Sotasyylliset

[Emma-Liisa]

Jokisipiöä lainaa blogissaan myös Ahtisaarta:

Mitä tulee valtionjohdon lausumaan sotasyyllisyysprosessin muodottmuudesta, sellainenkin on jo itse asiassa annettu. 4.12.1997 presidentti Martti Ahtisaari esitti seuraavan julkisen lausunnon presidentin linnaan kutsumilleen sotasyyllisten omaisille:

Rauhanehtojen mukaisesti marraskuussa 1945 Suomen hallitus päätti pidättää maamme sodanaikaisen poliittisen johdon. Tästä käynnistyi prosessi - sotasyyllisyysoikeudenkäynti - joka tunnetaan yhtenä maamme itsenäisyyden ajan vaikeista kansallisista kokemuksista.

Sotasyyllisyysoikeudenkäynti ja siihen liittyvät traagiset tapahtumat koettelivat, ei vain tuomion saaneita henkilökohtaisesti, vaan myös heidän läheisimpiään. Suomen kansa on aina tiennyt, että sotasyyllisiksi tuomitut eivät olleet syyllisiä.

Suomen asema sodanjälkeisessä Euroopassa oli vaikea. Suomen itsenäisyys kyettiin vaivoin säilyttämään sodanjälkeisinä vuosina. Sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä tuomitut perheineen maksoivat itsenäisyytemme säilyttämisestä suuremman henkilökohtaisen hinnan kuin monet muut.

Minulla on suuri ilo ja kunnia toivottaa teidät sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä tuomittujen perheiden edustajat tähän tilaisuuteen. Valtiovalta ei voi koskaan korvata teidän kärsimyksiänne. Mutta haluan vakuuttaa teille, että historian edessä - ja Suomen kansan mielissä - te olette kunniapaikalla.

En tiedä, voiko asiaa enää tämän selvemmin todeta, enkä ymmärrä, mitä sellaista Ahtisaaren lausunnosta kuluneen 13 vuoden aikana on tapahtunut, että olisi syntynyt tarve uuden samansisältöisen lausunnon antamiseen.

http://jokisipila.blogspot.com/2010/03/ ... vitys.html

Kiistämättä sotasyyllisten omaistensa kärsimyksiä, kannattaa muistaa, ettei heidän tarvinnut salata ja hävetä omaistensa linnassa oloa, päinvastoin. Ottamatta kantaa poliittisten vankien tuomioihin, heidän omaistensa taakka oli 30-luvulla ja sodam aikana paljon raskaampi, koska yhteiskunta hyljeksi myös heitä.

Ehkä pitäisi aloittaa uusi ketju?

[Veikko Palvo]

Kiistämättä sotasyyllisten omaistensa kärsimyksiä, kannattaa muistaa, ettei heidän tarvinnut salata ja hävetä omaistensa linnassa oloa, päinvastoin. Ottamatta kantaa poliittisten vankien tuomioihin, heidän omaistensa taakka oli 30-luvulla ja sodam aikana paljon raskaampi, koska yhteiskunta hyljeksi myös heitä.

Sotasyylliset ja asekätkijät tuomittiin taannehtivien lakien mukaan ja poliittiset vangit, kommunistit, Suomen voimassaolevien lakien mukaan.
Sotasyyllisten ja asekätkijöiden omaisten ei tarvinnut salata ja hävetä linnassa oloa, mutta miten lienee ollut viidettä kolonnaa edustaneiden turvasäilöläisten omaisten kohdalta.
Turvasäilövankien saamaa hyvitystä sodan jälkeen osoittanee mm. se, että Paasikiven kolmannen hallituksen ministereiden yhteenlaskettu vankilatuomiomäärä oli muistaakseni 110 vuotta.
Eikö olisi oikeampaa puhua taannehtivien lakien mukaan tuomituista?

Veikko Palvo

[Emma-Liisa]

Sotasyylliset ja asekätkijät tuomittiin taannehtivien lakien mukaan ja poliittiset vangit, kommunistit, Suomen voimassaolevien lakien mukaan.

Mutta todisteiden laita taisi joskus olla niin ja näin.

Kannattaa muistaa, että niin tärkeä oikeusperiaate kuin taannehtivan lain kielto onkin, jos siitä olisi pidetty kiinni, tuskin yhtään natsia olisi saatu tuomittua.

Ian Burma huomauttaa teoksessaan The wages of guilt, että kansanmurhan suhteen Nürnbergin oikeudenkäynti loi uutta kansainvälistä oikeutta, jota on myöhemminkin toteutettu. Sen sijaan hyökkäyssodan kiellon suhteen näin ei tapahtunut.

[Emma-Liisa]

Saisikohan Arntad-ketjusta vielä siirrettyä Tapion ja minun viimeiset puheenvuorot tähän ketjua?

Kuten siellä totesin, Jokisipilä on oikeassa siinä, että mikään yksipuolinen toimenpide Suomen taholta ei muuta muiden maiden kantaa. Voi jopa olla, että sitä pidettäisiin myös länsimaissa osoituksena siitä, ettei Suomi ole aito länsimaa. Vrt. Baltian Waffen-SS-muistajaiset, joille on turha toivoa ymmärrystä lännestä.

[Veikko Palvo]

Kannattaa muistaa, että niin tärkeä oikeusperiaate kuin taannehtivan lain kielto onkin, jos siitä olisi pidetty kiinni, tuskin yhtään natsia olisi saatu tuomittua.

"Suomen sotasyyllisyyden vertaaminen Saksan entisissä liittolais- ja satelliittimaissa toimeenpantuihin oikeudenkäynteihin ontuu pahasti. Ensinnäkin nuo maat miehitettiin, mutta Suomi välttyi siltä erillisen rauhansopimuksen perusteella." kirjoittavat Lasse Lehtinen ja Hannu Rautkallio, Kansakunnan sijaiskärsijät, wsoy 2003, s.77.
Sotasyyllisnäytösoikeudenkäynti oli alkujaan suomalaisesta sisäpolitiikasta lähtenyt hanke, jota NL:n valvontakomissio ryhtyi kasvavalla innolla tukemaan. Valvontakomission englantilaiset seurasivat sivusta tyytyen lopuksi 2.1946 toteamaan yhtyvänsä Zhdanovin kannanottoihin.

Olisiko NL lähtenyt ollenkaan koko sotasyyllisjahtiin Suomessa, jos kaikki demokraattisiksi itseään kutsuvat sanan varsinaisessa merkityksessä olisivat tukeneet ja kokoontuneet pääministeri Paasikiven tueksi?
Kreml, neuvostohallitus ei virallisella tasolla puuttunut millään tavoin Suomen sotasyyllisyyskysymykseen.

--------Urho Kekkonen sanoi Finlandia-talolla 28.11.1977: "Aikaa sodan päättymisestä on kulunut niin paljon, että meidän on yksin oman sieluntilamme vuoksi otettava rehellisen tarkastelun kohteeksi myös tämä asia, ( sotasyyllisyys ) joka aikoinaan vaikutti varsin järkyttävällä tavalla Suomen yleiseen mielipiteeseen. Meidän on päästävä niin lähelle tätä arkaa asiaa, että se ei vaivaa liikkumistamme kuin kiven siru sukassa."

UKK:han oli aktiivinen toimija sotasyyllisyysasiassa ja yhdysmies Valvontakomission, Paasikiven ja kotikommunistien välillä, oliko kivensiru hänen kengässään?

Veikko Palvo

[Veikko Palvo]

Kuten siellä totesin, Jokisipilä on oikeassa siinä, että mikään yksipuolinen toimenpide Suomen taholta ei muuta muiden maiden kantaa. Voi jopa olla, että sitä pidettäisiin myös länsimaissa osoituksena siitä, ettei Suomi ole aito länsimaa. Vrt. Baltian Waffen-SS-muistajaiset, joille on turha toivoa ymmärrystä lännestä.

Tarkoitetaanko "muilla mailla" Venäjää?
Välirauhansopimuksesta syksyllä 1944 Moskovassa neuvoteltaessa poliittisesta syyllisyydestä ei edes keskusteltu. Sop.19.9.1944 artiklan 13. s o t a r i k o k s i s t a Molotov sanoi 13.artiklan toimeenpanon kohdistuvan rikoksiin, joihin olivat syyllistyneet suomalaiset ja "henkilöt, jotka haluavat piileskellä Suomessa."
------
Urho Kekkosen myöhemmän selvityksen mukaan Hertta Kuusisen välikysymys 27.6.1945 s o t a s y y l l i s y y d e s t ä oli ennalta ehkäisevä toimenpide, koska kommunistien järjestämät torikokoukset olivat riistämässä asian hallituksen valvonnasta.
Välirauhansopimuksen sotarikokset olivat Suomessa vaihtuneet sotasyyllisyydeksi.
----UKK pyysi Zhdanovilta 24.7.1945 audienssia ja keskustelusta on Kekkosen laatima muistio ja Zhdanovin raportti Moskovaan.
Zhdanovin muistio jakaantuu 1. Kekkosen selostukseen ja 2. Kekkosen esityksen pohjalta tehtyihin johtopäätöksiin.
Zhdanovin raportin mukaan UKK pyysi tapaamista ja UKK:n muistiossa sanotaan Zhdanovin kutsuneen hänet puheilleen. UKK:n muistion mukaan ajatus uuden taannehtivan lain valmistelusta oli Zhdanovin ja Kekkosen mukaan Zhdanov oli uhannut siirtää "Suomen sotasyyllisyyden käsittelyn kansainvälisen oikeusistuimen käsiin."
Zhdanovin raportissa Moskovaan tästä ei löydy mainintaa.
Poliittinen sotasyyllisyys näyttäisi Lasse Lehtisen ja Hannu Rautkallion "Kansakunnan sijaiskärsijät" mukaan olleen varsin yksipuolinen toimenpide?

Veikko Palvo

[Emma-Liisa]

Kuten siellä totesin, Jokisipilä on oikeassa siinä, että mikään yksipuolinen toimenpide Suomen taholta ei muuta muiden maiden kantaa. Voi jopa olla, että sitä pidettäisiin myös länsimaissa osoituksena siitä, ettei Suomi ole aito länsimaa. Vrt. Baltian Waffen-SS-muistajaiset, joille on turha toivoa ymmärrystä lännestä.

Tarkoitetaanko "muilla mailla" Venäjää?

Kuten tekstiyhteydestä käy ilmi, "muilla mailla" tarkoitetaan länsimaita. Englantihan oli jopa sodassa Suomen kanssa ja siten rauhansopimuksen allekirjoittaja ja valvontakomission jäsen. USA taas on Lontoon pöytäkirjan allekirjoittaja.

Toisen maailmansodan tulkinta on lännessäkin niin vakiintunut, että Suomen on turha pullikoida vastaan - ja vielä sellaisen asian takia, jolle ei enää mitään voi.

[Veikko Palvo]

Kuten tekstiyhteydestä käy ilmi, "muilla mailla" tarkoitetaan länsimaita. Englantihan oli jopa sodassa Suomen kanssa ja siten rauhansopimuksen allekirjoittaja ja valvontakomission jäsen. USA taas on Lontoon pöytäkirjan allekirjoittaja.

Toisen maailmansodan tulkinta on lännessäkin niin vakiintunut, että Suomen on turha pullikoida vastaan - ja vielä sellaisen asian takia, jolle ei enää mitään voi.

Eiköhän lännessä vallitse vakiintunut käsitys siitä, että Talvisodan jälkeen Suomen oli pakko valita puolensa. Ja mitenköhän Venäjällä Finskaja Voina / Kampanija 1939 liitetään 1941 alkaneeseen Suureen isänmaalliseen sotaan.
Sota r i k o s oikeudenkäynneistä Itävallassa, http://www.doew.at/thema/thema_alt/just ... crime.html
1945 säädettiin taannehtivia lakeja ja 13607 tuomittiin, mutta 1957 natsit armahdettiin Itävallassa. Mm. YK:n pääsihteeri Kurt Waldheimin tapaus 1980-luvulla on ollut yllätys monelle itävaltalaisellekin.
Kylmän sodan aikana Itävalta luokiteltiin Ruotsin tavoin puolueettomaksi länsisuuntautuneeksi valtioksi. Sillä, mihin leiriin Suomi katsottiin kuuluvaksi ei liene ollut yhteyttä poliittiseen sotasyyllisyyteen?

Veikko Palvo

[Seppo Jyrkinen]

Sotasyyllisyysasian käsittely oli itsestään selvä asia sodan jälkeen. Hävinnyttä rangaistiin kuten on tehty läpi maailman sivu.

Zdanov oli ottanut asian esille lokakuussa 1944. Hallituksen iltakoulussa se tuli esille marraskuun lopulla ja samaisessa kokouksessa Paasikivi lausui: "Suomi nyt okkupeerattu maa. 300 korkeaa neuvostovirkailijaa. Voivat myös lähettää divisioonia..."

Joulukuussa Paasikivi pohdiskeli sotaan joutumista ja päivitteli, että asian tutkiminen olisi pitänyt aloittaa vuodesta 1938 ja myös arvostella Neuvostoliittoa, mikä 1944 ei ollut mahdollista. Samaisessa kokouksessa Svento otti esille näkökannan, että jos hoidamme sotaansyyllisyysasian itse, niin se on meille parempi vaihtoehto.

Vahvemman oikeutta voidaan panna toimeen joko sen vahvemman divisioonilla tai heikompi hoitaa oman nöyryytyksensä omatoimisesti. Sinällään Suomi onnistui tässä loistavasti mihin tahansa Saksan rinnalla taistelleeseen maahan verrattuna: täällä ei ketään poliittista johtajaa tapettu.

Myös tänä päivänä Suomen on itse hoidettava omat asiansa oman etunsa mukaisesti sillä kukaan muu ei meidän etujamme aja. Koskee myös historiaa. Lännellä on oikeutensa tulkita sotaa siten kuin haluaa ja idällä on sama oikeus. Ja niin on myös Suomella. Meillä ei ole velvollisuutta kirjoittaa historiaamme sen mukaan, "mitä ulkomailla meistä ajatellaan". Selkärangattomuus ei ole historiantulkintaa.

Kaiketi oikeusvaltion periaatteiden vastaisesti langetetut tuomiot - elikkä väärät tuomiot - voidaan jollain tavalla "virallisesti" mitätöidä? Olisiko Korkeimman oikeuden asia?

Sen sijaan kunnian palauttamista en koe asiana, sillä kunniaa ei voi palauttaa sellaiselle, joka ei sitä koskaan menettänytkään.

[Veikko Palvo]

Sotasyyllisyysasian käsittely oli itsestään selvä asia sodan jälkeen. Hävinnyttä rangaistiin kuten on tehty läpi maailman sivu.

Näinhän se oli, oikeus seuraa voittajan miekkaa. Ja Paasikivikin ärähti niille, jotka puhuivat kansainvälisestä oikeudesta: "Kreml ei ole mikään raastuvanoikeus!"

Oikeusministeriö/ Jukka Lindstedt, Stiina Löytömäki viittaavat 4.1 -kohdassa
Kellogg - Briandin 1928 sopimukseen, joka on muodostanut oikeudellisen perustan Lontoon konferenssissa määritellyille rikoksille rauhaa vastaan Nyrnbergin oikeudenkäynnin perustaksi. http://fi.wikipedia.org/wiki/Kellogg%E2 ... nd-sopimus
KB-sop. kielsi sodan kansainvälisten erimielisyyksien ratkaisussa.

V.Palvo

[Emma-Liisa]

Myös tänä päivänä Suomen on itse hoidettava omat asiansa oman etunsa mukaisesti sillä kukaan muu ei meidän etujamme aja. Koskee myös historiaa. Lännellä on oikeutensa tulkita sotaa siten kuin haluaa ja idällä on sama oikeus. Ja niin on myös Suomella. Meillä ei ole velvollisuutta kirjoittaa historiaamme sen mukaan, "mitä ulkomailla meistä ajatellaan". Selkärangattomuus ei ole historiantulkintaa.

Eihän tässä ole lainkaan kyse historiantulkinnasta, sehän ollut aina sotasyyllisten kannalla. Kyse on valtiovallan virallisesta toimesta, joka olisi rauhansopimuksen vastainen. Suomen etu tuskin on antaa maastamme kuva, että arvomme eivät ole eurooppalaisia ja huonontaa suhteitamme muihin maihin.

Mitä selkärangattomuuteen tulee, niin nykyajassa on paljon asioita, joissa poliitikkomme myötäilevät yleistä mielipidettä sen sijaan, että johtaisivat sitä.

[tsadilainen]

Myös tänä päivänä Suomen on itse hoidettava omat asiansa oman etunsa mukaisesti sillä kukaan muu ei meidän etujamme aja. Koskee myös historiaa. Lännellä on oikeutensa tulkita sotaa siten kuin haluaa ja idällä on sama oikeus. Ja niin on myös Suomella. Meillä ei ole velvollisuutta kirjoittaa historiaamme sen mukaan, "mitä ulkomailla meistä ajatellaan". Selkärangattomuus ei ole historiantulkintaa.

Kyse on siitäkin, mikä edistää meidän etuamme. Meidän historiankirjoituksemme tuskin herättää kauheasti huomiota maailmalla, mutta valtion päätös tällaisessa asiassa olisi ilman muuta uutinen, jota saataisiin selittää. Nettovaikutus ei olisi välttämättä positiivinen.
Vrt. vaikkapa Latvian kesto-ongelma siitä, miten selittää Latvian legioonan vuosipäivän juhla länsimaisille, joille Waffen-SS on vain joukko natsirikollisia: http://en.wikipedia.org/wiki/Latvian_Legion_Day

[Emma-Liisa]

Markku Jokisipilä jatkaa aiheesta ja vastaa Jyrki Virolaiselle: http://jokisipila.blogspot.com/2010/03/ ... sista.html

[Veikko Palvo]

Eihän tässä ole lainkaan kyse historiantulkinnasta, sehän ollut aina sotasyyllisten kannalla. Kyse on valtiovallan virallisesta toimesta, joka olisi rauhansopimuksen vastainen. Suomen etu tuskin on antaa maastamme kuva, että arvomme eivät ole eurooppalaisia ja huonontaa suhteitamme muihin maihin.

Huonontaisi suhteita Venäjäänkö?
Tuskin länteen. Hertta Kuusisen välikysymyksen jälkeen Valvontakomission brittien johtaja F.Shepherd sai ulkomisteriöltään selväsanaisen linjamäärityksen
28.9.1945 Foreign Office nro 227. (N12072/1043/56) "Hänen majesteettinsa hallitus ei halua syyttää johtavia suomalaisia poliitikkoja syyllisyydestä hyökkäyssodan käynnistämiseen."

Uusia NL-arkistotietojakin on käytettävissä, mm. Zhdanov, Rossiisky Gosudrvennyi Arkhiv Sotsial´noi i Politicheskoi Istorii (RGASPI) = Venäjän yhteiskunnallisen ja poliittisen historian arkisto, Venäjän ulkoministeriön arkisto - Suomen refentura, Sekreteriat Molotova jne. Sir R.Braithwaite ja S.S.Montefiori mainitsevat lähdeluettelossaan myös RGAE=talous, GARF=valtionarkisto, TsAMO=puol.ministeriön arkisto, jne.
Englanti ei näytä kannattaneen Suomen sotasyyllisoikeudenkäyntiä.

Veikko Palvo

[Seppo Jyrkinen]

USA:n apulaisulkoministeri Welles kehui 12.7.1941 Mannerheimin miekantuppipäiväkäskyä valtiomiehen teoksi koska siinä otettiin eroa Saksan sodanpäämääriin. Ja paria kuukautta myöhemmin, 8.9.1941, itse ulkoministeri Hull onnitteli Suomen Washingtonin suurlähettiläs Procopeta siitä, että Suomi oli vallannut takaisin talvisodassa menetetyt alueet. Että tokkopa laittomien tuomioiden mitätöinti nyt kamalan suurta kalabaliikkia lännessä aikaansaisi. Ruotsi tietenkin on oma lukunsa, mutta Ruotsia tuskin tarvinnee noteerata.

Historiaa on katsottava ohi tabloidilehtien. Jos lännessä ei tunneta Suomen historiaa, niin todenvastaiseen tulkintaan alistuminen ei suinkaan tee Suomelle yhtään mitään hyvää. Vähän kuin BBC:n kerrottua, että Suomi luovutti sodan aikana 5.000 kansalaistaan saksalaisille. - Pieneen uutiseen oli mahdutettu kolme valhetta (ja kuulemma tarkistavat uutisensa kahdesta riippumattomasta lähteestä...).

Keskustelu asiasta olisi tilaisuus korjata virheellisiä näkemyksiä. Jos kohta on myönnettävä, että suomalaisilta menee helposti plöröt pöksyyn kun pitäisi olla julkisesti eri mieltä muiden kanssa.