Tapio Onnela
Viestit: 4866
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Jokisipilä: Sota-ajan Suomi ja rotuopit

23.03.06 16:18

Markku Jokisipilä on julkaissut uudelleen aliokirjoituksensa Turun Sanomissa


Suomalaiset myötäilivät Saksan oppeja yleensä vain ulkopoliittisista syistä
ROTUTEORIAT OLIVAT 1940-LUVUN ALUN MUOTIVIRTAUKSIA

Markku Jokisipilä

TV 1:n MOT-ohjelmassa esitettiin hiljattain kahdessa osassa paljastuksia suomalaisten ja erityisesti suomalaisen lääkärikunnan yhteyksistä Saksan natseihin. Eniten kohua ovat herättäneet väitteet arkkiatri Arvo Ylpön osuudesta rodunjalostussuunnittelmien Suomeen tuomisessa. Ohjelman jälkimmäisessä osassa kerrottiin myös sodan loppuvaiheessa kaavaillusta lääkärien ja tutkijoiden muodostamasta natsihallituksesta.

MOT:n toimittajat kuitenkin jättivät tutkimuskohteensa sijoittamatta ajankohdan yleiseen todellisuuteen. He tarkastelivat suomalaisten lääkärien toimintaa leimallisesti nykypäivästä käsin, eikä annettu kuvaus ollut täysin oikeudenmukainen. Keskustelut rotuopista kuuluivat ajan henkeen. Juridiset ja eettiset käsitykset ihmisen oikeudesta päättää omasta elämästään ja ruumistaan ovat muuttuneet huomattavasti puolen vuosisadan aikana. 1940-luvun alun Suomessa keskustelut rotuopista ja rodunjalostuksesta kuuluivat ajan henkeen, varsinkin porvarillisissa piireissä ne olivat jopa tietynlaisia muotivirtauksia.

Rotuhygieniasta puhuivat monien eri alojen edustajat, ja vain murto-osa heistä oli natseja. Esimerkiksi presidentti Risto Ryti totesi keväällä 1943 keskustellessaan Väestöliiton edustajien kanssa, että väestön lisäämisen ohella liiton tulisi kiinnittää huomiota myös sen laadun parantamiseen. Hän piti perusteltuna estää fyysisesti ja psyykkisesti alaarvoisten ihmisten lisääntyminen steriloimalla heidät. Hän esitti myös ”moraalisiin sairauksiin” kohdistuvaa asiantuntijatutkimusta, jolla selvitettäisiin esimerkiksi se, miksi rikollisuus usein on periytyvää laatua.

Keskustelijoiden motiivit olivat hyvin erilaisia; joissakin rodunjalostus herätti tieteellisen intressin, toisille se taas oli kahvipöytäkeskustelunaihe siinä kuin mikä tahansa muukin päivänpolttava kysymys. Poliitikkojen puheenvuoroilla oli myös usein Suomen ja Saksan aseveljeyteen liittyvä ulkopoliittinen taustansa. Aktiivisesti rodunjalostusta kannattivat vain harvat suomalaiset. Suurimmalle osalle se oli etäinen kuriositeetti, jonka ei nähty koskettavan Suomea siinä määrin, että sen moraalisen ja eettisen pohjan tarkastelua olisi koettu tarpeelliseksi.

Se, mihin rotuteoriat olivat Saksassa johtaneet, oli hyvin harvojen suomalaisten tiedossa, eikä tuhoamisleirien ja juutalaisvainojen täydestä laajuudesta ollut Suomessa kenelläkään aavistusta

Aliokirjoitus Turun Sanomissa julkaistiin 18.9.1998

Lue loput Jokisipilän blogista:
http://www.jokisipila.blogspot.com/
Viimeksi muokannut Tapio Onnela, 05.04.06 11:05. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Sedis
Viestit: 9
Liittynyt: 31.03.06 12:47
Paikkakunta: Helsinki
Viesti: Kotisivu

Rotuopeista

31.03.06 12:53

Mutta kyllä on muistettava myös ne jotka tuona aikanaan rotuoppeja vastustivat. Perustelut olivat kyllä jo silloin olemassa rasisimin ja rotuopin vastustamiselle. Myös ne jotka keskustelua kävivät, tiesivät mitä tekivät. He suuntasivat tarmonsa toisia ihmisiä vastaan, niitä vastaan, jotka eivät kuuluneet heidän "kansaansa" tai muihin heidä hyväksymiin "kansoihin". Ei sitä voida pestä pois keskustelun yleisyydellä.

Vieras

05.04.06 01:43

Mielestäni historiassa ei ole hedelmällistä anakronistinen ihmisten tuomitseminen ja sormella osoittelu. Paljon kiinnostavampaa on pyrkiä ymmärtämään. Itse olen hyvin kaukana ajan asiantuntijasta, mutta ymmärtääkseni vielä 1940-luvun alun ihmisten rotuopillisia ajatuksia ei kannata leimata rasistisiksi sanan tämän hetkisessä merkityksessä. Saatika sitten yhdistää kiinteästi toisiinsa rotuoppia ja kansallissosialismia.

Ensinnäkin, negatiivisen eugeniikan idea tuli Yhdysvalloista. Eugeniikkaa pidettiin aikanaan todellisena tieteenä ja uskoisin että monet tähän liittyvät käytännön toimenpiteet tehtiin todella koko yhteiskunnan hyöty ja onni mielessä. Euroopan maista negatiivisesta eugeniikasta innostuivat Saksan lisäksi erityisesti Pohjoismaat. Suomessakin asiasta tehtiin oikein lakeja, kuten vuoden 1929 avioliittolaki ja erityisesti vuoden 1935 steriloimislaki. Steriloimislain perusteluista käy hyvin selkeästi ilmi lain laatijoiden rotuopilliset intressit. Kiinnostavinta tässä "uuu, pahat natsi-rasistit" keskustelussa on se, kuinka Suomessa vähempiarvoisten pakkosterilointi oli laillista aina vuoteen 1970. Suunnilleen samoin ovat asiat olleet muissakin Pohjoismaissa.

Pointtini on siis se, että tuon ajan mielipiteet roduista sun muista ovat ymmärrettäviä (,joskin kaikkea voidaan käyttää myös pelkästään omien intressien ajamiseen). Päinvastoin sitä en voi käsittää, kuinka vielä nykypäivänäkin ihan tieteenkin piirissä puhutaan yhä roduista, ihan kuin ne olisivat jotain tieteellistä ja todistettua. Rotuoppi tuli ja meni, se oli tieteellinen hypoteesi, joka lopulta todettiin vääräksi. Luulisi, että edes akateeminen maailma sen jo vähitellen käsittäisi.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Rotuopeista

30.01.07 23:01

Sedis kirjoitti: Mutta kyllä on muistettava myös ne jotka tuona aikanaan rotuoppeja vastustivat. Perustelut olivat kyllä jo silloin olemassa rasisimin ja rotuopin vastustamiselle.
Tästä saa sen käsityksen kuin vastustajat olisivat edustaneet jotain uutta ja rasismi olisi ollut joitain vanhanaikaista. Kuitenkin juuri jälkimmäinen oli yksi aikansa "muotiaatteista".

Hyvin edistykselliset henkilöt saattoivat kannattaa sterilisaatiota, jotta kansa ei "huononisi", kun taas katolinen kirkko vastusti sitä, koska siinä ihminen puuttui siihen, mikä kirkon mielestä kuului Jumalalle.

hajarvin
Viestit: 2
Liittynyt: 09.02.07 14:51
Paikkakunta: Helsinki

09.02.07 15:33

Anonymous kirjoitti: Ensinnäkin, negatiivisen eugeniikan idea tuli Yhdysvalloista. Eugeniikkaa pidettiin aikanaan todellisena tieteenä ja uskoisin että monet tähän liittyvät käytännön toimenpiteet tehtiin todella koko yhteiskunnan hyöty ja onni mielessä. Euroopan maista negatiivisesta eugeniikasta innostuivat Saksan lisäksi erityisesti Pohjoismaat.
Näin voi olla, mutta eugeniikan isoin ja paras oppi-isä oli kyllä (Sir) Charles Darwinin serkku (Sir) Francis Galton, jolle, kuten http://galton.org/ toteaa, eugeniikka muodostui suorastaan uskonkappaleeksi. Ja Galtonin "Hereditary Genius" kyllä nimenomaisesti "todistaa", että henkiset ominaisuudet olivat perinnöllisiä, ja rotu- ja sukusidonnaisia. Ko. opuksessa Galton mm. pohjasi käsityksensä "mustan rodun" suuresta taipumuksesta mielipuolisuuteen ja heikkolahjaisuuteen "omiin matkoihinsa Afrikassa". (Voin hyvin kuvitella safarihattupäisen yläluokkaisen britin valittamassa, kuinka paikalliset eivät puhu mitään ihmisen kieltä.) Lukekaapa, kirja löytyy kokonaisuudessaan em. sivustolta.

Koska olen tutkinut nerouskäsitteen historiaa, en tiedä, kuinka suuri merkitys (ja tarkemmin keiden tutkijoiden välittämänä) Galtonin & kumppaneiden ajatuksilla oli 2. maailmansodan ajan Suomessa. 1. maailmansodan Euroopassa kuitenkin uskottiin aivan yleisesti rodun ja kansan yhteyteen ja rotuoppeihin kansan pelastuksena degeneraatiolta, ja tähän liittyen säädettiin myös erinäisiä rotulakeja. Tällöin on kuitenkin muistettava, että rodulla ja kansalla tarkoitettiin olennaisesti samaa asiaa, sillä muuten esim. Englannissa irlantilaisiin kohdistuneita toimia ei voi nähdä sinä itsenään, eli rasismina.

Näenkin erityisen ongelmallisena väitteen, ettei eugeniikkaa voisi kutsua rasismiksi "sanan nykymerkityksessä". Toki historioitsijan tehtävä on ymmärtää, mikä on milloinkin "maan tapa", mutta ei se tee eugeniikasta (tai siihen uskoneista tiedemiehistä) tippaakaan vähemmän rasisteja. Galtonia meidän on kuitenkin kiittämän esim. sormenjälkianalyysin keksimisestä (joskin tosin siksi, että herra uskoi rikollisuuden olevan myös perityvää ja siten eugenistisesti kitkettävissä).

Galtonin eugeniikka-tekstejä siteerataan yhä laajalti ja usein varsin kritiikittömästi esimerkiksi älykkyystutkimuksissa (eikä pelkästään Tatu Vanhasen toimesta). Se, että nykyisin puhutaan "valkoisesta/Kaukaasialaisesta rodusta" yksikössä eikä enää monikossa, ei tee rotuopeista yhtään vähemmän vaarallisia - päin vastoin. Intelligent Design on pakottanut evoluutioteorian tukijat barrikadeille, mutta rotu-käsitettä käytetään yhä aivan arvoneutraalina terminä, ikään kuin "rotu" olisi joku luonnollinen suure. Tämä on *häpeällistä*.

Avatar
Annastiina Mäkilä
Viestit: 390
Liittynyt: 25.01.07 21:42
Paikkakunta: Turku

11.02.07 01:45

Järvinen kirjoitti:
Näenkin erityisen ongelmallisena väitteen, ettei eugeniikkaa voisi kutsua rasismiksi "sanan nykymerkityksessä". Toki historioitsijan tehtävä on ymmärtää, mikä on milloinkin "maan tapa", mutta ei se tee eugeniikasta (tai siihen uskoneista tiedemiehistä) tippaakaan vähemmän rasisteja.
Kirjoitin aikaisemmin siis:
vielä 1940-luvun alun ihmisten rotuopillisia ajatuksia ei kannata leimata rasistisiksi sanan tämän hetkisessä merkityksessä
Olen yhä tätä mieltä ja tähän on monta syytä. Ensinnäkin rasismi on jo käsitteenä hyvin hankala. Sitä alettiin käyttää indoeurooppalaisissa kielissä vasta 1930-luvulla ja Suomessa se oli ainakin vielä 1960-luvulla hyvin hämärä käsite. Toisaalta se on sitä vielä nykyäänkin, jolloin kaikenlainen vähemmistöjen syrjintä voidaan arkikielessä laskea rasismiksi. Ja jos puhutaan vain tieteen käyttämästä rasismitermistä, niin tarkoitetaanko uutta vai vanhaa rasismia? Vai vielä jotain muuta? Ehkä haluan tässä vain nyt alkuun tuoda esiin, että mielestäni käsite "rasismi" on lähes yhtä hankalasti määriteltävä käsite kuin "rotukin". Mutta oletetaan, että tässä käsitämme rasismin rotusyrjinnäksi, oman rodun korottamiseksi muiden rotujen yläpuolelle.

Toisekseen sitten tämä eugeniikkakysymys. Ja tässä ymmärtääkseni puhutaan lähinnä negatiivisesta eugeniikasta, eli siitä, että pyritään estämään huonolaatuisten ihmisten lisääntyminen ja syntyminen. Olen sitä mieltä, että kaikkia, jotka osallistuivat esimerkiksi 1900-luvun alun keskusteluun erityisesti eugeniikkaan liittyen ei voi syyttää rasismista. Kyseessähän oli oman rodun puhtaana pitäminen ja jalostaminen. Eugeniikka sai kyllä puhtaasti rasistisiakin muotoja, kuten juutalaisten ja mustalaisten tuhoaminen, mutta oman rodun jalostamista en osaisi määritellä rasismiksi. Täytyy myös ottaa huomioon, että oman rodun parantamisessa oli hyvin karmaisevia ääripään muotoja, kuten mielisairaiden pakko"eutanasia". Mutta toisaalta tähän eugeniikkaan kuului myös esimerkiksi neuvonta perhesuunnittelussa. Eugeniikkaa harjoitti myös se sairaalanjohtaja, joka seurattuaan mm. vaikeasti sairaiden kärsimystä, ehdotti näille sterilointia, jotta he eivät siirtäisi vakavaa sairauttaan enää seuraavaan sukupolveen. Jos siikseen tulee, niin nykypäivänä sikiöseulontoja tekevät ovat rasisteja. Jos siis kaikki negatiivista eugeniikkaa harjoittavat lasketaan rasisteiksi.

Avatar
Annastiina Mäkilä
Viestit: 390
Liittynyt: 25.01.07 21:42
Paikkakunta: Turku

11.02.07 02:17

hajarvin kirjoitti:
Anonymous kirjoitti: Ensinnäkin, negatiivisen eugeniikan idea tuli Yhdysvalloista. Eugeniikkaa pidettiin aikanaan todellisena tieteenä ja uskoisin että monet tähän liittyvät käytännön toimenpiteet tehtiin todella koko yhteiskunnan hyöty ja onni mielessä. Euroopan maista negatiivisesta eugeniikasta innostuivat Saksan lisäksi erityisesti Pohjoismaat.
Näin voi olla, mutta eugeniikan isoin ja paras oppi-isä oli kyllä (Sir) Charles Darwinin serkku (Sir) Francis Galton, jolle, kuten http://galton.org/ toteaa, eugeniikka muodostui suorastaan uskonkappaleeksi.
En väittänytkään, että koko eugeniikan idea olisi tullut Yhdysvalloista, olihan Galton tosiaan mies, joka vuonna 1883 keksi itse termin "eugeniikka". Tarkoitin lähinnä sitä, että siinä kun ainakin vielä 1900-luvun alkupuolella Euroopassa keskityttiin lähinnä positiiviseen rotuhygieniaan, niin Yhdysvalloissa toteutettiin negatiivista rotuhygieniaa. Näin ainakin pääpiirteittäin. Esimerkiksi monet lopulta natsi-Saksan käyttämät keinot rotunsa puhdistamiseen kopioitiin Yhdysvalloista. (Tietenkin suuremmassa mittakaavassa ja luultavasti muutoinkin modifioiden, mutta kuitenkin.) Suomalaista rotuhygieniaa tutkinut Markku Mattila kirjoittaa muun muassa seuraavaa: "Laitoksissa olevien tylsämielisten, mielisairaiden ja rikollisten tekeminen suvunjatkamiseen kyvyttömiksi sai alkunsa 1890-luvulla Yhdysvalloissa laitosten johtajien ja lääkärien yhteisenä ponnistuksena." (Kansamme parhaaksi, SHS, Helsinki 1999, s. 61)

pjojala
Viestit: 46
Liittynyt: 04.07.07 23:36
Paikkakunta: Helsinki
Viesti: Kotisivu

27.07.07 00:25

Suomi oli siinä suhteessa hyvin Saksan kaltainen (Paul Weindlingin kuvaus), että täälläkin virkamiespelko oli miltei ehdotonta. Virkamiehen linjauksia vastaan ei noustu eikä kapinoitu. Kun kerran oli saatu siipiinsä ja viety saunojen taakse, niin 'antoi olla vaan sitten'.

Olemme tehneet Matti Leisolan kanssa lähdelöydön suomalaisoppineiden
kirjeenvaihdosta Ernst Haeckelille ent. Itä-Saksan avatuista
arkistoista. Kyllä se rassenhygienian pohja valettiin jo Weimarin Saksassa, ennen kuin USA:n missään osavaltiossa oli toimenpiteitä.

Julkaisimme biologian oppihistorian sarjassa
evoluutiokriittisen artikkelin joka käsitteli etenkin Suomen
genetiikan isän Harry Federleyn kirjeenvaihtoa, eugeniikkaan liittyen. Lähetän kopion jos kiinnostaa. Federley oli maailman eugeniikkajärjestön hallituksessa perustajajäsenenä.

Ehkä tärkein löytö kirjeissä oli kuitenkin Melan kasvuinkumppanin ja
nuoruudenystävän - toisen poikamieheksi jääneen luonnontutkijan - J.
A. Palmeenin kirjeet Haeckelille, joihin myös Fågel-Palmeenin oppilas
Federley viittailee. Suomeen rantautui mannermainen haeckelismi, ei
suinkaan darwinismi! Se on ollut selvää kansantajuistamisen tasolla jo
entuudestaan sille joka on osannut nauraa anakronistista
luonnonvalinnan painotusta nykyisessä oppihistoriassa. Nämä kirjeet
kuitenkin osoittavat, että myös Suomen keisarilliseen yliopistoon
evolutsiooni saapui sen saksalaisessa vulgaarimuodossaan, ei SUINKAAN
brittiläisessä yläluokkaisessa muodossaan. Haeckelin mallissa
suomensuomalaiset olivat selkokielisesti alempaa kastia kuin
ruotsalaiset germaanit. Nämä kirjoitukset toivat rationaalista
oikeutusta myös kielikiistan hallitsevalle osapuolelle - ja viimein
sisällissodan teloituksille, kuten Leisolan kanssa osoitamme Federleyn
Tukholmasta käsin v. 1918 julkaistuihin artikkeleihin viitaten.
Federley oli maailman ensimmäisen rotubiologisen tutkimusinstituutin
ensimmäisiä opettajia Uppsalassa.

Mutta Palmeen oli nuoruutensa kiihkon jälkeen varsin rauhallinen
kaveri. Hän ei oikeastaan koskaan julkaissut evoluutiota
popularisoivaa kirjallisuutta. Hän ymmärsi nuoruutensa hairahduksen ja
haeckelismin vihanlietsonnan. Palmeen tuli viimein käyttäneeksi koko
omaisuutensa yliopiston hyväksi, lahjoittaen mm. Tvärminnen aseman,
rahoittaen Kuolan niemimaan kartoittamisretkikunnan ja lintujen
rengastushankkeen. Hänen nuoruutensa kihlattu karkasi maan lupaavimman
säveltäjän kanssa. Se ei ollut Sibelius.

Olen skandeerannut myös (tekstitiedostona) yhtä tärkeimmistä
aikalaiskuvauksista evoluution rantautumisesta Suomeen. Se on
Kehitysoppi nykyisellä kannallaan (J. E. Aro 1907)
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Aro_Keh ... n_1907.htm

Yliopisto-lehti julkaisi juttuni Haeckelin merkityksestä Suomelle, pt.
Matilaisen muistoa kunnioittaen: http://www.helsinki.fi/~pjojala/Yliopistolehti.html

VAAN OSAISIKO JOKU NEUVOA, mikä ohjelma tunnistaisi Sisu-askin
faktuuran? On aika hidasta näpytellä näitä käsin ja tässä olisi
parisen tusinaa vuosisadan vaihteen kirjaa ja kirjasta, jotka
ansaitsisivat nähdä päivänvalon pölyjen alta... Ml. ensimmäinen
elämäkerta Darwinista Bölscheltä. Darwinin omaelämäkerrastahan hänen
poikansa sensuroi pois Wallacen prioriteettiin liittyneet osiot.
Ilmeisesti poika myös tuhosi kaikki kirjeet ajalta ennen Lajien Synnyn
julkaisua, sanoen ettei mitään tärkeitä kirjeitä ollut ennen sitä.

Avatar
Jouko Heyno
Viestit: 842
Liittynyt: 30.11.05 11:26

Re: Jokisipilä: Sota-ajan Suomi ja rotuopit

02.08.07 14:48

Tapio Onnela kirjoitti:Markku Jokisipilä on julkaissut uudelleen aliokirjoituksensa Turun Sanomissa...keväällä 1943 ...
Se, mihin rotuteoriat olivat Saksassa johtaneet, oli hyvin harvojen suomalaisten tiedossa, eikä tuhoamisleirien ja juutalaisvainojen täydestä laajuudesta ollut Suomessa kenelläkään aavistusta

Aliokirjoitus Turun Sanomissa julkaistiin 18.9.1998
Väite tiedon myöhäisyydestä on paikkansapitämätön. Se, mihin oppien soveltaminen oli Saksassa johtanut, oli hyvin Suomessa tiedossa jo 1941. Keskeiset lähteet olivat T. Kivimäki Berliinissä, Saksan rotulainsäädäntö, saksalaisten sotilaiden kertoma, joka näkyy tiedusteluraporteissa (ks. mm. Alftan: Aseveljet, arvosteltu Agricolassa) ja suomalaiset SS-miehet, jotka pitivät henkilökohtaista päiväkirjaa, ja joiden kautta sekä lomilla että yhteysupseerin kautta siviiliväestöön kohdistunut, "rotupohjainen" terrori selvisi hyvinkin nopeasti (mm. Jokipii: Panttipataljoona)

pjojala
Viestit: 46
Liittynyt: 04.07.07 23:36
Paikkakunta: Helsinki
Viesti: Kotisivu

04.08.07 22:11

Vähän suhteellisuudentajua, pyydän. Koko maailma odotti kieli pitkällä, että konkkanokalta iskettäisiin suonta. Tragedia oli suuren yleisön välinpitämättömyys. Natsit pitivät puheitaan koko auvoisen 20-luvun!

Katsokaa ajankuvauksena hankkimani
The New York Timesin etusivu Varsovan gheton kapinan jälkeen
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Nollaveri.html
"WARSAW GHETTO UPRISIN AN OVER-REACTION
EUROPEAN LEADERS BLAME JEWS FOR DISPROPORTIONATE RESPONSE"

Jaa että Ryti ei ollut koskaan kuullutkaan moisesta? Siinä meillä sankari. Päiväkirjat kertovat Wallenbergien ja Enskildan miesten vierailusta joka toinen viikko. Kohtalon ironian huipentumana kansan luovuttamat kultasormuksetkin rahdattiin Ruotsiin kun joku veti välistä.
Pauli Ojala
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Dinoglyfs.htm

Avatar
Annastiina Mäkilä
Viestit: 390
Liittynyt: 25.01.07 21:42
Paikkakunta: Turku

05.08.07 14:38

pjojala kirjoitti:[...]Tragedia oli suuren yleisön välinpitämättömyys.
[...]Katsokaa ajankuvauksena hankkimani
The New York Timesin etusivu Varsovan gheton kapinan jälkeen
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Nollaveri.html
"WARSAW GHETTO UPRISIN AN OVER-REACTION
EUROPEAN LEADERS BLAME JEWS FOR DISPROPORTIONATE RESPONSE"
Myös itse olen tähän mennessä oppimani valossa saanut sen käsityksen, että nimenomaan välinpitämättömyys mahdollisti koko shoahin. Tuo New York Timesin etusivu on kuitenkin kannanotto kohdistettuna lehden nykyiseen linjaan, siis se on tehty vasta viime vuosina. Tämä selviää suoraan kuvasta, johon annoit linkin. Sen päällä nimittäin lukee, että se on kuva siitä, kuinka tämän päivän New York Timesin toimittajat olisivat voineet uutisoida asioista vuonna 1943.

pjojala
Viestit: 46
Liittynyt: 04.07.07 23:36
Paikkakunta: Helsinki
Viesti: Kotisivu

05.08.07 17:38

Auts!!! Kiitos kun korjasit asian! Kirjoitin joskus englanniksi seuraavaa Stephen Jay Gouldin unkarinjuutalaista taustaa kommentoidessani:

"...during the 12 years of reign by Hitler, the annihilation of Jews made a leader even in the most open New York Times only 9 times. A sample of Gould's 400,000 Hungarian Jewish relatives was dismissed in 13 lanes in obscure pages."

Pauli "the lapsus" Ojala
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Dinoglyfs.htm

Avatar
Annastiina Mäkilä
Viestit: 390
Liittynyt: 25.01.07 21:42
Paikkakunta: Turku

06.08.07 20:01

pjojala kirjoitti:Julkaisimme biologian oppihistorian sarjassa evoluutiokriittisen artikkelin joka käsitteli etenkin Suomen genetiikan isän Harry Federleyn kirjeenvaihtoa, eugeniikkaan liittyen. Lähetän kopion jos kiinnostaa. Federley oli maailman eugeniikkajärjestön hallituksessa perustajajäsenenä.
Minua kiinnostaisi kovasti tuo teidän artikkelinne. Jos sinulla on aikaa, niin voisitko lähettää sen minulle? S-postiosoitteeni on muotoa etunimi.sukunimi@utu.fi.

Kiitokset jo etukäteen :-) .

pjojala
Viestit: 46
Liittynyt: 04.07.07 23:36
Paikkakunta: Helsinki
Viesti: Kotisivu

06.08.07 23:32

Laitettiin tulemaan.

Kirjoittajia Haeckelille olivat ainakin Harry Federley, Edward Westermack, Johan Axel Palmén (Huom!) , Erik Nordenskiöld, Enzio Reuter, Otto Schulman , Alexander Luther, Nicolai Kaulbars, Valio Korvenkontio, Henrik Ramsay , Jacob Sederholm, Onni Toikka, ja mahdollisesti Olof Sievers joka teki 16 000 veriryhmämäärityksen mongolirotua ja germaanirotua Suomessa kvantitoidessaan 1919.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”