Viisikymmenluvulla moottoreiden kehittyessä piti bensiinin suorituskykyä parantaa. Avuksi otettiin etanoli, käytännössä sulfiittisprii. Bensiinin ja sulfiittispriin sekoitetta kutsuttiin bentyyliksi. Jotkut polttoainefirmat käyttivät aineesta omia nimityksiä, kuten E-54 tai Jalobensiini.
Bentyylin jakeluverkosto ehdittiin 50-luvun puolivälissä saada jo varsin kattavaksi. Sitten asioihin puuttui valtion monopoliyhtiö Neste Oy. Sehän huolehti ainoana öljyn jalostuksesta. Neste Oy halusi tuottaa ja markkinoida vain lyijypitoista bensiiniä. Koska jakeluyhtiöt eivät voineet kovin monia polttoainelaatuja myydä, niin Neste Oy:n päätös merkitsi nopeaa loppua bentyylille.
Hiukan ironinen puoli asiassa on se, että lyijypitoinen bensiini havaittiin aika nopeasti yhdeksi pahimmista ympäristöongelmista.
Toinen ironinen piirre on se, että valtiovalta itse oli painostanut metsäteollisuuden rakentamaan laajan sulfiittispriin tuotannon. Neste Oy aiheutti sitten teollisuudelle melkoisia vaikeuksia.