Heikki Jansson
Viestit: 662
Liittynyt: 14.04.06 12:55
Paikkakunta: Kirkkonummi

MM kirjoitti:Minäkin kyselisin pankinjohtajien vastuun perään ainakin siltä osin kuin lama kosketti pankkikriisiä. Heidän yhteiskunnallinen tehtävänsä on lainata kansantalouden säästöjä sellaisia vakuuksia vastaan, että aiemmin hankittu pääöma ja sen korot eivät vaarannu.
Pankinjohtajien ovat vastuussa pankin omistajille jonka nimittämä pankin hallitus ottaa ja erottaa pankinjohtajat sekä valvoo näiden toimintaa. Puhe näiden ”yhteiskunnallisesta tehtävästä” on nimim. MM:n harhaa.

On tietenkin niin, että näiden tehtävä on huolehtia hallitukseen ohjeiden mukaisesti pankin eduista, ei yhteiskunnan. Valtion ja kuntien tehtävä on huolehtia sosiaalitoimessaan ja muutoinkin kansalaisten hyvinvoinnista.

Meillä ja länsivalloissa yleensäkin on omaksuttu käsitys, että valtion tulee ainakin valtaosiltaan pysyä irti taloudesta, joka jätetään sen yksityisille toimijoille. Pankinjohtajien tehtävä on hankkia pankille ja sen myötä sen omistajille voittoa niille varoille, jotka nämä ovat sijoittaneet pankin osakkeisiin ansaintamielessä.

Emme elä sosialistisessa maassa, MM. Sellaisessa valtio ei pysy erossa pankkitoiminnasta vaan katsoo sen yhteiskunnalliseksi tehtäväksi, joka kuuluu sen vuoksi valtiolle. Sellaisessa voidaan puhua pankkien yhteiskunnallisesta tehtävästä. Elämme kapitalistisessa yhteiskunnassa jossa sijoittajat haluavat tuottoa sijoittamalleen pääomalle. Pidä tarkoin mielessä, että puhun siitä, miten asiat ovat. Siihen, miten asioiden pitäisi olla, en puutu.
Kiteyttäisin kansanomaisesti: "Suomella oli huonot herrat".
Sanonta houkuttelee. Kiistämättä tekivät herrat virheitä. Mutta sanonta on hiukan huolimaton. Se leimaa kaikki herrat, eivätkä suinkaan kaikki herrat tehneet virheitä. Sen virhe on että se yksilöimättä kuka teki mitä ja milloin leimaa kaikki, jotka kuuluvat kategoriaan "herrat".

Minua eii kiinnosta "herrojen" yleinen syyttely vaan minua kiinnostaa sen selville saaminen keiden yksityishenkilöiden voidaan ja missä määrin katsoa syyllistyneen virheelliseen menettelyyn. Herrojen jälkiviisas syyttely ei kiinosta, vaan minua kiinnostaa oikeudenmukainen arvio siitä, miten ihmiset ovat menetelleet. Siihen ei lainaamasi kansantotuus yllä. Se leimaa kaikki, olivatpa nämä syyllisiä tai ei. Mutta yleiskuvauksena se on loistava kunhan sen puutteet pidetään mielessä. Vai haluatko tosiaan syytellä "herroja" riippumatta näiden tekemisistä, siis kategoriana, yhteiskuntaluokkana.

Siihen voisi tietystikin vastata "Miksi suomalaiset valitsivat itselleen niin huonot herrat". Silloin tulee vastaan Bertolt Brechtin "Herrat haukkuvat kansaansa huonoksi. Ottakoon itselleen uuden kansan".

Terv.
// Heikki Jansson

laitman
Viestit: 212
Liittynyt: 12.11.07 22:08

Kommenteja.

Hei!

Ensinnäkin täytyy sanoa, että historiassa esiintyy aina suuria paradokseja ja iroonisia tilanteita. Yksi sellainen tapaus on KUP:n johtaja Veijo Lehtoruusu, josta tuli lamaan johtaneiden tekojen symbooli, kun hän pankin vuosikertomuksen kannessa kärräsi kottikärryillä valtavia setelikasoja ulos pankista. Hänet tuomittiin sitten erilaisista rötöksistä!
Paradoksi on siinä, että teoistaan huolimatta niin Lehtoruusu oli mies jolla oli fiksuja ja hyviä ajatuksia siitä, miten saadaan tonttien ja asuntojen tarjonta hoidetuksi niin, että hinnat saadaan alas! Pankinjohtajana hän oli väärään aikaan väärässä paikassa, mutta asuntojen tarjonnasta vastaavana ministerinä hän olisi tehnyt paljon hyvää!

Enhän minä ole syyllistänyt pientä ihmistä, eihän heillä ole ollut keinoja vaikuttaa asioiden kulkuun. Se, että jotkut tekivät asuntokauppoja, jotka johtivat maksuvaikeuksiin ja pakkohuutokauppoihin johtui yksinkertaisesti siitä, että ihmisten hätä ja ahdinko oli niin suuri. Lapsi tulossa, piti päästä pois sukulaisten nurkissa asumasta jne. He ymmärsivät kyllä riskit mutta vaihtoehdojen puutteessa he toivoivat ihmettä.
Asuntojen valtavista hinnannousuista lähti sitten lumipallo vyörymään ja kasvamaan: maksuvaikeudet, pankkien luottotappiot, korkojen nousu, lisää lainaa ulkomailta ja valuuttaa virtaa maasta ja edessä on devalvaatioiden kierre.

Ja vielä holhouksesta. Kyllä pankijohtajan vastuulla pitäisi olla analyysi siitä, miten asiakas pystyy maksamaan lainojaan. Onhan se ravintolan tarjoilijan vastuulla, se että selvästi jo juopuneelle ei myydä lisää viinaa!

Mitä vastuullisten olisi pitänyt tehdä? Kehoitan lukemaan Kourin kirja, siinä on faktoja, joita kukaan ei voi kiistää. Kun nähtiin tämä asuntojen hintabuumi, niin olisi yksinkertaisesti pitänyt kelata takaisin tiettyjä päätöksiä ja kiristää luottohanoja. Korkoase oli käytettävissä, peruskoron shokkinosto muutamalla prosentilla 1987-89. Markka kellumaan, koska kahdella tuolilla istuminen ei onnistu! Jne.

Mutta ennen kaikkea päättäjien olisi pitänyt ryhtyä koviin toimenpiteisiin tonttimaan ja asuntojen tarjonnan kasvattamiseksi. Siihen hallituksella ja kuntien päättäjillä oli suuri keinovalikoima, mutta mitään ei tehty. Mm Lehtoruusu oli ehdottanut paljon käyttökelpoisia toimia,mutta hänhän oli pankinjohtaja joka ainoastaan lainasi rahaa asunnonostajille. Näitä toimenpiteitä olisi pitänyt tehdä jo ennen kuin luottohanat avattiin, jos se kerran oli tiedossa.

Annan tässä yhden esimerkin toimenpiteistä, joihin hallituksen olisi pitänyt ryhtyä, koska psykoloogiset vaikutukset markkinoihin olisi suuri, kun nähtäisiin että kaavoituksen ja tonttien tarjonnan suurin este on poistettu ja se ei maksaisi veronmaksajille yhtään mitään, vaan säästäisi hallinnon kuluja. Ikävä kyllä se on edelleen tekemättä.

Eli Suomen tsaristisen hallinnon erikoispiirteitä on , että sille, joka haluaa jarruttaa kehitystä niin mekanismit ovat hänen puolellaan. Jos on kaupunki missä on vaikkapa 150.000 asukasta, tai mikä kaupunki tahansa, ja tarvitaan nopeasti lisää tontteja hartiapankkirakentajille ja asuntotuotantoon. Kaupungin kaikki asukkaat ja poliittiset päätöksentekijät ovat tästä yksimielisiä. Mutta mitään ei voida tehdä kovin nopeasti, koska yksi ainoa ammattivalittaja, joka ei välttämättä edes asu siinä kaupungissa voi, jos haluaa, ja näitä valittajia löytyy, loputtomilla valituksillaan estää ja jarruttaa uusien tonttien syntymistä. Ja hän voi helposti venyttää kaavoitusprosessia 6-10 vuotta. Miksi tälläistä sallitaan?

Näissä asioissa pitäisi myöskin pohtia poliittisten broilereiden osuutta tapahtumiin ( nyt on helppoa saada lainaa ja minä olen kyllä pystynyt maksamaan omia lainojani, he sanoivat) koska he eivät tajunneet minkälainen tilanne oli syntynyt 1986-1988, niille tavallisille pienipalkkaisille ihmisille, jotka tarvitsivat asunnon.
Ennen näitä tapahtumia varoitettiin myöskin siitä, että poliittisten puolueiden läheiset kytkökset suuriin rakennusliikkeisiin ei ole mikään terve ilmiö. Tarveasunnot, YIT mutta ennen kaikkea Haka olivat esimerkkejä tästä.

Kun Haka perustettiin vuonna 1938 niin se ilmoitti tavoitteekseen rakentaa " hyviä ja yksinkertaisia asuntoja omakustannushintaan niille, jotka eivät hankkineet osakehuoneistoja rahansijoitusmielessä". Piti rakentaa tasaisesti kausivaihteluista välittämättä. Kun hintabuumi sitten räjähti 1980-luvun loppupuolella, niin luonnollista olisi ollut että SDP olisi huolestunut tästä hinnannoususta ja ryhtynyt toimenpiteisiin. Puolueen kytkökset akselilla Haka-STS, lienee ollut täysin toisenlaisten ratkaisujen taustalla. Lähdettiin näiden kautta takomaan kultaa, STS lainasi asunnonostajille ja Haka rakensi ennenäkemättömällä vauhdilla. Ja Hakan - seurasin tarkasti tilannetta siihen aikaan - rakentamat asunnot olivat yleensä neliöhinnaltaan ne kaikkein kalleimmat.

Vuonna 1988 tuhon tietä kulkeva 50-vuotias Haka on muuttunut alkuperäisten tavoitteidensa irvikuvaksi, eli Janne Kivivuoren sanoin " .. olisi sanottu riistäjäksi... Aurinko on tehnyt kierroksensa"

Niin laman pääsyylliset ovat Kourin mukaan Markku Puntila, Mauno Koivisto, Rolf Kullberg, Erkki Liikanen ja Harri Holkeri. Yksittäistä onnetonta pienipalkkaista asunnonostajaa ei voi syyttää, enkä ole sitä tehnyt. Olin itse ay-toiminnassa siihen aikaan ja silloin vihaiset ay-toimitsijat (lue demaripolitrukit ) kiersivät kentällä, puolustamassa puolueen broilereita. Kun oli puhetta tavallisten ihmisten palkoista ja näiden - silloin puhuttiin juuri Liikasesta ja Sundquistista - palkoista, niin ay-politrukit suuttuivat ja vakuuttelivat, että nämä ovat palkkansa ansainneet, koska he ovat niin ylivoimaisen tietäviä ja osaavia! Politrukki korosti vielä näiden suurta vastuuta ja kysyi "Oletteko te valmiit kantamaan näin suurta vastuuta?"

Pieni ihminen oli juuri se joka joutui kantamaan vastuuta, koska hän tunsi nahoissaan väärien päätösten seuraukset kaikissa tilanteissa. Tuhansia töitä, valvottuja öitä ja ainainen huoli siitä miten asuntolainan seuraava lyhennys saadaan maksetuksi!

laitman
Viestit: 212
Liittynyt: 12.11.07 22:08

SDP:n teesi.

Tähän edelliseen pitää vielä lisätä muutama asia: Mistä johtui, että Suomessa, harvain asutussa maassa, missä olisi tonttimaata yllinkyllin, niin tonttimaan hinta olikin korkein Euroopassa? Näin oli 1980-luvun loppupuolella!
Syy on erittäin yksinkertainen: SDP:n keskeinen teesi tässä asiassa kuului: "Ei voida sallia ansiotonta arvonnousua!" Aina kun heiltä kysyttiin, miksi sinne ja sinne ei voida kaavoittaa tontteja, jotta saadaan asuntoja, niin vastaus oli että ei voida, koska ansiotonta arvonnousua ei voi hyväksyä. Siis se että joku maanomistaja voi myydä muutaman tontin olikin myrkkyä heille. Ja ainoastaan lisäämällä tonttien tarjonta olisi saatu kiinteistöjen ja asuntojen hinnat alas.
Tämä edesvastuuton näkemys oli ikään kuin sukua kommunistien pakkokollektivisoinneille. Vasta silloin kun maan ja tonttien pakkolunastaminen on mahdollista voidaan asuntopulaan vaikuttaa!

MM
Viestit: 344
Liittynyt: 23.09.08 09:47

Heikki Jansson kirjoitti:
MM kirjoitti:Minäkin kyselisin pankinjohtajien vastuun perään ainakin siltä osin kuin lama kosketti pankkikriisiä. Heidän yhteiskunnallinen tehtävänsä on lainata kansantalouden säästöjä sellaisia vakuuksia vastaan, että aiemmin hankittu pääöma ja sen korot eivät vaarannu.
Pankinjohtajien ovat vastuussa pankin omistajille jonka nimittämä pankin hallitus ottaa ja erottaa pankinjohtajat sekä valvoo näiden toimintaa. Puhe näiden ”yhteiskunnallisesta tehtävästä” on nimim. MM:n harhaa.
Tämä minun harha tarkoitti vain sitä, että joka alalla on käytännöt, joiden puitteissa hommaa normaalisti pyöritetään: Lääkäriasema hoitaa kunnolla potilaat, rakennusfirma tekee kelvollisia rakennuksia, merkkihuolto korjaa autot jne. "yhteiskunnallisena tehtävänä" aivan omien sisäisten sääntöjensä ohjaamana ja siten, että toiminta on eettisesti kestävällä pohjalla. Niin myös rahoitusalalla. Tulosta jaetaan, jos sitä on syntyäkseen. Rakennelma pettää, kun tämän substanssin hoito jää tuloksen tekemiseen nähden toisarvoiseksi. En tosin hallitse kummankaan aatesuunnan talousteorioita.
Viimeksi muokannut MM, 22.11.08 20:11. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Vetehinen
Viestit: 2704
Liittynyt: 18.06.07 23:35

Re: SDP:n teesi.

laitman kirjoitti:Tähän edelliseen pitää vielä lisätä muutama asia: Mistä johtui, että Suomessa, harvain asutussa maassa, missä olisi tonttimaata yllinkyllin, niin tonttimaan hinta olikin korkein Euroopassa? Näin oli 1980-luvun loppupuolella!
Syy on erittäin yksinkertainen: SDP:n keskeinen teesi tässä asiassa kuului: "Ei voida sallia ansiotonta arvonnousua!" Aina kun heiltä kysyttiin, miksi sinne ja sinne ei voida kaavoittaa tontteja, jotta saadaan asuntoja, niin vastaus oli että ei voida, koska ansiotonta arvonnousua ei voi hyväksyä. Siis se että joku maanomistaja voi myydä muutaman tontin olikin myrkkyä heille. Ja ainoastaan lisäämällä tonttien tarjonta olisi saatu kiinteistöjen ja asuntojen hinnat alas.
Tämä edesvastuuton näkemys oli ikään kuin sukua kommunistien pakkokollektivisoinneille. Vasta silloin kun maan ja tonttien pakkolunastaminen on mahdollista voidaan asuntopulaan vaikuttaa!
Tonttimaan puute on vaivannut Helsinkiä vuosikymmeniä. Jossain vaiheessa - muistaakseni juuri lamaa ennen - Raimo Ilaskivi nousi pienlentokoneeseen ja yhdessä toimittajan kanssa he katselivat Helsinkiä ilmasta. He näkivät selvästi miten harvasti Helsinki on rakennettu ja miten paljon ryteikköjä on siellä täällä. Tilaa on rakentaa.

Helsingin kaupungilla on kaavoitusmonopoli Helsingin alueella.

Kun omaan kaupunginosaani oli kaava suunnitteilla, sain kaupungilta suunnitelmat itselleni. Suunnitelmista voi lukea mitkä rakennusliikkeet saavat rakentaa minkin tontin. Tämä tieto oli siis olemassa ennen kaavan valmistumista. Mitään kilpailutusta ei tietenkään järjestetty. Tontit jaettiin poliittisesti kauneuskilpailussa rakennusliikkeille. On selvää, että toiminta oli korruptoitunutta.

Noista kaavavalituksista.

Kun asuinalueelleni oli kaava tulossa, asukkailla oli tietysti monia erilaisia intressejä. Osa halusi mahdollisimman suuren rakennusoikeuden, osa halusi matalan, koska halusi säilyttää ympäristöä. Tuohon aikaan Helsingin apulaiskaupunginjohtajana oli Erkki Tuomioja, joka oli voimakkaasti yksityisiä tontin omistavia kansalaisia vastaan. Hän mm esitteli kerran väärän kaavan päätettäväksi, mutta jäi siitä kiinni aktiivisten kansalaisten havaittua asia. Omakotitalotonttien läpi piirrettiin kävelytie ja totta kai asukkaat, valittivat asiasta. Valittajat voittivat Erkki Tuomiojan, mutta rangaistukseksi valittajien tontit jätettiin kaavan ulkopuolelle. Tonteille ei siis voi rakentaa ja tilanne on jatkunut nyt noin 20 vuotta.

Helsingin kaupunki rakensi myös tien uudelleen, korotti sen pintaa toisissa kohdissa ja toisissa laski. Kaikille tonteille ajo muuttui. Toisilla laski ja toisilla nousi. Tie rakennettiin ennen kuin suunnitelma oli asetettu nähtäville. Siinä kaupunki rikkoi lakeja sumeilematta, mutta vahvemman oikeudella. Raskaimmat rangaistukset lain rikkomisesta ovat lähinnä sormen heristelyä ja so so, ei noin saa tehdä. Eli käytännössä ei mitään.

Mielestäni valitusmahdollisuus on oltava. Muuten väki on korruptoituneiden poliitikkojen ja virkamiesten armoilla. Se mitä pitää tehdä, on ratkaista valitukset nopeasti. Siitä hyötyvät kaikki. Ratkaisu ei ole se, että poistetaan valitusoikeus.

Helsingin kaupungin kaavoittamia rakentamattomia tontteja on muistaakseni kahdeksan vuoden rakentamista varten. Se vain on selvästi liian pieni varanto. Kaavoitettuja tontteja on oltava huomattavasti suurempi määrä, jotta tonteilla keinottelu ei olisi kannattavaa.

Mutta vielä lamasta. 80-luvun lopun kaavoitus siis toimi hyvä-veli-periaatteella ja rakennusliikkeet saivat kaupungin tontit rakentaakseen melko korruptoituneessa ilmapiirissä. Noille toimijoille oli edullista, että tontteja on rajoitettu määrä josta seuraa rajoitettu määrä asuntoja.

Derkku
Viestit: 325
Liittynyt: 26.09.07 01:12

Re: SDP:n teesi.

Vetehinen kirjoitti:Mitään kilpailutusta ei tietenkään järjestetty. Tontit jaettiin poliittisesti kauneuskilpailussa rakennusliikkeille. On selvää, että toiminta oli korruptoitunutta.
Vanhan turkulaisen sananlaskun mukaan kyseessä ei ole korruptio kun asiat hoidetaan kaveripohjalta... :lol: Eräänlainen akateeminen itsemurha voisi olla suomalaisen yhdyskuntasuunnittelun tutkiminen viimeisten vuosikymmenten ajalta.

laitman
Viestit: 212
Liittynyt: 12.11.07 22:08

Kaavoitus ja korrputio.

Olisi eihkä paikallaan, että moderaattorit aloittaisivat keskustelun Suomen hallinnon korruptiosta.
Tästä lamasta ja asuntojen hinnoista haluan vielä kertoa sellaista, että kun kantapään kautta oppii tiettyjä asioita ne kyllä pysyvät muistissa. Esimerkiksi 18 % korko asuntolainassa ei helpolla unohdu.
Silloin kun eduskunnan pankkivaltuusmiehet koko 1980-luvun uskoivat, että matala peruskorko on kansakunnan siunaus, niin joku varoitti siitä, että vaihtoehdot eivät nyt ole onko pankkilainan korko 7 tai 8 %, vaan nostetaanko se nyt 10 prosenttiin tai nouseeko se väkisin 15-17 prosenttiin muutaman vuoden sisällä. Toisaalta pankkivaltuusmiesten pj Pentti Mäki-Hakola oli fiksu mies, mutta siinä ilmapiirissä häntä ei haluttu kuunnella. Iroonista on, että jopa Rolf Kullberg oli sanonut, että hän on pitkään yrittänyt saada pankkivaltuusmiehet tajuamaan että peruskorkoa pitäisi nostaa, mutta koska se on täysin toivotonta ei sitä kannata enää yrittää. Kohta oltiinkin tilanteessa, että sillä ei ollut enää merkitystä mitä pankkivaltuusmiehet päättivät.
Paljon jäi hampaankoloon näistä tapahtumista. Kun raha- ja finanssipolitiikka epäonnistuivat täysin niin pitihän niitä syntipukkeja löytää. Presidentti Koivisto puhui niljakkaista devalvaatiovoimista, jotka veivät valuuttaa maasta ja aiheuttivat toisen devalvaation syyskuussa 1992. Tunnustan olevani yksi näistä syntypukeista, koska 1989 vahvan ja vakaan markan aikana solmitun talopaketin ensimmäinen toimitus piti silloin maksaa.
Toinen hyvä esimerkki oli se sotaveteraani Lohjalla, jonka talo ja tontti pakkolunastettiin pilkkahintaan, ja sitten siirtyi gryndereille, jotka takoivat rahaa sillä tontilla. Media onnistui melkoisen hyvin luomaan kuvaa, että sotaveteraani on asuntoa tarvitsevien vihollinen ja grynderit niiden parhaita ystäviä.
Se, että uhreista yritetään tehdä syntipukkeja on ikävä piirre mutta pahinta on se, että Suomessa tämä onnistuu niin tavattoman hyvin. Enemmän kuin missään toisessa länsimaassa niin Suomen media on vallanpitäjien puolustaja, joka ilman kritiikkiä nielee kaikki viralliset väitteet.

Derkku
Viestit: 325
Liittynyt: 26.09.07 01:12

Re: Kaavoitus ja korrputio.

laitman kirjoitti: Enemmän kuin missään toisessa länsimaassa niin Suomen media on vallanpitäjien puolustaja, joka ilman kritiikkiä nielee kaikki viralliset väitteet.
Väite tuntuu arkikokemuksen perusteella paikkansapitävältä mutta kaipaisi toki jotain tutkimuksellista pohjaa. Itse mieleen tulevana seikkana median hampaattomuudesta ongelmana on Suomen puoluejärjestelmä. Esimerkiksi Ruotsissa on oikeastaan olemassa kaksipuoluejärjestelmä (käytännössä Ruotsin SDP vs. porvariallianssi) jossa molemmilla valtapooleilla on oma vahva lehdistönsä joka on valmis puuttumaan valtaapitävien toimiin. Toisaalta lehdistö kritisoi usein voimakkaasti myös "oman puolen" toimintaa.

Toinen ongelmallinen, sisäsyntyinen seikka on Suomen poliittisen eliitin vahva verkostoituminen mikä johtuu maamme pienuudesta. Yhdistettynä nämä seikat johtavat median sangen suureen auktoriteettikunnioitukseen. Esimerkiksi oikeuslaitosta, poliisia tai puolustuspolitiikkaa ei juuri kritisoida. (Viimemainitussa poikkeuksena on pasifistinen puolustusnihilistinen kritiikki jota toki esiintyy.) Ikäviin asioihin, kuten esimerkiksi vaikkapa suomalaistuomarien suuriin sivutuloihin, ei tartuta. Viime vuosiin asti myös erilaiset kansallisen kehun ainekset on nielty aika kritiikittä, viimeisimpänä esimerkkinä myytti Suomesta maailman vähiten korruptoituneena maana.

Taustalla lienee kylmän sodan kokemus Suomesta vahvassa puristuksessa jolloin katsottiin että itsesensuuria jouduttiin noudattamaan. Ongelmalliseksi asian tekee että keskustelemattomuus kostautuu siinä ettemme kykene ottamaan oppia menneistä kriiseistä, mikä tulee etenkin esille nyt tulevassa lamassa.

Vetehinen
Viestit: 2704
Liittynyt: 18.06.07 23:35

Re: Kaavoitus ja korrputio.

Helsingin Sanomat kirjoittaa tänään 11.12.2008 otsikolla Krapularyyppy pääsi pannasta 90-luvun lamasta. Syksyllä 1991 valtiovarainministeriön kansantalousosaston silloinen ylijohtaja Sixten Korkman:

"Elvytyksen ongelma on, että se vähentää työttömyyttä ja siten hidastaa välttämätöntä kustannussopeutumista."

Sixten Korkmanin lausunnosta selviää, että massatyöttömyyden aikaansaaminen oli Korkmanin mielestä hyvä asia. Omasta mielestäni Korkman ei toiminut suomalaisten etujen edistämiseksi vaan joidenkin muiden, joille suomalaisten ahdinko on etu.

Yksi Korkmanin lausunto on suorastaan uskonnollinen. "Syntiemme sovittamista ei tule siirtää valtion ja kansantalouden velanoton avulla seuraaville ikäpolville." Synnit siirrettiin työttömien kannettavaksi.

laitman
Viestit: 212
Liittynyt: 12.11.07 22:08

Re: Suomen 1990-luvun alun lama

Täytyy vähän kommentoida näitä asioita: Heikki Jansson luuli että kuvittelin että kaikki 16000 asuntoa, jotka eivät menneet kaupaksi heti olisivat kadonneet jonnekin! En tietenkään sellaista ole väittänyt, koska kahden asunnon loukkuun jääneet perheet tiesivät liiankin hyvin että koko elämäntyö, omaisuus ja paljon muutakin on mennyt vaikka molemmat asunnot ovat jäljellä. Ne asunnot ovat vain jonkun toisen omistuksessa ja heille jäi pelkästään velkaa siitä ilosta.
Mutta näistä muista aiheista olisi ehkä syytä käynnistää keskustelu, kuten esim poliittiset broilerit, median uskollisuus vallanpitäjiä kohtaan, tsaristinen perintö tai hallinnon taipumus maalata kulisseja Potemkinin malliin.
Näitä esimerkkejä riittää alkaen presidentti Kekkosen sairauden salaamisesta eteenpäin!
Laitman

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”