Suomen sotainen historia

[Emma-Liisa]

Syyt olivat aivan samat. Pyrkimys trauman ja pelkotilojen kompensaatioon. Onko tässä kuviossa jokin sinulle epäselvää?

Epäselvää tuntuu olevan paljonkin. Traumat ja pelkotilat ynnä muut psyykkiset defenssit olivat kansalaissodan jälkeen ominaisia ihan muille kansanosille kuin niille, jotka johtivat maan poliittista ja kulttuurista elämää.

Nohnoh. Ei kai trauma katso poliittista väriä. Luepa hiukan senaikaisia tekstejä. Tai hätätilassa vaikka Kjell Westön romaania Missä kuljimme kerran.

[Jussi Jalonen]

Epäselvää tuntuu olevan paljonkin. Traumat ja pelkotilat ynnä muut psyykkiset defenssit olivat kansalaissodan jälkeen ominaisia ihan muille kansanosille kuin niille, jotka johtivat maan poliittista ja kulttuurista elämää.

Ei nyt millään pahalla, mutta mistä kummasta tällaisen käsityksen olet saanut?

Suomalainen kulttuurieliitti kärsi tasan tarkkaan samasta yleisestä kriisin ja kollektiivisen trauman tilasta kuin koko muukin eurooppalainen älymystö ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Täällä vaikutus oli sisällissodan vuoksi tietysti vielä pahempi. Omalla laitoksellani nykyisin tutkijana toimiva Heikki Kokko teki sotienvälisen suomalaisen sivistyneistön kulttuurikriisistä erittäin mainion gradun. Suosittelen lukemaan.

Mitä taas tulee poliittiseen johtoon, niin yritätkö nyt aivan vakavissasi väittää, että sotienvälisen ajan Suomen poliittinen johto ei kammoksunut punaista vaaraa? Tai että sisällissodalla ei ollut traumatisoivaa vaikutusta myös valkoiseen Suomeen?

Mikäli tällaisen argumentin haluat esittää, niin todistustaakka on kyllä valtaisa. Ei muuta kuin onnea matkaan.


Cheers,

J. J.

[MM]

Sotaisen historiamme yksi erikoisimmista vaiheista ovat ns. heimosodat. Luin juuri Jouko Vahtolan vaikeastiluettavat kirjat "Suomi suureksi - Viena vapaaksi" ja "Nuorukaisten sota". Ensimmäinen Vienan ja jälkimmäinen Aunuksen retkestä kertoen. Historiatietämyksen suhteen lukeudun maallikoihin, mutta kyllä minua järkytti se, että teinipoikia palkattiin tappamaan lähinnä suomalaisia vastustajia ja että nämä tekivät sitä halulla ja yksioikoisuudella, joka muistutti nyt tapetilla olevan Ruandan kansanmurhan piirteitä. Nämä sodat olivat kai Suomesta lähtöisin, osin hallituksen hyväksymiä ja rahoittamia, mutta lähtökohtaisesti kansalaistoimintaa. Saksasta tulleilla jääkäreillä oli retkillä suuri panos kaikilla komentoportailla, kuten ilmeisesti muissakin lähihistorian sodissa.

[Ciccio]

[quote="MM"]Sotaisen historiamme yksi erikoisimmista vaiheista ovat ns. heimosodat. Luin juuri Jouko Vahtolan vaikeastiluettavat kirjat "Suomi suureksi - Viena vapaaksi" ja "Nuorukaisten sota". Ensimmäinen Vienan ja jälkimmäinen Aunuksen retkestä kertoen. quote]
============================== Aunuksen retken aikaan Suomen ja sisällissotaa käyneen Kansakomissaarien neuvoston välillä on vallinnut sotatila.
K.J.Ståhlberg valittiin Suomen ensimmäiseksi presidentiksi heinäkuussa 1919.
Kenraali Paavo Talvela kirj. muistelmissaan aunukselaisia vapaaehtoisia olleen puolet omien määrästä.
Noin 1500, retkelle on ollut lähtijöitä Salmistakin alkukesästä 1919.
Aaro Pajari ( myöh. kenr.maj. ) mm. kohtasi brittikenraali Charles Maynardin sotilaita, mutta odotettua yhteistoimintaa ei ole syntynyt.
Retkeläisistä Isontalon Antti ( puukkojunkkari-Antin pojanpoika ) kävi välillä värväämässä uusia retkeläisiä 3 kk:n määräaikaissopimuksin ja mm. Kajaanissa retkeläisiä värväsi Urho Kekkonen.
Uljas Rauanheimo kirjoittaa Suomen Kuvalehdessä nro 49 ... 1947:
http://www.manssila.net/dokumentit/mans ... elesta.pdf
......pojat olivat vakavailmeisiä, vaitonaisia.......Koetin kysyä heidän retkistään, mutta poika saattoi katsoa minua suoraan silmiin ja näin hänen ymmärtäneen kysymykseni, mutta vastausta en saanut.
Partiosodassa rajalla Salmissa joskus joku haavoittui ja joku kaatui. ( syksy 1919 )
Yksi tapaus on jäänyt mieleeni, kirjoittaa Rauanheimo:
Nimenhuudossa illalla yksi poika puuttui ja lopulta eräs poika kertoi hiljaa kaveria osuneen vatsaan ja hän ei ollut jaksanut raahata tätä tulilinjalta pois.
Aiemmin molemminpuolisesti sovitusti poika oli kaverinsa pyynnöstä lopettanut tämän tuskat kiväärinlaukauksella.
Sanaakaan ei sanottu, mentiin levolle.
Vahtolan kirjoissa on varsin inhorealistista kuvausta heimosotaretkistä, kuri on ollut kova ja vankeja ei ole otettu kummallakaan puolella, lääkintähuoltokin on ollut vähän sitä sun tätä - puuttunut.
Tunnelmat ovat olleet ankeat suuria tappioita kärsityn retken jälkeen.

Veikko Palvo

[Emma-Liisa]

Omalla laitoksellani nykyisin tutkijana toimiva Heikki Kokko teki sotienvälisen suomalaisen sivistyneistön kulttuurikriisistä erittäin mainion gradun. Suosittelen lukemaan.

Kiitos! Vaikuttaa mielenkiintoiselta, syvennyn myöhemmin.

Yksi pieni juttu sattui silmään: sivulla 92 Jussi Teljoa kutsutaan "sanomanlehtitoimittajaksi". Teljo oli 1935-9 aikakauslehti Suomalaisen Suomen toimitussihteeri ja kirjoitti 1928-35 aikakauslehti Valvoja-Aikaan kansainvälisen politiikan katsauksia.

Mutta Teljo oli väitellyt jo 1934 (Valtio ja yhteiskunta), julkaissut -36 teoksen Sodanjälkeinen maailma ja toimi 30-luvulla työväen akatemian ja sotakorkeakoulun opettajana. Sodan jälkeen hänestä tuli yhteiskunnallisen korkeakoulun ja Helsingin yliopiston valtiotietellisen tiedekunnan professori. Nämä tiedot olen aikanaan löytänyt Kuka kukin on -teoksesta 1954. En silloin pannut muistiin, oliko Teljo 30-luvulla toimittajana myös jossain sanomalehdessä. Joka tapauksessa nimitys antaa hänestä vaillinaisen kuvan.

Kirjoituksistaan päätellen Teljo suhtautui Hitlerin Saksaan kriittisesti: hänen mielestään valtio on yksilöö varten eikä päinvastoin ja tieteen pitää perustua universaalisuuteen ja objektiivisuuteen.

[nylander]

yritätkö nyt aivan vakavissasi väittää, että sotienvälisen ajan Suomen poliittinen johto ei kammoksunut punaista vaaraa?

Saattoihan tuo kammoksuakin.

Toisaalta: Nimimerkki MM viittasi ns. heimosotiin. Kuinkahan monta kertaa täältä mentiinkään 1910- ja 1920-luvun vaihteessa rajan yli Neuvosto-Venäjän puolelle? Molotov otti nämä asiat esille NL:n kantaa jyrkentävässä mielessä vielä vuoden 1944 rauhanneuvotteluissa.

Muistelen, että kauan sitten lukemassani Korhosen Naapurit vastoin tahtoaan -kirjassa on esimerkkejä Suomen hallituksen 1920-luvulla lähettämistä nooteista, joissa uhataan vetää johtopäätökset, elleivät bolshevikit "tulisi järkiinsä".

Ison-Britannian Helsingin-lähettiläs Sir Rowland Sperling raportoi kesäkuussa 1931 ulkoministerilleen Arthur Hendersonille: Ensi silmäyksellä näyttäisi täysin järjettömältä, että kaksi näin pientä maata [Suomi ja Viro] uskaltautuu vihamielisyyksiin paljon suurempaa naapuriaan kohtaan.

Kammoamisellakin näyttäisi siis olleen omat arroganssiin vivahtavat rajansa.

[Jussi Jalonen]

Saattoihan tuo kammoksuakin.

Hienoa. Eli traumat, pelkotilat ja psyykkiset defenssit siis olivat ominaisia myös kansakunnan poliittiselle johdolle, eikö?

Muistelen, että kauan sitten lukemassani Korhosen Naapurit vastoin tahtoaan -kirjassa on esimerkkejä Suomen hallituksen 1920-luvulla lähettämistä nooteista, joissa uhataan vetää johtopäätökset, elleivät bolshevikit "tulisi järkiinsä".

Näitä nootteja oli tietääkseni yksi, Leo Ehrnroothin toimesta annettu, ja se toimitettiin Pietariin jo kesäkuussa 1919.

Hendersonin toistakymmentä vuotta myöhemmin kirjoittamat raportit voi tässä yhteydessä jättää omaan arvoonsa, mutta jos haluaisin ottaa ne objektiivisina todistusaineistona, voisin vallan mainiosti esittää nekin jo aiemmin mainitsemaani tulkintaa tukevina. Kaiken takana oli pelko, ja sitähän tuokin selostus kuvastaa.


Cheers,

J. J.

[Vetehinen]

Kirjoitin aikaisemmin, että Suomi on poikkeuksellisen turvallinen maa.

Se että Suomi olisi hyvin väkivaltainen maa, on myytti.

Uutinen heinäkuulta kertoo, että Euroopan väkivaltaisin maa on Iso-Britannia. Suomen väkivaltarikollisuuden määrä on pienempi kuin Ruotsin:

Eurostatin mukaan toissa vuonna Britanniassa raportoitiin 1 158 957 väkivaltarikoksesta. Se on yli 2 000 rikosta sataatuhatta brittiä kohden.

Ruotsissa väkivaltarikoksia tilastoitiin 108 004, mikä on yli 1 100 rikosta sataatuhatta ruotsalaista kohden. Suomessa vastaavat luvut olivat 41 662 ja 738.

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/EU- ... 5247425512

Jutun lopussa on linkki Eurostatin englanninkieliseen tutkimusraporttiin.

Suomessa on korkeat henkirikosluvut, mutta kuitenkin väkivaltarikollisuus on pientä. Mielestäni se kertoo, että henkirikokset keskittyvät pieniin ryhmiin. Väkivalta on ilmeisesti ghettoutunutta.

[Ciccio]

[quote="nylander"]
Toisaalta: Nimimerkki MM viittasi ns. heimosotiin. Kuinkahan monta kertaa täältä mentiinkään 1910- ja 1920-luvun vaihteessa rajan yli Neuvosto-Venäjän puolelle? Molotov otti nämä asiat esille NL:n kantaa jyrkentävässä mielessä vielä vuoden 1944 rauhanneuvotteluissa.quote]
=========================================================================Eihän Neuvostoliittoa oltu edes perustettu heimosotien aikaan ja Helmikuun vallankumouskaan ei ollut vielä vaihtunut Lokakuun suureksi vallankumoukseksi.
Tarton rauhan jälkeisen viimeisen heimosotaretken vapaustaistelijat
sisäministeri Ritavuori vangitutti Tarton rauhan itärajalla.
Tarton rauhaa jotkut Suomessa kutsuivat "häpeärauhaksi" ja Moskovassa sopimusta
ratifioitaessa Neuvostojen edustaja halusi Neuvostojen rauhansopimuskappaleeseen
merkittäväksi "väliaikainen."
Kun odotettu maailmanvallankumous toteutui vain Venäjällä, Neuvostot perustivat myöhemmin Neuvostoliiton -- ja Kominternin.
Kansankomissaarien neuvosto
oli edelleenkin sisällissodan osapuolena Venäjällä.
Stalin vaati 1939 rajantarkistuksia Kannaksella, Hankoa jne. ja tarjosi Moskovassa
Suomelle Repolaa ja Porajärveä sanoen:
"Saatte ne seudut missä järjestitte kapinan meitä vastaan. Saatte kaksi kertaa suuremman alueen.
Stalin sanoi NL:n pyytävän noin 2761 neliö-km ja t a r j o a v a n Suomelle
Repolan ja Porajärven 5529 neliö-km:a."
---------------------------------------------- Heimosodat ( vapautusliikkeet ? ) sinällään eivät näyttäisi jyrkentäneen Stalinin 1939 kantaa ?
Tuo viimeinen kansannousu ja heimosotaretki näyttäisi kylläkin olleen 1939 Stalinilla muistissa, koska Stalin tarjosi Repolaa ja Porajärveä ?

Veikko Palvo

[nylander]

Eihän Neuvostoliittoa oltu edes perustettu heimosotien aikaan

Siksi kirjoitinkin: Neuvosto-Venäjä. Luetun ymmärtäminen kunniaan.

Helmikuun vallankumouskaan ei ollut vielä vaihtunut Lokakuun suureksi vallankumoukseksi.

??? Taitaa olla kronologiakin kateissa.

[Ciccio]

Eihän Neuvostoliittoa oltu edes perustettu heimosotien aikaan

Siksi kirjoitinkin: Neuvosto-Venäjä. Luetun ymmärtäminen kunniaan.

Helmikuun vallankumouskaan ei ollut vielä vaihtunut Lokakuun suureksi vallankumoukseksi.

??? Taitaa olla kronologiakin kateissa.

--------------------------------------------------------------------------------------------------
Leninin Kansankomissaarien neuvoston vallankaappausyritys lokakuussa 1917 oli
1919 Aunuksen retken aikaan vielä yritys, todellisuutta oli Helmikuun 1917 vallankumous.
Venäjän sisällissodasta mm.:
http://en.wikipedia.org/wiki/Russian_Civil_War
Brittijoukot etenivät kesällä 1919 lähelle Petroskoita, Muurmannin legioonassa oli mm.
1-2000 Suomesta ennen Vapaussotaa/ kapinaa/ kansalaissotaa jne. Venäjälle siirtynyttä punaista.
Ja valkoisia venäläisiä oli myös USAn, Englannin ja Ranskan joukkojen mukana Vologdan suunnalla.
Virosta kenraali Judenitsh oli edennyt englantilaisine tankkeineen Pietarin reunalle.
Stalin oli taistelemassa Tsaritsynin suunnalla. ( myöh. Stalingrad )
----Bolsevikkineuvoston vallankaappausyrityksen menestyminen on näyttänyt omana aikanaan heimosotien ja Itä-Karjalan kansannousujen aikaan varsin kyseenalaiselta.
Keisarin Saksa tunnusti heti Leninin neuvoston ja sai Brest-Litovskin 3/3.1918 sopimuksessa Länsi-Venäjän. Rauhansopimus mitätöityi Saksan antautuessa 11/11.1918, mutta tuolla Leninin neuvoston ja Keisarin Saksan sopimuksella oli merkittävät vaikutukset Suomessakin.
Leninin
vallankaappaus näyttäisi muuttuneen "suureksi Lokakuun vallankumoukseksi" vasta
myöhemmin 1920-luvulla ?

Veikko Palvo

[nylander]

Leninin Kansankomissaarien neuvoston vallankaappausyritys lokakuussa 1917 oli
1919 Aunuksen retken aikaan vielä yritys, todellisuutta oli Helmikuun 1917 vallankumous.

Tulkoon nyt vielä todetuksi, että heimosotien periaatteellisena alkupisteenä on tapana pitää Mannerheimin Antrean rintamalla helmikuun 1918 lopussa antamaa tunnettua päiväkäskyä, jossa tämä uhkasi karkottaa viimeisenkin nimenomaan Leninin "soturin ja huligaanin" paitsi Suomesta myös Vienan Karjalasta. - Ei ruhtinas Lvovin tai Kerenskin huligaaneista ollut enää mitään puhetta.

[Ciccio]

Tulkoon nyt vielä todetuksi, että heimosotien periaatteellisena alkupisteenä on tapana pitää Mannerheimin Antrean rintamalla helmikuun 1918 lopussa antamaa tunnettua päiväkäskyä, jossa tämä uhkasi karkottaa viimeisenkin nimenomaan Leninin "soturin ja huligaanin" paitsi Suomesta myös Vienan Karjalasta. - Ei ruhtinas Lvovin tai Kerenskin huligaaneista ollut enää mitään puhetta.

=========================================================================
K.M.Walleniuksen, Timo Kuisman ja Carl Malmin sotilasretkikunnat 1918 alussa Vienaan ovat olleet ilmeisesti lähinnä sivustavarmistusta, ehkä osin Mannerheimin myötävaikutuksellakin.
Pohjan pojat tammikuussa 1919 Virossa, n. 3500 vapaaehtoista ovat Latvian rajalla Valgassa taistelleet latvialaisia punakaartilaisia vastaan, mm. Pajun taistelu.
Virosta palanneita
on lähtenyt Aunuksen retkelle, jolle on värvätty vapaaehtoisia ja valtionhoitaja Mannerheim on ilmeisesti ollut tietoinen hankkeesta.
Missä määrin lähtijöitä on sitten innostanut kareliaaninen suuri suomalaisten heimojen asuma Suomi vai
lähinnä äärivasemmalla esitetty "tukkipuiden hankinta" Suur-Suomen metsäteollisuudelle tai mikä on saanut värväytymään ?
Itä-Karjalan kansannousu 1921- 1/1922 on heimoaktivistienkin avulla tapahtunut Tarton rauhan jälkeen ja sisäministeri Ritavuori on estänyt tarviketoimitukset ja pidätyttänyt kotiinpalaavia heimoaktivisteja.
---lis.: Rajarauhansopimus 1/6.1922, -22 aikana 11 eri sopimusta ( Rentola )
Salmin rajavartiosto 21/3.1919-1939 nyk. Kaakkois-Suomen Ravartiosto
sivuilla sanotaan rajarauhansopimus solmitun 1923:kin, tuolloin jo Neuvostoliiton kanssa.
Mannerheimilla näyttäisi valtionhoitajana olleen mielessä Pietarin vapauttaminen Leninin sotilaista ja huligaaneista yhdessä W. Churchillin ja Judenitshin kanssa.
Mutta
Mannerheim on tyytynyt Ståhlbergin valintaan Suomen ensimmäiseksi presidentiksi Heinäkuussa 1919, näyttää kylläkin kiukustuneen siitä ettei ole tarjottu mitään virkaa ja on "lähettänyt hakemuksen" Ranskan muukalaislegioonaankin.
Puolustusneuvoston puheenjohtajuus 1931 taisi olla ensimmäinen virkanimitys ?
Miekkavalansa 2/1918 Mannerheim mainitsi 1941 "miekantuppipäiväkäskyssään."

Veikko Palvo

[Derkku]

Välikevennys: Helsingin Sanomien sotainen historia jatkuu, tällä kertaa selittävänä tekijänä suomalaisunuorten 2000-luvun konservatiivisuudelle: (HS Sunnuntai 13.9.2009)

Matti Rämö

Barrikadilta kotisohvalle

Arvotutkimuksen mukaan suomalaisista on tullut 2000-luvulla uuskonservatiiveja: pysyvyyttä ja mukavuutta arvostavia kotihiiriä. Nuoret ovat kiinnostuneita maailmasta, mutta eivät innokkaita muuttamaan sitä.
...
RISC:n tuloksissa Suomi on perinteisestikin edustanut Euroopan varovaisinta laitaa. Pysyvyyttä arvostetaan meillä enemmän kuin Ruotsissa, Virossa tai Venäjällä. Monimuotoinen elämä houkuttelee eniten eteläeurooppalaisia, jotka ovat RISC:n asennekartalla vastakkaisella puolella kuin suomalaiset.

Selitystä erolle voi etsiä maantieteestä ja historiasta. Uudet ilmiöt ovat kulkeutuneet peräpohjolaan monen mutkan kautta, ja suomalainen yhteiskunta on monimuotoistunut hitaasti. Sotaisa historia ja kylmä sota ovat varmasti lisänneet vakauden ja konsensuksen arvostusta.

En nyt tiedä luenko kuin piru raamattua, mutta noilta kirotuilta eurooppalaisilta jäi sotien lisäksi ilmeisesti kokematta myös kylmä sota. Lisäksi ilmeisesti mm. menneisyyden radioaallot ja laajakaistojen bittivirrat saapuivat Suomeen myöhässä...

[jsn]

Kyseinen HS:n juttu oli jälleen yksi lenkki pitkässä sarjassa "helppoja historiallisia selityksiä". Sen perusteella koko tutkimus vaikuttaa olevan melkoisen säälittävä esitys tai sitten pelkkä lehtijuttu oli sitä.

Toinen erityisen ärsyttävä usein lehdissä näkyvä argumentti on "luterilainen etiikka", jolla selitetään kaikenlaisia yhteiskuntamme ilmiöitä. Tämä johtuu siitä että Weberin erinomainen klassikkoteos Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki on ilmeisesti kaikkien yliopistojen sosiologian vaatimuksissa, joita ilmeisesti monet toimittajaksi päätyvät pänttäävät, mutta muistavat sitten myöhemmin vain sen nimen, ja senkin väärin, sisällöstä eivät mitään.

Ao. kirja nimittäin kuittaa luterilaisuuden erityisyyden melko lyhyesti. Weberille protestantismin etiikka tarkoittaa nimenonaan kalvinismia ja sen johdannaisia. Meillä kalvinismin vaikutusta lienee lähinnä lestadiolaisuudessa ja muutamassa muussa herännäisliikkeessä. Näillä ei juuri yhteiskunnallisia ongelmiamme voi selittää?