Lähetetty: 25.11.08 22:32
Tulin ehkä laittaneeksi aluksi turhankin monia varaumia lauseeseeni, näyttäisi jokseenkin ilmeiseltä että kysymys todella on ollut keskeinen; tosin on eri asia miten jälkikäteen tulkitaan asutuspolitiikan seurauksia ja merkitystä ja mitkä olivat lainsäädännän päämäärät lakia säädettäessä.nylander kirjoitti:Myönnän silmäilleeni huolimattomasti ja kursorisesti Palomäen kirjoitusta. Tarkoitus oli esittää vastanäkökohtia tälle käsitykselle:Kuten kirjoituksestani ilmeni, muutkin kuin "jotkut" ovat keskustelleet korpiradikalismin patoamisesta maanhankinnan avulla. Sen, että potentiaalia oli, osoittaa mielestäni viiveellä "suuren muuton" ym. matkaansaattama vuoden 1970 vaalitulos, jota ilman liioittelua voi kutsua "veretseisauttavaksi".Radikaalin aineksen maahansitomisesta kai jotkut sodan jälkeen keskustelivatkin, joskaan se tuskin oli millään muotoa ratkaiseva näkökohta
Tämä korpikommunismikysymys on mielenkiintoinen. Jos kerran asutuspolitiikalla pyrittiin kahlitsemaan jo olemassa olevaa korpikommunismia, eikö tämä pikemminkin sodi sitä teesiä vastaan, että katkeroituneita rintamamiehiä passitettiin korpiin "rauhoittumaan". Katkeroituneen aineksen lisääminen korpiinhan lähinnä olisi bensaa liekkeihin, noin kärjistäen sanotusti. Ehkäpä Mikko Majander kuitenkin on tuossa jäljillä, uhka tiedostettiin, mutta silti se katsottiin järkeväksi siirroksi:
http://www.tieteessatapahtuu.fi/0804/majander.pdf
"Suomessa pantiin siirtoväen ja rintamamiesten
asuttamisessa ”maareformia” toimeen tavalla,
joka sitoi potentiaalisesti tyytymätöntä joukkoa
turpeeseen ja arkiseen työhön. Paasikivi
puolestaan piti tarkoin huolen siitä, että kommunistit
eivät saaneet prosessia sormiinsa
Korpikommunismi kyllä vakiintui osaksi
suomalaista poliittista kulttuuria, mutta valtaa
ei voitu ottaa syrjäseuduilta vaan keskuksista
käsin. Käytännössä asutustoiminta lujitti myyt-
tiä itsenäisestä ja vapaasta talonpojasta, joka
on pohjoismaisuuden eikä kansandemokratian
suuria kertomuksi"