Kuten hyvin tiedetään niin Suomen varhaishistoriaan on aikojen saatossa päässyt pujahtamaan virheita ja perusteettomia käsityksiä. Näkyvin niistä lienee piispa Henrikin muistohaudan kuparilaattojen kertomus. Tykit eivät kuuluneet ns ensimmäisen ristiretken arsenaaliin. Mutta asiaan. Piispa Henrikin legendasta ja surmavirrestä on aikojen saatossa vedetty vääriä historiallisia johtopäätöksiä. Lalli ja Kerttu sekä Lallin veljet on nostettu syyllisiksi vaikka kysessä ei ollutkaan pelkästään heidän henkilökohtainen pakanallinen reaktio. Mutta miksi surmavirren kirjoittaja ei ole huomannut pakanallista reaktiota? Olihan pakanallinen reaktio myös Ruotsissa kun Uhri-Sven nousi Ruotsin viimeiseksi pakanakuninkaaksi.
Tehtiinkö Lallista ja Kertusta syyllisiä jotta nämä kantaisivat syyllisyyden jotta muu seurakuntaväki voitasiin vapauttaa pakanallisen reaktion syyllisyydestä? Jos vihollinen uhkaa ja hyökkää niin kyllä kansa nousee vastarintaan. Niin se teki myös silloin kun Ruotsin kuninkaat olivat asialla. Ei kai siitä ole mitään epäselvyyttä. Kyseessä on siis ollut laajempi pakanallinen reaktio. Vai minkä vuoksi Ruotsin kuninkaan piti tehdä sota- eli ristiretkiä. Mutta miksi kirkko ja historioitsijat ovat vaienneet tästä laajasta poliittisesta ja läntisen hyökkääjän vastaisesta liikehdinnästä mitä voidaan kuvata käsitteellä "pakanallinen reaktio"? Johtuiko se kirkon vai historioitsijoiden ujoudesta? Vai olisiko se voinut johtua historian kirjoittajien vallanpitäjiä kohtaan tuntemasta pelosta? Jos historian kirjoittaja olisi kirjoittanut totuudenmukaisesti pakanallisesta reaktiosta niin mitä siitä olisi voinut seurata, siis kirjoittajalle? Millä tavalla pakanallinen reaktio voisi selittää Suomen varhaishistoriaa?