skrjabin kirjoitti:Tuossa yhden sortin kuriositeetti, Slave Labor in Soviet Russia vuodelta 1937 ja käsittelee mm. Stalinin kanavan rakentamista. Tämä on USA:ssa julkaistu käännös saksalaisesta teoksesta. Huolimatta ilmeisestä antisemitismistään ja asiavirheistään tuokin on jonkinlainen esimerkki siitä että suhteellisen paljon aiheesta tiedettiin jo ennen sotia.
http://www.archive.org/details/SlaveLaborInSovietRussia
Jos Lazarus Mosessohn Kaganovitshin ja Hershel Jehudan = Jagodan yms. sivuuttaa, niin tuossahan näyttää neuvostolähteisiin viitaten kerrotun varsin oikeaanosuvasti NL:n leireistä 1937 Berliinissä / Tri Hermann Greife. Leirialueitakin nimetään, mm. Solovetsk, Stalinin kanava, Svir, Moskova-Volga kanava.
Inkeriläisten siirroista 1929 - 1935 Turkmenistaniin ja keski-Aasiaan jne.
Stalin houkutteli Maksim Gorkin ( Aleksei Maksimovitsh Peshkov ) 1928 Italiasta takaisin Neuvostoliittoon. Akseli Gallen-Kallelakin on 1905-06 talvella maalannut H:gissä Gorkin muotokuvan,
http://www.gallen-kallela.fi/akseli/3_kosmo.html
Gorkilla lienee ollut uskottavuutta Suomessakin?
Maksim Gorki on vieraillut 1928 Solovetskin leireillä ja kirjoittanut niistä ylistävän kirjasen, vierailun aiheena on ollut Solovetsk-arvostelu länsimaissa.
Ja 1933 on julkaistu Maksim Gorki kirjoittama ylistystarina suuresta sosialistisesta rakennustyöstä, Valkean meren / Stalinin kanavasta, joka on Gorkin mukaan ollut "loistava osoitus proletariaatin vihollisten rehabilitoinnista."
Joidenkin arvioiden mukaan Stalinin kanavan rakennustöissä kuoli 100 000, joten heidän osaltaan kyse olisi ollut rehabilitoinnista kuoleman jälkeen.
NL:n AgitProp näyttäisi toimineen loistavasti sekin?
USAsta ja Kanadasta kirjoitetaan NeuvostoKarjalaan värvätyn 3000 kummastakin maasta, joissakin tiedoissa puhutaan 10 000:sta. PohjoisAmerikassa oli pula-aika, jonka vaikutusten Suomessa kirjoitetaan olleen vähäiset.
E.Gyllingin neuvostotasavallasta Suomeen lähetettiin propaganda-kirjallisuutta ja Petroskoin radio lähetti propagandaohjelmia loistavasta elämästä itärajan takana.
Edvard Gylling lienee uskonut omaan selviytymiseensä 1935 saakka, jolloin hänet vangittiin ja ammuttiin 1938.
Gyllingin on sanottu olleen idealistin, vaikka hänen on täytynyt tietää Solovetskistä ja Stalinin kanavan rakentamisesta jne. NAFTALY FRENKEL
http://en.wikipedia.org/wiki/Naftaly_Frenkel
näyttäisi johtaneen ´Karjalan Työkansan kommuunin´ metsätöitäkin jo 1920-luvulla 1924 - 1925 alkaen
Ilmeisestikin Gyllingin Neuvostotasavaltaansa houkuttelemia suomalaisia ja amerikansuomalaisia alettiin siirtää mm. Tseljabinskiin ja Magnitogorskiin 1937- 38, niitä joita ei ammuttu?
Suomesta kirjoitetaan loikkareita lähteneen noin 15 000, (sot.asiamies. eversti U.A.Käkönen kirjoittaa loikkareita olleen 20 000)
mutta miksi he lähtivät enimmäkseen Länsi-Suomesta?
Raja-Karjalan Salmista loikkareita ei ollut, vaikka Salmin kaikki sahat lopettivat toimintansa 1930 - 1931 ja sivuansioita tuovat metsätyöt loppuivat. Sahat suljettiin osin menekkivaikeuksien johdosta ja siksi, että Stalinin NL vastoin Tarton rauhansopimusta sulki laivaliikenteen Nevan kautta länteen.
Samoin Tarton rauhansop. mukaista kalastusta Laatokalla rajoitettiin, lopetettiin NLn toimesta keskisellä Laatokalla.
----------------------
lis.: Memorial ru -sivuilta löytyy kartta gulag-leireistä, tekstiä en ymmärrä.
http://www.memo.ru/history/NKVD/GULAG/maps/ussri.htm
Itä-Karjalassa näyttää olleen Gulag-leirejä myös 1940 - 1941 ja Sortavalassa
http://www.memo.ru/history/NKVD/GULAG/r3/r3-73.htm
7.8.1946 - 2.4.1953 ja noin 2300 vankia
Memorialin kartasta puuttuu monta suurta Gulagia, joiden kokonaismääräksi sanotaan monissa yhteyksissä noin 400. Aleksanteri Syväriläisen luostarin SvirLAG oli ilmeisesti varsinainen v a n k i l e i r i ja NKVD-kenraaliksi nimitetyn Naftaly A. Frenkelin 1933 - 1938 johtama BamLAG p a k k o t y ö l e i r i BAM-radan rakentamisessa.
Itä-Karjalassa GULAG- vanki- ja pakkotyöleirejä oli ennen Talvisotaa, välirauhan aikana ja Jatkosodan jälkeen, myös lapsiorvoille ja katulapsille. Millaisia yhtymäkohtia tällä on Marja-Leena Mikkolan haastatteluihin perustuvalle kirjalle: Menetetty lapsuus?
Veikko Palvo