiden jakoa, ja vuoden kuluessa valmistuneessa mietinnössä otettiin siviiliväestön lisäksi maansaajina huomioon myös rintamamiehet."

Lajemmin ja perusteellisemmin suomalaisten sotilasviranomaisten korkealentoisia Itä-Karjalan maanjakosuunnitelmia käsittelee Osmo Hyytiä tänä syksynä ilmestyneessä kirjassaan "Helmi Suomen maakuntien joukossa". Suomalainen Itä-Karjala 1941 - 1944, josta ilmenee mm., että Itä-Karjalan maa-asiantoimikunnan asetti syyskuussa 1941 itse Mannerheim, jonka mukaan alueen maanjaossa tuli ottaa huomioon paikallisen väestön lisäksi työkykyiset invalidit, aliupseerit ja rajajääkärit sekä yleensä sodassa kunnostautuneet sotilaat, "jotka verellään ovat uudet alueet lunastaneet".
Viimeksi muokannut nylander, 26.11.08 09:05. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

26.11.08 00:19

Ylikangas puhui TV1:n uutisissa 25.11. Suomen historian vaietuista aihrista, joita nuoren historioitsijan ei kannata valita, ettei ura katkea vanhempien kollegoiden kritiikkiin. Yksi aiheista oli 1808-09? En nyt ymmärrä, eikös Jussila aikoinaan kaatanut Porvoon valtiopäivien myytin? Onko nyt tullut uusi myytti, joka elää historioitsijoiden keskuudessa, mutta jota kansalle ei kerrota? Ja jos Jussila uskalsi, miksi nykynuoret eivät?

Ylikangas sanoi taas kerran, miten hyvää ja "normaalia" on, kun tulkintoja on monta eikä yksi ainoa. Miksi hän ei noudata tätä periaatetta omalla kohdallaan?

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

26.11.08 00:30

Emma-Liisa kirjoitti:siteeraamasi tutkijat eivät jaa Näreen ja Kirveksem taustaoletusta, että oli sinänsä pahaa antaa rintamamiehille maata ja työtä. Mitä ihmeen hyvää massatyöttömyydessä olisi ollut?
Täysin outoa ajatuksenjuoksua. Näre ja Kirves kuvaavat oman lukukokemukseni mukaan, mitä sodanjälkeisissä oloissa pakostakin tapahtui. En itse huomannut tällaisia "taustaoletuksia" tai muita pahansuopia intentioita puhumattakaan siitä, että olisivat propagoineet sodanjälkeisen massatyöttömyyden puolesta.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

26.11.08 00:45

Emma-Liisa kirjoitti:En nyt ymmärrä, eikös Jussila aikoinaan kaatanut Porvoon valtiopäivien myytin? Onko nyt tullut uusi myytti, joka elää historioitsijoiden keskuudessa, mutta jota kansalle ei kerrota?
En huomannut, että Ylikangas olisi uutisissa puhunut niinkään Porvoon valtiopäivien myytistä vaan yleisemmin Suomen uudesta asemasta Venäjän keisarikunnan osana. Sitä paitsi Porvoon maapäivissäkin on vielä nielemistä; vain harva historioitsija tohtii (uskaltaa?) edelleenkään edes käyttää Jussilan lanseeraamaa nimitystä "maapäivät" puhumattakaan eräistä "molempain oikeuksien tohtoreista", jotka aivan hiljattainkin ovat käyneet Jussilan käsitysten kimppuun samanlaisella vimmalla kuin aikanaan vaikkapa doktorandi Keijo Korhosen uuttera vastaväittäjä.
Ylikangas sanoi taas kerran, miten hyvää ja "normaalia" on, kun tulkintoja on monta eikä yksi ainoa. Miksi hän ei noudata tätä periaatetta omalla kohdallaan?
Samaa voisi vielä paljon suuremmalla syyllä kysellä erinäisistä "virheettömän totuuden" jäljittäjistä, jotka tuntuvat olevan kaulaansa myöten niin sanotussa totuuden korrespondenssikäsityksessä.
Viimeksi muokannut nylander, 26.11.08 00:51. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Ilmo Kekkonen
Viestit: 678
Liittynyt: 16.12.07 10:09

Meinander ja Ylikangas aamu-tv:ssa

26.11.08 10:18

Tänä aamuna em. kaksi professoria keskusteli historiantutkimuksen aroista tai vaietuista alueista. Kyse oli nimenomaan väitöskirjoissa käsitellyistä aiheista. Ylikangas toi esiin puutteellisesti käsiteltyinä aikoina 1500-luvun, 1800-luvun alkupuolen ja itsenäisyyden ajan historian viime sodista alkaen. Meinander oli puheissaan varovainen, mutta vaikutti olevan ainakin jonkin verran eri mieltä. Ylikankaan mielestä on valitettavaa, että tutkimuksissa tullaan "viralliselle linjalle", jonka mukaan Suomen johto toimi viime sodissa oikein. Hän tarjosi lääkkeeksi uusimman ajan historiatutkimuksen instituuttia.

Ylikankaan mukaan "virallisesta" käsityksestä poikkeava tutkija saa herkästi muut kimppuunsa ja myös kritisoitavan poliitikon, jos tämä on vielä elossa. Hän ei ollut halukas tuomaan esiin nimiä.

Minun käsitykseni mukaan ainakin viime vuosisataa käsitteleviä tutkimuksia on tullut julki melkoisella vauhdilla viime vuosina. Kaikki eivät tosin ole väitöskirjoja. Ymmärtääkseni päteväa tutkimusta on muutakin. Siihen suuntaan Meinanderkin puhui. Eiköhän ensi syksynä buumi jatku, kun Talvisodan syttymisesta tulee kuluneeksi 70 vuotta?

MM
Viestit: 344
Liittynyt: 23.09.08 09:47

26.11.08 11:23

Ylikangas taisi mainitakin talvisodan myytin aiheena, johon ei tohdita kajota ja sen, että vaikka tutkitaankin, tullaan lopulta siihen johtopäätökseen, että tehdyt ratkaisut ovat olleet oikeita. Ajatteleeko Ylikangas kuitenkin Tuntematonta lainaten että eppäillä tuota soppii.

Ja miksi emeritiusprofessorin täytyy olla myytinmurtajana. Eikö se tehtävä kuuluisi jollekin post-mannerheimilaisen ajan jälkeen aloittaneelle tutkijalle.
Viimeksi muokannut MM, 26.11.08 11:35. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Ilmo Kekkonen
Viestit: 678
Liittynyt: 16.12.07 10:09

Myyttejä on murrettu

26.11.08 12:13

MM kirjoitti:Ylikangas taisi mainitakin talvisodan myytin aiheena, johon ei tohdita kajota ja sen, että vaikka tutkitaankin, tullaan lopulta siihen johtopäätökseen, että tehdyt ratkaisut ovat olleet oikeita. Ajatteleeko Ylikangas kuitenkin Tuntematonta lainaten että eppäillä tuota soppii.

Ja miksi emeritiusprofessorin täytyy olla myytinmurtajana. Eikö se tehtävä kuuluisi jollekin post-mannerheimilaisen ajan jälkeen aloittaneelle tutkijalle.
Ylikangas on itse murtanut Talvisodan myyttejä ainakin kirjassaan "Tulkintani Talvisodasta" sekä tutkimustiedolla että näytelmillä. Molemmat nostivat ankaran kritiikin sotahistorioitsijoiden puolelta. Niistä todella voidaan osoittaa melkoinen määrä asiavirheitä tai ainakin uusia tulkintoja.

Väistämättä hieman huvittaa Ylikankaan tekopyhyys. Hän on itse kohdellut varsin kaltoin Jukka Lindstedtin ja Jukka Ylikankaan muualta arvostusta saaneita väitöskirjoja juuri näistä aroista aiheista eli karkuruudesta ja kuolemantuomioista. Sen voi jokainen tarkistaa Ylikankaan kirjoista "Suomen historian solmukohdat" ja "Romahtaako rintama". Erityisesti Lindstedtin mollaus jatkui blogeissa viime syksynä ja taas tänä syksynä uudelleen.

Eiköhän Talvisotaa käsitellä tuorein voimin monessakin ensi syksyn kirjauutuudessa. Onko joukossa väitöskirjoja, jää nähtäväksi.

Albert Ravila
Viestit: 263
Liittynyt: 22.10.08 18:14

26.11.08 12:37

MM kirjoitti:Ylikangas taisi mainitakin talvisodan myytin aiheena, johon ei tohdita kajota ja sen, että vaikka tutkitaankin, tullaan lopulta siihen johtopäätökseen, että tehdyt ratkaisut ovat olleet oikeita. Ajatteleeko Ylikangas kuitenkin Tuntematonta lainaten että eppäillä tuota soppii.
Ylikangas on todennäköisesti oikeassa siinä, että edelleenkin on historiassa aihepiirejä, joita on vaikea tarkastella kriittisesti. Tämän vuoksi onkin mielestäni ollut hyvä, että mm. Ylikangas on ottanut pohdintansa kohteeksi vaikkapa juuri talvisodan. On sinänsä inhimillistä ja ymmärrettävää, että aikalaispoliitikot pyrkivät jälkeenpäin selittämään tehdyt ratkaisut siten, että muita vaihtoehtoja ei kertakaikkiaan ollut. Erityisen tärkeää tämä on silloin, kun on käyty raskaita uhreja vaatinut sota. Annetun uhrin täytyy olla mielekäs. Tähän ajatteluun ei sovi se, että päättäjillä olisi kenties ollut vaihtoehtoja.

Eräänä syynä talvisotaan on pidetty sitä, että Suomi halusi välttää Baltian maiden kohtalon. Tässä suhteessa Ylikangas on mielestäni aivan oikein huomauttanut, että "Baltian maiden kohtalo" (= miehitys ja kaikki siihen liittynyt kurjuus ja väkivalta) ei ollut suomalaisten päättäjien tiedossa talvisotaa edeltävänä aikana.

Tämän forumin kirjoittajille asia voi hyvinkin olla tuttu, mutta en lainkaan ihmettelisi, jos ns. suuri yleisö ei asiaa tuntisi. Nimittäin sitä, että Ylipäällikkö Mannerheim olisi ennen talvisotaa ollut valmis suostumaan tiettyihin Neuvostoliiton esittämiin aluevaatimuksiin. En muista tarkkaan millaisiin myönnytyksiin Marski olisi ollut valmis, mutta moni varmaan katsoisi niiden olevan ristiriidassa järkkymätöntä yhteisrintamaa korostavan talvisotakäsityksen kanssa. Ylikankaan kanssa tällä asialla ei välttämättä ole mitään tekemistä, mutta olen itse muistavinani lukeneeni Marskin suhtautmisesta jostain Ylikankaan tekstistä. Kovin usein ei tähän asiaan kuitenkaan talvisotaa koskevissa teoksissa törmää.

Valtiollisen päätöksenteon ohella talvisotaan liittyy tarkastelemisen arvoisia kysymyksiä myös yksittäisten toimijoiden tasolla. Eräs tällainen on tarkka-ampuja Simo Häyhä. "Valkoista kuolemaa" käsittelevä joulu- ja isänpäiväkirjallisuus väittää Häyhän tappaneen talvisodassa yli 500 venäläistä. Luku vaikuttaa käsittämättömän suurelta. Talvisotahan kesti 105 päivää, ja koko tuota aikaa Häyhä ei tietenkään ole voinut olla ampumatilanteissa. Kun huomioidaan, että parhaat saksalaiset ja venäläiset pääsivät koko toisen maailmansodan aikana kolmeen neljäänsataan "kaatoon", niin Häyhän tulos ei kertakaikkiaan tunnu uskottavalta. Ei, vaikka "piippalakit" olisivat olleet taktisesti kuinka hölmöjä tahansa.
Ja miksi emeritiusprofessorin täytyy olla myytinmurtajana. Eikö se tehtävä kuuluisi jollekin post-mannerheimilaisen ajan jälkeen aloittaneelle tutkijalle.
Niin, tätä voidaan todella kysyä. Ylikankaan kiistattomista ansioista huolimatta minusta on alkanut tuntua, että myytinmurtamisesta on saattanut tulla hänelle itsetarkoitus. Tämä puolestaan voi johtaa siihen, että sekä myytin olemassaolo että tutkimustulos ovat Ylikankaalle jo etukäteen selviä. Siis ennen kuin varsinaisia tutkimuksia on edes suoritettu. Ylikangas on todennäköisesti sekä omassa mielessään että useiden kansalaisten käsityksissä profiloitunut niin vahvasti myytinmurtajaksi, että hänen on suorastaan pakko löytää ja murtaa myytti jokaisesta valitsemastaan tutkimusaiheesta. Vähempi ei hänelle riitä, ja sitä häneltä myös odotetaan.

Niin tärkeää kuin myyttien murtaminen ja "vaiettujen asioiden" esilletuominen onkin, niin harkintaa ja rauhallisuutta tarvitaan myös murtotalkoissa. Aina välillä tuntuu hieman siltä, että myyttejä ja "vaiettuja totuuksia" nähdään vähän joka paikassa. Toki niitä onkin, mutta joskus syntyy kuitenkin vaikutelma "haaskalla olemisesta". Sota myy hyvin, ja koko ajan tuntuu löytyvän uusia myyttejä ja salaisuuksia. En missään tapauksessa halua toppuutella ns. vaikeiden asioiden tutkimista ja käsittelyä, mutta olen hieman huolissani tutkimuksen tasosta.

Ilmo Kekkonen
Viestit: 678
Liittynyt: 16.12.07 10:09

Mannerheimin myönnytykset

26.11.08 13:09

Albert Ravila kirjoitti:
Tämän forumin kirjoittajille asia voi hyvinkin olla tuttu, mutta en lainkaan ihmettelisi, jos ns. suuri yleisö ei asiaa tuntisi. Nimittäin sitä, että Ylipäällikkö Mannerheim olisi ennen talvisotaa ollut valmis suostumaan tiettyihin Neuvostoliiton esittämiin aluevaatimuksiin. En muista tarkkaan millaisiin myönnytyksiin Marski olisi ollut valmis, mutta moni varmaan katsoisi niiden olevan ristiriidassa järkkymätöntä yhteisrintamaa korostavan talvisotakäsityksen kanssa. Ylikankaan kanssa tällä asialla ei välttämättä ole mitään tekemistä, mutta olen itse muistavinani lukeneeni Marskin suhtautmisesta jostain Ylikankaan tekstistä. Kovin usein ei tähän asiaan kuitenkaan talvisotaa koskevissa teoksissa törmää.
Mannerheim kertoo Muistelmiensa II osassa s. 123 ehdottaneensa keväällä (1939) Suomenlahden saarten uhraamista. Lisäksi hän olisi ollut valmis luovuttamaan Inon, joka tarkoitti siis Kuokkalan mutkan luovuttamista. Hankoniemen sijasta hän olisi ollut valmis neuvottelemaan Jussarön saaresta.

On huomattava, että NL vaati loppuun asti länsi-Kannasta Koivistoa myöten. Tähän M. ei ollut suostuvainen, vaan totesi sen ja Hangon luovuttamisen muuttavan Suomen tilanteen kokonaan.Baltian maat olivat neuvottelujen aikana jo miehitetty ja sotilaallinen tilanne Suomen kannalta perin juuri muuttunut. Jostain syystä hallitus ei ottanut tätäkään huomioon. Jos joskus olikin kuviteltu Saksalta saatavan apua, oli se nyt poissuljettu.

Mannerheim:"Hallituksella ei ollut käytettävissä sellaista armeijaa, kuin sen ulkopolitiikka edellytti".

Kyllä näitä asioita on Talvisodan historioissa tarkasteltu hyvin laajasti.

heehak
Viestit: 124
Liittynyt: 06.03.08 12:25

26.11.08 14:29

skrjabin kirjoitti:
nylander kirjoitti:Korpikommunismi kyllä vakiintui osaksi
suomalaista poliittista kulttuuria, mutta valtaa
ei voitu ottaa syrjäseuduilta vaan keskuksista
käsin. Käytännössä asutustoiminta lujitti myyt-
tiä itsenäisestä ja vapaasta talonpojasta, joka
on pohjoismaisuuden eikä kansandemokratian
suuria kertomuksi"
Vennamon äänivyöry maaseudulla perustui mahdollisestiti juuri pienviljelijöiden kannatukseen. En tiedä onko totta vai legendaa, mutta Vennamosta olen jostakin lukenut, että hän allekirjoitti kaikki ne asiakirjat, joissa hakijalle myönnettiin asutustila. Joku muu allekirjoitti kielteiset päätökset.

Henkilökohtaisesti olen pitkään ollut ollut hämmästynyt kansandemokraattien suuresta vaalivoitosta sodan jälkeen (n. 50 eduskuntapaikkaa). Mieten se oli mahdollinen, kun äänestäjistä varmasti suuri osa oli ollut Neuvostoliiton hyökkäyspolitiikka vastaan. Olen kysynyt asiaa eräältä puoluetutkijalta, mutta hän ei osannut vastata yksinkertaiseen kysymykseeni.

Albert Ravila
Viestit: 263
Liittynyt: 22.10.08 18:14

Re: Mannerheimin myönnytykset

26.11.08 14:32

Ilmo Kekkonen kirjoitti:Mannerheim kertoo Muistelmiensa II osassa s. 123 ehdottaneensa keväällä (1939) Suomenlahden saarten uhraamista. Lisäksi hän olisi ollut valmis luovuttamaan Inon, joka tarkoitti siis Kuokkalan mutkan luovuttamista. Hankoniemen sijasta hän olisi ollut valmis neuvottelemaan Jussarön saaresta.
Henrik Meinanderin mukaan ("Tasavallan tiellä") Mannerheim oli esittänyt, että "Suomen pitäisi suostua siirtämään rajaviivaa lähimpänä Leningradia olleilta kohdin muutaman peninkulman pohjoiseen". J.E.O. Screenin mukaan ("Mannerheim") "Mannerheimin tavoin Paasikivikin kannatti huomattavia myönnytyksiä". Samoin Screenin mukaan Mannerheim "piti Neuvostoliiton huolta turvallisuudestaan aitona ja oli valmis menemään vastaan tekemällä myönnytyksiä Karjalan kannaksella... ."

Samasta asiasta lienee Marskikin muistelmissaan kertonut.
Baltian maat olivat neuvottelujen aikana jo miehitetty ja sotilaallinen tilanne Suomen kannalta perin juuri muuttunut. Jostain syystä hallitus ei ottanut tätäkään huomioon.
Itselläni on ollut sellainen käsitys, että syksyllä 1939 esimerkiksi Viro oli vasta tehnyt tukikohtasopimuksen Neuvostoliiton kanssa. Toki tästä oli seurannut venäläisten sotilaiden sijoittuminen näihin tukikohtiin, mutta maan miehitystä se ei kai sentään vielä merkinnyt? Jos muistan oikein, niin vasta kesäkuussa 1940 marssivat venäläiset joukot Viroon ja Latviaan. Elokuussa 1940 Virosta tuli sitten yksi neuvostotasavalloista.

Kaikki palautuu tietysti lopulta siihen, mitä "Baltian maiden kohtalolla" tarkoitetaan. Jos tällä viitataan tukikohtien luovuttamiseen Neuvostoliitolle, niin tämä oli tiedossa syksyn 1939 neuvottelujen aikaan. Jos taas katsotaan "Baltian maiden kohtalon" tarkoittavan esimerkiksi Neuvostoliiton suorittamaa Viron miehitystä sitä seuranneine kärsimyksineen ja kyydityksineen, niin tämä ei voinut olla syksyn 1939 neuvottelijoiden tiedossa.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”