Venäjän puolustusministeriö: Venäjä on aina Venäjä

[MM]

11.12. 2009 Hesarin verkkosivuilla artikkelissa Venäläissyytös: Suomi unohtanut jatkosodan opetukset (Leo Pugin, HS 11.12. 2009) mainitaan venäläisestä artikkelista, jossa väitetään suomalaisten unohtaneen jatkosodan opetuksen.

"Kuitenkin nykyään monet suomalaiset poliitikot (eivätkä vain suomalaiset, eivätkä vain poliitikot) katsovat paremmaksi unohtaa menneen sodan opetukset. He ajattelevat, että nyky-Venäjä ei ole Neuvostoliitto. Tämä on varsin vaarallinen harhaluulo. Venäjä on aina Venäjä, millä nimellä sitä sitten kutsutaankin",

"Kirjoituksen mukaan Suomi kohteli epäinhimillisesti neuvostoliittolaisia sotavankeja ja valloitettujen alueiden venäläisväestön kohtelu oli rasistista."

Olisikohan tuo alkuperäinen teksti jossain saatavissa suomeksi? Ukkini osasi venäjäää käytyään venäläistyttämiskoulua, mutta pahus kun kielitaito ei periydy.

Paavo Talvelan päiväkirjojen 1. osassa oli vähän tähän liittyvä kohta, jossa saksalaiskenraalit jo heinäkuun alkupuolella 1941 kiittelivät, että Suomi oli tehnyt sovitun osansa, kun oli suorittanut liikekannallepanon ja sitonut siten 20 neuvostodivisoonaa. Tästä eteenpäin sota olisi Suomen omien tavoitteiden täyttämistä.

* http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Ven ... 5251391148

* Linkki Venäjän puolustusministeriön sivulla ilmestyneeseen artikkeliin:
http://www.mil.ru/940/65186/66882/index.shtml

[Veikko Palvo]

Olisikohan tuo alkuperäinen teksti jossain saatavissa suomeksi? Ukkini osasi venäjäää käytyään venäläistyttämiskoulua, mutta pahus kun kielitaito ei periydy.

Ei ole minullekaan venäläistämiskoulun kielitaito peritynyt, mutta onhan tuo Venäjän puolusministeriön v i r a l l i n e n verkkosivu englanniksikin: http://www.mil.ru/eng/ Ja taaskin suomalainen Venäjä-asiantuntija kommentoi tällaisia kirjoituksia Venäjällä esiintyvän ja etteivät ne edusta Venäjän virallista kantaa virallisillakaan sivuilla.
IS 19/8.2008 klo 06:20: "Venäjä ja sen edeltäjä Neuvostoliitto eivät ole milloinkaan aloittaneet sotatoimia muita maita vastaan, väitti Venäjän presidentti Dmitri Medvedev Kurskissa, olemme aina olleet rauhaa rakastavia." http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkom ... lk_hs_ul_2 Medvedev unohti Stalinin- Hitlerin sopimuksen, Mainilan laukaukset ja puna-armeijan hyökkäyksen Suomeen 30/11-1939, NL:n hyökkäyksen Afganistaniin 1979 ja uuden sukupolven mannertenvälisen Bulava-monikärkiydinohjuksen viimeisin koekin oli juuri äskettäin Suomen lähialueella. Venäjälläkin alettiin tunnustaa historialliset faktat glanostin ja perestroikan kauden lopulla, sanoo Oulun sotahistorian dosentti Pasi Tuunainen. Mutta Venäjällä on sittemmin palattu monissa suhteissa vanhoihin neuvostoaikaisiin käytäntöihin ja historiankäsityksiin. Kadonneeseen suurvalta-asemaan kuului YYA-Suomikin.
Mutta uhkauksen tavoite Helsingin sanomissa julkaistuna näyttäisi olevan: "Monet suomalaiset poliitikot ovat unohtaneet, evätkä vain poliitikot ?
Ja tuo uhkaus tämänpäivän suomalaisille on Venäjän puolustusministeriön *virallinen*, voisiko jonkin muun maan ministeriö uhkailla epävirallisesti ?

Divide et Impera Molotovin ehdotuksista alkaen viewtopic.php?f=9&t=2445 ?

Veikko Palvo

[Emma-Liisa]

11.12. 2009 Hesarin verkkosivuilla artikkelissa Venäläissyytös: Suomi unohtanut jatkosodan opetukset (Leo Pugin, HS 11.12. 2009) mainitaan venäläisestä artikkelista, jossa väitetään suomalaisten unohtaneen jatkosodan opetuksen.

"Kuitenkin nykyään monet suomalaiset poliitikot (eivätkä vain suomalaiset, eivätkä vain poliitikot) katsovat paremmaksi unohtaa menneen sodan opetukset. He ajattelevat, että nyky-Venäjä ei ole Neuvostoliitto. Tämä on varsin vaarallinen harhaluulo. Venäjä on aina Venäjä, millä nimellä sitä sitten kutsutaankin",

Voihan tuon tulkita ihan yleisesti: Pietarin kaupungin perustamisesta asti Venäjä on halunnut suojata kaupungin.

Valitettavasti tuosta tulee myös mieleen NL:n sekaantuminen Suomen sisäisiin asioihin, jota Gorba pyysi anteeksi ja jonka hän lupasi loppuvan.

"Kirjoituksen mukaan Suomi kohteli epäinhimillisesti neuvostoliittolaisia sotavankeja ja valloitettujen alueiden venäläisväestön kohtelu oli rasistista."

Kyllähän molemmat väitteet pitävät paikkansa. Joskin NL:n omat teot on jätetty pois.

Aika huonoa taktiikkaa. Parempaa kuin tällainen pelottelu olisi osoittaa, ettei Suomella ole mitään pelättävää vaan että molemmat maat voivat hyötyä taloudellisesta ym. yhteistyöstä.

[MM]

Alunperin laitoin aloitusviestin kommentiksi Arnstadin väitteitä koskevaan ketjuun sillä ajatuksella, että kaikesta vastakritiikistä huolimatta on merkillepantavaa kummankin naapurimaan taholta tulleet kehotukset muistaa Suomen historia "oikein". Ylläpito siirsi sen pienin lisäyksin omaksi otsikoksi eikä siinä mitään.

[Veikko Palvo]

Mannertenvälisten, monikärkisten Bulava/ SS-N-30 ja Sineva / SS-N-23 valmistamispäätökset sanotaan tehdyn 1999, Bulava on Topol-M mannertenvälisen ohjuksen parannettu, tarkempi ja vähemmän häiriöaltis versio, Bulavan ja Sinevan suunnittelutyön kirjoitetaan alkaneen n. 1980 ( 1979 ? ),ohjukset 10000 km:n kantamalla ( = USAhan ) ovat rekka-auton painoisia ja pituisia. Noin 40 000 kg:n
ohjukset vaativat uudet, suuremmat sukellusveneet: Juri Dolgoruki- ja Karelia- luokan, uppouma pinnalla 15000 tonnia ja pituus 170 m. "Veneet" rakennetaan Severodvinsk´ssä ( 1936 alk. Gulag-työvoimalla rakennettu ex. Molotovsk ) Barents Observerin mukaan ensimmäiset, Juri Dolgoruk ja K-18 Karelia ovat olleet merellä testikäytössä 2008.
Bulavan 12:sta koelaukaisusta 7 on epäonnistunut, viimeisin viikko sitten. Laukaisualustana on ollut vanhempi tarkoitukseen muunnettu Dmitri Donskoi.

Kylmän sodan aikaisesta Mad-opista pidetään tiukasti kiinni ja kuten aiemminkin ydinaseiden rajoitusneuvotteluja käydään jatkuvasti, tehdään sopimuksiakin.
Pres. Koivisto sanoi ydinaseita "poliittisiksi aseiksi" ja Mad-oppi "toimii" niin kauan kuin Venäjä on vakaa.
Mutta onko Venäjällä nähtävissä tekijöitä, jotka saattavat aiheuttaa epävakautta Suomen lähialueturvallisuudessa ? Ovatko Venäjän sisä- ja ulkopolitiikka, energia, talous ja kuljetus jne. vakaita - mikä on muuttunut NL:n ajoista. Jos Bulava teoriassa laukaistaan Suomen yli, ensimmäinen vaihe putoaa Suomeen ja seuraava Ruotsiin tai Norjaan - ts. Bulava on ilmeisesti teoriassa torjuttavissa vain Suomen alueelta. Teorioilla ja doktriineilla on ilmeisesti vaikutuksensa näiden "poliittisten joukkotuhoaseiden" suhteen, vaikka Mad-opin romahtaessa onkin yhdentekevää kenen ydinkärjet Pietarissa, Kuolassa, New Yorkissa tai Suomessa räjähtävät ?

Venäjän suurvalta-asema ydinaseiden osalta ei ole romahtanut ja uusien mannertenvälisten ohjusten ja ydinsukellusveneiden rakentaminen osoittaa sekin, ettei Venäjä ydinasesuurvallan asemasta aio luopuakaan. Toistavathan Venäjän johtajat sitä selväsanaisestikin: "ydinaseista emme luovu koskaan."
Ja toisaalta, tuskin Venäjän ehdotuksia ja aloitteita Lännessä kuunneltaisikaan, ellei
Venäjällä olisi mahtavaa ydinasearsenaalia.

Veikko Palvo

[Kari Kaunismaa]

Mil.ru syyskuussa 2009:
Vapaa käännökseni, johon olen kursiivilla merkinnyt kommentit ja referaatit

Suomen irtautuminen toisesta maailmansodasta syyskuussa 1944

Tarkalleen 19. päivänä syyskuuta tulee kuluneeksi 65 vuotta välirauhan allekirjoittamisesta Suomen kanssa. Muistutamme, että tämä välirauha oli tulos Suomen kärsimästä tappiosta sodassa, jota se kävi Neuvostoliittoa vastaan yhtenä Saksan satelliiteista. Tietenkin mainittu näkökohta, joka on Venäjällä virallinen ja yleisesti hyväksytty, ei toimi sellaisena Suomessa. Eikä edes itsessään. Jostain syystä monet haluavat esittää Suomen osallistumisen toiseen maailmansotaan yhtenä Hitlerin vastaisen koalition maana, ja rajoittaa toisen maailmansodan sotatoimet syyskuun 1944 ja huhtikuun 1945 väliin, siis sotatoimiin fasistisen Saksan joukkoja vastaan. On jopa olemassa vastaava termi ”Lapin sota”. Kaikki muu, siis Suomen armeijan sotatoimet yhdessä (saksalaisen) armeijaryhmä ”Pohjoisen” kanssa Karjalan rintamalla, katsotaan jatkosodaksi, siis vapautussodaksi ja absoluuttisesti oikeudenmukaiseksi. Yritetäänpä tarkastella juuri tätä historiallista episodia.

”Toisen maailmansodan historiallinen muisto ja Suomen osallistuminen siihen…”
Tässä on luonteenomaista, että vuosien 1939-40 sekä 1941-44 tapahtumat olivat vähä-merkityksisiä suuren sotanäyttämön kannalta. Kuitenkin Suomessa annetaan niille ratkaiseva paino ei vain tämän pienen, pohjoisen maan kansallisen historian vaan koko länsimaisen sivistyksen ja demokratian puolustamisen osalta. Asian halutaan näyttävän siltä, että Hitlerin Saksan rinnalla taistellut ja sodan hävinnyt valtio olisikin tosiasiassa voittaja ja ”Euroopan pelastaja bolševismilta”.

Artikkeli palauttaa jälleen mieleen presidentti Tarja Halosen vierailun Ranskan kansainvälisten suhteiden instituutissa vuonna 2005, jolloin hän muistutti Suomen erillissodan luonteesta Neuvostoliittoa vastaan. Tällöin suomalaiset onnistuivat säilyttämään itsenäisyytensä ja jatkamaan demokratian rakentamista. Venäjän ulkoministeriö MID kommentoi tuolloinkin toteamalla Suomen taistelleen Hitlerin Saksan puolella ja kantavan näin osan vastuusta tuosta sodasta.
Artikkeli jättää mainitsematta, että pääministeri Paavo Lipposen samansisältöinen puhe ei kirvoittanut Venäjällä mitään kommenttia.

Venäjän puolustusministeriön mielestä suomalaiset kohtelivat venäläisiä sotavankeja ”epäinhimillisesti”. (Tästä on olemassa aivan toisenlaista tutkimustietoa). Sen sijaan Itä-Karjalan keskitysleirit suomalaisten miehitysalueilla eivät täyttäneet kaikkia inhimillisiä vaatimuksia. En ole kuitenkaan kenenkään suomalaisen historioitsijan nähnyt väittävän niitä ”sanatorioiksi”, kuten tämä venäläinen artikkeli antaa ymmärtää tapahtuneen.


Vetoamalla Mannerheimin päiväkäskyyn 27.6.1941 artikkeli pitää Suomea jatkosodan aloittajana yhdessä Saksan hyökkäyksen kanssa. Tässähän Mannerheim toteaa Neuvostoliiton viholliseksi, eikä mainitse uskoneensa välirauhan pysyvyyteen missään vaiheessa. Neuvostoliiton päämääränä oli Mannerheimin mukaan asujamistomme, uskomme ja isänmaamme hävittäminen. Mannerheim viittasi suureen Suomeen, Karjalan ja koko muun Suomen uuteen auringonnousuun. Miekantuppipäiväkäsky tästä tosin on jäänyt pois – sekä se, että punapommittajat olivat pommittaneet kymmeniä Suomen taajamia jo ennen tätä, aivan kuten talvisodan alku tapahtui.

Kannaksella suomalaiset pysähtyivät vanhalle rajalle. Mannerheimin muistelmien perusteella artikkeli lausuu Suomen hallituksen olleen tuolla hetkellä erimielinen rajojen muuttamisesta ja erityisesti sosiaalidemokraattien vastustaneen sitä.
Leningradin turvallisuuden varmistaminen johti artikkelin mukaan talvisotaan. Vanhan rajan siirtäminen olisi tuolloin vähentänyt Neuvostoliittoon kohdistuvaa uhkaa. Kuitenkin tapahtui sittemmin paljon muuta, mitä kukaan ei itse asiassa halunnut.

Sotatapahtumista artikkeli käy läpi kenraali Talvelan johdolla tapahtuneen hyökkäyksen Syvärille, Petroskoin valtauksen 1.10. sekä Vienanmeren-Baltian kanavan valtauksen joulukuun 1941 alussa. Tämä alue ei ollut koskaan kuulunut Suomeen, vaikka sen asukkaista merkittävä osa olikin suomalais-ugrilaisia. Miehitetylle alueelle pystytettiin ”terrorihallinto”, joka sorti suomenkieltä hallitsematonta väestöä. Samoin muistutetaan suomalaisten joukkojen piirittäneen pohjoispuolelta Leningradia saksalaisten apuna ja presidentti Rytin maininneen Saksan edustajalle Nevan sopivan luonnolliseksi Suomen rajaksi.

Vuoden 1944 lyhyessä kronikassa artikkeli toteaa Leningradin saarron murtuneen tammikuussa, Helsinkiä pommitetun helmikuussa kolmasti (tosin vain 5% pommeista putosi kaupunkiin loistavan hämäyksen vuoksi). Neuvostoversio väittää toisin: sen mukaan pommitusten tarkoituksena oli vain voimanosoitus (!). Muistettakoon tässä punaisten ilmavoimien kenraali, joka ajatti itseään syksyllä 1944 Eduskunnasta valtioneuvostoon, Suomen pankkiin ja presidentinlinnaan suomalaisen everstin johdolla. Kierroksen päätteeksi hän repäisi rinnastaan mitalin ja sanoi: ”Tämä kuuluu teille. En ansaitse sitä.” Mitalissa luki: ”Helsingin tuhoamisesta.” On aivan varmaa, että Aviatsija Dalnego Deistvija (Kaukotoiminnan lentoyksikkö) ei ollut liikkeellä pelkän näytön vuoksi.

Maaliskuussa presidentti Roosevelt pyrki irrottamaan Suomen sodasta. Epäonnistuneet neuvottelut johtivat suurhyökkäykseen ja Viipurin menettämiseen 20.6. Neuvostoliiton Tukholman-lähettilään kautta saatiin neuvottelut käyntiin, mikä johti sittemmin Saksan-suhteiden katkaisemiseen ja aselepoon 4.9. Puna-armeija tosin lakkasi ampumasta vasta seuraavana päivänä.

Mannerheim muistutti vielä syyskuussa 1944 Hitleriä siitä, että suomalaisten oli yksinkertaisesti mahdotonta jatkaa sotaa suurvaltaa eli Neuvostoliittoa vastaan. Suomalaisia on niin vähän, ettei kansa kestä enempää verenvuodatusta. Kuten USA:n kongressin kirjas-tossa voidaan todeta, Suomen onnistui säilyttää itsenäisyytensä. Samoin Neuvostoliiton intressissä oli, että Suomen itsenäisyyttä ei hävitetä. Sodan jälkeen Suomen oli rakennettava aivan toisenlaiset suhteet Neuvostoliittoon. Nykyisin monet näyttävät kuitenkin ajatteleva, että uusi Venäjä ei ole Neuvostoliitto. Tämä on varsin vaarallinen päätelmä. Venäjä on aina Venäjä, mikä sen nimi sitten onkaan.

En pidä artikkelia kovin kovasanaisena enkä uutta historiaa luovana. Professori Juri Kilin Petroskoista ja muutamat muut ovat kirjoittaneet paljon pätevämpää tekstiä. Onhan meillä vaivamme Suomenkin puolella, kuten dosentti, jonka nimikirjaimet ovat samat kuin Jim Beam –viskin: häneltä saa säännöllisesti tilaamatta neuvostonäkemyksen useastakin ky-symyksestä.

[Tapio Onnela]

Suuret kiitokset Karille käännöksestä!!

[Veikko Palvo]

Tässä on luonteenomaista, että vuosien 1939-40 sekä 1941-44 tapahtumat olivat vähä-merkityksisiä suuren sotanäyttämön kannalta. Kuitenkin Suomessa annetaan niille ratkaiseva paino ei vain tämän pienen, pohjoisen maan kansallisen historian vaan koko länsimaisen sivistyksen ja demokratian puolustamisen osalta. Asian halutaan näyttävän siltä, että Hitlerin Saksan rinnalla taistellut ja sodan hävinnyt valtio olisikin tosiasiassa voittaja ja ”Euroopan pelastaja bolševismilta”.

Hrustsev ei muistelmissaankaan pidä Suomen tapahtumaa mitättömänä, vaikkei Talvisotaa epäoikeutettuna sotana pidäkään. Hrustsev sanoi Talvisodan olleen Stalinin virhe siksi,että se nopeutti Hitlerin Saksan hyökkäystä Neuvostoliittoon.
Suomelle
1939 - 1944 sota ei tietenkään ollut vähämerkityksellinen. Välirauhan 3/-40..5/-41 painostuksessa meillä ei voitu muuta kuin todeta: tämä on vain välirauha ennen uutta hyökkäystä Suomeen. Sotakorvausaika H:gin olympialaisiin asti oli sekin ´sodan jatkumista´ ja "NL:n intresseissä oli, ettei Suomen itsenäisyyttä hävitetä." NL:n Euroopan puoleisen osan teollisuus, maatalous jne. oli sodan jäljiltä raunioina. Suomi lienee ollut ainoa maa, jolta NL sai sotakorvauksia, Keski-Euroopan tulevat itäblokin maat tarvitsivat ainoastaan NL:n tukea ja saivat sitä, vaikka antajalla oli itselläänkin pulaa mm. elintarvikkeista.
"Länsimaisen sivistyksen etuvartio" ja "Pohjolan pelastaja bolshevismilta" näyttäisivät liittyvän Talvisodan aikaan, jolloin Neuvostoliiton paras ystävä oli fasistinen Saksa ?
Venäjällä kommunismi katosi 1990-luvulla historiaan, vaikkakin marxismi-leninismin ajan opit vaikuttavat yhä - tiedostamattomastikin. Valtiosidonnainen ortodoksisuus lienee tullut entisten oppien tilalle ja nationalismi vaikutti jo soviet-aikanakin, neuvostoliittolaisilla oli isänmaa.

Veikko Palvo