Pakanallinen reaktio Suomen varhaishistoriassa

[Vetehinen]

Hei!

Alkaa väittely mennä sen verran turhanpäiväiseksi, että haluan puhaltaa pelin poikki. Nimimerkki Vetehinen lukekoon nyt ne Jaakko Häkkisen antamat lähteet ja kertokoon sitten mielipiteensä niiden pohjalta.

Yst. terv.
Annastiina

En voi auttaa. Häkkinen tietää itse parhaiten, mitä hän pitää perusteena väitteelleen, enkä minä ala arvailemaan hänen perusteluitaan lukemalla artikkelit ja yrittämällä keksiä, mikä asia on Häkkisen peruste. Hän kertokoon itse mikä artikkeleissa on perustetta ja todistetta jos haluaa.

[Jaakko Hakkinen]

En voi auttaa. Häkkinen tietää itse parhaiten, mitä hän pitää perusteena väitteelleen, enkä minä ala arvailemaan hänen perusteluitaan lukemalla artikkelit ja yrittämällä keksiä, mikä asia on Häkkisen peruste. Hän kertokoon itse mikä artikkeleissa on perustetta ja todistetta jos haluaa.

Valitettavasti toimintasi täyttää hankitun tietämättömyyden kriteerit. Ketään ei luonnollisestikaan voi pakottaa kasvattamaan tietämystään aiheesta, mutta toivottavasti sentään rehellisesti tunnustat että haluat mieluummin uskoa kuin tietää.

Pakanallista reaktiota on käsitellyt mm. Unto Salo kirjassa Muinainen Kalanti. Aiemmin kristillisten hautausten tilalla nähdään paluu pakanallisiin tapoihin; ajoitukset vastaavat ensimmäisen ristiretken jälkeistä aikaa.

[einoensio]

Liittyen pakanalliseen reaktioon olen joutunut myös pähkäilemään sanojen "häme" ja "tavast" alkuperää. Häme on kuulemma saamelaisperäinen paikannimi. En tunne sen etymologiaa, mutta minulla on ajatuksia "tavast" sanan alkuperästä. Voisiko se liittyä Itämeren ja Suomenlahden orjakauppaan? Varhaisin tunnettu muoto on "tafastlont". Voisiko "Tafstalont" tarkoitta paikkaa tai aluetta josta olisi otettu orjia. Voisiko "tafasthus" merkitä orjataloa, orjien pitopaikkaa? Voisiko "tafast" merkitä kiinniottamista, siis orjien kiinniottamista. Perustelen ajatusta sillä että koska orjuus kiellettiin 1300-luvulla niin sitä on ollut. Orjakauppa kuului idätiehen. Kun viikingti matkasivat bysanttiin niin mikä olisi ollut helpompi tapa hankkia myyntitavaroita kuin ottaa orjia soutumiesten apulaisiksi. Bysantista orjista sai hyvän hinnan hopeassa. Tavast paikannimi ryppäitä on Suomenlahden rannikolla ja erityisesti itäpohjukassa. Tavast paikannimiä löytyy myös sisämaasta. No niin, kieliasiantuntijat, mikä on teidän pähkäilyjenne lopputulos? Mikä on tavast-sanan etymologia?

[Klaus Lindgren]

En ole kielihistorian tuntija, mutta joitain kommentteja voin toki antaa. Ymmärtääkseni vallitsevien teorioiden mukaan sekä "häme" että "saame" ovat samaa balttilaista juurta, samaa kuin balttien sana "žeme", "maa". Mitä taas sanaan "tavast" tulee, niin sen alkuperää on näemmä yritety selvittää, mutta kuten niin usein käy muinaisuuksia tutkiessa, asiasta ei ole kovin hyvää tietoa saatavilla. Teoriassa "ta fast" – "tavast" on se heikkous, että se perustuu nykyruotsiin eikä tuhannen vuoden takaiseen, varsin erilaiseen kielimuotoon.

[Jaakko Hakkinen]

No niin, kieliasiantuntijat, mikä on teidän pähkäilyjenne lopputulos? Mikä on tavast-sanan etymologia?

Ei aavistustakaan. Kiinniottamiseen se ei voine liittyä, koska alueen nimessä osat olisivat kai eri järjestyksessä: Fast-tagning-land, 'Kiinniottomaa'. Jos se olisi muinaisruotsissa ollut vielä läpinäkyvä nimi, se ei olisi kaiketi päässyt hämärtymäänkään. Siksi se saattaisi olla ruotsalaisille vieraasta aineksesta muodostunut nimitys, eli lainattu joiltakuilta muilta: paikannimestä, henkilönnimestä, valmiista kansannimestä...

Todennäköisin syin nimityksen voitaisiin olettaa juontuvan alueelta, jossa ruotsalaiset ensi kertaa tapasivat hämäläisiä, mutta ainakaan suomen kielen pohjalta ei mitään sopivaa sanaa tai paikan- tai henkilönnimeä näytä löytyvän.

[Hannu]

Jalmari Jaakkola (1885-1964) esitti, että tavast-sana "voisi olla johdannainen muoto sanasta tavata ja merkitä tapailijaa eli henkilöä, joka usein tai säännöllisesti tapaa varsinkin vieraita. Tämä edellyttää vuorostaan, että on ollut vanhoja Tavast- alkuisia tapaamis-, liikenne- ja kauppapaikkoja, jotka ovat voineet antaa nimelle yleismerkityksen".
Minä pidän näistä yksinkertaisista ja johdonmukaisista selityksistä. Joskus tuntuu kuin nykyaikaisten kielitieteilijöiden koukeroinen johdanto mystillisiin alkukieliin menee usein jo alusta alkaen pieleen. Onkohan se kunnianhimokas sensaationhalu, joka saa nykyiset tutkijat unohtamaan talonpoikaisjärkensä ja sokeaksi sille, mikä juuri on nenän edessä?

[Jaakko Hakkinen]

Minä pidän näistä yksinkertaisista ja johdonmukaisista selityksistä. Joskus tuntuu kuin nykyaikaisten kielitieteilijöiden koukeroinen johdanto mystillisiin alkukieliin menee usein jo alusta alkaen pieleen. Onkohan se kunnianhimokas sensaationhalu, joka saa nykyiset tutkijat unohtamaan talonpoikaisjärkensä ja sokeaksi sille, mikä juuri on nenän edessä?

Ihan hyvä provokatiivinen aiheavaus. Kielitiede on edistynyt sadassa vuodessa niin paljon, ettei satunnainen samannäköisyys enää riitä perusteeksi. Se "alkukielten mystillisyys" karisisi sinultakin, jos tutustuisit kielitieteen metodeihin - suosittelen esim. Tapani Lehtisen tuoretta ja pitkään kaivattua kirjaa Kielen vuosituhannet. Suomen kielen kehitys kantauralista varhaissuomeen. (SKS 2007)

Ja mitä tulee pieleenmenoon jo alusta, niin moinen väite vaatisi kyllä konkreettisia esimerkkejä tuekseen. Talonpoikaisjärki päätyy usein ns. kansanetymologiaan, joka ei kestä todellisen kielitieteellisesti perustellun selityksen rinnalla:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kansanetymologia

Jalmari Jaakkola (1885-1964) esitti, että tavast-sana "voisi olla johdannainen muoto sanasta tavata ja merkitä tapailijaa eli henkilöä, joka usein tai säännöllisesti tapaa varsinkin vieraita. Tämä edellyttää vuorostaan, että on ollut vanhoja Tavast- alkuisia tapaamis-, liikenne- ja kauppapaikkoja, jotka ovat voineet antaa nimelle yleismerkityksen".

Muutama ongelma voidaan heti osoittaa:
- Suomen kielessä tai murteissa ei tunneta tuollaista tekijäjohdosta.
- Tavast-nimet ovat kielirajan lähellä ja ruotsalaisten antamia; nimien suomalainen vastine on aina jotain muuta kuin Tavast-alkuinen.

Semanttisesti selityksessä ei olisi vikaa - jos vain ruotsalaiset kutsuisivat hämäläisiä nimityksellä "tuttava" tai "tapaaja".