Ajopuuteoria - mitkä ne vaihtoehdot olivat?

[Ilmo Kekkonen]

Pari kommenttia Heikki Janssonille. NL:n irroittaminen Suomen ja Saksan suhteiden pohtimisesta on täysin teoreettista vääntelyä. Ilman NL:n toimia 1939-41 ei koko asetelmaa olisi välttämättä edes syntynyt.

Jansson väittää Suomen johdon toimineen pelkän kostonhimon vallassa. Mistä se koston tarve sitten syntyi? Eiköhän Saksaan turvautumisen lähtökohta ollut nimenoman pelko NL:n uudesta hyökkäyksestä. Sitä pelättiin aiheellisesti ja varmuus saatiin marraskuussa -40 usealta taholta.

Vaihtoehto Saksaan suuntautumiselle olisi ehkä saatu, jos NL olisi viimeistään syksyllä -40 muuttanut Suomen politiikkaansa. Niin ei tapahtunut. Vakuuttelut rauhanhalusta kesäkuussa -41 olivat armotta myöhässä.

Täysin teoreettisessa ja tarkkaan rajatussa poliittisessa pähkäilyssä vuosikymmeniä tapahtumien jälkeen voidaan tietysti väittää käytössä ollen "tuhansia" vaihtoehtoja. Minun ymmärtääkseni käytännön tilanteessa juuri NL ja Saksa kuin yhteistoimin reputtivat vaihtoehdon toisensa jälkeen.


Palaan Heinrichsin Saksan matkaan erikseen.

[lentava kirvesmies]

Ajopuu vai uittomies?

Vastauksen saaminen kysymykseen, mielestäni vaatii paluuta 30 ja 20 luvuille.
Tutustumista sen ajan vaikuttajien tahtoon ja siihenkin oliko sitä edes.
Olivatko he ainoastaan tahdottomia, mutta taitavia luovijoita historian karikoissa, vai tahtoihmisiä jotka pyrkivät toteuttamaan, vaikkapa omia ihanteitaan. Tai olkoon motiivina mikä tahansa, vaikkapa valta, omaisuuden kartuttaminen, tai aivan mitä tahansa.

[Ciccio]

Ajopuu vai uittomies?

Vastauksen saaminen kysymykseen, mielestäni vaatii paluuta 30 ja 20 luvuille.
Tutustumista sen ajan vaikuttajien tahtoon ja siihenkin oliko sitä edes.
Olivatko he ainoastaan tahdottomia, mutta taitavia luovijoita historian karikoissa, vai tahtoihmisiä jotka pyrkivät toteuttamaan, vaikkapa omia ihanteitaan. Tai olkoon motiivina mikä tahansa, vaikkapa valta, omaisuuden kartuttaminen, tai aivan mitä tahansa.

----------------------------------------------------------------------------------------------
Oliko Suomi ajopuu 1950-luvulla, jolloin kehiteltiin ajopuuteorioita 1939- 1944 sodasta ?
Stalinin kuoleman jälkeen oli suojasää ja Hrustsovkin puhui puolueettomista
Itävallasta, suomesta, Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta NKP:n yleiskokouksessa.
Hrustsovin tavoite saattoi olla puolueettomat Norja ja Tanska, kuten noottikriisissäkin.
Stalinin ajan tavoite kontrolloida Suomea talouden kautta oli hiipunut, vaikka ensimmäinen tavaranvaihdon 5-v. sopimus olikin allekirjoitettu.
Kommunistejä ei ollut 1948 jälkeen hallituksissa.
---------Mutta mitkä tekijät johtivat Suomen liukumiseen "yya-puolueettomuuteen,"
oliko Suomi ajopuu 1950-luvulla ?

Veikko Palvo

[Emma-Liisa]

Ajopuu vai uittomies?

Vastauksen saaminen kysymykseen, mielestäni vaatii paluuta 30 ja 20 luvuille.
Tutustumista sen ajan vaikuttajien tahtoon ja siihenkin oliko sitä edes.
Olivatko he ainoastaan tahdottomia, mutta taitavia luovijoita historian karikoissa, vai tahtoihmisiä jotka pyrkivät toteuttamaan, vaikkapa omia ihanteitaan. Tai olkoon motiivina mikä tahansa, vaikkapa valta, omaisuuden kartuttaminen, tai aivan mitä tahansa.

Yhdyn tuohon siinä suhteessa, että ihmisen luonne, elämänkokemukset ja arvot vaikuttavat suuresti hänen tekemiinsä päätöksiin. Toisaalta kuitenkin ihminen ei toimi erossa muista, vaan jotta hän pystyisi saavuttamaan aseman, joissa muut hänen päätöksiinsä yhtyvät ja jopa tottelevat, hänellä pitää olla suureksi osaksi samat arvot ja päämäärät kuin muillakin.

Molemmat keskeiset suomalaiset päätöksentekijät, Mannerheim ja Ryti olivat luonteeltaan aloitteellisia ja päättäväisiä, joskin Ryti Linkomiehen mukaan menetti sodan aikana kykynsä tehdä aloitteita. Mannerheimin sanotaan herkästi vaipuneen pessimismiin (esim. ennen talvisotaa "Suomi ei voi kestää kuin pari viikkoa") mutta pitäneen vastaavaa upssereissa suurena puuteena (erotti sellaiset), aavistelleen syystä ja syyttä pahinta vaihtoehtoa (vaatimus mobilisaatiosta syksyllä 1939 mutta myös 1940), yrittäneen pitää vaihtoehdot avoinna viimeiseen asti, mutta päätöksen tehtyään vaatineen nopeaa toimintaa.

Tunnettua on, että Mannerheim tultuaan vallankumouksen jälkeen Suomeen kyllästyi heti "komiteatyöskentelyyn" ja kehotti sen jäseniä matkustamaan heti Pohjanmaalle sekä sinne tultuaan pani Svinhufvudin kirjeen peruutuskirjeen taskuunsa, koska katsoi ettei suojeluskuntien iskua voi peruuttaa toista kertaa. Sekä katsoi saksalaisten kutsumisen avuksi olleen virhe ja sen vaikutusta lieventääkseen järjesti paraatin Helsingissä.

Sekin kannatata muistaa, että Mannerheim jo varhain tajusi Hitlerin aikeet ja tuomitsi tämän toimet (tehnyt valloittamistaan kansoista "valkoisia neekereitä") mutta halveksi myös Tshekkoslovakian presidenttiä, joka antautui Berliinissä maaliskuussa 1939.

[Emma-Liisa]

Kontrafaktuaalisesti voi toki leikitellä...

Derkun toteamus koskee tosin sodankäyntiä, sitä tapaa, jolla sodittiin, mutta yhtä kaikki, se on vaihtoehdon etsimistä ja myös esittämistä.

Toki, mutta yhtä hyvin se on sen esittämistä, mikä tuon vaihtoehdon esti.

Olihan Stalinillakin talvisodan edellä erittäin hyvä vaihtoehto saada Suomi taipumaan ilman sotaa eli ultimaatumi. Mutta sitä hän ei käyttänyt, koska ei voinut sosialistisen valtion päämiehenä käyttää noin imperialistista keinoa. (Olisiko keino onnistunut, on eri asia, mutta ainoa reaalinen vaihtoehto onnistua ilman sotaa se oli, ihan siksikin että Suomen hallitus ei ilman sitä uskonut että vaihtoehdot ovat sota ja rauha. Ja eduskunta jolta olisi pitänyt suostumus saada vielä vähemmän.)

Tosin vuonna 1940 se sama keino jo kelpasi Baltian maita ja Bessarabiaa vastaan. Ilmeisesti Stalin oli oppinut talvisodasta eikä ottanut enää mitään riskiä (tähän viittaa sekin, että Baltian maiden rajalla odottivat jo vahvat sotavoimat, kun ultimaatumi annettiin. Hän osasi myös käyttää "ystävällismielisen hallituksen" pystyttämisen keinoa taitavammin, mikä oli toki helpompaakin, kun baltit oli jo saatu myöntyvyyden tielle.

[Emma-Liisa]

sitähän Suomen poliittinen johto ei halunnut vaan se halusi sotaa. Siksi se erehdytti eduskunnan luulemaan, että Neuvostoliitto hyökkäsi aiheetta Suomeen. Ei paljastettu eduskunnalle, että Suomi oli valtiona jo niin kompromettoitu sotija Neuvostoliittoa vastaan, että Neuvostoliiton pommitukset olivat vastatoimi suomalaisten ja saksalaisten hyökkäyksille joissa käytettiin hyväksi Suomen aluetta. Emme saa koskaan tietää koska sitä vaihtoehtoa ei edes harkittu. Niin, sitä mitä olisi tapahtunut ellei eduskuntaa olisi johdettu harhaan jää jossittelun kohteeksi.

Mikä saa sinut uskomaan, että eduskunnassa oli riittävää taitoa kokemusta ulkopolitiikkaa koskevien päätösten tekemiseen? Eduskunnan keskustelut esim. keväällä ja syksyllä 1944 eivät anna edustajista kovin hyvää kuvaa, pikemmin päinvastoin.

Milloin ajattelet, että hallitus olisi voinut kaikki tietonsa eduskunnalle paljastaa? Siis ilman että tiedot olisivat menneet suoraan NL:lle (mitä Hitler ei olisi koskaan antanut anteeksi).

Mitä tulee "harhaanjohtamiseen", niin fiksut ymmärsivät kyllä mistä oli kyse, mutta heistä nekään jotka olivat eri mieltä, eivät uskaltaneet vastuuta toisenlaisesta päätöksestä ottaa. Sehän olisi tarkoittanut hallituskriisiä ja kansan julkista jakautumista kahtia, mistä Baltian maiden esimerkki varoitti.

[Seppo Jyrkinen]

Täsmennän vielä tuota Ruotsin uhanalaisuutta. Keväällä -43 25.PsD:n komentaja Norjassa kenraaliluutnantti Adolf von Schell sai tehtäväkseen suunnitella Ruotsin valtauksen. Käytettävissä olisi ollut oman div:n lisäksi kaksi jalkaväkidivisioonaa.

Onko tuosta asiasta mitään laajempaa selvitystä?

[Seppo Jyrkinen]

Tästä ei Mannerheim kysymyksen sotilaallisesta luonteesta johtuen halunnut jatkaa keskustelua vaan ohitti sen lyhyesti ja sivuutti kysymyksen lyhyesti vastaamalla, että eikö se ole kansan tahto? Vastaus oli lähinnä retorinen tapa saada aihe käsitellyksi."

En ole perehtynyt asiaan lainkaan, mutta tuntuu oudolta, jos päätös noin merkittävästä asiasta olisi jäänyt Rytin ja Mannerheimin kesken yhteen retoriseen lauseeseen.

[Seppo Jyrkinen]

...eikö se ole kansan tahto?

Sitten kyseessä onkin ollut aika mysteeri. "Kansa" = AKS?

Mikä olisi ollut Mannerheimin intressi Itä-Karjalaan - siis muu kuin sotilaspoliittinen? Käsittääkseni AKS ja Mannerheim pitivät etäisyyttä toisiinsa.

[Seppo Jyrkinen]

Seppo Jyrkisen esitykset edustavat tuota fatalistista determinismiä kehnoimmillaan.

Tämän palstan tarkoituksena on keskustella historiasta, ei toisista keskustelijoita. S24 käytöstavat eivät sovi historiapalstan ajatukseen.

[Seppo Jyrkinen]

...kysyttäväksi jää, mitä olisikaan tapahtunut, jos Erik Heinrichs tuossa neuvonpidossaan Franz Halderin kanssa Berliinissä 30.1.41 olisikin ilmoittanut, että Suomi pyrkii parhaansa mukaan pysymään sodan ulkopuolella...

Emma-Liisan luettelo kohdassa viewtopic.php?f=10&t=2272&start=30#p11131 on melkoisen hyvä.

Asiaan vaikuttavia tekijöitä olen itse käsitellyt
- NL:n toimien osalta kohdassa viewtopic.php?f=10&t=2272#p11031
- Saksan intressejä toteutuneen historiallisten tapahtumien valossa viewtopic.php?f=10&t=2272&start=15#p11038


a) Mitkä olisivat olleet Saksan intressit, jos Suomi olisi asettunut vastustamaan sitä?

Aiempi Saksan intressiluettelo olisi täydentynyt kohdalla "Rodullisesti alempiarvoisen ja sotilaallisesti mitättömän maan rankaiseminen, koska se oli asettunut poikkiteloin Suur-Saksan kanssa".

Tuona ajankohtana Saksa oli kaikkein korskeimmillaan. Se oli jyrännyt läpi Euroopan ja latistanut jokaisen itsensä kanssa poikkiteloin asettuneen valtion. Ja myös sellaisia, jotka olivat yrittäneet elää sovussa Saksan kanssa. - Millä perusteilla Hitler olisi kiltisti tyytynyt Suomen kielteiseen vastaukseen?

Suomen kannalta katsottuna olisi ollut lähes yhdentekevää, olisiko Saksa erikseen hyökännyt Suomen kimppuun vaiko vain käyttänyt Suomea astinlautana sodassaan Neuvostoliittoa vastaan. Baltian maat kokivat jälkimmäisen vaihtoehdon julmin seurauksin.

Saksan intressit
- Ruotsin malmin suojaaminen (joka oli riittävä syy Norjan ja Tanskan miehitykseen)
- Petsamon nikkeli (joka v 43...44 muodosti 80-90% Saksan nikkelistä ollen sille elämän ja kuoleman kysymys)
- Itämeren suun sulkeminen
- Hyökkäys Leningradiin (siis ei vanhalle rajalle asti, vaan itse kaupunkiin)
- Lisäyksenä aikaisempaan Suomen rankaiseminen


b) Saksan voimavarat

Saksan näkökulmasta katsottuna Suomi oli maa, jolla ei ollut riittävästi edes ruokaa eikä lentokonebensiiniä. Siis täysin jostain ulkovallasta riippuvainen.

Vuonna 1941 Saksa ei epäröinyt hyökätä Neuvostoliiton kimppuun, joten ei se Suomeakaan olisi kavahtanut. Suomi oli vain murto-osa Neuvostoliitosta, rinnastettavissa Balkanin maihin. Suur-Saksan väestö oli tuolloin 110 miljoonaa, Suomen vajaat 4 miljoonaa. Siihen päälle korkeampi bruttokansantuote, korkeatasoinen teollisuus ja suuret sotilasmenot.

Mikäli se olisi katsonut Suomen miehittämisen tarvitsevan lisää joukkoja, niin ne divisioonat olisi perustettu. Saksa aloitti täysmittakaavaisen varustautumisen vasta vuoden 1942 aikana eli vuonna 1941 sillä oli riittävästi pelivaraa. - Saksan silmin katsottuna Suomi ei ollut millään lailla pelottava vastustaja. Ei edes hidaste.


c) Mitkä olisivat olleet suomalaisten arviot Saksan vastustamisen seurauksista?

Suomalaiset eivät varmuudella tietäneet, mitä Hitler todellisuudessa suunnitteli. Hyökkäys Neuvostoliittoon oli enemmän ja vähemmän mielipuolinen ja vasta puheiden tasolla. Paljon "järkevämpi" operaatio, hyökkäys Kanaalin yli Englantiin oli ollut odotettavissa - ja hiipunut vähin äänin.

Suomen oli otettava huomioon myös se mahdollisuus, että Saksa ja Neuvostoliitto sopisivat vastakkaisasettelunsa ja tilanne laantuisi kahden diktaattorin sovintoon. Aivan kuten oli tapahtunut 1939. Oli mahdollista, että Molotovin - Ribbentropin salainen lisäpöytäkirja, jonka suomalaiset tunsivat, olisi jälleen astunut voimaan.

Suomi ei voinut olla varma Saksan tuesta, vaan se oli ehdollista. Saksa saattaisi hylätä Suomen uudestaankin, etenkin, jos Suomi asettuisi sen kanssa vastahankaan.

Vuotta aikaisemmin talvisodassa Suomi oli taistellut edullisen taistelumaaston - Karjalan kannaksen - ja länsivaltain avun turvin. Vuonna 1941 länsivallat olivat poissa pelistä ja jos Saksa olisi tuolloin kääntänyt Suomelle selkänsä, Suomi olisi ollut täysin avuton Neuvostoliiton edessä.

Neuvostoliitto puolestaan oli pitkin välirauhan aikaa tehnyt selväksi, että se ei kunnioittanut Suomen itsenäisyyttä. Tiedot Molotovin keskusteluista Berliinissä (Suomen kysymyksen hoitaminen) olivat vain muutaman kuukauden ikäisiä. - Millä perusteilla Suomi olisi ryhtynyt luottamaan Neuvostoliittoon? Tai olettanut, että NL:n hyökätessä olisimme tällä kertaa saaneet tukea Saksalta?

Ja lopulta: millä perusteella - vuoden 1941 mittapuiden mukaan - Saksa olisi ollut jotenkin Neuvostoliittoa huonompi? Suomen omien kokemusten perusteella se oli juuri päinvastoin.

--------------------
Itse asiassa olisi hämmästyttävää, jos tällaisia analyysejä ei olisi aikoinaan tehty! Saksaan liittyviä riskejä pohdiskeltiin jo ennen talvisotaa. Jostain kenkälaatikosta ne varmaan löytyisivät.

[MM]

Tästä ei Mannerheim kysymyksen sotilaallisesta luonteesta johtuen halunnut jatkaa keskustelua vaan ohitti sen lyhyesti ja sivuutti kysymyksen lyhyesti vastaamalla, että eikö se ole kansan tahto? Vastaus oli lähinnä retorinen tapa saada aihe käsitellyksi."

En ole perehtynyt asiaan lainkaan, mutta tuntuu oudolta, jos päätös noin merkittävästä asiasta olisi jäänyt Rytin ja Mannerheimin kesken yhteen retoriseen lauseeseen.

No, tämä oli vain vastaus Ilmo Kekkoselle, kun hän pohti mistä oli mahtanut lukea tuon sanailun. Mutta kun sinulla on Jokipiin teos, niin sen sivulla 444., Itä-Karjalan miehityshallintoa koskevan kappaleen alussa, on se alkuperäinen teksti Heinrichsin muistelemana, josta Haavikkokin sen lienee lainannut.

[Emma-Liisa]

...eikö se ole kansan tahto?

Sitten kyseessä onkin ollut aika mysteeri. "Kansa" = AKS?

Mikä olisi ollut Mannerheimin intressi Itä-Karjalaan - siis muu kuin sotilaspoliittinen? .

Talouspoliittinen. Mannerheimin edustaja hallituksessa Wallden oli metsäteollisuuden edustaja. (Lisäys: nämä metsäteollisuuden intressit Itä-Karjalan suhteen ovat jossain - en muista enää missä - vilahdelleet. Vaikka kyseessä lienee spekulaatio, niin veihän NL:kin Enson. Joten eivät taloudelliset (osa)motiivit välttämättä oleleet Suomenkaan osalta poissuljettuja.)

Käsittääkseni AKS ja Mannerheim pitivät etäisyyttä toisiinsa.

Jep, aitosuomalaisuus ei ollut Mannerheimin makuun, ei myöskään ulkopoliiittiset demonstraatiot.

Edellisessä yritetään vähän vinoilla, mitä Mannerheim mahtoi tarkoittaa sanalla "kansa".

[Emma-Liisa]

maailma on paras kaikista ajateltavissa olevista maailmoista

Luulenpa että tässä on se Heikki Janssonin ajattelun ydinkohta: nimenomaan hän haluaisi, että maailma olisi sellainen, että siinä ei olisi sotaa ym. pahoja asioita, ja uskoo vilpittömästi että kun ihminen vain haluaa hyvää, niin tuloksena on hyvää.

Suomen poliittisen johdon ei olisi pitänyt hakea itselleen liit­tolaista revanssinhaussa,

Tässä on vastakkain ideaalinen käsitys, millaisia ihmisten pitää olla ja miten ihmiset tosiasiassa tässä raadollisessa maailmassa useimmiten toimivat. Eivät ole palestiinalaisetkaan alistuneet, vaikka vuosikymmeniä on kulunut. Ei luopunut Pohjois-Vietnam tavoiteestaan yhdistää maa, vaikka hinta oli vuosikymenien sota ja miljoonia uhreja. Eikä ollut NL:kaan hyväksynyt menetyksiään 20 vuotta aiemmin, vaan heti tilaisuuden tullen "palautti" Baltian.

Suomen tappiosta oli kulunut vasta vähän yli vuosi. Rauhan ehdot oli koettu suurena epäoikeudenmukaisuutena. Olisi todistanut aivan uskomatonta pyhimuksenkaltaisuutta, jos niitä ei olisi yritetty tilaisuuden tullen muuttaa - ja ainoa mahdollisuus siihen oli hankkia liittolainen.

Maria Lähteenmäki vertaa teoksessaan lappilaisten sotakokemuksia käsitelevässä teoksessaan Jänkäääkäreitä ja parakkipiikoja Karjalaan vanhempaan ja rakkaampaan lapseen, jonka saamiseksi takaisin oltiin valmis antamaan nuoreempi, vähemmän rakas lapsi Lappi saksalaisten "adoptoitavaksi": taloudellisen merkityksensä lisäksi Karjala oli "kulttuurisesti 1800-luvun suomalaisen nationalismin ruumiillistuma. Kalevala, runonlaulajat, taiteen kultakauden maalarit ja kansallisen taiteen merkkimiehet Akseli Gallen-Kallelasta Sibeliukseen ja Leinoon liittivät Suomen suvun nimenomaan Karjalaan - - itäinen rikas maakunta oli Suomen sydän - -"

Historian ymmärtämisen edellytyksiä on käsittääkseni sen tajuaminen, että ihmisten arvot olivat tuolloin erilaisia kuin nykyään.

[Ilmo Kekkonen]

Seppo Jyrkiselle tiedoksi. Saksan suunnitelmia hyökkäyksesta Ruotsiin kesällä -43 käsitellään melko laajasti Earl F. Ziemken teoksessa Saksalaisten sotatoimet Pohjolassa 1940-1945. Porvoo 1963.

Sitten Heikki Janssonin toivomaan tarkasteluun Heinrichsin Saksan matkasta. On siis huomattavaa, että hän vain välitti sotilaallista informaatiota puolin ja toisin. Sopimuksia ei tehty, edes suullisia,mutta ammattimiesten kesken syntyi tietynlainen yhteisymmärrys.

JOs H:lla olisi ollut poliittinen viesti, niin asia olisi mennyt aivan toisin. Viesti olisi käsitelty sisäpiirin kokouksessa. Voisi kuvitella,että Ryti esitti asian Wittingin protestoidessa menettelyä. Mannerheim pysyi vaiti. Se oli hänen tyylinsä silloin kun asiat menivät hänen näkemystensä vastaisesti. H. pyysi päätöksen saksaksi käännettynä ja ilmoitti vain jättävänsä sen sopivalle tapaamalleen henkilölle. M. ei ottanut H:a vastaan ennen matkalle lähtöä, vaan ilmoitti adjutantin välityksellä, että tä'mä ei saanut käsitellä mitään sotilasasioita saksalaisten kanssa.

Keskustelusta Halderin kanssa ei siis tullut mitään. H. ojensi hänelle paperin selittäen sen Suomen hallituksen viestiksi, jonka hän oli vain välittänyt perille. Ällistynyt Halder sai tyytyä siihen.

H. sai nyt pikakutsun valytakunnamarsalkka Göringin puheille. Tämä piti pitkän ripityksen vaiti kuuntelevalle H:lle. Pääkohdat olivat seuraavat.
1. Suomi ei tämän ilmoituksen jälkeen ollut enää se "ystävällinen maa", johon Saksan johto oli suhtautunut ymmärtäväisesti.Suomen asema Saksan johdolla muotoutuvassa uudessa Euroopassa tulisi tarkasteltavaksi aivan toiselta pohjalta.
2. Suomi ei voisi enää olla Fûhrerin sateenvarjon alla, vaan sen pää oli "Venäjän karhun kidassa".
3. Sotilaallinen tilanne muuttuisi ratkaisevasti. Sotatapauksessa Saksan olisi varmistettava Petsamon nikkelin saanti miehittämällä kaivokset ajoissa. Huoltoyhteyksien turvaaminen Suomen kautta vaatisi toimia mahdollisesti jo lähiaikoina. Ahvenanmaan asema olisi tarkasteltava uudelleen. Saarten miehitys ei olisi poissuljettu. Sotatilanteessa Saksa tulisi toimimaan ainakin meri- ja ilmavoimillaan voimakkaasti Suomenlahden ja sen molempien rantojen suuntaan. Sotamateriaalin lähettäminen keskeytettäisiin merellä jo olevia laivoja lukuunottamatta.
4. Kaupankäynti Suomen kanssa tarkistettaisiin ainakin viljan, polttoaineen sekä sotateollisuuden raaka-aineiden osalta. Kauppa voisi jatkua vain joidenkin erikseen määritettyjen artikkelien osalta.

LOpuksi G. lähetti kunnioittavat tervehdyksensä marsalkka Mannerheimille toivoen tämnä puuttuvan asiaan maiden välisten suhteiden palauttamiseksi molempien etuja palvelevalle kannalle.

H:n palattua kotimaahan hän joutui poliittisen kriisin keskelle. Mannerheim, Wallden ja Wititing olivat anoneet eroa. M. ei suostunut ottamaan häntä vastaan.Hieman harkittuaaan H. ryhtyi laatimaan omaa eroanomustaan.

Avautuuko tässä todella yksi "tuhansista mahdollisuuksista" vaihtaa politiikan suuntaa? Nimittäin melko lailla sama tilanne oli todellisuudessakin 12.2. 41. Sen väännön voitti Mannerheim. Olisiko Ryti nyt voimakkaampi ja Suomi olisi voinut suuntautua puoluettomuuteen?? Jätän asian puntaroitavaksi.

Koska Heikki Jansson väittää, ettei NL:n tekemisillä ollut mitään merkitystä suhteessamme Saksaan, lainaan tähän professori Pentti Virrankosken tekstiä Kanavasta 4-5/2004:" Jatkosodan syynä oli Stalinin Suomen politiikka, jonka aiheuttamassa tilanteessa Suomen oli pakko asettua Saksan rinnalle ja Neuvostoliiton diktaattori oli siten todellinen syyllinen myös jatkosotaan". Tämän tyyppisiä lausuntoja löytyy muiltakin presidentti Koivistoa myöten.