Ilmo Kekkonen
Viestit: 678
Liittynyt: 16.12.07 09:09

Sotilasjohdon rooli Suomen politiikassa 1941-44

Kuten itsekin totesin aiemmin (ja Jansson edellä), menen tämän viestiketjun varsinaisen teeman ulkopuolelle. En myöskään halua kiistellä enempää Heikki Janssonin kanssa. Hän on varmasti vilpitön ja hyvin asiantunteva esittäessään juridisia näkemyksiään. Minä katson asiaa myös kansallisesta näkökulmasta ja Suomen johtoa puolustaen.

Laitettakoon nämä seuraavat näkemykset sitten uuteen viestiketjuun, jos niin halutaan.

Minusta pelkästään tuijottaminen talven ja kevään -41 tapahtumiin ei anna oikeaa kuvaa Suomen politiikasta ja sotilaallisista ratkaisuista 1941-44.

NL:n toiminta 1939-40 yhteisymmärryksessä natsi-Saksan kanssa oli sotilaallinen ja poliittinen katastrofi. Se ei johtanut Leningradin suojaamiseen, vaan ajoi Suomen Saksan syliin. Baltian maat muodostivat edelleen Saksan hyökkäysreitin.

Kun tilanne sitten 22.6.41 täydellisesti muuttui ja NL:stä tuli hyökkäyksen uhri sekä jatkossa sodan voittaja, se ryhtyi rakentamaan propagandaa, jolla todistettiin 1939-40 toiminta vain natsien agression ennaltaehkäisyksi. Tämän tietysti oikeutti se, että aggressio todella tuli ja NL voitti sodan liittolaistensa kanssa. Näin hävinneet voitiin julistaa sotasyyllisiksi ja tuomita. Tätä Heikki Jansson on minusta selvittänyt juridisesta näkökulmasta varsin ansiokkaasti.

Suomen poliittinen ja sotilaallinen johto teki tietysti virheensä. Niiden arviointi ja mahdollisten vaihtoehtojen esittäminen on paikallaan.En kuitenkaan voi ymmärtää sitä, että Suomen johto tuomitaan sotarikollisiksi pelkästään sillä perusteella, että Suomi hävisi kaksi sotaa. Tietysti poliittinen ja sotilaallinen johto voidaan määrittää niihin osaltaan syyllisiksi, mutta että johtajat olisivat ehdoin tahdoin suunnitelleet rikollisia toimia maan perikadoksi, on jo liian paksua. Kyllä kaiken toiminnan lähtökohtana ja tavoitteena oli aina maan ja kansan etu. Keinojen valinta ja onnistuminen olikin sitten eri juttu.

Neuvostopropaganda toisti Suomen syyllisyyttä herkeämättä vuosikymmenet. Siihen Suomessa uskottiin tai oltiin uskovinaan. Tappiot sodissa olivat opettaneet poliittista viisautta.

Nyt näyttää siltä, että neuvostopropaganda puree yhä joihinkin suomalaisiin. Sotien ajalta etsimällä etsitään mustia vaiheita. Niitä tietysti löytyy ja jos ei löydy, niitä keksitään. Jokainen palstalla liikkuva voi miettiä, onko Suomen poliittisten ja sotilaallisten johtajien määrittäminen sotarikollisiksi tai -syyllisiksi vain jatkumo neuvostopropagandalle, vai onko se juridisesti ja moraalisesti ynnä historiallisten faktojen avulla todistettavissa.

Jätän valvonnan harkittavaksi, siirretäänkö tämä puheenvuoro uuden säikeen aloitukseksi jollain sopivalla otsikolla, vaikka "Sotilasjohdon rooli Suomen politiikassa 1941-44".

Ciccio
Viestit: 918
Liittynyt: 13.12.06 23:36
Paikkakunta: Ruotsinpyhtää

Re: Sotilasjohdon rooli Suomen politiikassa 1941-44

Ilmo Kekkonen kirjoitti: Minusta pelkästään tuijottaminen talven ja kevään -41 tapahtumiin ei anna oikeaa kuvaa Suomen politiikasta ja sotilaallisista ratkaisuista 1941-44.

NL:n toiminta 1939-40 yhteisymmärryksessä natsi-Saksan kanssa oli sotilaallinen ja poliittinen katastrofi. Se ei johtanut Leningradin suojaamiseen, vaan ajoi Suomen Saksan syliin. Baltian maat muodostivat edelleen Saksan hyökkäysreitin.
-----------------------------------------------------------------
Suomessa julistettiin sotatila 30/11 1939 pommien putoillessa Helsinkiin ja Suomen asutuskeskuksiin ja punaArmeijan aloittaessa hyökkäyksensä.
Eiväthän poliittinen ja sotilaallinen johto voineet olla erillisinä toimijoina esim. Englannin ja Ranskan tarjotessa apuaan, joten eikö otsikon tulisi olla Sotilasjohdon rooli Suomen politiikassa 30/ 11 1939 - Moskovan välirauha 19/9 1944 :?: Poikkeustila päättyi vasta 27/9 1947.
---------
Cajanderin hallitus vaihtui Rytin hallitukseen Vallilan työväentalolla ja eduskunta siirrettiin Kauhajoelle 1/12 1939.
Päämaja siirrettiin Mikkeliin 3/12-39 ja ylipäällikkö esitti Imatran kokouksessa 4/12 moitteensa suojajoukkojen liian nopeasta vetäytymisestä Kannaksella ja Laatokan Karjalassa.
Tilanne näyttäisi kaikilla tasoilla olleen kaoottinen erityisesti Talvisodan ensimmäisen viikon aikana ?
Kremlistä katsoen paraatimarssi Suomeen oli alkanut ja NL tunnusti vain perustamansa Terijoen hallituksen.
Eikohän tapahtumainkulku alkanut 30/11 1939 ?

Veikko Palvo
Viimeksi muokannut Ciccio, 25.05.09 00:02. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Ilmo Kekkonen
Viestit: 678
Liittynyt: 16.12.07 09:09

Re: Sotilasjohdon rooli Suomen politiikassa 1941-44

Olen aiemminkin tuonut esiin sen, että ilman Talvisotaa, ei ole mahdollista tajuta Suomen liittymistä Saksan rinnalle ja uutta sotaa. Siinä olen samaa mieltä Veikko Palvon kanssa, mutta luonnollisesti asiaa voidaan katsoa ja on katsottu toisinkin.

Ensin hieman Suomen sodanjohdosta. Kirjoitin eilen pitkän selvityksen, mutta taisin ylittää ajan, koska en saanut juttua tallennettua. Otetaan nyt sama tiivistäen.

Sodanjohto oli paljolti sama kuin sotamarsalkka ( 1942 Suopmen marsalkka) Mannerheim. Hän oli Talvisodan ylipäällikkönä kohonnut kansakunnan kaapin päälle jo joulukuun -39 torjuntataistelun ja onnistuneiden vastaahyökkäysten myötä. Hän oli ehdoton kansansuosikki ja ulkomaillakin tunnettu.

Välirauhan aikana M:n suuret valtuudet vain kasvoivat. Hän vaati puolustusministeriksi luottomiehensä kenraali ja teollisuusmies Walldenin ja otti ministeriöstä johtoonsa myös sotatalousasiat. Hän käytti valtaa, joka normaalisti jakaantui prresidentille, puolustusministerille, sotatalouspäällikölle, puolustusvoimien komentajalle ja yleisesikunnan päällikölle.

Kenraalit olivat M:n avustajia. Hän ei sallinut itsenäistä toimintaa, vaan päätti itse kaikesta. Tärkeimmät kenraalit olivat Talvisodassa hankkineet ylipäällikön luottamuksen. Näitä olivat Heinrichs, Airo, Tuompo ja Talvela . Kenttäkomentajista olivat kunnostautuneet myös ainakin Siilasvuo ja Laatikainen. Uskottuihin kuului myös Oesch. Kenraaleiksi kärkkyi joukko erityisen päteviä everstejä. M. oli 74-vuotias, kenraalit keskimäärin 25-30 vuotta nuorempia, hyvin koulutettuja ja menossa yleensä kolmanteen sotaansa. Suomen sodanjohto oli erityisen pätevää kansainvälisestikin vertaillen.

Mannerheimin suhde poliitikkoihin oli kaksijakoinen. Toisaalta hän tunnusti poliitikkojen vallan, toisaalta tunkeutui politiikan puolelle ja teki omat ratkaisunsa asettaen jopa presidentin ja hallituksen tapahtuneen eteen. Hän tuli yleensä hyvin toimeen presidentiksi siirtyneen Rytin kanssa. Ulkoministeri Witting ei hänen Saksaan suuntautumistaan vastustanut. Hän oli tunnettu Saksan ystävä. M. oli lisäksi sotakabinetin itseoikeutettu jäsen. Poliittisesti M:lla ei ollut vastavoimaa. Tannerin oli Nl savustanut hallituksesta ja Paasikivi oli Moskovassa täysin ulkona tapahtumista.

Ehkä tämä riittää näin aluksi. M:n toimintatapa ja johatmistyyli ovat hyvin erikoisia ja mielenkiintoisia. Niitä on erinomaisesti käsitellty Heinrichs Mannerheim elämäkerrassaan ja Martti Turtola Heinrichs ja Airo elämäkerroissaan.

Ilmo Kekkonen
Viestit: 678
Liittynyt: 16.12.07 09:09

Re: Sotilasjohdon rooli Suomen politiikassa 1941-44

Talvisodan rauhanteon jälkeen Suomen sotilaallinen asema oli huonontunut katastrofaalisesti. Lisäksi NL jatkoi painostustaan, johon Suomi ei juuri kyennyt vastaamaan.
Lyhyt luettelo: Pohjoismaisen yhteistyön tyrmääminen yhdessä Saksan kansssa. Enson alueen liittäminen NL:oon uudella rajanvedolla.Luovutetun alueen irtaimen omaisuuden palauttaminen. Vaatimukset Petsamon nikkeliin.Kauttakulku maitse Hankoon.Ahvananmaan demilitarisointi.Sallan rata.

Muita Suomen kannalta ikäviä tapahtumia: Baltian maiden ja Romanian osien liittäminen NL:on kesällä -40. Keskitykset Suomen rajoille.Kalevan alasampuminen.Tannerin erottaminen.SNS-seuran tukeminen.Vakoilutapaukset ja alueloukkaukset.

Mannerheim arvioi muistelmissaan näiden kaikkien vain palvelleen Hitlerin päämääriä. Hän katsoi Suomen tulleen asetetuksi selkä seinää vasten. Mutta tarvitsiko vain etsiä ovi ja astua Saksan puolelle? Ei, sillä myös Saksa huoletti. Sehän oli edelleen yhtesiutyössä NL:n kanssa ( mm. uusi kauppasopimus),torjui pohjoismaisen yhteistyön, kieltäytyi aseiden myynnistä ja saattoi valmistella Ahvenanmaan miehitystä Norjan retkeen liittyen. Sekin huoletti Suomea, sillä muuttihan se tilanteen pohjoisessa, missä Suomella ei juuri puolustusresursseja ollut.

Suomen sodanjohto teki kuitenkin kaikkensa yhteistyössä poliittisen johdon kanssa. Itärajaa alettiin kiireesti linnoittaa Ruotsin tuella. Armeijassa pidettiin noin 100 000 miestä ja se ryhmitettiin rajalle puolustusasemiin. Sotasuunnitelmat tietysti uusittiin. Aluejärjestelmä tarkistettiin kevääseen -41 mennessä. Suojeluskuntajärjestö liitettiin entistä tiukemmin armeijaan.Rahahanat olivat nyt auki ja sotamateriaalia tuotettiin voimien mukaan.

Armeijan johtamisjärjestelmä muuttui sikäli, että Mikkelissä toimi Maavoimien esikunta kenraali Heinrichsin johdolla ja ylipäällikkö ynnä Yleisesikunta siirtyivät Helsinkiin.

On hyvin erikoista, että näitä välirauhan ajan toimia pidetään osoituksena yhteistyöstä Saksan kanssa ja siis hyökkäyssodan valmisteluina. Kyllä ne olivat puhtaasti puolustuksellisia, mutta oliko tilanne sittenkin muuttumassa jo kesällä 1940?

Ciccio
Viestit: 918
Liittynyt: 13.12.06 23:36
Paikkakunta: Ruotsinpyhtää

Re: Sotilasjohdon rooli Suomen politiikassa 1941-44

Ilmo Kekkonen kirjoitti:Talvisodan rauhanteon jälkeen Suomen sotilaallinen asema oli huonontunut katastrofaalisesti. Lisäksi NL jatkoi painostustaan, johon Suomi ei juuri kyennyt vastaamaan.

On hyvin erikoista, että näitä välirauhan ajan toimia pidetään osoituksena yhteistyöstä Saksan kanssa ja siis hyökkäyssodan valmisteluina. Kyllä ne olivat puhtaasti puolustuksellisia, mutta oliko tilanne sittenkin muuttumassa jo kesällä 1940?
---------------------------------------------------------------------------------
Uutta hyökkäyssotaa näyttäisi Saksan-Neuvostoliiton välisen sopimuksen ja sen salaisen lisäpöytäkirjan mukaisesti vahvasti valmistelleen Neuvostoliiton ainakin vielä marraskuussa 1940 Hitlerin neuvotellessa Molotovin kanssa Berliinissä, Molotov sanoi hänellä olevan tarkat ohjeet Stalinilta.
Saksan ulkoministeriö, Department of State - Washington
http://www.histdoc.net/history/NaSo1940-11-13.html
Hitler sanoi 12/11 1940 Venäjän ja Saksan yhteisen edun olevan toimia edelleenkin yhdessä ja Molotov vastasi Hitlerin olevan täysin oikeassa ja Molotov toivoi olemassaolevan tilanteen säilyvän.
Hitler puhui Molotoville Saksan elintilasta ((lebensraum(raumnot)) valloittamillaan alueilla ( Ranska, Norja jne. ) ja siirtomaatarpeesta keski-Afrikassa, sekä tiettyjen raaka-aineiden saatavuuden turvaamisesta.
Moltov vastasi tämän olevan Stalinilta saamiensa tarkkojen ohjeiden mukaista yleisesti.
-----------
Molotov sanoi 15/11-40 Saksan ja Venäjän välisen sopimuksen ja salaisen lisäpöytäkirjan toteutuneen ja Saksan täyttäneen Venäjän- Suomen sodan aikana huolellisesti velvoitteensa.
Mutta Suomen osalta etupiirisopimus ei ollut vielä toteutunut, sanoi Molotov.
Hitler vastasi Suomen poliittisesti kuuluvan Venäjälle ja sen etupiiriin.
Mutta,
tiivistetysti: Saksa ei halua konfliktia Itämeren alueella.
Molotov sanoi, ettei hän ymmärrä Saksan pelkoa Itämeren alueen konfliktista ja sanoi, ettei Saksa ollut esittänyt tätä kysymystä 1939 jolloin tilanne oli ollut sille huonompi.
Hitler otti esille Ruotsinkin ja kysyi Molotovilta: julistaisiko Neuvostoliitto sodan USA:lle jos se puuttuisi tilanteeseen.
------------
Molotov ja Hitler ovat keskustelleet marraskuussa 1940 Berliinissä monista muistakin
Venäjän- Saksan sopimukseen liittyvistä seikoista. ( etupiirijako lähinnä )
Suomen kysymys ei näyttäisi olleen etusijalla ?
Konflikti Itämeren alueella Saksan taholta ja Suomen kysymys etupiirisopimuksen mukaisesti Neuvostoliiton taholta.
Suomessa on ollut tieto Hitlerin- Molotovin neuvotteluista 11/ 1940, mutta ei tietoa neuvotteluiden kulusta ja sisällöstä.
Ja kun joku Saksan johtohenkilöistä on sanonut suomalaisille Talvisodan aikana: "tehkää rauha nyt, saatte kaikki myöhemmin korkoineen takaisin" - se on ollut täysin Neuvostoliiton ja Saksan sopimuksen mukaista.
Miten tilanne olisi ollut muuttumassa kesällä 1940 päätellen näistä Hitlerin ja Molotovin välisistä Berliinin 11/-40 neuvotteluistakin, jotka ovat tiedossa nyt ?
Ranska oli antautunut kesäkuussa 1940, mutta Suomessa oli elintarvikesäännöstely ja Itämeren kauppamerenkulku oli Suomelta estetty.

Veikko Palvo

Ciccio
Viestit: 918
Liittynyt: 13.12.06 23:36
Paikkakunta: Ruotsinpyhtää

Re: Sotilasjohdon rooli Suomen politiikassa 1941-44

Ilmo Kekkonen kirjoitti:On hyvin erikoista, että näitä välirauhan ajan toimia pidetään osoituksena yhteistyöstä Saksan kanssa ja siis hyökkäyssodan valmisteluina. Kyllä ne olivat puhtaasti puolustuksellisia, mutta oliko tilanne sittenkin muuttumassa jo kesällä 1940?
----------------------------
Saksa teki Ruotsille 25/6-40 ja 29/6-40 ehdotukset kauttakulkusopimuksesta, jonka Ruotsi vahvisti 8/7 1940.
Neuvostoliitto sai vaatimansa kauttakulun Hankoon 6/9 1940.
Saksan haluama kauttakulkusopimus Suomen kautta 12/9 1940.
----
Liittoutuneitten Saksan ja Neuvostoliiton välinen tilanne näyttäisi olleen muuttumassa, mutta milloin Suomessa oltiin tietoisia Molotovin ja Hitlerin marraskuun 1940 neuvotteluiden sisällöstä ?
Stalin näyttäisi uskoneen Saksan-NL:n sopimuksen voimassaoloon operaatio Barbarossan alkuun saakka, olisiko Stalin tulkinnut mm. Churchillin varoitukset Saksan hyökkäysaikeista Englannin yritykseksi saada NL vaihtamaan puolta ?


Veikko Palvo

Ilmo Kekkonen
Viestit: 678
Liittynyt: 16.12.07 09:09

Re: Sotilasjohdon rooli Suomen politiikassa 1941-44

Kiitokset Veikko Palvolle kommenteista.
Palaan kauttakulkusopimuksiin ja talven 40/41 tapahtumiin pikapuoliin, mutta muutama asia näistä Molotovin neuvotteluista Arvi Korhosen mukaan. Niistä tiedusteli Berliinin lähettiläs Kivimäki 18.11. 40, koska huhuja kiersi. Tälloin valtiosihteeri Weizsäcker vastasi, ettei "hänen korviinsa ollut tullut mitään, mikä oikeuttaisi Suomen pelkäämään väkivaltaa Venäjän taholta".
Göring puuttui kuitenkin tähänkin asiaan. Hän lahetti jo 21.11. langolleen Erc Rosenille kirjeen, jossa muiden Mannerehimin tiedoksi tarkoitettujen asioiden jälkeen totesi, että Rosenin ystävät ( tarkoittaen kai Mannerheimia) voisivat Molotovin käynnin jälkeenkin olla hyvässä luottamuksessa tulevaisuuteensa nähden. "Ystävällistä Suomea Saksa ei milloinkaan voi eikä tahdo hyljätä". Mannerheim ei muistelmissaan asiaa mainitse.

Göring myös lähetti taas Veltjensin Suomeen tehtävänään antaa maan johtaville miehille tietoa Molotovin vierailusta. Veltjens on Saksan ulkoministeriössä säilyneen raporttinsa mukaaan kertonut asiasta suomalaisille, nähtävästi vain sotilaille, jotka olivat olleet "kiitollisia ja erinomaisen ilahtuneita". Suomessa ei ole Korhosen mukaan säilynyt tietoja tästä vierailusta. Mannerheim sanoo muistelmissaan kuulleensa asiasta vasta toukokuussa 1941. Kenelle sitten V. oli puhunut ja eivätkö nämä olleet välittäneet tietoa Mannerheimille? Asia näyttää jääneen epäselväksi, mutta joka tapauksessa itse Ribbentrop kehoitti Blûcheriä sanomaan suomalaislle, että Saksa ei sallisi Pohjolassa uusia selkkauksia. Saman toisti Weizsäcker Kivimäelle aiempaa selvemmin 30.11. tämän tavatessaan.Tieto näyttää jääneen hyvin suppealle piirille. Kummallista on, jos M. ei
siitä tiennyt. Hänen muistelmansa ovat kyllä monasti hyvin epäluotettavat.
Siis Suomessa oli melko nopeasti tietoa Molotovin vaatimusten torjumisesta, mutta en osaa nyt sanoa, mikä arvo niille annettiin.

Trilisser
Viestit: 502
Liittynyt: 24.04.06 17:03

Re: Sotilasjohdon rooli Suomen politiikassa 1941-44

Ilman Talvisotaa ei koko Jatkosotaa olisi ollut lainkaan (siis sotaa edes muulla nimellä) ja kuten Timo Vihavainen on todennut, Talvisotan alkaminen tai alkamatta jääminen oli tasan yhden miehen käsissä ja siten kaikki vastuu seuraamuksista kuulee samalle miehelle. Miehen nimi oli Stalin. Asia ei sen kummenpaa selitystä kaipaa. Henkilö joka kuvittelee SNTL:n olleen ulkopolitiikassaan kuin mikä tahansa muu valtio, on yksiselitteisesti harhaanjohdettu tai tosiuskovainen.

Ilmo Kekkonen
Viestit: 678
Liittynyt: 16.12.07 09:09

Re: Sotilasjohdon rooli Suomen politiikassa 1941-44

Suomen sodanjohdon organisaatioat tiivistettiin keväällä 1940. Maavoimien esikunta lakkautettiin 16.5. ja Heinrichs siirtyi Pääesikunan yleisesikunnan päälliköksi . Kenraali Hanell lähti linnoitustöiden johtajaksi. Hänen edeltäjänsä Oesch oli jo 16.4. siirretty silloisen II AK:n komentajaksi. Järjestely säilyi sodan alkuun asti.

Suomi oli varmasti Mannerheimin tuntemuksen mukaan selkä seinää vasten, mutta jo loppukesällä -40 seinään aukesi luukku, josta sai ainakin ruokaa ja aseita ynnä jonkin verran tarkoin salattua poliittista myötätuntoa ja tukea.

Saksan johtaja Aadolf Hitler päätti nimittäin kenraaliensa kauhuksi 28.7. 40 hyökätä Neuvostoliittoon vielä samana syksynä. Ajankohta saatiin sitten siiretyksi seuraavaan toukokuuhun. Päätös johti nopeasti toimiin myös Suomen suunnassa.

Jo 18.8. Mannerehim tapasi valtakunnanmarsalkka Göringin lähettilään joka tarjosi aseita kauttakulkusopimusta vastaan. Mannerheim ja hallitus myöntyivät viipymättä, kuten mm. Hannu Soikkanen on osoittanut. Saksa oli jo hieman aiemmmin vapauttanut satamiinsa pysäytetyt aselaivat. Kun nyt sovitut asekaupat toteutuivat jo lokakuun alussa, parani Suomen aseistus merkittävästi. Asekaupat ja kauttakulku pidettiin äärimmäisen salaisina, joskin kauttakulku tietysti paljastui heti alettuaan.

Nyt astuu kehiin sodanjohdon uusi kortti, reservin kenraalimajuri Paavo Talvela (PT), Pohjolan liikenteen toimitusjohtaja. Hän kuului Mannerheimin "siviiliystäviin". PT oli hvyin selkeästi "poliittinen" kenraali. Hän oli kokoomuksen jäsen ja mm. presidentin valitsijamies. PT oli erittäin aktiivinen heimoaatteen ajaja ja AKS:n valajäsen. Kahteen Aunuksen retkeen johtotehtävissä osallistuneena, hän oli ainakin kenraalikunnan paras Itä-Karjalan tuntija. Lisäksi hän virkansa puolesta tunsi Lapin olot. Merkitystä oli myös sillä, että hän kuului Talvisodan sankareihin ja siltäkin osin M:n ehdottomiin luottomiehiin.

Talvelan toimiin antaa mielenkiintoista särmää pari pikkutietoa. Martti Turtolan mukaan hän kirjoitti 21.8. " Tiemme johtaa Saksan rinnalle". Arvi Korhonen kertoo PT:n soittaneen 28.8. PE:n operatiivisen osaston päällikölle everstiluutnantti M.K. Stewenille ja ilmnoittaneen tärkeän päätöksen tehdyksi. Minkä, on selvittämättä.
PT lensi puolustusministeriön toimeksiannosta Stewenin ja kommodori Sundmanin kanssa Saksaan tekistä kauttakulökusopimusta tekemään, mutta neuvottelut jumiutuivat. ASopimuksen allekirjoitti lopulta Stewen ja saksalainen majuri 12.9. Poliitinen vahvistus saatiin 22.9., mutta jo edellisenä päivänä olivat ensimmäiset saksalaiset tulleet maahan. Asai johti ensimmäiseen sotilasjohdon ja hallituksen väliseen ristiriitaan. Ongelma oli kuitenkin syntynyt lähinnä saksalaisten viivyteltyä poliittisen sopimuksen kanssa.

Kauttakulkusopimuksen merkitystä on vähätelty, koska se ei sisältänyt Suomelle sotilaallisia tai poliittisia vaatimuksia. Saksalle se oli kuitenkin tärkeä ja mahdollisti huoltojärjestelmän rakentamisen Pohjois-Suopmeen. Seurauksena oli myös NL:lle annettava lupa kauttakulkuun maitse Hankoon. kaksi suurvaltaa rahtasi siis sotilaitaan halki Suomen, joka yritti pysyä puolueettomana tässäkin tilanteessa.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Sotilasjohdon rooli Suomen politiikassa 1941-44

Ilmo Kekkonen kirjoitti: Seurauksena oli myös NL:lle annettava lupa kauttakulkuun maitse Hankoon.
Eikös NL ollut vaatinut ja saanut tuon luvan jo ennen Saksan kanssa tehtyä kauttakukusopimusta (jollainen oli myäs Ruotsilla).

Ilmo Kekkonen
Viestit: 678
Liittynyt: 16.12.07 09:09

Re: Sotilasjohdon rooli Suomen politiikassa 1941-44

Kyllä, aivan oikein. NL oli jo heinäkuussa vaatinut kauttakulkuoikeutta Hankoon. Sopimus allekirjoitettiin ennen Saksaa 6.9.44. Takaraivossani lienee kummitellut se, että liikenne syksymmällä laajeni aiemmasta. Lienee ollut teknisiä ongelmia.

Ruotsilla oli kauttakulkusopimus Saksan kanssa.Turtolan mukaan Ruotsin halki Norjaan ja Suomeen matkasi kevääseen 1941 mennessä jopa 260 000 sotilasta, tosin aseettomina. Ruotsissa oli myös merkittäviä Saksan huoltovarikkoja. Sodan sytyttyähän ainakin 163. D kuljetettiin Ruotsin kautta Suomeen kaikkine sotavarusteineen.

skrjabin
Viestit: 778
Liittynyt: 28.09.07 21:54

Re: Sotilasjohdon rooli Suomen politiikassa 1941-44

Ilmo Kekkonen kirjoitti:kaksi suurvaltaa rahtasi siis sotilaitaan halki Suomen, joka yritti pysyä puolueettomana tässäkin tilanteessa.
Kannattanee korostaa että kaksi, virallisesti edelleen toistensa kanssa liitossa olevaa suurvaltaa, joiden välillä ei mitään virallista valinnan mahdollisuutta siten edes ollut. Suomelle näistä toinen oli edelleen uhka, toinen mahdollisuus. Ja siihen mahdollisuuteen tartuttiin, silti luonnollisesti ainakin ulospäin piti näyttää puolueettomalta. Mitään virallista tietoa kai ei vielä tuolloin ollut siitä että kahden diktaattorin liitto olisi horjumassa. Se lienee ollut tiedossa että Suomi oli 1939 ollut lähinnä kauppatavaraa.

Toisaalta miltä tilanne näytti NL:olle; juurikin siltä mitä oli 1939 pyritty kaikin keinoin välttämään erilaisilla puskurivyöhykkeillä ja vaikutuspiirikaavailuilla: Saksa oli nyt asevoimineen NL:on rajalla ja lähellä Leningradia. Ei liene ihme että Molotovin ja Hitlerin tapaaminen Berliinissä loppuvuodesta sujui aika lämpimissä merkeissä.

Ilmo Kekkonen
Viestit: 678
Liittynyt: 16.12.07 09:09

Re: Sotilasjohdon rooli Suomen politiikassa 1941-44

Tartun tuohon skrjabinin viimeiseen kappaleeseen. Eihän tilanne kauttakulkusopimusten jälkeen ollut muuttunut Talvisodasta muuten kuin Baltian annektoinnin ja Romanian osien liittämisellä NL:on. Saksa oli NL:n rajalla vain Puolassa.Tilanne oli siis vielä NL:lle edullinen.

Suomen rauhan ajan asevoimat olivat rajalla, mutta sentään parinsadan kilkometsin päässä Leningradista. Ne uhkasivat Leningradia yhdessä saksalaisten kanssa vasta syyskuussa -41.

Hitlerin ja Molotovin tapaaminen oli ensimmäinen enne suhteen kylmenemisestä. Molotov tivasi nimenomaan, mitä Saksan asevoimat puuhailivat Suomessa ja HItler vastasi aivan puutaheinää. Olihan operaatio Barbarossan valmistelu etenemässä ensi kaavailuista kohti tarkempaa suunnittelua.

skrjabin
Viestit: 778
Liittynyt: 28.09.07 21:54

Re: Sotilasjohdon rooli Suomen politiikassa 1941-44

Ilmo Kekkonen kirjoitti:Tartun tuohon skrjabinin viimeiseen kappaleeseen. Eihän tilanne kauttakulkusopimusten jälkeen ollut muuttunut Talvisodasta muuten kuin Baltian annektoinnin ja Romanian osien liittämisellä NL:on. Saksa oli NL:n rajalla vain Puolassa.Tilanne oli siis vielä NL:lle edullinen.

Suomen rauhan ajan asevoimat olivat rajalla, mutta sentään parinsadan kilkometsin päässä Leningradista. Ne uhkasivat Leningradia yhdessä saksalaisten kanssa vasta syyskuussa -41.

Hitlerin ja Molotovin tapaaminen oli ensimmäinen enne suhteen kylmenemisestä. Molotov tivasi nimenomaan, mitä Saksan asevoimat puuhailivat Suomessa ja HItler vastasi aivan puutaheinää. Olihan operaatio Barbarossan valmistelu etenemässä ensi kaavailuista kohti tarkempaa suunnittelua.
Tokihan tilanne siten oli muuttunut että saksalaisia kuljeskeli vuoden 1939 NL:on rajan tuntumassa (miten joukot täsmällisesti ottaen liikkuivat pohjoisessa tai etelmässäkään Suomen joukkojen osalta ei oikeastaan kuulu tähän, vaan se vaikutelma jonka siitä NL mahdollisesti sai). Muut alueet, joilla NL ja Saksa olivat nokikkain olivat heidän keskinäisten sopimustensa nojalla toteutuneita tilanteita, Suomen osalta oltiin kuitenkin uudessa tilanteessa ja tähän kehitykseen Molotov tarttui. Ja Saksahan oli huomattavan paljon lähempänä Leningradia kuin 1939, liikkui NL:on pelkäämällä hyökkäysalueella josta myös sinne oli aikanaan hyökkäilty. Korostan jälleen että tässä spekuloinnissani kyse on niistä skenaarioista mitä NL saattoi perustellusti tai perusteettomasti toimien takana nähdä. Saksan ja Suomen yhteistyö 1918 lienee ollut muistissa myös joillakuilla. Eikös Molotovkin Berliinissä puuttunut nimenomaan siihen että joukot jäävät Suomen alueelle, eivät vain pikaisesti kulje lävitse (vai pettääkö muistini tässä)?

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Sotilasjohdon rooli Suomen politiikassa 1941-44

skrjabin kirjoitti:Tokihan tilanne siten oli muuttunut että saksalaisia kuljeskeli vuoden 1939 NL:on rajan tuntumassa
Miten he siellä saattoivat kuljeskella, kun Viipurin lääni oli 1940 liitetty NL:oon, joten Leningradin piti olla turvattu? Jolleivat sitten liikkuneet NL:n puolella rajaa :)

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”