Saksalaisten it-lauttojen miehistöhän koostui Luftwaffen, eli Saksan ilmavoimien henkilöstöstä. Todennäköisesti juuri Luftwaffen ilmatorjuntajoukkojen miehistä. Tämähän on varsin helppo päätellä jo valokuvamateriaalin perusteella, esim:
http://heninen.net/view.cgi?P=p7.jpg&F=laatokka&B=0&L=2
Valokuvaan liittyen, tunnistaako kukaan tuota kuvassa näkyvää suomalaista upseeria? Minusta hän vaikuttaa olevan ilmatorjunta-aselajin eversti.
-
Ilmo Kekkonen
- Viestit: 678
- Liittynyt: 16.12.07 09:09
Re: Kenraali Talvela ja Laatokan seikkailu
Jaa-a. Kuvan upseeri on kyllä eversti ja jostain tykistöaselajista. Veikkaisin 50 % varmuudella, että kyseessä on eversti Eino Järvinen. Jos siis joku upseeri on Suhon retken "isä", niin se on Järvinen, ei suinkaan Talvela. Tämä kyllä innostui asiaan ja antoi apuaan kaluston hankinnassa. Järvisestä (1896-1955) tuli sodan aikana kenraalimajuri ja kenraaliluutnantti 1951. Hän oli lopuksi merivoimien komentaja ja meripuolustuklsen tarkastaja. Hänellä oli laaja koulutus takanaan Italiassa 1920-25, joten hän lienee kyennyt sujuvasti keskustelemaan italialaisten aseveljiensä kanssa. Asia on voinut olla Välimeren miehille jonkin tason yllätys.
Talvelan kiinnostus meritoimintaan Laatokalla voi osaltaan selittyä sillä, että hän oli Rannikkotykistörykmentti 2:ssa patteriston komentajana Viipurinlahdella 1920 ja Rannikkotykistön esikuntapäällikkönä 1923-24. Voi olla, että aktiivinen toiminta Laatokalla viehätti tulisieluista heimosoturia, joka oli juuri vallannut pitkän pätkän järevn itärantaa.
Talvelan kiinnostus meritoimintaan Laatokalla voi osaltaan selittyä sillä, että hän oli Rannikkotykistörykmentti 2:ssa patteriston komentajana Viipurinlahdella 1920 ja Rannikkotykistön esikuntapäällikkönä 1923-24. Voi olla, että aktiivinen toiminta Laatokalla viehätti tulisieluista heimosoturia, joka oli juuri vallannut pitkän pätkän järevn itärantaa.
Jalkaväenkenraali Paavo Talvela
Salmin Mantsinsaari 2 x 152 mm Canet-tykkeineen ja Lunkulansaaren pohjoisosa
pysyivät suomalaisten hallussa Talvisodan loppuun saakka.
RTR 3.:n komentaja eversti Eino Järvisen komentopaikka oli Valamossa.
Siebel-ilmatorjuntalautoista
on ainakin yksi jäänyt suomalaisille, sellainen oli suojaamassa Mantsin evakuointia
6/7 1944 yöllä. Suojaamassa oli klo 01.25 - 03.45 myöskin Brewster Buffalo-hävittäjälentokoneita Häv.Lentolaivue 26.:sta.
-----------
Talvela neuvotteli kesällä 1939 Suomen selluloosayhdistyksen johtajana Washingtonissa Suomelle lainan, jota Cajanderin hallitus ei ottanut.
Neuvostoliiton hyökättyä 31/11-39 Paavo Talvela johti everstinä Talvisodan ensimmäistä torjuntavoittoon päättynyttä Tolvajärven taistelua.
Kenr.ltn P.Talvela määrättiin 14/6 1944 Aunuksen ryhmän komentajaksi, NL:n hyökkäys alkoi 21/6-44.
Puna- armeijan hyökkäys torjuttiin Loimolassa ja Nietjärven taistelussa.
-----------
Mannerheim lähetti Paavo Talvelan rintaman vakiinnuttua taas Saksaan 7/ 1944 ja
Talvela palasi Suomeen elo-/syyskuun vaihteessa -
Suomen selluloosayhdistyksen johtajan paikalle.
Presidentti Urho Kekkonen - Aunuksen retken 1919 värvääjä Kajaanissa - korotti
Paavo Talvelan jalkaväenkenraaliksi 1966.
-----------
Paavo Talvela oli ennen Selluloosyhdistyksen johtajuutta osakkaana Suomi-filmi Oy:ssä
äänifilmien juuri tullessa Suomessa markkinoille. Pula-aikana Talvelakin menetti filmiyhtiöön sijoittamansa rahat, oli muistaakseni Suomi Filmin apulaisjohtajana.
Mitähän filmejä Talvelan aikana filmattiin ?
Veikko Palvo
pysyivät suomalaisten hallussa Talvisodan loppuun saakka.
RTR 3.:n komentaja eversti Eino Järvisen komentopaikka oli Valamossa.
Siebel-ilmatorjuntalautoista
on ainakin yksi jäänyt suomalaisille, sellainen oli suojaamassa Mantsin evakuointia
6/7 1944 yöllä. Suojaamassa oli klo 01.25 - 03.45 myöskin Brewster Buffalo-hävittäjälentokoneita Häv.Lentolaivue 26.:sta.
-----------
Talvela neuvotteli kesällä 1939 Suomen selluloosayhdistyksen johtajana Washingtonissa Suomelle lainan, jota Cajanderin hallitus ei ottanut.
Neuvostoliiton hyökättyä 31/11-39 Paavo Talvela johti everstinä Talvisodan ensimmäistä torjuntavoittoon päättynyttä Tolvajärven taistelua.
Kenr.ltn P.Talvela määrättiin 14/6 1944 Aunuksen ryhmän komentajaksi, NL:n hyökkäys alkoi 21/6-44.
Puna- armeijan hyökkäys torjuttiin Loimolassa ja Nietjärven taistelussa.
-----------
Mannerheim lähetti Paavo Talvelan rintaman vakiinnuttua taas Saksaan 7/ 1944 ja
Talvela palasi Suomeen elo-/syyskuun vaihteessa -
Suomen selluloosayhdistyksen johtajan paikalle.
Presidentti Urho Kekkonen - Aunuksen retken 1919 värvääjä Kajaanissa - korotti
Paavo Talvelan jalkaväenkenraaliksi 1966.
-----------
Paavo Talvela oli ennen Selluloosyhdistyksen johtajuutta osakkaana Suomi-filmi Oy:ssä
äänifilmien juuri tullessa Suomessa markkinoille. Pula-aikana Talvelakin menetti filmiyhtiöön sijoittamansa rahat, oli muistaakseni Suomi Filmin apulaisjohtajana.
Mitähän filmejä Talvelan aikana filmattiin ?
Veikko Palvo
Paavo Talvela USA:ssa 1939
Itävalta liitettiin Saksaan 3/1938 ja 14/4-38 Boris Jartsev esitti ensimmäiset NL:n ehdotukset Suomelle. M.Litvinov esitti ehdotuksensa 5/1939 ja Boris Jartsev ja
lähettiläs Boris Stein Helsingissä.
Suomenlahden saaret, Ahvenanmaa, Repola, Porajärvi, Kannas olivat esillä.
------------------
Suomen selluloosayhdistyksen johtaja ja Taloudellisen puolustusneuvoston
http://www.huoltovarmuus.fi/organisaati ... 1940-1945/
varapuheenjohtaja Paavo Talvela sai Puolustusneuvoston puh.johtajalta Mannerheimiltä tehtäväksi myös sotilaallisia asioita Talvelan lähtiessä 3/ 1939
USA:han.
Talvela tapasi useaan otteeseen mm. apulaisulkoministeri Sumner Wellsin, joka
oli läsnä myös Washingtonissa 12/6-39 P.Talvelan pitäessä puheen Suomen tilanteesta:
-Venäjän ja Saksan intressit Suomessa näiden maiden keskinäisessä sodassa.
-P.Talvela oletti, ettei Suomi joudu kohtaamaan yksin Neuvostoliiton tai Saksan hyökkäystä.
(Tämä olettamus osoittautui vääräksi Neuvostoliiton hyökätessä 31/11 1939
Stalinin ja Hitlerin tehtyä keskinäisen sopimuksen etupiirijakoineen)
-Paavo Talvela oletti Suomella olevan edellytykset tehdä vihollisen hyökkäys Suomeen sille niin kalliiksi, ettei se siihen ilman erittäin pakottavaa syytä ryhtyisi.
--------
Lähettiläs Procopé ja Paavo Talvela järjestivät Suomelle puolustustarkoituksiin lainan,
jota Cajanderin hallitus kieltäytyi ottamasta - koska se ei uskonut sodan uhkaavan.
Palattuaan kesä-heinäkuussa 1939 Suomeen P.Talvela kävi syyskuussa Petsamossa,
koska Suomen kauppamerenkulkua uhkasi Itämeren saarto.
-------
Neuvostoliiton hyökättyä Paavo Talvela halusi heti päästä rintamalle.
Veikko Palvo
jk. Tuossa Huoltovarmuuskeskuksen historiikissä sanotaan, että
1941/-2 ja 1944/-45 huoltokriisejä lukuun ottamatta tarvikkeita oli 70 - 80 %:a
vuoden 1938 tasosta ja elintarvikkeita jopa noin 90 %:a vuoden 1938 tasosta.
------------------------
Miksi elintarvikkeetkin olivat "kortilla" ja säännösteltyjä 1939 - 1952 ?
Kotirintaman arjesta esim.:
http://www.oulu.ouka.fi/ppm/kotirintama/kotirintama.htm
lähettiläs Boris Stein Helsingissä.
Suomenlahden saaret, Ahvenanmaa, Repola, Porajärvi, Kannas olivat esillä.
------------------
Suomen selluloosayhdistyksen johtaja ja Taloudellisen puolustusneuvoston
http://www.huoltovarmuus.fi/organisaati ... 1940-1945/
varapuheenjohtaja Paavo Talvela sai Puolustusneuvoston puh.johtajalta Mannerheimiltä tehtäväksi myös sotilaallisia asioita Talvelan lähtiessä 3/ 1939
USA:han.
Talvela tapasi useaan otteeseen mm. apulaisulkoministeri Sumner Wellsin, joka
oli läsnä myös Washingtonissa 12/6-39 P.Talvelan pitäessä puheen Suomen tilanteesta:
-Venäjän ja Saksan intressit Suomessa näiden maiden keskinäisessä sodassa.
-P.Talvela oletti, ettei Suomi joudu kohtaamaan yksin Neuvostoliiton tai Saksan hyökkäystä.
(Tämä olettamus osoittautui vääräksi Neuvostoliiton hyökätessä 31/11 1939
Stalinin ja Hitlerin tehtyä keskinäisen sopimuksen etupiirijakoineen)
-Paavo Talvela oletti Suomella olevan edellytykset tehdä vihollisen hyökkäys Suomeen sille niin kalliiksi, ettei se siihen ilman erittäin pakottavaa syytä ryhtyisi.
--------
Lähettiläs Procopé ja Paavo Talvela järjestivät Suomelle puolustustarkoituksiin lainan,
jota Cajanderin hallitus kieltäytyi ottamasta - koska se ei uskonut sodan uhkaavan.
Palattuaan kesä-heinäkuussa 1939 Suomeen P.Talvela kävi syyskuussa Petsamossa,
koska Suomen kauppamerenkulkua uhkasi Itämeren saarto.
-------
Neuvostoliiton hyökättyä Paavo Talvela halusi heti päästä rintamalle.
Veikko Palvo
jk. Tuossa Huoltovarmuuskeskuksen historiikissä sanotaan, että
1941/-2 ja 1944/-45 huoltokriisejä lukuun ottamatta tarvikkeita oli 70 - 80 %:a
vuoden 1938 tasosta ja elintarvikkeita jopa noin 90 %:a vuoden 1938 tasosta.
------------------------
Miksi elintarvikkeetkin olivat "kortilla" ja säännösteltyjä 1939 - 1952 ?
Kotirintaman arjesta esim.:
http://www.oulu.ouka.fi/ppm/kotirintama/kotirintama.htm
-
Ilmo Kekkonen
- Viestit: 678
- Liittynyt: 16.12.07 09:09
Re: Kenraali Talvela ja Laatokan seikkailu
Veikkasin väärin "mianolven" 26.3. kyselemän upseerin henkiköllisyyden. Saamani vinkin perusteella tarkistin kuvaa kadettimatrikkelista. Kyseessä on melko varmasti eversti Bror Kraemer, joka oli tuolloin VI AK:n tykistökomentajana sijaintipaikkanaan Nurmoila. Hän oli siis Talvelan entinen alainen. Herrat istuvat saksalaisen miinalautan takakannella. Kraemerin vasemmalla puolella voisi olla eversti Fritz Siebel, mutta arvailuahan tämäkin on.
Re: Kenraali Talvela ja Laatokan seikkailu
Kiitoksia kuvatunnistuksesta! :)
Tosiaan suomalainen tykistöeverstihän siinä näkyy olevan. Sen verran tarkkailin noita Luftwaffen ukkoja, että arvomerkkien mukaan kuvassa vasemalla istuva kapianinen taitaa olla majuri. Kameraa kädessään pitävä vanhempi upseeri taitaa tosiaan olla eversti/everstiluutnantti ja oikealla istuvalla kaverilla näyttäisi olevan kapteenin laatat.
Tosiaan suomalainen tykistöeverstihän siinä näkyy olevan. Sen verran tarkkailin noita Luftwaffen ukkoja, että arvomerkkien mukaan kuvassa vasemalla istuva kapianinen taitaa olla majuri. Kameraa kädessään pitävä vanhempi upseeri taitaa tosiaan olla eversti/everstiluutnantti ja oikealla istuvalla kaverilla näyttäisi olevan kapteenin laatat.
Re: Kenraali Talvela ja Laatokan seikkailu
Kiitos linkistä (http://heninen.net/laatokka-war/suomeksi.htm).mianolve kirjoitti:Tulin katsoneeksi dokumentin ja nyt jälkikäteen arvioiden olisi ihan hyvin voinut jäädä katsomatta, mitään oleellista ei ohjelmassa mielestäni käsitelty. Vaiettua historiaa, niinpä niin. Jatkosodan Pikkujättiläisestäkin on luettavissa koko episodin historia.
Tässä muuten linkki aiheeseen: http://heninen.net/laatokka-war/suomeksi.htm
Minusta tuo suomalais-saksalais-italialaisen laivasto-osaston toiminta Laatokalla on kokonaisuutena vain pieni ja eksoottinen sivujuonne jatkosodan päiviltä. Dokumentissa käsitelty Suhon saaren taistelukin kuvattiin merkittäväksi tapahtumaksi. Minusta se vaikutti lähinnä pienen mittakaavan kahakalta.
Dokumentin parasta antia olivat minusta veteraanien haastattelut. Huomasitteko muuten selvän eron suomalaisten ja venäläisten veteraanien tarinoissa? Suomalaisista haastateltavista ainakin Heikki A. Reenpää esitti sanottavansa hillityn asiallisesti. Venäläiset pyrkivät ainakin minun mielestäni suurentelemaan tapahtumien merkitystä. Mutta onhan se "Suuren Isänmaallisen Sodan" muisteleminen toki heille tärkeä ylpeydenaihe.
Tunnistaako kukaan kuka suomalainen eversti ja keitä Luftwaffen upseereita tuossa yhdessä kuvassa (http://heninen.net/view.cgi?P=p7.jpg&F=laatokka&B=0&L=2) esiintyy?
Re: Kenraali Talvela ja Laatokan seikkailu
Ylläoleva on jonkun muun kirjoittajan tekstiä.Ohjelma ei väittänyt Talvelan osallistuneen itse Laatokan sotatoimiin, vaan idean viemiseen Saksan ylimpään sodanjohtoon ohi päämajan ja merivoimien esikunnan niin että nämä yllättyivät, kun Saksa ilmoitti keväällä suostuneensa Suomen pyyntöön. Pikkujättiläisessä mainitaan Talvelan tavanneen Hitlerin 18.3.1942. Talvelan ei väitetä käyneen Laatokalla sen jälkeen kun sai eversti Järvisen laatiman muistion siirtyessään Saksaan "maaliskuun loppupuolella".
Ohjelmassa mainitaan Talvelan merkineen päiväkirjassaan, että ilmeisesti hänen tuomansa terveiset olivat saaneet saksalaiset ryhtymään tähän operaatioon.
Ohjelmassa esitetään ainakin osin Talvelan päiväkirjaan perustuvia tietoja. Talvelalla oli Vilho Tervasmäen ja Sampo Ahton toimittaman Talvelan muistelmien 2. osan mukaan tosiaan rooli Laatokan laivasto-osaston suhteen: s. 137: Yövyin Lahdenpohjassa ja keskustelin eversti Järvisen kanssa, (joka Laatokan Rannikkoprikaatin komentajana vastasi Laatokan puolustuksesta), jonka keskustelun tuoksena oli lopulta saksalais-italialaisen laivasto-osaston muodostaminen Laatokalle. (Keskustelu tapahtui maaliskuun lopussa 1942). s. 144-145: Saksa lähetti Laatokalle kesä-heinäkuussa 4 italialaista moottoritorpedovenettä sekä 4 saksalaista KM-venettä ja eräitä tykistölauttoja."Nähtävästi ovat tiedot, jotka toin tullessani Suomesta Laatokan tilanteesta, sekä meritoimintamahdollisuuksista siellä johtaneet suotuisaan tulokseen".s. 177-178: Kenraali Jodl ilmoitti, että hyökkäys alkanee 14.9.42. "Jodl pyysi lisäksi, että Laatokan laivasto hyökkäisi Pietarin operaation aikana vihollisen kuljetuksia vastaan. Heinrichs vastasi asian olevan ilman muuta selvän, sillä laivastohan on oikeastaan saksalais-italialainen".
Talvelan muistelmissa ei ole mitään laivasto-osaston hyökkäyksestä. s. 19:Hitler määräsi 9.10.42 luovuttavan hyökkäyksesta Pietaria vastaan (operaatio Nordlicht).Nordlicht tarkoitti koko Pietarin tuhoamista täydellisesti.
Vaikuttaa tosiaan siltä, että Nordlichtin peruuntuessa, laivasto-osastoa haluttiin käyttää jollakin tavalla.
-
Seppo Jyrkinen
- Viestit: 416
- Liittynyt: 06.12.08 16:10
Re: Kenraali Talvela ja Laatokan seikkailu
Suomalaisten käytössä Laatokalla oli aluksi 2 hinaajaa ja 4 proomua ja sotasaaliiksi saatu kuljetusalus (tykkivene) Ilga. Seuraavana kesänä nostettiin joitain upotettuja aluksia. Niitä vastassa oli 10 tykkivenettä, 30 raivaajaa, 20 moottoritorpedovenettä ja 20 hinaajaa. Tämä epäsuhta mielessään eversti Järvinen pyysi lentojoukkojen tehostettua toimintaa sekä Laivaston keveiden alusten siirtämistä Laatokalle.heehak kirjoitti:"Jodl pyysi lisäksi, että Laatokan laivasto hyökkäisi Pietarin operaation aikana vihollisen kuljetuksia vastaan. Heinrichs vastasi asian olevan ilman muuta selvän, sillä laivastohan on oikeastaan saksalais-italialainen".
Yksinkertaisintahan olisi ollut Järvisen ehdotuksen mukaisesti siirtää suomalaisia VM-veneitä ja torpedoveneitä Laatokalle. Miehistönä olisi voinut käyttää Laatokalla aiemmin purjehtineitten alusten väkeä. Olisivat vedet ja olosuhteet ja kenties hiekkasärkätkin olleet tuttuja. Ja veneissä miinanlaskukalusto.
Jotenkin kyllä vaikuttaa, kuin Suomen ylin sodanjohto olisi halunnut pitää näppinsä erossa Laatokan sodankäynnistä. Kun ei ollut aluksia, niin saattoi pysytellä erossa Leningradista.
Olen samaa mieltä edellisten kirjoittajien kanssa: Suhon operaatio toteutettiin jotta voitaisiin sanoa edes jotain tehdyksi. Lauttaosasto oli ennen kyseistä operaatiota ollut 6 kertaa liikkeellä ja kaksi kertaa kosketuksissa viholliseen. Eli yhtä tyhjän kanssa. Osaston komentajalle aika nolo tilanne jota Suhon operaatiolla ilmeisesti yritettiin jotenkin paikata.
-
Veikko Huuska
- Viestit: 193
- Liittynyt: 28.09.08 15:26
- Paikkakunta: Ikaalinen
Re: Kenraali Talvela ja Laatokan seikkailu
Laatokan eteläpään operaatio lokakuussa 1942.
Muutamia huomioita Suhon operaation epäonnistumiseen johtaneista tekijöistä. Tein pienen tutkimusmatkan Saksan arkistoihin ja panin merkille seuraavankaltaisen jälkiarvion.
Siteeraan suoraan kenraalimajuri Burkhard Myller-Hillebrandin yhteenvetoa vuodelta 1954:
”Vuonna 1942 toteutettiin pieni yhdistetty sotatoimi Laatokalla estämään Venäläisiä käyttämästä järveä saarretun Leningradin huoltokuljetuksiin. Suomen laivaston ja ilmavoimien yksiköitä osallistui tähän operaatioon. Niitä tuki Saksan laivasto sekä eräät Italian erikoisjoukot. Lisäksi siihen osallistuivat Saksan ilmavoimien muutamat osastot erikoistyyppisine veneineen. Tämä mielenkiintoinen hanke epäonnistui koska sitä ei ollut mahdollista toteuttaa yhdistetyn komennon alaisena”.
Kannaksella ja Laatokan Karjalassa Suomen ylijohdon alaisuudessa operoineet saksalaiset joukot kuuluivat Saksan armeijan ylipäällikön (OKH) alaisuudessa Baltian halki Leningradiin ryntäävän Saksan Pohjoisen armeijaryhmän pohjoiseen sivustaan. Samanaikaisesti pohjoisempana Suomessa ja Petsamossa operoivat saksalaiset joukot määrältään liki 200.000 miestä, käsittäen myös suomalaisia yhtymiä, kuuluivat, eivät suinkaan samaan Hitlerin alaiseen Pohjoiseen armeijaryhmään, vaan Wehrmachtin (OKW) alaisuuteen. Tämän vuoksi Suomen sodanjohto ja sen alaiset yhtymät joutuivat järjestämään sotatoimia kahden saksalaisen päämajan kanssa, joiden keskinäinen toimisuhde ei läheskään aina ollut kitkaton. Suomalaiset eivät olleet järin innokkaita kallistamaan korvaansa näille Saksan sotilaallisille ristiriidoille ja niiden jälkihönkäyksille. Puhtaasti sotilaallisesti tämä hajanaisuus oli omiaan johtamaan siihen, että ”Suomessa käydyt sotatoimet eivät edenneet kaikkien edellytystensä mukaisesti”. Sotataidon parhaiden periaatteiden mukaisen yhtenäisen komennon sijasta tämänkaltainen toiskätinen johtaminen aiheutti väistämättömiä haittoja, kulloisistakin toimijakansallisuuksista riippumatta. Suhon taistelun ilmatuki jäi vajavaiseksi, siksi että Saksan 1. Ilma-armeijan (Luftflotte 1) taistelukäsky koski nimenomaan Olhavan suunnan taistelujen tukemista. Pääkäskyyn tulevat lisäkäskyt muiden, erillisten operaatioiden tukemisesta, saavat yleensä niin sanotun B-käsittelyn. Saksalaiset komentajat olivat erityisen huonoja tottelemaan oman komentokäytävän ulkopuolisia komentoja. Aivan oma asiansa on se, että tämä kaksipäinen Saksan sodanjohto teki mahdolliseksi ”peluuttaa näitä kahta komentajaa toisiaan vastaan ja siten helpotti von Mannerheimin pyrkimyksiä rajoittaa Suomen sodanpäämääriä ja turvata oma itsenäisyytensä”. (Myller-Hillebrand).
Saksalais-suomalaisten yhteisten sotatoimien koordinointi toteutettiin Suomen ylipäällikön alaisen Yhteysesikunta Nordin komentajan välityksellä. Saksan Luftwaffen ja laivaston yhteysesikuntien päälliköt, jotka toimivat ilmailu- ja laivastoattasheoina, eivät olleet YE Nordin alaisia, vaan jatkoivat entiseen tapaan itsenäisinä attasheoina. Yhteystoimisto Nordin komentaja kommunikoi mainittujen saksalaisten kenraalien lisäksi myös Italian armeijan ylipäällikön kanssa.
Eikä lainkaan yllättävää, että tämä kiemurainen komentojärjestelmä virtaviivaistettiin kohta epäonnistuneen Laatokan operaation jälkeen. Marraskuun 4. päivänä 1942 YE Nordin upseerin virkamääräys muutettiin siten, että Saksan kenraali [German General] sijoitettiin Suomen armeijan päämajaan Mikkeliin. Helsingissä olevien Saksan sotilasattasheoiden kanssa kehittyi nopeasti kitkaa, jonka seurauksena heidät velvoitettiin pitämään Saksan Kenraali kaikista heidän toimistaan tietoisena, kunnes elokuussa 1944 heidät määrättiin suoraan Kenraalin alaisuuteen.
Toisekseen on syytä todeta, että kun Saksa operoi liittolais- ja kumppanuusjoukkojen kanssa saksalaisen johdon alaisuudessa, se käytti luonnollisesti saksalaisia viestijoukkoja –välineitä. Kun saksalaiset joukot oli alistettu liittolaismuodostelman komentoon, käytettiin yleensä silloinkin Saksan viestiverkkoja. Tämä johtui liittolaisten ja kumppanien viestijoukkojen puutteista. Oikeutetusti saksalaiset jälkikäteenkin toteavat useissa yhteyksissä, että tällaiset viat ja puutteet eivät koskeneet Suomen armeijan viestijoukkoja. Ne olivat pääsääntöisesti huippuluokkaa. Hyvin usein riippuvuus kumppanien viestikanavista paitsi haittasi operaatioiden johtamista, johti siihen ettei Saksan sodanjohto voinut luottaa näiden raportteihin rintamatapahtumista. Saksan itsenäinen viesti- ja komentokanava synnytti ärtymystä ja epäluottamusta kumppaneissa, Laatokan tapauksessa italialaisissa, jotka kaikesta päätellen (tässäkin tapauksessa) toimivat omapäisesti.
Summa summarum: Saksan sodanjohto halusi keväästä 1942 lähtien vaikeuttaa Neuvostoliiton edellytyksiä käyttää Laatokkaa Leningradin huoltokuljetuksiin. Kalustoa haalittiin pitkin kesää hieman periaatteella, sitä otetaan mitä saadaan, ilman että toimintatarve olisi määrittänyt kaluston sijoituksen. Taistelusuunnitelma ja operaation toteutus oli epämääräinen ja hajanainen. Tavoite ja keinot eivät olleet selvät. Kolmen armeijan komento- ja viestisuhteet olivat mitä epämääräisimmät. Eri aselajien toiminnan koordinointi sekavaa ja puutteellista. Ei ihme, että lopputulos oli katastrofi. Kenraali Talvelan osuus hankkeessa on saksalaisten näkökulmasta täysin triviaali. Hanke pantiin liikkeelle Hitlerin päämajassa, mutta kukaan ei oikeasti johtanut sitä.
Veikko Huuska
Muutamia huomioita Suhon operaation epäonnistumiseen johtaneista tekijöistä. Tein pienen tutkimusmatkan Saksan arkistoihin ja panin merkille seuraavankaltaisen jälkiarvion.
Siteeraan suoraan kenraalimajuri Burkhard Myller-Hillebrandin yhteenvetoa vuodelta 1954:
”Vuonna 1942 toteutettiin pieni yhdistetty sotatoimi Laatokalla estämään Venäläisiä käyttämästä järveä saarretun Leningradin huoltokuljetuksiin. Suomen laivaston ja ilmavoimien yksiköitä osallistui tähän operaatioon. Niitä tuki Saksan laivasto sekä eräät Italian erikoisjoukot. Lisäksi siihen osallistuivat Saksan ilmavoimien muutamat osastot erikoistyyppisine veneineen. Tämä mielenkiintoinen hanke epäonnistui koska sitä ei ollut mahdollista toteuttaa yhdistetyn komennon alaisena”.
Kannaksella ja Laatokan Karjalassa Suomen ylijohdon alaisuudessa operoineet saksalaiset joukot kuuluivat Saksan armeijan ylipäällikön (OKH) alaisuudessa Baltian halki Leningradiin ryntäävän Saksan Pohjoisen armeijaryhmän pohjoiseen sivustaan. Samanaikaisesti pohjoisempana Suomessa ja Petsamossa operoivat saksalaiset joukot määrältään liki 200.000 miestä, käsittäen myös suomalaisia yhtymiä, kuuluivat, eivät suinkaan samaan Hitlerin alaiseen Pohjoiseen armeijaryhmään, vaan Wehrmachtin (OKW) alaisuuteen. Tämän vuoksi Suomen sodanjohto ja sen alaiset yhtymät joutuivat järjestämään sotatoimia kahden saksalaisen päämajan kanssa, joiden keskinäinen toimisuhde ei läheskään aina ollut kitkaton. Suomalaiset eivät olleet järin innokkaita kallistamaan korvaansa näille Saksan sotilaallisille ristiriidoille ja niiden jälkihönkäyksille. Puhtaasti sotilaallisesti tämä hajanaisuus oli omiaan johtamaan siihen, että ”Suomessa käydyt sotatoimet eivät edenneet kaikkien edellytystensä mukaisesti”. Sotataidon parhaiden periaatteiden mukaisen yhtenäisen komennon sijasta tämänkaltainen toiskätinen johtaminen aiheutti väistämättömiä haittoja, kulloisistakin toimijakansallisuuksista riippumatta. Suhon taistelun ilmatuki jäi vajavaiseksi, siksi että Saksan 1. Ilma-armeijan (Luftflotte 1) taistelukäsky koski nimenomaan Olhavan suunnan taistelujen tukemista. Pääkäskyyn tulevat lisäkäskyt muiden, erillisten operaatioiden tukemisesta, saavat yleensä niin sanotun B-käsittelyn. Saksalaiset komentajat olivat erityisen huonoja tottelemaan oman komentokäytävän ulkopuolisia komentoja. Aivan oma asiansa on se, että tämä kaksipäinen Saksan sodanjohto teki mahdolliseksi ”peluuttaa näitä kahta komentajaa toisiaan vastaan ja siten helpotti von Mannerheimin pyrkimyksiä rajoittaa Suomen sodanpäämääriä ja turvata oma itsenäisyytensä”. (Myller-Hillebrand).
Saksalais-suomalaisten yhteisten sotatoimien koordinointi toteutettiin Suomen ylipäällikön alaisen Yhteysesikunta Nordin komentajan välityksellä. Saksan Luftwaffen ja laivaston yhteysesikuntien päälliköt, jotka toimivat ilmailu- ja laivastoattasheoina, eivät olleet YE Nordin alaisia, vaan jatkoivat entiseen tapaan itsenäisinä attasheoina. Yhteystoimisto Nordin komentaja kommunikoi mainittujen saksalaisten kenraalien lisäksi myös Italian armeijan ylipäällikön kanssa.
Eikä lainkaan yllättävää, että tämä kiemurainen komentojärjestelmä virtaviivaistettiin kohta epäonnistuneen Laatokan operaation jälkeen. Marraskuun 4. päivänä 1942 YE Nordin upseerin virkamääräys muutettiin siten, että Saksan kenraali [German General] sijoitettiin Suomen armeijan päämajaan Mikkeliin. Helsingissä olevien Saksan sotilasattasheoiden kanssa kehittyi nopeasti kitkaa, jonka seurauksena heidät velvoitettiin pitämään Saksan Kenraali kaikista heidän toimistaan tietoisena, kunnes elokuussa 1944 heidät määrättiin suoraan Kenraalin alaisuuteen.
Toisekseen on syytä todeta, että kun Saksa operoi liittolais- ja kumppanuusjoukkojen kanssa saksalaisen johdon alaisuudessa, se käytti luonnollisesti saksalaisia viestijoukkoja –välineitä. Kun saksalaiset joukot oli alistettu liittolaismuodostelman komentoon, käytettiin yleensä silloinkin Saksan viestiverkkoja. Tämä johtui liittolaisten ja kumppanien viestijoukkojen puutteista. Oikeutetusti saksalaiset jälkikäteenkin toteavat useissa yhteyksissä, että tällaiset viat ja puutteet eivät koskeneet Suomen armeijan viestijoukkoja. Ne olivat pääsääntöisesti huippuluokkaa. Hyvin usein riippuvuus kumppanien viestikanavista paitsi haittasi operaatioiden johtamista, johti siihen ettei Saksan sodanjohto voinut luottaa näiden raportteihin rintamatapahtumista. Saksan itsenäinen viesti- ja komentokanava synnytti ärtymystä ja epäluottamusta kumppaneissa, Laatokan tapauksessa italialaisissa, jotka kaikesta päätellen (tässäkin tapauksessa) toimivat omapäisesti.
Summa summarum: Saksan sodanjohto halusi keväästä 1942 lähtien vaikeuttaa Neuvostoliiton edellytyksiä käyttää Laatokkaa Leningradin huoltokuljetuksiin. Kalustoa haalittiin pitkin kesää hieman periaatteella, sitä otetaan mitä saadaan, ilman että toimintatarve olisi määrittänyt kaluston sijoituksen. Taistelusuunnitelma ja operaation toteutus oli epämääräinen ja hajanainen. Tavoite ja keinot eivät olleet selvät. Kolmen armeijan komento- ja viestisuhteet olivat mitä epämääräisimmät. Eri aselajien toiminnan koordinointi sekavaa ja puutteellista. Ei ihme, että lopputulos oli katastrofi. Kenraali Talvelan osuus hankkeessa on saksalaisten näkökulmasta täysin triviaali. Hanke pantiin liikkeelle Hitlerin päämajassa, mutta kukaan ei oikeasti johtanut sitä.
Veikko Huuska
-
Ilmo Kekkonen
- Viestit: 678
- Liittynyt: 16.12.07 09:09
Re: Kenraali Talvela ja Laatokan seikkailu
Kaikki kunnioitus Veikko Huuskan tutkimustyölle, mutta organisaation suhteen teksin pari huomautusta.
Saksan maavoimien ( Heer, armeija) komentaja oli 1942 Adolf Hitler erotettuaan sotamarsalkka Brauchitschin. Maavoimien esikunta (OKH) johti itärintamaa. Hitler oli myös asevoimien ( Wehrmacht) ylipäällikkö työvälineenään Saksan pääesikunta eli OKW. Se antoi ohjeita myös OKH:lle. Tämän alaisia olivat itärintaman armeijaryhmät.
Pohjoisessa toimiva Saksan 20. Vuoristoarmeija oli suoraan OKW:n alainen.
Suomi asioi useimmin suoraan OKW:in. Yhteysupseerina toimi koko ajan "saksalainen kenraali Suomessa" eli Waldemar Erfurth. Hänen toimipaikkansa oli MIkkeli.
Tiedustelen kohteliaimmin Veikko Huuskalta, mikä johtoelin oli " Suomen ylipäällikön alainen yhteysesikunta Nord"? Alan kai vanheta tai sitten on muuten vain oikosulku, mutta tuo esikunta ei sijoitu päässäni mihinkään.
Saksan maavoimien ( Heer, armeija) komentaja oli 1942 Adolf Hitler erotettuaan sotamarsalkka Brauchitschin. Maavoimien esikunta (OKH) johti itärintamaa. Hitler oli myös asevoimien ( Wehrmacht) ylipäällikkö työvälineenään Saksan pääesikunta eli OKW. Se antoi ohjeita myös OKH:lle. Tämän alaisia olivat itärintaman armeijaryhmät.
Pohjoisessa toimiva Saksan 20. Vuoristoarmeija oli suoraan OKW:n alainen.
Suomi asioi useimmin suoraan OKW:in. Yhteysupseerina toimi koko ajan "saksalainen kenraali Suomessa" eli Waldemar Erfurth. Hänen toimipaikkansa oli MIkkeli.
Tiedustelen kohteliaimmin Veikko Huuskalta, mikä johtoelin oli " Suomen ylipäällikön alainen yhteysesikunta Nord"? Alan kai vanheta tai sitten on muuten vain oikosulku, mutta tuo esikunta ei sijoitu päässäni mihinkään.
-
Veikko Huuska
- Viestit: 193
- Liittynyt: 28.09.08 15:26
- Paikkakunta: Ikaalinen
Re: Kenraali Talvela ja Laatokan seikkailu
Ad Ilmo Kekkonen;
Mikä oli siis Yhteysesikunta Nord (saks. Verbindungsstab Nord, engl. Liaison Staff North)?
En lainkaan ihmettele, että kokenutkaan tutkija ei heti tunnista. Kaikki muistavat Rovaniemellä Suomen päämajan ja 20. Vuoristoarmeijan esikunnan yhteyselimenä toimineen, jääkärieversti O. Willamon johtaman Yhteysesikunta Roi:n.
Mikkelin päämajassa toimi puolestaan kohta Suomeen 13.6.1941 saapumisestaan lähtien erityinen yhteysupseeri, jalkaväenkenraali Waldemar Erfuth pitämässä yhteyttä Päämajan sekä Saksan OKW:n että OKH:n kanssa. Kun seuraamme tätä suomalais-saksalaista kontaktia Mikkelissä, näkökulma tosiaan ja aiheellisestikin on Erfuthin, onhan hänen kynästään erinomaiset dokumentit, Sotapäiväkirja vuodelta 1944 ja Suomi sodan myrskyissä 1941-1944. Hänellä oli apunaan Yhteysesikunta Nord, jonka päällikkönä hän nimenomaisesti toimi.
Epäilemättä olennaisin saksalainen kontakti toimi esikunnan päällikön Erfurthin kautta, ja näin ollen itse Yhteysesikunta Nord jäi varsin matalan profiilin elimeksi. Tätä varmaan edesauttoi sekin, että siinä missä Erfurth vanhan saksalaisen koulun hienostuneena upseerina tuli Mikkelissä mitä mainioimmin toimeen ylipäällikkö Mannerheimin kanssa ja piti usein päivittäin yhteyttä yleisesikunnan päällikköön, jalkaväenkenraali Heinrichiin, Nord sijoittui (lue: sijoitettiin) parikymmentä kilometriä Mikkelistä etelään olevaan Heimariin (Ristiinan pitäjässä). Jatkosodan Historia 1:n mukaan tämä paikka sopi vain kesäkäyttöön, minkä vuoksi esikunta siirtyi marraskuussa 1941 Mikkelin Pitkäjärvelle, jonne oli ”parakeista rakennettu tarpeelliset tilat” – kohtalaisen vaatimatonta siis. Kun saksalaiset kirjoittavat omaa sotahistoriaansa, on nähdäkseni luonnollista, että he tekevät sen enemmänkin virallisen organisaatiorakenteen mukaisesti. Näin ollen siellä Mikkelin kontaktit suomalaisiin tapahtuivat Yhteysesikunta Nordin kautta.
Mielestäni mielenkiintoista, yleisemmänkin jatkosota-arvioinnin kannalta oli kenr.luutn. Myller-Hillebrandtin arvio siitä, että ylipäällikkö Mannerheim ”kilpailutti” OKW:ia ja OKH:iä ja Suomi hyötyi tästä järjestelystä. Tästä lienemme yksimielisiä.
yst. terv. Veikko Huuska
Mikä oli siis Yhteysesikunta Nord (saks. Verbindungsstab Nord, engl. Liaison Staff North)?
En lainkaan ihmettele, että kokenutkaan tutkija ei heti tunnista. Kaikki muistavat Rovaniemellä Suomen päämajan ja 20. Vuoristoarmeijan esikunnan yhteyselimenä toimineen, jääkärieversti O. Willamon johtaman Yhteysesikunta Roi:n.
Mikkelin päämajassa toimi puolestaan kohta Suomeen 13.6.1941 saapumisestaan lähtien erityinen yhteysupseeri, jalkaväenkenraali Waldemar Erfuth pitämässä yhteyttä Päämajan sekä Saksan OKW:n että OKH:n kanssa. Kun seuraamme tätä suomalais-saksalaista kontaktia Mikkelissä, näkökulma tosiaan ja aiheellisestikin on Erfuthin, onhan hänen kynästään erinomaiset dokumentit, Sotapäiväkirja vuodelta 1944 ja Suomi sodan myrskyissä 1941-1944. Hänellä oli apunaan Yhteysesikunta Nord, jonka päällikkönä hän nimenomaisesti toimi.
Epäilemättä olennaisin saksalainen kontakti toimi esikunnan päällikön Erfurthin kautta, ja näin ollen itse Yhteysesikunta Nord jäi varsin matalan profiilin elimeksi. Tätä varmaan edesauttoi sekin, että siinä missä Erfurth vanhan saksalaisen koulun hienostuneena upseerina tuli Mikkelissä mitä mainioimmin toimeen ylipäällikkö Mannerheimin kanssa ja piti usein päivittäin yhteyttä yleisesikunnan päällikköön, jalkaväenkenraali Heinrichiin, Nord sijoittui (lue: sijoitettiin) parikymmentä kilometriä Mikkelistä etelään olevaan Heimariin (Ristiinan pitäjässä). Jatkosodan Historia 1:n mukaan tämä paikka sopi vain kesäkäyttöön, minkä vuoksi esikunta siirtyi marraskuussa 1941 Mikkelin Pitkäjärvelle, jonne oli ”parakeista rakennettu tarpeelliset tilat” – kohtalaisen vaatimatonta siis. Kun saksalaiset kirjoittavat omaa sotahistoriaansa, on nähdäkseni luonnollista, että he tekevät sen enemmänkin virallisen organisaatiorakenteen mukaisesti. Näin ollen siellä Mikkelin kontaktit suomalaisiin tapahtuivat Yhteysesikunta Nordin kautta.
Mielestäni mielenkiintoista, yleisemmänkin jatkosota-arvioinnin kannalta oli kenr.luutn. Myller-Hillebrandtin arvio siitä, että ylipäällikkö Mannerheim ”kilpailutti” OKW:ia ja OKH:iä ja Suomi hyötyi tästä järjestelystä. Tästä lienemme yksimielisiä.
yst. terv. Veikko Huuska
-
Veikko Huuska
- Viestit: 193
- Liittynyt: 28.09.08 15:26
- Paikkakunta: Ikaalinen
Re: Kenraali Talvela ja Laatokan seikkailu
Kun nyt vasta huomasin tällaisen paikallisen mikkeliläisen näkökulman YEK Nordiin, sallittaneen lisätä vielä tämä suora nettisitaatti:
Yhteydet saksalaisiin - Verbindungsstab Nord
Päämajan mukana 25. päivänä kesäkuuta 1941 tuli Mikkeliin kenraali Waldemar Erfurt Saksan korkeimmaksi sotilasedustajaksi. Hän majoittui esikuntansa kanssa aluksi lomakoti Heimariin 13 km päähän kaupungista. Myöhemmin saksalaiset siirtyivät kaupungin kasarmille ja sitten Tuukkalan kasarmille. Heidän viestikeskuksensa ja radioasemansa olivat suomalaisten yksikköjen yhteydessä. Erfurt asui kaupunkiseurakunnan kappalaisen virka-asunnossa, hänen upseerinsa majoittuivat kaupungille vuokra-asuntoihin ja kasarmille. Saksalaisilla oli oma kasino rentoutumista ja aseveljien tapaamista varten.
Sotavuosien aikana Mikkelissä vieraili joukko saksalaisia merkkihenkilöitä. Adolf Hitlerin marsalkka vastaanotti rintamalla, mutta SS-valtakunnanjohtaja Heinrich Himmler saapui Mikkeliin kesällä 1942. Lentokentältä hänet johdettiin majoittumaan hotelli Kalevaan. Hän kävi keskusteluja Mannerheimin kanssa ja nautti päivälllistä Mikkelin Klubilla. Vierailun aikana suomalaiset tutustuivat Saksan uusiin panssarintorjunta-aseisiin. Suomen juutalaisia koskevaan tiedusteluun valtakunnanjohtaja sai pääministeriltä vastauksen: "Suomessa ei ole mitään juutalaiskysymystä."
Saksan operatiivisessa johdossa oleva Alfred Jodl kävi Mikkelissä kaksi kertaa ja keskusteli sotilaallisista kysymyksistä. Sotamarsakka Wilhelm Keitel toi presidentiksi valitulle Mannerheimille ja kenraali Heinrichsille korkeat saksalaiset kunniamerkit sodan loppuvaiheessa elokuun 17. päivänä 1944. Marski tarjosi viihtyisän lounashetken ja sen jälkeen ystävällisesti ilmoitti, että Suomi ei katsonut enää olevansa sidottu entisen presidentin solmimaan sopimukseen. Aseveljien yhteistyö päättyi 2. päivänä syyskuuta. Seuraavana päivänä Erfurt sai siitä tiedon. Nordin miehet poistuivat Mikkelistä kolmen päivän kuluttua. Marssilaulujen soidessa he ryhdikkäästi marssivat raudoitetuilla saappaillaan rautatieasemalle. Yksi jakso kaupungin elämää oli päättynyt, mutta muistot jäivät.
Lähde: http://koti.mbnet.fi/smikkeli/jatkosota.html
Veikko
Yhteydet saksalaisiin - Verbindungsstab Nord
Päämajan mukana 25. päivänä kesäkuuta 1941 tuli Mikkeliin kenraali Waldemar Erfurt Saksan korkeimmaksi sotilasedustajaksi. Hän majoittui esikuntansa kanssa aluksi lomakoti Heimariin 13 km päähän kaupungista. Myöhemmin saksalaiset siirtyivät kaupungin kasarmille ja sitten Tuukkalan kasarmille. Heidän viestikeskuksensa ja radioasemansa olivat suomalaisten yksikköjen yhteydessä. Erfurt asui kaupunkiseurakunnan kappalaisen virka-asunnossa, hänen upseerinsa majoittuivat kaupungille vuokra-asuntoihin ja kasarmille. Saksalaisilla oli oma kasino rentoutumista ja aseveljien tapaamista varten.
Sotavuosien aikana Mikkelissä vieraili joukko saksalaisia merkkihenkilöitä. Adolf Hitlerin marsalkka vastaanotti rintamalla, mutta SS-valtakunnanjohtaja Heinrich Himmler saapui Mikkeliin kesällä 1942. Lentokentältä hänet johdettiin majoittumaan hotelli Kalevaan. Hän kävi keskusteluja Mannerheimin kanssa ja nautti päivälllistä Mikkelin Klubilla. Vierailun aikana suomalaiset tutustuivat Saksan uusiin panssarintorjunta-aseisiin. Suomen juutalaisia koskevaan tiedusteluun valtakunnanjohtaja sai pääministeriltä vastauksen: "Suomessa ei ole mitään juutalaiskysymystä."
Saksan operatiivisessa johdossa oleva Alfred Jodl kävi Mikkelissä kaksi kertaa ja keskusteli sotilaallisista kysymyksistä. Sotamarsakka Wilhelm Keitel toi presidentiksi valitulle Mannerheimille ja kenraali Heinrichsille korkeat saksalaiset kunniamerkit sodan loppuvaiheessa elokuun 17. päivänä 1944. Marski tarjosi viihtyisän lounashetken ja sen jälkeen ystävällisesti ilmoitti, että Suomi ei katsonut enää olevansa sidottu entisen presidentin solmimaan sopimukseen. Aseveljien yhteistyö päättyi 2. päivänä syyskuuta. Seuraavana päivänä Erfurt sai siitä tiedon. Nordin miehet poistuivat Mikkelistä kolmen päivän kuluttua. Marssilaulujen soidessa he ryhdikkäästi marssivat raudoitetuilla saappaillaan rautatieasemalle. Yksi jakso kaupungin elämää oli päättynyt, mutta muistot jäivät.
Lähde: http://koti.mbnet.fi/smikkeli/jatkosota.html
Veikko
-
Ilmo Kekkonen
- Viestit: 678
- Liittynyt: 16.12.07 09:09
Re: Kenraali Talvela ja Laatokan seikkailu
Kiitoksia, Veikko.
Black outtini johtui kai siitä, etä muistin Erfurtin esikunnan nimeksi Verbindungstab Finnland. No, korjaus tuli. Todettakoon vielä kerran, että se oli osa Saksan sotavoimia, ei Suomen ylipäällikön alainen.
Lisäksi muistetttakoon, että sotilasasiamiehet ovat ulkoministeriön alaisia diplomaatteja. Tietysti he palvelevat tiedoillaan myös maansa sotilasorganisaatiota, mutta eivät kuulu siihen.
Black outtini johtui kai siitä, etä muistin Erfurtin esikunnan nimeksi Verbindungstab Finnland. No, korjaus tuli. Todettakoon vielä kerran, että se oli osa Saksan sotavoimia, ei Suomen ylipäällikön alainen.
Lisäksi muistetttakoon, että sotilasasiamiehet ovat ulkoministeriön alaisia diplomaatteja. Tietysti he palvelevat tiedoillaan myös maansa sotilasorganisaatiota, mutta eivät kuulu siihen.
-
Eki
Re: Kenraali Talvela ja Laatokan seikkailu
Keskellä Bror Kraemer, kuten täällä todettukin.mianolve kirjoitti:Saksalaisten it-lauttojen miehistöhän koostui Luftwaffen, eli Saksan ilmavoimien henkilöstöstä. Todennäköisesti juuri Luftwaffen ilmatorjuntajoukkojen miehistä. Tämähän on varsin helppo päätellä jo valokuvamateriaalin perusteella, esim:
http://heninen.net/view.cgi?P=p7.jpg&F=laatokka&B=0&L=2
Valokuvaan liittyen, tunnistaako kukaan tuota kuvassa näkyvää suomalaista upseeria? Minusta hän vaikuttaa olevan ilmatorjunta-aselajin eversti.
Kuvassa oikealla mielestäni evl Max Wachtel, Einsatzstab Fähre Ostin lauttaosaston komentaja.
http://commons.wikimedia.org/wiki/File: ... achtel.jpg
Kuvaan merkitty alkuperätieto "Carl Rosenqvist" viittaa TK-kuvaajaan eli tämä on SA-kuva.
Kuvaan merkitty päivämäärä 10.8.42 voi olla oikeinkin. Luontevampaa olisi kuitenkin olettaa että kuva olisi ns "Keller-paraatista;" joka järjestettiin Lahdenpohjassa 13.8. joukkoja tarkastamaan tulleen Luftwaffen kenraalieversti Alfred Kellerin kunniaksi. Paraatia olivat suomalaisten puolesta seuraamassa mm kenraalimajuri Aarne Blick, eversti E I Järvinen ja eversti Bror Kraemer. Kansainvälinen ja kielitaitoinen Kraemer lienee komennettu tähän tilaisuuteen jonkinlaiseksi yhdyshenkilöksi.
PS
En ole historioitsija, vaan perinteen kerääjä. Tämä Laatokan erikoinen episodi on jättänyt jälkeensä aika suuren määrän valokuvia.