Jussi Jalonen
Viestit: 902
Liittynyt: 29.05.07 11:18
Paikkakunta: Pyynikki

Re: Filologia ja rotuopit

Jaakko Häkkinen kirjoitti:Hyvä että selvensit tätä. Eli tarkoittanet, että tutkittavan porukan sympatisointi saattaa johtaa myös heidän asenteidensa omaksumiseen?
Osapuilleen. Kuten sanoin, filologiaan liittyy myös olennaisesti nimenomaan sen kielialueilla tuotetun vanhan kirjallisuuden tutkimus, joka saattaa myös välittää tällaisia asenteita. En nyt tietenkään halua suoralta kädeltä vihjata, että vaikkapa Dán Direach-runoutta lueskeleva filologi olisi väistämättä alttiimpi sympatisoimaan Sinn Féin-liikkeen toimintaa. Väitehän olisi samanlainen kuin Helsingin Sanomissa esitetty olettamus sotahistorian harrastamisen raaistavasta vaikutuksesta, mitä tuon toisen viestiketjun yhteydessä kritisoin.

Sanotaan vaikka näin: jos filologi omaa yhtä kulttuurialuetta ihannoivan ja muita demonisoivan tai halveksivan asenteen jo vanhastaan, saattaa hän hyvinkin vielä voimistaa tai täydellistää asenteitaan tieteenalansa kautta ja siihen tukeutuen. Ilmiö olisi siis hieman samanlainen kuin tuossa fyysikkojen ateismissa, jonka mainitsin rinnakkaisilmiönä.
Toinen huomio on, että kulttuuriantropologit olisivat sitten paljon enemmässä määrin riskiryhmää kuin filologit, koska heillä lienee tavoitteenakin päästä sisään tutkimaansa yhteisöön – muuten jää liian paljon pimentoon.
Hyvä huomio. Toisinaanhan on muuten tiedotusvälineissä ollut juttuja muutamista antropologeista, jotka ovat niinsanotusti "gone native". Alkuvuodestahan tuli televisiossa dokumentti kulttuuriantropologi Anna-Maija Aguilerasta, josta tuli väitöskirjaa laatiessaan voodoopapitar.

Mietityttää, kuinkahan yleistä sellainen on? Filologi jää tosiaan todennäköisesti korkeintaan vain tutkimansa kieli- ja kulttuurialueen faniksi, siinä missä antropologi saattaa ääritapauksessa tulla sen osaksi.


Cheers,

J. J.

Vetehinen
Viestit: 2704
Liittynyt: 18.06.07 23:35

Re: Filologia ja rotuopit

Jaakko Häkkinen kirjoitti:Vetehisellä on jonkinlainen synnynnäinen tai hankittu ymmärrysvajaus, joka ei liity kielitaitoon: hän ei ymmärrä myöskään suomenkielistä rautalankaa. Tästä syystä olen ignoroinut hänen jankutuksensa mainitulla toisella foorumilla, joten katkeroituneena hän hakeutui nyt sitten näköjään tänne esittämään valheitaan ja vääristelyjään. Kehotan kaikkia jättämään tuon surullisen häirikön omaan arvoonsa.
Mikä se valhe ja vääristely on, josta syytät meikäläistä?

Klaus Lindgren arveli, että nimenomaan kielitieteilijät ovat tietoisia siitä, ettei kielellä ja geeniperimällä ole yhteyttä. Vastasin siihen, että on kielitieteilijöitä, joiden mielestä on yhteys ja esimerkkinä oli kirjoituksesi, jossa yhdistät N1b-haploryhmän mutaatiot ja uralilaisen kielen tasot toisiinsa.

En tunnista mitään valhetta ja vääristelyä.

Toivottavasti vastaat asiallisesti.
Jussi Jalonen kirjoitti:Sanotaan vaikka näin: jos filologi omaa yhtä kulttuurialuetta ihannoivan ja muita demonisoivan tai halveksivan asenteen jo vanhastaan, saattaa hän hyvinkin vielä voimistaa tai täydellistää asenteitaan tieteenalansa kautta ja siihen tukeutuen. Ilmiö olisi siis hieman samanlainen kuin tuossa fyysikkojen ateismissa, jonka mainitsin rinnakkaisilmiönä.
Psykologien mukaan ihminen omaksuu uutta dataa valikoivasti. Ihminen peilaa uutta tietoa sen mukaan, tukeeko uusi tieto ennakkoluuloja vai onko tieto ennakkoluulojen vastainen. Ennakkoluulojen vastainen tieto usein hylätään ja luuloja tukeva hyväksytään. Ihminen valitsee datasta sen, joka tukee omaa sisäistä maailmaa ja hylkää muut.

Uskon että filologit toimivat samalla tavalla kuin muutkin ihmiset, vaikka jokainen pitää yleensä juuri itseään poikkeuksellisen avarakatseisena uudelle tiedolle.

Panu Hoglund
Viestit: 39
Liittynyt: 10.09.09 08:51

Re: Filologia ja rotuopit

Jaakko Häkkinen kirjoitti:
Jussi Jalonen kirjoitti:Eräillä filologeilla saattaa hyvinkin olla taipumus omaksua kansallisuuksiin ja kulttuureihin liittyviä ennakkoluuloisia asenteita. Tavallisimmin se kaiketikin käy niin, että otetaan omaksi nimenomaan sen oman tutkittavan kielialueen - slaavilaisen, germaanisen tai romaanisen - piirissä esiintyvät, muita kansallisuuksia tai kulttuureja kohtaan suuntautuvat ennakkoluulot, vieläpä korostetun voimakkaina.
Hyvä että selvensit tätä. Eli tarkoittanet, että tutkittavan porukan sympatisointi saattaa johtaa myös heidän asenteidensa omaksumiseen? Onhan se teoriassa mahdollista, jos ympäristön aivopesu (”kyllä nuo toiset ovat oikeasti tehneet ihan kauheita asioita”) jatkuu kovinkin kauan, mutta tuskin kovin yleistä.

Huomauttaisin, että harva filologi kai kuitenkaan elää tutkimuskohteensa keskuudessa, vaan aihetta tutkitaan etänä, ihan koti-Suomesta käsin. Näin säilyy myös objektiivisuus ja perspektiivi.
Kyllä minusta Jalosella on tässä hyvinkin paljon pointtia ja voin vahvistaa sen omakohtaisestikin, sillä kun nyt muistelen omaa puolan opiskeluani nuorena tai iirin kielen harrastukseni alkutaivalta, niin kyllä siihen liittyi aika arveluttavaakin epäkriittisyyttä. Kyllä minä olen tietyssä puolanopiskeluni vaiheessa asennoitunut hyvinkin ymmärtäväisesti pahimmansorttistenkin puolalaisten nationalistien typeryyksiin, vaikka vastaavanlaiset suomalaiset nationalistit saavat ihoni kananlihalle (koska he asuvat omassa maassani, ja aiheuttavat minulle fyysisiä ja eksistentiaalisia vaaroja). Ja kyllä minun täytyy sanoa, että tuollaisena alle kolmekymppisenä iirin kielen harrastukseni vasta aloittaneena tulin ymmärtäneeksi IRA:n näkökulmaa asioihin aika järkyttävässä määrin.

Ja kun nyt mietin miksi päädyin opiskelemaan saksaa pääaineenani, niin olihan siinä jonkin verran äitivainaan vaikutusta (hänkin oli koulutukseltaan saksan maisteri). Pikkupoikana omaksuin häneltä sellaisen jatkosodanaikaisen kannan, että Saksa oli ehkä paha diktatuuri, mutta kuitenkin suomalaisten tuki, ja siitä piti olla epämääräisesti kiitollinen. Nuorena poikana mielsin sodanjälkeiset saksalaiset jollain tavalla "sorretuiksi", joiden puolella piti ihan perusmoraalisista syistä olla.

Sanoisin, että sellainen idealisoiva asenne tutkimuskohteena olevaan maahan tai kulttuuriin on helpompi omaksua nimenomaan täältä koto-Suomesta käsin, koska se mitä täällä näemme jonkin maan kulttuurista, on sen kirjallisuus, taide ja mahdollisesti ruoka, mutta ao. maan mahdollista poliittista epävakautta, huonoa terveydenhuoltoa, viina- ja huumeongelmaa, taskuvarkaita ym. arjen epämiellyttävyyksiä emme joudu kokemaan omakohtaisesti.
Viimeksi muokannut Panu Hoglund, 10.09.09 11:36. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Panu Hoglund
Viestit: 39
Liittynyt: 10.09.09 08:51

Re: Filologia ja rotuopit

Jussi Jalonen kirjoitti:
Jaakko Häkkinen kirjoitti:Hyvä että selvensit tätä. Eli tarkoittanet, että tutkittavan porukan sympatisointi saattaa johtaa myös heidän asenteidensa omaksumiseen?
Osapuilleen. Kuten sanoin, filologiaan liittyy myös olennaisesti nimenomaan sen kielialueilla tuotetun vanhan kirjallisuuden tutkimus, joka saattaa myös välittää tällaisia asenteita. En nyt tietenkään halua suoralta kädeltä vihjata, että vaikkapa Dán Direach-runoutta lueskeleva filologi olisi väistämättä alttiimpi sympatisoimaan Sinn Féin-liikkeen toimintaa.
Minä en lueskele Dán Díreach -runoutta kovin usein, koska klassinen uusiiri on aika vaikeaa nykyiirin harrastajalle, mutta myönnän ihan avoimesti että olin nuorempana alttiimpi sympatisoimaan Sinn Féinin toimintaa. Pääsyy siihen, että paranin tästä lastentaudista, oli se, että huomasin Sinn Féinin olevan oikeasti tasan yhtä huono edistämään iirin kielen asiaa kuin kaikki muutkin irlantilaiset puolueet.

Lisäksi myönnän senkin, että olen edelleenkin Orwellin tarkoittamassa mielessä jonkinlainen transferred nationalist, mitä iirin kieleen tulee. Pidän iirin kielen säilymistä tärkeänä itseisarvona, jonka merkitystä ei kannata erikseen selitellä, ja olen ihan avoimesti antanut iirinkielisyystyön tulla omassa elämässäni tärkeämmäksi kuin minkään akateemisen uran rakentamisen. Jos iirinkielisyystyöstä tulisi kunniatohtorin arvo, se olisi ihan siistiä - onhan kunniatohtorina aina parempi kuin kunniattomana tohtorina ;-)

Ja mitä filologiaan tulee, professori Barbara Lönnqvist on sanonut minusta graduni nähtyään, että olen en gammaldags filolog. No, en ole ihan, koska kuolleet kielet eivät ole koskaan napanneet, enkä osaa ainoatakaan sellaista.

Jaakko Hakkinen
Viestit: 687
Liittynyt: 18.09.06 17:09
Viesti: Kotisivu

Re: Filologia ja rotuopit

Panu Höglund kirjoitti:Sanoisin, että sellainen idealisoiva asenne tutkimuskohteena olevaan maahan tai kulttuuriin on helpompi omaksua nimenomaan täältä koto-Suomesta käsin, koska se mitä täällä näemme jonkin maan kulttuurista, on sen kirjallisuus, taide ja mahdollisesti ruoka, mutta ao. maan mahdollista poliittista epävakautta, huonoa terveydenhuoltoa, viina- ja huumeongelmaa, taskuvarkaita ym. arjen epämiellyttävyyksiä emme joudu kokemaan omakohtaisesti.
Tuo on kyllä hyvä pointti. Toisaalta paikallisiin "antropologisesti eläytyvä" ehkä alkaa nähdä hyväksyttävänä ilmiönä myös nuo taskuvarkaat ja muut: "Jollainhan niiden köyhien on elettävä..." Eli en näe, että "etäeläytyjä" olisi automaattisesti sen alttiimpi katsomaan kohdettaan ruusunpunaisten lasien läpi kuin raadolliset puolet kokeva "lähieläytyjäkään". Pikemminkin niin, että jos ihmisellä on taipumusta romantisoida ja etsiä muiden teoille selityksiä ja oikeutuksia, hän tekee sitä etäisyydestä riippumatta.

Myönnän, että minun on edelleen vaikea ymmärtää itsensä mentaalidippausta johonkin kulttuuriin ja sen arvoihin siinä mitassa kuin omakohtaisesti esitit - mutta ehkä siksi olenkin lähes puhtaasti lingvisti enkä filologi? :-) (Seuraten määritelmää jossa filologiassa kieltä ei tutkita kulttuurista [niin] irrallisena.) Epäilemättä omat taipumuksemme vaikuttavat suuntausvalinnoissamme.

Panu Hoglund
Viestit: 39
Liittynyt: 10.09.09 08:51

Re: Filologia ja rotuopit

Jaakko Häkkinen kirjoitti:
Panu Höglund kirjoitti:Sanoisin, että sellainen idealisoiva asenne tutkimuskohteena olevaan maahan tai kulttuuriin on helpompi omaksua nimenomaan täältä koto-Suomesta käsin, koska se mitä täällä näemme jonkin maan kulttuurista, on sen kirjallisuus, taide ja mahdollisesti ruoka, mutta ao. maan mahdollista poliittista epävakautta, huonoa terveydenhuoltoa, viina- ja huumeongelmaa, taskuvarkaita ym. arjen epämiellyttävyyksiä emme joudu kokemaan omakohtaisesti.
Tuo on kyllä hyvä pointti. Toisaalta paikallisiin "antropologisesti eläytyvä" ehkä alkaa nähdä hyväksyttävänä ilmiönä myös nuo taskuvarkaat ja muut: "Jollainhan niiden köyhien on elettävä..." Eli en näe, että "etäeläytyjä" olisi automaattisesti sen alttiimpi katsomaan kohdettaan ruusunpunaisten lasien läpi kuin raadolliset puolet kokeva "lähieläytyjäkään". Pikemminkin niin, että jos ihmisellä on taipumusta romantisoida ja etsiä muiden teoille selityksiä ja oikeutuksia, hän tekee sitä etäisyydestä riippumatta.
On varmaan, mutta kyllä minusta tuntuu, että paikan päälle meneminen heikentää kummasti sitä ihannointia. Muistanpa sivariajoiltani erään kaverin, joka oli uskonnoltaan buddhalaiskäännynnäinen ja ilmeisesti osasi jonkin verran sanskritia ja/tai paalin kieltä. Hän oli harrastanut tätä jo pitempään ja sanoi, että nuorempana hänellä oli ollut juuri sellainen ihannoiva asenne Intiaan. Hän sanoi, että häntä ärsytti kun "länsimaiset" lehdet ja tiedotusvälineet kertoivat Intian köyhyydestä ja nälästä - "eivätkö ne tajua että intialaiset elävät henkistynyttä ja askeettista elämää eivätkä kärsi mistään köyhyydestä?" No, sitten hän meni Intiaan ja totta kai siellä oli hirveää kurjuutta, kerjäläisiä ja köyhiä ressukoita jotka yrittivät jos jonkinlaista välistävetoa saadakseen rahaa. Kaveri järkyttyi melkoisesti, mutta kokemus oli ilmeisesti ollut opettavainen, koska hän oli yhä jonkinlainen Intian ja intialaisten ystävä ja myös siitä kulttuurista vilpittömästi kiinnostunut.
Jaakko Häkkinen kirjoitti:Myönnän, että minun on edelleen vaikea ymmärtää itsensä mentaalidippausta johonkin kulttuuriin ja sen arvoihin siinä mitassa kuin omakohtaisesti esitit - mutta ehkä siksi olenkin lähes puhtaasti lingvisti enkä filologi? :-) (Seuraten määritelmää jossa filologiassa kieltä ei tutkita kulttuurista [niin] irrallisena.) Epäilemättä omat taipumuksemme vaikuttavat suuntausvalinnoissamme.
Kannattaa nähdä se jonkinlaisena metodinäyttelemisenä. Nuorena sitä etsii itseään ja omaksuu erilaisia rooleja. Se on ihan hyvä jollei se rooli jää päälle.

Apatiitti
Viestit: 75
Liittynyt: 26.10.06 18:27

Re: Filologia ja rotuopit

Eiköhän mentaalidippauksessa mahda pokaali sentään mennä Markku Ruotsilalle, ainakin jos oman tutkimuskohteen arvojen propagoimisessa kilvoitellaan.

Jaakko Hakkinen
Viestit: 687
Liittynyt: 18.09.06 17:09
Viesti: Kotisivu

Re: Filologia ja rotuopit

Apatiitti kirjoitti:Eiköhän mentaalidippauksessa mahda pokaali sentään mennä Markku Ruotsilalle, ainakin jos oman tutkimuskohteen arvojen propagoimisessa kilvoitellaan.
Uusi tuttavuus minulle, mutta taidat olla oikeassa... Ihan jo Wikipedian perusteella.

Tosin näissä ei aina tiedä, kumpi on muna ja kumpi kana: johtivatko henkilökohtaiset arvot tutkimaan tiettyä kohdetta vai muuttiko tutkimuskohteeseen tutustuminen henkilökohtaisia arvoja.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”