Itä-Karjala Suomen miehityksen aikana

[Ciccio]

Sota-ajan terveydenhuollosta tietoja etsiessä törmää pieneen kaikkien viholliseen,
täihin.
Suomessa suurta täisotaa on käyty erityisesti saunaa käyttäen, amerikkalaiset ovat käyttäneet DDT:tä.
Venäjällä 1917 - 1925 täiden levittämään pilkkukuumeeseen arvioidaan sairastuneen n. 25 miljoonaa, joista n. 3 miljoonaa on kuollut. Lenin sanoikin 1919: "joko täit kukistavat sosialismin tai sosialismi kukistaa täit."
Itä-Karjalan
leireistä kirjoitetaan usein otsikolla: Mannerheim määräsi ....jne.
Naarajärven sotavankileirin pilkkukuumetapauksen 17/3.1942 seurauksena Päämajasta lähetettiin käskykirje:
"Ylipäällikkö kehottaa kotijoukkojen komentajaa ja yhtymien komentajia ryhtymään mitä ankarimpiin toimenpiteisiin, että täit saadaan joukoistamme häviämään.........
Ylipäällikkö asettaa komentajat henkilökohtaisesti vastuuseen............
Täisota on voitettu rintamalla ja kotirintamalla, sekä sotavankileireillä.
Itä-Karjalan leireillä pilkkukuumeeseen on kuollut vain n. 150.
Sotasensuurikin
osallistui täisotaan, joka on salattu julkisuudessa.
----
Mutta mitä tulee Marja-Leena Mikkolan kirjaksi koottuihin haastatteluihin, niin
Osmo Hyytiä sivuuttaa ne täysin tutkimuksessaan Helmi maakuntien joukossa.
Martti Hölsän väitös 2006: On uuden huomenen saava
Itä-Karjalan kouluista, n. 10 000 opp. ja 330 suomalaista opettajaa - edustaa sekin
uudempaa tutkimusta Itä-Karjalasta.

Veikko Palvo

[Emma-Liisa]

Sota-ajan terveydenhuollosta

...Itä-Karjalan osalta kertoo Gunnar Rosenin teos Suomalaisina Itä-Karjalassa. Sotilashallinnon ja Suomen Punaisen ristin yhteistoiminta 1941-1944 (SHS 1998).

Muistaakseni siinä kerrottiin että Itä-Karjalan vapaan (suomensukuisen) väestön terveystila parani vuoteen 1944 tultaessa ihan Suomen tasolle, joskus edellekin.

Kokeiltiin uudistuksia: koska työvoimapulan takia Itä-Karjalan naiset oli saatava työhön, lasten päivähoito järjestettiin viranomaisten puolesta. Suomesssahan sitä saatiin odottaa 70-luvulle.

Martti Hölsän väitös 2006: On uuden huomenen saava
Itä-Karjalan kouluista, n. 10 000 opp. ja 330 suomalaista opettajaa - edustaa sekin
uudempaa tutkimusta Itä-Karjalasta.

Jaakko Haavion muistelmat Ajalla vaaran vaivan kertovat Itä-Karjalan opettajien uudelleenkoulutuksesta. Haavio sivuaa myös sitä ongelmaa, joka syntyi luterilaisten ja ortodoksisten pappien välille (mm. tulevan arkkipiispa Paavalin) itäkarjalaisten uskonnosta.

[nylander]

Jaakko Haavion muistelmat Ajalla vaaran vaivan kertovat Itä-Karjalan opettajien uudelleenkoulutuksesta. Haavio sivuaa myös sitä ongelmaa, joka syntyi luterilaisten ja ortodoksisten pappien välille (mm. tulevan arkkipiispa Paavalin) itäkarjalaisten uskonnosta.

Kirjoittelen tätä vailla tällä hetkellä mitään kirjallista tukea, mutta muistelen joskus lukeneeni Murtorinteen kirjasta ns. Syvärin kirkolliskokouksesta, joka pidettiin riemusodan alkuvaiheessa syksyllä 1941. Tällöin innokkaimpana ortodoksien käännyttämisen vaatijana olisi erityisesti kunnostautunut Hattulan IKL:läinen kirkkoherra Kalervo Kurkiala, joka jouduttiin lopulta passittamaan kiihkomielisyytensä takia Itä-Karjalasta muihin tehtäviin.

Kurkialaa odotti kuitenkin loistava tulevaisuus suomalaisen SS-pataljoonan everstiluutnantin (?) arvoisena yhdysupseerina, joka monissa valokuvissa komeilee Totenkopf-kokardisessa koppalakissaan.

Että semmoista hengenviljelyä Itä-Karjalassa...

[skrjabin]

Mahtoiko tulla ketjussa jo mainutuksi mutta pilkkukuumeen torjumisesta on verkossa yksi gradukin.

http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/va ... uritai.pdf

Vankileirien kuolleisuudessa ei pilkkukuume nayta merkittavaa osaa naytelleen, tietokannan mukaan vain 22 tapausta.

[Tapio Onnela]

Olinkin unohtaa, että Antti Laineen vuonna 2007 julkaisema artikkeli Lapsia piikkilangan takana eli historian monta totuutta löytyy kokonaan myös Agricolan Haikin foorumilta, kirjoitus julkaistiin Historiallisen Aikakauskirjan numerossa 1/2007.

[Ciccio]

A.Laine tuo esille Juri Kilinin neuvostovenäläisen näkökulman vuodelta 1999:
Suurvallan rajamaa: Neuvosto-Karjala NL:n politiikassa 1920 - 1941.
"Rajamaa" näyttäisi 31/3.1940 - kevät 1941 olleen Suomi.
Vallattuun Suomen Karjalaan on liitetty Neuvosto-Karjala, jonka nimenä on 3/1940 -
16/7.1956 ollut Karjalais- Suomalainen Sosialistinen Neuvostotasavalta.
Jonka
korkeimman neuvoston puheenjohtajana on nimenmuutokseen 7/1956 saakka ollut Otto Wille Kuusinen ja tuohon tasavaltaan on perustettu uusi G.Kuprijanovin johtama kommunistipuolue.
Neuvosto-Karjalan miltei kaikki SKP:n jäsenet ( n.500 Rautkallion mukaan ) onkin Stalinin vainoissa likvitoitu O.W.Kuusisen ja Arvo poika Tuomisen avustuksella.
--------J.Kilin sanoo 1999 punaArmeijan epäonnistuneen Talvisodassa siksi, ettei puna-armeijan 1920-..1930-luvuilla vaatimia strategisia teitä ja rautateitä ollut rakennettu.
Karjalais-suomalaisen tasavallan
Komsomol-johtaja Juri Andropov järjesti neuvostokarjalaisten ja suomalaissyntyisten
Puutoisten partisaaniprikaatin hyökkäyksen 11/7-42..18/8.1942.
Partisaanit eivät saaneet odotettua apua Itä-Karjalan siviileiltä ja 592 mies- ja 46 naispartisaanista pääsi takaisin omalle puolelleen vain 120.
--------
Kun pääministeri Urho Kekkosen sanotaan esittäneen neuvostojohtajille Karjalan palauttamista, UKK olisi siis esittänyt Karjalais-Suomalaisen Neuvostotasavallan palauttamista ?
Suomen Karjala näyttää neuvostopuolella kadonneen 31/3.1940 ?
Ja
Moskovan rauhaa 12/3.1940 sanottiin aikanaan *välirauhaksi*, minkä yya-aikana usein tulkittiin merkinneen sitä, että Suomi heti tilaisuuden tullen hyökkäisi
Karjalais-Suomalaiseen neuvostotasavaltaan. Eikä sitä, että *välirauha* merkitsi pelkoa NL:n hyökkäyksen ja uhan jatkumisesta.
( Baltian miehitys, Petsamon nikkeli, Salpa-linja, Sallan rata,
Paasikiven 1940/-41 vaihteessa kirjeessään Tannerille mainitsemat "ystävyyden seuran" rettelöt jne. )
NL:n näkökulmasta Moskovan rauhan rajan ylitys merkitsi ilmeisestikin
"Suuren isänmaallisen sodan alkua" Venäjän uusimmassa ja vääristelemättömässä
historiankirjoituksessakin ?
========================
========================
Neuvostoliiton kannalta 1940 - 1941 ei ollut olemassa "Suomen Karjalaa" ja Neuvostokarjalaa erillisinä ja Venäjänkin historiankirjoituksessa S u o m i
oli m i e h i t t ä j ä n ä 1939 rajankin Karjalassa.

[Eki]

En halua esiintyä mitenkään tämän aiheen tuntijana. Mutta kehottaisin tutkijoita harjaannuttamaan silmäänsä valitessaan esille tuotavaa havaintoaineistoa.

Äänislinna/Petroskoin siirtoleirit sijaitsivat silloisen kaupunkialueen sisällä ja ne olivat tyhjilleen jääneitä asuntoalueita.

Leirien vartioinnista vastasi yksi ainoa komppania, sekin ilmasuojelukomppania. Alueiden ympärysmitta oli yhteensä useita kilometrejä ja mm siirtoleiri nro 5 eli "Punakylä" rajoittui osin metsään. Tästä syystä vartiointia oli vain leirien porteilla. Leirien ympärillä olevat piikkilanka-aidat olivat enemmänkin merkkinä siitä, että alueelle ei saanut luvatta mennä tai sieltä poistua. Aitojen läpi pääsi helposti ja neuvostotiedustelijat liikkuivat leireille ja pois suhteellisen säännöllisesti. Tuoden mm viinaa, sodan loppuvaiheessa myös radioita ja aseitakin.

Leireille sijoitettu väestö asui omissa oloissaan. Suomalaiset tekivät leirien sisään vain pistotarkastuksia. Elintarvikkeet ym toimitettiin luottohenkilöille, starsinoille jotka huolehtivat niiden jaosta.

Neuvostotiedustelulla olisi pitkien sotavuosien aikana ollut hyvät mahdollisuudet hankkia kuinka paljon tahansa valokuvamateriaalia propagandan käyttöön. Mutta ilmeisesti leirien olojen kuvaaminen oli propagandan kannalta hyödytöntä.

Suomalaiset poistuivat Äänislinna/Petroskoista 27/28.6.1944 yön kuluessa. Viimeisten sotilaiden poistuessa kaupungin venäläisasukkaat olivat jo kaduilla. Neuvostojoukot saapuivat vasta 28.6. päivän kuluessa Ääniseltä. Minkään logiikan mukaan kukaan ei neuvostojoukkojen saapuessa voinut olla piikkilankojen takana.

Tässä mielessä seuraavakin valokuva on varteenotettavampi dokumentti kuin edellä ollut Galina Salkon ottamaksi sanottu lavaste.



Kuvaan liitetty teksti kuuluu: "Petroskoin asukkaita ottamassa vastaan Äänisen sotalaivaston matruuseja. Laiturilla ihmisiä väen täydeltä, taka-alalla Petroskoin rantaa. 28.6.1944" Karjalan valtiollinen kotiseutututkimusmuseo/Loshakov Dmitrij

Juri Kilinin kommentti tähän kuvaan: "Näyttää aidolta kuvalta. Päivämäärä sattaa olla muukin, esim. 29.6. koska sotaalukset ampuivat kunnon tulivalmistelun tälle rannalle 28.6. Voi olla on muitakin tuon valokuvaajan valokuvia. Nimi on ainakin tuttu ja muita eri aiheisia valokuviaan nähty."

http://cb-fi.photoxpress.ru/news_info.a ... _id=451709

Pahoittelen, etten ole osannut pienentää kuvaa, jotta näkyisi kokonaan! Mutta linkissä on Crossing Borders projektin myyntiä varten julkaisema, vesileimoin varustettu pikkukuvake.

[Emma-Liisa]

Galina Salkon ottamaksi sanottu lavaste.

Tämähän on Suomessa yleisesti tunnettu asia. Mutta sama koskee monia muitakin tunettuja toisen maailmansodan kuvia.

Lisäys: jossain Elsassin kaupungissa kuulemma kesti pari päivää, ennen kuin saatiin sopiva määrä paikallista väestöä tervehtimään vapauttajia ja kuva otettua.

[skrjabin]

Ja Auschwitzin leirin portilla otettu "vapautuskuva" on otettu kuukautta myöhemmin kuin varsinainen vapautus. Kaikki sisäkuvat Auschwitzin vapauttamisesta ja parakeissa lojuvista vangeista on otettu viikko vapautuksen jälkeen, paikalle saapuneella yksiköllä kun ei ollut valaistustarvikkeita.

[Seppo Jyrkinen]

Galina Salkon ottamaksi sanottu lavaste.

Tämähän on Suomessa yleisesti tunnettu asia. Mutta sama koskee monia muitakin tunettuja toisen maailmansodan kuvia.

Yksi toisen maailmansodan kuuluismpia kuvia on tilanne, jossa kolme jenkkiä pystyttää lippua Iwo Jiman (?) huipulle. Tätäkin on kutsuttu huijaukseksi, useita päiviä taisteluiden jälkeen otetuksi.

Samoin eräs USA:n sisällissodan kuuluisimpia kuvia joka oli "täynnä" vainajia. Niitä oli raahattu ympäristöstä, jotta kuvasta saatiin näyttävämpi. Samalta alueelta hieman aikaisemmin otetussa kuvassa vainajia oli vain muutamia.

Tuossa leirikuvassa herättää huomiota (joku se totesikin) että lapset ovat kovasti hyvinvoivan näköisiä. Eipä tee vaikutelmaa kolme vuotta nälkäkuoleman partaalla riutuneista poloisista vaan pikemminkin tämän päivän lastentarhasta.

Kuvissa näkyneistä aitauksista kutsuisin "oikeiksi" vankileirin aidoiksi niitä, joissa näkyy kaksinkertainen piikkilanka-aita. Sen sijaan yksinkertaiset lienevät todellakin ennemminkin ohjaavia kuin pidättäviä aitauksia.

[skrjabin]

Yksi toisen maailmansodan kuuluismpia kuvia on tilanne, jossa kolme jenkkiä pystyttää lippua Iwo Jiman (?) huipulle. Tätäkin on kutsuttu huijaukseksi, useita päiviä taisteluiden jälkeen otetuksi.

Iwo Jiman kuva ei ole mikään suoranainen huijaus, mutta hieman siinäkin on ollut lavastusta. Kuvaaja otti ensin kuvan pienemmän lipun kanssa, sitten sotilaita pyydettiin hakemaan näyttävämpi lippu jonka pystytyksestä kuuluisa kuva on. Taistelut olivat tuolloin vielä käynnissä ja yksi kuvassa lippua pystyttävistä sotilaista myös kaatui ko. taistelussa.

[Seppo Jyrkinen]

Itä-Karjalassa oli sodan päättyessä 84.000 siviiliä joista puolet venäläisiä. Leireissä oli vajaat 15.000 henkeä mikä tekee noin 17% koko alueen siviiliväestöstä.

Leirikuolleisuus oli aluksi ollut "normaalia", mutta maaliskuussa 1942 se alkoi kasvaa voimakkaasti ja kesällä kuolleisuus oli viisikymmentäkertainen talveen nähden. Tilanne helpottui vasta syksyllä uuden sadon myötä. Samantyyppinen tilanne oli myös sotavankien leireillä.

Sotilashallinnon parissa leirejä alettiin kritisoida jo maaliskuussa ja elokuussa leirijärjestelmän päällikkö Levälahti vaati niiden lakkauttamista. Päämaja kuitenkin ylläpiti järjestelmää.

Onko tietoa siitä, millä argumenteilla Päämajan sisällä perusteltiin leirien säilyttämistä? Partisaanitoiminnan ehkäisy on voinut olla vain osasyy.

[Tapio Onnela]

Kiitokset kaikille keskusteluun osallistuneille kiinnostavista ja opettavista puheenvuoroistanne.

Varmaankin tässä keskustelussa on varmaan syytä pitää erilllään kaksi asiaa: suomalaisten ylläpitämien keskitysleirien (myöh. siirtoleirien) olosuhteet ja tapahtumat ja niistä säilyneet kuvalliset dokumentit. Minusta on ilmiselvää, että valtaosa täällä nähdyistä kuvista ovat joko otettu propagandatarkoituksisssa tai vähintääkin ne ovat suodattuneet tiukan sensuurin läpi. Propagandakuvia on tietysti otettu kummankin sodan osapuolen taholta, suomalaisella puolella on luonnollisesti haluttu näyttää leirien olosuhteita mahdollisimman positiivisessa ja ihanteellisessa valossa ja Nevostoliiton taholta on haluttu antaa mahdollisimman synkkä kuva niistä. Kuvien voima vain on niin suuri. Esimerkiksi tuota hyvin tunteellista ja kuuluisaa leirikuvaa, jossa lapset näytetään piikkilankojen takana varsin usein käytetään todisteena suomalaisten toimista Itä-Karjalassa, vaikka selvästi kuva todistaa paremminkin Neuvostoliiton propagandasta kuin leirien todellisuudesta, enkä tässä tietenkään tarkoita, etteikö leireillä olisi voinut olla näitä lapsia, mutta kuva ei ilmeisesti kuitenkaan ole autenttinen todiste siitä mitä sen väitetään esittävän.

Meidän historiantutkijoiden tehtävä siis on pyrkiä kuorimaan siitä mikä on jäänyt jäljelle mahdollisimman objektiivinen kuva?

[Seppo Jyrkinen]

Ilmeisesti nimenomaan Mannerheim halusi ylläpitää leirijärjestelmää. Tätä taustaa vasten löytyy vielä yksi mielenkiintoinen näkökulma.

Keväällä 1942 Mannerheim sai kuulla suomalaisten kirkonmiesten yli-innokkaasta uskonnollisesta toimeliaisuudesta. Tämän seurauksena hän laittoi "paimenkirjeen" kenttäpiispa Björklundille vaatien, että kenttäpapit pysyvät erossa uskonnollispoliittisesta propagandasta. Samaisessa kirjeessä hän kirjoitti: "Jos nämä alueet vastoin odotuksia eivät sodan päätyttyä tulisikaan maahamme liitetyiksi, saisivat luterilaiseen uskoon miehityksen aikana tunnustautuneet varmasti maksaa hengellään."

Tuosta voi päätellä Mannerheim olettaneen, että sodan jälkeen Stalinin hirmuhallinto olisi entisessä voimassaan, minkä edellytys puolestaan oli, että Saksa häviäisi sodan.

Mikä oli leirien tarkoitus?

[Seppo Jyrkinen]

Aiheeseen läheisesti liittyvä väitöskirja:

FL Tenho Pimiän etnologian väitöskirjan "Tähtäin idässä. Suomalainen sukukansojen tutkimus toisessa maailmansodassa" mukaan Vuosina 1941-1944 toteutettiin Suomen idästä miehittämillä alueilla Suomen lähihistorian laajin suomenheimoiseen kulttuuriperintöön kohdistunut hanke.

Ylen artikkeli: http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/10/s ... 53164.html

No, ainakin voi todeta, että suomalaisten "rotuopit" poikkesivat edukseen niin saksalaisista kuin ruotsalaisistakin rotuopeista. Näiden kahden sivistysmaan rotuoppien ideana todistaa, että idässä asuvat ovat alempiarvoisia. Suomalaiset puolestaan yrittivät todistaa, että itärajan takaa löytyy peräti samanarvoisia.