Kuinka onkin onnistunut mahduttamaan lyhyeen lauseeseen kaksi asiavirhettä. Viapori rakennettiin tunnetusti Ranskan osoittamilla varoilla, mutta en ole missään muualla nähnyt tätä nimitettävän Ruotsin poliitikkojen lahjomiseksi. Vapaudenajalla Ranska ja Venäjä tosin sekaantuivat toistuvasti myös lahjuksia jakamalla Ruotsin poliittiseen elämään, mutta Viaporia ei rakennettu lahjuksilla vaan suurpoliittisessa tarkoituksessa myönnettyjen avustusten, subsidioiden, myöntämisellä. Tämähän oli Ranskan Ruotsin-politiikan perinne jo suurvaltakaudelta.Suomenlinna rahoitettiin aikanaan niillä kultatynnyreillä, joilla Ranska lahjoi Ruotsin poliitikot.
Sitten ne kultatynnyrit. Tarkka näkyy luulevan, että kysymys oli konkreettista, kultaa kukkuroillaan olevista tynnyreistä. Merkillisempää on,että aikakauden spesialisti Matti Klinge kirjoittaa tuoreessa kirjassaan Napoleonin varjo. Euroopan ja Suomen murros 1795 - 1815 (Otava 2009) samaan tapaan:
Ja vähän edempänä Klinge edelleen puhuu "Ranskan kullasta".Ranska maksoi parinkymmenen vuoden aikana - - 90 tynnyriä kultaa Ruotsin varustautumiseen, mikä summa lienee lähes kokonaan sijoitettu Viaporin rakentamiseen."
Vastaavia poimintoja voisi jatkaa pitkällekin. Esim. Jussi T. Lappalainen puhuu "huikeasta 90 kultatynnyrin avustuksesta" teoksessa: Suomen sodan historia 1808 - 1809. SKS/Karttakeskus 2008
Olisikohan näiltä oppineilta herroilta aikanaan livahtanut ohi silmien sellainen klassinen perusteos kuin Heckscherin De svenska penning-, vikt och måttsystemen tai sitten pitkään yliopistoissakin käytetty Sten Carlssonin -Jerker Rosénin jykevä yleisesitys Svensk historia I-II. Niistä olisi helposti voinut poimia tiedon, että vanhassa Ruotsin valtakunnassa käsite tunna guld oli puhtaasti laskennallinen yksikkö, jota käytettiin todella suurista rahasummista, nimittäin 100 000 hopeataalarista. Näin Ranskan Ruotsin puolustus- (ja ehkä ennen muuta hyökkäystarkoituksiin) vapaudenajalla osoittamat subsidiot olisivat nousseet noin ykdeksään miljoonaan hopeataalariin.
Myönnettäköön lopuksi: esille ottamani asia ei merkitykseltään ole suuren suuri, mutta allekirjoittaneen mielestä on todella harmillista, miten velttoa ja slarvia tekstiä ns. eturivin historioitsijatkin kirjoittavat.