Oman tulen aiheuttamat miehistömenetykset
Lähetetty: 19.09.10 20:11
Suomen Sotilas (4/2010) esitti tuoreimmassa numerossaan Maailmalta -palstalla tietoja amerikkalaisten tekemistä – artikkelin mukaan - tarkoista tilastoista oman tulen eli jenkkiläisittäin ystävällisen tulen, ”friendly fire”, aiheuttamista miehistömenetyksistä. Nyt julkaistut luvut ovat hirmuisia:
Toisessa maailmansodassa ystävällisen tulen uhreja kaikista menetyksistä oli 21 %, Vietnamissa 39 % ja Persianlahden ensimmäisessä sodassa peräti 52 %. Irakissa luku on 41 % ja nyt viimeksi Afganistanissa 13 %.
Näihin prosenttilukuihin liittyy paljon lisäkysymyksiä ja oheisseikkoja. Mistä luvut on laskettu, miten ja kuka? Jos kaikelle kansalle kerrottaisiin aivan avoimesti, niin sanotusti avoimen arkun äärellä, että joka toinen tai joka kolmas sotilas menehtyi omien tulitukseen, mielialatekijät saattaisivat vaikuttaa sodankäyntiin vahvasti. Sotilaiden osuus sodan uhrien kokonaismääristä on kautta aikojen ollut kovin vaihteleva, riippuen sodankäynnin tavoista ja olosuhteista. Nälkä, taudit, muut vitsaukset ovat heilautelleet kokonaisuhrien määriä ja jakautumia. Yhdysvaltain nykyisten sotien taistelukentät ovat lähinnä sisällissodanomaisia, jossa omien ja vihamielisten niin sotilaiden kuin siviilienkin erottelu on tunnetusti vaikeaa. Kuinka paljon ”ystävällinen tuli” tappaa myötämielisiä siviilejä?
Eniten ihmettelen, miten näitä yleensäkään voidaan tilastoida, siis tarkalla ja tosiasioiden mukaisella tavalla. No, ehkä on parempi pyrkiä edes likiarvoihin, kuin jättää laskematta.
Joskus yritin tutkia, moniko erään keskikokoisen pitäjän kaikista viime sodissa kuolleista noin 500 miehestä oli ”friendly firen” surmaamia, mutta jouduin jättämään asian ainakin toistaiseksi kesken, koska muistikuvien, dokumenttien ja muun käytettävissä olevan materiaalin pohjalta oli turhan vaikea tehdä edes näin rajattua selvitystä - siis edes kohtuullisella luotettavuudella. Harvemminhan komppanian, saati ylempien sotapäiväkirjaan suoraan kirjoitettiin "vahingoista", ei vaikka tapaus sinänsä olisi ollut laajastikin tunnettu. Ja kuitenkin siis tiedetään, että omia menee omaan tuleen monista virheistä, holtittomuudesta, "kemiallisista syistä", onnettomista sattumista etc. Miten tilastointi mahtaa onnistua Vietnamin viidakossa tai länsi-Aasian aavikoilla ja vuoristoissa?
Suomen Sotilas ei esittänyt artikkelinsa lähteitä. Mahtaako lukijoilla olla tältä sektorilta jotain tutkimustietoa tai lähdeaineistoa?
Veikko
Toisessa maailmansodassa ystävällisen tulen uhreja kaikista menetyksistä oli 21 %, Vietnamissa 39 % ja Persianlahden ensimmäisessä sodassa peräti 52 %. Irakissa luku on 41 % ja nyt viimeksi Afganistanissa 13 %.
Näihin prosenttilukuihin liittyy paljon lisäkysymyksiä ja oheisseikkoja. Mistä luvut on laskettu, miten ja kuka? Jos kaikelle kansalle kerrottaisiin aivan avoimesti, niin sanotusti avoimen arkun äärellä, että joka toinen tai joka kolmas sotilas menehtyi omien tulitukseen, mielialatekijät saattaisivat vaikuttaa sodankäyntiin vahvasti. Sotilaiden osuus sodan uhrien kokonaismääristä on kautta aikojen ollut kovin vaihteleva, riippuen sodankäynnin tavoista ja olosuhteista. Nälkä, taudit, muut vitsaukset ovat heilautelleet kokonaisuhrien määriä ja jakautumia. Yhdysvaltain nykyisten sotien taistelukentät ovat lähinnä sisällissodanomaisia, jossa omien ja vihamielisten niin sotilaiden kuin siviilienkin erottelu on tunnetusti vaikeaa. Kuinka paljon ”ystävällinen tuli” tappaa myötämielisiä siviilejä?
Eniten ihmettelen, miten näitä yleensäkään voidaan tilastoida, siis tarkalla ja tosiasioiden mukaisella tavalla. No, ehkä on parempi pyrkiä edes likiarvoihin, kuin jättää laskematta.
Joskus yritin tutkia, moniko erään keskikokoisen pitäjän kaikista viime sodissa kuolleista noin 500 miehestä oli ”friendly firen” surmaamia, mutta jouduin jättämään asian ainakin toistaiseksi kesken, koska muistikuvien, dokumenttien ja muun käytettävissä olevan materiaalin pohjalta oli turhan vaikea tehdä edes näin rajattua selvitystä - siis edes kohtuullisella luotettavuudella. Harvemminhan komppanian, saati ylempien sotapäiväkirjaan suoraan kirjoitettiin "vahingoista", ei vaikka tapaus sinänsä olisi ollut laajastikin tunnettu. Ja kuitenkin siis tiedetään, että omia menee omaan tuleen monista virheistä, holtittomuudesta, "kemiallisista syistä", onnettomista sattumista etc. Miten tilastointi mahtaa onnistua Vietnamin viidakossa tai länsi-Aasian aavikoilla ja vuoristoissa?
Suomen Sotilas ei esittänyt artikkelinsa lähteitä. Mahtaako lukijoilla olla tältä sektorilta jotain tutkimustietoa tai lähdeaineistoa?
Veikko