Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Sotasyyllisyysoikeudenkäynti

nylander kirjoitti:"NL:n jatkuvan painostuksen" ohella voisi talvisodan ja ns. jatkosodan yhteyttä kuvata toisestakin näkökulmasta:

Puolustusministeri Juho Niukkanen sanoi hallituksen istunnossa 29.2.1940: "Tästä rauhasta ei tule pysyväistä. Pidämme sitä välirauhana." Pääministeri Ryti vastasi: "Samalla kannalla olen minäkin."

Saman asian sanoi myös ulkoministeri Tanner hallituksen istunnossa 9.3.1940: "Ajatus on sellainen [että rauha on vain välirauha], mutta sitä ei saa esittää."
Tietänet, että moiset lausumat eivät millään riittäisi todisteiksi oikeudenkäynnissä, eiväthän ne sisällä edes "laitonta uhkausta".

Niissä vain todetaan se ilmiselvä tosiasia, että maailmansota jatkuu ja sen kuluessa voi tapahtua mitä vain, kuten ensimmäisessä maailmansodassa oli nähty. Tai ne voivat tarkoittaa, että sodan jälkeen pidetään rauhankonferenssi, jossa Suomenkin kokema vääryys oikaistaan.

Suomen johdon näkemyksistä talvisodan jälkeen kertoo olennaisen se, että alettiin rakentaa Salpa-linjaa, jotta uutta rajaa voitaisiin puolustaa. Siihen meni niin monta miljoonaa, ettei sitä olisi rakennettu, jos hyökkäystä olisi heti alettu suunnitella.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Sotasyyllisyysoikeudenkäynti

Emma-Liisa kirjoitti:
nylander kirjoitti:"NL:n jatkuvan painostuksen" ohella voisi talvisodan ja ns. jatkosodan yhteyttä kuvata toisestakin näkökulmasta:

Puolustusministeri Juho Niukkanen sanoi hallituksen istunnossa 29.2.1940: "Tästä rauhasta ei tule pysyväistä. Pidämme sitä välirauhana." Pääministeri Ryti vastasi: "Samalla kannalla olen minäkin."

Saman asian sanoi myös ulkoministeri Tanner hallituksen istunnossa 9.3.1940: "Ajatus on sellainen [että rauha on vain välirauha], mutta sitä ei saa esittää."
Tietänet, että moiset lausumat eivät millään riittäisi todisteiksi oikeudenkäynnissä, eiväthän ne sisällä edes "laitonta uhkausta".
Väärin ymmärretty. En puhunut juridisesta vaan moraalisesta vastuusta. Suomen avainministerien lausunnot viittaavat siihen, ettei rauhaa aiottukaan pitää, jos suursodan polveilevassa kulussa näköpiiriin ilmaantuisi tarpeeksi vahva Kamerad. Ei siinäkään vielä mitään; saihan sitä hyökätä, olihan Neuvostoliittokin hyökännyt Antinpäivänä 1939. Mutta kun valtiojohdon piti jo määritelmän mukaan edustaa valtioviisautta, ja kaikki pantiin yhden kortin varaan kolossaalista suurvalta vastaan edes eduskunnalta mitään kysymättä. Kun se kortti kaatui, laskun maksoi Suomen asevelvollisuusikäinen väestö kymmenintuhansin ennenaikaisin kuolemin.
Niissä [ministerien lausunnoissa] vain todetaan se ilmiselvä tosiasia, että maailmansota jatkuu ja sen kuluessa voi tapahtua mitä vain, kuten ensimmäisessä maailmansodassa oli nähty. Tai ne voivat tarkoittaa, että sodan jälkeen pidetään rauhankonferenssi, jossa Suomenkin kokema vääryys oikaistaan.
Tai sitten ne tarkoittavat juuri sitä, mitä ne näyttävätkin tarkoittavan. (Vrt. Ryti maaliskuussa 1940: "Parempi alkaa maan takaisinvaltaus Viipurista kuin Tornionjoelta.")
Suomen johdon näkemyksistä talvisodan jälkeen kertoo olennaisen se, että alettiin rakentaa Salpa-linjaa, jotta uutta rajaa voitaisiin puolustaa. Siihen meni niin monta miljoonaa, ettei sitä olisi rakennettu, jos hyökkäystä olisi heti alettu suunnitella
En väitä, että hyökkäystä olisi alettu suunnitella heti. Latentti valmius näyttää olleen olemassa. Salpalinjan rakentamisella ei yksioikoisesti voi todistaa, että Suomen johto varautui vain puolustukseen. Lähdetilanne ei ilmaisesti koskaan tule antamaan mahdollisuutta selvittää, mitkä olivat sotilasjohdon ja Rytin toisen hallituksen todelliset motiivit keväällä 1940. Erilaisia arvioita on esitetty. Tässä yksi niistä:

"Voimakasta linnoitustoimintaa [keväästä 1940 lähtien] ovat jotkut pitäneet osoituksena siitä, että Suomi ei varautunut keväällä 1941 hyökkäyssotaan. Tällaisten väitteiden esittäjät eivät ole ottaneet huomioon, että kutakuinkin kaikki maat linnoittivat rajojaan riippumatta sotasuunnitelmista." (Helge Seppälä 1984)

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Sotasyyllisyysoikeudenkäynti

nylander kirjoitti: kaikki pantiin yhden kortin varaan kolossaalista suurvalta vastaan edes eduskunnalta mitään kysymättä. Kun se kortti kaatui, laskun maksoi Suomen asevelvollisuusikäinen väestö kymmenintuhansin ennenaikaisin kuolemin.
Sitä toista ratkaisua eli puolueettomuutta oli kokeiltu talvisodan edellä ja se oli johtanut siihen, että jouduttiin yksin suurvaltaa vastaan. Joten oli johdonmukaista etsiä apua. Kun sitä ei saatu Ruotsista, jäljelle jäi Saksa.

Ihan yhden kortin varaan ei jääty, koska yritettiin pitää yhteyksiä länsivaltoihin, ei katkaistu Muumannin radan uuden linjaa. Tämä mahdollisti puolen vaihdon syksyllä 1944.

Mitä eduskunnalta kysymiseen tulee, niin ymmärtänet, että sotaoloissa se olisi ollut mahdotonta. Tässä tapauksessa erityisesti, koska tieto olisi mennyt NL:lle.

Niin valitettavaa kuin asevelvollisuusikäisten miesten kuolema onkin, niin yhteisön kannalta se on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin naisten ja lasten kuolema. Vähäisempikin miesmäärä voi näet siittää lisää lapsia, mutta synnytysikäisten naisten joukkokuolema vähentää lasten määrää.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Sotasyyllisyysoikeudenkäynti

Emma-Liisa kirjoitti:Niin valitettavaa kuin asevelvollisuusikäisten miesten kuolema onkin, niin yhteisön kannalta se on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin naisten ja lasten kuolema. Vähäisempikin miesmäärä voi näet siittää lisää lapsia, mutta synnytysikäisten naisten joukkokuolema vähentää lasten määrää.
Kovin tuntuu kyyniseltä puheelta ja nostaa muistin pintakerroksiin jopa jonkinlaisia Volksgemeinschaft-konnotaatioita.

Kun nykyään on muodissa "Entä jos..." -tyyppinen arvuuttelu, niin tehdäänpä pieni ajatuskoe: Mitä arvelet, hyväksyisivätkö nykyiset vuoden 2009 suomalaiset vanhemmat sen, että heidän poikiaan lähetettäisiin kuolemaan Karjalan metsiin jonkin alueen takaisinvaltaamiseksi (ja mahdollisten Suur-Suomi -fantasioiden toteuttamiseksi)?

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Sotasyyllisyysoikeudenkäynti

nylander kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:Niin valitettavaa kuin asevelvollisuusikäisten miesten kuolema onkin, niin yhteisön kannalta se on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin naisten ja lasten kuolema. Vähäisempikin miesmäärä voi näet siittää lisää lapsia, mutta synnytysikäisten naisten joukkokuolema vähentää lasten määrää.
Kovin tuntuu kyyniseltä puheelta ja nostaa muistin pintakerroksiin jopa jonkinlaisia Volksgemeinschaft-konnotaatioita.)?
Se on puhdas biologinen tosiasia, lainattu Vankimielisairaalan ylilääkäri Hannu Lauermalta.
nylander kirjoitti: Kun nykyään on muodissa "Entä jos..." -tyyppinen arvuuttelu, niin tehdäänpä pieni ajatuskoe: Mitä arvelet, hyväksyisivätkö nykyiset vuoden 2009 suomalaiset vanhemmat sen, että heidän poikiaan lähetettäisiin kuolemaan Karjalan metsiin jonkin alueen takaisinvaltaamiseksi (ja mahdollisten Suur-Suomi -fantasioiden toteuttamiseksi)?
Eivät. Mutta ihmisiä tulisi arvioida aikakautensa puitteissa. Muutenhan historia näyttää täysin mielettömältä, esim. se miksi Englanti ryhtyi sotaan Danzigin vuoksi.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Sotasyyllisyysoikeudenkäynti

Halsti toteaa Muistelmiensa 2. osasssa keskusteluista upseeritovereidensa kanssa vuoden 1941 alussa: "Pohjoiss-Suomen osalta ratkaisu itse asiassa oli tapahtunut jo siinä vaiheessa kun saksalaiset miehittivät Norjan. Olisi ollut sinisilmäisyyttä olettaa. että osapuolet yhteentörmäyksen sattuessa kunnioittaisivat Somen alueen koskemattomuutta, varsinkaan saksalaiset, joille Muurmannin alueen valtaus oli ensiarvoisen tärkeä. Länsivallat ryhtyisivät näet varmasti tukemaan Neuvostoliittoa materiaalisesti, ja Muurmannin rata oli yksi tämän avun pääväylistä. Lounais-Suomessa taas ratkaisu oli de facto tapahtunut sillä hetkellä kun venäläiset pesiytyivät Hankoon. Edetessään Itämeren-Suomenlahden eteläpuolitse saksalaiset eivät voineet jättää moista tukikohtaa sivustaansa jo vasemman siipensä huoltoyhteyksien takia. He käyttäisivät näet varmasti merta huoltoreittinään. Mutta Hangon eliminoimiseen ssaksalaiset tulisivat tarvitsemaan Suomelle kuuluvaa saaristoa. Heidän oli suorastaan pakko vaatia suomalaisilta tukikohdan maayhteyksien katkaisemista."

Johtopäätös oli, että jos Saksan ja NL:n välille syttyisi sota, Suomi joutuisi mukaan ja ainoa valinnan vara koski sitä kumman puolella ja millä tavalla.

Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: Sotasyyllisyysoikeudenkäynti

Emma-Liisa kirjoitti:Sitä toista ratkaisua eli puolueettomuutta oli kokeiltu talvisodan edellä ja se oli johtanut siihen, että jouduttiin yksin suurvaltaa vastaan.
Miten pitkälle menneisyyteen haluat ulottaa tuon puolueettomuuden? 1920-luvun "heimosotien" ja Suur-Suomi aatteen aikojen jälkeiseen aikaan? Luulisi, että suomalaisten sotilaallisella ja aattellisella toiminnalla Itä-Karjalassa 1920 ja 1930-luvuilla olisi ollut jokin vaikutus Nevostoliittoon ja sen käsityksiin Suomen ulkopolitiikasta.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Sotasyyllisyysoikeudenkäynti

Tapio Onnela kirjoitti:Luulisi, että suomalaisten sotilaallisella ja aattellisella toiminnalla Itä-Karjalassa 1920 ja 1930-luvuilla olisi ollut jokin vaikutus Nevostoliittoon ja sen käsityksiin Suomen ulkopolitiikasta.
Epäilemättä, mutta sama päti myös toisinpäin. Kumpikaan osapuoli ei luottanut toiseen.

MM
Viestit: 344
Liittynyt: 23.09.08 09:47

Re: Sotasyyllisyysoikeudenkäynti

Heikki Jansson kysyy?
"Vai mistä näkökulmasta kysymys ”eikö tämä ole aika paljon sanottu” juontuu?"

Ettei jäisi mitään hampaankoloon, selitän vielä tarkemmin mitä tarkoitin.
Minulla on pöydällä Markku Jokisipilän kokoama kirja "Sodan totuudet", jossa on koottu suomalaisten, venäläisten ja myös muunmaalaisten kuten Upton, Krosby, Lundin jne. tutkimukset ja niissä esitetyt käsitykset viime sotien syistä lyhyinä selostuksina. Jatkosodan synnystä artikkelin on koonnut Timo Soikkanen. Olen lukenut valtaosan noista teoksista, mutta en suinkaan kaikkia.

Kysymystäni kuvaa siis tuosta kirjasta professori Oiva Ketosen kanta:" ...kysymys olisko sota voitu välttää, ei kuulunut filosofian alaan. Sen sijaan se, olisiko voitu menetellä toisin, kuului." Tähän kysymyksenasetteluun emeritusprofessori Kyösti Virrankoski on hakenut vastausta kirjassaan "Suomen historia II osa" esittämällä Suomen poliittisella johdolla olleen kolme teoreettista mahdollisuutta ulkopoliittiselle suuntautumiselleen talvisodan jälkeen. Hän osoittaa kaksi niistä mahdottomaksi ja jäljelle jää vain se, joka valittiin.

Muistini mukaan presidentti Koivisto 80-luvulla sanoi jotenkin tähän tapaan, että talvisota oli puhdas puolustussota, mutta pesidenttinä hän on päässyt käsiksi papereihin, jotka osoittavat, että jatkosodassa oli omaakin aloitteellisuutta. Nyttemmin hän on sanonut, että maamme johto menetteli kaikissa ratkaisuissaan oikein. Po. kirjassa mainitaan Koiviston kirjan "Itsenäiseksi imperiumin kainalosta" olevan kokonaisuudessaan pohdintaa mitä olisi tapahtunut, jos olisi valittu toisin.

Jokisipilän kirjassa on muutamassa maininnassa (mm, Henrik Meinander) esitetty kanta, että vaikka sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä ei saanut viitata talvisotaan, ei edes talvisota ole oikea tarkastelun lähtökohta varsinaisia sodan syitä etsittäessä, vaan että pitäisi mennä 20- tai 30- luvuille ja silloin omaksuttuun politiikkaan. Tällä foorumilla muistelen nimim. Lentävän kirvesmiehen kyselleen tällaista pariinkin kertaan saamatta merkittävää keskustelua aikaan.
Viimeksi muokannut MM, 04.06.09 17:58. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Sotasyyllisyysoikeudenkäynti

MM kirjoitti: Nyttemmin hän on sanonut, että maamme johto menetteli kaikissa ratkaisuissaan oikein.
Eiköhän tämä ole sentään liioittelua, eihän kukaan ihminen tee aina oikeita ratkaisuja. Eikä kaikki riippunut itsestä: kerta toisensa jälkeen ulkopuoliset tekijät suosivat.

Jälkikikäteen katsoen Suomen johto teki ison arviointivirheen olettaessaan, että NL romahtaisi - jos olisi uskottu, että se voittaa sodan ylivoimaisesti, niin tuskin ainkaan Itä-Karjalaan olisi menty. Toisaalta tämä erehdys oli sangen yleinen jopa NL:n liittolaisten keskuudessa. Ja ilmeisesti jopa Stalin pelkäsi aluksi tappiota - siihen viittaa huudahdus, että kaikki mikä Lenin loi, oli menetty.

Toisaalta nykyisin kun lopputulos tiedetään, ei ymmärretä, että Suomen piti varautua senkin mahdollisuuden varalle, että Saksa voittaisi sodan, joten sen kanssa piti hankkiutua hyviin väleihin. Nyt, kun tiedetään Holokaustista, tämä tuntuu tietenkin kauhealta. Mutta Suomen johdon velvollisuus olisi ollut pelastaa Suomen kansa fyysiseltä tuholta ja odottaa aikaa parempaa.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Sotasyyllisyysoikeudenkäynti

Mikko Majander on Demarissa kommentoinut Jukka Tarkan teosta kiintoisasta näkökulmasta:

"Täysin tuoreeksi ei tutkijan otetta uskalla kehua. Suomen tapauksen kansainvälinen vertailu tapahtuu enimmäkseen juridisluontoisissa puitteissa, vaikka Tarkka tunnustaa, että Neuvostoliiton suhtautuminen vihollismaiden johtajiin oli tarkoituksenmukaisuuskysymys.

Mikä siis oli tarkoitus? Sotarikos/syyllisyyspolitiikkaa ei nivota syvällisesti siihen, mitä Stalin tavoitteli Euroopassa ja millä tavoin. Asiaa on käännelty ja väännelty kuumeisesti viimeiset parikymmentä vuotta, mutta Tarkan lähdeluetteloon ei löydy siitä maailmalta yhtä ainutta teosta.

Hän arvioi Stalinin pragmaatikoksi, jolle syyllisten ”rankaiseminen oli pääasia, siinä käytettävät menettelytavat toisarvoinen yksityiskohta”. Kuitenkin suomalaiset tuli pakottaa itse tuomitsemaan johtajansa ja nimenomaan niin, ettei se näyttäisi ulkoiselta sanelulta.

Muodolla oli väliä. Prosessista hahmottuu samankaltaista makaaberia menneisyydenhallintaa kuin 1930-luvun stalinistisista näytösoikeudenkäynneistä, ja vastaavat demonstraatiot jatkuivat myöhemmin Itä-Euroopan kansandemokratioissa.

Tarkoituksenmukaisuus Suomen kohdalla avautuu ennen muuta valvontakomission puheenjohtajan Andrei Ždanovin toimien kautta. Hän junaili maahan laajan hallitusblokin, jossa kommunistien kuului soittaa ensiviulua kuten muuallakin Neuvostoliiton etupiirissä.

Kilpailijoiden riveihin tuli lyödä railoa, marginalisoida vastustajat ja vetää hyväuskoisemmat myötäkulkijoiksi kiinteään yhteistyöhön. Prosessin pahin este oli itsenäinen sosiaalidemokratia, joka ei alistunut SKP:n vietäväksi.

Tarkan olisi toivonut analysoivan tarkemmin, kuinka nämä linjat törmäsivät sotasyyllisyyskysymyksessä. Jos siitä toivottiin välinettä vyörytykseen, tuloksena oli kommunistien oma maali. Mikään yksittäinen asia ei eristänyt heitä selvemmin potentiaalisista liittolaisistaan.

”Jos poistetaan Tanner, siitä seuraa sosiaalidemokraattien hajoaminen”, Ždanov tuumaili vielä keväällä 1945. Puoli vuotta myöhemmin hän oli tuskastuneena valmis luopumaan koko hallitusblokista, kun tannerilaisten käsissä säilynyt SDP teki kaikkensa johtajansa pelastamiseksi.

Kommunistien kynnettömyys pakotti valvontakomission puheenjohtajan rengin töihin Suomen hallituksen puolesta eli panemaan sotasyyllisyysasian raiteilleen. Tanner oli sen koetinkivi, ja pelissä suurvallan arvovalta – sekä Ždanovin oma asema Stalinin silmissä.

Tuomioista huolimatta poliittinen offensiivi talttui, eikä kenraalieverstiä nähty enää Helsingissä ennen kuin helmikuun 1947 jäähyväiskäynnillä. Sotasyyllisyyden nostattamat laineet saattoivat myös murskata Otto Ville Kuusisen unelman paluusta synnyinmaahansa.

Jukka Tarkka osaa nähdä olennaisuudet ja tekee oivaltavia yleistyksiä historian laajempiin kaariin. Sotasyyllisyyskysymyksen hän tuntee varmasti paremmin kuin kukaan, mutta seuraava kiteytys tuntuu epämääräisyydessäänkin liioittelulta:

”Suunnilleen 1970-luvun loppupuolelle asti melko yleisen päättelyn mukaan sotasyyllisiksi tuomitut olivat todella aiheuttaneet sodan, koska tämä oli todistettu oikeudessa ja sen langettamat seuraamukset kärsitty.”

En jaksa uskoa, että suomalaiset tosiuskovaisia lukuun ottamatta sisäistivät stalinistista historiapolitiikkaa. Samaan tapaan kuin talvisota pysyi mielissä pyhänä, vaikka sen sankaruudella ei julkisesti elämöity, sotasyylliset säilyivät sydämissä kansakunnan sijaiskärsijöinä.

Tarkkakin katsoo tilanteen muuttuneen 1980-luvulla nopeasti, kun ”yhä monipuolisemmaksi kehittyneeseen lähdeaineistoon perustuva rationaali päättely alkoi vaikuttaa Suomen sotahistoriaan”. Luottaisiko tutkija liiaksi järjen voimaan emotionaalisessa asiassa?

Sen sijaan yhdyn täysin Tarkan kirjansa julkistamistilaisuudessa esittämään arvioon siitä, että sotasyyllisten kunnia ei kaipaa tuomioiden oikeudellista peruutusta enempää kuin anteeksipyyntöjäkään.

Jos Neuvostoliitto väänsi väkisin historiaa ja politiikkaa juridiikan muotoon, Suomen ei ole syytä syyllistyä samaan. Vapaa ja laadukas tutkimus sekä avoin keskustelu riittävät menneisyydenhallintaan. Niin riittäisi Venäjälläkin."

http://www.demari.fi/content/view/5915/213/

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Sotasyyllisyysoikeudenkäynti

Majander on oikeassa epäillessään Tarkan väitettä: ”Suunnilleen 1970-luvun loppupuolelle asti melko yleisen päättelyn mukaan sotasyyllisiksi tuomitut olivat todella aiheuttaneet sodan, koska tämä oli todistettu oikeudessa ja sen langettamat seuraamukset kärsitty.”

Asiahan on ihan päinvastoin: vasta 60-70-luvulla alettiin moisia väitteitä esittää ja ottaa vakavasti myös ns. porvarillisessa julkisuudessa. Siihen asti sotasyyllisyysoikeudenkäynnin aikainen siilipuolustuslinja piti pintansa: mikähän tahansa myönnytys historian suhteen koettiin poliittisesti liian vaaralliseksi.

Toisaalta 60-70-luvulta alkoi aiheen vakava tutkimus, aluksi ulkomaalaisten toimesta. Tämä 20-30 vuoden viive on sinänsä ihan luonnollinen tarvittavan välimatkan aikaansaamiseksi.

KustaaW
Viestit: 8
Liittynyt: 23.03.08 20:27

Re: Sotasyyllisyysoikeudenkäynti

Jaa jaa eikös Suomi tavallaan "hyökännyt" Nliiton kimppuun saadakseen takaisin menetetyt alueet? Saksan avulla ja rinnalla. Leningradissa Suomi ei käsittääkseni pyörinyt. Kun päätettiin jo ennen sodan alkamista , että sinne ei mennä. Eipä saanut Suomi menettyjä alueita takaisin vaan menetti lisääkin. ja jos tarkkoja ollaan "sotasyylliset" olivat tosiaan syyllisiä sotaan ja tuomiot oli oikein.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Sotasyyllisyysoikeudenkäynti

KustaaW kirjoitti: ja jos tarkkoja ollaan "sotasyylliset" olivat tosiaan syyllisiä sotaan ja tuomiot oli oikein.
...edellyttäen että sota olisi voitu välttää. Vai tarkoitatko, että he olivat "s"yyllisiä" siihen, että sotaan mentiin Saksan puolella? Eli oikeastaan sodan häviäminen oli se "rikos", josta tuomittiin.

Itse asiassa, jos "sotaan syyllisiä" pitää oikeudessa päättää, niin Nürnbergissä olisi pitänyt istua syytettyjen penkillä esim. Chamberlain. Mutta syyte olisi ollut päinvastainen: se, ettei hän ryhtynyt sotaan tai uhannut sodalla Münchenin aikoihin, jolloin olisi päästy paljon vähemmillä uhreilla.

Joten eiköhän olisi paras jättää se, miksi ja miten sota syttyi ja kuka siitä oli vastuussa, historiantutkimukselle eikä oikeusistuimelle.

Lisäys: juuri se, ettei näin tehty, ehkä viivästytti Suomessa historiantutkimusta: käsitykset lukkiutuivat puolustusasemiin. Toki 20-30 vuoden viive on yleensä välttämätön, ennen kuin asioita voidaan vakavammin tutkia - siis uuden sukupolven pitää tulla toimijoiden tilalle.
Viimeksi muokannut Emma-Liisa, 03.06.09 10:28. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Sotasyyllisyysoikeudenkäynti

KustaaW kirjoitti: Leningradissa Suomi ei käsittääkseni pyörinyt. Kun päätettiin jo ennen sodan alkamista , että sinne ei mennä.
Tarkoitetaan tietysti Leningradin saartoa, johon Suomi tietysti osallistui siinä mielessä, että sen rintama oli Kannaksella ja Syvärillä. Siellä odottettiin saksalaisia, jotka eivät sinne päässeet, joten se pieni aukko jäi.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”