Seppo Jyrkinen
Viestit: 416
Liittynyt: 06.12.08 16:10

Historiantulkintojen muutos sodanjälkeisessä ajassa

Emma-Liisa kirjoitti:Kysyn uudelleen: miksi on niin vaikea myöntää, että suomalaiset eivät olleet parempia kuin vastapuoli, jos eivät pahempiakaan?
Yksi asiaan voimakkaasti vaikuttava tekijä on suomettuminen Neuvostoliiton vallan alla. Tuolloin Suomi yksin oli syyllinen kaikkeen pahaan ja eri mieltä oleminen oli erittäin tuomittavaa kansalliskiihkoa. Torjuntavoitto-keskustelu oli alistetun vastareaktio.

Ja jos katsoo toisen maailmansodan historiaa kokonaisuutena, jossa A:sta seuraa B, niin kyllä voi sanoa, että suomalaiset olivat parempia. Meidän puolestamme kaikki sodat Suomen ja Neuvostoliiton välillä olisivat saaneet jäädä käymättä. Vaan naapuri oli eri mieltä.

Se, että sodassa tehdään väärin molemmin puolin, on faktaa ja koskee jokaista sotaa. On kuitenkin paikallaan yksilöidä niin asiat kuin tekijätkin. Kuka teki, mitä teki, miksi teki, miksei jättänyt tekemättä - ja mikä mekanismi sen tekemisen mahdollisti.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Tiedostava historiankirjoitus

Seppo Jyrkinen kirjoitti: Yksi asiaan voimakkaasti vaikuttava tekijä on suomettuminen Neuvostoliiton vallan alla. Tuolloin Suomi yksin oli syyllinen kaikkeen pahaan ja eri mieltä oleminen oli erittäin tuomittavaa kansalliskiihkoa.
Tämä on kyllä sangen huomattavaa liioittelua. Jos näin ei olisi ollut, ei olisi ollut sankarihautoja joka pitäjässä, Mannerheumin ratsastajapatsasta, ylioppilaiden soihtukulkuetta itsenäisyyspäivänä, Tuntematon sotilas -elokuvaa ja -näytelmää Pyynikillä, jokasyksyistä sotakirjojen tulvaa...

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Itä-Karjala Suomen miehityksen aikana

Antti Laine kertoo, että tutkimustyötä vaikeutettiin monin tavoin hänen valmistellessaan väitöskirjaansa Suur-Suomen kahdet kasvot. Itä-Karjalan siviiliväestön asema suomalaisessa miehtyshallinnossa 1941 - 1944. Eikä kaikki jäänyt siihenkään:
Muutama kuukausi väitöstilaisuuden jälkeen tuli [Joensuun] yliopiston hallintojohtajalle kirje, jonka laatijana oli Kerho 22:n jäseniä, entisiä AKS:läisiä, jotka olivat lukeneet väitöskirjani pilkku pilkulta ja moittivat, että tuollaista tieteellisesti kelvotonta roskaa - lukijoissa oli tietenkin myös professoreita - on saatettu laskea tarkastuksessa läpi.
(Miten meistä tuli historian tohtoreita. Toim. Päiviö Tommila. SKS 1998.)

Tällaista olisi siis tehdä tutkimusta Itä-Karjalan suomalaismiehityksestä aikana, jolloin suomettumisen ies ja kansallinen itsesyyttely olivat painamassa suoraselkäistä suomalaista historiantutkimusta polvilleen.

Vetehinen
Viestit: 2704
Liittynyt: 18.06.07 23:35

Re: Tiedostava historiankirjoitus

Emma-Liisa kirjoitti:
Seppo Jyrkinen kirjoitti: Yksi asiaan voimakkaasti vaikuttava tekijä on suomettuminen Neuvostoliiton vallan alla. Tuolloin Suomi yksin oli syyllinen kaikkeen pahaan ja eri mieltä oleminen oli erittäin tuomittavaa kansalliskiihkoa.
Tämä on kyllä sangen huomattavaa liioittelua. Jos näin ei olisi ollut, ei olisi ollut sankarihautoja joka pitäjässä, Mannerheumin ratsastajapatsasta, ylioppilaiden soihtukulkuetta itsenäisyyspäivänä, Tuntematon sotilas -elokuvaa ja -näytelmää Pyynikillä, jokasyksyistä sotakirjojen tulvaa...
Esimerkkisi ovat huonoja. Et ilmeisesti ole elänyt sitä aikaa. Muistan itse monia Iltasanomien listaamia suomettumisen esimerkkejä:
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotim ... id=1565977

Suomettumisen ilmapiiri oli sellainen, että Suomi oli syypää ja sillä siisti. Sen sai kieltää, mutta ura saattoi tyssätä. Historian oppikirjassa talvisotakin "vain syttyi".

Suomessa ei sentään lopetettu itsenäisyyspäivän viettoa, vaikka muistaakseni Kalevi Sorsa esitti sen siirtämistä lokakuun vallankumouksen kanssa samalle päivälle.

Sankarihautojakaan ei sentään tuhottu. Olisi se ollutkin aika teko ihmisten isien ja isoisien haudat tuhoamalla vääristää historia.

Eivät suomalaiset olleet suomettuneita vaan rähmällään olo koski lähinnä poliittista eliittiä, kulttuuria ja talouselämästä niitä, jotka hyötyivät Neuvostoliiton kanssa käydystä kaupasta. Rähmällään olo markkinoitiin kansalle sillä, että se on ainoa vaihtoehto ja Kekkonen oli YYA-sopimuksen takuumies.

Klaus Lindgren
Viestit: 1178
Liittynyt: 30.11.05 12:31

Re: Tiedostava historiankirjoitus

Seppo Jyrkinen kirjoitti:Yksi asiaan voimakkaasti vaikuttava tekijä on suomettuminen Neuvostoliiton vallan alla. Tuolloin Suomi yksin oli syyllinen kaikkeen pahaan ja eri mieltä oleminen oli erittäin tuomittavaa kansalliskiihkoa. Torjuntavoitto-keskustelu oli alistetun vastareaktio.
Tarkemmin katsoen kylmän sodan aikana tuotettiin ensin ns. ajopuuteoria, jonka mukaan Suomi oli vain ajautunut koskessa, muiden riepoteltavana, syyllistymättä niin ollen yhtään mihinkään. Tämä olikin varsin vallisteva näkemys 1970-luvulle asti, jolloin luotiin uusi "virallinen" tulkinta, ns. koskiveneteoria, jonka mukaan taas maan viisas ja erinomainen valtiojohto luotsasi valtiovenettä kosken kuohuissa ja päätyi mahdollisimman hyvään, tai ainakin vähiten huonoon, lopputulokseen. Kaiken syyn ottamista omille niskoille esiintyi toki sitäkin, etenkin 1970-luvulla, mutta asialla taisi olla varsin pieni radikaalien joukko. Torjuntavoittoteoriat nousivat esiin ryhdikkäästi ja rohkeasti Neuvostoliiton romahdettua.

skrjabin
Viestit: 778
Liittynyt: 28.09.07 21:54

Re: Itä-Karjala Suomen miehityksen aikana

Klaus Lindgren kirjoitti: Tarkemmin katsoen kylmän sodan aikana tuotettiin ensin ns. ajopuuteoria, jonka mukaan Suomi oli vain ajautunut koskessa, muiden riepoteltavana, syyllistymättä niin ollen yhtään mihinkään. Tämä olikin varsin vallisteva näkemys 1970-luvulle asti, jolloin luotiin uusi "virallinen" tulkinta, ns. koskiveneteoria, jonka mukaan taas maan viisas ja erinomainen valtiojohto luotsasi valtiovenettä kosken kuohuissa ja päätyi mahdollisimman hyvään, tai ainakin vähiten huonoon, lopputulokseen. Kaiken syyn ottamista omille niskoille esiintyi toki sitäkin, etenkin 1970-luvulla, mutta asialla taisi olla varsin pieni radikaalien joukko. Torjuntavoittoteoriat nousivat esiin ryhdikkäästi ja rohkeasti Neuvostoliiton romahdettua.
Tästä voi hyvin vetää paralleeleja esimerkiksi niiden historiatulkintojen kanssa joita läntisessä Saksassa esitettiin vuosien mittaan. 1950-luvun "virallinen" näkemys oli että tavalliset saksalaiset olivat myös natsivallan uhreja, ja päähuomio ylipäätään keskittyi oman kansan kärsimyksiin, karkotuksen, sotavankeuden ja pommitusten seurauksena. Vasta 1960-luvulla alettiin suuremmassa mitassa tehdä tiliä natsivallan teoista muita kohtaan ja "tavallisten" saksalaisten osuudesta siinä. 1990-luvulle tultaessa karkotukset, pommitussota, sotavankien kohtalot nousivat uudelleen tapetille.

Sama ilmiö lienee havaittavissa kaikissa sotaakäyvissä valtioissa joissa keskustelu on edes jossain määrin ollut avointa: ensin huomio kiinnittyy omiin kärsimyksiin ja/tai omiin sankaritekoihin, sodan mustempi puoli ja oma syyllisyys nousee esille vasta uusien sukupolvien myötä. Hieman kärjistäen voisi sanoa että 1990-uvulle tultaessa, kylmän sodan päätyttyä, 1960-luvun sukupolvien esiinnostamat syyllisyysteemat jälleen on joko relativisoitu tai lakaistu maton alle, ja on luotu eräänlainen myytti siitä että tietyistä asioista (omista kärsimyksistä eritoten) ei ole saanut keskustella sodan jälkeen lainkaan. Saksassakin tämän tästä unohtuu että karkotuskertomukset hallitsivat sikäläisiä kirjallisuuden myyntitilastoja aina 1960-luvulle asti.

Sinällään melkoisen ymmärrettävä kehityskulku, omat kokemukset ja kärsimykset tai sankarteot ovat kansakunnalle tärkeitä kansallisen identiteetin muokkauksessa. Saksa on tietysti sikäli poikkeuksellinen maa että se on paljolti pakotettu muistamaan myös omat uhrinsa, ja harvassapa maassa valtiovalta pystyttää muistomerkkejä omille uhreilleen siinä mitassa kuin Saksassa on tehty.

Sitten on tietysti niitä maita joissa omaa syyllisyyttä ei ole oikein koskaan käsitelty, tai on mutta huomattavalla viiveellä. Esimerkkinä näistä Itävalta ja Neuvostoliitto, joista ensinmainittu pukeutuu paljolti yhä uhrin kaapuun, jälkimmäinen sankarin.

Syyllisyystematiikka on paljolti tietysti poliittisten suhdanteiden ohjaamaa, mutta osin myös sukupolvikysymys.

JariL
Viestit: 435
Liittynyt: 13.02.09 14:40

Re: Itä-Karjala Suomen miehityksen aikana

Torjuntavoittoteoriat nousivat esiin ryhdikkäästi ja rohkeasti Neuvostoliiton romahdettua.
Torjuntavoitosta kirjoitti kai ensimmäisenä Lennart Ösch ja se tapahtui jo 1950-luvulla. Valtionjohto alkoi puhua torjuntavoitosta vasta Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Suomessa poliittinen liturgia oli kylmän sodan vuosina tavallisen tallaajan kannalta nimenomaan liturgiaa. Asenteet tulivat lähinnä kotipiiristä eikä niihin propaganda loppujen lopuksi kyennyt paljon vaikuttamaan.

Seppo Jyrkinen
Viestit: 416
Liittynyt: 06.12.08 16:10

Re: Tiedostava historiankirjoitus

Klaus Lindgren kirjoitti:Tarkemmin katsoen kylmän sodan aikana tuotettiin ensin ns. ajopuuteoria...
JariL kirjoitti:Torjuntavoitosta kirjoitti kai ensimmäisenä Lennart Ösch ja se tapahtui jo 1950-luvulla.
Tuon ajopuuteorian taisi lanseerata entinen Saksan Suomen suurlähettiläs Blücher ja punaisen Neuvostoliiton varjossa eläneessä maassa osa kansaa tarttui siihen kuin hukkuva pelastusrenkaaseen. Tosin tuona aikana siihen tarttuminen oli poliittisesti epäviisasta. Poliittinen eliitti, iso osa yliopistomaailmaa ja tiedotusvälineitä sen sijaan toisti liturgiaa siitä, kuinka Suomi olisi viisaammalla politiikalla voinut välttää talvisodan. Puolustus muuttui välillä ajopuusta koskiveneeksi mutta syytös oli yhäti sama. Vasta Neuvostoliiton romahdus vapautti ilmapiirin ja torjuntavoitto teeman kukoistus tuli vastareaktiona.

Tämän päivän keskusteluun suomettuneisuuden aika on varmasti jättänyt oman jälkensä joskin etäisyys antaa mahdollisuuksia rauhallisempaan asioiden tarkasteluun. Tosin tilalle on tullut tavoitehakuisuus enkä osaa sanoa, kumpi olisi pahempi: idän pelko vaiko julkisuuden himo.

(ja ylläpito voisi taas napsasta tästä oman ketjunsa)

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Tiedostava historiankirjoitus

Vetehinen kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:
Seppo Jyrkinen kirjoitti: Yksi asiaan voimakkaasti vaikuttava tekijä on suomettuminen Neuvostoliiton vallan alla. Tuolloin Suomi yksin oli syyllinen kaikkeen pahaan ja eri mieltä oleminen oli erittäin tuomittavaa kansalliskiihkoa.
Tämä on kyllä sangen huomattavaa liioittelua. Jos näin ei olisi ollut, ei olisi ollut sankarihautoja joka pitäjässä, Mannerheumin ratsastajapatsasta, ylioppilaiden soihtukulkuetta itsenäisyyspäivänä, Tuntematon sotilas -elokuvaa ja -näytelmää Pyynikillä, jokasyksyistä sotakirjojen tulvaa...
Esimerkkisi ovat huonoja.
Minusta ne ovat oleellisia. (Lisäys: lainasin osan Matti Klingeltä.)
Vetehinen kirjoitti: Et ilmeisesti ole elänyt sitä aikaa.
Olen ja muistan hyvin.
Vetehinen kirjoitti: Muistan itse monia Iltasanomien listaamia suomettumisen esimerkkejä:
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotim ... id=1565977
Useimmat Iltiksen esimerkeistä ovat triviaaleja. Vastaavia löytyisi joka maasta.
Vetehinen kirjoitti: Suomettumisen ilmapiiri oli sellainen, että Suomi oli syypää ja sillä siisti. Sen sai kieltää, mutta ura saattoi tyssätä.
Voi voi. Jutikkala pääsi akateemikoksi, vaikka vei itsenäisyyden ajan peruskurssilaiset katsomaan elokuvaa "Näin taisteli sinun isäsi".
Vetehinen kirjoitti: Suomessa ei sentään lopetettu itsenäisyyspäivän viettoa, vaikka muistaakseni Kalevi Sorsa esitti sen siirtämistä lokakuun vallankumouksen kanssa samalle päivälle.
On samanlainen urbaanilegenda kuin Halosen "vappupuhe".

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Historiantulkintojen muutos sodanjälkeisessä ajassa

Seppo Jyrkinen kirjoitti:iso osa yliopistomaailmaa - - toisti liturgiaa siitä, kuinka Suomi olisi viisaammalla politiikalla voinut välttää talvisodan.
Vetehinen kirjoitti:Suomettumisen ilmapiiri oli sellainen, että Suomi oli syypää ja sillä siisti. Sen sai kieltää, mutta ura saattoi tyssätä.
Tällaiset väitteet saattavat perustua vain syvään tietämättömyyteen. Omaan muistiini piirtyneen jälkikuvan mukaan 1970-luvulla yliopiston historianprofessorit ja dosentit olivat järkiään arkkikonservatiiveja, useimmat vielä kovan linjan oikeistolaisia. Joku Juhani Suomi saattoi väitöskirjassaan korkeintaan varovasti ehdottaa, että Suomellakin saattoi olla osuutensa naapuruussuhteiden karilleajoon NL:n kanssa. Kun sitten joku Paavo Kähkölä et al. julkaisivat historiaa sivuavan pamfletin Suomi K-linjalla, jossa Mannerheimia ei kaikkien mielestä kohdeltu asiaankuuluvalla kunnioituksella, oikeisto nosti asiasta valtaisan rähäkän.

Mutta koska omat muistikuvani ovat näin rajallisia, olisi kiintoisaa, jos alussa siteerattujen väitteiden esittäjät esittelisivät laajemminkin ja kernaasti yksilöiden 1970-luvun "suomettunutta" historiantutkimusta.

Ciccio
Viestit: 918
Liittynyt: 13.12.06 23:36
Paikkakunta: Ruotsinpyhtää

Re: Historiantulkintojen muutos sodanjälkeisessä ajassa

nylander kirjoitti: Mutta koska omat muistikuvani ovat näin rajallisia, olisi kiintoisaa, jos alussa siteerattujen väitteiden esittäjät esittelisivät laajemminkin ja kernaasti yksilöiden 1970-luvun "suomettunutta" historiantutkimusta.
=========================================================================
Pres. UKK:n puhe YYA-sopimuksen 25-v. juhlassa 4/4.1973
https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10 ... sequence=1
on varsin yksilöity ohjeistus uudelle enakkoluulottomalle historiankirjoitukselle:
UKK926678
UKK aloittaa historian uudelleen kirjoittamisen ja YYA-esihistorian v.sta 1937 ja
sanoo NL:n politiikan olleen defensiivistä ja Holsti, Erkko, Cajander, Tanner eivät halunneet neuvotella UKK:n mukaan.
(J.K.Paasikivi lähti ensimmäiselle neuvottelumatkalle Moskovaan 9/10.1939 ja
kolmannelta palattuaan kuulemma tiuskaisi: "tämä on Erkon sota ! " )
( Stalin lienee koonnut Terijoen hallitusta jo lokakuussa 1939 ? )
-----
"Olen esittänyt näkökohtia, ( sanoo UKK ) jotka saattavat, kun asioita käydään ennakkoluulottomasti, laajempia historiallisia yhteyksiä silmälläpitäen tutkimaan, muodostaa uuden pohjan uudelle näkemykselle eräästä lähihistoriamme ratkaisevimmasta vaiheesta."
"O i k e a synteesi menneisyydestä (sanoo UKK ) ei ole kuitenkaan vain h i s t o r i a n
kirjoittamista varten....voi tehdä päätelmiä tulevaisuudestakin."
"Se on oikeaa ""suomettumista"", sanoo UKK, me olimme ensimmäiset."
"Monet Lännen valtiot ovat nyt tehneet samanlaisia ( yya ) sopimuksia," sanoo UKK.

Veikko Palvo

Vetehinen
Viestit: 2704
Liittynyt: 18.06.07 23:35

Re: Tiedostava historiankirjoitus

Emma-Liisa kirjoitti:
Vetehinen kirjoitti: Suomettumisen ilmapiiri oli sellainen, että Suomi oli syypää ja sillä siisti. Sen sai kieltää, mutta ura saattoi tyssätä.
Voi voi. Jutikkala pääsi akateemikoksi, vaikka vei itsenäisyyden ajan peruskurssilaiset katsomaan elokuvaa "Näin taisteli sinun isäsi".
Ilmeisesti peruskurssilaiset olivat tässä tarkoitettuja luvallisia tahoja:

Varsinainen sotien historia oli v. 1960 ensi-iltansa saanut "Taistelujen tie", jota myös käytiin runsaasti katsomassa. Tästä elokuvasta valmistettiin myös lyhyempi versio "Näin taisteli sinun isäsi" (1961), jonka esittämisen sensuuri salli vain "maanpuolustuksen tehostamista palvelevien järjestöjen ja laitosten omissa tilaisuuksissa".

http://igs.kirjastot.fi/iGS/kysymykset/ ... veteraanit

-

skrjabin
Viestit: 778
Liittynyt: 28.09.07 21:54

Re: Historiantulkintojen muutos sodanjälkeisessä ajassa

Ciccio kirjoitti: Pres. UKK:n puhe YYA-sopimuksen 25-v. juhlassa 4/4.1973
Juhlapuhe jossa tarvitsi olla normaaliakin enemmän kieli keskellä suuta. Kekkonen joutui selittelemään puhettaan lähinnä oikean laidan tulkitsijoille. Sinällään on minusta mielenkiintoista että Kekkonen vältteli presidenttikaudellaan ottamasta mitään selkeää kantaa Talvisodan syihin tai syyllisiin (tai näin olen käsittänyt, saa toki korjata jos olen väärin tulkinnut), mutta kuitenkin koko vallassaoloaikansa salli julkaistavan vanhempia kirjoituksiaan sodan ajalta jossa asia tehdään hyvin selväksi. Esimerkiksi allaolevan kaltaista hän ei olisi voinut mitenkään vuonna 1980 esittää, mutta salli kuitenkin Pekka Peitsen nimellä esityn tekstin julkaisemisen:

"Me tiedämme nyt, että Suomi ei onnistunut puolueettomuuspuolitukassaan. Maailmanpoliittisen tilanteen kiristyminen ja maailmansodan puhkeaminen johtivat asiat siihen, että Neuvostoliitto syksyllä 1939 vaati Suomelta alueellisia turvallisuustakeita, vaati Suomen luovuttamaan sille maanpuolustuksellisesti elintärkeitä alueita, joihin vaatimuksiin Suomi ei voinut suostua. Neuvostoliitto aloitti Suomea vastaan sodan, joka päättyi Moskovan rauhaan. Siinä Suomi menetti syksyllä 1939 vaadittuja alueita huomattavasti laajemmat maa-alueet."

Vetehinen
Viestit: 2704
Liittynyt: 18.06.07 23:35

Re: Historiantulkintojen muutos sodanjälkeisessä ajassa

nylander kirjoitti:Mutta koska omat muistikuvani ovat näin rajallisia, olisi kiintoisaa, jos alussa siteerattujen väitteiden esittäjät esittelisivät laajemminkin ja kernaasti yksilöiden 1970-luvun "suomettunutta" historiantutkimusta.
Opiskelin Teknillisessä korkeakoulussa 70-luvun loppupuolella ja vapaa-aika kului monessa, mutta niihin ei kuulunut sodan ajan historia. Kun kysyt historian tutkimuksesta, niin olen kykenemätön omakohtaisiin havaintoihin tuolta ajalta. Kirjoitukseni suomettumiseen perustuu muistikuviin lehtikirjoituksista.

On haettava muistitukea netistä.

Jokisipilä kirjoittaa blogissaan mm että 1960- ja 1970-lukujen historian oppikirjassa talvisota vain "puhkesi", puna-armeija vapautti Baltian maat, Tsekkoslovakian kriisi ratkaistiin rauhanomaisesti. Muistan miten Lieko Tsahovalova (?) raportoi Prahasta ja Neuvostoliiton tankeista. Taisin itsekin lukea Historia ja me oppikirjaa lukiossa.

Jokisipilä: Koulun oppikirjat olivat käyneet läpi tarkan virallisen syynin sen varmistamiseksi, että ne olivat voimassaolevien pedagogisten, kulttuuristen ja poliittisten arvojen mukaisia. Näin voi katsoa, että edellämainitut käsitykset edustavat 1970-luvun Suomen virallista historiantulkintaa.

Ehkä nykyään ei ole termiä "virallinen historiantulkinta", mutta suomettumisen aikaan oli.

Historian Opiskelijain Liiton julkilausuma vuodelta 1973:
YYA-sopimuksen 25-vuotisjuhlavuonna on painokkaasti vaadittava, että yliopisto- ja korkeakoululaitos ottaa paikkansa Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyden lujittamisessa ja edelleen kehittämisessä. Historia-aineiden kohdalla ensimmäinen askel tällä tiellä on neuvostovastaisten oppikirjojen korvaaminen sellaisilla, jotka tarjoavat oikeaa tietoa Neuvostoliitosta...

Virallinen liturgia oli samanlaista. Kansalla oli tietenkin toisenlainen näkemys asioiden oikeasta tilasta. Matkat kommunistimaihin olivat hämmentäviä kokemuksia virallisen valehtelun jälkeen.

Vetehinen
Viestit: 2704
Liittynyt: 18.06.07 23:35

Re: Historiantulkintojen muutos sodanjälkeisessä ajassa

skrjabin kirjoitti:Esimerkiksi allaolevan kaltaista hän ei olisi voinut mitenkään vuonna 1980 esittää, mutta salli kuitenkin Pekka Peitsen nimellä esityn tekstin julkaisemisen:

"Me tiedämme nyt, että Suomi ei onnistunut puolueettomuuspuolitukassaan. Maailmanpoliittisen tilanteen kiristyminen ja maailmansodan puhkeaminen johtivat asiat siihen, että Neuvostoliitto syksyllä 1939 vaati Suomelta alueellisia turvallisuustakeita, vaati Suomen luovuttamaan sille maanpuolustuksellisesti elintärkeitä alueita, joihin vaatimuksiin Suomi ei voinut suostua. Neuvostoliitto aloitti Suomea vastaan sodan, joka päättyi Moskovan rauhaan. Siinä Suomi menetti syksyllä 1939 vaadittuja alueita huomattavasti laajemmat maa-alueet."
Niin tutun kuuloista suomettumisliturgiaa. Pekka Peitsi maalailee Neuvostoliiton ajopuuksi, joka olosuhteiden pakosta joutuu vaatimaan Suomelta alueluovutuksia, joiden koko kasvoi, koska pantiin hanttiin. Ei sano suoraan, että Suomi oli syyllinen, mutta vihjaa, että olisi pitänyt suostua ensimmäisiin alueluovutusvaatimuksiin, koska sodassa menetettiin enemmän. Ollaan siis itse syyllisiä siihen, että alueita menetettiin. Olisi pitänyt taipua heti.

Nykyään jo tajutaan, etteivät ensimmäiset aluevaatimukset olisi riittäneet, vaan Suomen kohtalo olisi ollut Baltian maiden kohtalo.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”