Itä-Uudenmaan asutushistoria

[Veikko Palvo]

Uudellamaalla Solatien mukaan kaskettiin.

Solatie mainitsee liejusaviset maa-alueet ja pitää niitä parhaiten soveltuvina karjan laitumiksi.

Prof. Petri Karonen, Pohjoinen suurvalta - Ruotsi ja Suomi 1521 - 1809, wsoy 2008 kirj.:
"Ruotsi ei ollut valtio käsitteen varsinaisessa merkityksessä ennen Kustaa Vaasan valtaantuloa 1521, vaan varsin pirstoutunut, epäyhtenäinen ja epäitsenäinen maakuntien ja keskenään kilpailevien ryhmittymien taistelukenttä."
""Ruotsiin" ja "Suomeen"
kuuluvien alueiden määrittely ja valtakunnan eri osien merkitys ovat pitkään olleet kiistakysymyksiä. Ruotsi on helpommin määriteltävissä, sillä sen kaksi pääaluetta oli niillä asuvien heimojen mukaan nimetty Sveanmaaksi ja Götanmaaksi.
Tämä käy ilmi esim. Maunu Eerikinpojan maanlain tekstistä."

Suomesta tanskalaiset poistuivat vasta loppuvuodesta 1523.
Martti Lutherin toiminta Saksassa vuodesta 1517 aloitti uuden luvun kirkon historiassa ja Kustaa Vaasalle oli tärkeää murtaa piispojen suuri poliittinen valta ja Ruotsin ja Paavin välit menivät lopullisesti täysin poikki 1524.
Mikael Agricola
( n. 1510 - 1557 ) oli Suomen reformaation johtomies, yhtä tärkeä kuin Olavus Petri oli koko valtakunnan uskonpuhdistukselle.
Siirtymäaikaa
kesti Kustaa Vaasan ajan ja pitempäänkin. Ja kaiken taloudellisen toiminnan perusta Ruotsissa oli maatalous, *metsästys ja kalastus* olivat tosin vielä 1500- ja 1600-luvuilla monilla seuduilla *pääasiallinen* elinkeino.

Näin lienee
ollut Uudellamaallakin, joka Petri Karosen kartta 1.:n muk. ulottui Hankoniemen tienoilta nykyiselle itärajalle Virolahdelle.
"Karjatalous
oli lähes kaikkialla ainoastaan maanviljelyn tukena, joten sen merkitys ´itsenäisenä´ elinkeinona oli pieni. Syynä oli rehutuotannon vähäisyys. Tärkeintä oli saada lannoitteita maanviljelystä varten; liha, maito ja muut eläimistä saatavat tuotteet ( kuten nahka ) eivät olleet yhtä merkittäviä kuin vilja."

Itä-Suomi oli paljolti vilja-aluetta. Pelloissa viljeltiin jo 1500-luv. alkaen enemmän ruista kuin ohraa, kun taas Suomeen vehnä kotiutui vähäisessä määrin ainoastaan Varsinais- Suomeen.Vähäkarjaisella ja peltoalaltaan vähäisellä Kaakkois- Suomen alueella oli pakko harjoittaa kolmivuoroviljelyä. ( kesanto - ruis - ohra )
Ja
Itä- ja Keski-Suomen kaskialueilla ruis oli ehdoton valtalajike. Kaskirukiin jyväluku eli sadon ja kylvön suhde oli huuhtakaskesta korjattuna lähes kymmenen kertaa parempi kuin parhaimmillaankaan peltoviljelystä saatava.

Uudenmaan "suurin kaupunki" Porvoo on Museoviraston muk. "perustettu" noin 1380 keskiaikaisen kylän paikalle ja tuolloin Porvoossa oli ilmeisesti 9 taloa ja noin 150 as..
Markus Hiekkanen
teki keskiaikaisesta Porvoosta selvityksen v. 1981 ja selv. täydennettiin v. 2000 aloitetulla inventoinnilla.
Porvoon puukirkko
sanotaan rakennetun ehkä jo noin 1250 ja viimeistään 1300-luvun alussa.
Harmaakivikirkko rakennettiin noin 1410 - 1420 ja ja täydennettiin nykyiselleen noin 1450 vaiheilla.
Pernajan kivikirkko on ilmeisesti rakennettu hieman aiemmin tai samoihin aikoihin
Suur- Porvoon kirkon kanssa?

Mutta
keitä olivat Pernajankin kirkon rakentajat, olivatko he paikallisia aiemmin alueella asuneita, vaiko Suomenlahden eteläpuolelta tai Varsinais- Suomesta, Egentliga Finlandesta tulleita - ehkä sinne alunperin Sveanmaalta muuttaneitakin?

Lohienkalastuksesta Vantaanjoella http://uta-fi.academia.edu/TapioSalmine ... 51_to_1429 vuosina 1351-1429
Padisen
sisteriläisluostarin kirjoitetaan hallinneen Pernajankin maa-alueita ja kalastusta 1300-luv. alkaen, mutta lienevätköhän tuota kalastusta ja kaskeamista harjoittaneet sisteriläismunkit?

Veikko Palvo

[Vetehinen]

Mutta keitä olivat Pernajankin kirkon rakentajat, olivatko he paikallisia aiemmin alueella asuneita, vaiko Suomenlahden eteläpuolelta tai Varsinais- Suomesta, Egentliga Finlandesta tulleita - ehkä sinne alunperin Sveanmaalta muuttaneitakin?

Rakentajat olivat paikallisia asukkaita. Niin otaksun. Kirkon rakentaminen perustui kirkollisveroon, joka saattoi olla korotettu kirkon rakentamiseen aikaan ja sisältää työvelvoitteita eli tietty määrä työpäiviä kirkon rakentamiseksi.

Lisäksi on pitänyt olla piällysmies, joka osaa rakentamisen tekniikkaa ja muuraamista. Suomalainen rakentaminen eroaa muista maista, koska meillä on graniittia, jota ei käytännöllisesti pysty työstämään. Muualla kalkkikivet ovat aika helposti työstettäviä.

Jonkun on täytynyt omaksua teknologiat, jolla graniittikivestä rakennetaan.

[Veikko Palvo]

Jonkun on täytynyt omaksua teknologiat, jolla graniittikivestä rakennetaan.

Ehkäpä graniittilohkareita on aikoinaan Pernajassakin kerätty maastosta kirkon rakennuspaikalle ja kiviä lienee lohkottukin.
Kalkkikiveä Suomessa kirjoitetaan louhitun jo 1300-luvun alussa ja on osattu polttaa ja sammuttaa kalkki. Käytetty muurauslaasti lienee ollut "ns. lihavaa", hyvin kalkkipitoista.
Kivikirkkojen
graniittikivet ovat korvanneet savitiilet, joiden valmistaminen savesta polttamalla lienee tullut Suomessa käyttöön vasta 1500-luvun alussa. Saven sisältämä rauta antaa tiilelle poltettaessa punaisen värin.
Kalkkilaastia on käytetty myöskin rappaamiseen, pinnan päällystämiseen ja kalkkimaali on valmistettu märkäsammutetusta kalkista ja väripigmentistä.
Muurarit ja kalkin- ja laastinvalmistusteknologia lienee tullut Suomeen Keski- Euroopasta?
Samoin kirkonrakennusmestarit.

Dos. Markus Hiekkanen, esitelmä Pernajan harmaakivikirkon 650-v.-juhlassa 2003
http://213.250.93.194/asiakas/evl/ktuut ... enDocument "Kivikirkkojen rakennusboomi 1400-luvun alusta alkaen alkoi Uudellamaalla Turun hiippakunnan johdon, ilmeisesti piispa Maunu Tavastin toimesta.
Puukirkkojen tilalle kivikirkot ja
Uudellamaalla ensimmäiseksi rakennettiin Pernajan kirkko, ehkä siksi että Pernajan tienoo kuului Viipurin linnan vaikutuspiiriin ja Viipurin linnanpäällikkö kenties tuki Pernajan hanketta rahallisestikin.
Markus Hiekkanen sanoo
kirkkorakennusmestareiden Pohjois-Saksasta, Preussista ja nyk. Puolan alueelta laatineen Turussa "tyyppikirkkosuunnitelman." Ja johtaneen rakennustöitä paikallisellakin tasolla?
Maarovastien ja kirkkoherrojen tehtävänä lienee ollut saada paikalliset talonpojat rakennushankkeeseen, "talonpoikien vastustus kallista kirkonrakennusurakkaa vastaan on epäilemättä ollut usein voimakasta", sanoo M. Hiekkanen puheessaan Pernajan kirkonmäellä.

Graniittikirkkojen rakentaminen Suomessa näyttäisi olleen kallista ja resursseja veronmaksusta kruunulle poisvievää, uskonpuhdistuksen jälkeenhän rakennettiin lähinnä vain puisia kirkkoja?
Esim. Norjassa n. 1100 - 1300 -luvuilla rakennetuista ehkä 1000:sta puukirkoista on nykypäiviin säilynyt n. 20 sauvakirkkoa, graniittikivistä muurattuja kirkkoja Norjassa ei 1400-luvulla liene ollut?
Meillä rakennettiin tuohon aikaan kestävämmin.

Veikko Palvo

[Vetehinen]

Markus Hiekkanen sanoo kirkkorakennusmestareiden Pohjois-Saksasta, Preussista ja nyk. Puolan alueelta laatineen Turussa "tyyppikirkkosuunnitelman." Ja johtaneen rakennustöitä paikallisellakin tasolla?

Olisi mielenkiintoista tietää mihin perustuu "tyyppikirkkosuunnitelma"? Miten se on osattu tehdä?

Saksassa on tietääkseni pehmeää kallikiveä saatavissa. Se voidaan hakata millin tarkasti haluttuun muotoon.

Graniittiakin voi hakata muotoonsa, mutta se on todella paljon työläämpää kuin kalkkikiven muotoilu.

Harmaakivikirkoissa on käsittääkseni lohkopintaisia kiviä eikä muotoonsa millin tarkasti hakattuja kiviä.

Seinärakenne on siis erilainen kuin saksalaisissa kirkoissa. Jonkun on pitänyt osata arvoida tai jopa laskea laastin määriä, seinien paksuuksia ja rakenteiden kestävyyksiä.

Toki Suomen kivikirkot eivät ole mitään korkeita katetdraaleja vaan muurattuja kiviseiniä joissa on puukatto. Keski- ja Etelä-Euroopassahan osattiin tehdä myös kaariholvikatot kivestä, jota pystyttiin työstämään tarkasti.

Missä ovat suomalaisten kivikirkkojen esikuvat? Ellei niitä ole, on mahdollista, että teknologiat on kehitetty Suomessa.

[Veikko Palvo]

Olisi mielenkiintoista tietää mihin perustuu "tyyppikirkkosuunnitelma"? Miten se on osattu tehdä?

Harmaakivikirkoissa on käsittääkseni lohkopintaisia kiviä eikä muotoonsa millin tarkasti hakattuja kiviä.

Seinärakenne on siis erilainen kuin saksalaisissa kirkoissa. Jonkun on pitänyt osata arvoida tai jopa laskea laastin määriä, seinien paksuuksia ja rakenteiden kestävyyksiä.


Missä ovat suomalaisten kivikirkkojen esikuvat? Ellei niitä ole, on mahdollista, että teknologiat on kehitetty Suomessa.

Markus Hiekkanen puhuu Pernajan kirkonmäellä nähdäkseni osuvasti "tyyppikirkoista", sillä kivikirkot eri paikkakunnille rakennettuina ovat jokseenkin samankokoisia ja -mallisia.
Ja
M.Hiekkanen sanoo keskieurooppalaisten kirkonrakennusmestareiden ja kenties Turun piispa Maunu Tavastin johdolla päätetyn Turussa "tyyppikirkon" rakennekin 1400-luv. alussa. Ehkäpä graniittia on "lohkottu" sitä lämmittämällä ja äkillisesti jäähdyttämällä ja "muuratussa" kivirakenteessa laastinkulutus näyttäisi olleen suuri.
Kirkonrakennusmateriaalit, kivet, puutavara, kalkki ja laastin valmistuksessa tarvittava hiekka on kenties kuljetettu rakennuspaikalle talvella, rekikelillä?
Tuona aikana, 1400-luv. alkupuolella, nuo materiaalimäärät ovat olleet todella suuria niiden kuljettajien asustellessa pienissä savupirteissä.
Ja
kivikirkkojen rakennuspaikat ja "lujuuslaskelmat" on tehty ammattitaidolla, mm. Pisan kirkontornikin kallistui nykyajan matkailunähtävyydeksi, Hagia Sophian valtavan kirkon paikalla Konstantinopol-Istanbulissa sanotaan olleen aiemmin kirkkoja ja jotkut ovat kuulemma romahtaneet ja toiset luhistuneet maanjäristyksissä.

Tässä http://herkules.oulu.fi/isbn9514280032/ ... 280032.pdf sanotaan olevan tiedossa Suomenlahden eteläpuolelta muutetun pohjoisrannalle jo 1300-luvulla Saarenmaan - Läänenmaan ( Ösel - Wiek ? ) seurakunnasta ja muuttajien jäljiltä jääneen suomen- ja ruotsinkieleen monia sanoja. Ja mm. Vir(o)-alkuisen 1336 Virlaxin
olevan Virolahti-nimen taustalla.

Dagö´ssa, Öselissa ja myöhemmän ajan Liivinmaan länsiosassakin
http://www.nlib.ee/html/digi/maps/mliiv16.html lienee puhuttu muinaisruotsiakin,
joten olisikohan Suomenlahden pohjoispuolelle 1300-luvulla tulijoiden joukossa ollut ruotsinkielisiäkin?
Liivinmaalta on kenties lähdetty pakoon ritarikuntaa ja 1700-luvulla Venäjän tsaarin asevelvollisuutta ja maaorjuutta?

Pernajan Kabbölen kalastajakylän asukkaat ovat tulleet vasta 1906 Harjumaan Pärispeasta ja suomenruotsalaistuneet täysin sadassa vuodessa ja Aleksander Warman sanotaan olleen viimeisen Kabbölen eestiläisen, oli Viron pakolaishallituksen päämiehenä.
Mutta
missäköhän määrin noita eestikeelisistä sanoista ruotsin- ja suomenkieleen tulleita lainoja on tutkittu?

Veikko Palvo

[Veikko Palvo]

Ensimmäinen kirjallinen tieto Vähä-Ahvenkosken kylästä on vuodelta 1455, mutta joen itärannalla tiedetään Turun piispa Hemmingin maksaneen jo ennen 1300-luvun puoliväliä Maunu Eerikinpojalle lohenkalastuksesta "joka neljännen lohen", kunnes kuningas vuonna 1347 vapautti piispan veropiinasta.

Apottien ja piispojen sanotaan olleen hyvin vaikutusvaltaisia omana aikanaan mm. tässä
http://www.archaeology.co.uk/articles/n ... ercian.htm Furness´n
arkeologisesta löydöksestä kertovassa artikkelissa. Sisteriläisluostari omisti kartanoita ja oli alueen kaivos- ja rautateollisuuden edelläkävijä.
Sisteriläisluostareiden
verkoston Euroopassa kirjoitetaan olleen yleisestikin kiinnostuneen raudasta ja kehittäneen Euroopan rautateollisuutta noin vuoden 1000 tienoilta alkaen.
Oliskohan
Padisen sisteriläisluostarikaan ollut poikkeus? Helsingan rautakaivoksen toiminnan aloittajankin on joskus arveltu olleen Padisen sisteriläisluostarin nyk. Kaivokselassa Helsingissä.
Padisen luostarin kalastusta lienee ehkäpä harjoitettu 1300-luv. Ahvenkoskellakin?
Langinkoskestakin
mainitaan yleensä vain Aleksanteri III:n kalamaja, mutta
http://www.langinkoskimuseo.com/museo.html jo tsaarin ajan lohipadot ovat olleet Laatokan Valamon luostarin rakentamia ehkä jo 1700-luvun loppupuolelta alkaen.
Valamon
luostari sai ainakin Langinkosken kalastusoikeudet, mutta onko aiemmasta kalastuksesta tietoja?

Veikko Palvo

[Vetehinen]

Markus Hiekkanen puhuu Pernajan kirkonmäellä nähdäkseni osuvasti "tyyppikirkoista", sillä kivikirkot eri paikkakunnille rakennettuina ovat jokseenkin samankokoisia ja -mallisia.

Ruotsista löytyy noin 120 kpl keskiaikaisia kirkkoja. Niistä kolme on harmaakivikirkkoja ja ne sijaitsevat vierekkäisissä kunnissa. Yksi on Vaksala 1100-luvulla, Pyhän kolminaisuuden kirkko Uppsalassa 1302 ja Ärentunan kirkko noin vuodelta 1300. Uppsalan kirkko on tyyliltään erilainen.

Norjassa keskiaikaisia kirkkoja on noin 150 kpl. Väkilukuun verrattuna paljon enemmän kuin Ruotsissa. Monet kirkot muistuttavat suomalaisia harmaakivikirkkoja ja ovat usein vanhempia.

Ehkä norjalaisilla ja suomalaisilla kirkoilla on yhteys keskenään. Onhan meillä norjalainen pyhimys Olavi, joten yhteys kirkkojen rakentamisessakin saattaa olla.

Mielestäni erikoista Ruotsissa on se, ettei siellä ole keskiaikaisia kirkkoja Upplannin alueen pohjoispuolella paitsi yksi Arbrån kirkko, joka on rakennettu noin 1500 ja on Porin korkeudella. Upplannin korkeusasema vastaa noin Ahvenanmaan korkeutta.

Ehkäpä graniittia on "lohkottu" sitä lämmittämällä ja äkillisesti jäähdyttämällä

Epäilen tuota, koska graniittia saa helposti lohkottua kivikiiloilla. Ensin hakataan kiveen reiät. Reikien ei tarvitse olla syviä. Taitaa sentin syvyys olla riittävä. Sitten reikiin laitetaan kaksi rautatappia kuhunkin niin, että tappien välissä on aukko, johon lyödään kiila, joka leventää reikää. Kiilat ovat rivissä ja niitä lyödään vuorotellen kuulostellen kiilojen sointia, joka kertoo kireyden. Hakataan kunnes kivi lohkee.

Se on oikeastaan aika kevyttä puuhaa lohkoa kiviä.

[Sami Raninen]

Mielestäni erikoista Ruotsissa on se, ettei siellä ole keskiaikaisia kirkkoja Upplannin alueen pohjoispuolella paitsi yksi Arbrån kirkko, joka on rakennettu noin 1500 ja on Porin korkeudella.

Pitäneekö paikkansa? Ainakin Luulajassa on kivikirkko, jota sanotaan keskiaikaiseksi, ja on niitä Norrbottenissa muitakin.

Lisäys

Pikaisen googletuksen perustella Norrlannissa eli Upplannin pohjoispuolella näyttäisi olleen joitakin kymmeniä keskiaikaisia kivikirkkoja, tosin monet niistä on ilmeisesti 1800-luvulla korvattu uudella kirkkorakennuksella. Toki Jämtlandin kirkot olivat keskiajalla "norjalaisia".

[Vetehinen]

Mielestäni erikoista Ruotsissa on se, ettei siellä ole keskiaikaisia kirkkoja Upplannin alueen pohjoispuolella paitsi yksi Arbrån kirkko, joka on rakennettu noin 1500 ja on Porin korkeudella.

Pitäneekö paikkansa? Ainakin Luulajassa on kivikirkko, jota sanotaan keskiaikaiseksi, ja on niitä Norrbottenissa muitakin.

Lisäys

Pikaisen googletuksen perustella Norrlannissa eli Upplannin pohjoispuolella näyttäisi olleen joitakin kymmeniä keskiaikaisia kivikirkkoja, tosin monet niistä on ilmeisesti 1800-luvulla korvattu uudella kirkkorakennuksella. Toki Jämtlandin kirkot olivat keskiajalla "norjalaisia".

Katsoin luettelon keskiaikaisista kirkoista tästä luettelosta:
http://www.spottinghistory.com/tag/Medi ... in+Sweden/

Miksköhän siinä ei ole Luulajan kirkkoa? Ilmeisesti tuo luettelo on vajaa, koska Luulajassa oli kivikirkko vuodelta 1492. http://www.lulea.se/omkyrkstaden.4.fad3 ... 01917.html

[nylander]

Ruotsista löytyy noin 120 kpl keskiaikaisia kirkkoja. Niistä kolme on harmaakivikirkkoja ja ne sijaitsevat vierekkäisissä kunnissa. Yksi on Vaksala 1100-luvulla, Pyhän kolminaisuuden kirkko Uppsalassa 1302 ja Ärentunan kirkko noin vuodelta 1300. Uppsalan kirkko on tyyliltään erilainen.

Norjassa keskiaikaisia kirkkoja on noin 150 kpl. Väkilukuun verrattuna paljon enemmän kuin Ruotsissa. Monet kirkot muistuttavat suomalaisia harmaakivikirkkoja ja ovat usein vanhempia.
- -
Mielestäni erikoista Ruotsissa on se, ettei siellä ole keskiaikaisia kirkkoja Upplannin alueen pohjoispuolella paitsi yksi Arbrån kirkko, joka on rakennettu noin 1500 ja on Porin korkeudella. Upplannin korkeusasema vastaa noin Ahvenanmaan korkeutta.

Kaivoin pyhäaamun ratoksi hyllystä Karttakeskuksen vuonna 2007 julkaiseman Suomen historian kartaston (toim. Pertti Haapala, Raisa Maria Toivo). Yksi teoksen teema-aukeamista on nimeltään "Pohjoismaiden ja Viron kivikirkkojen levinneisyys keskiajan loppuun, 1500-luvun puoliväliin, mennessä". Kirjoittajana on aihealueen ehdoton spesialisti Markus Hiekkanen. Artikkelin kirkkojen lukumäärää osoittavat luvut ovat aivan kuin toisesta maailmasta tämän viestin alussa olleen sitaatin tietoihin verrattuina:

[Kivikirkkoja rakennettiin keskiajalla] Tanskaan noin 2800, Ruotsiin noin 1100, Norjaan noin 250, Suomeen runkohuoneiden osalta vajaat 100 ja Viroon noin 100 - -.

Samalla aukeamalla olevasta, aivan ilmeisesti Hiekkasen ohjeiden perusteella laaditusta levintäkartasta näkee jo ensisilmäyksellä, että Uplannin pohjoispuolelle on keskiajalla rakennettu kymmeniä kivikirkkoja. Kirkkoja ei ole nimetty karttaan, mutta Ruotsin maakuntakarttaan vertaamalla näkee, että kivikirkkojen vyöhyke jatkuu aina Ångermanlandiin asti; lisäksi Perämeren länsirannikkoa kiertää harveneva kivikirkkovyöhyke. Hiekkanen mainitsee tekstissään, että Götanmaan ja Sveanmaan seuduilla sijaitsi keskiajalla noin kaksi kolmasosaa maan kaikista kirkoista. (Ns. Skåne-maakuntien uskomattoman tiheän kirkkokannan Hiekkanen on luonnollisesti lukenut kuuluvaksi Tanskaan.)

Jos tässä kaikessa sitten onkin Ruotsin osalta kyse keskiajalla rakennetuista ja toisaalta nykyaikaan asti säilyneistä kivikirkoista, ero vaikuttaa silti uskomattoman suurelta ollaakseen reaalisella pohjalla.

[Veikko Palvo]

Markus Hiekkanen puhuu Pernajan kirkonmäellä nähdäkseni osuvasti "tyyppikirkoista", sillä kivikirkot eri paikkakunnille rakennettuina ovat jokseenkin samankokoisia ja -mallisia.

Ruotsista löytyy noin 120 kpl keskiaikaisia kirkkoja. Niistä kolme on harmaakivikirkkoja ja ne sijaitsevat vierekkäisissä kunnissa. Yksi on Vaksala 1100-luvulla, Pyhän kolminaisuuden kirkko Uppsalassa 1302 ja Ärentunan kirkko noin vuodelta 1300. Uppsalan kirkko on tyyliltään erilainen.

Norjassa keskiaikaisia kirkkoja on noin 150 kpl. Väkilukuun verrattuna paljon enemmän kuin Ruotsissa. Monet kirkot muistuttavat suomalaisia harmaakivikirkkoja ja ovat usein vanhempia.

Ehkä norjalaisilla ja suomalaisilla kirkoilla on yhteys keskenään. Onhan meillä norjalainen pyhimys Olavi, joten yhteys kirkkojen rakentamisessakin saattaa olla.

Mielestäni erikoista Ruotsissa on se, ettei siellä ole keskiaikaisia kirkkoja Upplannin alueen pohjoispuolella paitsi yksi Arbrån kirkko, joka on rakennettu noin 1500 ja on Porin korkeudella. Upplannin korkeusasema vastaa noin Ahvenanmaan korkeutta.

Ehkäpä graniittia on "lohkottu" sitä lämmittämällä ja äkillisesti jäähdyttämällä

Epäilen tuota, koska graniittia saa helposti lohkottua kivikiiloilla. Ensin hakataan kiveen reiät. Reikien ei tarvitse olla syviä. Taitaa sentin syvyys olla riittävä. Sitten reikiin laitetaan kaksi rautatappia kuhunkin niin, että tappien välissä on aukko, johon lyödään kiila, joka leventää reikää. Kiilat ovat rivissä ja niitä lyödään vuorotellen kuulostellen kiilojen sointia, joka kertoo kireyden. Hakataan kunnes kivi lohkee.

Se on oikeastaan aika kevyttä puuhaa lohkoa kiviä.

Onkohan graniitin louhiminen ollut kevyttä puuhaa 1400-luvun alussa? Ruutikin taisi olla jo keksitty, mutta porausmenetelmät olivat pitkään pulmallisia vielä Alfred Nobelin kehittelemän dynamiitin käyttöönoton jälkeenkin. Ja graniittisten harmaakivikirkkojen seinäkivissä ei näy porausjälkiä.
Useinkin
sanotaan Georgius Agricolan 1494 - 1555 ( Georg Bauer ) Saksista olleen kaivostoiminnan ja mineralogian isä, http://archimedes.mpiwg-berlin.mpg.de/c ... 01_la_1556 kirjoittamallaan teoksella
De Re Metallica.
De Re Metallica 1912 Herbert Clark Hooverin
http://www.farlang.com/gemstones/agrico ... a/page_001 ja Lou Henry Hooverin englanniksi kääntämänä.

Dos. Markus Hiekkanen
puheessaan Pernajan kirkonmäellä 31.8.2003 sanoo Turun hiippakunnan johdon - "erityisesti se tuntuu henkilöityvän piispa Maunu Tavastiin" - päämääränä olleen muuttaa hiippakunnan puukirkot kivikirkoiksi. Tyyppikirkkosuunnitelma tehtiin ilmeisestikin Turussa nyk. Saksan alueelta tulleiden mestareiden kanssa.
Ja
M.Hiekkanen sanoo Pernajan, Porvoon, Sipoon, Helsingin pitäjän ja Pyhtään kivikirkkojen ollevan jokseenkin samankokoisia ja -mallisia.
Pernajan puukirkosta on ensimmäinen säilynyt maininta vuodelta 1352 ja ensimmäiseksi rakennetun Pernajan harmaakivikirkon graniittiseinien olleen valmiiksi muuratut v. 1440.
Olisikohan tuossa samalla määritelmä Itä-Uusimaastakin?
Tosin Vehkalahden kivikirkko jäi suunnitelma- asteelle ja esim. Nauvon graniittikirkko näyttäisi edustavan samaa "tyyppikirkkomallia".

Sisteriläismunkeilla, jakautuen munkkeihin ja luostarien taloudellista toimintaa
( mm. rautakaivostoiminta ja raudanvalmistus, sekä tietysti kalastus jne. ) toteuttaneisiin maallikkojäseniin / noviiseihin, näyttää olleen merkittävää toimintaa ainakin läntisellä Uudellamaalla ja ilmeisesti Porvoossakin.
Kristinuskon
katsotaan levinneen Suomeen Tanskan vallan ( Kalmarin unioni ) alaiselta Sveanmaalta, mutta olisikohan luostarien toimintaa ja lähetystyötä nyk. Suomessa ollut Suomenlahden etelärannaltakin käsin?
Ja
olisiko Suomenlahden pohjoisrannalle muutettu myöskin muinaisruotsia puhuvilta seuduilta nykyisestä Länsi-Virosta ja Dagösta ja Öselista?

Veikko Palvo

[Vetehinen]

Onkohan graniitin louhiminen ollut kevyttä puuhaa 1400-luvun alussa? Ruutikin taisi olla jo keksitty, mutta porausmenetelmät olivat pitkään pulmallisia vielä Alfred Nobelin kehittelemän dynamiitin käyttöönoton jälkeenkin. Ja graniittisten harmaakivikirkkojen seinäkivissä ei näy porausjälkiä.

Poraus tapahtui hakkaamalla teräspiikillä kiveä. Tietääkseni sama tapa on ollut käytössä viimevuosiin asti saaristossa kun on kiinnitetty lenkit kalliorantaan venettä varten eikä ole sähköä. Sähkötyökaluilla reiät syntyvät tietenkin nopeasti.

Seuraavassa linkissä annetaan ohjeita kivien lohkomiseen kiiloilla.
http://www.suomela.fi/rakentaminen/Kivi ... sti--50413

Uskon että muinoin harmaakivikirkkojen kiviä todenäköisesti lohkottiin samalla tavalla.

[Vetehinen]

Jos tässä kaikessa sitten onkin Ruotsin osalta kyse keskiajalla rakennetuista ja toisaalta nykyaikaan asti säilyneistä kivikirkoista, ero vaikuttaa silti uskomattoman suurelta ollaakseen reaalisella pohjalla.

Ruotsista oli lukuja yli 2000 kirkkoa keskiajalla, mutta silloin mukana taitavat olla kartanoitten pikkukirkot ja muut vastaavat. Kirkon rakentamisen buumi alkoi ilmeisesti Länsi-Gööranmaalta ja kivikirkkoja on myös purettu. Kivet käytetty johonkin uudelleen?

[Veikko Palvo]

ohjeita kivien lohkomiseen kiiloilla.

Uskon että muinoin harmaakivikirkkojen kiviä todenäköisesti lohkottiin samalla tavalla.

Georgius Agricolakin teoksessaan De Re Metallica vuodelta 1556 antaa kuvitettujakin ohjeita kivien lohkomisesta kiiloilla ja kiilavasaroilla, mutta ennen sitä graniitissa täytyi olla rakoja, joihin kiilat saattoi lyödä.
Tässä http://www.loviisansanomat.net/lue.php?id=3524 artikkelissa kerrotaan Pernajan Forsby / Koskenkylän kadonneen hopeakaivoksen etsimisestä maastossa ja geologian prof. Krister Sundblad sanoo polttolouhintamenetelmää käytetyn yleisesti 1800-luvulle asti.
Kalliolle pinottu halkopino tuleen ja äkkijäähdytys, mikä rikkoo graniittia kiiloilla ja hakuilla louhittavaksi, aivan kuten Georgius Agricolakin jo 1556 osoitti.
Joku
liikemies oli etsinyt Koskenkylän hopeakaivosta viime sodan aikana porailemalla ja räjäyttämällä, mutta Pernajan hopeaesiintymää ei tuolloinkaan ole löytynyt.
Ja
Arvid Tönnesson Wildeman ilmoitti kaivoksesta Kustaa IX:lle jo 1607 lähettäen näytteen kirjeen mukana ja Kustaa II Adolfkin Tjusterbyssä 1614 käydessään on ollut kiinnostunut Pernajan hopeakaivoksesta.
Kaivoksesta näyttää olevan kirjallisiakin tietoja.
Mutta
mihin Pernajan Wildemanin kaivos on nyt kätkeytynyt, onkohan se ollut polttolouhintamenetelmällä louhittu avolouhos, joka on aikojen saatossa peittynyt vain syvänteeksi jossa on nykyisin kasvillisuutta ja on vaikeasti maastossa havaittavissa?

Museoviraston kartta
http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsov ... 1000001549 näyttää Silverbergetin, Pernajassa on louhittu useassakin paikassa.
Forsby - Koskenkylän rautaruukkikin on toiminut alueella.

Itä- Uusimaalla on vuosien mittaan ollut moniakin vaihtuvia pinta- aloja.
Pernajan Wildeman af Tjusterby oli Henrik Flemingin kanssa neuvottelemassa Stolbovan rauhasta ja rakennutti Nevanlinnankin.
A.T.Wildeman
toimi myös maaherra - käskynhaltijana alueella, joka ulottui Porvoon itärajalta perustettuihin Sortavalan ja Salmin kaupunkeihin asti. Karjalan kannaksella Wildemanin käskynhaltija-alue on ehkä rajoittunut Neva-joelle?
Ja
eikö em. aluetta A.T.Wildemanin aikana voisi sitäkin kutsua Itä-Uusimaaksi?

Veikko Palvo

[Veikko Palvo]

Dos. Markus Hiekkanen sanoo Itä-Uusimaan kivikirkkojen rakennusohjelmassa olleen "melko varmasti" Vehkalahden, jonka kivikirkko kirjoitetaan rakennetun noin 1470. Kivikirkko tuhoutui
pahoin Haminan tulipalossa 18.8.1821 ja nykyinen samalla paikalla ja osin ilmeisestikin kivikirkon palossa säästyneitä osia hyödyntäen valmistui Carl Ludvig Engelin suunnitelmien pohjalta 1828.
Vehkalahti - Veckelaxista on ensimmäinen kirjallinen maininta vuodelta 1336 ja v. 1370 ( joissakin tiedoissa 1396 ) mainitaan (kappeli)seurakunta, itsenäisenä seurakuntana 1427 alkaen.
Pysyvän
asutuksen sanotaan olleen 1100- 1200-luv. alkaen.

Virolahdella kivisakaristo on valmistunut, mutta kivikirkko on jäänyt rakentamatta.
Paatio - Båtö´stä sanotaan ens. kirjallisen maininnan olevan vuodelta 1336 ja asutusta kirjoitetaan olleen ehkä jo viikinkiajallakin. Paation saarella on monia ruotsinkielisiä paikannimiä, samoin Pitkäpaaden saarella.

Kymenkartanon ja Savon läänistä 1747 - 1775 näyttää olevan mainintoja, keskuspaikkana Loviisa. Sodat ovat tuhonneet seutua ja rajat siirtyneet lännemmäksi.
Kirkkojen rakentamiset ja seurakuntien perustamiset itäisellä Uudellamaalla näyttäisivät osoittavan pysyvän asutuksen alkamisajankohtia?

Veikko Palvo