Monikulttuurisuus historiallisesta näkökulmasta

[Tapio Onnela]

Olisi kiinnostavaa kuulla näkemyksiänne kovin pinnalla olevasta käsitteestä, eli "monikultturisuudesta", lähinnä historiallisesta näkökulmasta. Ainakin minulle on jäänyt epäselväksi mitä nämä "maahanmuuttokriitikoiksi" itsensä lukevat oikein tarkoittavat ilmiöllä, jota he niin kiivaasti vastustavat? Käsittääkseni heidän mielestään monikultturisuus on ideologia, joka aiheuttaa epätoivottua maahanmuuttoa ja johtaa ”länsimaiden tuhoon” tai ”islamisoitumiseen”.

Esim "maahanmuuttokriittisten" mestarinaan pitämän kielitieteilijän Jussi Halla-ahon mukaan kyseessä on kollektiivinen mielisairaus:

Ongelma ei ole siinä, että kukaan pitäisi kaikkea maahanmuuttoa huonona asiana, vaan se, että aikamme kollektiivinen mielisairaus nimeltä monikultturismi pitää kaikkea maahanmuuttoa hyvänä asiana. (HS,20.3. 2010)

Olen usein huomauttanut siitä paradoksista, että maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta (jotka käytännössä tarkoittavat islamisoitumista ja siihen alistumista) kannattavat pääasiassa ne, jotka ovat tämän kehityksen suurimpia häviäjiä.
http://www.halla-aho.com/scripta/moniku ... ainen.html

Eikö monikulttuurisuuden vastakohta luontevasti olisi monokulttuuri? Missä esimerkiksi tuollaista monokulttuuria ihmisyhteisöissä mahtaa olla? Käsittääkseni kaikki olemassaolevat kulttuurit ovat perusluonteeltaan nimenomaan monikulttuurisia, sillä eiväthän kulttuurit olisi ylipäätään voineet kehittyä ilman ihmisten välistä vuorovaikutusta, kulttuurivaikutteiden leviämistä ja sekoittumista?

[Vetehinen]

Monikulttuurisuus

http://fi.wikipedia.org/wiki/Monikulttuurisuus

[jsn]

Historiallisesti nykyinen monikulttuurisuus-ongelma taitaa olla Euroopassa varsin nuori. Vasta kansalaisuuden ja kansalaisten tasavertaisuuden käsitteiden syntyminen tekivät siitä sellaisen. Mm. kieli oli enemmänkin hallinnollinen instrumentti, ei pyhä käsite ja samastumiskohde. Monikulttuurisia yhteisöjä on ollut aina. Usein mm. etniset rajat saattoivat olla hyvinkin matalia, kun taas säätyrajat ovat muodostivat monin verroin jyrkempiä sosiaalisia raja-aitoja. Erityisesti kaupungit olivat monietnisiä ja monikulttuurisia yhteisöjä. Samalla kaupungeilla oli omat vapautensa, jotka päättyivät muurien ulkopuolella.

Aiemmin pääasiallinen kulttuurikiistojen aihe oli uskonto, kuten mm. juutalaisten tai Espanjan muslimien kohtelu keskiajalla, sitten reformaatioliikkeistä alkaneet uskonsodat tai taistelu turkkilaisia vastaan. Cuius regio, eius religio-periaate loi yleisen järjestelmän, joka säilyi osin aina 1800-luvulle saakka. Kun valtiorajat muuttuivat Ranskan vallankumoussotien seurauksena ja alamaiset vaihtoivat isäntää, syntyi ongelmia. Samalla uusien hallitsemiskäytäntöjen käyttöönotto aiheutti kitkaa, kun homogeenisyydestä tuli uusi ihanne.

Mm. vanha Puola-Liettuan valtakunta oli monikulttuurinen yhteiskunta, jossa mm. juutalaisilla, armenialaisilla, ortodokseilla tai protestanteilla oli oma paikkansa. Ne olivat tavallaan säätyjen kaltaisessa asemassa. Samanlaisia muotoja oli itäisessä Euroopassa muuallakin. Balkanin erityisongelmat juontuvat pitkästä ottomaanivallasta, joka synnytti alueelle hierarkioita ja yhteisöjä, joiden asema muuttui rajamuutosten myötä dramaattisesti 1800-luvulla.

[Jussi Jalonen]

Olisi kiinnostavaa kuulla näkemyksiänne kovin pinnalla olevasta käsitteestä, eli "monikultturisuudesta", lähinnä historiallisesta näkökulmasta.

Sikäli kun ymmärrän, niin termi multiculturality on aikoinaan otettu käyttöön yksinkertaisena, käypänä kuvauksena sellaiselle yhteiskunnalle, josta on voitu erottaa tiettyjä rinnatusten eläneitä kulttuurisia ryhmiä.

Sopiva esimerkki on tietysti se maa, missä olen itse kuluneet kuukaudet pääosin viettänyt, ja jonka nimimerkki "jsn" ehtikin jo mainita. Vanhassa Puola-Liettuan kansanyhteisössä katoliset puolalaiset, protestanttiset saksalaiset, uniaatti-rutenialaiset, juutalaiset, armenialaiset ja muutamat muutkin muodostivat kaikki omat samassa yhteiskunnassa eläneet kulttuuriset ryhmänsä. Länsimaisista historiantutkijoista esimerkiksi Puolaan erikoistunut Norman Davies on kuvannut vanhaa Puola-Liettuaa, samoin kuin sotienvälistä Puolaa "monikulttuurisiksi" yhteiskunniksi, ja sitähän ne tosiaan olivat. Muitakin historiallisia esimerkkejä tietysti on.

Kuvatunlaisessa "monikulttuurisessa" yhteiskunnassa tapahtuvaa ryhmien välistä vuorovaikutusta on vastaavasti kuvailtu termillä interculturality. Termien liittäminen maahanmuuttoon ja siirtolaisuuteen on käsittääkseni uudempi keksintö. Näissä tapauksissa "monikulttuurilla" kuvattaneen lähinnä mainittujen ilmiöiden kautta syntynyttä olotilaa, jonka valtio sitten ottaa tavalla tai toisella huomioon sosiaalipolitiikassaan ja hallinnoinnissaan.

Vaikka syntynyt olotila saattaakin olla "monikulttuurinen", niin politiikan ei sinänsä tarvitse olla "monikulttuurista" tai sellaista olotilaa ylläpitävää. Esimerkiksi tässä tutkimuksessa asetetaan vastakkain "monikulttuurisuuden" ja "kulttuuri-integraation" kehitysteoriat. Edellisessä tapauksessa siirtolaisväestön perinteitä kohdellaan kestävinä ja syväänjuurtuneina arvoina, jotka väistämättä säilyttävät asemansa vuosikymmenien, kenties jopa vuosisatojen ajan; jälkimmäisessä tapauksessa siirtolaiset asteittain omaksuvat uuden kotimaansa arvot ja elämäntyylin, säilyttäen korkeintaan hiukan jotain omaperäistä patinaa - todennäköisesti ainakin erikoiset sukunimet, mahdollisesti vanhan uskonnon vaikka sitten nimellisestikin, kenties jopa sen perinteisen kotikielen, mutta muuten assimiloituen enemmän tai vähemmän täydellisesti.

Käsittääkseni esimerkiksi Pohjois-Amerikassa on Kanadaa kuvaittu usein monikulttuuriseksi erilaisten kansanryhmien ja kulttuurien valtioksi, siinä missä Yhdysvallat puolestaan on sulatusuunina integraation ja assimilaation esimerkki. Euroopassa on käsittääkseni vastaavasti Alankomaissa ja rotukysymykselle paljon huomiota suoneessa Isossa-Britanniassa seurattu paljolti monikulttuurista mallia, siinä missä Ranskassa on linjana ollut integraatio ja yhteiseen ranskalaisuuteen sitoutuminen yhtenäisen tasavaltaisen kansakunnan ideaalin hengessä.

Ainakin minulle on jäänyt epäselväksi mitä nämä "maahanmuuttokriitikoiksi" itsensä lukevat oikein tarkoittavat ilmiöllä, jota he niin kiivaasti vastustavat? Käsittääkseni heidän mielestään monikultturisuus on ideologia, joka aiheuttaa epätoivottua maahanmuuttoa ja johtaa ”länsimaiden tuhoon” tai ”islamisoitumiseen”.

Miten niin epäselväksi? Muistini mukaan olet kirjoittanut aiheesta peräti vallan mainion kolumnin : -) Käytä reilusti vaan edelleenkin sitä oikeaa sanaa näistä tavanomaisista epäillyistä, ei se ole ollenkaan liioiteltu.

Esim "maahanmuuttokriittisten" mestarinaan pitämän kielitieteilijän Jussi Halla-ahon mukaan kyseessä on kollektiivinen mielisairaus:

Ongelma ei ole siinä, että kukaan pitäisi kaikkea maahanmuuttoa huonona asiana, vaan se, että aikamme kollektiivinen mielisairaus nimeltä monikultturismi pitää kaikkea maahanmuuttoa hyvänä asiana. (HS,20.3. 2010)

Itse asiassa todellinen vitsi on siinä, että sekä Eiran filologi että hänen kuppikuntansa ovat varsinaisia monikulttuuriuskovaisia par excellence. Mainittu bunkkeriprofeetta, hänen lähimmät adjutanttinsa ja hänen ympärillään pörräävä ihailijakunta kiistävät miltei lähtökohtaisesti kulttuuri-integraation mahdollisuuden. Heidän näkemyksensä mukaan ainoa mahdollinen lopputulos siirtolaisuudesta on monikulttuurinen yhteiskunta, joka heille näyttäytyy välittömästi verta tihkuvana apokalyptisenä kauhistuksena.

Siltä varalta, jos joku ei kyseisen kirjoittajan hengentuotteisiin ole tutustunut, niin ohessa siis tiivistelmä: ennen kuluvan vuosisadan loppua Euroopan maissa on muslimienemmistö, ja koska muslimit ovat lähtökohtaisesti täysin kykenemättömiä omaksumaan länsimaista kulttuuria ja integroitumaan uuteen ympäristöönsä, niin tuloksena on kaamea monikulttuurinen yhteiskunta, mikä tarkoittaa kovia aikoja kantaväestölle. Tavallinen länsimainen joutuu paarustamaan minareettien varjossa pää painuksissa onnettomana dhimminä, kais tiät, jos et usko niin mene vaikka itse lukemaan Gates of Vienna-blogista, jossa mainittu muinaiskirkkoslavistikin ajoittain päivystää, ja äänestä sen jälkeen perussuomalaisia. Ai niin, ja osta professori Vihavaisen kirja! Mieluiten "Burning Books"-kirjakaupasta!

Samaan liturgiaan kuuluu tietysti uskomus siitä, että valtiovallassa vaikuttaa salaliitto, joka pyrkii väkisin luomaan Suomeen kuvatunlaisen monikulttuurisen yhteiskunnan. Taustalla on monikulttuurisuusideologia. Päävaikuttajina tässä Suomea tuhoon ohjaavassa sisärenkaassa on jonkin sortin "vihervasemmisto" - näin siitäkin huolimatta, että maahanmuuttopolitiikkaa ovat ohjastaneet lähinnä porvarilliset tahot - sekä Demokraattisten Lakimiesten (DEMLA) yhdistys, Helsingin Sanomat ja presidentti Halonen. Et cetera.

Kuten kuvasta näkyy, ns. maahanmuuttokriittisyydessä on kyseessä jokseenkin postmoderni aatepotpuri, joka tulee tarjoamaan 2100-luvulla vielä paljon päänvaivaa sen ajan psykohistorian tutkijoille. Siinäpä saavat ihmetellä, että mikä helvetti oletettavasti fiksuja, akateemisen loppututkinnon suorittaneita suomalaisia silloin sata vuotta sitten oikein vaivasi? Taistolaisetkaan eivät olleet näin sekoboltseja.

Tämän ajan tarkkailijat ovat sikäli helpommassa asemassa, että he voivat tyytyä seuraamaan mainitun alakulttuurin vemmellystä hauskana viihteenä, ja aina välillä huvitella sohimalla genren edustajia pitkällä kepillä. Tosin ei se välttämättä aina aivan niin hauskaa ole; kuten voi poliittisen tilanteen kehittymisestä havaita, niin olemme kumma kyllä siirtyneet tässä maassa wag the dog-vaiheeseen, jossa muutamat varteenotettavatkin poliitikot ovat hyväksyneet sekopäisen internet-alakulttuurin hysterianpurkaukset tasaveroisina mielipiteinä.

Vaikka toisaalta, onhan niitä blokattukin jonkin verran.



Cheers,

J. J.

[Jussi Jalonen]

Balkanin erityisongelmat juontuvat pitkästä ottomaanivallasta, joka synnytti alueelle hierarkioita ja yhteisöjä, joiden asema muuttui rajamuutosten myötä dramaattisesti 1800-luvulla.

Tässä on ehkä tietynlaista deterministisyyttä. Ottomaanivallalla oli toki omat pitkäkestoiset vaikutuksensa, mutta sitä ylikorostamalla voi helposti luisua Robert Kaplanin tai Samuel Huntingtonin tyylisiin yksinkertaistuksiin. Oletan, että viittaat noilla "erityisongelmilla" nimenomaan oman aikamme tapahtumiin? Niissäkään ei silti tarvinnut olla mitään ennaltamäärättyä.

Laitan suoran sitaatin toisen henkilön kirjoittamasta tekstistä, jossa on onnistuttu kiteyttämään oma näkemykseni varsin hyvin:

I wanted to revisit this because I strongly agree with that last point. Much of the recent bloody history of the Balkans gets attributed to "ancient tribal hatreds". That's nonsense. A slightly more sophisticated analysis ascribes it to the fissures left by the breakup of the Ottoman Empire in Europe. That's a bit better, but it's still missing a huge piece.

The Second World War is the elephant in the kitchen of Balkan history. Many if not most of the region's problems -- especially its problems with violence -- date back to that war and its aftermath. In Southeast Europe, World War Two was very bloody and very bitter, and it left festering scars that have not entirely healed today. Every country in the region was drawn into the war, and every country in the region took heavy casualties.

So, for instance, Kosovo. World War Two rolled over it with blood and fire, just like the rest of the Balkans. It was annexed to Italian Albania, then taken over by the Germans two years later. Tito's Communists and the Serbian Royalist Cetniks both were active all over the province, shooting at the Germans and at each other. The Albanians tended to support the Axis, and some joined the "Skanderbeg" Waffen SS division. (A few went the other way and joined the Communists. None went with the Cetniks.)

So, between Communists, Cetniks, Germans and Albanians (Nazi and non), Kosovo was a free-fire zone through much of 1944. And even after the Germans left, the killing kept on. The province wasn't really quiet until 1949, and Tito's new government had to kill a lot of Albanians first. So, much of the bitterness in the 1980s stemmed not from "ancient" hatreds, but from mutual accusations of atrocities, massacre and ethnic cleansing in the years between 1941 and 1949.



Cheers,

J. J.

[jsn]

Tässä on ehkä tietynlaista deterministisyyttä. Ottomaanivallalla oli toki omat pitkäkestoiset vaikutuksensa, mutta sitä ylikorostamalla voi helposti luisua Robert Kaplanin tai Samuel Huntingtonin tyylisiin yksinkertaistuksiin. Oletan, että viittaat noilla "erityisongelmilla" nimenomaan oman aikamme tapahtumiin? Niissäkään ei silti tarvinnut olla mitään ennaltamäärättyä.

En toki tarkoittanut olla deterministinen, vaan viittaan juuri 1800-luvun väkivaltaisuuksiin, joista tuli eurooppalaisen suurpolitiikan vakio-ongelma ja ns. "ruutitynnyri"-metafora. 1990-luvun sodat juontuvat ilman muuta 1900-luvun tapahtumista, jos kohta vanhempiakin juuria on. Ottomaanivallan loppuminen vei perustan etuoikeutettujen ryhmien asemalta mm. Bulgariassa tai Bosniassa. Turkkilaisten organisoima väkivalta muistuttaa myöhempien Freikorps-tyyppisten organisaatioiden toimintaa. Ottomaanivalta ei käyttänyt suoraa sotilaallista väkivaltaa, koska se olisi johtanut suurvaltain interventioihin.

[Vetehinen]

Olisi kiinnostavaa kuulla näkemyksiänne kovin pinnalla olevasta käsitteestä, eli "monikultturisuudesta", lähinnä historiallisesta näkökulmasta. Ainakin minulle on jäänyt epäselväksi mitä nämä "maahanmuuttokriitikoiksi" itsensä lukevat oikein tarkoittavat ilmiöllä, jota he niin kiivaasti vastustavat? Käsittääkseni heidän mielestään monikultturisuus on ideologia, joka aiheuttaa epätoivottua maahanmuuttoa ja johtaa ”länsimaiden tuhoon” tai ”islamisoitumiseen”.

Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämisäätiö määrittelee monikulttuurisuuden näin:

Monikulttuurisuudella voidaan tarkoittaa hyvin erilaisia asioita. Voidaan puhua ideologisesta monikulttuurisuudesta, kun ajatellaan, että on koko yhteiskunnan ja sen jäsenten kannalta hyvä asia, jos erilaisilla etnisillä ja/tai kulttuurisilla yhteisöillä on mahdollisimman laajat kulttuuriset oikeudet ja toimintavapaudet. Poliittisena käytäntönä monikulttuurisuus tarkoittaa sellaisia poliittisia linjauksia, lainsäädäntöä ja muita toimenpiteitä, jotka tuottavat ja ylläpitävät yhteiskuntaan toisistaa suhteellisen erillisia etnisiä ja/tai kulttuurisia yhteisöjä. Tällaista politiikkaa harjoittivat Euroopan maista 1980- ja 1990-luvulla Ruotsi, Britannia ja Alankomaat, kukin omalla tavallaan. Väestötieteellisenä tosiasiana demografinen monikulttuurisuus tarkoittaa puolestaan sen seikan hyväksymistä, että yhteiskunta sisältää ihmisiä, joiden käsitys etnisestä yhteenkuuluvuudesta ja kulttuurisista piirteistä ja ominaisuuksista poikkeavat toisistaan ja että yhteiskuntaan muodostuu näiden erojen varaan rakentuvia yhteisöjä. (Ks. esim. Huttunen, Löytty & Rastas 2005.)
http://www.cupore.fi/monikulttuurisuuskasitteet.php

Toivottavasti tuosta on apua.

[jsn]

Niin, mistä monikulttuurisuuden muodosta nyt puhumme. Ilmeisesti niistä kaikista.

Monikulttuurisuus sosiaalisena ilmiönä on fakta, jota voidaan osoittaa olleen aina olemassa jossain muodossa. Eri aikoina on ollut hegemonista valtakulttuuria, alakulttuuria tai vastakulttuuria. Kaikki riippuu "kulttuurin" määritelmästä. Nykyisin pyrkimyksenä on rajata "kulttuurin" käsite etniseen syntyperään ja uskonnolliseen taustaan. "Kulttuuri" tarjoaa eufemismin rodun tms. käsitteille. Myöskään käsite kristitty valtio ei enää vetoa kovin laajoihin joukkoihin. Se, että juutalaiset olisivat tappaneet Jeesuksen, tai että nämä tekisivät lasten rituaalimurhia, ei saa suomalaisia kiihtymään.

Monokulttuurisuus taas on enemmän ihanne kuin sosiaalista todellisuutta: arvo ja normi, joka liittyy kansallisvaltioajatteluun ja teollisen kapitalismin kehitykseen. Massatuotannon kannalta oli eduksi, jos kuluttajat ja markkinat olivat mahdollisimman samankaltaisia. Kun taloudellinen toiminta ja markkinat ovat ylittäneet valtiolliset rajat ja massatuotannon merkitys vähentyntynyt, ei tämä enää ole palvele kenenkään taloudellista intressiä.

Kuitenkin homogeenisyyden arvo ja ihanne on kansallisvaltiokehityksen myötä viimein läpäissyt kaikki sosiaaliset ryhmät, vieläpä siten, että siitä on tullut uskonnon kaltainen ilmiö, joka voi yhdistää ihmisiä näiden sosiaalisesta tai taloudellisesta asemasta riippumatta. Diplomi-insinööri tai työtön voi ärsyyntyä yhtä lailla joutuessaan tekemiseen "väärin" käyttäytyvän maahanmuuttajan kanssa, vaikka tuloerot ja sosioekonominen asema voivat poiketa radikaalisti toisistaan. Samaan aikaan uskonnonharjoitus on lakannut olemasta ihmisiä yhdistävä kollektiivinen voima. Jumalanpilkkasyytteille ei enää löydy laajaa kannatuspohjaa. Vaan jos pilkataan myyttistä "suomalaisuutta", kipu alkaa tuntua.

Monikulttuurisuus voidaan siis nähdä myös poliittisena ideologiana tai politiikan välineenä. Tällainen monikulttuurisuus perustuu nykyisin vallitsevalle kansainväliselle normipohjalle siitä, että moninaisuus ei ole negatiivista vaan positiivista ja osa yksilön vapautta. Monikulttuurisuus myös mukailee 1980-luvulta lähtien vahvistuneita vihreitä arvoja, jotka korostavat myös luonnon monimuotoisuutta. "Välineen" korostaminen tuo väistämättä mieleen ajatuksen, että monikulttuurisuuden avulla edistettäisiin joitakin muita päämääriä kuin moninaisuutta. Näin saattaa olla. Samalla monikulttuurisuuden kritiikki voidaan nähdä yleisenä politiikan ja poliittisen hegemonian kritiikkinä. Tästä varmasti onkin kyse. Samalla tälle kritiikille on ilmiselvä tilaus ja kaikupohja, koska sen avulla kyetään tuoreella tavalla vetoamaan alimpaan yhteiseen nimittäjään.

[Vetehinen]

Kuten kuvasta näkyy, ns. maahanmuuttokriittisyydessä on kyseessä jokseenkin postmoderni aatepotpuri, joka tulee tarjoamaan 2100-luvulla vielä paljon päänvaivaa sen ajan psykohistorian tutkijoille. Siinäpä saavat ihmetellä, että mikä helvetti oletettavasti fiksuja, akateemisen loppututkinnon suorittaneita suomalaisia silloin sata vuotta sitten oikein vaivasi? Taistolaisetkaan eivät olleet näin sekoboltseja.

Kirjoittamasi kohta akateemisen loppututkinnon suorittaneiden sekoboltsista on hauska ja pani miettimään. Aika pitkäänkin.

Selailin tämän ketjun kirjoituksia ja tulin alustavaan ajatukseen ns akateemisten monikulttuurisuuden sekoboltsauksesta teoreettisella tasolla. Tapellaan sanoista.

Taistolaiset käyttivät sanaa demokratia. Heidän mielestään Neuvostoliitto oli demokratia, koska kommunistisen puolueen jäsenet saivat osallistua (miten, ei koskaan selvinnyt) vaaliehdokkaan valintaan. Sen ainoan ehdokkaan, joka sai vaaleissa sitten 100 % äänistä. Tämä oli taistolaisten näkemys demokratiasta.

Taistolaisille demokratian sisältö oli hyvin erilainen kuin monien muiden käsitys demokratiasta.

Monikulttuurisuuden sisältö lienee useimmille keskustelijoille täysin hämärä, mutta se ei estä keskustelemasta, joten ei ihme, että keskustelu on sekoboltsia.

Mitä on monikulttuurisuuden rikkaus, kun maahanmuuttaja ei osaa lukea eikä kirjoittaa ja miten osaamaton rahoittaa tulevat eläkkeet? Itse on osaa vastata.

Arvostan Halla-ahoa rohkeudesta. Kun hänet haastettiin oikeuteen, niin hän puolusti itse itseään ja vastapuolella oli poliittisen ilmiannon perusteella syytteen nostanut virallinen syyttäjä. Käsittääkseni syyte nostettiin kirjoituksesta, jossa Halla-aho teki vertailun Kaleva-lehdessä olleeseen artikkeliin.

Sekoboltsi normi-akateeminen on pelkuri.

Yksi syy - mahdollisesti hyvin merkittävä syy - Halla-ahon kritisoimiseen on, että hän pääsi Helsingin kaupunginvaltuustoon kirjoittamalla blogia. Hän ei siis mainostanut Helsingin Sanomissa eikä seurustellut lehden toimittajien kanssa saadakseen julkisuutta. Toimittajat havaitsivat, etteivät voikaan enää kontrolloida mielipiteitä kuten aikaisemmin.

Halla-ahon isoin ansio on käsittääkseni siinä, että hän on pyrkinyt tuomaan monikulttuurisuutta käytännön tekojen tasolle teoreettisesta utopiasta á la taistolaisten käsitys demokratiasta.

Suomen kansa, johon itsekin kuulun, näkee eliitin (akateemisten sekoboltsien) propagandan läpi.

Ihmiset näkevät, että maahanmuuttoasiantuntija Umaaya Abu-Hanna kehoittaa syrjimään suomalaisia ja yhdistävät tuon teon monikulttuurisuuden yhdeksi osaksi. Samoin kansa yhdistää kaupunkinen harjoittaman etnisen syrjinnän monikulttuurisuuteen, koska syrjintä esitetään monikultuurisuuden ominaisuudeksi. Uimahallien vain muslimeille varatut vuorot yhdistetään monikultuurisuuteen. Kahden ulkomaalaisen vanhuksen maastakarkoitus yhdistetään kuntalain estämään suomalaisten vanhusten perheenyhdistämiseen. Albaanimiehen Sellossa tekemien murhien nimittäminen suomalaisen miehen albaanissa aiheuttamaksi vaikutukseksi, yhdistetään monikulttuurisuuteen.

Tapa jolla monikultuurisuutta edistetään, käsittämättä edes mitä se on, johtaa maahanmuuton vastustamiseen ja ulkomaalaisvihaan.

Tästä ei hyvää seuraa.

Lopputarkennukseksi vielä, että en tunne hyvin Halla-ahon ajatuksia, mutta käsitykseni on, että hänellä on kielteinen suhtautuminen osaan maahanmuuttoa. Hän ei käsittääkseni vastusta ja toimi rasismia vastaan, kuten eivät häntä kritisoivatkaan toimi. Molemmat puolet sallivat ja jopa pyrkivät rasismiin, jota vastaan itse olen.

[jsn]

Halla-Ahon blogi löytyy melko vähällä vaivalla. Silmäilin sitä hieman, mitä en ole aiemmin tehnyt. Hän osaa kieltämättä taitavasti kääntää julkisten vastustajiensa kiistatta melko epä-älyllisen ja löysän argumentoinnin omaksi edukseen. Tähän hän enemmän tuntuukin keskittyvän, samoin kuin vallitsevien normien kyseenalaistamiseen. Kohteena on siis koko suomalainen konsensus-yhteiskunta ja poliittinen korrektius, jossa tietyistä asioista on ollut tapana vaieta. Joskus piikki osuu, joskus ei. Hänen syvimmistä ajatuksistaan tai "ideologiastaan" on kuitenkin huomattavasti vaikeampaa tehdä selkoa. Mitään ratkaisuja hän ei varsinaisesti tarjoa. Poliittista profeettaa hänestä on tämän vuoksi vaikea saada, mutta medialle hän toki on taivaan lahja.

[Veikko Palvo]

Selailin tämän ketjun kirjoituksia ja tulin alustavaan ajatukseen ns akateemisten monikulttuurisuuden sekoboltsauksesta teoreettisella tasolla. Tapellaan sanoista.

Sveitsissä äänestettiin 2009 minareettien rakennuskiellosta Sveitsin moskeijojen yhteyteen. Kansanäänestyksen pani alulle pari oikeistopuoluetta ja muut oik.puolueet, sos.demokraatit ja vihreät olivat äänestystä vastaan. Minareettien vastustajat sanoivat minareettien Sveitsissä olevan poliittisen islamin ja sharia-lain vertauskuvia. Minareetteja kannattavat sveitsiläiset sanoivat rakennuskiellon olevan uskonnonvapautta vastaan ja YK:n ihmisoikeusjärjestö sanoi minareettien rakennuskiellon rikkovan myöskin kansainvälistä lakia.
Islamilaisten maiden OIC-järjestö Saudi-Arabian Jeddassa paheksui Sveitsin kansanäänestyksen tulosta, minareettien rakennuskieltoa Sveitsissä.
---
Olin kerran Istanbulissa ramadan-aikaan ja joku paheksui hänet herättänyttä aikaista rukouskutsua viereisestä minareetista. Sanoin etteipähän ainakaan tarvinnut herätyskelloa ja joka tapauksessa maassa ollaan maan tavalla.
Kerran UAE:n Ras al-Kaimahissa palokunta kokeili sireenejään joka aamu. Olenkin sitä mieltä, ettei tuollainen palosireenien töräytteleminen sopisi Suomeen.
Olin kerran arabin häissä ja miesten puolella ei tarjottu kertakaikkiaan mitään, kieli pitkällä sai katsoa naisten puolelle kannettavia ruokia. Soittajatkin olivat vain naisten puolella, tasa-arvosta ei ollut tietoakaan.
Mutta maassa maan tavalla.

Veikko Palvo

[Vetehinen]

Olin kerran Istanbulissa ramadan-aikaan ja joku paheksui hänet herättänyttä aikaista rukouskutsua viereisestä minareetista. Sanoin etteipähän ainakaan tarvinnut herätyskelloa ja joka tapauksessa maassa ollaan maan tavalla.

Minareettiherätys herättää liian aikaisin. Muistaakseni noin puoli kuusi aamulla alkaa kauhea meteli kymmenien minareettien kaiuttimista. Pahin kulttuurishokki oli Adanassa Turkissa lähellä Syyrian rajaa.

Alun perin minareetit sijoitettiin siten, että niistä pystyi huutamalla kutsumaan koko kaupungin aamurukoukseen, mutta tekniikan edistyttyä minareetteihin asennettiin vahvistimet ja kovaääniset.

Minareettien kieltäminen Sveitsissä on minusta kyseenalaista. Jos niistä joiuttiin häiritsevästi varhain aamulla, niin olisiko sen voinut kieltää. Tai kiellettiinkö, mutta muslimit eivät noudattaneet kieltoa.

Muslimit harjoittakoot uskontoaan lakien puitteissa ja muita häiritsemättä. Myönnän etten tiedä kuuluuko muslimien uskontoon piirteitä, jotka ovat lakien vastaisia.

[Jussi Jalonen]

Halla-ahon isoin ansio on käsittääkseni siinä, että hän on pyrkinyt tuomaan monikulttuurisuutta käytännön tekojen tasolle teoreettisesta utopiasta á la taistolaisten käsitys demokratiasta. Suomen kansa, johon itsekin kuulun, näkee eliitin (akateemisten sekoboltsien) propagandan läpi.

Miten se nyt ottaa. Luova tilastojen rukkaaminen propagandistisessa hengessä on osa mainitun filologin metodeita. Olen lukenut hänen koko teksticorpuksensa läpi - sattuneesta syystä minua tosiaan kehotettiin taannoin tutustumaan siihen - ja esimerkiksi tässä kirjoituksessaan hän maalailee täysin katteetonta arviota Ruotsin muuttumisesta muslimienemmistöiseksi valtioksi. Toisessa tekstissään hän esittää saman ennusteen koko Euroopan osalta.

Näitä näkemyksiä eivät tue mitkään väestötieteelliset ekstrapolaatiot. Filologi on omaksunut ne pääosin ulkomaisilta propagandatehtailta, niinsanotuilta "Eurabia"- ja "islamisaatio"-uskovaisilta. Ne kuuluvat samaan kategoriaan kuin amerikkalaisten siirtolaisuushysteerikkojen vanhat olettamukset siitä, miten kiinalaisten massasiirtolaisten "keltainen vaara" nielisi koko Yhdysvaltain länsirannikon, ja miten New Yorkin kaupungista tulisi kasvaneen Itä-Euroopasta tapahtuneen siirtolaisuuden myötä Jew York City.

Kaikkea tuota hysteriaa voisi pitää hyvänä vitsinä, mutta valitettavasti erään nousujohteisen populistipuolueen muutamatkin kaaderit tosiaan vakavissaan uskovat noihin ennusteisiin. Muutamilla heistä on jo kunnallis- tai kaupunginvaltuutetun pesti, ja he ovat varteenotettavia kandidaatteja tulevan vuoden eduskuntavaaleissa.

Lopputarkennukseksi vielä, että en tunne hyvin Halla-ahon ajatuksia, mutta käsitykseni on, että hänellä on kielteinen suhtautuminen osaan maahanmuuttoa. Hän ei käsittääkseni vastusta ja toimi rasismia vastaan, kuten eivät häntä kritisoivatkaan toimi. Molemmat puolet sallivat ja jopa pyrkivät rasismiin, jota vastaan itse olen.

Rasistisiksi perustellusti luonnehdittavia lausuntoja kyseiseltä kirjoittajalta tosiaan riittää aivan kotivaroiksi. Klassisina esimerkkeinä voidaan mainita "On tosiasia, että neekerit, negridisviritteiset, saharaneteläpuolistaustaissävytteiset henkilöt elävät edes jollakin tavalla länsimaalaista muistuttavissa oloissa vain siellä, missä järjestystä ylläpitää eurooppalaistaustaisten henkilöiden dominoima väkivaltakoneisto (kuten poliisi, armeija ja oikeuslaitos)" sekä "Negridisen rodun edustajat, asuinpaikasta riippumatta, saavat psykometrisissä tutkimuksissa muita roturyhmiä heikompia keskimääräisiä tuloksia; negridisen rodun edustajien pyörittämät valtiot ovat jotakuinkin poikkeuksetta kroonisessa kaaostilassa; nämä ovat tosiasiat".

Flirttailu tälläkin palstalla aikoinaan keskustelua herättäneiden uuden aallon rotuteoriain kanssa kuuluu niin ikään asiaan.

Sekoboltsi normi-akateeminen on pelkuri.

Mh, niin. Filologin hämärän rajamailta olevat otaksumat tulikin jo kiteytettyä tuossa ylempänä, ja mitä taas pelkotiloihin tulee, hän on tunnustanut ne itse: “Kriittisyyteni tiettyjä maahanmuuttajaryhmiä ja niiden maahantuloa kohtaan johtuu juuri siitä, että niiden kulttuurinen tausta ja ajattelutapa ovat vääränlaisia. Erityisesti pelkään islamia. En mitenkään yritä piilotella näitä mielipiteitä, päinvastoin pyrin synnyttämään ja vahvistamaan niitä muissakin ihmisissä.”

Viimeisessä lauseessa hän tunnustaa olevansa ei ainoastaan pelkuri, vaan myös pelkuruuden apostoli. Värisevä, kammoksuva, hysteerikko, joka haluaa tartuttaa paranoiansa koko ympäristöönsä.

Tapio Onnela on tosin jo käsitellyt tätä asiaa aikoinaan "Hiidenkiveen" kirjoittamassaan kolumnissa varsin ansiokkaasti, ja eipä itsellänikään siihen kirjoitukseen paljoa lisättävää ole. Aikani mainittua alakulttuuria tarkkailtuani allekirjoitan kolumnissa esitetyn analyysin täysin, kaikilta osiltaan.



Cheers,

J. J.

[Jussi Jalonen]

Minareettien kieltäminen Sveitsissä on minusta kyseenalaista. Jos niistä joiuttiin häiritsevästi varhain aamulla, niin olisiko sen voinut kieltää. Tai kiellettiinkö, mutta muslimit eivät noudattaneet kieltoa.

Sveitsissä oli tasan tarkkaan neljä minareettia, joista yhdestäkään ei huudettu rukouskutsuja. Koko kansanäänestys oli lähinnä vain populististen ääriainesten harjoittaman pelkoon perustuvan propagandan riemuvoitto. Siteerataan nyt vielä erikseen tuota linkitettyä Der Spiegelin artikkelia:

The debate was largely divorced from the reality of Switzerland. Although around 22 percent of the population is of foreign origin, the country has so far had relatively few problems with its roughly 400,000 Muslims. Most of them are liberally minded Bosnians, Kosovo Albanians and Turks and their approximately 160 mosques are practically invisible. Burqas are seldom seen on Swiss streets and there have never been serious calls for the introduction of Sharia law.

The decision, therefore, does not reflect real problems in Switzerland, but rather a general feeling of unease toward Islam.

... kuvaavaa on, että Suomessa erään puolueen nuorisojärjestö ehti jo vaatia samanlaista kansanäänestystä myös tänne. Aloitteessa oli suunnilleen yhtä paljon järkeä kuin valaanpyynnin kieltämisessä Suomen sisävesillä. Sitä en tiedä, olisiko esityksen mahdollisesti mennessä läpi haluttu purkaa myös tataariyhteisömme Järvenpäähän aikoinaan perustaman puisen rukoushuoneen keskeltä kohoava tornimainen rakennelma.

Irvokasta on, että jopa Porissa muuan kaupunginvaltuuston kellokas teki mainittua minareettiäänestystä imitoiden aloitteen vuokratukien perumisesta islamilaiselta kulttuuriyhdistykseltä. Esitys meni äänestyksessä nurin.

Mitä tulee tässä viestiketjussa käsiteltyihin omakohtaisiin kokemuksiin rukouskutsuista, niin itse asuin viime keväänä Istanbulissa tosiaan Ortaköyn moskeijan naapurissa, kuten olen aiemmin kertonutkin. Rukoushuutoon oli aluksi tottumista, mutta parin päivän jälkeen siitä ei enää piitannut. Liikenteen meteli ja varsinkin aamuöinen taksien ja muiden henkilöautojen äänimerkkien kakofonia häiritsivät itse asiassa paljon enemmän.

Muuten nautin olostani; ympäristö oli miellyttävä, ihmiset ystävällisiä, ja kuten tällä palstalla joskus kerroinkin, erityisen ystävällisiä nimenomaan suomalaisuuteni vuoksi. Rakia meni illanistujaisissa vallan mukavasti, ja Bahçeşehir-yliopiston nuoret opiskelijanaiset olivat äärimmäisen kauniita. Todella hämmentävää sekä huvittavaa oli se, että monet mainituista neideistä ilmeisesti aivan vakavissaan pitivät allekirjoittanutta komean ja vieläpä eksoottisen näköisenä.


Cheers,

J. J.

[juhamann]

Minua huolestuttaa tämä epäselvyys monikulttuurisuuskeskustelussa ja suorasukaisten kannanottojen puute. Onko kysymys muusta kuin suvaitsevuudesta? Isoisäni oli jääkäri ja osallistui taisteluihin Saksan rintamalla ja nai sitten Venäjän vallankumousta paenneen Pietarin saksalaisen, suku lähtenyt 1700-luvulla Venäjää rakentamaan. Olenko minä maahanmuuttaja? Kolmannen valtakunnan lakien mukaan juutalaiseksi tuomitsemiseen riitti yksi isovanhemmista ja sen ehdon täytän, tosin vain saksalaisuuden osalta. Eikö historioitsijoissa riitä selkeää kanttia siihen, että todetaan monokulttuurisuutemme inhottavaksi ja vaaralliseksi hölynpölyksi? Kuitenkin koen keskustelun mukamas yhtenäisestä kulttuuristamme selkäpiitä karmivaksi. Mielestäni muidenkin historioitsijoiden tulisi kokea samoin.

J.M.