Historiantulkintojen muutos sodanjälkeisessä ajassa

[Veikko Palvo]

Kuten tiedetään, suomalaiset menivät yöpakkasten aikana NL:n mielestä "liian pitkälle" ja erilaisin painostustoimenpitein (mm. kauppa ja myöhempi noottikriisi) NL sai Suomen palaamaan ruotuun, mistä sitten alkoi presidentti Kekkosen yksinvalta. Suuri osa tästä oli oama hölmöyttä. Vaihtoehtona oli, että SDP ei olisi tahallaan ärsyttänyt NL:oa valitsemalla johtoonsa Tannerin ja käynyt Kekkosta vastaan vain sisäpoliittisesti ja korostanut ettei ulkopoliiittinen linja muutu.

Eihän presidentti Kekkonen 1956 vielä yksinvaltias ollut, vastustajia oli omassakin puolueessa. Tannerkin sanoi Fagerholmille ja Virolaiselle näiden kootessa "yöpakkashallitusta": "Nythän muodostetaan Suomen, eikä Neuvostoliiton hallitusta !"
Ja Kekkonen kirjoitti päiväkirjaansa oltuaan pakotettu nimittämään yöpakkashallituksen: "Kyllä tämä on niin saatanan surkeaa. Kaikki työ, minkä olen sekä sisä- että ulkopoliittisesti tehnyt, näyttää valuvan hukkaan."

UKK näyttää suorastaan masentuneenkin kirjoittaessaan Maalaisliiton puheenjohtaja Sukselaiselle 1/9.1958 "Pyydän, että puolueen lehdet eivät enää kirjoita Paasikiven - Kekkosen linjasta. Paasikivihan oli ´vaiheajan poliitikko´ leskisläisten hovihistorioitsijaa lainatakseni," kirjoitti UKK.

Mutta 3/9 presidentti UKK tapasi KGB:n V.V.Zhenihovin, joka kertoi UKK:lle, että Neuvostoliiton suurlähettiläs Lebedev kutsutaan pois Helsingistä, eikä uutta lähettilästä nimitetä. Zhenihovin apulainen Viktor Vladimirov puuhaili Ahti Karjalaisen kanssa ja tuohon aikaanhan ei ollut vielä sitä "kotiryssäjärjestelmää" - paitsi Kekkosella.
Vallanhimoinen UKK idänsuhteineen näyttäisi saaneen aikaiseksi monia poliittisia käänteitä, jotka Lännessä katsottiin NL:n vaikutukseksi - suomettumiseksi ?
-----------
Presidentti Kekkonen puhui Parlamentarismin tilasta Suomessa 19/11.1961 sanoen mm. tarkastelevansa "o i k e i s t o r i n t a m a n presidenttiehdokkaan tekijän tuomari Tannerin" väitettä demokratiavajeesta...ja
https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10 ... sequence=1 matkusti Novosibirskiin Hrustsovia tapaamaan.

Veikko Palvo

[Veikko Palvo]

Pääministeri Kekkosen Kreml arvioi olevan "vallanhaluisen suhdannepoliitikon" ja
pääministeri Fagerholm ehkä luokiteltiin Moskovassa Hrustsovin puheilla 1958 käydessään "värittömäksi", vaikka F. tekikin eroa Tannerin linjasta. Mutta Moskovassa olisi "ilman vallankumouksia" ilmeisestikin hyväksytty, jos Fagerholm olisi 1956 voittanut pres.vaalit kahdella äänellä ?
Pres. UKK hoiti ulkopolitiikan yksin ilman hallitusta, ulkoministeriä, eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa ja käytti Moskovan korttia sisäpolitiikassakin valtansa vakiinnutettuaan, myöskin talouspolitiikassa ja idänkaupassa.
-------
YYA-ajan ulkopolitiikkaa on jaettu 1. poliittisiin, 2. sotilaallisiin, 3. taloudellisiin ja
4. kulttuurisuhteisiin. Uskonkappaleeksi nostettu yya-sopimus hallitsi 1. - 2.- kohtia ?
taloussuhteissa NL oli suositummuisuusasemassa, mutta valtaosa kaupasta käytiin Lännen kanssa. Kulttuurisuhteissa mm. SNS:n ponnisteluista huolimatta perinteinen Läntinen suuntaus jatkoi vahvistumistaan.
-------
Fagerholmin voittaessa pres.vaalit Suomi olisi Franz Josef Strauss´n luomana käsitteenä yhtä lailla suomettunut. ( Saksat itse olivat kahtiajaettuja ja miehitettyjä maita ) Viktor Vladimirov on nyttemmin sanonut: " UKK taisi vetää meitä nenästä."
Olisikohan niin ?

Veikko Palvo

[Seppo Jyrkinen]

UKK hoiti ulkopolitiikan yksin ilman hallitusta, ulkoministeriä, eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa...

Hieman hymyilyttää kun muistaa, että presidentti Rytiä on peräti moitittu samaisesta syystä. Muutoinkin analogiaa Rytin aikaan löytyy runsaasti. niin suurvallan kumartamisen kuin jälkikäteisen kunnianpalautuksenkin suhteen. Rytin kohdalla laineet vain nousivat korkeammalle.

Omana aikanaan Kekkosta arvosteltiin (nurkan takana) jyrkästikin liiasta mielistelystä, mutta tämän päivän historiantutkimus antaa jo paljon suoraselkäisemmän kuvan. Ensin oli vain tunnustettava, että olimme suomettuneita ja että se oli - sinä aikana - hyvä valinta mahdollistaessaan rauhanomaisen olemassaolon.

[Emma-Liisa]

UKK hoiti ulkopolitiikan yksin ilman hallitusta, ulkoministeriä, eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa...

Hieman hymyilyttää kun muistaa, että presidentti Rytiä on peräti moitittu samaisesta syystä.

Ryti ei kuitenkaan tehnyt mitään tärkeitä päätöksiä ilman Mannerheimia. Meinander pitääkin Suomi 1944 -kirjassa Mannerheimia vastuussa politiikasta vuodesta 1940 eteenpäin. [/quote]

Toisaalta Meinander sanoo myös, että Ryti käytti presidentin valtaoikeuksia laajemmin kuin kukaan muu presidentti (ml. Kekkonen) ja myös ylitti valtaoikeuksiensa perustuslailliset rajat. Tästä Meinander ei Rytiä kuitenkaan moiti, kun tulos oli Suomen kannalta hyvä (siis verrattuna Itä-Eurooppaan).

Huvittavaa kyllä, Meinander pitää Rytin puolustusta poliittisesti viisaana (Suomen kannalta ei olisi voitettu mitään jos Ryti olisi kertonut koko totuuden), vaikka juridisesti vääränä. Mutta länsimainen juridinen periaatehan on, että syytetyn ei tarvitse todistaa itseään vastaan ja Suomessa hän saa jopa valehdella (toisin kuin todistajat).

[Emma-Liisa]

Vesa Karosen ja Panu Rajalan uutuudessa Yrjö Jylhä, talvisodan runoilija (Otava 2009), on s. 325-8 kerrottu Jylhän muistomerkistä Tampereella. Mukana on myös koko sivun juttu Aamulehdestä 2.10.1964 otsikolla "Yrjö Jylhä - kokonaisen sukupolven kärsimysnäytelmän lyyrinen tulkitsija".

Muistomerkin paljastustilaisuudessa 1.10.1964 Veikko Sinisalo lausui Jylhän runot Jääkukkia (Risti lumessa) ja Hyvästi Kirvesmäki (Kiirastuli). Paljastuspuheen piti kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja, kunnallisneuvos Lauri Santamäki (kok.), joka "rohkeni kumisuttaa varsin reippasti patrioottisia tuntoja, vaikka noottikriisi oli vasta selvennyt ja Kekkonen lähtenyt toiselle kaudelle". Kiirastulen taustalla Santamäki totesi olevan "'tunne oikeuden loukkauksesta ja syyttömyydestä kyynisten valloittajadiktaattorien pelinappulaksi joutumisesta'. Siihen ei kansa voinut itsekunnoioitustaan menettämättä alistua. Yrjö Jylhä symboloi taistelua, jota ei käyty idän ja lännen välillä, vaan oikeuden puolesta vääryyttää vastaan."
Santamäen mukaan "Jylhä ei suinkaan ollut johtamassa talvisodan veteraaneja taisteluun Paasikiven linjan murtamiseksi, sillä 'kukaan tämän linjan vartiomiehistä ei tiedä paremmin kuin hän, miltä tuntui Mannerheimin linjan murtuminen'".
Samalla Santamäki, joka kuului aseveliakseliin, käytti tilaisuutta "sivaltaakseen presidentti Kekkosen historiatulkintaa, jonka tämä oli vastikään esittänyt tunnetussa Työväentalon puheessaan. Santamäen mielestä sodanaikainen ja sen jälkeinen politiikka eivät ollet vastakohtia, vaan edellinen oli edellytys jälkimmäiselle.
Pirkkalaiskirjailijoiden seppelettä oli laskemassa Väinö Linna.
Presidentti Kekkonen ei osallistunut tilaisuuteen, ei myöskään ministerit eivätkä korkeat virkamiehet. "Tampereen kaupunginjohtajat Erkki Napoleon Lindfors ja Pentti Halonen kantoivat tapauksesta poliittisen vastuun tyyneen hämäläiseen tyyliin."

Tätä lukiessa tuli mieleen, onko käsite "Paasikiven linja" tarkoituksellisesti tehty saman tyylisesti kuin Mannerheim-linja?

[Seppo Jyrkinen]

Huvittavaa kyllä, Meinander pitää Rytin puolustusta poliittisesti viisaana (Suomen kannalta ei olisi voitettu mitään jos Ryti olisi kertonut koko totuuden), vaikka juridisesti vääränä.

Tuon perusteella Ryti puolusti Suomea myös ollessaan syytettynä. Eli hän katsoi, että syyttäjänä oli Neuvostoliitto, eikä suomalainen oikeuslaitos. Suomettuneisuuden aikana virallinen Suomi ei tätä halunnut / voinut tunnustaa.

[Emma-Liisa]

Huvittavaa kyllä, Meinander pitää Rytin puolustusta poliittisesti viisaana (Suomen kannalta ei olisi voitettu mitään jos Ryti olisi kertonut koko totuuden), vaikka juridisesti vääränä.

Tuon perusteella Ryti puolusti Suomea myös ollessaan syytettynä. Eli hän katsoi, että syyttäjänä oli Neuvostoliitto, eikä suomalainen oikeuslaitos. Suomettuneisuuden aikana virallinen Suomi ei tätä halunnut / voinut tunnustaa.

Eikö yhtä hyvin ole syytä painottaa, että eräät suomalaiset vetoavat yhä vielä Rytin lausuntoihin sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä, vaikka ne ihan selvästi ovat virheellisiä (tai ainakin muistivirheitä) tai kiistävät että hän olisi ylittänyt valtuutensa.

Sotasyyllisyysoikeudenkäynti oli poliittinen välttämättömyys, mutta valitettavasti se lukkiutti asetelmat.

[Seppo Jyrkinen]

...Ryti puolusti Suomea myös ollessaan syytettynä

...ne ihan selvästi ovat virheellisiä (tai ainakin muistivirheitä) tai kiistävät että hän olisi ylittänyt valtuutensa.

Totta. Syytetty - kuten myös syyttäjä - esittävät omat näkemyksensä erityisen subjektiivisesti.

Toisaalta oikeudessa lausuttu ei automaattisesti muutu epätotuudeksi siksi, että se on lausujalle itselleen edullinen tai vastapuolelle epäedullinen.

Oikeudessa esitettyihin lausuntoihin on syytä suhtautu samalla kritiikillä kuin henkilökohtaisesti kirjoitettuihin muistelmiin.

[Veikko Palvo]

Huvittavaa kyllä, Meinander pitää Rytin puolustusta poliittisesti viisaana (Suomen kannalta ei olisi voitettu mitään jos Ryti olisi kertonut koko totuuden), vaikka juridisesti vääränä.

Tuon perusteella Ryti puolusti Suomea myös ollessaan syytettynä. Eli hän katsoi, että syyttäjänä oli Neuvostoliitto, eikä suomalainen oikeuslaitos. Suomettuneisuuden aikana virallinen Suomi ei tätä halunnut / voinut tunnustaa.

Tuona aikana "kaikki" lienevät tienneet kyseessä olevan näytösoikeudenkäynnin, englantilaisetkin tyytyivät lopuksi vain toteamaan: olemme saa mieltä neuvostoliittolaisten kanssa.
Rytiä syytettiin mm. Ribbentrop- sopimuksesta - siitä jälkimmäisestä ja puheenvuorossaan historialle Ryti sanoi joks. näin: "ei kai kukaan niin tyhmä olisi ollut, että enää tuohon aikaan olisi Saksaan sitoutunut, mutta täytyi varmistaa, ettei Saksan apu loppuisikaan."
Rytin henk.kohtaisesta sitoumuksesta oli neuvoteltu hallituksessa, haettu juridinen lausunto ja oikeudenkäynnin aikana presidenttinä ollut Mannerheimkin oli pitänyt Ribbentrop-sopimusta välttämättömänä.
Ja Ryti puhui vain omasta puolestaan ja historiaan jäi paljolti se, että hän teki sopimuksen yksin.
Näytösoikeudenkäynnissä sitä ei haluttu kiistää, eikä yya-aikanakaan ?

Veikko Palvo

[Seppo Jyrkinen]

Ryti sanoi joks. näin: "ei kai kukaan niin tyhmä olisi ollut, että enää tuohon aikaan olisi Saksaan sitoutunut, mutta täytyi varmistaa, ettei Saksan apu loppuisikaan."

Pitää paikkansa. Vaan jostain kumman syystä on paljon sellaisia, joiden mielestä kyseessä kuitenkin oli aito liittosuhde joka vieläpä dominoi Suomen sodanaikaista politiikkaa. Ymmärrän, että näin oli punaisen Neuvostoliiton ollessa voimissaan, mutta vielä tänäänkin!

[Emma-Liisa]

Ryti sanoi joks. näin: "ei kai kukaan niin tyhmä olisi ollut, että enää tuohon aikaan olisi Saksaan sitoutunut, mutta täytyi varmistaa, ettei Saksan apu loppuisikaan."

Pitää paikkansa. Vaan jostain kumman syystä on paljon sellaisia, joiden mielestä kyseessä kuitenkin oli aito liittosuhde joka vieläpä dominoi Suomen sodanaikaista politiikkaa.

Kyllä kyseessä oli Meinanderinkin mielestä aito liittosuhde. Suomi jopa oli Saksan tärkein liittolainen, koska vastasimme paljon tärkeämmästä lohkosta kuin Italia tai Unkari. Mutta Ribbentrop-sopimus tietysti solmittiin jo alun alkaen ketunhäntä kainalossa.

[Veikko Palvo]

Santamäen mukaan "Jylhä ei suinkaan ollut johtamassa talvisodan veteraaneja taisteluun Paasikiven linjan murtamiseksi, sillä 'kukaan tämän linjan vartiomiehistä ei tiedä paremmin kuin hän, miltä tuntui Mannerheimin linjan murtuminen'".

Tätä lukiessa tuli mieleen, onko käsite "Paasikiven linja" tarkoituksellisesti tehty saman tyylisesti kuin Mannerheim-linja?

Kustaa Vilkuna oli Talvisodan alusta Helsingin Sotasensuuriviraston päällikkö ja keväästä 1943 Valtion Tiedoituslaitoksen päällikkö. Vilkuna kenties loi Mannerheim-puolustuslinjan käsitteen ? ( NL "lujitti" linjaa Talvisodan jälkeen )

Olisikohan Kustaa Vilkunan UKK:n kampanjapäällikkönä ( 1950-luvun alussa ? ) luoma Paasikiven- Kekkosen -linja t y y l i l l i s e s t i ollut Mannerheim-linjan kaltainen. Kansantieteen professorina Vilkuna oli 1955 alkaen Suomen-NL:n tieteellis-teknisen komitean jäsenenä ja puheenjohtajana. Yhteyksiä venäläisiin oli sitä kautta, olisikohan Vilkuna omalta osaltaan "myynyt" Paasikiven linjan poliittisestikin ?
Ja Paasikivi-seurakin perustettiin yöpakkashallituksen aikana ilmeisestikin pitkälti Tamminiemessä UKK:n lähipiirissä ?

Maalaisliitto on tilannut UKK:n 1956 pres.vaalikampanjaan Mainos-Matti Oy:ltä filmin: Kansakunnan puolesta. Käsikirjoittaja ja ohjaaja Johannes Huumon kirjoitetaan joissain yhteyksissä olleen "Paasikiven- Kekkosen -linjan" keksijän.

Veikko Palvo

[Veikko Palvo]

"Valtion johto pyrki puolueettomuuteen 1930-luvulla, mutta merkittävät kansalaispiirit olivat täysin eri mieltä."
Kouvola 28/12.1961 pres. UKK sanoi: "Puolueettomuuspolitiikkamme oli hyvin hauraalla pohjalla, kuten myöhemmät tapahtumat osoittivat, syttyi Talvisota." .........."Meidän on ennakkoluulottomasti tutkittava 1930-lukua, sotien jälkeen on monesti tuntunut siltä, että meillä on pidetty suorastaan epäisanmaallisena tekona, jos joku on ryhtynyt selvittämään, mitä menneisyydessä t o d e l l a tapahtui." "Tälläinen haluttomuus on kuitenkin tavallaan ilmaus samasta suvaitsemattomuudesta ja yltiöpäisyydestä, mikä 1930-luvulla vallitsi," sanoi presidentti Urho Kekkonen.
-------------------------------UKK ´kylmäverisesti´ pohjusti puheitaan yya-poliittisesta suuntauksesta ulkopolitiikassa aiemmin 1930-luvulla harjoitetulla vääränlaisella puolueettomuuspolitiikalla. UKK näyttää suoraan sanoneen syynkin, "Neuvostoliitto ei sitä puolueettomuudeksi hyväksynyt." ( mikä ei ollut Suomen vika ! )

Mutta ´virheellinen 1930-luvun politiikka´- käsitettä käytettiin Kylmän sodan aikana usein sen hetkisiin poliittisiin tarpeisiin. Mitä 1930-luvun politiikasta voisi sanoa nyt ?

Veikko Palvo