wejoja
Viestit: 130
Liittynyt: 29.11.08 17:41

Re: Itä-Uudenmaan asutushistoria

Kolme vuotta ja rapiat kestänyt harrastajaprojekti lähestyy loppuaan ja tuloksia löytyy oheisista linkeistä. Monilta osin johtopäätökseksi jää vain monia lisäkysymyksiä, lopullista totuutta kun on harvoin löydettävissä, varsinkaan harrastelijoiden toimesta.

Sattuneesta syystä työläimmät kohteet olivat V7/E18 moottoritien alle osittain tuhoutuneet Ahvenkosken muinaissatama ja Tesjoen Viirankosken rautakautinen asuinpaikka. Motiiveista enemmän sivuston teksteissä.

Tarkoituksemme oli vilpitön: etsiä alueelta "merkkejä" asutuksesta ennen 1400-lukua, mutta löysimmekin yllättävästi konkreettisia todisteita, joista vain osa on mainittu sivustolla. Ehkä tulevaisuuden arkeologiset tutkimushankkeet vahvistavat käsityksiämme, tai sitten ne kumotaan harrastelijamaisena hölynpölynä. Rohkenen kuitenkin todeta, että jälkimmäinen tulisi olemaan aika hankalaa. :-)

Urakka oli kaikin puolin haastava sillä näkökulmamme oli metallurgiassa ja raudanvalmistuksessa, joka on maassamme marginaalinen tutkimusala, puhumattakaan meistä alan harrastajista, joilla monet ratkaisut ja johtopäätökset voivat syntyä akateemisen kurinalaisuuden ja harkinnan sijaan intuition varassa.

Sivustosta on työn alla identtinen ruotsinkielinen versio, joka ilmestynee viimeistään toukokuussa. Myös kaksi artikkelia aiheesta on tekeillä.

http://rautakymi.fi/Ahvenkoski.html
http://rautakymi.fi/Viirankoski.html

Veikko I Palvo
Viestit: 1404
Liittynyt: 04.03.13 22:09

Re: Itä-Uudenmaan asutushistoria

wejoja kirjoitti:
Sattuneesta syystä työläimmät kohteet olivat V7/E18 moottoritien alle osittain tuhoutuneet Ahvenkosken muinaissatama ja Tesjoen Viirankosken rautakautinen asuinpaikka. Motiiveista enemmän sivuston teksteissä.

Tarkoituksemme oli vilpitön: etsiä alueelta "merkkejä" asutuksesta ennen 1400-lukua, mutta löysimmekin yllättävästi konkreettisia todisteita, joista vain osa on mainittu sivustolla.

http://rautakymi.fi/Ahvenkoski.html
http://rautakymi.fi/Viirankoski.html
Ahvenkosken muinaissataman alueelta Merikoskelta "Museovirasto teetti Upsalan
geo-arkeologian laboratoriossa kiveyksen välissä olleesta hiilimaasta radiohiiliajoituksen, joka osoittaa vuosia 1210 - 1285 calAD."
Merikoski
on Kymijoen läntisimmässä haarassa ja on ollut "lohikoski", Tesjoki taas on pienehkö.
Pajamäki
olisi siis ollut käytössä jo ennen `virolaisen´ Padisen luostarin kalastusta 1300-luvulla?
Museoviraston mukaan Ahvenkosken kartanon perusti Jacob Duwall viimeistään
vuonna 1632, joten sekin on hiilimaa-ajoitusta nuorempi. Onhan kartanon paikalla voinut kylläkin olla asutusta aiemminkin, vaikkei siitä ole kirjallisia lähdetietoja.
Kolmisen kilometriä ylävirtaan
Johan Creutz perusti Petjärven säteritilalle rautaruukin 1695 ( = Strömfors )
Mutta mistä
Ahvenkosken muinaissataman Pajamäen sepät ja myöhemmin Creutzin ruukin sepät hankkivat raaka-aineensa?

Veikko Palvo

wejoja
Viestit: 130
Liittynyt: 29.11.08 17:41

Re: Itä-Uudenmaan asutushistoria

Veikko I Palvo kirjoitti: Pajamäki olisi siis ollut käytössä jo ennen `virolaisen´ Padisen luostarin kalastusta 1300-luvulla?

Kolmisen kilometriä ylävirtaan Johan Creutz perusti Petjärven säteritilalle rautaruukin 1695 ( = Strömfors ) Mutta mistä Ahvenkosken muinaissataman Pajamäen sepät ja myöhemmin Creutzin ruukin sepät hankkivat raaka-aineensa?

Veikko Palvo
Vanhimmat sataman alueelta löytyneet esineet ovat viikinkiajalta, eli huomattavasti ennen Padisen kalastamojen aikaa. Ennen Padisen aikaa kalastamot kuuluivat Turun piispalle, josta on olemassa kalaverohelpotuksiin liittyen kirjallinen lähde vuodelta 1347.

Pajamäen kiveys ajoitettiin 1200-luvulle, mutta se voi aivan hyvin kuulua eri kontekstiin kuin itse sepänpajan toiminta. Kiveys voi liittyä esim. asuinrakennuksen matalan kiuasuunin raunioon tai kalanpaisto/savustusuunin perustuksiin. Museoviraston raportti ei ole vielä valmistunut ja sen myötä saataneen lisävalaistusta asiaan.

Vaikea sanoa eksaktisti, mistä raaka-aine hankittiin, oletusarvo voisi olla, että Turun piispan aikana Ruotsista, Padisen aikana mahdollisesti Virosta, mutta yhtä mahdollista on esim. Kymenlaakson Saaramaa. Paikalliset malmivarat ovat kuitenkin yllättävän laajat.
Ruukin raaka-aine harkkorauta, tankorauta ja teräs seilattiin Tukholmasta ja rahdattiin hevoskärryillä yläjuoksulle, joka käy ilmi alusten lastiluetteloista.

Veikko I Palvo
Viestit: 1404
Liittynyt: 04.03.13 22:09

Re: Itä-Uudenmaan asutushistoria

wejoja kirjoitti: Vanhimmat sataman alueelta löytyneet esineet ovat viikinkiajalta, eli huomattavasti ennen Padisen kalastamojen aikaa. Ennen Padisen aikaa kalastamot kuuluivat Turun piispalle, josta on olemassa kalaverohelpotuksiin liittyen kirjallinen lähde vuodelta 1347.
Ahvenkosken kartanon paikalla näyttää olleen aiemmin Turun piispojen piispankartano, joka otettiin 1561 kruunulle ja läänitettiin Viipurin linnanvouti Jaakko Hästeskolle. Pajamäen ja Ahvenkosken muinaissataman puolella Kymijoen läntisintä haaraa. Samoilla tienoilla lienee ollut Ahvenkosken kyläkin, jonka novgorodilaiset polttivatkin 1500-luvun puolivälin tienoilla?
Ahvenkosken Jacob Duwallin viimeistään 1632 rakentama kartano siirtyi 1800-luvun alussa Clayhills-suvun omistukseen ja "Ahvenkosken satama" lienee ollut yhä käytössä, vaikka Suuri Rantatie H:gistä Viipuriin kulkikin Kirmussaaren siltojen ja kartanon kautta. Vai onkohan Savukosken yli ollut siltaa ennen nykyisen museosillan valmistumista 1920-luvulla?

Clayhills´t
olivat skotteja ja suvun itäisen haaran esi-isä muutti kauppiaaksi Tallinnaan, Thomas Clayhills oli Tallinnan pormestarinakin. Myöhemmin suvun jäsenistä viisi-kuusi oli Tsaari-Venäjän kenraaleja ja amiraalejakin. Turun rauhassa 1743 raja vedettiin Kymijoen läntisimpään haaraan, Ahvenkosken kartano jäi Kymijoen haaran itäpuolelle ja Johan Henrik Clayhills oli Pyhtään suurin maan- ja lahjoitusmaiden omistaja.

Vähä-Ahvenkosken / Lillabborforsin kylä läntisellä puolella Kymijoen suuhaaraa on kenties saanut nimensä sijaintinsa johdosta ja eroitukseksi "kartanon kylästä"? Ja Vähä-Ahvenkosken kylästä ei näyttäisi olevan jäljellä juuri muuta kuin Museoviraston muinaismuistoalue, noin 60 x 200 metrin kaistale nyk. maantien ja 1930-luvun alussa kylän alleen peittäneen patojärven väissä. Muinaismuistoalueeksi merkityllä maakaistaleella lienee ollut Strömforsin ruukin ja Markkinamäen sataman välinen kaperaiteinen ratakin ja nykyisin lapset kaivelevat uimarannalla tuota "muinaismuistoaluetta", jonka muunlainen tutkiminen on siis kiellettyä?
Muuten, onkohan
Tavabergetiltä ( ei muinaismuistoalue ) löytynyt muita esineitä kuin tuo kannus?

Veikko Palvo

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”