Itä-Uudenmaan asutushistoria

[Veikko Palvo]

Suomen maaperä on hapan eikä emäksinen kuten Baltiassa ja valtaosassa Eurooppaa. Se on yleistietoa.

Täsmennettyä yleistietoa http://fi.wikipedia.org/wiki/Kalsiitti kalkkikivestä.
Englannissa
Portland-kalkkikiveä on käytetty rakentamisessa laajalti ja pitkän aikaa ja nimeltä tunnettu brittimuurari "keksi" 1800-luv. alkupuolella Portland-sementin.
Marmorikin on laajalti tunnettu.
Puhutaan "Ruotsin marmoristakin" ja idässä "tsaarin kivestä."
Kalkkikiven
käyttö lukuisissa yhteyksissä on laaja aihealue, mutta laivattiinkohan Itä- Uudenmaan kivikirkkojen rakentamisessa tarvittu k a l k k i k i v i Paraisilta?

Veikko Palvo

[Veikko Palvo]

Maunu Tavastilla eli Mauno Hämäläisellä on voinut olla suhteita sinne tänne, mutta suhteet on eri asia kuin ulkomaalainen rakennustekniikka ja mestarit, joista pitää olla näyttöä eikä vaan luuloa.

Näinhän se kävi myöhemminkin Suomen rakennushistoriassa, rakentajista ei ole näyttöä eikä tietoja.
Tosin preussilainen C.L.Engel http://fi.wikipedia.org/wiki/Carl_Ludvig_Engel "rakenteli" sinne sun tänne. Engelin päätyö Helsingissä oli... ,Engel teki.....
Ja lukuisista muista näiden rakennuskohteiden tekijöistä tietoja ei ole juuri säilynyt, tuskinpa Engel yksinään rakenteli.

Engel korjasi 1800- luvun alussa Haminan palossa pahoin vaurioituneen Itä-Uudenmaan Vehkalahden harmaakivikirkonkin niin ettei sitä enää tunnista alunperin 1400-luvulla rakennetuksi kivikirkoksi.
Samoihin aikoihin Engel "rakensi" Säkkijärven kirkonkin, voisikohan Säkkijärven katsoa 1400-luv. olleen Itä-Uusimaata?
Ja
Säkkijärvellä luulisi olleen kirkon jo ennen C.L.Engelin rakentamaa kirkkoa?

Miksiköhän Turun piispa Maunu Tavast rakennutti Itä - Uudenmaan kivikirkot,
http://virtuaaliviipuri.tamk.fi/index.php Viipurin graniittikirkon rakentaminen aloitettiin 1411 entisen puisen 1352 rakennetun kirkon tuhouduttua tulipalossa.
Huonokuntoista
Viipurin kivikirkkoa käytti venäläinen muonakomissio 1800-luvun alusta varastorakennuksena.
Vapaussodan jälkeen kivikirkkoon ei tehty korjauksia ja kirkkoa nimitettiin Agricolan kirkoksi.
Viipurin kirkko tuhoutui Talvisodan ilmapommituksissa.
Mutta
rakennuttikohan piispa Maunu Tavast Viipurinkin kivikirkon?

lis. 22.7 Mikähän Itä- / Länsi-Uusimaajako on ollut 1400-luvulla nykyisen Itä-Uusimaan ensimmäistä kivikirkkoa rakennettaessa?
Olisikohan Itä-Uusimaa 1400-luvun alussa käsittänyt alueen Hollolasta ja Porvoon itärajalta itäänpäin ja pohjoisena rajana olisi ollut suurin piirtein Salpausselkä.
Kirjoitetaan
myöskin ylisestä Viipurin tiestä ja pernajalainen Jakob Larsson Teit / Jaakko Teitti / Marthinus Mathiae Teit teki Kustaa Vaasan käskystä selvityksiä myös Pernajan Tjusterbystä ja mainitsee selvityksessään 1550-luvulla "yleisen tien Viipurista Uudenmaan kautta meren puolelta Turkuun." Suuri rantatie on kuitenkin vielä 1700-luvun loppupuolella matkakertomusten mukaan ollut hyvin huonossa kunnossa;
matkaaja umpikärryssä "paiskoitu seinien ja katon välillä."
Merireitti oli vieressä
ja sitä lienee käyttänyt Mikael Olofin- / Olavinpoikakin Viipuriin opiskelemaan lähtiessään.
Ja
Viipuriin oli muurattu 1430 - 1440- luvuilla http://www.mikaelagricolaseura.fi kivinen kirkko, vanhin osa kienee muurattu graniittikivistä?
Missäköhän Viipurin katolisen kirkon koulussa Pernajan Torsbyssä synt. Mikael Agricola 1500-luvun alussa opiskeli?

Kustaa Vaasa jakoi Suomen Turun hiippakunnan vasta 1550-luvulla Viipurin ja Turun hiippakunkiin ja Mikael Agricolan Turun piispaksi.
Mikael Agricola kuoli 1557
Uusikirkolla, ( Nykyrka ) josta ensimmäisen kirjallisen maininnan sanotaan olevan vuodelta 1445, jolloin se erotettiin Muolaan ( Mola ) seurakunnasta, josta ensimmäisen kirjallisen maininnan sanotaan olevan 1300-luvulta.
Ja
Muolaa / Molan srk:aan kuului ilmeisesti myöskin mm. Terijoki?
Turun hiippakunta
näyttäisi ennen Kustaa Vaasaa ulottuneen ainakin Terijoelle saakka?

Veikko Palvo

[Veikko Palvo]

Historian sanotaan usein olevan sotien historiaa ja paljonhan niistä on kirjoitettukin, mutta eivätköhän varhaisimmat asutushistorian tiedot Itä - Uudeltamaaltakin ole kirkkojen, seurakuntien ja luostareiden taloudellisesta toiminnasta?
http://www.genealogia.fi/genos/3/3_85.htm Sotilaat eivät liene osanneet kirjoittaa ja lukeakaan ennen 1700-lukua?

Drotsi Bo Joninpoika Grip lahjoitti 1380 Vadstenan luostarille Langinkosken ja Kymi-tilansa, olisikohan siitäkään säilynyt tietoja ilman munkkien kirjauksia. Viipurin linnan päälliköilläkin tosin on oletettavasti ollut omat kirjurinsa.
Ja
joissakin kirjoituksissa sanotaan Pernajankin jollain ajalla kuuluneen Viipurin linnan vaikutuspiiriin.
Viipurin linnanpäälliköt http://www.finnicakymenlaakso.fi/kirkot ... i.php?id=9 hoitivat käytännön lohenkalastuksen Kymijoen suistohaaroissa ja näyttäisivät pitäneen tuototkin itsellään.
Vadstenan luostari on riidellyt asiasta koko 1400-luvun ajan, kunnes Kustaa Vaasa lakkautti birgittalaisluostarin.

Tsaari Paavali I
lahjoitti 1799 lohenkalastusoikeudet Laatokan Valamon luostarille, joka rakensi Siikakosken Munkkisaareen "Kotkassa" Suomen suuriruhtinaskunnan läntisimmän kaksikerroksisen Valamon sivuluostarirakennuksen jatkaen 1800-luvun ajan riitelemistä lohenkalastuksesta.
Onkohan
Kotkan Munkkisaaren ortodoksiluostari harjoittanut lohenpyyntiä Kymijoen läntisimmässä haarassakin Ahvenkoskella?

Veikko Palvo

[Vetehinen]

eivätköhän varhaisimmat asutushistorian tiedot Itä - Uudeltamaaltakin ole kirkkojen, seurakuntien ja luostareiden taloudellisesta toiminnasta?

Ei minun mielestä ole noin, vaan varhaisimmasta asutushistoriasta kertovat arkeologiset löydöt ja paikannimet.

[Jaakko Hakkinen]

eivätköhän varhaisimmat asutushistorian tiedot Itä - Uudeltamaaltakin ole kirkkojen, seurakuntien ja luostareiden taloudellisesta toiminnasta?

Ei minun mielestä ole noin, vaan varhaisimmasta asutushistoriasta kertovat arkeologiset löydöt ja paikannimet.

Kumpikin lienee oikeassa oman määritelmänsä osalta.
Historiallisina eli kirjoitetun historian lähteinä epäilemättä kirkolliset dokumentit ovat varhaisimmasta päästä. Asutushistoria käsitteenä kattaa kuitenkin usein myös esihistorian, jolloin arkeologia, genetiikka ja kielitiede (sis. paikannimistön tutkimuksen) pääsevät kauemmas menneisyyteen.

[Veikko Palvo]

Ei minun mielestä ole noin, vaan varhaisimmasta asutushistoriasta kertovat arkeologiset löydöt ja paikannimet.

Onhan se varmaan noin, mutta voikohan joitain kenties satunnaisesti myöhemmän ajan Uudellemaalle ja Itä-Uudellemaalla vaellellutta keräilijä- metsästäjää kutsua ainakaan
"pysyväksi asutukseksi"?

Muistaakseni sukututkimuksessakin esivanhempien teoreettinen lukumäärä 20:n polven taakse on yli 200 000 ja kerrottuna 25 vuodella päästäisiin vasta teoreettisesti 500 vuotta taaksepäin.
Muutamista harvoista historiaan jääneistä 500 vuoden takaisista merkkihenkilöistä on kuitenkin kirjallisiakin mainintoja.
Ja
kyllähän arkeologia muinaisuuden ajoista miltei nykypäivään tietystikin täydentää ja löytää uutta tietoa Itä- Uusimaastakin ja dna-tutkimus samoin.

Mitähän arkeologisia ja dna-tutkimuksen tietoja on esim. Linnajoen kaupungista, http://www.linnajoenkaupunki.fi/etusivu.html jossa Museoviraston mukaan on vuonna 1380 ollut noin 150 asukasta ja 9 taloa?
Nuo
yhdeksän taloa lienee saatu selville arkeologisilla kaivauksilla ja tutkimuksilla, mutta keitä lienevät olleet Linnajoenkaupungin asukkaat vuonna 1380 ?

Veikko Palvo

[Veikko Palvo]

Kumpikin lienee oikeassa oman määritelmänsä osalta.
Historiallisina eli kirjoitetun historian lähteinä epäilemättä kirkolliset dokumentit ovat varhaisimmasta päästä. Asutushistoria käsitteenä kattaa kuitenkin usein myös esihistorian, jolloin arkeologia, genetiikka ja kielitiede (sis. paikannimistön tutkimuksen) pääsevät kauemmas menneisyyteen.

Arkeologia ja genetiikka pääsevät varmastikin kauemmaksi ajassa taaksepäin.
Mutta
kielitiedettä olen sikäli ihmetellyt ajatellen sen kuitenkin pohjautuvan kirjoitettuun historiaan mm. paikannimien suhteen.

DNA-tutkimuksessa olen ihmetellyt, miten sen perusteella voidaan päätellä heimojen ja kansain vaelluksia jollain / joillain määrätyillä alueilla Euroopassakin.
Eivätkö nuo alueiden heimot ja kansat ole vaihtuneetkin moneen kertaan aikain saatossa?

Itä- Uusimaahan ja Suomen Uusimaahan palaten; mitähän kielitiede ja dna-tutkimus kertoo alueesta?
Uudenmaan ja Itä- Uudenmaan alueen arkeologia täydentänee dna-tutkimustakin?

Veikko Palvo

[Jaakko Hakkinen]

Arkeologia ja genetiikka pääsevät varmastikin kauemmaksi ajassa taaksepäin.
Mutta kielitiedettä olen sikäli ihmetellyt ajatellen sen kuitenkin pohjautuvan kirjoitettuun historiaan mm. paikannimien suhteen.

Suullinen kulkeutuminen on ainakin yhtä tärkeä kuin kirjoitetut maininnat: varhaiset kirjurit suodattivat paikannimet ruotsinkielisen kielikorvansa kautta, joten pelkän kirjallisen maininnan perusteella on usein vaikea tulkita, mistä aineksista nimi on peräisin. Toisaalta silloin kun nimi on kulunut kansan suussa lyhemmäksi, valaisevat kirjalliset maininnat usein sen alkuperää.

Paikannimillä on ollut ajallisesti ja paikallisesti rajautuneita "muoteja": yhteen aikaan yhdellä alueella on voitu nimetä pyöreä siirtolohkare esim. Pyörökiveksi, toiseen aikaan toisella alueella Pallivahaksi.

Nimien syntyikää voidaan jäljittää ainakin:
- kartoittamalla nimielementtien levinneisyyttä kartalla
- vertaamalla kielenulkoiseen maailmaan (maankohoaminen, jokien virtaussuuntien muutokset)
- selvittämällä kulttuuris-teknologinen kehitys (nimet jotka perustuvat tiettyyn aikaan vallinneeseen elinkeinolliseen keksintöön tms.)

Nimien alkuperä taas selviää vertaamalla eri murteita: vaikka monissa murteissa olisi sama sanakin, se usein eroaa merkitysvivahteiltaan, jolloin vain yksi alkuperä on todennäköinen tietyssä nimityypissä. Ehkä useammin hyödytään kuitenkin suppealevikkisistä murresanoista; esimerkiksi nimet Kemi ja Tornio palautuvat sanoihin, jotka tunnetaan vain hämäläismurteista.

DNA-tutkimuksessa olen ihmetellyt, miten sen perusteella voidaan päätellä heimojen ja kansain vaelluksia jollain / joillain määrätyillä alueilla Euroopassakin.
Eivätkö nuo alueiden heimot ja kansat ole vaihtuneetkin moneen kertaan aikain saatossa?

Totaalisesti ne eivät ole vaihtuneet: maailmassa näyttää olevan niin, että kun jokin isä- tai äitilinja kerran leviää alueelle, se harvoin sieltä täysin katoaa. Haploryhmien levinneisyydessä ei siis näytä olevan tyhjiä aukkoja. Kansat eivät siis vaihdu, vaan "rahvas" yleensä pysyy samana, ja uutta kieltä ja kulttuuria edustava valloittajayläluokka muuttaa sen eri kansaksi. (Tai sitten yläluokka voi myös sulautua rahvaaseen ja omaksua sen kielen ja identiteetin.)

Geenilinjojen vaellusten hahmottamisessa sitten olennaisen tärkeää on löytää alue, josta vanhakantaisimmat muodot löytyvät. Jos toisella alueella on vain jälkeläismuotoja, se on ollut vastaanottava alue eikä lähtöalue.

Itä- Uusimaahan ja Suomen Uusimaahan palaten; mitähän kielitiede ja dna-tutkimus kertoo alueesta?
Uudenmaan ja Itä- Uudenmaan alueen arkeologia täydentänee dna-tutkimustakin?

Saulo Kepsu on kartoittanut Uudenmaan asutushistoriasta kirjassaan Uuteen maahan. Se keskittyy Helsinkiin, mutta siinä käsitellään myös laajempia alueita ja mm. eri heimojen levittäytymistä alueelle juuri paikannimistön valossa.

DNA-tutkimusta ei alueelta taida vielä olla, osittain kai siksi koska se on sellainen sulatusuuni.

[Vetehinen]

Ei minun mielestä ole noin, vaan varhaisimmasta asutushistoriasta kertovat arkeologiset löydöt ja paikannimet.

Onhan se varmaan noin, mutta voikohan joitain kenties satunnaisesti myöhemmän ajan Uudellemaalle ja Itä-Uudellemaalla vaellellutta keräilijä- metsästäjää kutsua ainakaan
"pysyväksi asutukseksi"?

Suomessa tuskin on varsinaisia keräilijöitä koskaan asunut. Termi keräilijä taitaa tulla kopiona jostain afrikkalaisesta ympäristöstä. Ajatus on kai ollut, että me suomalaiset olemme kuin Afrikan keräilijät ja ruotsalaiset kuin Euroopan valkoiset. Marjojen ja sienien poimiminen tuskin tekee keräilijäksi. Talvioloissa keräily mahdotonta.

Metsästystä on tietenkin harjoitettu ja moni harjoittaa edelleen.

Metsästäjä-keräilijä on minusta myytti, jota on vahvistettu kehittelemällä suomalaisten muunkielisestä nimestä finn lähtösanaksi etsiä. Kaikki joita kutsuttiin nimellä finn olivat keräilijöitä. Pitää vain jättää huomiotta ja sopivasti unohtaa mm friisien kuningas Finn Folckwalda ja muut finn nimiset. Kukaan ei kai vakavissaan väitä, että Finn Folcwalda oli keräilijä. Lisäksi myytin rakentamiseen on sopinut mainiosti kansallismielinen ideologia, että svealaiset tulivat tyhjään maahan.

Metsästäjiä, kalastajia, karjanhoitajia ja viljelyä on harjoitettu. Viljelynkin historia Suomessa on todella pitkä. Kalastus on luultavasti ollut hyvin helppoa. Sen kun lappasi kalaa lohipadosta niin paljon kuin viitsi ottaa. Eikä metsästyskään ole ollut vaikeaa. Pienellä työllä on luultavasti saanut elintarpeet pitkäksi ajaksi ja vapaa-aikaa on ollut paljon.

Kalastus on varmaankin yksi syy miksi vanhimmat asuinpaikat ovat jokisuissa.

[Vetehinen]

Arkeologia ja genetiikka pääsevät varmastikin kauemmaksi ajassa taaksepäin. Mutta kielitiedettä olen sikäli ihmetellyt ajatellen sen kuitenkin pohjautuvan kirjoitettuun historiaan mm. paikannimien suhteen.

DNA-tutkimuksessa olen ihmetellyt, miten sen perusteella voidaan päätellä heimojen ja kansain vaelluksia jollain / joillain määrätyillä alueilla Euroopassakin.
Eivätkö nuo alueiden heimot ja kansat ole vaihtuneetkin moneen kertaan aikain saatossa?

Joskus näkee sellaista, että jokin haploryhmä nimetään tietyn kansan tai heimon tunnusmerkiksi. Minusta se on vajaata ajattelua. En usko, että ennen oli yhden haploryhmän kansoja tai heimoja sen enempää kuin nykyäänkään. Heimot ja kansat olivat ennenkin geneettisesti sekoittuneita. Osin sekoittuneempia kuin nykyään. On luultavasti ollut klaaneja, joilla on ollut sukulaisuussuhde klaanin sisällä, mutta se suhde on voinut olla myös langon ja vävyn välinen suhde eivätkä he ole verisukulaisia keskenään. Klaaneihin on saattanut voida liittyä täysin ulkopuolinenkin.

Geeneihin liittyy sellainen ilmiö kuin valikoituminen. Pienessä populaatiossa haploryhmä, jolla on pieni osuus, voi satunnaisesti muutamassa sukupolvessa tulla suureksi enemmistöksi. Tämän vuoksi nykyiset haploryhmien suhteet eivät kuvaa lainkaan entisiä suhteita, jotka ovat saattaneet olla aivan toiset. Arkeologisista ruumislöydöistä tehdyissä geenitesteissä löytyy usein nykyään hyvin harvinaisia haploryhmiä.

Paikannimet on jossain vaiheessa kirjoitettu, mutta niiden historia suullisena tietona voi olla todella kaukana. Miksi me suomalaiset sanomme Saksaksi maata, jossa asui saksonien heimo ja ranskalaiset nimittävät Saksaa alemaanien heimon mukaan? Tuossa nimessä näkyy pitkä historia. Ehkä 2000 vuotta vanha. Sama juttu nimityksellä Juutinrauma, joka kertoo yhä tänään, että juutit asuivat alueella ja nimitys tarkoittaa salmea tai virtaa. Emme voi mitenkään saada tuota nimeä muilta kansoilta, koska niillä ei ole tuota nimitystä. Tietääkseni vain meillä on.

Nimet myös muuttuvat. Esimerkiksi Kemiä on kutsuttu ennen toisella nimellä, sillä sen vanhin kirjallinen merkintä on Kymmen tai sinne päin. Minulla ei ole kirjaa nyt käsillä, jotta voisin tarkistaa tarkan muodon. Kuitenkin Kemin varhainen nimi viittaa samaan sanaan kuin nykyiset Kymi ja Kemiö.

Suomalaisia paikannimiä on tutkittu joskus täysin ilman mitään tieteellisyyttä. Esimerkiksi nimeä Hauho on selitetty germaaniseksi sanaksi, joka nykyään olisi hög, vaikka sanalla on täysin suomalainen merkitys alava maa ja havu. Hauhon vanhin kirjallinen maininta onkin Hafvu (ulkomuistista), joten sillä ei ole mitään tekemistä högin kanssa.

[Veikko Palvo]

Metsästäjä-keräilijä on minusta myytti, jota on vahvistettu kehittelemällä suomalaisten muunkielisestä nimestä finn lähtösanaksi etsiä. Kaikki joita kutsuttiin nimellä finn olivat keräilijöitä. Pitää vain jättää huomiotta ja sopivasti unohtaa mm friisien kuningas Finn Folckwalda ja muut finn nimiset. Kukaan ei kai vakavissaan väitä, että Finn Folcwalda oli keräilijä. Lisäksi myytin rakentamiseen on sopinut mainiosti kansallismielinen ideologia, että svealaiset tulivat tyhjään maahan.

Kalastus on varmaankin yksi syy miksi vanhimmat asuinpaikat ovat jokisuissa.

No, käytetään erätaloudesta vain metsästäjä-sanaa ja rannikolla rantasvealaisetkin ovat oletettavasti kalastelleet. Käytän "rantaruotsalainen"-nimitystä ilman negatiivistä merkitystä, jollainen sille joskus annetaan.
Kaukiainen Virolahden historiassa sanoo rannikolle muuttaneiden olleen rantaruotsalaisia ja Suomenlahden eteläpuoleltakin tulleita "virolaisia" ja jälkimmäisten sanotaan etsineen uusia metsästysmaitakin.
Haminan
Pointsilan mm. kirjoitetaan saaneen nimensä Nils Hermanninpoika Poitzista, joka sai Pommerista tulleena rälssioikeudet 18.10.1463 Norspyy/ Norsbyyhyn ja Grotilaan.
Kotkan
Mussalon nimen sanotaan alunperin olleen Mustasaari tai Mustasalo, ruots. Mussalö.

Viittaisikohan
Mustasaari- nimi kaskiviljelyyn, jonka sanotaan levinneen Suomeen n. 2300 eKr ja olleen yleisin viljelymenetelmä 1800-luvulle asti ja kaskeamista sanotaan harjoitetun myöskin peltoviljelyn rinnalla, sillä kaskesta saatiin 10-kertainen sato.
Ensimmäiseksi
kaskiviljelyn sanotaan levinneen Laatokan ja Suomenlahden rannikoille.
Ja
kaskikulttuurialueen väkiluvun kirjoitetaan olleen pienen, korkeintaan 12 ihmistä neliökilometria kohden, pitäneeköhän paikkansa?
Ja
samaan aikaan sanotaan harjoitetun erätalouttakin ilman vakituista ja pysyvää asuinpaikkaa.

Veikko Palvo

[Vetehinen]

No, käytetään erätaloudesta vain metsästäjä-sanaa ja rannikolla rantasvealaisetkin ovat oletettavasti kalastelleet.

Minusta erätalous on hyvä sana kuvaamaan yhtä muinaista talouden muotoa. Maatalous on toinen ja karjatalous vielä päälle.

Viittaisikohan
Mustasaari- nimi kaskiviljelyyn, jonka sanotaan levinneen Suomeen n. 2300 eKr ja olleen yleisin viljelymenetelmä 1800-luvulle asti ja kaskeamista sanotaan harjoitetun myöskin peltoviljelyn rinnalla, sillä kaskesta saatiin 10-kertainen sato.

Ajatteletko että väri musta tulisi kaskesta?

Musta ja valkoinen ovat hyvin tavallisia paikkojen nimeämisaiheita. Ne saattavat olla lähekkäin niin, että yksi saari on valkea ja toinen musta.

Ja kaskikulttuurialueen väkiluvun kirjoitetaan olleen pienen, korkeintaan 12 ihmistä neliökilometria kohden, pitäneeköhän paikkansa?

Suomen nykyinen asuintiheys on kai 16 henkilöä neliökilometrille.

12 henkilöä per neliökilometri merkitsee yhtä tai kahta perhettä neliökilometrilla. Jos kaskettaessa tuollaiseen päästiin, niin ilman muuta kaskiviljelyä harjoittavalla perheellä oli vakinainen asuinpaikka. Etäisyys kaskeen oli aina pieni.

Ja samaan aikaan sanotaan harjoitetun erätalouttakin ilman vakituista ja pysyvää asuinpaikkaa.

Jo kivikaudella Suomessa rakennettiin hirsitaloja. Muistaakseni Saarijärveltä on löydetty kivikautisen hirsitalon pohja.

Tuntuu todella oudolta puhua rautakautisesta asutuksesta, että sillä ei ollut pysyvää ja vakinaista asuinpaikkaa. Ikään kuin oletetaan, että hirsirakentaminen olisi loppunut.

Viljaa on viljelty tietääkseni myöskin kivikaudelta alkaen. Kun hirsitalojakin on tehty silloin, niin asutuksen on täytynyt olla "pysyvää".

Niitä asuinpaikkoja on kai vain löydetty vähän. Kuten wejoja kertoi, ei Museovirastoa tunnu paljon kiinnostavankaan etsiä.

[lentava kirvesmies]

Miten määritellään pysyvä asutus? Edellyttääkö se kiinteää asumusta, tai peltoviljelyä.

Kodassa ja jurtassa auminenhan ei ole kiinteässä asumuksessa asumista, sillä ne kasataan nippuun ja siirretään paikkaa. Sensijaan esimerkiksi hirsitalohan on pysyvä asumus, kunnes se syystä tai toisesta hylätään, kun se on tullut elinkaarensa päähän. Silloin rakennetaan uusi, tai siirretään jostakin vanha runko. Kuinka paljon silloin saa rakennuspaikoilla olla välimatkaa, että se vielä luettaisiin kiinteäksi asumiseksi; kymmenen metriä, vai jotakin muuta, vaikkapa kymmenen kilometriä.

Eronahan kodassa ja hirsitalossa asumisessa on vain kierron nopeus. Aivan samoin kuten voi olla kaskiviljelyksen ja vuoroviljelynkin välillä.

Minun vaatimattoman käsityskykyni mukaan, pysyvä asutus tarkoittaa jonkin alueen olleen asuttuna, enemmän tai vähemmän katkeamatta. Huolimatta siitä mitä elinkeinoa on harjoitettu. Tai huolimatta siitä mikä on asunnon elinkaaren pituus.

Mongoliakin on pysyvästi asuttua, vaikka perheet jurttineen kulkevat. UlanBator on pysyvästi asuttu, vaikka siellä ei juuri kiinteää viljelyä harjoiteta.

[Vetehinen]

Miten määritellään pysyvä asutus? Edellyttääkö se kiinteää asumusta, tai peltoviljelyä.

Kodassa ja jurtassa auminenhan ei ole kiinteässä asumuksessa asumista, sillä ne kasataan nippuun ja siirretään paikkaa. Sensijaan esimerkiksi hirsitalohan on pysyvä asumus, kunnes se syystä tai toisesta hylätään, kun se on tullut elinkaarensa päähän. Silloin rakennetaan uusi, tai siirretään jostakin vanha runko. Kuinka paljon silloin saa rakennuspaikoilla olla välimatkaa, että se vielä luettaisiin kiinteäksi asumiseksi; kymmenen metriä, vai jotakin muuta, vaikkapa kymmenen kilometriä.

Eronahan kodassa ja hirsitalossa asumisessa on vain kierron nopeus. Aivan samoin kuten voi olla kaskiviljelyksen ja vuoroviljelynkin välillä.

Minun vaatimattoman käsityskykyni mukaan, pysyvä asutus tarkoittaa jonkin alueen olleen asuttuna, enemmän tai vähemmän katkeamatta. Huolimatta siitä mitä elinkeinoa on harjoitettu. Tai huolimatta siitä mikä on asunnon elinkaaren pituus.

Mongoliakin on pysyvästi asuttua, vaikka perheet jurttineen kulkevat. UlanBator on pysyvästi asuttu, vaikka siellä ei juuri kiinteää viljelyä harjoiteta.

Nykyajan terminä pysyvä asutus tai pysyvä asuminen taitaa tarkoittaa, että paikka on asuttu ympäri vuoden erotukseksi loma-asumisesta.

Minusta historiallisessa merkityksessä pysyvä asuminen -termistä pitää luopua. Termi on kehitelty poliittisiin tarkoituksiin. Ruotsalainen luodolla kalastaja nimettiin pysyväksi asujaksi ja suomalainen jokisuun asukas keräilijäksi, joka asui kodassa. Tämä on käsittääkseni se mielikuvien muokkaus, joka liittyy "pysyvään asutukseen", joka on tietääkseni vain Suomessa käytetty termi.

Asutusta joko oli tai ei ollut. Sitä mieltä minä olen.

Jos joku haluaa puolustella "pysyvää asutusta" niin siitä vaan selittämään mitä se tarkoittaa historiallisesti.

[Klaus Lindgren]

Pohtiessaan termiä "pysyvä asutus" Vetehinen tuntuu nyt haukkuvan väärää puuta. Olen aivan samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että oli se pysyvää asutusta kiertelevämpikin elämäntapa, mutta Vetehisen kuvailemaa eroa "keräilijöinä" kodassa asuviin suomalaisiin ja pysyvästi asuviin ruotsalaisiin en ole missään nähnyt, liekä Vetehinen itsekään. Sen sijaan samainen erotus on tehty suomalaisten ja saamelaisten välille koko Suomen asutushistorian osalta. Jokainen historiaa harrastava lienee nähnyt karttoja Suomen asutuksesta, joissa kuvaillaan, miten "asutus" levisi "asumattomiin" erämaihin, aivan kuin saamelaisia ei olisi Kuusamon eteläpuolella koskaan ollutkaan. Toisin sanoen Vetehisen värikkäästi kuvailemaa erottelua "primitiivisiin" nomadeihin ja "kehittyneisiin" viljelijöihin ei ole tehty ruotsalaisten ja suomalaisten välille, vaan suomalaisten ja saamelaisten välille. Samalla on voitu unohtaa vaikkapa sekin tosiasia, että esimerkiksi Pernajassa on asunut ruotsinkieluisiä kauemmin kuin vaikkapa Ähtärissä suomenkielisiä.