Tapio Onnela kirjoitti:Näin Arno Kotro
Metrossa 5.6. 2007:
”Olen viettänyt kiintoisia hetkiä lukemalla Suomessa 1970-luvulla julkaistua vasemmistolaista tulkintaa lähihistoriasta.
Mikä siitä tekee vasemmistolaisen? Mikä olisi ollut oikeistolaista?
Kirjassa Neuvostoliitto ”vapautti” Viron,
Viro oli saksalaisten miehittämä. Mikä olisi parempi termi?
ja esimerkiksi vuoden 1968 ”Tšekkoslovakian kriisi ratkaistiin rauhallisesti”.
Eikö niin sitten käynyt? Vai syttyikö suurikin sota?
Kirjassa viitataan neuvostoliittolaiseen lehteen Maailma ja me, josta poimitut luvut ”kuvaavat vakaata talouskehitystä, jota inflaatio ja työttömyys eivät haittaa”.
Ja missähän Kotron mukaan vika?
Koululaitos on Neuvostoliitossa kehittynyt ripeästi, opetus on ilmaista, vuokrat alhaiset, elintarvikkeet halpoja ja liikennemaksut vähäiset.
Mikä tässäkin on paikkansapitämätöntä? "Vasemmistolaista"?
Ulkopolitiikassakin ”Neuvostoliitto on noudattanut rauhanomaisen rinnakkainelon politiikkaa”.
Ja Kotron näyttö muusta?---
Tapio Onnela kirjoitti:Kotro puuttuu myös hänen mukaansa vinoon Mao tulkintaan:
”Maailmanhistorian julmimman diktaattorin Mao Tse-tungin uhreista ei puhuta, vaan päinvastoin ihaillaan kommunistisen Kiinan aikaansaannoksia, vaikka Maon aika merkitsi kymmenien miljoonien ihmisten tappamista, kidutuksia ja muita massiivisia ihmisoikeusrikkomuksia.
Kukaan ei ole niin viisas, kuin jälkiviisas. Mihin aikalaistietoon Kotro viittaa?
Historian toiseksi
Millä mittarilla?
verisimmän yksinvaltiaan Josif Stalinin hirmuhallinto surmasi miljoonia tavallisia kansalaisia keskitysleireillä, pakkotyöllä ja teloituksilla, mikä ohitetaan kirjassa sekin.
Samoin kait sivuutetaan pajon muutakin.
Kuvateksti lainaa J.K. Paasikiven pakon
Minkä pakon?
edessä lausumia ylistyssanoja Stalinista tämän kuoltua. Kuuban sosialismi saa ihailevan kohtelun: kaikki lapset käyvät koulua, työttömiä ei ole lainkaan, sairaaloita, tehtaita ja kouluja on rakennettu. ”Castron ja ’Chen’ ihailijoita ja kannattajia on kaikkialla.”
Mikä tässä ei pidä aikalaisesti paikkaansa?
Tapio Onnela kirjoitti:Kotron mukaan Yhdysvaltoja ei kohdeltu oikein:
”Entäpä Yhdysvallat? Siinä missä Neuvostoliitto on onnistunut luomaan vakaan talouden ja kansalaisilleen muikeat olot, Yhdysvalloista nostetaan esiin taloudellisen ja sotilaallisen mahtiaseman lisäksi eriarvoisuus, köyhyys, rikollisuus, mustien ihmisoikeusongelmat, Vietnamin sota ja huumeet. ”
Ja missä virhe? Eikö Kotron mukaan Vietnamissa sodittukaan?
Tapio Onnela kirjoitti:Lopuksi Kotro tuo esille kirjan tekijät:
”Ja mikähän tämä historian ja silloisen maailmantilanteen surutta vääristellyt opus on?
Missä vääristely?
Suomen peruskouluissa laajalti 1970- ja 80-luvuilla käytetty oppikirja Historia ja me 8, tekijät Reino Riikonen ja Matti J. Castrén, julkaisuvuosi 1977. Miksi nostaa vanha kirja kepinnokkaan? Jospa vaikka siksi, että vastedes osattaisiin olla varovaisempia, kun halutaan värjätä todellisuutta jotakin ideologiaa vastaavaksi – ainakin silloin, kun virallisesti julistaudutaan puolueettoman tiedon levittäjiksi. Ai niin, meinasi unohtua: Riikosen ja Castrenin seiskaluokkalaisille tarkoitetussa kirjassa Neuvostoliiton perustuslain suunnitteli ”nerokas Lenin”.
Eikös Lenin sitten ollut nerokas? Mäntti pässikö tuo lie ollut? Ja onko Kotron (ks. edell. kommentit) "todellisuus" väritön?
Keskeinen ongelma tässä on - ja siitä puhutaan laivan liian vähän - on postmodernistisen "diskurssihistorian" läpilyönti. Aito tieteellinen historiantutkimus on eksakti tiede, eikä siihen kuulu analyysi "oikeasta ja väärästä" tai "hyvästä ja pahasta". Historian
tutkimuksen tehtävä on selvittää "wie es eigentlich gewesen". Muulla ei ole merkitystä. Historian
tutkijan moraalinen velvollisuus ihmisenä on sitten otta kantaa oikeaan ja väärään, hyvään ja pahaan, mutta historiantutkimukseen se ei oppiaineena kuulu. Juuri tämä on esim. "revisionistien" (mikä vitsi jo terminä) kompastuskivi. Se, mitä natsit tekivät, on historiantutkimusta. Se, oliko se oikein tai väärin, hyvä tai paha asia, on filosofian ja vastaavien "hengentieteitten" aluetta. Revisionistien, niin natsien, kommunistien kuin "oikeistolaistenkin" ongelma on, etteivät he pysty olemaan sekoittamatta toiveitaan ja todellisuutta.