Emma-Liisa kirjoitti:Molemmat käsittääkseni puhuvat omien muistojensa perusteella, ja muistihan on tunnetusti pettävä. Tosin Kotro kaivoi oman historiakirjansa esiin
Juu, Kotro kyllä kaivoi kirjansa esille. Siitä huolimatta luottaisin kuitenkin suuresti enemmän laatuun
ja kompetenssiin: kun professori M. jo hieman yli kolmissakymmenissä väitteli historiassa fil. tohtoriksi (
ja vielä kasvatushistoriallisella aiheella!), niin tuskinpa hänen orientaationsa
historia-aineeseen lukiovuosinakaan on voinut aivan metsään mennä. Sitä paitsi historian
oppikirjat olivat 70-
ja 80-luvulla hyvin tasalaatuisia, koska ne ennen hyväksymistä ennakkotarkastettiin (ei kuitenkaan kaiketi Moskovassa kuten eräs kuulu kirjailijatar ehdottaa vaan ihan kotoisessa kouluhallituksessa). Sitä paitsi professorin taskusta ei ainakaan tässä kysymyksessä, toisin kuin Kotrolla, tunnu pilkistävän sitä nykyään niin muodikasta kompassiruusulla koristettua korttia.
Yleisesti puhuen minulla on sellainen käsitys, että meikäläisissä historian
ja maantiedon oppikirjoissa on toisen maailmansodan jälkeen pyritty liikkumaan melko neutraaleilla linjoilla, siis isommin "haukkumatta" tai parjaamatta minkään valtion menneisyyttä
ja oloja, vaikka aihetta olisikin. Tätä on ymmärtääkseni pidetty tärkeänä jo siksikin, ettei jo kouluikäisille luotaisi ikään kuin valmiita negatiivisia tai suorastaan viholliskuvia. Ns. ensimmäisen tasavallan aikana sellainen kuuluu olleen päinvastoin tavoiteltavaa,
ja juuri siksi heti sodan jälkeen oppilaat niukuuden oloissa pantiin kömpelösti peittelemään oppikirjojen pahimpia poliittisia ruokottomuuksia. Mahdollista on, että nykyisenä aikana monien mielestä sellaisten viholliskuvien synnyttäminen taas olisi mitä suotavinta toimintaa vähintäänkin koulujen ns. piilo-opetussunnitelmassa.