
Kulttuuriperintö - maksullista vai ei?
Kuten uutispalstalla kerrotaan, Museovirasto on avannut kuva-arkistonsa
kokoelmia esittelevän palvelun osoitteessa http://www.kuvakokoelmat.fi/. Palvelu sinänsä on teknisesti ihan toimiva, kuvat ovat hienoja ja niiden löytäminen on aiempaa helpompaa, mutta sitä selaillessani jäin kuitenkin pohtimaan kulttuuriperinnön käyttöoikeuksiin ja hyödyntämiseen liittyviä periaatteita.
Museoviraston palvelu on oikeastaan luonteeltaan myyntinäyttely, sillä verkon
kautta selattavissa oleviin kuviin (joiden resoluutio ei muutenkaan ole
painokelpoista tasoa) on lisätty selkeästi erottuva ja kuvien ulkonäköä
merkittävästi heikentävä vesileima. Oletuksena onkin se, että kuvista
kiinnostuneet asiakkaat maksavat siitä, että saavat käyttöönsä laadukkaan
kuvatiedoston ilman häiritseviä vesileimoja. Yksityishenkilöt joutuvat
maksamaan kuvista ainoastaan kuvatallennemaksun (16,20 €), mutta
kuvien julkaisuoikeudesta täytyy kuitenkin maksaa erikseen - ei-kaupallisessa
käytössä 25 € ja kaupallisessa käytössä 50 €. Julkaisuoikeus on kertakäyttöinen,
eli jos kuva julkaistaan uudestaan, siitä täytyy maksaa erikseen. Muiden kuin
yksityishenkilöiden osalta maksut ovat korkeampia (ks. käyttöehdot ja hinnasto).
Palvelun maksullisuutta on luonnollisesti mahdollista perustella sen ylläpidosta
aiheutuvilla kuluilla. Julkaisuoikeuksien hinnoittelun osalta on kuitenkin huomionarvoista, että maksullisuus ja käytön rajoitukset ei näytä olevan
sidoksissa aineiston tekijänoikeuksiin, vaan ne perustuvat Museoviraston
omiin linjauksiin. Suuri osa palvelun sisältämästä kuva-aineistosta
on tekijänoikeudesta vapaata, mutta palvelu ei kuitenkaan tee eroa
tekijänoikeuden alaisen ja siitä vapaan aineiston välillä, vaan kaiken
aineiston käyttäminen on yhtä lailla maksullista ja rajoitettua.
Periaatteessa rajoituksia on tietysti mahdollista perustella sillä, että
alkuperäisteoksen digitaalinen kopio - joka on tuotettu opetus- ja
kulttuuriministeriön rahoituksella - on Museoviraston omaisuutta. Museoiden
kokoelmiin sisältyvien kuvien käyttöoikeuksista perittävät maksut ovat
muutenkin olleet yleinen käytäntö. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että
asian pitäisi itsestäänselvästi olla näin: Vaikka museoiden rahoituksen
kannalta kuvien käyttöoikeuksista saatavat tulot saattavat olla tervetulleita
(olettaen että ne ylittävät maksullisuudesta aiheutuvat kustannukset),
maksullisuus ja keinotekoiset aineiston käytön rajoitukset tekevät yhteisen
kulttuuriperinnön käytöstä huomattavasti hankalampaa kuin mitä se voisi olla,
mikä saattaa käytännössä johtaa siihen, että sen näkyvyys ja kulttuurinen
merkitys ajan myötä vähenee.
Esimerkkinä aivan toisenlaisesta lähestymistavasta historiallisten
kuva-aineistojen käyttöönsaattamiseen voi mainita vaikka USA:n
Kongressin kirjaston, joka on tuonut digitoituja kuva-aineistojaan
vapaasti saataville yhteisölliseen Flickr-palveluun:
Leena Saarinen: Online case: Library of Congress (Digitaalinen
kirjasto -blogi, 29.12.2009)
http://blogs.helsinki.fi/digikirjasto/2 ... -congress/