Itä-Uudenmaan asutushistoria

[Jaakko Hakkinen]

Joskus näkee sellaista, että jokin haploryhmä nimetään tietyn kansan tai heimon tunnusmerkiksi. Minusta se on vajaata ajattelua. En usko, että ennen oli yhden haploryhmän kansoja tai heimoja sen enempää kuin nykyäänkään. Heimot ja kansat olivat ennenkin geneettisesti sekoittuneita. Osin sekoittuneempia kuin nykyään. On luultavasti ollut klaaneja, joilla on ollut sukulaisuussuhde klaanin sisällä, mutta se suhde on voinut olla myös langon ja vävyn välinen suhde eivätkä he ole verisukulaisia keskenään. Klaaneihin on saattanut voida liittyä täysin ulkopuolinenkin.

Ei se, että haploryhmän jokin alaryhmä nimitetään jonkin heimon mukaan, mitenkään tarkoita että (1) sitä ei voisi olla muillakin, ja (2) kyseisellä heimolla ei voisi olla muitakin haploryhmiä. Nimitys annetaan sen kansan tai heimon mukaan, jolla kyseinen alaryhmä on yleisin (tai vanhin, jos ikäsuhteet tiedetään). Tuskin kukaan on milloinkaan väittänyt, että kokonainen kansa olisi koostunut vain yhdestä haploryhmästä. Klaanitasolla tilanne voi tietysti olla sellainen.

Geeneihin liittyy sellainen ilmiö kuin valikoituminen. Pienessä populaatiossa haploryhmä, jolla on pieni osuus, voi satunnaisesti muutamassa sukupolvessa tulla suureksi enemmistöksi. Tämän vuoksi nykyiset haploryhmien suhteet eivät kuvaa lainkaan entisiä suhteita, jotka ovat saattaneet olla aivan toiset. Arkeologisista ruumislöydöistä tehdyissä geenitesteissä löytyy usein nykyään hyvin harvinaisia haploryhmiä.

Totta. Frekvenssi kertoo kaikkein vähiten muinaisesta tilanteesta. Diversiteetti kertoo jo enemmän, ja vanhakantaisten haplotyyppien löytyminen vielä enemmän.

Suomalaisia paikannimiä on tutkittu joskus täysin ilman mitään tieteellisyyttä. Esimerkiksi nimeä Hauho on selitetty germaaniseksi sanaksi, joka nykyään olisi hög, vaikka sanalla on täysin suomalainen merkitys alava maa ja havu. Hauhon vanhin kirjallinen maininta onkin Hafvu (ulkomuistista), joten sillä ei ole mitään tekemistä högin kanssa.

1. Hauhon vanhin kirjallinen maininta on tarkalleen Hawu ja Haffu (1329), mutta tällaisia kirjurien h:ttomia muotoja tavataan myöhemminkin. Jo seuraavalla vuosisadalla tavataan asu Hauhå, joten nimiasun h:llisuutta ei ole syytä epäillä.

2. Se, että nimi on yksiosainen, viittaa jo vierasperäiseen tai henkilönnimipohjaiseen paikannimeen. Ei Suomessa ole paikannimeä Havu, vaan se vaatii aina peräänsä jonkin perusosan. Havu on ainoastaan talonnimenä, eli henkilönnimipohjalta. Kielen normaalin sanan pohjalta ei synny yksiosaista nimeä Havu.

3. Ei hauho-sanalla ole Suomen murteiden sanakirjan mukaan merkityksiä ’alava maa’ tai ’havu’, älä viitsi keksiä omiasi.

Minusta erätalous on hyvä sana kuvaamaan yhtä muinaista talouden muotoa. Maatalous on toinen ja karjatalous vielä päälle.

Maatalous on vakiintunut yleiskäsite, jonka alle lasketaan sekä maanviljely että karjatalous.

Tuntuu todella oudolta puhua rautakautisesta asutuksesta, että sillä ei ollut pysyvää ja vakinaista asuinpaikkaa. Ikään kuin oletetaan, että hirsirakentaminen olisi loppunut.

Ei tietenkään oleteta. Mutta kaukokaskia erämaissa viljelevillä oli hirsitalonsa kaukana sydänmailla, eivät he rakentaneet toista taloa. He asuivat esimerkiksi kodassa tai muussa tilapäisemmässä asumuksessa – sen sijaintia kannatti vaihtaa kaskimaan vaihtuessa.

Kyse on siitä, että Uudellamaalla ei ole merkkejä sellaisesta vanhasta suomalaisasutuksesta, joka olisi pitänyt aluetta rintamaana/sydänmaana – alue oli pelkästään eränautinnassa ja kaukokaskina, eli erämaana.

[Vetehinen]

Pohtiessaan termiä "pysyvä asutus" Vetehinen tuntuu nyt haukkuvan väärää puuta. Olen aivan samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että oli se pysyvää asutusta kiertelevämpikin elämäntapa, mutta Vetehisen kuvailemaa eroa "keräilijöinä" kodassa asuviin suomalaisiin ja pysyvästi asuviin ruotsalaisiin en ole missään nähnyt, liekä Vetehinen itsekään. Sen sijaan samainen erotus on tehty suomalaisten ja saamelaisten välille koko Suomen asutushistorian osalta. Jokainen historiaa harrastava lienee nähnyt karttoja Suomen asutuksesta, joissa kuvaillaan, miten "asutus" levisi "asumattomiin" erämaihin, aivan kuin saamelaisia ei olisi Kuusamon eteläpuolella koskaan ollutkaan. Toisin sanoen Vetehisen värikkäästi kuvailemaa erottelua "primitiivisiin" nomadeihin ja "kehittyneisiin" viljelijöihin ei ole tehty ruotsalaisten ja suomalaisten välille, vaan suomalaisten ja saamelaisten välille. Samalla on voitu unohtaa vaikkapa sekin tosiasia, että esimerkiksi Pernajassa on asunut ruotsinkieluisiä kauemmin kuin vaikkapa Ähtärissä suomenkielisiä.

Tämän ketjun wejojan tekemä aloitus sisälsi hyvän kysymyksen.

miksi Itä-Uuttamaan aluetta pidetään yhä vieläkin koulukirjoissa 1200-luvulle asti, eli ruotsalaisen kolonisaation asutushistoriaan saakka "autiona erämaana, jossa on liikkunut vain satunnaisia metsästäjiä"...?

En näe tuossa eroa verrattuna selitykseesi suomalaisen ja saamelaisen asutuksen historiasta.

Ja kun puhut tosiasioista Pernajan ja Ähtärin asutuksesta niin kerropa mihin sinun tosiasiasi perustuvat? Kaikenlaista voi toki olettaa ja luulla, että ne omat oletukset ovat totta. Voi vaikka kuvitella, että juuri Pernajassa oli 1250 tienoilla ruotsinkielisiä, mutta Ähtärissä ei ollut suomenkielisiä, mutta mihin luulo perustuu?

[Vetehinen]

Suomalaisia paikannimiä on tutkittu joskus täysin ilman mitään tieteellisyyttä. Esimerkiksi nimeä Hauho on selitetty germaaniseksi sanaksi, joka nykyään olisi hög, vaikka sanalla on täysin suomalainen merkitys alava maa ja havu. Hauhon vanhin kirjallinen maininta onkin Hafvu (ulkomuistista), joten sillä ei ole mitään tekemistä högin kanssa.

1. Hauhon vanhin kirjallinen maininta on tarkalleen Hawu ja Haffu (1329), mutta tällaisia kirjurien h:ttomia muotoja tavataan myöhemminkin. Jo seuraavalla vuosisadalla tavataan asu Hauhå, joten nimiasun h:llisuutta ei ole syytä epäillä.

2. Se, että nimi on yksiosainen, viittaa jo vierasperäiseen tai henkilönnimipohjaiseen paikannimeen. Ei Suomessa ole paikannimeä Havu, vaan se vaatii aina peräänsä jonkin perusosan. Havu on ainoastaan talonnimenä, eli henkilönnimipohjalta. Kielen normaalin sanan pohjalta ei synny yksiosaista nimeä Havu.

3. Ei hauho-sanalla ole Suomen murteiden sanakirjan mukaan merkityksiä ’alava maa’ tai ’havu’, älä viitsi keksiä omiasi.

Juuri tuollaista soimaan. Heitetään suin päin roskiin selvä kirjallinen lähde. Hauho on esiintynyt kirjallisissä lähteissä nimillä Hawu, Haffu, Hawhu, Haw.

Nyt ei ole lähteitä käsillä, mutta voin palata myöhemmin asiaan.

Saatan muistaa alavan maan väärin. Oikea taitaa olla kostea maa.

Suomessa on lukuisia hauho-, hauha,- ja hauhu- ja hauhia- paikannimiä. Hauho on yksi johdos.

Ei tunneta kotimaata ja sen paikannimistöä eikä edes sanastoa. Haetaan ulkomailta keinotekoisesti nimiä paikoille. Minusta älyllisesti ala-arvoista. Naurettavaa kutsua itseään "kielitieteilijäksi", kun ei edes tunne kieltä.

Kyse on siitä, että Uudellamaalla ei ole merkkejä sellaisesta vanhasta suomalaisasutuksesta, joka olisi pitänyt aluetta rintamaana/sydänmaana – alue oli pelkästään eränautinnassa ja kaukokaskina, eli erämaana.

Kaskiviljelystä tunnut pitävän erämaana.

Ei kaski ole minusta erämaata. Kaski on jonkun ihmisen viljelys. Se on täysin selvää. Kaski on yksi kulttuurin piirre.

Heittelet uusia nimityksiä peliin kuten rintamaa ja sydänmaa. Tarkoituksena tuntuu olevan värittää Itä-Uudenmaan asutushistoriaa. Ihan turhaa keksiä tuollaisia termejä, jotka eivät oikeasti kerro mitään. Kaski oli varmasti jonkin porukan sydänmaata. Samoin oli varmasti jokisuiston laidun ja jokisuun lohipato.

Häkkinen heittää myös suin päin roskiin kaikki wejojan ja kumppaneiden ansiokkaat löydöt.

[Klaus Lindgren]

Vetehiselle; tietoni Ähtäristä perustuu Ähtärin ja muidenkin noiden kulmien pitäjänhistorioihin. Osapuilleen 1500-luvulle se menee suomalaisasutuksen leviäminen hyvin laajoille alueille, Ruovedestä pohjoiseen Virroille ja Ähtäriin, Ylivieskaan, Kainuuseen ja ties minne kaikkialle. Se oli se savolaisekspansio, nääs, aina Vermlantiin asti taisi ulottua, ja sieltäkin jotkut jatkoivat Amerikkaan. Rannikon ruotsalaisasutus on peräisin 1200-luvun kieppeiltä, kuten tälläkin palstalla on lukuisiin lähteisiin nojaten tullut todettua.

Vetehinen voisi perehtyä eri alojen kirjallisuuteen hieman paremmin ennen kuin lähtee teilaamaan vaikkapa ammattimaisten kielitieteilijöiden argumentteja. Näitä asioita on tutkittu jo kauan, ja sitä paitsi asialla ovat etenkin 1900-luvun puolella olleet myös vakaumuksellisen suomalaismieliset tutkijat, sankoin joukoin. Sitä paitsi on hyvin harvinaista, että harrastelija onnistuisi kumoamaan aiemman tutkimuksen tuloksia. Menestyksekkäin taisi olla aikoinaan herra Wettenhovi-Aspa, mutta hän taas ei ollut ihan tosissaan.

[Jaakko Hakkinen]

Juuri tuollaista soimaan. Heitetään suin päin roskiin selvä kirjallinen lähde. Hauho on esiintynyt kirjallisissä lähteissä nimillä Hawu, Haffu, Hawhu, Haw.

Ja Hauhå jne. Minä katsoin Suomalaisesta paikannimikirjasta.
Kuten sanottu, kirjurit eivät välttämättä merkinneet aina soinnillista vokaalienvälistä h:ta. Se on paljon uskottavampi oletus kuin se, että jostain syystä paikalliset olisivat kehittäneet ylimääräisen h:n Havu-nimen sisään!

Suomessa on lukuisia hauho-, hauha,- ja hauhu- ja hauhia- paikannimiä. Hauho on yksi johdos.

Ei kovin lukuisia.

Hauha: vakavesi Luhangalla.
Hauhala: talo Hollolassa ja kylä Mikkelissä.
Hauhasenoja: virtavesi Hartolassa.
Hauhavuori: kohouma Mikkelissä.
Hauhia: talo Haminassa, Miehikkälässä ja Sastamalassa.
Hauhiala: kylä Hämeenlinnassa.
Hauhianranta: Taipalsaaressa.
Hauhiila: talo Juuassa.
Hauho: talo Nivalassa ja Sastamalassa, kylä Hämeenlinnassa.
Hauhonluhta: suo Mäntyharjulla.
Hauhula: kylä Nummi-Pusulassa.
Hauhuu: kylä Virroilla.

Kaikki muut nimet perustuvat näihin nimiin.

Saatan muistaa alavan maan väärin. Oikea taitaa olla kostea maa.

Ei lähellekään. Suomen murteiden sanakirjan mukaan ainoat sinnepäin olevat sanat ovat:
- hauhailla 'telmiä; yrittää; haahuilla' (tuskin paikannimissä)
- hauho 'vilkas lapsi; nahistunut' (tuskin paikannimissä)
- hauhottaa 'touhuta tuloksettomasti' (tuskin paikannimissä)

Eli yksi ja sama deskriptiivinen sanue on kyseessä. Eikä todellakaan paikannimiainesta!

Mielenkiintoinen on Mikkelin Hauhavuori. Mikäli se ei ole Hauhalan siirtymänimi (koska alku- eli määriteosa ei ole genetiivissä), se voisi viitata siihen, että alueella on ehkä joskus ollut käytössä germaaninen lainasana hauha 'korkea'. Onhan 'korkeavuori' sentään mielekäs nimeämismotiivi. Tällöin myös läntinen Hauha-nimistö voisi olla suomalaisten eikä germaanien antamaa. Aivan samoinhan tornio on ollut kaakkoishämäläinen 'keihästä' merkitsevä sana, joka on lainattu germaanisesta/skandinaavisesta 'piikkiä' merkitsevästä sanueesta, mutta nykysuomeen asti tuokaan lainasana ei ole periytynyt.

Ei tunneta kotimaata ja sen paikannimistöä eikä edes sanastoa. Haetaan ulkomailta keinotekoisesti nimiä paikoille. Minusta älyllisesti ala-arvoista. Naurettavaa kutsua itseään "kielitieteilijäksi", kun ei edes tunne kieltä.

Mikäli kielitieteilijä tosiaan on sellainen, joka ei usko naurettaviin ja kaukaa haettuihin kansallisromanttisiin selityksiin vaan päätyy joskus myös hyväksymään lainaselityksen kun se on parhaiten perusteltu, niin määritelmäsi on oikein hyvä.

Kyse on siitä, että Uudellamaalla ei ole merkkejä sellaisesta vanhasta suomalaisasutuksesta, joka olisi pitänyt aluetta rintamaana/sydänmaana – alue oli pelkästään eränautinnassa ja kaukokaskina, eli erämaana.

Kaskiviljelystä tunnut pitävän erämaana.
Ei kaski ole minusta erämaata. Kaski on jonkun ihmisen viljelys. Se on täysin selvää. Kaski on yksi kulttuurin piirre.

Olet näköjään täysin lukutaidoton.
Minä olen puhunut koko ajan kaukokaskista, en lähikaskista. Kaukokaskia raivattiin erämaihin, joten niiden luo muutettiin osaksi vuotta tilapäisasumuksiin. Lähikaskia raivattiin lähelle, joten niitä viljeltiin hirsitalosta käsin.

Heittelet uusia nimityksiä peliin kuten rintamaa ja sydänmaa. Tarkoituksena tuntuu olevan värittää Itä-Uudenmaan asutushistoriaa. Ihan turhaa keksiä tuollaisia termejä, jotka eivät oikeasti kerro mitään. Kaski oli varmasti jonkin porukan sydänmaata. Samoin oli varmasti jokisuiston laidun ja jokisuun lohipato.

Tietämättömyytesi on vertaansa vailla. Kansatieteellisessä ja kulttuurihistoriallisessa kirjallisuudessa noita sanoja on käytetty ikiajat. Lue Vilkunaa, Sarmelaa tai melkein mitä tahansa alan kirjallisuutta. Ilmeisesti sinä nettisukupolven edustajana et vain ole koskaan alan kirjallisuuteen tutustunut.

Etkä nettisukupolven edustajanakaan loista, kun et viitsinyt googlata:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rintamaa

Häkkinen heittää myös suin päin roskiin kaikki wejojan ja kumppaneiden ansiokkaat löydöt.

Ymmärryskyvyttömyytesi on vertaansa vailla!
Mikä löytöaineistossa on sellaista, joka ei sovi kaukokaskiviljelijöihin?

[Vetehinen]

Vetehiselle; tietoni Ähtäristä perustuu Ähtärin ja muidenkin noiden kulmien pitäjänhistorioihin. Osapuilleen 1500-luvulle se menee suomalaisasutuksen leviäminen hyvin laajoille alueille, Ruovedestä pohjoiseen Virroille ja Ähtäriin, Ylivieskaan, Kainuuseen ja ties minne kaikkialle. Se oli se savolaisekspansio, nääs, aina Vermlantiin asti taisi ulottua, ja sieltäkin jotkut jatkoivat Amerikkaan.

En hyväksy tuollaista hokemaa vastaukseksi kysymykseen, mihin tosiasioiksi väittämäsi asutustiedot perustuvat. Ei riitä, että hoetaan samaa hokemaa yhä uudelleen ja uudelleen. Pitää olla peruste.

Katsaus Ähtärin historiaan (http://www.ahtari.fi/kaupunki/index.php ... iivistelma) ei tue hokemiasi.

Siinä todetaan, että Ähtäriä on tutkittu huonosti. Peränteellä on 12 asuinpaikkaa, joista 5 on kivikautisia, joten ilmeisesti 7 on pronssi-rautakautisia. Kaikki ne löydettiin alueen AINOASSA järjestelmällisessä inventoinnissa 1981.

Ähtäri kuului pirkkalaisten omistukseen kunnes 1552 eräreduktio poisti omistusoikeuden.

Oikeasti Klaus, ei ole tietoa siitä koska Ähtäriin on tullut suomalaisasutusta. Onko se tullut rautakaudella tai keskiajalla? Yksi syy on, ettei oikeasti ole tutkittu. Toinen syy on luultavasti Ruotsin verotus. Luullaan että suomalaisasutusta on tullut vasta sitten, kun talot on pantu verolle. En usko, että menee noin.

Rannikon ruotsalaisasutus on peräisin 1200-luvun kieppeiltä, kuten tälläkin palstalla on lukuisiin lähteisiin nojaten tullut todettua.

Väitit tosiasiaksi, että Pernajan ruotsalaisasutus on varhaisempaa kuin Ähtärin, mutta kysyessäni mihin perustat vastaat yleisellä muuttoliikkeellä.

En kysy svealaisten muutosta saaristoon ja rannikkokaistaleen uloimmille rannoille. Kysyn mistä tiedät Pernajassa puhutun ruotsia?

Tosiasia taitaa olla niin, ettet oikeasti tiedä. Luulet vain ja levität luuloa eteenpäin koskaan vaivautumatta miettimään onko luulosi oikea.

Vetehinen voisi perehtyä eri alojen kirjallisuuteen hieman paremmin ennen kuin lähtee teilaamaan vaikkapa ammattimaisten kielitieteilijöiden argumentteja. Näitä asioita on tutkittu jo kauan, ja sitä paitsi asialla ovat etenkin 1900-luvun puolella olleet myös vakaumuksellisen suomalaismieliset tutkijat, sankoin joukoin. Sitä paitsi on hyvin harvinaista, että harrastelija onnistuisi kumoamaan aiemman tutkimuksen tuloksia. Menestyksekkäin taisi olla aikoinaan herra Wettenhovi-Aspa, mutta hän taas ei ollut ihan tosissaan.

Jälleen samaa perustelematonta hokemaa. Muistutat Wettenhovi-Aspaa. Hänhän taisi etsiä suomalaissanoja egyptistä ja itse tunnut hakevan niitä Ruotsista tai Saksasta. Mikä ero oikeastaan on?

Hauhon germaanisen nimiselityksen on muistaakseni keksinyt Koivulehto, joka on keskittynyt germaanisiin lainoihin. Vaikuttaa siltä, että kun on germanisti, niin näkee kaikkialla alkuperältään germaanisia sanoja. Kuten se jolla on vasara, näkee vain nauloja.

Pitää ajatella järjellä.

Hauhon selitystä ei tarvitse hakea merten takaa. Yksinkertaisin selitys on suomalainen sana.

[Vetehinen]

Ei tunneta kotimaata ja sen paikannimistöä eikä edes sanastoa. Haetaan ulkomailta keinotekoisesti nimiä paikoille. Minusta älyllisesti ala-arvoista. Naurettavaa kutsua itseään "kielitieteilijäksi", kun ei edes tunne kieltä.

Mikäli kielitieteilijä tosiaan on sellainen, joka ei usko naurettaviin ja kaukaa haettuihin kansallisromanttisiin selityksiin vaan päätyy joskus myös hyväksymään lainaselityksen kun se on parhaiten perusteltu, niin määritelmäsi on oikein hyvä.

Suomalaisen paikkakunnan nimen hakeminen suomesta ei ole kaukaa haettua. Se on läheltä. Se on yksinkertaisin selitys.

Itse löysit uuden merkityksen murresanakirjasta hauholle: nahistunut. Saman sanan johdoksia esiintyy monia muitakin.

Sen sijaan, että haettaisiin sitä mikä on todennäköisin selitys, joka on suomalainen sana tai saamelainen sana, wettenhovi-aspaisesti ryhdytään puolustelemaan saksalaisia sanaselityksiä, jotka edellyttävät jopa nimen varhaisten kirjoitusasujen tuomitsemista väärin kirjoitetuiksi.

Tuollainen tapa on ala-arvoinen.

Kyse on siitä, että Uudellamaalla ei ole merkkejä sellaisesta vanhasta suomalaisasutuksesta, joka olisi pitänyt aluetta rintamaana/sydänmaana – alue oli pelkästään eränautinnassa ja kaukokaskina, eli erämaana.

Kaskiviljelystä tunnut pitävän erämaana.
Ei kaski ole minusta erämaata. Kaski on jonkun ihmisen viljelys. Se on täysin selvää. Kaski on yksi kulttuurin piirre.

Olet näköjään täysin lukutaidoton.
Minä olen puhunut koko ajan kaukokaskista, en lähikaskista. Kaukokaskia raivattiin erämaihin, joten niiden luo muutettiin osaksi vuotta tilapäisasumuksiin. Lähikaskia raivattiin lähelle, joten niitä viljeltiin hirsitalosta käsin.

Siirryt yhä uusiin ja uusiin termeihin. Oikeasti mitä TIEDÄT Itä-Uudenmaan lähikaskista ja kaukokaskista? Tuskin mitään. Ei juuri kukaan muukaan tiedä. Kunhan selittelet.

Tiedän toki rintamaan merkityksen, mutta se on vain yksi uusi termi, jolla aloitat vain uuden hokeman. Oikeasti et tiedä juuri mitään Itä-Uudenmaan rintamaista. Eipä taida moni muukaan tietää. Sinä luulet.

Toivon älyllisempää keskustelua Häkkiseltä ja Lindgreniltä. Älyllistä on mm looginen päättely tai faktaan perustuva tieto.

[wejoja]

Hauskaa, että keskustelu itäisen Uudenmaan asutushistoriasta käy yhtä kuumana kuin se alkoikin yliopiston kurssin myötä.

Autiuden ikuisuuskysymyksestä tuli mieleen, että roomalaisen rautakauden osalta siihen olisi syynä hautaustapojen muutokset ts. vainajia alettiin yhtäkkiä hautaamaan ilman esineitä? Sama koskee myös rautakauden loppua...

Evidenssi puuttuu sillä tällä seudulla ei ole tähän mennessä toteutettu erityisen merkittäviä arkeologisia inventointitutkimuksia, jos ei sellaisiksi lasketa kuntien tilaamia lakisääteisiä kaavaan liittyneitä arkeologisia konsultaatioita! Sehän tarkoittaa käytännössä sitä, että joku tutkija patikoi muutaman päivän ajan seutua kirjaten, onko rekisterissä aiemmin mainitut kohteet paikoillaan. Mieluisinta on kirjoittaa työstä muutaman tonnin lasku. Olen lukenut muutaman raportin, joten ei ole ihan hatusta repäisty arvio.

Mitä tulee löytöaineistoon, niin sitä on toistaiseksi sen verran niukasti, että sen varassa voi vapaasti koetella erilaisten hypoteesien kestävyyttä.

[Veikko Palvo]

Autiuden ikuisuuskysymyksestä tuli mieleen, että roomalaisen rautakauden osalta siihen olisi syynä hautaustapojen muutokset ts. vainajia alettiin yhtäkkiä hautaamaan ilman esineitä? Sama koskee myös rautakauden loppua...

Mitä tulee löytöaineistoon, niin sitä on toistaiseksi sen verran niukasti, että sen varassa voi vapaasti koetella erilaisten hypoteesien kestävyyttä.

Nastolan historiassa
Salpausselältä sanotaan "vanhimpien rautakauden löytöjen ajoittuvan merovingi- ja viikinkiajan taitteeseen vuoden 800 paikkeille ja niiden perusteella voidaan olettaa ( Nastolan ) asutuksen alkaneen 700-luvulla."
Ja
"Viikinkiajalla tämä asutus laajenee - sitä osoittavat kalmisto- ja hautalöydöt - ja esineistön perusteella voidaan väestöä pitää hämäläisenä."
Ja
"Ristiretkiaika oli myös karjalaisen kulttuurin kukoistusta ja tämä kulttuuri säteili hyvin voimakkaasti etelään ja länteen." esim. "Ristimäen kalmiston löydöt ovat suurelta osalta puhtaasti karjalaisia.....mikäli kyseessä olisi vanha hämäläinen väestö, olisi se ihmeteltävän perusteellisesti omaksunut karjalaisen esinekulttuurin."
Porvookin
mainitaan Nastolan hist. kauppapaikkana vielä mm. eräässä ruotujakolaitoksen riitatapauksessa.
Arkeologisia löytöjä näyttää olevan ainakin Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan rannikon pohjoispuolelta.
Nastola oli Hollolan kappeliseurakunta ja Itä- Uudenmaan kylistä ainakin Juornaankylä Porvoon "pohjoisreunalla" http://juornaankyla.fi/categories.asp?d ... at_id=2941 on ollut osa Suur- Hollolan seurakuntaa 1571.

Markku Markkula Inkoon vesialueiden osakkuusselvityksessä http://www.maankaytto.fi/arkisto/mk500/ ... rkkula.pdf kirjoittaa "pysyvän asutuksen etelärannikolla syntyneen viikinkiajalla 800 - 1000 -luvuilla ja olleen nuorempaa kuin Varsinais-Suomessa ja Hämeessä ja sanoo
Uudenmaan
oletettavasti olleen pitkään virolaisten ja hämäläisten eränkäynti- ja metsästysmaata."
Olisivatkohan karjalaisetkin käyneet Kymijoen suistoalueella metsästämässä ja lohia pyytämässä ja kenties Suomenlahden etelärannankin eränkävijöitä on jäänyt Uudellemaalle asumaan ja ehkäpä "virolaisetkin" ovat metsästelleet pohjoisempanakin?
M.Markkula sanoo "mm. Pääkaupunkiseudun alkuperäisen paikannimistön olleen yksinomaan ruotsinkielisen".

Ensimmäiset m a a k i r j a t ( = "verokirjat" ) lienee laadittu Itä-Uudeltamaalta 1500-luvun alussa Kustaa Vaasan kapinan onnistuttua ja Ruotsin valtion sanan varsinaisessa merkityksessä synnyttyä?
Ja
Westfalenin rauhan jälkeen jakopalkkalaitos organisoitiin Ruotujakolaitokseksi, siitä lienee tietoja Itä- Uudeltamaaltakin? Kustaa II Adolfin lienee ollut pakkokin jakaa sota-ansioista maa-alueita aatelistolle ja sodassa kunnostautuneille sotilaille, joskus kirjoitetaan Ruotsin valtion "rauhankriisistäkin."
Ja
verot ja läänitykset otettiinkin kruunulle takasin; n. 1650 aatelistolla oli noin 2/3 ja vuoden 1700 paikkeilla enää 1/3 maaomaisuudesta hallinnassaan.
Millaisiakojahan Isoreduktion
sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset ovat olleet Itä- Uudellamaalla?

Veikko Palvo

[Jaakko Hakkinen]

Mikäli kielitieteilijä tosiaan on sellainen, joka ei usko naurettaviin ja kaukaa haettuihin kansallisromanttisiin selityksiin vaan päätyy joskus myös hyväksymään lainaselityksen kun se on parhaiten perusteltu, niin määritelmäsi on oikein hyvä.

Suomalaisen paikkakunnan nimen hakeminen suomesta ei ole kaukaa haettua. Se on läheltä. Se on yksinkertaisin selitys.

Se läheisyys ratkaisee vasta, kun punnitaan kahta yhtä hyvää selitystä! Ei pelkkä läheisyys tee surkeasta ja epäuskottavasta selityksestä yhtään uskottavampaa.

Itse löysit uuden merkityksen murresanakirjasta hauholle: nahistunut. Saman sanan johdoksia esiintyy monia muitakin.

Ainoastaan nuo merkitykset tyyppiä 'vilkas touhottaja' ovat laajempilevikkisiä - merkitys 'nahistunut' on tavattu ainoastaan Vaalasta! Aika kaukana Hauhosta, vai mitä? Sitä paitsi tuo olisi merkityksenkin puolesta aivan surkea selitys.

Sen sijaan, että haettaisiin sitä mikä on todennäköisin selitys, joka on suomalainen sana tai saamelainen sana, wettenhovi-aspaisesti ryhdytään puolustelemaan saksalaisia sanaselityksiä, jotka edellyttävät jopa nimen varhaisten kirjoitusasujen tuomitsemista väärin kirjoitetuiksi.

Kuten sanottu, h:llisetkin asut ovat vanhoja; h:ttomia tavataan niiden kanssa rinnakkain pitkään. Ja kuten sanottu, on paljon uskottavampaa että kirjuri on jättänyt h:n merkitsemättä kuin että kansa olisi kehittänyt tyhjästä h:n sanan sisään!

Meneekö jakeluun?

Ilmeisesti et tiedä mitään paikannimistöntutkimuksesta. Nimen selityksen todennäköisyyttä ei ratkaise lähtökieli vaan nimiselityksen äänteellinen ja merkityksellinen uskottavuus. Se että Suomessa olisi yksiosaisia nimiä perustuen sanoihin havu tai hauho 'nahistunut' on todella kaukaa haettua!

Tuollainen tapa on ala-arvoinen.

Ala-arvoista tässä on vain sinun kuvitelmasi siitä, että olisit kykenevä arvioimaan nimiselityksiä pelkästään kansallisromanttisten fantasialinssiesi läpi, ilman että olet lainkaan tutustunut paikannimistöntutkimukseen! Aloita lukemalla Eero Kiviniemen Perustietoa paikannimistä.

Olet näköjään täysin lukutaidoton.
Minä olen puhunut koko ajan kaukokaskista, en lähikaskista. Kaukokaskia raivattiin erämaihin, joten niiden luo muutettiin osaksi vuotta tilapäisasumuksiin. Lähikaskia raivattiin lähelle, joten niitä viljeltiin hirsitalosta käsin.

Siirryt yhä uusiin ja uusiin termeihin. Oikeasti mitä TIEDÄT Itä-Uudenmaan lähikaskista ja kaukokaskista? Tuskin mitään. Ei juuri kukaan muukaan tiedä. Kunhan selittelet.

En voi auttaa, jos ihan elinkeinohistorian vakiintuneet peruskäsitteetkin ovat sinulle täysin vieraita. Lukisit edes Wikipediasta, jos kirjat ovat liian vaikeita sinulle. Luulisi että tämä jo saisi sinut katsomaan peiliin ja pohtimaan, oletko kenties sittenkin yliarvioinut tietämyksesi tason - mutta ei, sinä kuvittelet voivasi nollatiedoilla perustella miten jokin asia oli tai ei ollut.

Tiedän toki rintamaan merkityksen, mutta se on vain yksi uusi termi, jolla aloitat vain uuden hokeman. Oikeasti et tiedä juuri mitään Itä-Uudenmaan rintamaista. Eipä taida moni muukaan tietää. Sinä luulet.

Kuten sanottu, mikään käyttämistäni termeistä ei ole uusi - sinulla vain on valtava aukko perustietämyksessäsi.

Toivon älyllisempää keskustelua Häkkiseltä ja Lindgreniltä. Älyllistä on mm looginen päättely tai faktaan perustuva tieto.

Sitähän me juuri teemme. Milloin sinä ajattelit aloittaa? Yksipuolinen älyllinen keskustelu pakkomielteisen, olemattomilla pohjatiedoilla varustetun kroonisen väärintulkitsijan kanssa on aika turhauttavaa. Jospa vihdoinkin pyrkisit kohti objektiivisuutta?

[Vetehinen]

Sen sijaan, että haettaisiin sitä mikä on todennäköisin selitys, joka on suomalainen sana tai saamelainen sana, wettenhovi-aspaisesti ryhdytään puolustelemaan saksalaisia sanaselityksiä, jotka edellyttävät jopa nimen varhaisten kirjoitusasujen tuomitsemista väärin kirjoitetuiksi.

Kuten sanottu, h:llisetkin asut ovat vanhoja; h:ttomia tavataan niiden kanssa rinnakkain pitkään. Ja kuten sanottu, on paljon uskottavampaa että kirjuri on jättänyt h:n merkitsemättä kuin että kansa olisi kehittänyt tyhjästä h:n sanan sisään!

Meneekö jakeluun?

Mielestäsi ruotsia osaavat Hauhon nimen kirjaajat kirjasivat saksalaisen nimen väärin useammin kuin kerran, ja vielä, että väärin kirjaaminen todistaa, että Hauhon nimi on saksasta. Ei todista. Eikä mikään viittaa väärin kirjaamiseen.

Hauha, hauhoa, hauhia ja vieläpä mahdollisesti houha ovat saman sanan muunnoksia. Sanoilla on eri merkityksiä. Suomessa usein on. Merkitykset voivat vaihdella paljon.

Houha tarkoittaa kuohkea ja pöyhkeä. Viittaa samaan minkä muistan lukeneeni. Kostea maa. Merkitys havu ei sulje pois, etteikö merkitys ole voinut olla myös kostea maa.

Et tunnu uskovan, että kansa olisi kehittänyt tyhjästä h:n sanan sisään. Kuitenkin kirjallinen ensimmäinen maininta on Hawu ja nimi on nykyään Hauho. Tuosta sen näkee. H on tullut nimeen. Hauho on Hawun äännevariantti.

Ensimmäisenä vastineena Hawu Hauho muunnokselle mieleeni tulee savu sauhu.
Sauhussa on H ja savussa ei.

kaikissa ims kielissä savun nimitys on savu tai jokin sen äännevariantti sau, sau(v)vu, sauhu

Verrokeilla kielitieteessa usein pelataan. Etsitään samanlaisia muutoksia kielessä.

Valitettavasti on häkkisiä, jotka wettenhovi-aspamaisest hakevat selityksiä merten takaa vaikka oikea selitys on nenän edessä lähellä suomessa.

[Jaakko Hakkinen]

Mielestäsi ruotsia osaavat Hauhon nimen kirjaajat kirjasivat saksalaisen nimen väärin useammin kuin kerran, ja vielä, että väärin kirjaaminen todistaa, että Hauhon nimi on saksasta. Ei todista. Eikä mikään viittaa väärin kirjaamiseen.

Hauha, hauhoa, hauhia ja vieläpä mahdollisesti houha ovat saman sanan muunnoksia. Sanoilla on eri merkityksiä. Suomessa usein on. Merkitykset voivat vaihdella paljon.

Houha tarkoittaa kuohkea ja pöyhkeä. Viittaa samaan minkä muistan lukeneeni. Kostea maa. Merkitys havu ei sulje pois, etteikö merkitys ole voinut olla myös kostea maa.

Kuohkea maa on kyllä kostean maan vastakohta! Annapa sanakirja jossa esiintyy sana houha 'kostea maa'. Uskon että olet taas keksinyt omiasi. Haluatko vetää väitteesi takaisin vai jäädä kiinni valehtelusta?

1. Ilmeisesti viittaat Jouko Vahtolan ehdotukseen, että Hauho olisi yksi niistä paikannimistä, jotka perustuisivat alasaksalaiseen miehennimeen? Koivulehdon selitys taas on, että Hauho on lainattu kantagermaanin sanasta *hauha- 'korkea'.

2. Suomessa ei ole mitään nimenantoon sopivaa samannäköistä vanhaa sanaa, ainoastaan deskriptiivinen hauhottaa-sanue joka viittaa vilkkaaseen touhuamiseen. Se on yksinään erittäin epäuskottava paikannimessä.

3. Vokaalienvälinen h on suomen kielessä erittäin heikko, siksi se on jälkitavuissa kadonnutkin useissa murteissa. On paljon uskottavampaa, että kirjuri on jättänyt h:n kirjoittamatta kuin että paikalliset olisivat keksineet sanaan ylimääräisen h:n!

4. Yhteenveto:
- Germaaninen sana on äänteellisesti moitteeton ja merkityksensä puolesta uskottava (Hauhon vieressä kohoaa esim. korkeita mäkiä).

Et tunnu uskovan, että kansa olisi kehittänyt tyhjästä h:n sanan sisään. Kuitenkin kirjallinen ensimmäinen maininta on Hawu ja nimi on nykyään Hauho. Tuosta sen näkee. H on tullut nimeen. Hauho on Hawun äännevariantti.

Eihän se niin ollut, että ensin oli h:ton asu ja sitten olikin vain h:llinen asu! Näethän itse paikannimikirjasta, että h:lliset ja h:ttomat asut vaihtelevat eri aikoina - ne esiintyvät lomittain. Tämä on selvä todiste siitä, että vaihtelu on kirjuriperäistä. Se, että h:ton asu on tallennettu hieman aiemmin, ei merkitse yhtään mitään, koska h:ttomia asuja on tallennettu myös h:llisten jälkeen.

Meillä on siis jo välttämättä kirjuriperäistä vaihtelua nimen kirjaamisessa, joten on paljon uskottavampaa, että ne h:ttomat asutkin johtuvat vain kirjureista. Se on paljon taloudellisempi oletus kuin se, että (1) kansa olisi keksinyt sanaan tyhjästä h:n, ja (2) silti jotkut kirjurit vielä kirjoittivat nimen h:ttomana.

Ymmärrätkö vihdoinkin?

Valitettavasti on häkkisiä, jotka wettenhovi-aspamaisest hakevat selityksiä merten takaa vaikka oikea selitys on nenän edessä lähellä suomessa.

Kuten sanottu, läheisyys ei merkitse mitään, jos selitys on kuolleena syntynyt niin kuin sinun selityksesi. Luepa tämä viesti vielä uudelleen ennen kuin intät. Kai on jokin raja sinunkin kallosi paksuudella? Luepa tämä vielä kolmannen kerran ja ajatuksella - joko menisi jakeluun?

[Vetehinen]

Kuohkea maa on kyllä kostean maan vastakohta!

Kuohkean maan vastakohta on kai lähinnä kallio tai soraharju. Kova ja kivinen.

Kuten sanottu, kirjastoni ei ole nyt mukana. Voin palata asiaan myöhemmin.

Et tunnu uskovan, että kansa olisi kehittänyt tyhjästä h:n sanan sisään. Kuitenkin kirjallinen ensimmäinen maininta on Hawu ja nimi on nykyään Hauho. Tuosta sen näkee. H on tullut nimeen. Hauho on Hawun äännevariantti.

Eihän se niin ollut, että ensin oli h:ton asu ja sitten olikin vain h:llinen asu! Näethän itse paikannimikirjasta, että h:lliset ja h:ttomat asut vaihtelevat eri aikoina - ne esiintyvät lomittain. Tämä on selvä todiste siitä, että vaihtelu on kirjuriperäistä.

Näyttäisitkö sen vaihtelun!

Hawu, Haffu 1329, Hauhå socken 1437, Hawhu 1482. Noin ne tekemäni muistiinpanon mukaan menivät. En näe väittämääsi vaihtelua tuossa listassa.

Meillä on siis jo välttämättä kirjuriperäistä vaihtelua nimen kirjaamisessa, joten on paljon uskottavampaa, että ne h:ttomat asutkin johtuvat vain kirjureista. Se on paljon taloudellisempi oletus kuin se, että (1) kansa olisi keksinyt sanaan tyhjästä h:n, ja (2) silti jotkut kirjurit vielä kirjoittivat nimen h:ttomana.

Ymmärrätkö vihdoinkin?

Valitettavasti on häkkisiä, jotka wettenhovi-aspamaisest hakevat selityksiä merten takaa vaikka oikea selitys on nenän edessä lähellä suomessa.

Kuten sanottu, läheisyys ei merkitse mitään, jos selitys on kuolleena syntynyt niin kuin sinun selityksesi. Luepa tämä viesti vielä uudelleen ennen kuin intät. Kai on jokin raja sinunkin kallosi paksuudella? Luepa tämä vielä kolmannen kerran ja ajatuksella - joko menisi jakeluun?

Tuntuu ettei jutuissasi ole juuri tolkkua eikä järkeä. Mielestäsi suomalainen sana paikannimen selittäjänä ei merkitse mitään, koska joku on keksinyt saksalaisen alkusanan joka tarkoittaa korkeaa ja mielestäsi Hauholla on mäkiä, joten tuo saksalainen sanaselitys on sinusta totta.

Missä ei olisi mäkiä?

Kaikki suomen hauhiat, hauhut, hauhat, houhat joudut selittelemään saksalaisella sanalla. Nehän vaikuttavat olevan saman sanan muunnoksia. Hauha joka on järvi, on sinusta saksalainen mäki. Vai näetkö niin, että vain ja ainoastaan Hauho on saksalainen ja muut suomalaisia sanoja?

Tuon kaltaista epä-älyllisyyttä kritisoin. Siis typeryyttä.

Hauho on hyvä esimerkki. Sen saksalaisen nimityksen perusteena ei ole muuta kuin se, että sana hauha on saksalainen ja Hauhon nykyinen kirjoitusasu muistuttaa saksan sanaa. Se on aivan liian heppoinen selitys.

[Veikko Palvo]

Evidenssi puuttuu sillä tällä seudulla ei ole tähän mennessä toteutettu erityisen merkittäviä arkeologisia inventointitutkimuksia, jos ei sellaisiksi lasketa kuntien tilaamia lakisääteisiä kaavaan liittyneitä arkeologisia konsultaatioita!

Mitä tulee löytöaineistoon, niin sitä on toistaiseksi sen verran niukasti, että sen varassa voi vapaasti koetella erilaisten hypoteesien kestävyyttä.

Salpausselällä Väinö Wallin ( Voionmaa ) teki 1800-luvun lopulla inventoinnin "Hollolan kihlakunnan muinaisjäännöksistä, sekä merkitsi muistiin kansanperinnettä.
Ja Suur- Hollola
http://www.hollolanseurakunta.fi/yleist ... n_historia ulottui Porvoon pohjoispuolelle ja melkoisen kauaksi itäänpäinkin, jolta suunnalta arvellaan tulleen Kapatuosia- linnavuoren nimenkin kreikkalaiskatolilaisuuden vaikutuksena.
Kustaa Vaasan Pernajan Tetomin kylässä noin 1510-1520 synt. kamarikirjuri Jaakko Teitti , Jacobus Laurentii Teit mainitsee inventaarioluettelossaan Hollolankin pappilan yöpymispaikkana 1556.
Minkähänlaisia muistiinmerkintöjä Jaakko Teitti on tehnyt Pernajasta ja Itä-Uusimaalta?

Uudenmaan pysyvä asutus on Teitin inventaarioaikana ollut n. 200-v. ikäinen ja ehkäpä enemmänkin, Suomenlahden eteläpuolella rakennettiin tuolloin 1200-luv. jo
http://kirikud.muinas.ee kivikirkkojakin, tosin erityylisiä kuin Turun piispan "tyyppikirkot" 1400-luv. alussa.

Mutta
arkeologista löytöaineistoa Hollolan Nastolan alueelta keräsi 1908 Hjalmar Appelgren- Kivalo ja 1909 Theodor Schwindt suoritti arkeologisia kaivauksia.
A.M.Tallgren jatkoi 1916 ja Seija Sarkin johdolla suoritettiin laajoja arkeologisia tutkimuksia Nastolan alueella 1973 - 1974. jne., mm. Helmer Salmo 1949.

Miksiköhän
arkeologinen tutkimusinto runsaat sata vuotta sitten suuntautui Salpausselälle ja
johtuisikohan Salpausselän tutkimussuunnasta sekin, ettei Itä- Uudenmaan rannikolla näytettäisi liiemmin suoritetun arkeologisia kaivauksia?

Veikko Palvo

[Vetehinen]

Uudenmaan pysyvä asutus on Teitin inventaarioaikana ollut n. 200-v. ikäinen ja ehkäpä enemmänkin,

Tuossa on taas kun termi "pysyvä asutus". Mitä se tarkoittaa ja millä perusteella?

Mielestäni "pysyvä asutus" on tyhjänpäiväinen. Ei sitä pitäisi käyttää.

On parempi, että kirjoittaja kertoo millaista asutus oli kuin, että peittelee hämärän ja epämääräisen termin "pysyvä asutus" taakse.