MM
Viestit: 344
Liittynyt: 23.09.08 09:47

Re: Mauno Jokipii: Jatkosodan synty

Vastaus Jyrkiselle ja Emma-Liisalle:
Ei pitäisi tulla tälle foorumille Kemppisen ja Jokisipilän blogien kautta. Tietynlainen hulvattomuus tarttuu. Minulla ei riitä kompetenssi alustaa asiasta uutta keskustelua, joten tyydyn viittaamaan kyseisten herrojen blogeihin. Kemppinen 10. syyskuuta 2007 ja Jokisipilä taisi olla seuraavana päivänä. Sentään professori ja tohtori. Ja kommentteihin.
Tähän keskusteluun asian sitoi tuo maininta Jokipiin kirjan rivien välissä olevasta tulkinnasta.

Heikki Jansson
Viestit: 662
Liittynyt: 14.04.06 12:55
Paikkakunta: Kirkkonummi

Re: Mauno Jokipii: Jatkosodan synty

Prof. Mauno Jokipii selvittelee teoksessa ”Jatkododan synty” niitä syitä, jotka johtivat ns. jatkosotaan. Todettakoon että tri Markku Jokisipilä on tästä todennut, että ”ajopuukeskustelun tieteellisen linjan päätepisteenä voi pitää professori Mauno Jokipiin vuonna 1988 julkaistua tutkimusta Jatkosodan synty. Jokipii oli kyllästynyt jatkosodan motiivien kaunisteluun ja Saksan-kontaktien hyssyttelyyn. Valtavan lähdemateriaalin ja tarkan tapahtumakuvauksen avulla hän osoitti aukottomasti, että vuonna 1941 Suomi lankesi Saksan houkutuksiin tietoisesti ja omasta tahdostaan.”

Mauno Jokipiin teoksen kaatamisen tähtäimeensä ottanut harrastajahistorioitsija Seppo Jyrkisen tehtävä ei siis suinkaan ole helppo, kuten havaitsemme seuraaavasta.

M(auno)J(okipii) lähtiessä selostamaan Neuvostoliiton linjan lientymistä sen suhteessa Suomeen 1941 keväällä tämä aloittaa ensin selostamalla yleiseurooppalaista tilannetta ja erityisesti natsi-Saksan ja Neuvostoliiton välisten suhteiden kehitystä samana aikana. Niitä selostaessaan MJ huomauttaa, että Stalin pyrki ilmeisen tietoisesti tuolloin välttämään konfliktia natsi-Saksan kanssa. Niinpä Neuvostoliitto antoi periksi useassa kohdin, muun muassa Molotov erotettiin Neuvostoliiton pääministerin tehtävistä (mutta jäi ulkoministeriksi), Balkanin kysymyksissä (garantioita ei annettu Bulgarialle, Tonavan hallintojärjestelmää ei uusittu Neuvostoliiton toivomalla tavalla) jne. Jopa monet realistisesti suhtautuvat natsi-Saksan ystävätkin (MJ mainitsee erityisesti natsi-Saksan Moskovan lähittilään kreivi v.d. Schulenburgin, joka vastusti viimeiseen saakka natsi-Saksan idänhyökkäystä) alkoivat optimistisesti toivoa, ettei sotaa syttyisikään.

Näiden asian taustaa valaisevien tietojen perusteella MJ aloittaa selostuksensa Neuvostoliiton ja Suomen välisten suhteiden lientymisestä Neuvostoliiton muuttuneen politiikan vuoksi. Tämän osuuden MJ aloittaa seuraavasti:

Tällaista laajaa taustaa vastaan [jota olen edellä vain lyhyesti selostanut, MJ:n selostus on vajaan sivun mittainen]on tarkasteltava Neuvostoliiton Suomen-suhteissakin huhti-toukokuussa ilmennyttä liennytysvaihetta." Jyrkinen on jättänyt pois sitaatistaan aikamääreen, jonka olen kursivoinut.

Tätä lausetta, jossa MJ huomauttaa, että tarkasteltaessa Neuvostoliiton Suomen-suhteissakin ilmennyttä liennytysvaihetta on otettava huomioon laajempikin tausta. Jyrkinen on kuitenkin eri mieltä tästä:
Seppo Jyrkinen kirjoitti:Tästä olen tyystin eri mieltä. Se, mitä tapahtui Saksan ja NL:n välillä, ei välttämättä ollut Suomelle hyödyksi. Suomalaiset eivät voineet tietää Hitlerin ja Stalinin todellisia aikeita ja oli täysin mahdollista, että suurvallat olisivat voineet sopia erimielisyytensä ja vahvistaa syksyn 1939 sopimuksen.


Jyrkinen ei suinkaan, kuten havaitaan, ole sitä mieltä, että asiaa ei olisi tarkasteltava yleiseurooppalaista taustaansa vastaan tai että Neuvostoliiton Suomen-suhteet olisivat jokin irrallinen ilmiö, jota voisi tarkastella erillään koko muusta historiallisesta tapahtumasta. Tämän kirjoittamasta minusta ilmenee, että tämä ei ole käsittänyt lainkaan mitä MJ on lauseella tarkoittanut, että tuo muodostaa taustan sille, minkä MJ ottaa tarkasteltavaksi ja Jyrkisen näkemyksessä ei siksi ole mieltä. Arvostella toki saa, mutta ensin pitäisi ymmärtää lukemansa. Koska Jyrkinen on väärinkäsittänyt MJ:n tekstin ei tämän kritiikissä ole, kuten sanottu, mieltä.


Zotovin vaihto Orloviin

Toiseksi Jyrkinen arvostelee MJ:n esitystä puutteelliseksi. Jyrkinen esityksen mukaan (Jyrkinen mainitsee ensin MJ:n esityksen ja vasta sitten oman kommentinsa)
Neuvostoliiton Helsingin suurlähettilään vaihtaminen: Zotovin tilalle tuli Orlov, joka teki suomalaisiin hyvän vaikutuksen miellyttävällä käytöksellään.

Kommentti. Suomen hallitus oli antanut Paasikivelle tehtäväksi ilmaista Neuvostoliitolle, että Zotov oli "persona non grata". Siis asiallisesti ottaen Suomen hallitus karkotti hänet, vaikkakin se hoidettiin diplomaattisen hienostuneesti. Eli aloitteentekijä oli Suomi, ei Neuvostoliitto. Mikäli Neuvostoliiton oma ulkopolitiikka olisi muuttunut, se olisi vaihtanut suurlähettiläänsä oma-alotteisesti. Tai käskenyt tämän muuttaa politiikkaansa
MJ :n teos on rakenteellisesti sellainen, että Neuvostoliiton ja Suomen suhteiden kehitys selostetaan monessa eri yhteydessä, nyt po. osin otsikolla Sotilaspoliittinen kehitys alkuvuodesta 1941 s. 156-157. Jyrkisen tekstissä ei ole lähdeviittausta, joten se lienee valikoiden otettu tästä kohdasta kirjaa (mitä ei ole tietystikään mainittu, sehän pilaisi Jyrkisen MJ:n teokseen kohdistaman arvostelun, jos ilmenisi, että Jyrkisen omat tiedot ovat niin puutteelliset, että tämä joutuu ottamaan tietonsa arvostelun kohteena olevasta teoksesta – onhan toki Jyrkisellä hyvinkon voinut olla tiedot, muualta). Valikoiden siksi, että MJ esittää melko yksityiskohtaisen selostuksen Helsingin lähittiläs Ivan Zotovin vaihdosta Pavel Orloviin ja Zotovin nimityksestä Narkomindelin skandinaavisen osaton päälliköksi.

MJ:n esityksestä ilmenee, että ”Suomen hallituksen jäykistynyt suhtautuminen Neuvostoliittoon ilmenee seuraavastakin. Paasikivi ilmoitti 14.1 Moskovasta.. ”, että Neuvostoliiton varaulkoministeri Andrei Vyšinski oli jo toistamiseen ottanut puheeksi että, poliisiviranomaiset Suomessa olivar vaikeuttaneet Zotovin toiminnan, ja oli siksi esittänyt poliisin toiminnan järjestämistä toisin. Hallitus vastasi toimittamalla Paasikivelle muistion josta Paasikivi sähkeitse Helsinkiin 31.1.41: ”Muistionne valituksista Zotivia vastaan tietää asiallisesti vaatimuksen hänen poiskutsumisestaan... Onko tarkoituksenne antaa kirjallisesti vai voinko tehdä suullisesti niinkuin Vishinski minulle...” Paasikivi perustelee, että muistion toimittaminen voi aiheuttaa, jos Kreml niin tahtoo, diplomaattisuhteiden katkeamisen. Hallitus suostui suulliseen esitykseen.

Neuvostoliitto peruutti Ivan Zotovin valtakirjan. Syyksi ilmoitettiin pikälle kehittyneen keuhkotuberkuloosin. Zotovin tilalle Neuvostoliitto tarjosi Pavel Orlovia, jonka Suomi heti hyväksyi. Sittemmin ilmeni, että Zotovin kehkotuberkuloosi oli lievempää kehkotuberkuloosimuotoa, diplomaattista keuhkotubekuloosia ja Zotov oli uusissa tehtävissään Narkomindelin skandinavian osaston päällikkönä jo kesällä 1941.

Yllä on lyhyesti referoitu se, minkä Jyrkisen olisi alun perin tullut referoida, nimittäin MJ:n teoksen selostus asiasta. MJ jatkaa näin ”Tähän asti [MJ:n teos on julkaistu 1987] asia on tulkittu siten, että Neuvostoliitto halusi muuttaa politiikkaansa ja vaihtoi siksi lähettiläänsä. Osoittautuikin että Suomi – kesken nikkelikriisin! – antoi ymmärtää naapurin lähettilään olevan ”persona non grata”. (Muuten, sanamuotoja myöten kuten peräti lainausmerkkejä myöten on MJ:n teksti ja Jyrkisen teksti samaa.)

Täten Jyrkisen mukaan MJ:n teoksessa asiaa selostetaan varsin lyhyesti, enintään parin lauseen verran. Silloin Jyrkinen jättää mainitsematta, että MJ on toisaalla kirjassaan esittänyt sen, mitä Jyrkinen ei esiintuo ja jonka muka puutteesta tämä arvostelee MJ:tä. Jyrkinen esittää omana tietonaan sen, minkä MJ toisaalla kirjassaan mainitsee, kuitenkin jättämällä ilmoittamatta, että lähteenä tällä on MJ:n teos. Sen jälkeen Jyrkisellä on otsaa arvostella MJ:tä tietämättömäksi ja väärinkäsittäneeksi (samalla tietysti korottaen itsensä tietäväksi henkilöksi, joka ei ole käsittänyt väärin).

Petsamon nikkelikriisi

Petsamon nikkelikriisiä käsitellessään Jyrkinen mainitsee sen vain hyvin lyhyesti, kahdella ranskalaisella viivalla aloittamallan lauseella:
- vaatimukset Petsamon nikkeliin (= taloudellinen ryöstö)
- Petsamon nikkelikysymys oli ennallaan ja NL yhä vaati huomattavaa omistusoikeutta nikkelikaivoksesta (hieman kuin jos Venäjä nyt vaatisi 75% omistusta Nokiasta)
Nämä kaksi lausetta osoittavat, ettei Jyrkinen tiedä aiheesta juuri mitään. Sitä ei erityisemmin selosteta MJ:n teoksessa, mikä lienee selitys. Paras lähde minkä minä olen löytänyt on Paasikiven ”Toimintani Moskovassa”, sen toinen osa, erityisesti sen vuoksi, että Paasikivi kävi itse useimmat neuvottelut Moskovan johdon kanssa (lukuunottamatta asiassa nimitetyn sekakomitean neuvottelut).

Paasikiven mukaan (s 136-168) – nojaan seuraavassa oleellisesti tähän – kysymys Petsamon nikkelikaivoksesta (johon kuului itse Kolosjoen kaivos ja Paatsjoen voimalaitos) oli ennen kaikkea poliittinen. Petsamon alueen käsitettiin Neuvostoliitossa olevan Muurmanskin etaluetta – glaciaa – ja kuuluvan Neuvostoliiton etupiiriin. Kun asia tuli vireille heinäkuun puolivälissä keskustelussa, jonka Paasikivi kävi Molotovin kanssa, oli tilanne sellainen että englantilaisella Mond-yhtiöllä oli yksinoikeus (toimilupa) Petsamon nikkelikaivokseen. Varsinaista malmia louhi sen tytäryhtiö Petsamon Nikkeli OY, jossa suomalaisilla oli hallituksen jäsenistä lain määräämät kaksi kolmannesta. Saksa oli luopunut vaatimasta toimilupaa ja tyytynyt sen sijasta nikkeliä koskevan toimitussopimuksen jonka mukaan 60 prosenttia Petsamossa louhitusta nikkelistä vietiin Saksaan määräämättömän ajan. Kun Neuvostoliitto astui mukaan kuvioon, Saksalla ei ollut mitään suomalais-venäläistä sekayhtiötä vastaan kunhan sille turvattaisiin toimitussopimuksen mukaiset edut. Englantilaisilla oli intressiä siitä, että nikkeliä ei myytäisi Saksalle.

Asiaa asetettiin tutkimaan sekakomitea. Kirjavien vaiheiden jälkeen tämä ehdotti sekayhtiön perustamista. Suomalaisten ehdotuksen mukaan tässä sekayhtiössä Neuvostoliitolla olisi 49 prosenttia osakkeista ja Suomella 51 prosenttia. Toimitusjohtaja olisi suomalainen. Neuvostoliiton ehdotuksessa osuudet olisivat tasan ja toimitusjohtaja olisi venäläinen. Kaivostoiminta rahoitettaisiin niin, että Suomen valtio vastaisi siitä korvauksesta, jonka se joutuisi maksamaan Mond-yhtiölle toimiluvan siirrosta. Osakepääoman, 14 miljoonaa dollaria, osapuolet suorittaisivat sekayhtiölle siinä omistettujen osuuksien mukaisessa suhteessa, Neuvostoliiton valtio rahana ja Suomen valtio ns. apporttiomaisuutena eli itse nikkelikaivoksella. Neuvostoliitto puolestaan maksaisi osuutensa Suomen valtiolle siitä korvauksesta, jonka Suomen valtio joutuisi maksamaan Mond-yhtiölle. On syytä huomauttaa, ettei Neuvostoliittoa sinänsä kiinnostanut itse nikkelin saanti, ainakaan neuvottelujen aikana, Neuvostoliitto oli omavarainen ainakin neuvottelujen aikana nikkelin suhteen.

Vielä on mainittava, että erimielisyydet jäivät tähän. Osapuolet keskustelivat sen jälkeen osuuksista yhtiössä.

Nyt tulee kysyttäväksi, miksi Neuvostoliitto ”ryöstää” tässä Suomea, kuten Jyrkinen asian ilmaisi. Minusta on pikemminkin niin, että Neuvostoliitto tarjoaa Suomen valtiolle - tosin korvausta vastaan - puoliosuuden kaivosyhtiössä, jossa valtiolla ei ole entuudestaan mitään osaa, ei puolta, ei tätä enempää eikä vähempääkään, vaan nolla. Suomella on tosin väliaikaisesti nikkelikaivos - ennen kuin se luovutetaan sekayhtiölle suorituksena osakepääomasta, joten Suomi saa siitä maksuksi 7 mlj. dollaria (jonka maksamiselta se välttyy). Asia saa selityksensä vain jos ymmärtää, että Suomessa poliittinen johto katsoi Neuvostoliiton vaatimusten merkitsevän poliittisesti askelta Neuvostoliiton suuntaan, ja sitä ei haluttu.

Edelleen, miten tämä on verrattavissa siihen, että Venäjä vaatisi Nokian (pääasiassa ulkolaisilta omistajilta) 75 prosenttia yhtiön osake­kan­nasta (vuoden 2009 alussa oli suomalaisomistuksessa enää vain runsas kymmenes Nokia Oyj:n osakkeista) on mystistä, myös vaikka tuo vaatimus jollain vähintäänkin yhtä mystisellä tavalla onnistuisi. Suomen valtio ei tietääkseni omista mitään merkittävää erää Nokia Oyj:n osakkeista. Ilmeisesti Jyrkisen käsitys perustuu väärinkäsitykseen Nokia Oyj:n omistuksesta.

Tuntuukin siltä, että Jyrkinen tuntee Petsamon nikkelikriisin vain niistä harvoista maininnoista, jotka MJ on sisällyttänyt teokseensa olettaen pääkysymyksen muutenkin tunnetuksi – niinkuin se varmaankin oli teosta kirjoitettaessa 22 vuotta sitten, ainakin historioitsijoiden piirissä.

Enson ja Vallinkosken voimalakysymys

Edelleen Jyrkinen viittaa Enson ja Vallinkoskien voimalakysymykseen, jossa Neuvostoliitto toimi kiistämättä hyvän naapuruussuhteen vastaisesti. Enson putous jäi rajaa merkittäessä maastoon Neuvostoliiton puolelle, mutta Vallinkoski jäi Suomen puolelle. Neuvostoliitto ilmoitti toimeenpanevansa alun perin suomalaisen yhtiön (Enso Gutzeitin) suunnitelman, jonka mukaan näiden putoukset yhdistettäisiin ja valjastaa nämä voimalan tarpeita varten. Suomalaiset hyväksyivät tämän, mutta toivoivat korvauksen sähkönä, jota Neuvostoliitto vastusti viittaamalla kansainvälisiin sopimuksiin. Suomalaiset olisivat sinänsä voineet halutessaan poistaa Vallinkoskesta sen pudotuskorkeuden (miten tämä tapahtuisi teknisesti en tiedä eikä sen puoleen erityisesti kiinnostakaan), eli estää Neuvostoliittoa hyödyntämästä Suomen puolelle jääneen koskivoiman. Koska suomalaiset eivät halunneet tehdä näin eli estää Neuvostoliittoa käyttämästä hyväkseen sen puolelle jääneen koskessa virtaavan veden voimaa - eli repiä, vaan suomalaiset olivat halukkaita myötävaikuttamaan Vallinkoskenkin hyödyn saattamisesta Enson voimalan käyttöön asianmukaista korvausta vastaan, oli ristiriita ilmeinen. - Tiedossani ei ole, oliko Neuvostoliitossa voimassa jokin omistusoikeuden tapainen siihen vesivoimaan joka on siinä kohtaa koskea, joka jäi Neuvostoliiton puolelle ts. katsottiinko siellä, että Suomi vaati aiheettomasti korvausta sellaisesta, joka oli jäänyt Neuvostoliiton puolelle. En kuitenkaan usko.

Sovittut viljahankinnat

Neuvostoliiton kanssa sovitussa tavaranvaihtopöytäkirjassa oli sovittu, että toimitusten täytyy tietyn ajan kuluessa tasoittua. Kummankin oli toimitettava suurinpiirtein yhtä paljon, Kauppasopimuksen mukaan Neuvostoliiton oli toimitettava ennen kaikkea raaka-aineita ja leipäviljaa 70000 tonnia, kun taas Suomen oli toimitettava hinaajia, kaasuturbiineja yms. Kokonaisvienti oli 7,5 milj. dollaria, tuonti yhtä paljon.

Toimitettujen tavaroiden arvon tuli siis suurinpiirtein vastata kokonaiskaupassa toisiaan, Suomen kiintiötavararoiden vienti oli vuoden 1940 jälkipuioliskolla 139 000 dollaria mutta tuonti Neuvostoliitosta oli 3 065 000 dollaria. Suuri tuonin alijäämä selittyy tavaroiden toimitusajoilla, joka suuresti vaihteli. Esim Suomen piti toimittaa kauppasopimuksen ensimmäisenä vuotena hinaajista 17, seuraavana vuonna 21, proomuista vastaavasti 9 ja 11 kappaletta.

Sinänsä voitiin vakuuttaa Neuvostoliitolle, että saatuja ennakkomaksuja vastaava määrä tavaroita oltiin sinänsä hankittu ja ne oli liitetty rakenteilla olleisiin laivoihin. Ainoatakaan laivaa ei ollut toimitettu kun Neuvostoliitto keskeytti tavarantoimitukset.

Neuvostoliitosta todettiin, ettei tarkoitus ollut luotottaa Suomea ja keskeytti siis tavarantoimitukset. Leipäviljaa ei toimitettu. Sota katkaisi kauppasopimuksen, eivätkä suomalaiset toimittaneet Neuvostoliitolle niitä tavaroita, joista se oli suorittanut maksun suomalaisille tavarantoimittajille.


Paasikiven ollessa Stalinin luona jäähyväiskäynnillä toukokuun lopulla, tämä sai 20000 tonnin viljaerän hyvän tahdon eleenä. Erä laivattiin Neuvostoliitosta pikaisesti, joten se saatiin Suomeen ennen kuin jatkosota syttyi.



Nyt onkin arvioitava, onnistuuko Seppo Jyrkinen tavoitteessaan kaataa professori Mauno Jokipiin teos ”Jatkosodan synty”. Minusta ei, ainakaan toistaiseksi esiintuomillaan argumenteilla.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Mauno Jokipii: Jatkosodan synty

MM kirjoitti:Vastaus Jyrkiselle ja Emma-Liisalle:
ja Jokisipilä taisi olla seuraavana päivänä.
Jokisipilän kommentti onkin mielenkiintoinen: "Suomi oli Saksan liittolainen jo talvisodassa, vaikka sitä eivät täällä tienneet kuin Mannerheim ja Ryti, jos hekään."

Ilmeisesti liittolainen tietämättään?

"Virallisesti Saksa pysytteli kylmäkiskoisena koko sodan ajan ja vielä jonkin aikaa sen jälkeenkin, mutta tosiasiassa tapahtumat Suomen suunnalla noudattivat täysin Hitlerin suunnitelmia jo syksystä 1939 alkaen, sanoo Kemppinen."

Tämä olisi melkoinen onnenkantamoinen, sillä mutenhan Hitler iski kirveensä kiveen kerran toisensa jälkeen:
- uskoi että Englanti ja Ranska eivät ryhdy sotaan Puolan takia
- uskoi että NL kukistuu
- uskoi että USA häviää Japanille ja julisti sille sodan

Toki lyhyen tähtäimen onnistumisia sattui, mutta suurstrategian suhteen Hitlerin kaukonäköisyyttä ei voi kehua.

http://jokisipila.blogspot.com/2007/09/ ... uksia.html

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Mauno Jokipii: Jatkosodan synty

Kemppinen sanookin tehneensä ajatuskokeen, jonka tulos on:

"Suomi oli Hitlerin liittolainen jo 1939.

Tätä ei tiennyt juuri kukaan. En ole varma edes Mannerheimista ja Rytistä."

Aika kummallinen luonnehdinta "liittolaisuudesta". Tarkoittanee että Suomi toteutti tietämättään Hitlerin suurta suunnitelmaa.

Kemppisen perusajatus, että Suomen historia ei ole erillinen, vaan vain osa kokonaisuutta, on tietenkin validi.

Eikä ajatus Saksasta Salpa-linjan rahoittajana ei ole hullumpi.

http://kemppinen.blogspot.com/2007/09/m ... enkin.html

Tässä muita Kemppisen ajatuskokeita, pohjana Ohti Manninen Kuinka Suomi valloitetaan:

"Luonnollisesti kaikki ovat selvillä siitä, että Stalin valmistautui hyökkäämään Saksan kimppuun ja siinä sivussa Suomen. Mutta se oli minulle uutta, että Neuvostoliiton kesäkuun 41 sotatila- ja hyökkäyskäskyistä on mustaa valkoisella, myös Suomessa. Ryti ja kumppanit olivat jo laatineet puolueettomuusjulistuksen, joka olisi tietysti ollut valheellinen, kun tieto pommituksista tuli.

Se oli se onneton lentohyökkäys. Käsky oli hävittää Suomen ilmavoimat kentille – sama minkä Hitler teki erittäin tehokkaasti Neuvostoliiton ilmavoimille.

Mukana olevat suoritusilmoitukset ovat sävyltään tuttuja. Niissä ei mainita, että lentokenttien ja siviilikohteiden pommittaminen epäonnistui surkeasti.

Joroisissa oleva suomalaisten Messerschmitt-osasto (!) oli määrä tuhota. Joroisten Brewsterit ja lähistön Fiatit pudottivat selvästi yli 20 hyökkäjän konetta.

Siitäkin on nyt uskottava näyttö, että Stalin ja hänen esikuntansa luulivat Helsingin helmikuun pommitusten 1944 vieneen suomalaiset polvilleen. Heille selvisi vasta välirauhan jälkeen, että pommeista alle 10 prosenttia oli osunut kaupungin alueelle.

Toistelemani väite välirauhasta syyskuussa 1944 saa tukea. Neuvostoliitto oli valmis hyökkäämään Ouluun, mutta armeijamme sen kuin viivytteli kotiuttamista, ja suurpoliittiset tilanteet muuttuivat.

Kesäkuun ja heinäkuun hyökkäystavoitteet ja niihin varatut joukot on kirjattu yksityiskohdin – Kymijoki oli ylitettävä. Laatokan takana Impilahden (Nietjärven) U-asema näyttää olleen yllätys, koska sieltä oltiin muka menossa pysähtymättä Kuopioon, Jyväskylään ja Tampereelle."

http://kemppinen.blogspot.com/2008/12/e ... utoja.html

Derkku
Viestit: 325
Liittynyt: 26.09.07 01:12

Re: Mauno Jokipii: Jatkosodan synty

Emma-Liisa kirjoitti:Eikä ajatus Saksasta Salpa-linjan rahoittajana ei ole hullumpi.
Mieleen tulevat lähinnä foliohatut. Suomi oli 1939 lähes velaton maa jossa verotuksen taso oli erittäin alhainen. Salpa-linjan mahdollistajana toimi tunnetusti Ruotsi. En itse asiassa tiedä Suomen ulkomaankaupasta sotien aikana kertovaa kokonaisesitystä, mutta tuolloin kauppa perustui käytännössä ennen kaikkea vaihtoon, ei normaalisti toimiviin kansainvälisiin markkinoihin.

Seppo Jyrkinen
Viestit: 416
Liittynyt: 06.12.08 16:10

Re: Mauno Jokipii: Jatkosodan synty

Taisi selvitä, mikä tuossa vilja-asiassa minun mieltäni hiersi.

Viljasato

Suomi oli 1930-luvun lopulla viljan suhteen 90%:sti omavarainen. Alueluovutusten jälkeen peltopinta-alan mukaan laskettuna olimme 80%:sti omavarainen. Lannoitteiden maahantuonnin loppumisen myötä todellinen omavaraisuus oli tuotakin pienempi.

Toisaalta Jokipiin tarkastelun pohjana on lehtiuutinen, jonka mukaan "...kesän 1940 sato näytti onnistuvan..." vaikka tuontitarve olisi 1/3 kulutuksesta eli omavaraisuus jäisi alle 70%:n.

Jos kerran sadon onnistuessa omavaraisuus on normaalia pienempi, niin logiikka ei täsmää.

Viranomaiset

Tuona aikana, 1940, jokaisen virkamiehen isänmaallinen velvollisuus oli esittää asiat mahdollisimman myönteisessä valossa. Erityisesti kansanhuollon toimistopäälliköiden julkisia lausuntoja antaessaan.

Ruoka-asian vakavuutta korostaa jo aiemmin mainitsemani seikka, että Suomen armeijan kenraalit osallistuivat viljahankintoihin. Oikeat numerotiedot tienneillä päättäjillä oli todellinen huoli, mikä konkretisoitui seuraavana vuonna. Pahiten ruuan puutteesta kärsivät vanhukset ja sotavangit.

Olisiko Jokipiin lähdekritiikki pettänyt ja viljatarkastelujen pohjaksi tullut lehdistössä esitetty valkoinen valhe? Teoksessa olevien tietojen pohjalta katsottuna näin on käynyt.

Spekulointia

Lopultahan Suomi sai Saksasta 250.000 tonnia viljaa eli sen puuttuvan kolmanneksen. Ilman Saksan myötämielisyyttä maassa olisi koettu nälänhätä sillä samanaikaisesti myös lihan, voin, maidon ja monen muun tuotanto väheni puoleen.

Ja mikäli Suomi ei olisi Saksan intressipiiriin kuulunut, niin se olisi vähän välittänyt alempaan slaavilaiseen rotuun kuuluvien suomalaisten nälästä. Olisiko maan asukasmäärä vähentynyt 1800-luvun kaltaisesti 8%? Ehkä joku osaa sanoa.

Ciccio
Viestit: 918
Liittynyt: 13.12.06 23:36
Paikkakunta: Ruotsinpyhtää

Re: Mauno Jokipii: Jatkosodan synty

Seppo Jyrkinen kirjoitti: Tuona aikana, 1940, jokaisen virkamiehen isänmaallinen velvollisuus oli esittää asiat mahdollisimman myönteisessä valossa. Erityisesti kansanhuollon toimistopäälliköiden julkisia lausuntoja antaessaan.

Ruoka-asian vakavuutta korostaa jo aiemmin mainitsemani seikka, että Suomen armeijan kenraalit osallistuivat viljahankintoihin. Oikeat numerotiedot tienneillä päättäjillä oli todellinen huoli, mikä konkretisoitui seuraavana vuonna. Pahiten ruuan puutteesta kärsivät vanhukset ja sotavangit..
------------------------------------------------------------------------------------------------
Huoltovarmuuskeskus, historia 1940-1945 sivulla esitetään sota-ajan ministeriöiden vastuualueet tarkoin rajattuina ja: "tarvikkeita oli 1941-42 ja 1944-45 huoltokriisejä lukuunottamatta 70 - 80 % vuoden 1938 tasosta, elintarvikkeita jopa 90 %:a."
Mutta,
Kansanhuoltoministeriön jakeluosaston johtajana ja viimeisimpänä kansanhuoltoministerinä toiminut Onni Toivonen esittää sodanajan huoltotilanteen hieman toisin:
http://www.kiinet.com/hoilola/pula.htm
Leipä ja leipäviljat pantiin kortille 27/5 1940, rasvat 10/1940 ja liha ja lihajalosteet
11/1940.
Korttiannokset olivat 40 - 60 %:a normaalista päiväannoksesta.
------
"Moni perhe alkoi kasvattaa mustaa sikaa ja viranomaiset ratsasivat jopa kaupunkiasuntoja niitä etsiessään, sakariiniä salakuljetettiin Ruotsista ja jobbaus kukoisti.
-------------
Elintarvikepula alkoi keväällä 1940 ja tuo 40 - 60 %:n korttiannoskin on ilmeisesti ollut Jäämerentien tuonninkin varassa ?
Valuuttatulot ovat romahtaneet 1940 viennin tyrehdyttyä.
Petsamon liikennettäkin, Suomen ainoaa huoltoreittiä 1940 hoiti ja johti kenr.maj. Paavo Talvela.
Ja Petsamon Liinahamarin laivoille oli anottava luvat Lontoosta Iso-Britannian Saksan kauppasaarron johdosta.

Veikko Palvo

Heikki Jansson
Viestit: 662
Liittynyt: 14.04.06 12:55
Paikkakunta: Kirkkonummi

Re: Mauno Jokipii: Jatkosodan synty

Klaus Lindgren kirjoitti:Jalonen ja Jansson, voisitteko olla nälvimättä toisianne? Tästä huomautin jo äsken toisessa ketjussa, joten lukekaapa se viestini. Kiitos.

Olen tutustunut viestiisi, kiitos vaan. Järjestyksen vuoksi totean, etten ole ”nälvinyt” lisensiaatti Jalosta, olen vastannut tälle, tosin kärkevästi, mutta sitä tämän viestin aggressiivisuus edellytti.

Ilmoitin jo viestissäni (toisessa viestiketjussa 8.7.09 että
Heikki Jansson kirjoitti:Lopuksi kehotan lisensiaatti Jalosta jatkossa välttämään mahdollisuuksien mukaan kirjoitusteni enempää kommentoimista.
ja lisäsin, että vastavuoroisesti tulisin pidättäytynään kommentoimasta tämän viestejä:
Minulla ei puolestani ole minkäänlaista aikomusta puuttua mihinkään tekemäänne tai kirjoittamaanne.
Siten ei esityksesi Klaus Lindgren, siitä, että jättäsin "nälvimättä" lisensiaatti Jalosta ole ajankohtainen kohdallani, sekä koska en ole ensinnänkään tehnyt niin ja toiseksi koska olen jo irtisanonut tuttavuuden arvon lisensiaattiin. Perusteeni oletan että ymmärrät pelkällä tämän kirjoittaman vilkaisulla ja tutustumalla siihen You Tube-sivuston videoon johon Jalonen viittasi.

Vastausviestissään – olin toivonut välttyväni vastaukselta kokonaan – lisensiaatti Jalonen ilkeästi vihjaa, että olen megalomaani tai sanoo oikeastaan sen suoraan. Minulla ei tietenkään ole aikomustakaan vastata tälle yhtään mitään. Lisensiaatti Jalonen valitsee itse menettelytapansa.

Asiasta totean. että ennen kuin lisensiaatti Jalonen kirjoitti nyt po. kaksi viestiä olin kirjoittanut vastausviestin tälle täysin asiallisessa ja positiivisessa hengessä jonka postasin viestiketjuun ”Tapahtuiko ison vihan aikana kansanmurha”. Viesti alkaa muistaakseni sanoilla ”En voisi olla Jalosen kanssa enemmän samaa mieltä” ja jatkuu sitten esittämällä muita näkökohtia aiheesta. Vasta postattuani sen tutustuin lisensiaatti Jalosen tässä viestiketjussa esittämään viestiin. Kysynkin, voitko Klaus Lindgren taata, ettei lisensiaatti Jalonen kirjoita lisää tuollaisia asiallisesti ottaen hyökkääviä viestejä, vai millä perusteella katsot, ettei minun olisi tullut vastata tälle. Vastasi presidentti Koivisto professori Molanderillekin kärkevästi. Arveletko presidentti Koiviston tuolloin käyttäytyneen huonosti, siis hyvän tavan vastaisesti ja tämän ”provosoituneen”? Aiotko ohjeistaa tätä ilmoittamalla, että tämän pitää olla ”nälvimättä” professori Molanderia?

Ällistyin Jalosen aggressiivisuudesta, jolle vetää mielestäni vertoja vain eräs toinen henkilö joka sattuneesta syystä ei enää kirjoita foorumille. Mitään tuonkaltaista en odottanut enkä edes voinutkaan odottaa, sillä Jalonen ei ollut osallistunut niihin viestiketjuihin, mihin olin kirjoittanut viestini, millään tavoin.

Tässä viestiketjussa esitettyyn Jalosen viestiin olisin kait sinänsä voinut jättää vastaamatta - se pysyi sentään vielä järjelllisissä puitteissa vaikkakin oli selvää ilvelyä. Nähdäkseni Jalonen toisessa viestissä (viestiketjussa Ajopuuteoria – mitkä olivatkaan ne vaihtoehdot) loukkasi minua jo siinä määrin että ajatus kääntyy väkisinkin rikoslain 24 luvun säännöksiin (kunnianloukkausrikokset) ja tekisinkin Jalosen viestistä empimättä tutkintapyynnön poliisille ellen kokemuksesta tietäisi, että sellaisissa asioissa omakin mainee tahtoo tahrautua. Nukuin siksi yön yli ja kirjoitin sen jälkeen vastaukseni, johon sisällytin yllä mainitun. Lisäksi käytin erästä ironiaa lainaten siinä tasavallan presidenttiä ajatuksin että kun tasavallan presidentti on kerran kirjoittanut sellaista voin minäkin sen tehdä.

On sittemmin osoittautunut, että lisensiaatti Jalonen oli loukkaantunut siinä määrin keväällä jätettyäni erään tämän viestin omaaan arvoonsa (siis jätin siihen vastaamatta) että hän katsoi oman ilmoituksensa mukaan olleensa pakotettu kirjoittamaan nyt puheena olevat viestit. Toki tämä katsoo myös pyytäneensä minulta aivan julkisesti anteeksi, mutta kun tämän ”anteeksipyynnöksi” nimittämään viestiin tutustuu, sitä ei kukaan muu anteeksipyynnöksi tunnista, siinä määrin aggressiivinen tämä ”anteeksipyyntö” on. En kyennyt parhaalla tahdollanikaan tuolloin keväällä tulkitsemaan tämän viestiä anteeksipyynnöksi vaan käsitin sen tarpeettomaksi jatkohyökkäyseksi, enkä kykene nytkään näkemään siinä anteeksipyyntöä, lukuunottamatta siihen sisältynyttä muodollista pahoittelua.

Minulle ei siis tuota mitään ongelmia vastata myöntävästi kysymykseesi, voinko olla ”nälvimättä” lisensiaatti Jalosta. En ole tehnyt niin niiden yli kolmen vuoden ajan, jonka olen tälle foorumille kirjoittanut enkä missään tapauksessa kaipaa mitenkään erityisesti Jalosta tai omaa mitään halua ”nälviä” tätä. Olen esittämyt tälle toivomuksen, että tämä jättäisi minut rauhaan. Se olisikin oikein hyvä. Tämä kuten sanottu vastasi vihjailuilla minun megalomaniasta. Näin on, jokainen taaplaa tyylillään.

Asia on minun puolestani loppuunkäsitelty.

Seppo Jyrkinen
Viestit: 416
Liittynyt: 06.12.08 16:10

Re: Mauno Jokipii: Jatkosodan synty

Emma-Liisa kirjoitti:"Virallisesti Saksa pysytteli kylmäkiskoisena koko sodan ajan ja vielä jonkin aikaa sen jälkeenkin, mutta tosiasiassa tapahtumat Suomen suunnalla noudattivat täysin Hitlerin suunnitelmia jo syksystä 1939 alkaen, sanoo Kemppinen."
Mikäli oletetaan, että Hitlerillä jo 1939 oli ihan aito suunnitelma (eri asia kuin poliittinen uho), niin silloin jokainen, joka soti Neuvostoliittoa vastaan, "noudatti" Hitlerin suunnitelmia.
- Suomen talvisota oli sitä aidoimmillaan
- kun Englanti myi Suomelle aseita joilla ammuttiin puna-armeijaa, niin Englantikin "noudatti" Hitlerin suunnitelmaa

Historialla sopii toki hurvitella, mutta kannattaa pitää kaino hymynväre suupielessä.

Seppo Jyrkinen
Viestit: 416
Liittynyt: 06.12.08 16:10

Re: Mauno Jokipii: Jatkosodan synty

Ciccio kirjoitti:Korttiannokset olivat 40 - 60 %:a normaalista päiväannoksesta.
Jokipiin mukaan elintarvikkeiden (vilja pl) kulutus laski todella voimakkaasti. Maitoa riitti 1/3 normaalista, lihaa 40% jne. Kansanhuoltoministeriön tavoitteen oli jakaa puolet voista, mutta se ei onnistunut. Sokeria sen sijaan saatiin 50% normaalista.

Perunan, lantun ym (omatoiminen) viljely paikkasi kaloripuutteita yhdessä mustan pörssin kanssa. Kalorimäärät olivat lähellä rauhanajan tasoa. Eläintuotteissa (rasvat, proteiinit yms) lihan ja voin suhteen olimme samassa jamassa Puolan kanssa eli Euroopan heikoimmassa tilanteessa. Lentäjät saivat ylimääräisen voiannoksen näkökyvyn ylläpitämiseksi (vitamiinit).

Ulkomaisen avun merkityksestä kertoo, että asemasotavuonna 1942 Saksasta saatiin vehnää ja ruista 50% kulutuksesta eli yhtä paljon kuin omilta pelloilta.

Kenraalit viljaa ostamassa

Vilja-asiaan vielä täydennyksenä, että Suomen armeijan kakkosmies, kenraali Heinrichs, oli jo tammikuussa 1941 keskustellut viljasta saksalaisten kanssa. Majuri Engelin (ilmeisesti kiistanalaisten) muistiinpanojen mukaan "Kenraali Heinrichsin suurin huoli oli kaiketi ollut elintarvikehuoltokysymys..."

Elikkä vilja-asiassa ei ollut kyse mistään kesän 1940 satonäkymistä, vaan jostain paljon vakavammasta. Sellaisesta, joka sai maan hallituksen huolestumaan jo tammikuussa.

Löytääkö joku tästä asiasta vahvistusta vaikkapa Heinrichsin elämänkerrasta - se ei ole enää saatavillani.

Seppo Jyrkinen
Viestit: 416
Liittynyt: 06.12.08 16:10

Re: Mauno Jokipii: Jatkosodan synty

Saksan ja Neuvostoliiton reaktiot

Kuinka Saksa olisi reagoinut jos Suomi olisi asettunut vastahankaan? Entä Neuvostoliitto? Olisiko se "jäänyt Rajajoelle" odottamaan saksalaisia?

Saksan mahdollisia reaktioita 700 sivuinen Jatkosodan synty käsittelee vajaan sivun verran, sivulla 314. Tässä mainitaan, 30.5.1941 ajankohdan pohjalta, että

"Jos Saksa olisi halunnut, se olisi silti väkivalloin voinut heti käyttää operaatioihinsa ainakin Petsamoa, jossa sen paikalla olevat joukot olivat ylivoimaiset, ja todennäköisesti myös Ahvenanmaata ja Suomenlahden rannikkoja..."


--------------------------------------------------
Teoksessa pyritään selvittämään historiallista kehitystä ja Suomen valintojen motiiveja. Tätä taustaa vasten Saksan ja NL:n mahdollisten reaktioiden tarkastelun lähes täydellinen poisjäänti on silmiinpistävää.

Suomen poliittisen ja sotilaallisen johdon valintoja arvioitaessa olisi kuitenkin kyettävä hahmottamaan, mitä Suomen poliittinen johto arveli Suomelle tapahtuvaksi, jos valinnat olisivatkin olleet toisenlaiset. Sirpaletietojen anti on vähäinen.

Puolet vastauksista jää puuttumaan.

MM
Viestit: 344
Liittynyt: 23.09.08 09:47

Re: Mauno Jokipii: Jatkosodan synty

Jatkan Jyrkisen lainausta kirjan sivulta 314:

"Puolueettomuusvaihtoehto vaikutti näin todella epäedulliselta arvellun voittajan rinnalla seisomiseen verrattuna. Ilmeisesti se ei saanutkaan ketään merkittävää puolestapuhujaa, eikä se sen vuoksi esiinny lähteissäkään. Tässä asiaa on pohdittu vain sen seikan selvemmäksi osoittamiseksi, kuinka vähissä Suomen johtoryhmä vaihtoehdot reaalisesti olivat."

Jos tämä on Jokipiin kannaksi tarkoitettu virke vaihtoehtojen olemassaolosta, tulee hän siis samaan käsitykseen Krosbyn kanssa; vaihtoehtoja ei juuri ollut.

Seppo Jyrkinen
Viestit: 416
Liittynyt: 06.12.08 16:10

Re: Mauno Jokipii: Jatkosodan synty

MM kirjoitti:"Tässä asiaa on pohdittu vain sen seikan selvemmäksi osoittamiseksi, kuinka vähissä Suomen johtoryhmä vaihtoehdot reaalisesti olivat."

Jos tämä on Jokipiin kannaksi tarkoitettu virke vaihtoehtojen olemassaolosta, tulee hän siis samaan käsitykseen Krosbyn kanssa; vaihtoehtoja ei juuri ollut.
Kiinnitin huomiota samaan seikkaan. Kuitenkin Jokipii mainitsee s 620, että "...maamme perimmältään lähti liikkeelle omasta aloitteestaan." Siinä on yksi ristiriita lisää.

Suomalaisten omat pohdinnat

Teoksessa ei ole esitetty suomalaisten tekemää seikkaperäistä analyysiä Suomen ja Saksan välisistä suhteista. Ei myöskään analyysiä sodan mahdollisuudesta ja seurauksista. Lähinnä tätä mennään Rytin kirjeessä Paasikivelle helmikuussa 1941.

Outoa, jos näin merkittäviä asioita ei oltaisi pohdiskeltu Suomen ulkoministeriössä pitkin välirauhan aikaa. Jos tällaisia analyysejä ei koskaan tehty, niin se tarkoittaa, että Suomi ei ryhtynyt sotaan vaan joutui siihen. Ei ole mahdollista, että sotaan oltaisiin menty aktiivisti sen vaatimuksia, seuraamuksia ja vaihtoehtoja lainkaan tarkastelematta.

Ruotsin sotilasapu

Kirjassa on alaotsikko "Ruotsin sotilasapu raukeaa politiikan käänteeseen". Luvussa käydään läpi Ruotsissa tehtyjä sotilaallisia suunnitelmia, pääosin joukkojen lähettämistä Ahvenanmaalle. Tällaisesta mahdollisuudesta suomalaiset olivat itse maininneet ruotsalaisille.

Otsikointi antaa vaikutelman, jonka mukaan Ruotsista oli tulossa sotajoukkoja Suomen turvaksi, mutta Suomi möhli koko jutun. Tekstissä toki tulee esiin, että kyse oli Ruotsin sisäisistä suunnitelmista, joista Suomelle ei kerrottu yhtään mitään.

Teoksessa ei myöskään käsitellä sitä, oliko kyse vakavasti otettavasta suunnitelmasta Suomen auttamiseksi. Ruotsi ei ollut lähettänyt joukkojaan Suomen avuksi Talvisodan aikana, oli vetäytynyt pohjoismaisesta puolustusliitosta ja oli vetäytynyt kahdenkeskisestä puolustusliitosta. Millä perusteilla Ruotsi olisi laittanut itsensä likoon keväällä 1941?

Mielenkiintoista oli kyllä lukea, että Ruotsin ilmavoimien suunnitelmissa oli mm Muurmannin radan ja Itämeren Paldiskin tukikohdan pommittaminen. Itseäni hieman hymyilytti. Nämä suunnitelmat kuuluvat samaan sarjaan kuin Halderin ja Heinrichsin jutustelut helmikuussa 1941. Sotilaiden käyttäessä sanaa "suunnitelma", se kannattaisi siviilien keskuuteen vietäessä vaihtaa ilmaisuksi "teoreettinen tutkielma" jottei syntyisi väärää vaikutelmaa. - Sotilaille sota on akateeminen kysymys mikä helposti hämää siviilejä.

Viljan lisätoimitukset Ruotsista

Ruotsin hallituksen suhtautuminen Suomeen jyrkkeni keväällä 1941. Teoksen mukaan "Suunnanmuutos näkyy mm. siitä, että toukokuussa Suomen kansanhuoltoministeri Arola sai negatiivisen vastauksen viljan lisätoimituksia koskevaan pyyntöönsä - sen pelättiin vain auttavan Saksaa."

Ruotsin suhtautuminen Suomeen kyllä jyrkkeni, mutta ei ole paikallaan perustella kevään 1941 suunnanmuutosta asialla, joka oli ollut Ruotsin politiikkana jo kesästä 1940 lähtien! Ruotsi oli näet johdonmukaisesti kieltäytynyt viljatoimituksista jo kesällä 1940 eikä suinkaan vasta 1941 keväällä.

Omalla päätöksellään Ruotsi alkoi työntää Suomea lähemmäs Saksaa. Kuolema ja nälkäkuolema (NL ja viljan puute) kun eivät olleet vaihtoehtoja.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Mauno Jokipii: Jatkosodan synty

MM kirjoitti:Jatkan Jyrkisen lainausta kirjan sivulta 314:

"Puolueettomuusvaihtoehto vaikutti näin todella epäedulliselta arvellun voittajan rinnalla seisomiseen verrattuna. Ilmeisesti se ei saanutkaan ketään merkittävää puolestapuhujaa, eikä se sen vuoksi esiinny lähteissäkään. Tässä asiaa on pohdittu vain sen seikan selvemmäksi osoittamiseksi, kuinka vähissä Suomen johtoryhmä vaihtoehdot reaalisesti olivat."

Jos tämä on Jokipiin kannaksi tarkoitettu virke vaihtoehtojen olemassaolosta, tulee hän siis samaan käsitykseen Krosbyn kanssa; vaihtoehtoja ei juuri ollut.
Paavo Haavikko toteaa saman Kansakunnan linjassa (s. 192): "voidakseen olla puolueeton valtion täytyy ensin olla olemassa".

Jatkosotaa arvioitaessa on tavallinen virhe, että muistetaan tarkasti, miten sota päättyi, mutta unohdetaan se, miltä tilanne näytti sodan alkaessa. Eihän Suomi olisi tietenkään toiminut 1941 (ainakaan siinä laajuudessa kuin teki), jos se olisi tiennyt, mikä tilanne on 1944. Mutta NL:n voittoa eivät järkevästi ajatellen odottaneet edes sen omat liittolaiset ja siihen uskoivat vain kommunistit.

Sama koskee NL:a. Ei siellä puolella ennen sotaa eikä edes sodan alkupäivinä odotettu sellaista sotaa, joka sitten tapahtui, eli perääntymistä Moskovan porteille, Leningradin piiritystä jne., vaan odottetiin sen oman doktriinin mukaisesti, että puna-armeija siirtyisi hyökkäykseeen ja sotaa käytäisiin vastustajan alueella. Tällaiset sotasuunnitelmat oli myös laadittu, kuten Ohto Mannisen teos Miten Suomi valloitetaan todistaa, ja ne koskivat myös Suomea. Puolustukseen puna-armeija ei ollut varautunut.

Mannisen teos kertoo mielenkiintoisia asioita Neuvostoliiton puolelta pommituksista 25.5. (s. 147): "Tämän pommitusoperaation perusteet oli todennäköisesti laskettu jo hyvissä ajoin ennen sotaa. Sodan päättyessä laaditun kertomuksen mukaan tällä toiminnan aloittamisen tarkoituksena oli yllättävällä yhtäaikaisella iskulla saavuttaa ilmaherruus 'edessä oleviin toimintoihin'. Ei siis puhuta Suomesta Neuvostoliittoon suuntautuvista pommituksista vaan pikemmin oman hyökkäystoiminnan aloittamisesta. Tämä oli vielä noina päivinä henki Saksankin vastaisella rintamalla."

(s.148) "On pohdittu, että tämä punailmavoimien isku olisi ollut varoitus Suomelle maan pitämisestä erillään sodasta. Tämä ei kuitenkaan ollut tarkoitus, sillä neuvostoilmavoimille oli annettu pommitusta edeltävänä yönä ilmoitus sotatoimien aloittamisesta Suomea vastaan. Tämä näkyy laivastaon johdon 25.6. klo 00.54 (Suomen aikaan 24.6. klo 23.54) antamasta käskystä, jonka mukaan sotatoimet alkavat nyt Suomea vastaan ja laivaston ilmavoimat toimivat yhteistyössä armeijan ilmavoimien kanssa. Suomen radiotiedustelu sieppasi samana yönä merellä oleville neuvostosukellusveneille lähetetyn käskyn sodan aloittamisesta."

Näin ollen kysymys jatkosodan aloittajasta lienee turha. Tilanne eskaloitui molemmin puolin. Suomi ei ollut vastahakoinen sotaan, mutta ei olisi voinut sen puhkeamista estääkään, vaikka olisi ruvennut kyselemään Neuvostoliiton "tarkoituksia".

Lisäksi voi todeta, että usein esitetty mielipide, että NL teki erehdyksen pommittaessaan Suomea 25.5., osoittautuu Mannisen tietojen valossa naiiviksi. Toki tuloksena oli pieni kauneusvirhe, kun Suomelle annettiin propaganda-ase. Mutta jos NL:n tarkoitus - tuhota Suomen lentokoneet ja Saksan täällä olevat koneet - olisi toteutunut, niin isku olisi ollut enemmän kuin hyvin perusteltu: NL olisi saavuttanut ilmaherruuden Suomen alueella. Saksa saavutti vastaavalla iskulla 22.6. ilmaherruuden NL:n alueella. NL epäonnistui, koska Suomessa koneet oli hyvin naamioitu ja (kai turhautuneina) lentäjät vielä pudottivat pommit siviilikohteisiin.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”