Suomen ja Saksan voimasuhteet 1941
Lähetetty: 21.12.08 18:49
Taloudellinen mittakaavaero Jatkosodan alla
Saksa oli väestöltään yli 20 kertaa Suomea suurempi. Lisäksi Saksa liittolaisineen dominoi Eurooppaa; se oli vallannut mm Ranskan, Benelux-maat ja Norjan halliten merkittävästi omiaan suurempia taloudellisia voimavaroja.
Bruttokansantuote henkeä kohti suurempi kuin Suomessa ja sotilasmenojen osuus kansantuotteesta oli jo rauhan aikana ollut suuri. Voimakkaaseen asevarusteluun käytetty aika Saksassa oli kieltämättä lyhyt, mutta pohjatyötä oli tehty jo ennen Hitlerin valtaannousua ja kaikki aseet olivat uudenaikaisia.
Sotilaallinen voima pohjautuu oleellisesti taloudellisen ja väestöllisen voimaan. Suuruusluokkana Saksa oli 50, jopa 100 kertaa Suomea voimakkaampi. (Sama suuruusluokkaero kuin mitä on USA:n ja Suomen välillä tänä päivänä.)
Sen sijaan divisioonien ja tykkien mukaan laskettuna ero oli merkittävästi pienempi. Suurena teollisuusmaana Saksalla oli kuitenkin "rajattomasti" reservejä ja kyky rakentaa kokonaan uutta sotavoimaa, mitä mahdollisuutta Suomella ei ollut.
Kansallissosialistien rotuoppeihin - asenteisiin - pohjautuvat erot
Saksassa valta oli ehdottoman tiukasti poliittisen johdon käsissä. Se oli korottanut poliittisen aatteen, kansallissosialismin, uskonnon asemaan. Hyötynäkökulmien vuoksi se saattoi solmia epäpyhiä alliansseja (Molotovin-Ribbentroppin sopimus), mutta muutoin noudatti sitä sokeasti aina sodan loppuun asti.
Saksan poliittisen eliitin silmissä suomalaiset - toisin kuin norjalaiset ja ruotsalaiset - eivät olleet arjalaisia vaan alempiarvoisia saksalaisten rinnalla. Suomen vähämerkityksellisyys tuli esiin Saksan ja Neuvostoliiton etupiirijaossa.
Välirauhan loppupuolella Suomi oli sinällään mitätön maa, jota kyllä siedettiin sen hyödyllisyyden ansiosta, mutta jolla natsi-ideologian silmissä ei sinällään ollut olemassaolon oikeutusta.
Saksan hyötynäkökulmia Suomeen sodan alla:
- Petsamon nikkeli
- Ruotsin malmikenttien ja -kuljetusten läheisyys
- kyky sitoa neuvostojoukkoja
- Muurmanskin sataman läheisyys
- Leningradin läheisyys
Suomen ja Saksan suhteet
Edellä esitettyä taustaa vasten Saksaa ja Suomea ei voi pitää tasaveroisina kumppaneina. Suomi ei ollut itsenäinen maa, joka olisi vapaasti voinut tehdä omat päätöksensä ja jonka mielipiteet Saksa olisi automaattisesti ottanut huomioon.
Tällä on merkitystä, kun tarkastellaan erillissota / liittolaisuus kysymystä tai salaisia aseveljiä. Suomi oli yksinkertaisesti liian mitätön ollakseen varteenotettava tekijä. Suomen osa oli ottaa vastaan se, mitä Saksa kulloinkin tarjosi.
Vertailupohjaa antaa Kekkosen ajan suomettunut Suomi Neuvostoliiton varjossa. Saksan suhteen Suomi oli vielä avuttomampi.
Saksa oli väestöltään yli 20 kertaa Suomea suurempi. Lisäksi Saksa liittolaisineen dominoi Eurooppaa; se oli vallannut mm Ranskan, Benelux-maat ja Norjan halliten merkittävästi omiaan suurempia taloudellisia voimavaroja.
Bruttokansantuote henkeä kohti suurempi kuin Suomessa ja sotilasmenojen osuus kansantuotteesta oli jo rauhan aikana ollut suuri. Voimakkaaseen asevarusteluun käytetty aika Saksassa oli kieltämättä lyhyt, mutta pohjatyötä oli tehty jo ennen Hitlerin valtaannousua ja kaikki aseet olivat uudenaikaisia.
Sotilaallinen voima pohjautuu oleellisesti taloudellisen ja väestöllisen voimaan. Suuruusluokkana Saksa oli 50, jopa 100 kertaa Suomea voimakkaampi. (Sama suuruusluokkaero kuin mitä on USA:n ja Suomen välillä tänä päivänä.)
Sen sijaan divisioonien ja tykkien mukaan laskettuna ero oli merkittävästi pienempi. Suurena teollisuusmaana Saksalla oli kuitenkin "rajattomasti" reservejä ja kyky rakentaa kokonaan uutta sotavoimaa, mitä mahdollisuutta Suomella ei ollut.
Kansallissosialistien rotuoppeihin - asenteisiin - pohjautuvat erot
Saksassa valta oli ehdottoman tiukasti poliittisen johdon käsissä. Se oli korottanut poliittisen aatteen, kansallissosialismin, uskonnon asemaan. Hyötynäkökulmien vuoksi se saattoi solmia epäpyhiä alliansseja (Molotovin-Ribbentroppin sopimus), mutta muutoin noudatti sitä sokeasti aina sodan loppuun asti.
Saksan poliittisen eliitin silmissä suomalaiset - toisin kuin norjalaiset ja ruotsalaiset - eivät olleet arjalaisia vaan alempiarvoisia saksalaisten rinnalla. Suomen vähämerkityksellisyys tuli esiin Saksan ja Neuvostoliiton etupiirijaossa.
Välirauhan loppupuolella Suomi oli sinällään mitätön maa, jota kyllä siedettiin sen hyödyllisyyden ansiosta, mutta jolla natsi-ideologian silmissä ei sinällään ollut olemassaolon oikeutusta.
Saksan hyötynäkökulmia Suomeen sodan alla:
- Petsamon nikkeli
- Ruotsin malmikenttien ja -kuljetusten läheisyys
- kyky sitoa neuvostojoukkoja
- Muurmanskin sataman läheisyys
- Leningradin läheisyys
Suomen ja Saksan suhteet
Edellä esitettyä taustaa vasten Saksaa ja Suomea ei voi pitää tasaveroisina kumppaneina. Suomi ei ollut itsenäinen maa, joka olisi vapaasti voinut tehdä omat päätöksensä ja jonka mielipiteet Saksa olisi automaattisesti ottanut huomioon.
Tällä on merkitystä, kun tarkastellaan erillissota / liittolaisuus kysymystä tai salaisia aseveljiä. Suomi oli yksinkertaisesti liian mitätön ollakseen varteenotettava tekijä. Suomen osa oli ottaa vastaan se, mitä Saksa kulloinkin tarjosi.
Vertailupohjaa antaa Kekkosen ajan suomettunut Suomi Neuvostoliiton varjossa. Saksan suhteen Suomi oli vielä avuttomampi.