Sotilasjohdon rooli Suomen politiikassa 1941-44

[MM]

Emma-Liisa viittasi jo Haavikkoon. Minä palaisin puolestani suurhyökkäystä edeltäneeseen tiedustelutilanteeseen. Haavikko syyllistää ankarasti Airon selkeiden ja varoittavien tiedustelutietojen "hämärtämisestä" ennen Päämajaan toimittamista. Liikehdintä tulkittiin jokakeväiseksi aktiviteetin lisäykseksi jne. Haavikon mukaan M:lla oli aavistus suurhyökkäyksen tulosta ja hän oli kolme kertaa kevään aikana käskenyt komentajiaan varautumaan siihen eli tämä on ristiriidassa sen kanssa, että hyökkäystä ei olisi odotettu tulevan. Koetut nälkätalvet selittävät osaltaan kylvötöihin päästettyjen miesten ja tykinvetotraktoreiden osuuden, mutta se seikka ei kuvasta suurta varautumista.

[Ilmo Kekkonen]

Olen tainnut jo aiemmin todeta, että oli aivan samantekevää, tiedettiinkö suurhyökkäystä odottaa vai ei. Oleellista oli, mitä sen varalle tehtiin tai jätettiin tekemättä. Nyt tapahtui nimenomaan jälkimmäinen.

Sotilaallisesti oli ehdoton virhe, ettei reservejä ryhmitetty uutta tilannetta vastaavasti viimeistään Leningradin saarron murruttua. Yksi prikaatihan lähetettiin jopa Sallaan.

Totta on, että Mannerheim antoi ( Nihtilän kirjoittamat) erittäin selkeät puolustuskäskyt Kannaksen armeijakunnille.Myös 10.5. annettu muistutus komentajille oli aivan oikea. Se vain ei johtanut mihinkään toimiin. Toisaalta esimerkiksi joukkojen pitäminen pääasemassa oli M:n virhe.

Mannerheim näkyy välillä olleen varma hyökkäyksen tulosta, toisaalta hän vielä muistelmissaan ihmettelee, ettei puna-armeija hyökännyt etelämpänä, vaan Suomeen. Hän siis näköjään muutteli mieltään aina tilanteen mukaan.


MItä tulee tiedustelutietoihin, niin on syytä muistaa ettää vasta neuvostoarkistojen osittain avauduttua 1993 oli mahdollista ( mm. Ohto Mnaninen) tutustua todellisiiin tietoihin. Joukkojen siirrot alkoivat 25.5. ja varsinaiset hyökkäysjoukot keskitettiin mm. meritse vasta 4.-6.6. Salaaminen onnistui niin hyvin, että suomalaisilla ei yksinkertaisesti voinut olla tietoja hyökkäyksen mittasuhteista. Arvailut ovat erikseen, mutta niiden perusteella on vastuullisten johtajien vaikea tehdä päätöksiä.

Toisaalta merkkejä oli niin paljon, että todella olisi rintamajoukoissa voitu siirtyä "rauhan kannalta sodan kannalle". Sitäkään ei tehty.

Joukkojen painopistettä ei olisi ehditty siirtää Kannakselle, vaikka siihen olisi kesäkuun alkupäivinä ryhdytty. Voi tietysti olla, että suurimmalta hämmingiltä olisi säästytty. Lopputulos tuskin olisi muuttunut.

Suomalaiset yllätettiin, mutta kunnia kuuluu siinä asiassa nimenomaan puna-armeijan taidolle. Suomalaisten syyttely ei hyödytä mitään ja on joka tapauksessa epäoikeudenmukaista kohdistuu se sitten keneen henkilöön ja mihin portaaseen tahansa. Vahvempi on vahvempi ja vahvuutta lisää aloite. Se ei syyttelyllä parane.

[Emma-Liisa]

Suomalaiset yllätettiin, mutta kunnia kuuluu siinä asiassa nimenomaan puna-armeijan taidolle.

Samoinhan yllätettiin puna-armeija 1941 ja Saksan armeija 1944. Voinee siis sanoa, että onnistunut hyökkäys edellyttää yllätystä.

Lisäys: Ja tietysti Pearl Harbor 1941.

[Emma-Liisa]

Mannerheim näkyy välillä olleen varma hyökkäyksen tulosta, toisaalta hän vielä muistelmissaan ihmettelee, ettei puna-armeija hyökännyt etelämpänä, vaan Suomeen. Hän siis näköjään muutteli mieltään aina tilanteen mukaan.

Oletettavasti toiveajattelu tai päinvastoin pään paneminen pensaaseen vaikutti johtopäätökseen.