Albert Ravila kirjoitti:Jos lähdetään Murtosen tavoin siitä, että 20.6.1944 annettu käsky laajensi aseenkäyttöoikeutta välittömien rintamatapahtumien ulkopuolelle, niin tämä merkitsee mahdollisten ampumistapausten sijoittumista rauhallisimpiin, vähemmän kaaottsiin olosuhteisiin. Näissä tilanteissa voisi kuvitella olevan paremmat mahdollisuudet silminnäkijähavaintojen tekemiseen. Voisi ajatella, että ampumisille löytyisi useampia todistajia, ja että havainnot olisivat yhdenmukaisia. Tällaisia todistuksia tai kertomuksia ei kuitenkaan tietääkseni ole ilmaantunut. Ei pian sodan jälkeen, eikä myöhemminkään.
Näkyy menevän Suomen armeijan toimien arvioinniksi. Jospa minäkin jotakin lisään.
Lähtemättä sen enempää enää analysoimaan Heinrichsin käskyä, totean, että hän itse 9.8. 44 allekirjoittamassaan PM:n asiakirjassa luonnehti tekemistään sanalla "tiedotti". Siis hän ei ainakaan jälkikäteen itse pitänyt sitä sellaisena "teloituskäskynä", joksi Ylikangas sen täysin virheellisesti tulkitsi.
Olen tutustunut suuren määrään erilaisia kertomuksia, joiden uskotaan todistavan esimiesten aseenkäytöistä. Vain yhdessä tapauksessa pidän kuvausta uskottavana, koska kertomuksessa mainitaan aika, paikka ja henkilöt. Pidän silti mahdollisena muutaman tapauksen jäämisestä ilmoittamatta.Huomattakoon siis vielä kerran, että kyse on laillisesta aseenkäytöstä. Onko laillisuuden edellytykset täyttyneet tarkasti, on sitten toinen asia.
Mitä tulee teloitustuomioiden ajoittumiseen, niin korostan edelleen aikatekijää.Kuolemantuomion välittömään toimeenpanoon tarvitiin kaksi karkuruutta ja raskauttavia seikkoja. Laki astui voimaan 5.7., niin on aivan selvä, että tuomiot toimeenpantiin pääasiassa vasta heinäkuun puolivälin jälkeen. Kaksi karkaamista pidätyksineen, kuulusteluineen, yhtymään palauttamisineen ja oikeusistuntoineen veivät aikansa.
Suosittelen kiinnostuneille Niemisen sivustoilla löytyvän Kannaksen joukkojen komentajan esikunnan kirjelmän 9.7. 44 lukemista. Sen mukaan tarkoituksella karanneiden suhteellinen osuus eksyneisiin nähden kasvoi selvästi 23.6. alkaen, vaikka siis karkuruus absoluuttisesti pieneni. Tämä selittää osaltaan kuolemantuomioihin turvautumista, sillä vaikka karkuruus aleni jyrkästi 25.6. alkaen niin vielä kuun lopussa pidätettiin noin 600 miestä vuorokaudessa. Totean vielä, että teloituksiin ei kirjelmässä mitenkään edes viitata. Näyttää siis siltä, että ainakaan Kannaksella vastuussa olevassa johtoportaassa ne eivät olleet mitenkään painava asia. Karkureiden käsittelyä kyllä muuten painotetaan.
Ja vielä lopuksi. Jos jostain asiasta ei hartaimmista yrityksistä ja toiveista huolimatta löydy mitään todisteita, niin minun ymmärrykseni mukaan kyse ei ole siitä, että tapahtumat on taitavasti salattu, kielletty, unohdettu tms, vaan väitettyjä tapahtumia ei ainakaan kuvitellussa laajuudessa ole ollutkaan. Tämä on tietysti liian yksinkertaista niille, jotka haluavat Ylikangasta uskoa.