Arnstadin muistiinpanot Oula Silvennoisen esitelmästä

[Emma-Liisa]

Löysin Arnstadin sivulta hänen muistiinpanonsa Oula Silvennoisen esitelmästä Tukholmasta:

http://skyldig.files.wordpress.com/2010 ... noinen.pdf

[Emma-Liisa]

Kun kukaan ei ole kommentoinut, niin kysynpä suoraan mielipidettänne: tekikö kylmä sota todellakin "rehellisen historiantutkimuksen" Suomessa mahdottomaksi ja asia olisi muuttumassa vasta nyt?

Oliko siis Mauno Jokipiikin epärehellinen? Tai Antti Laine?

Eikö tällainen ole tyypillistä oman hännän nostoa? Kaikki muut asiathan on tiedetty paitsi Einsatzkommando Finland, vain tulkinnat ovat muuttuneet. Ja nehän muuttuvat aina. Samoin kuin kiinnostuksen kohteet.

On helppoa nähdä menneisyyden ulkoiset ja sisäiset rajoitukset, vaikeaa ellei mahdotonta on havaita, mitkä rajoitukset omana aikana vallitsevat. Mutta siitä pitäisi lähteä, että niitä on myös nyt.

[jsn]

Jokaisena aikana on rajoituksensa. Mutta kai yleisesti ottaen historiantutkimusta saattoi kylmän sodan Suomessa melko vapaasti harjoittaa, mutta tottakai aikakauden poliittinen ilmasto ja rahoitusilmapiiri vaikuttavat, mitä halutaan tutkia tai mitä jätetään vähemmälle huomiolle.

Arnstad ei tunne suomalaista keskustelua edelleenkään, joten hänen päätelmänsä ovat harrastelijan yleistyksiä. Tämä johtaa liioitteleviin johtopäätöksiin kylmän sodan vaikutuksesta. Ongelman ydin on suomalaisen historiantutkimuksen umpeutuneisuus. Se on jäänyt liian tuntemattomaksi kansainvälisessä tiedeyhteisössä. Selvästikin jonkun mielestä ns. kiistanalaisista aiheista ei saanut maailmalla julkaista esim. englanniksi.

[Veikko Palvo]

Jokaisena aikana on rajoituksensa. Mutta kai yleisesti ottaen historiantutkimusta saattoi kylmän sodan Suomessa melko vapaasti harjoittaa, mutta tottakai aikakauden poliittinen ilmasto ja rahoitusilmapiiri vaikuttavat, mitä halutaan tutkia tai mitä jätetään vähemmälle huomiolle.

Urho Kekkosen presidentinvaalikampanjasta 1949 alkaen huipentuen vuonna 1955 ja yya-linjan muotoutumisesta ei ole paljoakaan kirjoitettu. Usein puhutaan vain "yhden
äänen" ( 2 äänen 151-149 ) presidentistä. "Savupirtin pojasta" 1949 vuoden 1955 ukk-vaalikampanjaan luotuun Paasikiven-Kekkosen linjaan.
Ja "onko maallamme malttia vaurastua"-linjasta, öljytyn idänkaupan synnystä sotakorvaussuoritusten päättyessä 1949-1955 "vaalikampanjan" aikana.
Menestystutkimuksille em. ajasta rahoitusta näyttäisi löytyneen?

Veikko Palvo

[Emma-Liisa]

Arnstad ei tunne suomalaista keskustelua edelleenkään, joten hänen päätelmänsä ovat harrastelijan yleistyksiä.

Mutta tämä olikin Silvennoinen, joskin epäilen, että Arnstad on kärjistänyt hänen sanomaansa. Voisi tietenkin ajatella, ettei Silvennoinen suhteellisen nuorena tunne aiempaa suomalaista keskustelua (historiantutkimuksen hän kai tuntee).

Samaten näyttää siltä, että Silvennoinen on tehnyt melkoisia yleistyksiä sen perusteella, miten muutama Valpon edustaja toimi Lapissa. Mutta jos Suomen johto olisi todella mennyt mukaan Saksan tuhoamissotaan, niin kai sitten olisi sovellettu komissaarikäskyäkin ja jätetty tietyt ryhmät ottamatta sotavangeiksi.

Ei tietenkään ole mitään uutta, että oma tutkimus on se kaikkein käänteentekevin ja sen merkitystä nostetaan ja sen johtopäätöksiä yleistetään.

Siitä, ettei Einsatzkommando Finlandista ole aiemmin tiedetty mitään, ei kuitenkaan voi tehdä johtopäätöksiä koko suomalaisesta historiantutkimuksesta, niin vähän jälkiä siitä oli jäänyt.

[Emma-Liisa]

Tässä Arnstadin oma esitelmä: http://skyldig.files.wordpress.com/2010/02/skma.pdf

"Problematiskt under efterkrigstiden
Kalla kriget
• Finland i den sovjetiska intressesfären
• Sitt still i båten! Ingen debatt.
• Kritik mot agerandet 1941-1944 ses som stalinism
Historievetenskapen
• Professor Korhonen och drivvedsteorin
• Historia är inte vetenskap utan krigföring
Markku Jokisipilä:
[Nu] har jag verkligen förstått vad professor Arvi Korhonen – en ikon
inom finsk historievetenskap – menade när han sa, att om sanningen
och de nationella intressena kolliderar, så är det historikerns plikt att
tänja på fakta.
En uppmaning till lögn!"

Ai ettei kylmän sodan aikana ollut keskustelua? Ja kritiikkiä jatkosodan päätöksiä kohtaan esitti jo Paasikivi. Eli sitä on ollut alusta asti. Korhonen ei ole ollut aktuelli vuosikymmeniin.

[jsn]

Kiitokset tuoreesta linkistä. Näyttää siltä, että Arnstad on alkanut paneutua suomalaiseen historiakeskusteluun enemmän. Kritiikillä on siis ollut vaikutusta?

[Seppo Jyrkinen]

Itä-Karjalan leirijärjestelmää kritisoi jo sodan aikana leirijärjestelmän päällikkö.

[Heikki Jansson]

Ai ettei kylmän sodan aikana ollut keskustelua? Ja kritiikkiä jatkosodan päätöksiä kohtaan esitti jo Paasikivi. Eli sitä on ollut alusta asti. Korhonen ei ole ollut aktuelli vuosikymmeniin.

Niinpä. Arnstadt ei tosin ole kirjoittanut, että Paasikiveltä olisi missään yhteydessä evätty oikeus kritiikin esittämiseen. Sen sijaan Arnstadt näyttäisi esittävän esitelmäluonnoksessaan tutun väittämän siitä, ettei Suomessa katsottu kylmän sodan aikana suopein silmin neuvostokriittisiä kommentteja. Arnstadtin huomio lieneekin paikkansapitävä ja oikea.

[Emma-Liisa]

Ai ettei kylmän sodan aikana ollut keskustelua? Ja kritiikkiä jatkosodan päätöksiä kohtaan esitti jo Paasikivi. Eli sitä on ollut alusta asti. Korhonen ei ole ollut aktuelli vuosikymmeniin.

Niinpä. Arnstadt ei tosin ole kirjoittanut, että Paasikiveltä olisi missään yhteydessä evätty oikeus kritiikin esittämiseen. Sen sijaan Arnstadt näyttäisi esittävän esitelmäluonnoksessaan tutun väittämän siitä, ettei Suomessa katsottu kylmän sodan aikana suopein silmin neuvostokriittisiä kommentteja. Arnstadtin huomio lieneekin paikkansapitävä ja oikea.

Kyllä Arnstad sanoo ihan päinvastoin, ettei Suomen politiikkaa 1941-4 ole kritisoitu ennen kuin nyt:

"Kalla kriget
• Finland i den sovjetiska intressesfären
• Sitt still i båten! Ingen debatt.
• Kritik mot agerandet 1941-1944 ses som stalinism"

[Emma-Liisa]

Arnstadilla on kyllä Ruotsia koskeva mielenkiintoinen ajatus, joka selostetaan tässä arvostelussa:

"Ländernas europeiska identitet har i modern tid till stor del byggts upp av den roll de respektive nationerna spelade under fasorna som utspelades under andra världskriget. Rollen som offer eller förövare påverkar historieskrivning och förhållande till minoriteter. Men hur nationernas identiteter formades behöver inte nödvändigtvis vara relaterat till den faktiska roll nationen spelade under krigsåren.
Den svenska attityden gentemot sin tvivelaktiga neutralitet är ett belysande exempel. Så länge det tjänade ett syfte att se neutraliteten som genuint neutral gjordes också så. Men i och med inträdet i EU krävdes en roll som en europeisk nation. Då andra världskriget är den gemensamma upplevelse där identitetsskapande skett, och skett på ett polariserande sätt, behövde den svenska nationen förhålla sig till sin tidigare neutralitet på ett nytt sätt.
För att kunna bli europé krävdes att man tidigare varit antingen ett offer eller en förövare. Så, då började en omvärdering av den tidigare rollen som passiv medlare för att bättre passa in i den europeiska gemenskapen, och neutraliteten börjades tolkas som en mer aggressivt kollaborativ handling i samklang med nazisterna."

http://cdml.positionett.se/politiken/FM ... 78e&-find=

Itse asiassa kyse ei ole niinkään siitä, mitä tapahtui historiassa, vaan millaisen tulkinnan nykyhetki vaatii. Holokaustista on tullut keskeinen (länsi)eurooppalaiselle identiteetille, ja silloin on kaikkien sovitettava itsensä uhrien tai pyövelien osaan. Viis siitä että historiallinen todellisuus oli paljon monimuotoisempi eivätkä eri maiden kokemukset olleet samanlaisia. Puhumattakaan sitten ihmisistä.

[jsn]

Vaikka on totta että nykypäivän kansakuntaidentiteetille toinen maailmansota on tärkeässä roolissa, sen korostaminen luo jakolinjoja EU:n sisälle yhtenäisyyden sijaan. Jäsenmaat jakautuisivat turhaan meihin ja heihin. Kollektiivista syyllisyyttä koko EU:lle holocaustista on yrityksistä huolimatta vaikea saavuttaa. Yritelmät johtavat keinotekoisuuksiin kuten esim. taannoin ehdotetut hakaristikiellot. Buddhalaisille tämä olisi ollut loukkaavaa. Nykypäivän EU on monikulttuurinen kun taas narratiivi toisesta maailmansodasta korostaa homogeenisyyttä. Holocaust on saanut muslimien taholta toisenlaisiakin reaktioita. Ei suotta EU:n virallinen linja on kurkotellut mieluummin keskiaikaan, joka edustaa todellista eurooppalaista yhtenäisyyttä. Tässäkin tulee silti ongelmia, koska se ei miellytä tunnustuksellisia ei-katolisia ja protestanttista historiantulkintaa.

[Emma-Liisa]

Vaikka on totta että nykypäivän kansakuntaidentiteetille toinen maailmansota on tärkeässä roolissa, sen korostaminen luo jakolinjoja EU:n sisälle yhtenäisyyden sijaan. Jäsenmaat jakautuisivat turhaan meihin ja heihin. Kollektiivista syyllisyyttä koko EU:lle holocaustista on yrityksistä huolimatta vaikea saavuttaa.

Tämä on aivan totta. Itäeurooppalaiset ovat tunteneet, että heidän kärsimyksiään ei ole kuultu ja ymmärretty.

Lisäksi epäilen, ettei se syyllisyys oikeastaan ole mitään oikeaa syyllisyyttä. Kuinka voisi, kun jo 65-vuotiaatkin ovat syntyneet sodan jälkeen ja 75-vuotiaita jotka olivat 10-vuotiaita sen pättyessä, tuskin voi pitää syyllisinä.

Pikemmin kyseessä on ihan päinvastainen: kesikittymällä absoluuttisesti pahaan natsismiin paha on lohkottu pois itsestä.

Poikkeuksena on esim. William H. Hitchcockin Liberation, jossa kerrotaan miten vaikea prosessi Länsi-Euroopan vapautus oli ja miten paljon siviiliuhreja se vaati. Ilmeisesti kiiltokuva demokratian viemisestä sodan avulla on osaltaan johtanut USA:n vastaaviin yrityksiin eri puolilla maailmaa.

Myös Tony Juddt kirjoittaa teoksissaan Postwar ja Reappraisals asioita, jotka liittyvät aiheeseen:
Historiallisia muistomerkkejä on pystytetty kosolti: kärsimykset on kirjaimellisesti ikuistettu kiveen. Poliittinen läksy kuuluu: ”olemme tehneet näin – ei saa unohtaa – ei saa tehdä uudelleen”. Historiasta on tullut suuri kauhukamari. Moderni sekulaari yhteiskunta on kyvytön käsittelemään pahuutta.
Toki 1900-luku oli monin tavoin kauheaa aikaa, mutta sanoma ”se kaikki on takana, nyt on uusi aika” ei liitä tietoisuutta menneestä nykyisyyteen. Kun historia nähdään vain kärsimysten kautta, se ei enää ole yhteinen vaan jaettu: juutalaiset, palestiinalaiset, puolalaiset, serbit, armenialaiset jne. keskittyvät vain oman kansansa kärsimyksen muisteluun ja näin oman uhristatuksensa vahvistamiseen.

[jsn]

Historiasta on tullut suuri kauhukamari. Moderni sekulaari yhteiskunta on kyvytön käsittelemään pahuutta.
Toki 1900-luku oli monin tavoin kauheaa aikaa, mutta sanoma ”se kaikki on takana, nyt on uusi aika” ei liitä tietoisuutta menneestä nykyisyyteen. Kun historia nähdään vain kärsimysten kautta, se ei enää ole yhteinen vaan jaettu

Periaatteessa "se kaikki on takana"-ajattelu edustaa kevythistoriaa, joka ei pyri ymmärtämään mitään. Historiaa käytetään vain mausteena, jolla luodaan nykyhetken mantroille vahvempi perusta. Ymmärrys on vaarallista; se voi helposti saattaa nämä alttiiksi kriittiselle tarkastelulle. Antinatsismin nimiin vannova poliittinen historiantarkastelu kumisee onttouttaan.

[Heikki Jansson]

Ai ettei kylmän sodan aikana ollut keskustelua? Ja kritiikkiä jatkosodan päätöksiä kohtaan esitti jo Paasikivi. Eli sitä on ollut alusta asti. Korhonen ei ole ollut aktuelli vuosikymmeniin.

Jospa palattaisiin maanpäälle eli Emma-Liisan käsitykseen Arnstadtin sanomisista.

Tuskin tuosta Arnstadtin esitelmäringosta voi varmuudella julistaa, että tämä itse asiassa siinä sanoo, että Paasikiveltä (tai joltain multa, sen puoleen) estittiin arvosteluoikeu (riippumatta siitä, tarkoitetaanko Suomen oloja vai jotain muuta). Senkaltainen merkiyksen puuristaminen jostain fragmentaarisista muistin tueksi laadituista muistiinpanoista sopinee verokarhulle muttei meille muille.

Emma-Liisalta on jäänyt siis jäänyt näyttämättä, että Arnstadt olisi sanonut, ettei kylmän sodan aikana ollut keskustelua. Arnstadt on sanonut: “kylmä sota. Istukaa paikoillanne veneessä! Ej keskustelua. Kritiikki toimintaa 1941-1944 käsitetään stalinismiksi”, eikä että “Paasikiveltä on estetty kritisoimismahdollisuus”.

Yleisellä tasolla voidan sitten keslustella niitä näitä ja esim. olettaa, että holokaustista pitäisi (jostain syystä) tuntea syyllisyyttä tai että EU:n sisäinen yhteneväisyys on jostain syystä jokin tavoite tai muuten vaatia kuuta taivaalta. Jokainen taaplaa tyylillään.