Heikki Ylikangas: "Tulkintani talvisodasta"

[Seppo Jyrkinen]

Kirjaa lukiessani tuli vaikutelma, että olisiko tämä sittenkin tarkoitettu näytelmän pohjaksi. Huomautuksia tuli lähes joka sivulle ja aloin kaivata perusteita lennokkaille väitteille .

Suuresta asiamäärästä voi poimia tiettyä näkemystä puoltavia yksityiskohtia, joiden voidaan perustella mitä tahansa. Siksi luen todistuskirjoja piru raamattua.

Salaliitto on aina kiehtova asia ja jokainen haluaa ilkeämielisten vallanpitäjien salaliittojen paljastuvan. Ja tottahan se on, salaliittoja on ollut läpi ihmiskunnan historian. Mikä salaliittoteoria on sitten uskottava, on jo toinen asia.
---------------------------------------------------------------------------

Miksi "apu" torjuttiin

Sivu 147 - "Pääkysymys oli ja on se, minkä vuoksi Suomi torjui länsivaltain tyrkyttämän sotilaallisen avun ja teki mieluummin raskaan rauhan todella mittavin aluemenetyksin."

Sivu 211 - "Länsivallat olivat liikkeellä Saksan nujertamiseksi, eivät Suomea auttaakseen, ja haluamansa Saksan vastaisen pohjoisen rintaman vuoksi ne olisivat tulleet Skandinaviaan vaikka väkisin, jos vain Suomi avunpyynnöllään olisi turvannut niiden oikeudellisen ja moraalisen taustan."

Kirjassa ensin ihmetellään että miksi ei otettu apua ja lopussa kerrotaan, että se avuksi kutsuttu olikin huijausta.

Rauhanteon perusteeksi kuitenkin nimetään uskominen Göringiin.


Lännen todellinen tavoite

Sivu 215 - "Hän [= Walden] antoi keskustelun kuluessa muistion, josta pääasiaan nähden kävi selville, että länsivaltain pyrkimyksenä pohjoisessa oli estää Ruotsin malmin vienti Saksaan ja etelässä Saksaa saamasta Bakun naftaa. Kun Bakun valloittaminen oli vaikeaa, tulisivat länsivallat ryhtymään pommittamiseen, mutta pohjoisessa ne sen sijaan olisivat valmiit lähettämään sotilasretkikunnan Suomeen."

Suomessa ymmärrettiin jo sodan aikana, että länsivallat eivät tarjonneet apua, vaan hakivat tekosyytä Ruotsin malmikenttien valtaamiseen.

Elikkä Suomen hallitus ei voinut valita
- ankaran rauhan ja
- länsivaltain avun välillä.

Vaan valinta jouduttiin tekemään
- ankaran rauhan ja
- sodan laajenemisen välillä.

[Derkku]

Vaan valinta jouduttiin tekemään
- ankaran rauhan ja
- sodan laajenemisen välillä.

En ole Ylikankaan teosta lukenut, mutta onko tausta-ajatuksena oletus siitä, että länsivaltain interventio olisi pakottanut Stalinin nopeaan rauhaan sillä hän olisi kauhistunut mahdollisuudesta joutua sotaan länsivaltojen kanssa? Kyseessä on sinänsä mukavan kuuloinen kontrafaktuaalinen hypoteesi mutta sitä ei voi kuitenkaan voi oikeastaan mitenkään todistaa oikeaksi tai vääräksi.

Mitä taas tulee länsivaltain interventioon Suomea kohtaan usein huomiotta jää Ruotsin rooli. Ruotsi oli käytännössä puolustuskyvytön mahdollista Saksan vastainterventiota kohtaan, pitkälti sen vuoksi että asevoimien paras kalusto ja merkittävä osa henkilöstöstä oli Suomessa.

[MM]

Eikös noihin vaihtoehtoihin pitäisi lisätä Ylikankaan teesi eli pikainen rauha, jonka asetelmista rakennettaisiin yhdessä Saksan kanssa uutta sotaa.

Ylikankaan kirjoitukset ovat poistuneet netistä, mutta Tuomiojan blogissa on asiaa käsitelty Kivimäen kirjeen löytymisen yhteydessä.

http://www.tuomioja.org/index.php?mainA ... category=2

[Emma-Liisa]

länsivaltain interventio olisi pakottanut Stalinin nopeaan rauhaan sillä hän olisi kauhistunut mahdollisuudesta joutua sotaan länsivaltojen kanssa?

Kyseessä on Kimmo Rentola, jonka mukaan Stalin uskoi vakoojiltaan Pariisista vääriin tietoihin apuretkikunnan koosta eikä Lontoosta saamiinsa oikeisiin: http://www.ennenjanyt.net/4-02/rentola.htm

Ylikangas taas kysyy, miksi Suomi ei käyttänyt tätä valttia rauhanneuvotteluissa.

Kyseessä on sinänsä mukavan kuuloinen kontrafaktuaalinen hypoteesi mutta sitä ei voi kuitenkaan voi oikeastaan mitenkään todistaa oikeaksi tai vääräksi.

Kyseessä ei ole kontrafaktuaalinen hypoteesi, vaan ihan normaali historiantutkimus,
siis päättely tosiasioiden pohjalta "ensin tapahtui A - sitten X teki päätöksen - päätöksen syynä lienee siis A".

Stalinin kohdalla tämä on ainoa mahdollisuus niin kauan kuin meillä ei ole mitään ensikäden lähteitä. Ja vaikka olsii, tuskin hän on paperille syvimpiä aivoituksiaan pannut.

Kontrafaktuaalinen hypoteesi olisi kysyä, mitä olisi tapahtunut, jos Suomi ei olisi tehnyt rauhaa.

[Seppo Jyrkinen]

Mitä taas tulee länsivaltain interventioon Suomea kohtaan usein huomiotta jää Ruotsin rooli. Ruotsi oli käytännössä puolustuskyvytön mahdollista Saksan vastainterventiota kohtaan, pitkälti sen vuoksi että asevoimien paras kalusto ja merkittävä osa henkilöstöstä oli Suomessa.

Ylikankaan johtoajatus kirjassa on, että Suomi teki rauhan, koska maan päättäjät ryhtyivät uskomaan Göringin lausahdukseen alueiden takaisnsaamisesta. Minä vertasin hänen kirjaansa teokseen "Murhenäytelmän vuorosanat" ja olematon tukkani nousi pystyyn.

Ruotsi ja länsivaltain "kauttakulku"

Sähkörata oli Narvikin ja Jällivaaran ainoa yhteys; maantietä ei ollut. Jotta apu olisi tullut perille, olisi ruotsalaisten pitänyt huolehtia joukkojen kuljetuksista. Sähköjunan käyttö olisi voitu estää kääntämällä pääkytkin asennosta "ON" asentoon "OFF".

Ruotsi oli useaan otteeseen kertonut sekä Suomelle, että länsivalloille, että se ei hyväksyisi lännen kauttakulkua.

1) Ruotsalaiset tiesivät, että länsimaat olivat tulossa estämään malmikuljetukset Saksaan ja voisivat tarvittaessa hävittää Jällivaaran kaivoslaitteet (sekä Luulajan sataman).

2) Hitler oli sanonut ruotsalaisille: "Yksi asia on varmaa: jos Englanti saa jalansijaa missään päin Skandinaviaa, Saksa puuttuu asiaan välittömästi. Emme voi sallia sellaista sivulta tulevaa uhkaa."

Suomessakin oli pelätty joutumista sotaan Saksaa vastaan ja Suomella oli jo yksi suurvalta vihollisenaan. Toista ei kaivattu! Paasikivi oli käsitellyt Saksan ja Suomen välisen sodan uhkaa hallituksessa jo 2.1.1940 ja sen jälkeen useasti.


Ranskan ja Englannin kyseenalainen luotettavuus

- Länsivallat olivat taanneet Puolan rajat, mutta se ei ollutkaan koskenut Neuvostoliittoa. Kun suomalaiset viittasivat tähän, he saivat ärtyneen vastauksen, että "tämä oli eri asia!".

- Suomalaisten yrittäessä ostaa aseita rahalla, länsimaat valtasivat, että oma armeija tarvitsi kaiken. Retkikunnan mukana olisi kuitenkin tullut - maksutta - sekä aseet että miehet. Eli paljon enemmän kuin mitä Suomi oli pyytänyt. Mistä olikaan kyse?

- Ilmoitukset joukkojen määrästä vaihtelivat 6.000 miehestä 57.000:een eli he eivät itsekään tienneet, minkä verran joukkoja olisi tulossa.

- Englanti kertoi toistuvasti, että se halusi sijoittaa joukot pohjoiseen eli alueelle, jossa ei enää juurikaan taisteltu. Miksi sinne, jos kerran haluttiin auttaa Suomea?

- Puolan pakolaishallituksen pääministeri Sikorski oli 22.12.1939 kertonut suomalaisille, että länsivallat eivät halunneet sotaa Neuvostoliittoa vastaan.

- Uskoivatko suomalaiset länsivaltain haluun lopettaa sota? Valtioneuvoston pöytäkirjojen 8.1.1940 mukaan: "Ministeri Paasikiven mielestä... Uskoi, että Englanti ja Ranska eivät oikeastaan toivo meidän lopettavan sotaa ja se kompliseeraa asiaa." Ja 3.3.1940: "Monta kertaa on minulle tullut mieleen ajatus, että Englanti ja Ranska tekevät meistä pilkkaa."

[Seppo Jyrkinen]

...Stalin uskoi vakoojiltaan Pariisista vääriin tietoihin apuretkikunnan koosta eikä Lontoosta saamiinsa oikeisiin

Paljonko joukkoja oli liikkeellä?

Kirjassa ei kerrota lännen lupauksista, jotka saattoivat olla erilaisia jopa samana päivänä:
- 24.2.1940 Vereker ja Ling lupasivat 22.000 miestä
- 28.2.1940 Daladier lupasi 50.000 miestä
- 28.2.1940 Vereker lupasi 12-13.000 miestä
- 29.2.1940 Magnyn lupasi 20.000 miestä
- 3.3.1940 Vereker lupasi 6.000 miestä
- 4.3.1940 Ganeval lupasi 33.000 miestä
- 8.3.1940 Ironside lupasi 57.000 miestä

Kirjassa ei kerrota, että mihin miesmäärään - ja millä perusteilla - Suomen hallitus olisi ryhtynyt uskomaan. Hallituksen pöytäkirjojen mukaan määrä oli arvoitus loppuun asti.

Paljonko Suomeen asti?

Retkikunnan kokoa ja vaikutusta voidaan arvioida monelta kantilta:

1) Mikä oli retkikunnan koko? Ylläolevasta voi valita! Länsivalloilla oli kaksi suunnitelmaa, joista isommassa olisi lähetetty joukkoja Etelä-Ruotsiin "suojelemaan" sitä saksalaisilta!

2) Montako miestä olisi tullut Suomeen? Sotilaille oli selviö, että Narvikiin jäisi osa ja Ruotsiin myös osa. Sodan jälkeen on selvinnyt, että joukkoja komentavalla kenraalilla oli oikeus olla lähettämättä lainkaan joukkoja Suomeen.

3) Kuinka pitkäksi aikaa ne olisivat tulleet Suomeen? Suomi halusi apua sodan lopettamiseen eli joukkojen olisi pitänyt olla maassa rauhantekoon asti. Tätä länsivallat eivät taanneet.

Kirjassa ei kerrota, minkä verran joukkoja olisi Suomeen varmuudella tullut eikä siinä analysoida niiden vaikutuksia.

Avun odottaminen olisi ollut tuhoisaa

Jos Suomi olisi odottanut joukkoja 5 viikkoa, niin tappiot sinä aikana olisivat olleet 40.000-80.000 miestä, elikkä "apu" ei olisi kattanut edes menetyksiä.

Suomea vastassa oli puna-armeijan joukkoja 0,5...1 miljoonaa miestä. Lännen lupailut olivat 0,5%...10% puna-armeijan joukoista, joidenka määrän Stalin olisi voinut vielä moninkertaistaa.

Hallituksen kokouksessa 11.3.1940 luettiin Englannin suurlähettilään viesti: "Englannin hallitus on valmis lähettämään expeditiojoukon. Kuljetus luonnollisesti riippuu Norjan ja Ruotsin asenteesta. Jos ne opponeeraavat tai passiivisesti vastustavat, se saattaa tehdä läpikulun mahdottomaksi. Mutta Englannin hallitus tulee harjoittamaan kaikkea mahdollista painostusta heitä vastaan."

Ja kun hallitus iltapäivällä teki päätöksensä, sille oli selvää, että lännen "apuun" uskominen olisi ollut nopanheittoa maan kohtalolla.

[Seppo Jyrkinen]

Eikös noihin vaihtoehtoihin pitäisi lisätä Ylikankaan teesi eli pikainen rauha, jonka asetelmista rakennettaisiin yhdessä Saksan kanssa uutta sotaa.

Tuo vaihtoehtopohdiskelu on omaani, ei Ylikankaan. En allekirjoita Ylikankaan käsitystä ollenkaan.

[Derkku]

Kyseessä on Kimmo Rentola, jonka mukaan Stalin uskoi vakoojiltaan Pariisista vääriin tietoihin apuretkikunnan koosta eikä Lontoosta saamiinsa oikeisiin: http://www.ennenjanyt.net/4-02/rentola.htm

Ylikangas taas kysyy, miksi Suomi ei käyttänyt tätä valttia rauhanneuvotteluissa

Pahoittelen huonoa muotoiluani josta syntyvä käsityksesi ajatuksenkulustani oli väärä. Länsivaltojen intervention pelko oli merkittävästi pakottamassa Stalinia rauhaan, tarkoitan arvelua sellaisesta tilanteesta jossa länsiapua olisi pyydetty ja apu myönnetty jolloin Stalin olisi kenties suostunut suopeampiin rauhanehtoihin.

Nähdäkseni julistettu länsiapu olisi saattanut johtaa Saksan ennakoiviin vastatoimiin samaan tapaan mitä tapahtui Norjassa huhtikuussa 1940 jolloin Suomen neuvotteluasema olisi parantumisen sijaan merkittävästi huonontunut. Ruotsi oli lähes puolustuskyvytön Saksan ennakoivaa interventiota tai vastainterventiota kohtaan. Suomen ainoa avunlähde olisi kuihtunut saman tien ja Saksan sotavoimat olisivat kenties jopa ryhtyneet avoimeen taisteluun Suomen kanssa. Tapahtuneessa historiankulussahan Saksa tarjosi sukellusveneiden huoltopalvelua Neuvostoliitolle Pohjanlahdella.

[Seppo Jyrkinen]

Nähdäkseni julistettu länsiapu olisi saattanut johtaa Saksan ennakoiviin vastatoimiin samaan tapaan mitä tapahtui Norjassa huhtikuussa 1940 jolloin Suomen neuvotteluasema olisi parantumisen sijaan merkittävästi huonontunut.

Lännen suunnitelmat olivat operaatio Weseübungin liipaisin. Se piti alkuaan sisällään myös Ruotsin miehityksen, mutta Göring asettui jyrkästi vastustamaan sellaista. Göringin ensimmäinen vaimo oli ruotsalainen ja marsalkalla oli voimakkaat tunnesiteet Ruotsiin. Ja olihan se arjalainen kansa.

Saksa latisti Ruotsin

Sivu 170 - "Göring oli painostanut ankarasti Ruotsia auttamaan asein Suomea."
Sivu 174-5 - "Se nyt kuitenkin tuntui selvältä, että ruotsalaisten väitteet Saksan uhkailuista kostosta, jos he auttaisivat Suomea, eivät pitäneet paikkaansa..."

Kirjassa ei kerrota, että jopa Ranskassa (Daladier) tiedettiin Saksan ilmoittaneen Ruotsin hallitukselle "pitävänsä kaikkea Ruotsin Suomelle antamaa virallista apua sodan aiheena, casus belli."

Kirjassa ei kerrota Paasikiven muistiinpanosta 4.2.1940: "Saapui sähkösanoma Tukholmasta. Günther kertonut Erkolle, että eilen oli hänen luonaan käynyt Wiedenin prinssi, joka oli kysynyt, onko perää että suomalainen virallinen lähetystö on käynyt vaatimassa Ruotsin osanottoa sotaan Suomen puolella. Tämä merkitsisi Saksan virallista mukaantuloa." Ja sen jälkeen Paasikivi analysoi tilannetta "Se näyttää merkitsevän 1) että Saksa ei salli, että Ruotsi sekaantuu virallisesti Suomen sotaan..."

Kymmenen päivää edellisen jälkeen Ruotsi ilmaisi tottelevaisuutensa Saksalle ja kertoi lehdistössä julkisesti, että se ei lähettäisi vakinaisia joukkojaan Suomen avuksi. Tällöin Suomi menetti yhden ison valttikortin suhteessa Neuvostoliittoon (ja tämä oli yksi syy katkeruuteen Ruotsia kohtaan).

Saksan asenteessa tapahtui pehmennys (22.2.1940) vasta sen jälkeen kun Suomi alkoi harkita lännen tarjousta.

[Seppo Jyrkinen]

Sotilaallinen katastrofi oli tulossa

Sivu 220 - "Entä tilanne rintamilla? Eikö se ollut katastrofaalinen niin kuin Lasse Laaksonen on äskettäin väitöskirjassaan todennut. Jos se sitä oli, silloinhan kaikki muut syyt ja taustaoletukset raukeavat. Suomi teki rauhan ehkäistäkseen pahimman vaihtoehdon: miehityksen kaikkine hirveine seuraamuksineen."

Sodan loppuessa 13.3.1940 Kannaksen maavoimien taisteluvahvuus oli 50.000 miestä. Maaliskuussa rivistä oli poistunut keskimäärin 2.200 miestä päivässä.

Lännen avun saapuminen olisi kestänyt 5 viikkoa joten apua odotellessa olisivat menetykset tasaisen taulukon mukaan olleet lähes 80.000 miestä. Ja reservit oli jo kulutettu loppuun.
Luvuissa on epävarmuuksia, mutta asialliseen lopputulokseen ne eivät vaikuta.

USA menetti kaatuneina II maailmansodassa 300 miestä päivässä vaikka suurvalta kävi sotaa ympäri maapalloa. Talvisodassa maaliskuussa kaatui 660 miestä päivässä; väkiluku huomioiden Suomen tappiot olivat liki 80 kertaiset.

Rauha esti sotilaallisen katastrofin aivan viime hetkillä.

[Vetehinen]

Näistä jutuistahan oppii, mutta yksi asia pisti silmään ristiriitaisena.

Derkku:
Ruotsi oli käytännössä puolustuskyvytön mahdollista Saksan vastainterventiota kohtaan, pitkälti sen vuoksi että asevoimien paras kalusto ja merkittävä osa henkilöstöstä oli Suomessa.

Seppo Jyrkinen:
Ruotsi ilmaisi tottelevaisuutensa Saksalle ja kertoi lehdistössä julkisesti, että se ei lähettäisi vakinaisia joukkojaan Suomen avuksi.

Tähän jokin avartava selitys olemassa?

[MM]

Saksan asenteessa tapahtui pehmennys (22.2.1940) vasta sen jälkeen kun Suomi alkoi harkita lännen tarjousta.

Murhenäytelmän vuorosanoissa mainitaan Saksan keskustelleen Molotovin kanssa rauhasta Suomessa jo aikaisemmin:
"Saksan diplomatia oli vältellyt puhumista Suomen puolesta. Lähettiläs Shulenburg huomautti kuitenkin 25. 1. Molotoville Moskovassa, että Saksaa kiinnosti Suomen kehitys, koska sillä oli Suomessa taloudellisia intressejä. Hän selitti, että Suomen hallituksella ei ollut enää mitään toivoa ja otaksui, ettei Neuvostoliitto vastustaisi rauhantekoa, jos ehdot olisivat Neuvostoliiton toiveiden mukaisia."

[Seppo Jyrkinen]

Derkku:
Ruotsi oli käytännössä puolustuskyvytön mahdollista Saksan vastainterventiota kohtaan, pitkälti sen vuoksi että asevoimien paras kalusto ja merkittävä osa henkilöstöstä oli Suomessa.

Seppo Jyrkinen:
Ruotsi ilmaisi tottelevaisuutensa Saksalle ja kertoi lehdistössä julkisesti, että se ei lähettäisi vakinaisia joukkojaan Suomen avuksi.

Tähän jokin avartava selitys olemassa?

Saksa epäsi Ruotsin virallisen avun (vakinaisen armeijan joukot) aina helmikuun lopulle asti, mutta ei kieltänyt vapaaehtoistoimintaa. Sen sijaan kaikki Pohjoismaat jarruttelivat vapaaehtoisten värväystä. Ja jos en aivan väärin muista, niin Ruotsin hallitus aluksi kielsi vakinaisessa väessä olleita ilmoittautumasta vapaaehtoisiksi ja muutti kantaansa vasta sodan lopulla.

Ilmaus "asevoimien paras kalusto" on minulle aivan outo. Sanamuoto vihjaa siihen, että merkittävä osa parhaasta kalustosta olisi siirretty Suomeen. Kun katsoo Suomen saamaa materiaaliluetteloa niin en voi olla sama mieltä. Mitä mahtanee tarkoittaa? Boforsin pst- ja it-tykit olivat oman aikansa laatutuotteita, mutta Suomen saamat määrät olivat pieniä.

Ilmaus "merkittävä osa henkilöstöstä" ei voi pitää paikkaansa. Vapaaehtoisten määrä oli alle 8.000 ja päätyivät rintamalle vasta aivan sodan lopussa. Lisäksi vapaaehtoisista suurin osa oli siviilejä.

[Seppo Jyrkinen]

Saksan asenteessa tapahtui pehmennys (22.2.1940) vasta sen jälkeen kun Suomi alkoi harkita lännen tarjousta.

"Saksan diplomatia oli vältellyt puhumista Suomen puolesta. Lähettiläs Shulenburg huomautti kuitenkin 25. 1. Molotoville Moskovassa, että Saksaa kiinnosti Suomen kehitys, koska sillä oli Suomessa taloudellisia intressejä.

Tuo pitää paikkansa. Saksalle sodan pitkittyminen oli vahingoksi. Sekin oli odottanut samanlaista nopeaa miehitystä kuin Puolassakin, jonka jälkeen se olisi taas saanut kuparinsa Neuvosto-Suomen kautta. Saksa ei kuitenkaan ryhtynyt rauhanvälittäjäksi, vaikka suomalaiset olivat sitä pyytäneet. Saati sitten, että olisi alkanut painostaa Stalinia.

Shulenburgin viestin motiivina oli huoli Saksan omista eduista, ei Suomen eduista.

Göringin viestiin uskominen

Sivut 183-184 (eri tulkintoja s 148 ja s 156-157) - Kivimäki tapasi Göringin, joka Kivimäen muistiinpanojen mukaan:

"Göring otti minut ystävällisesti vastaan, mutta kerrottuani asiani, ei hän reagoinut siihen millään muulla tavoin kuin kehottamalla suomalaisia tekemään nopeasti rauhan. Lisäksi Göring mainitsi, että Saksan voitettua sodan saisimme koron kanssa takaisin sen, mitä menettäisimme."

Saksa oli kaikkea muuta kuin luotettava suurvalta. Saksa oli:
- Myynyt Suomen Neuvostoliitolle (Ryti 3.3.1940 valtioneuvostossa: "He ovat myyneet meidät tehdessään sopimuksen Venäjän kanssa...")
- Hyökännyt Puolaan ja jakanut sen yhdessä Neuvostoliiton kanssa.
- Kieltänyt italialaisten lentokoneiden läpikulun; ostetut 35 Fiat hävittäjää olisivat kaksinkertaistaneet hävittäjätorjunnan tehon.
- Katkaissut ennen sotaa Saksasta ostettujen it-tykkien toimitukset. Toimittamatta jääneet 84 tykkiä olisivat kaksinkertaistaneet matalatorjunnan tehon.
- Kieltäytynyt toimimasta välittäjänä sodan aikana vaikka sitä pyydettiin.

Kirjassa ei kerrota, että millä perusteella suomalaiset olisivat unohtaneet Saksan tekemiset ja ryhtyneet uskomaan Göringiä.

Mitä Saksa tarjosi - ja mitä ei

Ainoa, mitä Saksa "tarjosi", oli Göringin lausahdus.

Mitä Saksa "ei tarjonnut":
- neuvotteluja asiasta
- kirjallista sopimusta
- kirjallista viestiä
- istuvalle ministerille annettua vakuutusta
- selvitystä siitä, mistä oli kyse

Mikäli ministeri tekisi päätöksen sodassa olevan maan kohtalosta pelkän lausahduksen perusteella, häntä voitaisiin kutsua henkisesti vajavaiseksi. Kirjassa ei osoiteta, että maan johto olisi ollut henkisesti vajaa.

Länsivaltain edustajat kävivät Suomessa kertomassa "avustaan", mutta siihenkään ei ryhdytty uskomaan. Göringin puheet olivat vielä köykäisempiä.

Toimiko Suomi Göringin "neuvon" mukaan?

Sivu 148 - "...T.M. Kivimäen kautta tullut neuvo... Suomi toimi tämän neuvon mukaan."

Lukijani, minä annan sinulle nyt neuvon: "Syö huomenna ruokaa!" Ja kun sinä huomenna syöt ruokaa, niin tapahtuuko se siksi, että olet saanut minulta viisaan neuvon, vaiko minusta riippumatta?

Göringin lisäksi myös Ruotsi kehotti tekemään rauhan. Se jopa uhkasi lopettaa tukensa Suomelle, jos rauhaa ei tehtäisi.

[Derkku]

Ilmaus "asevoimien paras kalusto" on minulle aivan outo. Sanamuoto vihjaa siihen, että merkittävä osa parhaasta kalustosta olisi siirretty Suomeen. Kun katsoo Suomen saamaa materiaaliluetteloa niin en voi olla sama mieltä. Mitä mahtanee tarkoittaa? Boforsin pst- ja it-tykit olivat oman aikansa laatutuotteita, mutta Suomen saamat määrät olivat pieniä.

Kannattaisi verrata Ruotsin olemassa olevaan määrään. Ruotsi oli talvisodan aikaan huomattavasti heikommin varustautunut kuin Suomi joka oli investoinut puolustusmenoihin valtavasti sotaa edeltävinä vuosina.

Esimerkiksi käytännössä kaikki Ruotsin panssarintorjuntatykit olivat talvisodan päättyessä Suomessa, samoin kuin kolmasosa ilmavoimista, iso osa ilmatorjunta- ja kenttätykistöstä jne. Kokonaisuudessaan voidaan arvioida kolmasosan Ruotsin maa- ja ilmavoimien käyttökelpoisesta materiaalista olleen Suomessa talvisodan päättyessä ja merkittävää lisäapua oli tulossa lisääkin. Merivoimien materiaalista Suomeen toimitettiin lähinnä miinoja, lisäksi Ruotsi auttoi Suomen meriliikenteen saattamisessa,

Vapaaehtoisjoukon saaminen rintamalle kesti pitkän aikaa ennen kaikkea sen vuoksi että ruotsalaisjoukkojen koulutustaso ennen talvisotaa oli heikko. Varusmiespalvelun kesto oli ollut kuusi kuukautta missä ajassa sotakelpoisia joukkoja ei tuolloin (jos nytkään) ei saatu koulutettua. Talvisota aloitti Ruotsin II Armeijakunnassa eli Pohjois-Ruotsissa "ylimääräiset harjoitukset" ja pitkällisen koulutusrupeaman jälkeen SFK kyettiin muodostamaan.