Joukkojen tehtävät Jatkosodassa ja kortinpeluu

[Derkku]

Kun katsoo karttaa, niin Äänisen vesieste on merkittävä. Samoin oli merkittävää, että taistelut käytiin muualla kuin Suomen kamaralla. - Oliko sitten hintansa väärti, on jo toinen kysymys. Vaan päätökset tehdään aina käytettävissä olevan tiedon, ei historiantiedon perusteella.

Käytettävissä olevan tiedon perusteellakin päätös jatkaa hyökkäystä Itä-Karjalaan oli hyvin kyseenalainen mutta toisaalta aikalaispropaganda iskostui hyvin päähän, esimerkiksi iskulause "Lyhyet rajat - pitkä rauha". Tosiasiassahan rintamalinjat ja huoltoyhteydet pitenivät roimasti eikä maan väestö saanut juuri sen kummempaa suojaa kuin aiemminkaan. Syvissä korvissa kaukana huoltoyhteyksistä käytiin hankalaa ja kallista korpisotaa koko asemasodan ajan. Äänisen ja Laatokan pitkä rantaviiva toi suomalaisten rintamalinjalle pitkän ja vaikeasti puolustettavan rannikon.

Itse asiassa Neuvostoliito käytti hyväkseen tätä tilannetta Tuuloksen maihinnousussa jolla Talvela yllätettiin. Sama oli tapahtunut jo 1919 Aunuksen retkellä, joten tässäkään kyse ei ollut varsinaisesta yllätyksestä. Loppujen lopuksi myös kesän 1944 ratkaisutaistelut käytiin sitten vuoden 1939 rajojen sisällä.

Asemasodan aikana pelkästään kaatuneita kertyi kahden ja puolen vuoden aikana 12000, jälleen kerran lähinnä jalkaväen riveistä. Aika suuri määrä joukolle jota ei sotiminen juuri kiinnostanut. Vertailun vuoksi Yhdysvaltain tappiot nk. terrorismin vastaisessa sodassa viimeisen lähes kahdeksan vuoden aikana ovat olleet 5000 kaatunutta.

[Seppo Jyrkinen]

Krosby pohtii kirjassaan tätä kysymystä. Sen mukaan Halder kysyi joulukuussa 1940 Talvelalta suomalaisten liikekannallepanon vaatimaa aikaa. Talvela ei vastannut, mutta Krosby arvelee hänen tehneen johtopäätöksiä kysymyksen tarkoitusperästä.
Halderin kuvauksesta:
"...Kenraali Heinrichs ei varmaan aavistanut, että tässä sotilaallisessa jutustelussa minua erityisesti kiinnostivat hänen ilmoituksensa Suomen hyökkäysvalmiuden kestoajasta, ajatellusta hyökkäyssuunnasta ja välttämättömäksi katsotusta iskuvoimasta. ..."

Jouluna 1940 ajatus siitä, että Saksa hyökkäisi Neuvostoliittoon, oli täysin mielipuolinen. Sitä se oli Hitlerin omillekin kenraaleille, saati sitten suomalaisille. Eihän Saksa ollut kyennyt kukistamaan edes Englantia, joten miksi se haukkaisi vielä isomman kakun!

Mikäli joku poliitikko tai diplomaatti olisi yrittänyt udella Talvelalta tai Heinrichsiltä tietoja Suomen liikekannallepanosta, niin se olisi saattanut herättää suomalaiset. Sen sijaan keskustelu kahden sotilaan kesken on normaalia ammatillista keskustelua riippuen toki esiintymistavasta. Jos se tosiaankin oli "jutustelua", niin ei ihme, jos Heinrichs ei kiinnittänyt asiaan erityistä huomiota.

[Seppo Jyrkinen]

Syyskuun alussa Hitler teki päätöksensä päävoimien suuntaamisesta kohti Moskovaa. Mikäli hän olisi suunnannut voimansa Leningradin valtaamiseen Moskovan sijasta olisi eittämättä Suomen rooli ollut erilainen.

Jos saksalaisilla ei ollut aikomustakaan vallata Leningradia, niin osaatko kertoa, miksi Keitel pyysi suomalaisia mukaan hyökkäykseen ja pakit saatuaan lähetti Jodlin Suomeen tätä samaa hyökkäystä ehdottamaan?

Suomi kärsi hyökkäysvaiheen aikana tappiot jotka vastasivat esimerkiksi Iso-Britannian koko sodan aikaisia tappioita.

Tarkistaisitko lähteesi; vaikuttaa, että sinulla on pilkkuvirhe.

[MM]

Ilmo Kekkonen mainitsi omassa säikeessään rautateiden merkityksen, joten otan vielä esille Suomen vuosina 1942-43 rakentaman, 110 km pitkän Uuksu-Mäkriä -radan. Sen on melkoinen satsaus, jos aluetta ei aiottu pitää, mutta kauaksi menneen armeijan huollon takia ilmeisen tarpeellinen.
Wikipedian mukaan tämä Aunuksen rata liitettiin muista vallatun alueen radoista poiketen hallinnollisesti Suomen rautatieverkkoon ja sen aikataulut laskettiin Helsingistä. Viittaako tämä sitten suunnitelmiin alueen pysyvämmästä hallinnoinnista.
Yksi näkökulma olisi offensiivinen. Suunniteltiinko rataa Laatokan itäpuolisen, Leningradia kohti suunnattavan hyökkäyksen joukkojen siirtoon?
Derkku jo viittasi kesän 1944 peräytymisvaiheen kriittiseen kohtaan, jossa NL teki onnistuneen maihinnousun Tuuloksessa ja katkaisi radan ja maantien ja tukki PSS-asemassa viivyttäneen Talvelan peräytymistien, jolloin suuri määrä kalustoa jouduttiin hylkäämään, vaikka osa voitiinkin siirtää Muurmannin radan ja Petroskoi-Suvilahti -radan kautta Suomen puolelle.
Tuuloksen maihinnousu oli tapahtunut jo v. 1919 ja Laatokan laivasto-operaation yhteydessä tuli esille, että osasto miinoitti Tuuloksen rannikkoa. Maihinnousun ei pitänyt olla yllätys.

http://www.sodatkuvina.cjb.net/images/J ... rjala.html

[Ciccio]

[quote="MM"]Ilmo Kekkonen mainitsi omassa säikeessään rautateiden merkityksen, joten otan vielä esille Suomen vuosina 1942-43 rakentaman, 110 km pitkän Uuksu-Mäkriä -radan.
-----------------------------------------
Syvärin suuntainen n. 80 km:n kapearaiteinen kenttärata valmistui 1944 alussa, joten ei sitäkään huoltokuljetuksiin kauan ole ehditty käyttää.
Itä- Karjalan sotilashallinnon ensimmäinen päällikkö oli vuorineuvos, ev. V.Kotilainen
avustajinaan mm. ev.ltn Ragnar Nordström ja professori Veli Merikoski.
( Nordstömillä oli ennen sotaa maatila Salmin Karkun kylässä. )
Missä mitassa Itä-Karjalan sot.hallinto liittyi rautatiekuljetuksiin armeijan tarpeisiin ?
Hyrsylän lähellä, Vieljärvellä perustettiin YLEn Aunuksen radio 1/9 1941:
Pekka Tiilikainen, Yrjö Jylhä, Matti Haavio, Olavi Paavolainen, Dallapén A.Aimo
mm. toimittivat Aunuksen Radion viihdytysohjelmia.
Minkähän suuruisia kuukausittaisia materiaalimääriä Syvärin suunnan "viihdytettävät" joukot ovat tarvinneet ?
Laatokkaa huoltokuljetuksiin ei ole nähtävästi voinut käyttää.

Veikko Palvo

[MM]

Kiitokset Veikolle vihjeestä! En lapsena saanut pienoisrautatietä, vaikka olisin halunnut. Siitäköhän tämä kiinnostus ratoihin johtuu. Wikipediassa on hienoja kuvia nimellä Ylä-Syvärin kenttärata.

[Seppo Jyrkinen]

Wikipedian mukaan tämä Aunuksen rata liitettiin muista vallatun alueen radoista poiketen hallinnollisesti Suomen rautatieverkkoon ja sen aikataulut laskettiin Helsingistä. Viittaako tämä sitten suunnitelmiin alueen pysyvämmästä hallinnoinnista.
Yksi näkökulma olisi offensiivinen. Suunniteltiinko rataa Laatokan itäpuolisen, Leningradia kohti suunnattavan hyökkäyksen joukkojen siirtoon?

Jos rata oli tarkoitus liittää Suomen rataverkkoon, niin eiköhän se olisi rakennettu normaalille raideleveydelle. Olettaisin, että kapearaiteinen ja keveitä kiskoja käyttävä rata oli helpompi rakentaa ja huoltaa kuin maantie. Maasto-olosuhteista riippuen.

Veikko mainitsi, että rata valmistui 1944 joten offensiivista tavoitetta sillä ei ole voinut olla.

[MM]

Näistä radoista on kirjoitettu hyvin säästeliäästi. Uuksu - Mäkriä -rata on aivan normaali leveäraiteinen ja se on nykyään Venäjän rataverkkoa sen jälkeen, kun viimeinen pätkä rataa ja Syvärin ylittävä silta ovat valmistuneet. Sitä liikennöi nykyisinkin yksi junapari vuorokaudessa Lotinanpelto - Jänisjärvi välillä.

Sen sijaan Veikon löytämä rata on kapearaiteinen Syvärin rintaman takana poikittain kulkenut rata, jolla on huollettu Syvärin rintaman pohjoispäätä. Voin tunnustaa, että se oli minulle uusi asia, vaikka olen noita ratakarttoja vähän katsellutkin. Netistä löytyy kuvia osoitteella Ylä-Syvärin kenttärata.

http://www.palasuomenhistoriaa.net/kuvat/rata/

[Ciccio]

[quote="MM"]Näistä radoista on kirjoitettu hyvin säästeliäästi. Uuksu - Mäkriä -rata on aivan normaali leveäraiteinen ja se on nykyään Venäjän rataverkkoa sen jälkeen, kun viimeinen pätkä rataa ja Syvärin ylittävä silta ovat valmistuneet. Sitä liikennöi nykyisinkin yksi junapari vuorokaudessa Lotinanpelto - Jänisjärvi välillä.
-------------------------------------------------------------------------------------
Itä-Karjalan rautateistä on tosiaankin kirjoitettu säästeliäästi, olisikohan se näin:
Aunuksen rata ( 1520 mm ) Uuksu - Mäkriä rakennettu syksystä 1942 alkaen ja valmis loppukesästä 1943.
Petroskoi / Äänislinnaan on junalla ( 1520 mm ) päässyt 24/10 1941 alkaen ja Muurmannin rataa pitkin Karhumäkeen 20/12-41 alkaen.
Muurmannin rata Syvärille - Tokkariin ? - käytössä 1942 keväästä alkaen.
Ja
Ylä- Syvärin kenttärata ( 750 mm ) Äänislinna - Syväri väliltä alkaen Äänisen rantaan Syvärinniskalla 2/ 1944 valmistuneena. Ei siis Syvärin suuntaisena, (Mäkriästä)kuten
virheellisesti kirjoitin.
Huoltokuljetukset Syvärille ovat olleet hevos- ja autokuljetusten varassa kevään
1942 kelirikkoaikaan saakka ?
Ja keväästä 1942 alkaen Muurmannin rata Äänislinna / Petroskoista Syvärille.

Laatokalla ei näyttäisi olleen kalustoa huoltokuljetuksiin myöhemminkään ?

Veikko Palvo

[Derkku]

Jos saksalaisilla ei ollut aikomustakaan vallata Leningradia, niin osaatko kertoa, miksi Keitel pyysi suomalaisia mukaan hyökkäykseen ja pakit saatuaan lähetti Jodlin Suomeen tätä samaa hyökkäystä ehdottamaan?

Sotahistoria on täynnä operaatioita jotka on peruttu aiemmassa tai myöhemmässä vaiheessa. Joskus operaatioita valmisteltiin harhautusmielessä (esimerkiksi Operaatio Merileijona, Fortitude North, Fortitude South jne).

Tarkistaisitko lähteesi; vaikuttaa, että sinulla on pilkkuvirhe.

Tarkoitin suhteellisia tappioita. Iso-Britannia menetti koko sodan aikana 383 000 sotilasta kaatuneina ja kadonneina maan 48 miljoonan asukkaan väestöstä. Suomi menetti yksin jatkosodan hyökkäysvaiheessa kaatuneina ja kadonneina 26 300 miestä.

Isoja tappioita karkuruuden ja kieltäytymisen syynä ei ole muistaakseni vertailtu kansainvälisesti. Jokaisen maan asevoimilla oli murtumispiste josta selvittiin yleisesti kuria koventamalla ja operaatioiden ambitiotasoa madaltamalla. Suomen sotilasjohdon yleisesti tuntemana esimerkkinä olivat varmasti Saksan kokemukset vuodelta 1918 ja Ranskan kokemukset vuodelta 1917.

[Derkku]

Olettaisin, että kapearaiteinen ja keveitä kiskoja käyttävä rata oli helpompi rakentaa ja huoltaa kuin maantie. Maasto-olosuhteista riippuen.

Kenttäratoja rakennettiin erittäin laajalti ensimmäisessä maailmansodassa jossa rintamalinjat olivat pysyvämpiä ja moottorikuljetukset kehittymättömämpiä. Kapearaiteinenkin rata vähensi suuresti tarvetta moottoriajoneuvojen käytölle huollossa. Joukkojen moottorikaluston tuhoutuminen kulumisen kautta oli eräs Itä-Karjalan seikkailun seurauksista.