Itä-Karjala Suomen miehityksen aikana

[Ciccio]

Onko tuo kuvaus Olavi Paavolaisen "Synkästä yksinpuhelusta", WSOY 1946 ?
Uudelleenasennoitunutta kuvausta.
Olavi Paavolainen lienee kirjoittanut Synkän yksinpuhelunsa ollessaan palkattuna
Hella Wuolijoen YLEen? Olavi Paavolainen Aunuksessa ja
http://mikaeli.mikkeliamk.fi/mikaeli/ar ... /aunus.htm
sodan jälkeen opportunistiko ?
Veikko Palvo

[nylander]

Olavi Paavolainen lienee kirjoittanut Synkän yksinpuhelunsa ollessaan palkattuna
Hella Wuolijoen YLEen ?

Täysin väärä luulo. Synkän yksinpuhelun kaksiniteinen ensipainos ilmestyi joulukuussa 1946. Yleisradioon Paavolainen siirtyi vastahakoisesti Kurjensaarelta vapautuneelle teatteriosaston päällikön paikalle jolloinkin vuoden 1947 puolella.

Uudelleenasennoitunutta kuvausta - - sodan jälkeen opportunistiko ?

Mitähän tämäkin tarkoittaa? Paavolaisen kriittinen asenne käy kyllä täysin selväksi hänen 1930-luvun tuotannostaan. Olisiko hänen Palvon mielestä pitänyt jatkosodan jälkeen kirjoittaa esim. natsi-Saksaa ja Suomen sotapolitiikkaa myötäilevästi?

[Emma-Liisa]

Mitähän tämäkin tarkoittaa? Paavolaisen kriittinen asenne käy kyllä täysin selväksi hänen 1930-luvun tuotannostaan. Olisiko hänen Palvon mielestä pitänyt jatkosodan jälkeen kirjoittaa esim. natsi-Saksaa ja Suomen sotapolitiikkaa myötäilevästi?

Noh, aikalaisarvostelijat eivät ainakaan saaneet selville, oliko Paavolainen teoksessaan Kolmannen valtakunnan vieraana Natsi-Saksan puolella vai sitä vastaan. Ehkä molempia: tunne ja järki veivät Paavolaista eri suuntaan. Itse pakanana hän tajusi natsismin pakanallisuuden, toisin kuin Suomen papisto.

On paljon keskusteltu, oliko Paavolaisen päiväkirja autenttinen vai ei. Martti Haavio väitti nähneensä Paavolaisen kirjoittavan osia jälkikäteen. Mutta Haavio teki itse juuri sitä mistä Paavolaista syytti eli sensuroi omasta teoksestaan Me marssimme Aunuksen teitä (joka perustui päiväkirjaan ja kirjeisiin vaimolle) omaa ja muiden Suur-Suomi-intoilua ja muuta 70-luvulla sopimatonta, mikä toki oli ymmärrettävääkin.

Timo Vihavainen on teoksessaan Stalin ja suomalaiset löylyttänyt Paavolaista naiiviudesta NL:n suhteen, josta tuli tälle demokratian esitaistelija.

Paavolaiselle oli onneksi, ettei hän palasi NL:sta niin myöhään, ettei sodan syttymisen takia ehtinyt julkaista kirjaa matkastaan. Muuten naureskelisimme nyt hänelle, sillä samoin kuin Natsi-Saksassa, Paavolainen tyytyi siihen mitä hänelle näytettiin. Ja innostui aina kaikesta uudesta. Sekä voimasta, kuten Helvi Hämäläinen on kirjoittanut.

[nylander]

Arviot Synkän yksinpuhelun luotettavuusasteesta ovat suuresti monipuolistuneet sitten "Pentti Hillin" päivien. Esim. Matti Klinge on jossakin viime vuosien päiväkirjaniteessään ilmoittanut uskovansa, ettei Paavolainen - muistaakseni - ainakaan mennyt lisäilemään mitään jälkikäteen.

Timo Vihavainen on teoksessaan Stalin ja suomalaiset löylyttänyt Paavolaista naiiviudesta NL:n suhteen, josta tuli tälle demokratian esitaistelija.

Todettakoon sivumennen, että Vihavaisen kirjasta Stalin ja suomalaiset olen keskustellut muutamien asioista perillä olevien ja arvostelukykyisinä pitämieni henkilöiden kanssa, ja näiden sekä oman lukukokemukseni perusteella väittäisin, että kirja on alussa mainitussa suhteessa vähintään yhtä ongelmallinen kuin Paavolaisenkin opus.

[Ciccio]

Uudelleenasennoitunutta kuvausta - - sodan jälkeen opportunistiko ?

Mitähän tämäkin tarkoittaa? Paavolaisen kriittinen asenne käy kyllä täysin selväksi hänen 1930-luvun tuotannostaan. Olisiko hänen Palvon mielestä pitänyt jatkosodan jälkeen kirjoittaa esim. natsi-Saksaa ja Suomen sotapolitiikkaa myötäilevästi?

Paavo Talvelan AK:n Tiedotuskomppania 1. kuuluivat mm. Martti Haavio, Yrjö Jylhä, Erkki Tanttu, Pekka Tiilikainen, Olavi Paavolainen.
Olavi Paavolainenkin oli tiukasti heimoaatteen kannalla tuolloin, sodan jälkeen "Synkässä yksinpuhelussa" kanta on hieman muuttunut - mutta se ei ole saanut vastakaikua oikealta eikä vasemmalta ja kirja jäi Paavolaisen viimeiseksi.
Ehkäpä Paavolainen oli liiaksi kareliaaninen sopiakseen sodanjälkeiseen aikaan tai
lieneekö kareliaanisuus ollut enää sopivaa lainkaan ?
Tiedostavat kirjailijat
istuivat jatkosodan aikana vankilassa: Raoul Palmgren, Jarno Pennanen, E.Sinervo, Arvo Turtiainen jne., ehkäpä he olivat siirtyneet välirauhan aikana Stalinin linjalle.
Stalinhan ei pannut miekkaansa tuppeen Talvisodan jälkeen vaan jatkoi valmisteluja Itä-Karjalan ja valloitetun Karjalan liittämiseksi Suomeen pakottaen Suomen hakemaan apua Saksalta.
Stalin oli Suur-Suomen kannalla hänkin.

Veikko Palvo

[MM]

Paavo Talvelan kirjassa "Sotilaan elämä" on kohta, jossa hän keskustelee syksyllä 1941 Engelbrechtin kanssa siitä, että venäläinen väestö pitäisi itä-Karjalasta siirtää kokonaan muualle ja seutu asuttaa kunnollisilla sotilastalonpojilla!?, joille annettaisiin niin hyvät edut, että he voisivat muodostaa suurperheitä. Alue piti Talvelan mielestä pitää sotilashallinnon alaisena 10 - 15 vuotta, jona aikana sinne istutettaisiin "suomalainen maailmankatsomus". Engelbrechtillä oli tällaisesta asuttamisesta kokemusta ja malliksi mainitaan Itävallan Kroatiassa käyttämä menetelmä.

[Eki]

Kävin ylimalkaan läpi muutaman paljon sota-ajan kuvia sisältävän nettisivuston.

1. Sivusto "Sodat kuvina"

http://www.sodatkuvina.cjb.net/images/J ... at001.html

Jatkosodan rintamakuvia tuossa 255 kpl. Joukossa alle 10 kuvaa vallatun alueen siviiliväestöstä. Ei kuvia leireistä.

2. Sivusto "Pala Suomen historiaa"

http://www.palasuomenhistoriaa.net/kuvat/sa/

Kohdassa "Sekalaisia kuvia" on viidessä eri albumissa n 1080 kuvaa. Mukana tosin myös talvisotakuvia. Äänislinna-kuvia näistä vajaa 100. Ei kuvia leireistä.

3. Sivusto "Heninen/Äänislinna"

http://heninen.net/folder.cgi?C=1&L=2&F=aanislinna

Kuvia tässä 264. Niistä 8 esittää kaupungin siviiliväestöä. Näistä 2:ssa otsikkona "siirtoleiri."

4. Dokumentointiprojekti "Crossing borders"

Sitten on tämä dokumentointiprojekti, jolla siis on sivuillaan myyntiä varten vahvoilla vesileimoilla varustetut pikkukuvat. Lähinnä kaupunkikuvia Petroskoista niistä alueista, joilla leirit aikoinaan olivat.

Muuten vilkkaan mielipiteenvaihdon kohteena olevan aiheen dokumentointi polkee paikallaan. Aina näyttävät tulevan esille vain samat jo tässäkin ketjussa nähdyt kuvat.

Ilmeisesti valokuvaamisen rajoittaminen on vaikuttanut asiaan. Mutta sitä suuremmalla syyllä voisi olettaa, että nyt jo yli 60 vuoden päästä kaikki salaa otetut sensaatiokuvat olisivat tulleet julkisuuteen. Jos tällaisia "myyviä" kuvia olisi ylipäätään löytynyt. Ensin ne olisivat kelvanneet neuvostopropagandalle, myöhemmin kaupalliselle lehdistölle.

Luultavaa on, että Äänislinnassa palvelleet ja sen kautta kulkeneet kymmenettuhannet sotilaat eivät sen suurempaa huomiota kaupungin siviiliväestöön kiinnittäneet. Yksityiskuvat otettiin rautatieasemasta, Hallintoaukiosta, Pyhän Ristin kirkosta, Karjalankadusta, urheilukentästä ym. Eli asiaa ei koettu mitenkään dramaattiseksi.

En tiedä, mutta niissä muutamissa muistelmissa, joita olen lukenut, ei yleensäkään puhuta leireistä, siviiliväestöstä kylläkin.

Dokumentoinnille töitä!

[Emma-Liisa]

Arviot Synkän yksinpuhelun luotettavuusasteesta ovat suuresti monipuolistuneet sitten "Pentti Hillin" päivien. Esim. Matti Klinge on jossakin viime vuosien päiväkirjaniteessään ilmoittanut uskovansa, ettei Paavolainen - muistaakseni - ainakaan mennyt lisäilemään mitään jälkikäteen.

Usko on aika huono argmentti historiantutkijalla.

Kun aikaa on kulunut yli 60 vuotta, niin politiittisten mieltymysten ei pitäisi enää antaa vaikuttaa suuntaan tai toiseen. Jos kerran Martti Haavio poisti arkaluontoisia kohtia vielä 70-luvulla, niin ei ole synti epäillä että Paavolainen olisi tehnyt samoin 1946. Ihminenhän hänkin vain oli ja halusi muistaa ja esittää itsensä hyvässä valossa (siis mielipiteensä, kyllähän hän muuten kertoi negatiivisista puolistaan) ja potkaista niitä joista ei pitänyt.

[Emma-Liisa]

Tämä Jukka Kemppisen blogimerkintä liittynee Olavi Paavolaisen elämäkertaan, jonka Matti Kurjensaari kirjoitti:

"Muistelen maininneeni, miten eräskin elämäkerran kirjoittaja oli villiintynyt. Avustin juristina silloinkin kirjailija-vainajan poikaa. Keskustelussa oli paikalla myös kirjailijan eronnut vaimo, tuon silloin jo väitöskirjaa valmistaneen pojan äiti.

Kirjailija kokosi vähäisen rohkeutensa ja sanoi: ”Sirkka-Liisa… Minä olen aina ollut rehellinen mies.”

Puhuteltu vastasi: ”Matti! Sinun rehellisyydestäsi kuulen nyt mainittavan ensimmäisen kerran elämässäni. Etkä sinä myöskään ole mies, Matti. Sinä olet täi Olavi Paavolaisen frakissa.”

Ongelman ratkaisi samassa tilaisuudessa taitava kustantaja, Jarl Helleman (Tammi)."

http://kemppinen.blogspot.com/2009/09/herlin.html

[skrjabin]

Tuolla Suomi, sotavangit ja ihmisluovutukset 1939–55 -tutkimushankkeen sivustolla koskien Itä-Karjalan siviilileireillä 1941–44 kuolleita on joitakin venäläisten otoksia leireistä.

http://kronos.narc.fi/karjala/karjala.html

Sivustolla myös tietokanta joka sisältää 4279 Itä-Karjalan siviilileireillä 1941-44 kuolleen henkilön tiedot. Alla leirikuvia sivuston niihin liittämine teksteineen.

"Rautatien työntekijöille tarkoitettu siirtoleiri 5 Petroskoissa heinäkuussa 1944. (Valokuvaaja S. Grigorjan) - sivustolla esillä olevat Itä-Karjalaa koskevat kuvat ovat Krasnogorskin kuva-arkistosta RGAKFD. Kuvat on otettu suomalaisten jo lähdettyä Itä-Karjalasta":



"Siirtoleiri nro 5:n aitaus Petroskoissa":



"Karhumäen siirtoleirin rakennukset heinäkuussa 1944 neuvostojoukkojen saavuttua":



Ja vielä pari kuvaa joihin en löytänyt kuvatekstiä:

[Seppo Jyrkinen]

Sodan aikana leirillä n:o 5 on ollut kurinpito-osasto eli se on ollut "oikea" vankileiri joiden ympärillä piikkilanka-aidat ja aseistetut vartijat ovat normaaleja. Myös tämän päivän Suomessa. Ilmeisesti vankien lapset ovat olleet vanhempiensa mukana leireillä.

Vaan mikä leiri 5 on alkuaan ollut? Kartan viewtopic.php?f=10&t=2468&start=15#p11944 perusteella leirin alueella on ollut kahdesta suunnasta yhtyvä pistoraide jonka ansiosta junat ovat voineet kääntyä ympäri. Tämän perusteella voisi olettaa sen olleen teollisuusaluetta (tai sotilasaluetta) jo ennen sotaa. Vai olisiko ollut Stalinin pakkotyöleiri?

Osaa siviileistä epäiltiin avunannosta partisaaneille tai muutoin oletettiin olevan "suomenvastaisia" ja tällaisilla leireillä on varmaankin ollut sotilasvartio. Sinälläänhän siviilien meno työmaalle ja sieltä pois ei ole vartioinnin arvoinen asia.

[Ciccio]

Itä-Karjalan sotilashallinnon ja Suomen Punaisen Ristin päällikkölääkärinä Äänislinnassa oli Aarne Valle, ( apulaisena lääkäri Sulo K. Elomaa ) jonka arkistot ja valokuva-arkisto ovat Punaisen Ristin keskusarkistossa.
Miksi niitä ei ole käytetty ja näytetty suomalaisessa tutkimuksessa ?
-----
Leireillä kuolleet 4279 ovat siis ei-suomensukuisia - 50 eri kansallisuutta ?
Heninen.net: mm. Karhumäki/ Sandarmoh 9500 ammuttua 1937-1938 ja
Petroskoi/ Krasnyi Bor ammutut 3776 ovat edustaneet 58 eri kansallisuutta.
Pietarin Levashovossa 1937-38 ammutuista 47000:sta osa oli Itä-Karjalasta.
Ei fyysisesti likvitoidut lisäksi.
-----
Leireillä on ollut n. 24000 ja siviilien kokonaisluku 85000, puolet alle 15-vuotiaita.
Suomensukuisten 61000 joukossakin on ollut kuolleisuutta, he eivät sisälly ilmeisestikään tuon tutkimuksen piiriin.
Kansallisille on säädetty oppivelvollisuuskin ja n. 10 000 on ollut kouluissa ja nimilistoja ei ole nyt ilmeisestikään laadittu eikä vertailtu.
Ovatko kaikki asekuntoiset itäkarjalaiset ovat olleet puna-armeijassa ja Suomen heimojoukko-osastoissa sotineista osa on luovutettu sodan jälkeen NL:ttoon ja osa paennut Ruotsiin.
-----
Kyse näyttäisi olevan laajemmasta kokonaisuudesta Itä-Karjalan osalta kuin ainoastaan suomalaisleireillä 1941-1944 kuolleista 4279:stä ?

Veikko Palvo

[Ciccio]

Venäjän Federaation 1998 lakimuutoksen mukaan henkilön on kyettävä oikeudessa todistamaan olleensa leirillä ja jos henkilöllä ei ole todisteita, vangin status otetaan pois.
Sergei Katanandovin tasavallassa asetettiin tämän aloitteesta työryhmä, jota johti
valtionduuman edustaja Valentina Pivnenko.
Työryhmä tutki 4 kk:tta Petroskoin ja Helsingin arkistoissa ja 31/1.2007 todettiin virallisesti Itä-Karjalan 51:llä miehitetyllä alueella asuneita ihmisiä pidettävän fasististen leirien vankeina.
Ja he saavat vangin statuksen ja siihen liittyvät etuudet.
Siis
aivan normaalia toimintaa.....mutta:
Työryhmään kuului asianajajia, kansanedustajia, virkamiehiä ja historioitsijoita.
Ja
nashidosentti J.Bäckman Pietarin Johan Beckman-instituutista oli yhtenä historioitsijana, mikä ei ole "normaalia" toimintaa.

Veikko Palvo

[skrjabin]

Sodan aikana leirillä n:o 5 on ollut kurinpito-osasto eli se on ollut "oikea" vankileiri joiden ympärillä piikkilanka-aidat ja aseistetut vartijat ovat normaaleja. Myös tämän päivän Suomessa. Ilmeisesti vankien lapset ovat olleet vanhempiensa mukana leireillä.

Jos ja kun Jyrkinen vilkaisee noita leirin kuolleisuuslukuja ja kuolleitten ikiä, voinee huomata että ollaan kaukana "normaalista" vankileiristä kun kuolleet ovat pääasiassa muutaman vuoden ikäisiä tai vanhuksia, ylivoimainen enemmistö syntynyt joko ennen vuotta 1900 tai jälkeen 1935, sotakuntoinen miesväestö loistaa leirin tilastoissa poissaolollaan. Tietysti jos suomalaiset pitivät jokaista venäläistä ikään ja sukupuoleen katsomatta potentiaalisena partisaanina niin sitten se on jo toinen asiaa...

[skrjabin]

Hieman jäi tuon tietokannan esittelysivustosta epäselväksi että mikä on ollut kuolleisuustietojen lähde, tunnutaan viittaavan neuvostoliittolaiseen aineistoon. Vankileirien käsikirjassa (244-245) päädytään samaan kuolleisuuteen ainakin leirin nro 5 osalta ja siinä lähteeksi ilmoitetaan vain suomalaista aineistoa ja sekin vdlta 1944:

http://www.narc.fi/Arkistolaitos/a/tied ... ja_web.pdf

Keskitys- / siirtoleiri nro 5, Äänislinna
Sijaintitiedot
Sijaintikunta: Äänislinna
Sijaintipaikka: Punainen kylä
Erityispiirre: leirillä kurinpito-osasto
Hallintoa koskevat tiedot
Leirin päällikkö: - 15.7.1944 luutnantti Paavo Elis Kallio
Leirin vääpeli: ylikersantti Yrjö Arvid Salmi:
Vankeja koskevat tiedot
Menehtyneet: yhteensä: 1250 menehtynyttä, joista
ammuttuja 2
1941: 2
1942: 1104 (ammuttuja 1)
1943: 133
1944: 10 (ammuttuja 1)
ei tietoa: 1
Lisäksi yhteensä 152 Äänislinnassa
menehtynyttä, joiden henkilökorttiin ei ole
merkitty kuolinleiriä.
Hautausmaa: Äänislinnan leirien kuolleet haudattiin Peskinimiseen
hautausmaahan, joka tunnettiin
leiriläisten keskuudessa nimellä ”keskitysleiri nro
8”.
245
Leirin arkisto
KA / Sörnäinen: Sotapäiväkirja 8297 (1.5.1944 – 15.7.1944)
246