m.lang
Viestit: 6
Liittynyt: 22.11.05 21:18
Paikkakunta: Helsinki
Viesti: Kotisivu

Vastine kirja-arvosteluun (Jörg Friedrich: Suuri palo)

Agricola-sivustolla julkaistiin lokakuussa maisteri Juha Vaittisen kirjoittama arvostelu Jörg Friedrichin kirjasta Suuri palo. Liittoutuneiden pommitukset Saksassa 1940–1945 (http://agricola.utu.fi/nyt/arvos/arvost ... ostelu=915). Arvostelu on laadultaan sellainen, että suomentajana haluan lausua pari valittua sanaa kirjan puolustukseksi. Maist. Vaittinen arvostelee suomennosta, mutta hän ei perustele väitteitään riittävästi.

Maist. Vaittisen arvostelu on niin täynnä kieli- ja kirjoitusvirheitä, että voi vain ihmetellä, kuinka kirjoitelma on ylimalkaan voitu saattaa julkisuuteen akateemisessa yhteydessä. Luettelen aluksi tyypillisimpiä virheitä.

1. Maist. Vaittinen käyttää suurta alkukirjainta tavalla, joka ei noudata kielemme oikeinkirjoitusta. Ilmauksia »Liittoutuneet», »Toinen maailmansota», »8. Ilmavoimat», »Natsi-Saksa» (pitää olla: natsi-Saksa) ei kirjoiteta isolla alkukirjaimella muutoin kuin virkkeen alussa, eikä maist. Vaittinen ylimalkaan noudata johdonmukaisuutta.

2. Teksti on täynnä omituisia lause- ja virkerakenteita (mm. anakoluutteja). Ilmeisesti kukaan, ei edes kirjoittaja itse, ole lukenut tuotosta, ennen kuin se toimitettiin julkisuuteen. Muutamia virheellisiä rakenteita korjauksineen:

• »– – lähestymistavat ovat [pitää olla: on] sovitettu hyvin yhteen.»

• »Ludwig XIV joukkojen Pfalzin sodassa suorittamasta Pfalzin ja Badenin hävittämisestä vetäytymisensä suojaamiseksi.» (En osaa korjata, koska en ymmärrä virkkeen tarkoitusta. »Suorittama hävittäminen» on substantiivitautia.)

• »Friedrichin kirja on tavallaan yksi lisä tässä kehityksessä tuoden yhden hävinneen ja vaiennetun ryhmän, Natsi-Saksan siviilien, kohtalon esiin.» (Aktiivin II infinitiivin instruktiivi ei voi viitata olla-verbiin.)

• »– – 389 809 taistelulentoa jos mukaan lasketaan joitakin tuhansia pommikoneiden tekemää kuljetuslentoa ja 100 Groupin yöhävittäjien suorittamat pommikoneiden saatto- ja tukilennot.» (Numerusvirhe?)

• »– – lyhyistä kuvauksista kaupunkien vanhoista rakennuksista ja lyhyistä kertomuksista kaupunkien vanhoista vaiheista.» (Häiritsevää samasijaisuutta: elatiivi toistuu.)

• »Friedrich käsittelee myös saksalaisten yritykset suojautua – –.» (Korjausehdotus: Friedrich käsittelee myös saksalaisten suojautumisyrityksiä.)

• »Kirjaa lukiessa herää tosin pieni epäily[s], että onko mukaan on päässyt myös päivänpolitiikka.» (Sekava sivulause. Epäsuoraa kysymyslausetta ei aloiteta rinnastuskonjunktiolla.)

• »– – ja vetäkää omat johtopäätöksenne.» (Suomen kielessä johtopäätöksiä ei »vedetä», vaan niitä tehdään: svetisismi.)

Ylimalkaan maist. Vaittisen teksti on epämiellyttävän huolittelematonta ja puhekielimäistä. »Monet lauseet – – eivät ole kunnon suomea ja tekevät lukemisen raskaaksi», kuten hän itse voisi todeta.

3. Arvostelu on täynnä kirjoitusvirheitä: »keski-ajan» (po. keskiajan), »150m korkeudessa» (po. 150 m:n korkeudessa), »Friedrichin kuvauksensa» (po. Friedrichin kuvaukset), »olivat toimineen» (po. olivat toimineet), »80%» (po. 80 %), »Britien» (po. Brittien), »H2S maalinosoitustutka» (po. H2S-maalinosoitustutka), »V1 raketti» (po. V1-raketti), »Ludwig XIV joukkojen» (po. Ludvig XIV:n joukkojen).

4. Arvostelija ei osaa käyttää välimerkkejä. Teksti on täynnä virheitä; esimerkiksi pilkkuja puuttuu useimmista virkkeistä. Ajatusviivojen ympärille ei merkitä sanavälejä (ei: »1941 – 1944»). Päivämääriin ei kirjoiteta sanaväliä vuosiluvun edelle (ei: »6.3. 1944»); jos käytetään »ohuketta», se tulee molempien pisteiden jälkeen (6. 3. 1944). Piste poistuu kaksoispisteen edeltä (»R. A. F.:n» po. R. A. F:n). Sitaattien lyhennykset osoitetaan kahdella ajatusviivalla, ei kolmella pisteellä.

Koska arvostelu on hutiloiden kirjoitettu, on suhtauduttava varauksin moitteisiin, joita käännökselle esitetään:

»Lisäksi ilmasodan teknistä kehitystä kuvaavan ensimmäisen osan kohdalla käännös on suoraan sanottuna huono.»

»Monet lauseet – – eivät ole kunnon suomea ja tekevät lukemisen raskaaksi. Välillä käännös on hakoteillä – –. Lisäksi erikoissanaston suomennokset ovat osin outoja. – – Lukemista myöskin [pitää olla: myös] helpottaisi, jos tietty yksikkö käännettäisiin edes johdonmukaisesti aina samalla termillä, eikä miten sattuu, jopa peräkkäisissä lauseissa eri tavalla.»

»Välillä tekstin tulkinta vaatii salapoliisimaista työtä.»

Tuommoiset moitteet ovat omalla tavallaan irvokkaan koomisia, koska kyseisissä virkkeissä itsessään on lukuisia virheitä. Miksi kirjoittaa »ensimmäisen osan kohdalla», kun voisi kirjoittaa »ensimmäisessä osassa»? Käännös on kuulemma »hakoteillä», erikoissanaston suomennokset ovat »osin outoja» ja yksiköt on käännetty »jopa peräkkäisissä lauseissa eri tavalla». – Ikävä kyllä maist. Vaittinen ei tarjoa paljonkaan esimerkkejä konkreettisista, kiistattomista virheistä, enkä voi siksi lisätä niitä errata-luetteloon (http://www.elisanet.fi/markus.lang/friedrich.html). Muutamat yksityiset virheet eivät osoita koko käännöstä kelvottomaksi.

Maist. Vaittisen omat suomennosehdotukset eivät millään muotoa ole ainoita oikeita, vaikka virheelliset alkukirjaimet korjattaisiin (»Yhdysvaltain 8. Ilmavoimat» ~ Yhdysvaltain 8. ilma-armeija, »Britannian Ilmavoimien Pommituslennosto» ~ Ison-Britannian pommitusilmavoimat»). Lisäksi Vaittinen kirjoittaa virheellisesti »Yhdysvaltain Ilmavoimista» (U. S. Air Force, USAF). Yhdysvallan ilmavoimat eivät osallistuneet II maailmansotaan, koska ne perustettiin vasta vuonna 1947. II maailmansodassa palvelivat armeijan ilmajoukot (U. S. Army Air Force, USAAF).

Jos maist. Vaittinen ei ole katsonut alkutekstiä, hän ei voi luotettavasti väittää, mitkä virheet ovat Jörg Friedrichin ja mitkä suomentajan. Koska hänen oma tekstinsä vilisee kielivirheitä ja kömpelyyksiä, on epäiltävä, että käännöksen herättämä »huonouden» ja »outouden» vaikutelma johtuu arvostelijan puutteellisesta kielitaidosta eikä käännöksen ominaisuuksista. – Jotkin virheet johtuvat siitä, että en saanut lukea korjausvedosta.

Arvostelun kirjallisuusviitteet on sijoitettu kömpelösti tekstin sekaan. Viitteet olisivat kuuluneet kirjallisuusluetteloon.

Markus Lång
fil. tri
Suuren palon suomentaja

J. Vaittinen
Viestit: 36
Liittynyt: 23.11.05 09:08

Lyhyt vastaus

No, suomen kielen taitoni on näköjään päässyt ruostumaan. Olen lukenut viimeiset parikymmentä vuotta etupäässä englanninkielistä tekstiä, se näkyy ainakin huolimattomassa pilkutuksessa.
Kyseessähän oli kirjan arvostelu, joten käännöstä käsittelin vain lyhyesti. En ollut lukenut Friedrichin alkuteosta kun aloin lukea suomennosta, mutta jouduin lainaamaan sen lopulta, koska ajattelin, että arvostelijan pitäisi ymmärtää, mistä arvosteltavassa kirjassa on kysymys. Ilmasodan teknisen puolen käännös oli niin huono, että lukeminen meinasi tyssätä kesken. Joten ainoa ratkaisu oli lainata alkukielinen teos ja yrittää tarkastaa epäselvät kohdat siitä, vaikka saksan opintoni rajoittuvat yliopiston saksan kielen alkeiskurssiin. Tuolla tavalla selvisin kirjan alkuosuudesta. Sen jälkeenhän käännös muuttuu paljon helpommin luettavaksi, kuten arvostelussani totean. Muutamaa pistokoetta lukuunottamatta, joissa virhe oli käännöksessä, en huonolla saksan kielen taidollani alkanut uudelleen lukea aivan kirjan alkuosaa, joten en voi varmuudella sanoa, olivatko kaikki kummallisuudet Friedrichistä vai kääntäjästä johtuvia.
Joten esimerkkejä käännösvirheistä ei arvostelussa ole paljon. Jos taas olisin kirjannut kaikki kummallisuudet ylös, niin eipä arvosteluun olisi muuta sitten mahtunutkaan. Suosittelen, että luetuttaisit kirjan alkuosan jollakin RAF:n toisen maailmansodan aikaiseen toimintaan perehtyneellä ja kysyisit sitten hänen arviotaan. Se olisi kyllä pitänyt tehdä ennen kirjan painamista noin kuluttajaystävällisyyden nimissä.
Muistan helposti seuraavan esimerkin. RAF:n Bomber Commandin No. 5 Group (käsitti satoja raskaita pommittajia) on useimmiten, ei kutenkaan aina, käännetty 5. Laivueeksi. No, eri ilmavoimien yksiköt eivät ole aina täysin vertailukelpoisia, mutta Suomen Ilmavoimissa laivueessa oli toisen maailmansodan aikana sanotaan 12 - 36 lentokonetta (vaihteli suuresti koneiden huonon saatavuuden takia) ja suomalainen helposti mieltää laivueen RAFn squadroniksi (1944/45 18 - 24 lentokonetta). Muistaakseni RAF:n 5. Squadron lensi Burmassa P-36 ja P-47 hävittäjillä, eikä suinkaan tuhonnut saksalaisia kaupunkeja palopommituksin. Siis RAF:n Group on selvästi suurempi yksikkö kuin laivue eikä sitä pitäisi siksi kääntää laivueeksi väärinkäsitysten, suurempien kuin mitä 80% vs. 80 %, välttämiseksi.
Käytin termiä Yhdysvaltain Ilmavoimat, koska USAn armeijalla oli ainakin 90-luvulle, varmaan vieläkin, omat lentojoukkonsa kun taas USAAF:n ne osat, joita Friedrichin kirjassa käsitellään, muodostivat 1947 perustetun USAF:n rungon. Tuskin monikaan ei tajunnut arvosteluani lukiessaan, mistä yhtymästä oli kysymys.
Eipä tästä tämän enempää.

m.lang
Viestit: 6
Liittynyt: 22.11.05 21:18
Paikkakunta: Helsinki
Viesti: Kotisivu

J. Vaittinen kirjoitti:No, suomen kielen taitoni on näköjään päässyt ruostumaan.
Perhaps I should, then, spell this out in English for you: the alleged inferiority of my translation is probably just an artefact of your own illiteracy.
Olen lukenut viimeiset parikymmentä vuotta etupäässä englanninkielistä tekstiä, se näkyy ainakin huolimattomassa pilkutuksessa.
Puutteellisesta suomen kielen osaamisesta kertovat myös lukuisat yhdyssanavirheet, kirjoitusvirheet ja oudot lauserakenteet. En usko, että pystyt uskottavasti arvioimaan suomenkielisen kirjan kieliasua.
Joten esimerkkejä käännösvirheistä ei arvostelussa ole paljon. Jos taas olisin kirjannut kaikki kummallisuudet ylös, niin eipä arvosteluun olisi muuta sitten mahtunutkaan.
Väität yhä käännöstani virheelliseksi, vaikka et kykene — pyynnöstä huolimatta — osoittamaan konkreettisia virheitä. Ikävä kyllä menettelysi alkaa vaikuttaa mustamaalaamiselta.
Muistan helposti seuraavan esimerkin. RAF:n Bomber Commandin No. 5 Group (käsitti satoja raskaita pommittajia) on useimmiten, ei kutenkaan aina, käännetty 5. Laivueeksi.
En löytänyt käännöksestä ainuttakaan tuollaista kohtaa. Väitteesi on ilmeisen perätön. Käytän johdonmukaisesti suomennosta "pommikoneryhmä nro 5".

Missään tapauksessa en tekisi niin kömpelöä virhettä, että käyttäisin isoa alkukirjainta ilmauksessa "5. laivue". Mihin pyrit väitteelläsi? Horjutat vain omaa uskottavuuttasi.
suomalainen helposti mieltää laivueen RAFn squadroniksi (1944/45 18 - 24 lentokonetta).
Squadron on käännetty johdonmukaisesti laivueeksi Suuri palo -kirjassa.
Siis RAF:n Group on selvästi suurempi yksikkö kuin laivue eikä sitä pitäisi siksi kääntää laivueeksi väärinkäsitysten, suurempien kuin mitä 80% vs. 80 %, välttämiseksi.
Voisitko osoittaa ne kohdat, joissa tuollainen virhe on tehty? En löydä ainuttakaan.
Tuskin monikaan ei tajunnut arvosteluani lukiessaan, mistä yhtymästä oli kysymys.
En ymmärrä tuon virkkeen tarkoitusta (kaksinkertainen kielto).

Mainittakoon, että arvostelustasi huolimatta kirja on mennyt hyvin kaupaksi ja kustantaja valmistelee uuden painoksen ottamista. Siihen voidaan korjata kaikki konkreettiset virheet.

— M. Lång.

J. Vaittinen
Viestit: 36
Liittynyt: 23.11.05 09:08

No, olipa tekstiä. Herra tohtorilla on näköjään vaikeuksia hyväksyä asiallistakaan kritiikkiä käännöksiään kohtaa. Arvostelijan tehtävänähän ei ole toimia kääntäjän palkattomana oikolukijana ja etkä ole kommentoinut arvostelussakaan olleita esimerkkejä, miksi minun pitäisi vielä etsiä uusia.

Ja en ole aivan yksin mielipiteineni. Sain pian arvostelun julkaisemisen jälkeen palautteena 2 sähköpostiviestiä, joissa kummassakin ihmeteltiin, etten ollut selvemmin tyrmännyt käännöstäsi. Molemmat kirjoittajat olivat jättäneet ostamansa kirjan lukemisen kesken alle 50 sivun jälkeen.

Kirjassahan ei mainita kääntäjää, joten arvostelu ei ollut suunnattu ketään nimettyä henkilöä vastaan.

Mitä herra ammattikääntäjä ajatteli, kun hän käänsi alkukielisessä kirjassa aivan todenmukaisen lauseen muotoon ”Vuonna 1939 suunniteltiin kuvaputkinäyttö, riittävän kevyt ja pienikokoinen asennettavaksi hävittäjälentäjään.” (s. 35 ). Ja mihinkähän kohtaan ohjaajaa herra tohtori ajatteli kuvaputkinäytön olleen kiinnitettynä?
S:lla 105 ”20.-25. helmikuuta 1944 Yhdysvaltain laivasto suoritti tiiviin iskun saksalaista lentokoneteollisuutta vastaan…” Mitenkä ajattelit Yhdysvaltain laivaston suorittaneen nuo hyökkäykset?
Mistä keksit, että pommikoneen miehistöön kuuluu tykkimiehiä?

Koska olen jo aikaa sitten palauttanut alkukielisen kirjan kirjastoon niin joudun nyt nojaamaan vain käännökseesi.

Joten, squadron ei ole johdonmukaisesti käännetty laivueeksi, esim. sivulla 17 mainitaan 109. Pathfinder-lentue, joka varmaankin tarkoittaa 109. Squadronia.

Kummallisuuksia , joihin törmäsin etsiessäni mainintoja 5. laivueesta
s.30 ”…hän pystyisi karistamaan viholliset perästä kaksin- tai nelinkertaisilla tykeillä ja ylivoimaisilla 7,7 millimetrin ammuksilla.” En ole ennen kuullutkaan kaksinkertaisista tykeistä ja 7,7 millimetrin ase ei ole tykki vaan kivääri tai, kuten tässä tapauksessa, konekivääri. Esim. kaksois-konekivääri oli aika yleinen ase pommikoneiden ampumoissa. Lisäksi konekiväärit ampuivat luoteja, eivät ammuksia. Ja mikä teki 7,7mm luodeista ylivoimaisia, yleensähän brittipommikoneissa yleisesti käytettyä 7,7mm konekivääriä pidettiin liian tehottomana, syystä tai syyttä. Aivan sodan lopussa britit alkoivat saada käyttöönsä 12,7mm konekivääreillä varustettuja takatorneja.

s. 65 ”Koneisiin suunnatut hyökkäykset ja hävittäjäosaston maaoperaatiot olivat onnistuneet R.A.F:ltä surkeasti.” Mitä tämä lause tarkoittaa?

Esim s:lla 117 USAn numeroidut Armyt on käännetty johdonmukaisesti armeijakunnaksi, miksei armeijoiksi? Corpshan merkitsee armeijakuntaa, kuten brittien XXX Corps on käännettykin.

5. laivueesta, s. 33 puolittainen näyttö ”Sen sijaan pommikoneryhmä nro 5, R.A.F:n eliittilaivue...”
S:lla 93 puhutaan 1. ja 4. pommituslaivueesta., tarkoitetaan varmaankin USAAF:n 8.AF:n 1st ja 4th Bombardment Wingejä, jotka vastasivat kooltaan RAF:n Bomber Commandin Groupeja. Noihin kumpaankin Bombardment Wingiin kuului yli 200 raskasta pommikonetta kyseisenä ajankohtana.
No, koska kirjassa on vain henkilö- ja paikannimihakemisto, 5. laivueen/pommikoneryhmä nro 5 etsiminen on hankalaa, enkä löytänyt kuin tuon s:n 33 maininnan ensimmäisen 120 sivun osalta. Koska perjantai on jo pitkällä ja olen käyttänyt tähän touhuun jo lähes 2 tuntia, täytynee lopettaa. Jos olen sekoittanut tuon s:n 33 tapauksen, joka on selvästi käännetty puolittain oikein, tuohon Bombardment Wingin kääntämiseen laivueeksi, niin pyydän anteeksi muistivirhettäni. Siis oikein ANTEEKSI ja pokkaus. Mutta samalla totean, että on aivan yhtä väärin kääntää USAAF:n Bomber Wing laivueeksi kuin RAF:n Groupikin. Joten se, mitä kirjoitin 5. laivueesta pitää aivan yhtä hyvin paikkansa Bomber Wingin kääntämisessä. Jos USAAF:n Bomber Wing on laivue, niin mitä ovat sen Bomber Groupit ja Bomber Squadronit? Tarkistin tuossa äsken, että Suomen Ilmavoimien pommikonelaivueiden vahvuudet vaihtelivat 6 ja 15 koneen välillä jatkosodan aikana, joten USAAF:n Bombardment Wing oli noin 20 kertaa suurempi yksikkö.

Viikonlopun jatkoja

m.lang
Viestit: 6
Liittynyt: 22.11.05 21:18
Paikkakunta: Helsinki
Viesti: Kotisivu

J. Vaittinen kirjoitti:ja etkä ole kommentoinut arvostelussakaan olleita esimerkkejä, miksi minun pitäisi vielä etsiä uusia.
Olen lisännyt kyseiset kohdat errata-luetteloon, sikäli kuin korjaukset olivat aiheellisia.
Kirjassahan ei mainita kääntäjää, joten arvostelu ei ollut suunnattu ketään nimettyä henkilöä vastaan.
Kääntäjä mainitaan Agricola-arvostelun otsikossa.
Mitä herra ammattikääntäjä ajatteli, kun hän käänsi alkukielisessä kirjassa aivan todenmukaisen lauseen muotoon ”Vuonna 1939 suunniteltiin kuvaputkinäyttö, riittävän kevyt ja pienikokoinen asennettavaksi hävittäjälentäjään.” (s. 35 ).
Kääntäjä ajatteli hävittäjälentokonetta mutta kirjoitti käännökseen väärän sanan. Kiitän tämän ja muiden virheiden osoittamisesta.
S:lla 105 ”20.-25. helmikuuta 1944 Yhdysvaltain laivasto suoritti tiiviin iskun saksalaista lentokoneteollisuutta vastaan…” Mitenkä ajattelit Yhdysvaltain laivaston suorittaneen nuo hyökkäykset?
Lähtötekstissä mainitaan vain "US-Flotte". Se tarkoittanee 8. ilma-armeijaa, mutta suomensin sen epähuomiossa laivastoksi. Toisaalta "laivasto" voi tarkoittaa myös lentolaivastoa, ja Yhdysvaltain laivastolla on lentojoukot.
Mistä keksit, että pommikoneen miehistöön kuuluu tykkimiehiä?
Lähtötekstissä nimitys on Bordkanonier. Oletin, että se voidaan suomentaa tykkimieheksi riippumatta aselajista. Lentokoneissa ei käytetä kanuunoita, joten nimitys Kanonier on historiallinen.
Joten, squadron ei ole johdonmukaisesti käännetty laivueeksi, esim. sivulla 17 mainitaan 109. Pathfinder-lentue, joka varmaankin tarkoittaa 109. Squadronia.
Tämä ja muut virheet, jotka löytyivät elektronisesta käännöksestä, on korjattu errata-luetteloon. Käytin laivue-sanaa liian vapaasti, koska luulin sitä yleisnimitykseksi.
Ja mikä teki 7,7mm luodeista ylivoimaisia, yleensähän brittipommikoneissa yleisesti käytettyä 7,7mm konekivääriä pidettiin liian tehottomana, syystä tai syyttä.
Kyseisessä kohdassa (s. 30) kuvataan pasifistien ja militaristien harhakuvitelmaa: he pitivät 7,7 mm:n luoteja ylivoimaisina.
s. 65 ”Koneisiin suunnatut hyökkäykset ja hävittäjäosaston maaoperaatiot olivat onnistuneet R.A.F:ltä surkeasti.” Mitä tämä lause tarkoittaa?
Lause tarkoittaa, että kääntäjä on jäsentänyt saksankielisen lauseen väärin.
Esim s:lla 117 USAn numeroidut Armyt on käännetty johdonmukaisesti armeijakunnaksi, miksei armeijoiksi?
Army tarkoittaa myös 'armeijakuntaa', joka on armeijaa pienempi sotatoimiyhtymä. Myös USA:n 8. ilma-armeija on tarkkaan ottaen 8. ilma-armeijakunta, mutta sitä nimitetään yleensä ilma-armeijaksi kai lähinnä sen takia, että "ilma-armeijakunta" on liian kankea ilmaus. Armeijakunnat muodostavat Yhdysvaltain armeijan (United States Army).
5. laivueesta, s. 33 puolittainen näyttö ”Sen sijaan pommikoneryhmä nro 5, R.A.F:n eliittilaivue...”
S:lla 93 puhutaan 1. ja 4. pommituslaivueesta., tarkoitetaan varmaankin USAAF:n 8.AF:n 1st ja 4th Bombardment Wingejä, jotka vastasivat kooltaan RAF:n Bomber Commandin Groupeja. Noihin kumpaankin Bombardment Wingiin kuului yli 200 raskasta pommikonetta kyseisenä ajankohtana.
Käännöstä on alustavasti korjattu näin:

UK: Squadron = laivue (hävittäjä-, pommikonelaivue tms.)
UK: No. 5 (Bomber) Group = pommikoneryhmä nro 5

US: Bombardment Wing = pommitusryhmä
US: Bombardment Group = pommituseskaaderi
US: Squadron = laivue.

Joissakin kohdissa jouduin arvailemaan, onko saksankielisen tekstin Staffel lentue vai parvi. Ylimalkaan kääntämistä hankaloitti se, että Friedrich käyttää joukko-osastoista välillä saksankielisiä, välillä englanninkielisiä nimiä. Yleisesti kuitenkin

Schwadron = laivue (Squadron)
Geschwader = eskaaderi
Gruppe = ryhmä (UK) ja numeroitu pommituseskaaderi (US).

— M. Lång.

J. Vaittinen
Viestit: 36
Liittynyt: 23.11.05 09:08

Terve
perjantaina taisin olla pitkän työviikon jälkeen liian kärkevä, joten kiitos asiallisesta vastauksesta.
Olen edelleen sitä mieltä, että olisi hyvä luettaa teksti henkilöllä, joka hallitsee hyvin sotilassanaston. Mielestäni alkuosan käännös on kömpelömpi kuin loppuosan, mahdollisesti juuri siksi, että aihe on ollut sinulle vieraampi.

Onnela on varmaan lisännyt arvostelijan nimen, minä en ole sitä sinne laittanut. Kirjaa lukiessani en tiennyt kääntäjää ja ihmettelinkin, kun häntä ei kirjassa näytetty mainittavan. Onnela on varmaankin myös lisännyt tyhjät vuosiluvun eteen päivämäärissä, ainakin niissä muutamassa kohdassa, jotka tarkistin moitteesi jälkeen kun virhe tuntui minusta oudolta. Olin osassa päivämääriä merkinnyt vuoden vain kahdella viimeisellä numerolla, esim .43, ja näihin Onnela on lisännyt 19 eteen ja samalla pisteen jälkeen on ilmestynyt välilyönti.

Kyllä, Yhdysvaltain laivastolla oli ja on lentojoukot, mutta Euroopan alueella ne toimivat lähinnä sukellusveneiden torjuntatehtävissä.

Vaikka en ole kääntäjä, sanoisin että Army/Armee on armeija, Corps/Korps on armeijakunta. US Army käsitti useita armeijaryhmiä (Army Groups), joihin kuului 2 tai useampia armeijoita, jotka taas käsittivät kukin yleensä kaksi tai useampaa armeijakuntaa, jotka kukin käsittivät yleensä kaksi tai useampaa divisioonaa jne. Lisäksi kullakin tasolla oli armeijajoukot, armeijakunnan joukot jne, yleensä viesti-, tykistö-, pioneeri- ym yksikköjä. Lisäksihän, kuten tiedät, US Armyyn kuului mm. tämä 8. Air Force samoin kuin ainakin 5., 7., 9., 10., 12., 13., 14. ja 15. Air Forces ja varmasti muitakin, jotka eivät tule nyt mieleen.

Ilmavoimien yksikköjen kääntäminen on mielestäni kinkkistä puuhaa, koska eri ilmavoimien organisaatiot saattoivat erota toisistaan, ja yksiköiden konemäärät monesti kasvoivat sodan kuluessa. Mutta varmuuden vuoksi totean, että Geschwader oli Gruppea seuraavaksi suurempi yksikkö, siis Geschwader käsitti yleensä 3, sodan loppupuolella neljäkin Gruppea.

Loppuosan käännöksestä sen verran, että muistelen tekstissä olleen ainakin kerran ristikkokaavan, jonka arvelin tarkoittaneen ruutukaavaa. Mutta en ole kaupunkisanaston asiantuntija, enkä lähde väittämään, että kyseessä olisi ollut virhe. Yhtä hyvin kyseessä saattaa olla silkka tietämättömyyteni.

J. Vaittinen
Viestit: 36
Liittynyt: 23.11.05 09:08

Tervehdys vielä
hommista johtuen ei oikein voi ilmaiseksi tehdä paljoakaan käännöshommia, mutta sen verran toteaisin, että Suomen ilmavoimissa kyseeseen tulevat yksiköt olivat pienimmästä suurimpaan lentue, laivue, lentorykmentti. Pienenä ilmavoimana ei sitten suurempia yksiköitä tarvittukaan. Eli laivueesta seuraava oli rykmentti, sinun tapauksessa USAAF:n Bomber Groupin voisi varmaankin kääntää pommituslentorykmentiksi tai pommitusrykmentiksi, meidän ilmavoimissa tuo –lento- osuus kyllä oli mukana lentävien yksiköiden nimissä. RAF:n Group oli sitten suurempi yksikkö, kuten tiedät. Kun sen suuruisia yksiköitä ei Suomen Ilmavoimissa ollut, en ole aivan varma sopivasta käännöksestä. Sille on varmaan ihan virallinen termi, jonka luulen tietäväni, jota en nyt ryhdy veikkaamaan, kun en ole aivan varma. Jos on mahdollista saada kirjan alkuun taulukko siitä, miten eri yksiköt on käännetty ja johdonmukaisesti seuraa sitä, niin ei mielestäni ole niin suurta haittaa, vaikka joku termi ei ole täysin oikea. Taulukostahan sitten asiasta kiinnostunut lukija voi katsoa, minkälaista yksikköä tarkoitetaan.

Ai niin, Luftwaffessa Gruppen alayksikkö oli Staffel, ei Schwadron, joka pikemminkin kuulostaa ratsuväen eskadroonalta.

Eipä muuta
Juha Vaittinen

m.lang
Viestit: 6
Liittynyt: 22.11.05 21:18
Paikkakunta: Helsinki
Viesti: Kotisivu

J. Vaittinen kirjoitti:Vaikka en ole kääntäjä, sanoisin että Army/Armee on armeija, Corps/Korps on armeijakunta. US Army käsitti useita armeijaryhmiä (Army Groups), joihin kuului 2 tai useampia armeijoita, jotka taas käsittivät kukin yleensä kaksi tai useampaa armeijakuntaa, jotka kukin käsittivät yleensä kaksi tai useampaa divisioonaa jne.
Usein U.S. Armyt näkyy kyllä suomennetun armeijoiksi. Voidaan ajatella, että U. S. Army tarkoittaa USA:n "kenttäarmeijaa", joka koostuu useista numeroiduista armeijoista. Siinä tapauksessa armeija olisi parempi käännös kuin armeijakunta.

Lisään nämä korjaukset lähipäivinä käytyäni kirjan läpi ("armeijakunta" esiintyy tekstissä 39 kertaa).
Geschwader oli Gruppea seuraavaksi suurempi yksikkö, siis Geschwader käsitti yleensä 3, sodan loppupuolella neljäkin Gruppea.
Tämä ilmeisesti Luftwaffessa, ei liittoutuneiden ilmavoimissa?
Loppuosan käännöksestä sen verran, että muistelen tekstissä olleen ainakin kerran ristikkokaavan, jonka arvelin tarkoittaneen ruutukaavaa.
Tuollaista ilmausta en tekstistä löydä. lähimmäksi tulee "ristikkoinen katuverkosto" sivulla 158.
Eli laivueesta seuraava oli rykmentti, sinun tapauksessa USAAF:n Bomber Groupin voisi varmaankin kääntää pommituslentorykmentiksi tai pommitusrykmentiksi
Nykysuomen sanakirjan mukaan eskaaderi on 'lentojoukkojen joukko-osasto, johon kuuluu 2–3 laivuetta'. Toisaalta USAAF:n Bombardment Groupit ilmeisesti koostuivat 4 laivueesta (squadron), kuten 445. Bomb(ardment) Group 700., 701., 702. ja 703. laivueesta: http://www.445th-bomb-group.com/. Siksi eskaaderi ei ehkä olisi kovin virheellinen käännös Groupille.

J. Vaittinen
Viestit: 36
Liittynyt: 23.11.05 09:08

Ihan lyhyesti.
Jep, Staffel, Gruppe ja Geschwader olivat Luftwaffen yksiköitä.

No, toisen maailmansodan aikana Suomen ilmavoimissa laivueesta seuraava suurempi yksikkö oli lentorykmentti mutta onhan tämä kielemme muutenkin muuttunut viimeisen 60 vuoden aikana.

Armeijakunnasta varmuuden vuoksi sellainen huomio, että oli kirjassa s. 117 brittien XXX Corps käännetty oikein armeijakunnaksi. Eli älä muuta noita Corpseja/Korpseja armeijoiksi, ne pitääkin kääntää armeijakunniksi. Tämä nyt vain varmuuden vuoksi, varmaan tiesit tämän muutenkin.

Eipä muuta
JV

Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Ajankohtainen arvostelu: sananvapaus ja islam

Joel Kuortti käsittelee ajankohtaisessa arvostelussaan Hirsi Alin teosta:

Hirsi Ali, Ayaan: Neitsythäkki: Islam, nainen ja fundamentalismi. Kääntänyt Tuntematon. Otava. Helsinki 2005 . 192 s.

Hirsi Ali kirjoittaa:

"Muhammedin oppi on ilmeisesti tämä: on sallittua viedä parhaan ystävänsä lapsi. Meidän länsimaisten mittapuidemme mukaan Muhammed on perverssi mies. Tyranni. Hän vastustaa sananvapautta. Jos et tee kuten hän käskee, sinun käy huonosti. Se tuo mieleeni Lähi-idän suuruudenhullut vallanpitäjät: bin Ladenin, Khomeinin, Saddamin. Tuntuuko kummalliselta nähdä Saddam Hussein tässä seurassa? Muhammed on hänen esikuvansa. Muhammed on kaikkien muslimimiesten esikuva. Tuntuuko kummalliselta, että niin monet muslimimiehet ovat väkivaltaisia?”

Kuortti:
Se, että Hirsi Ali käyttää muotoilua ”meidän länsimaisten mittapuidemme mukaan” on osoitus siitä, miten hän hakee tukea muslimikulttuurissa kokemiensa vääryyksien kritisointiin ja korjaamiseen länsimaisilta ihmisiltä (kuten kirjoituksessaan ”Älkää jättäkö meitä yksin. Suokaa meille oma Voltaire”).

Lue koko arvostelu:
http://agricola.utu.fi/nyt/arvos/arvost ... ostelu=973

JJ77
Viestit: 1
Liittynyt: 08.02.06 13:45

Norontauksen arvostelut

Katariina Norontauksen arvostelut ovat näköjään aika päteviä (ainakin Kallio: Jadekasvot ja Lindholm: Maailman parantajat). Helpottavat kirjojen lukemista kun tietää mitä on tulossa ja miten orientoitua.

Vieras

Näin tulevana kääntäjänä sekä historioitsijana oli ylläoleva ajatustenvaihto lähinnä pelottavaa luettavaa. Onko todella näin, että akateemiset aikuiset ihmiset eivät pysty ottamaan kritiikkiä vastaan lähtemättä henkilökohtaisuuksiin? En ole lukenut kyseistä kirjaa enkä tosin alkuperäistä arvosteluakaan, mutta arvostelijan käyttämän suomenkielen taso tuskin vaikuttaa arvostelun itse sisältöön. Huojentavaa on huomata keskustelun loppua kohden muuttuvan asiallisemmaksi, mutta pelottavaa tuo silti on. Toivon, että valmistuttuani saan työskennellä ilmapiirissä, jossa rakentavaa kritiikkiä annetaan ja sitä pystytään ottamaan vastaan. Kukaan ei voi tietää kaikkea tai suoriutua kaikesta täydellisesti. Sen tähden kommentit sun muut luulisivat olevan enemmän kuin tervetulleita.

Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Eri käsityksiä Menziesin Kiina-kirjasta

Gavin Menzien kiinalaisten löytöretkiä käsittelevästä kirjasta on ilmestynyt lukuisia arvioita ja keskustelupuheenvuoroja. Ohessa muutamia katkelmia.

Agricolassa ilmestyneet arvostelut:

Menzies, Gavin: 1421. Kun Kiina löysi maailman (Tauno-Olavi Huotari)
"Menzies ja hänen tukijansa väittävät kirjaan kohdistuneen arvostelun juontuvan ammattihistorioitsijoiden konservatiivisesta asenteesta kaikkea uutta ja mullistavaa kohtaan. Tällaisiakin tutkijoita on, mutta suurempi osa ottaa mielellään vastaan uudet lähteet, käsitykset ja tulkinnat. Näillä uutuuksilla tulee kuitenkin olla faktinen perusta, kirjallisia, arkeologisia tai perinteeseen liittyviä todisteita. Näiden vajavaisuudesta, jopa suoranaisesta olemattomuudesta on Menziesin kirjaa etupäässä kritikoitu.

Toinen väite koskee arvostelijoiden eurosentrisyyttä. Tämä kritiikin kritiikki osuu jossakin määrin maaliinsa. Joskus keskustelu on kaikonnut aiheesta yleiseksi väittelyksi itäisten ja läntisten kulttuurien paremmuudesta. Keskustelussa ovat kuitenkin jokseenkin kaikki osallistujat todenneet Kiinan eunukkiamiraalien matkat merkittäviksi, kiinalaisen kulttuurin ko. aikana erittäin korkealla tasolla olevaksi ja kiinalaisten kulttuurivaikutusten määrän oletettavasti aliarvioiduksi ja niiden tutkimisen tärkeäksi. Arvostelijoiden joukossa on arvostettuja sinologeja, joiden rakkautta ja arvostusta kiinalaista kulttuuria kohtaan ei ole syytä epäillä, sekä tunnettuja eurosentrisyyden kriitikoita - yhden kiivaimmista vasta-artikkeleista kirjoitti mm. historiakäsitysten eurooppakeskeisyyden arvostelijana tunnettu Félipe Fernández-Armesto."

"On lopuksi huomattava, että kiinalaisten matkoilla muille mantereille, mikäli niitä on ollut, ei ole ollut huomattavaa historiallista merkitystä. On mahdollista, että kiinalaiset ovat tehneet löytöretkiä ym. ennen kuin muut, esimerkiksi eurooppalaiset. Ne jäävät kuitenkin sivujuoniksi historiaan - samalla tavalla kuin mahdolliset kelttiläisten munkkien ja pohjoisen viikinkien Amerikan-matkat. Vuosi 1492 on historiassa sittenkin merkittävämpi kuin 1421, koska silloin alkanut eurooppalainen ekspansio reaalisesti aloitti historiallisen murroksen. Voimme tietysti spekuloida sillä, olisiko kiinalaisen sivilisaation maailmanvalloitus ollut maailmalle ja hegemonin alaisille kansoille eurooppalaista parempi. Menzies sortuu kritiikittömyytensä takia kirjoittamaan "vaihtoehtoista maailmanhistoriaa". Hänen todisteensa, kuten eräs arvostelija sanoo, muistuttavat niitä, millä Yhdysvallat käytti todistamaan Irakin joukkotuhoasevarastojen olemassaoloa: ne pystyvät vakuuttamaan ainoastaan "tosiuskovaiset"."

Menzies, Gavin: 1421. Kun Kiina löysi maailman (Jouko Heyno)
"Teoksessa esitetyssä todistelussa on myös omat ongelmansa. Menzies on rakentanut väliin uskomattomia aasinsiltoja mm. selittämällä, että portugalilainen siirtokunta Bahamalla ennen Kolumbusta olisi todiste kiinalaisten matkoista. Miten, jää kertomatta. Tosiasiassa se tietysti on todiste vain portugalilaisten matkoista. Samoin kirjassa on esitetty todisteena kiinalaisten matkoista reitin varrelta löytyvät tamilinkieliset piirtokirjoitukset. Menziesin ilmeinen Kiina-innostus ja –ihailu on ylittänyt paikoin realismin ja rehellisen tutkimuksen rajat. Kiinalaiset, vaikka olivatkin projektin primus motor, eivät olleet matkoillaan yksin, eivätkä ilmeisesti yksin olisi niitä kyenneet kaikilta osin toteuttamaankaan. Kieltämättä on kuitenkin myönnettävä, että niin uskomattomia kuin osa tiedoista on, ne on otettava todistearvostaan. Päätähuimaavimpia kohtia lie kiinalainen kuparikaivos Ellesmerenmaalla."


Tieteessä tapahtuu 2/2006 lehden arvio:

Pellervo Kokkonen, ”Mielessäni ei ollut enää pienintäkään epäilystä...” (Tieteessä tapahtuu 2/2006) (PDF)
"Menzies ei anna lähteiden kertoa tarinaansa
vaan kertoo tarinan lähdeaineiston puolesta
haluamallaan tavalla. Erityisen ongelmalliseksi
tämä muuttuu, kun sinänsä jo kyseenalaista
päätelmää seuraavassa kappaleessa käsitellään
jo vuorenvarmana todistettuna tosiseikkana,
jonka varaan rakennellaan taas uusia olettamuksia.
Tällainen lähteiden käyttö ketjupäätelmiä
punomalla syö uskottavuuden Menziesin
tarinoilta."

"Menziesin tutkimuksista on helppo havaita monia
pseudotieteen tunnusmerkkejä, joita ovat
tutkimuksen ulkopuolisen motiivin merkittävä
asema (kaupallinen hyöty), lähdeaineiston
yksipuolinen käyttö tukemaan omia väitteitä,
vihamielinen asenne kritiikkiin, todennettujen
tutkimustulosten sivuuttaminen silloin kun ne
eivät tue omia väitteitä, pääväittämien rakentaminen
niin, ettei niitä voida suoraan tutkimuksella
kiistää tai vahvistaa, väittämien perustaminen
auktoriteetteihin ja henkilöityminen
(tässä tapauksessa erityisesti
Menziesiin) sekä tieteellisten käsitteiden epäjohdonmukainen
ja harhaanjohtava käyttö."


Menzien oma sivusto

Tommi Uschanov
Viestit: 1
Liittynyt: 29.05.06 20:10

Burke ei ole englantilainen

Arvostelussaan Tekijyyden tekstit -kirjoituskokoelmasta Jari Olavi Hiltunen luonnehtii Seán Burkea "englantilaiseksi kirjallisuudentutkijaksi". Burke on kuitenkin tunnettu walesilainen kirjallisuudentutkija. Hän on saanut mainetta myös walesinenglannilla kirjoitetusta kaunokirjallisesta tuotannostaan, joka sijoittuu suureksi osaksi hänen kotipaikkakunnalleen, Walesin pääkaupunkiin Cardiffiin.

Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Onko historiantutkija rahoittajan perässähiihtäjä?

Onko historiantutkija rahoittajan perässähiihtäjä? – Muutama kommentti Petri Pajulle (Karl-Erik Michelsen – Tuomo Särkikoski) Tieteessä tapahtuu 6/2006

Petri Paju on arvioinut kirjaamme Suomalainen ydinvoimalaitos Tieteessä tapahtuu -lehden numerossa 5/2006. Olemme kiitollisia, että tutkija on paneutunut teokseen ja saattanut näkemyksensä muiden tietoon. Jokainen voi kuitenkin itse päätellä kirjan luettuaan, miten hyvin Pajun kritiikki osuu maaliinsa. Pajun kirjoitukseen sisältyy monia kiistanalaisia väitteitä, jotka ansaitsevat vastineen.


Petri Paju edustaa sitä perinteistä historiantutkimusta, jolle kelpaavat kunnolliseksi tutkimukseksi vain ja ainoastaan julkisella rahalla maksetut työt. Paju asettaa ydinvoimatutkimuksemme epäilyksen valoon sen vuoksi, että ”kirjan tilaaja on Loviisan voimalaitos ja maksaja ilmeisesti Fortum Oyj”. Jokainen historiantutkijahan tietää mitä se tarkoittaa. Maksettu työ ei täytä objektiivisuuden vaatimuksia, koska tutkijat kirjoittavat sitä mitä maksaja vaatii.

Sama epäluulo kertautuu Pajun arvostelussa. Hänen mielestään kirjasta ”piirtyy varsin kaunis, välillä suorastaan epäilyttävän idealistinen kuva suomalaisen insinöörin vastuuntunnosta”. Hänelle tulee kirjaa lukiessa ”väistämättä mieleen, että energiayhtiö Fortumin rahoilla ei ainakaan pitkästi kirjoiteta ydinvoiman vastustajista”. Kaiken lisäksi kriitikko muistuttaa, että ”rivien väleistä on selvästi luettavissa, että he suhtautuvat [ydinvoimaan] varsin positiivisesti.”

Suhtauduimme ydinvoimatutkimukseen tutkijan neutraaliudella. Päätimme ottaa työn vastaan, vaikka tarjolla oli vain vähän rahaa. Aihe oli kuitenkin liian kiinnostava hylättäväksi. Tiedostimme hankkeen vaarat. Samana päivänä kun Svetlana Aleksijevitš signeerasi Esplanadin puistossa kirjaansa Tšernobylista nousee rukous (Tammi 2000), pohdimme ydinvoimahistorian tarjoamia haasteita. Riski leimautua ydinvoiman puolestapuhujaksi oli luonnollisesti mukana kalkyylissä. Petri Paju arvostelee voimakkaasti kirjamme tieteellisiä perusteita. Emme ole käyttäneet riittävästi alkuperäislähteitä, olemme unohtaneet lähdekritiikin ja suhtautuneet tutkittaviin kohteisiinkin puolueellisesti. Kirjamme ei myöskään keskustele tutkimuksen kanssa, eikä siinä ole viitteitä suomalaiseen ja kansainväliseen ydinvoimatutkimukseen. Kaiken huipuksi olemme johtaneet lukijoita harhaan ”sijoittamalla aikakauslehtiartikkelit ja tutkimuskirjallisuuden lähdeluettelossa samaan kohtaan”.

Kuten edellä totesimme, kriitikolla on täysi vapaus arvioida teosta mielensä mukaan. On kuitenkin vaarallista syyttää ammattitutkijoita tiedon vääristelemisestä, lukijoiden johtamisesta harhaan sekä objektiivisuuden puutteesta. Jokainen, joka on tilaushistorioita kirjoittanut, tietää että kohteella/kohteilla on asioihin sanansa sanottavana. Mutta samalla karaistunut tutkija on myös valmis puolustamaan valintojaan ja tekemisiään. Näinhän tekevät kaikki tutkijat riippumatta rahoituslähteestä. Jos tutkija menettää maineensa, samalla menevät myös työ ja leipä. Todellisuus on ankara ja vain korkeasta laadusta maksetaan.

Yksityinen vai julkinen rahoitus?


Yksityinen rahoitus on suomalaisen historiantutkimuksen tabuja. Vasemmistoaaltoisessa tiedepolitiikassa 1970- ja 80-luvuilla mustamaalattiin herkästi kaikki yksityisellä rahoituksella tehtävä tutkimus epäilyttäväksi – ellei lähtökohta ollut akateemisen kriittinen. Petri Pajun arvostelu osoittaa, että akateeminen tabu elää edelleen. Ilmiö on tuttu kaikille yliopistovirkoja hakeneille. Hakupapereihin ei kannata tarjota meriitiksi yksityisesti rahoitettuja hankkeita.

Kritiikki yksityistä rahoitusta kohtaan perustuu yleensä väärinkäsityksiin. Yksi luulo on, että yksityiset rahoittajat tarjoavat tutkijoille ruhtinaallisia palkkioita ja että he siten saavat tilatusta historiasta toivomansa näköisen. Todellisuus on toinen. Yritykset ovat tarkkoja rahoistaan, eivätkä päästä kirjoittajiaan tutkimussopimuksilla todellakaan rikastumaan.

Toinen harha-ajatus on, että yksityisillä yrityksillä olisi etukäteen jokin varma tieto historiastaan ja että tutkija palkataan vain kirjoittamaan tämä näkemys ulos. Oma kokemuksemme on, että yrityshistoriat ovat aitoa historiantutkimusta ja tilaa on uusille tulkinnoille. Yleensä tätä kaipaavat myös työn tilaajat. Historiaprojekti tarjoaa heille tilaisuuden nähdä menneisyys uudessa analyyttisessä valossa. Toki tilaaja saattaa asettaa paineita sisällölle, mutta näinhän aina käy. Tutkijan itsetunnosta ja ammattitaidosta riippuu, miten paineet kestetään.

Työskentely yritysten kanssa vaatii kykyä keskustella yritysjohtajien, insinöörien, juristien ja muiden asianosaisten kanssa. Tämä saattaa monesta tutkijasta tuntua vastenmieliseltä. Kriittinen marxisti inhoaa (valtio)kapitalisteja ja historiantutkijat koulutetaan edelleen ammentamaan tietonsa enimmäkseen kirjallisista lähteistä. Todellisessa elämässä historiallinen tieto ei kuitenkaan koostu ideologisista kategorioista tai alkuperäisdokumenteista. Taustalla vaikuttavat monet näkymättömät verkostot, yksityiset neuvottelut ja hiljainen tieto. Näihin tietolähteisiin löytyvät avaimet vain vuorovaikutuksessa todellisten toimijoiden kanssa.

Atomienergia vai energiapolitiikka?


Petri Paju ei ole sisäistänyt kirjamme otsikkoa. Kirjan nimeksi valittiin – neuvottelujen kautta – Suomalainen ydinvoimalaitos, koska sellainen Loviisan Hästholmenille todella tehtiin. Neuvostoliiton paine idänkaupan politiikassa, mutta myös ydinvoimateknologian osaajana oli 1960- luvulla kova. Silti Loviisan laitoksen suunnittelivat ja rakensivat nimenomaan suomalaiset, monen ulkomaisen partnerin kanssa. Täytyy muistaa, että 1960-luvun lopulla alan kaupallinen teknologia oli uutta ja vakiintumatonta. Tai niin luultiin. Loviisaan valittu kevytvesireaktori jäikin elämään ja vastaava teknologia valittiin myös Olkiluotoon. Teollisuuden Voiman reaktorit on kuitenkin rakennettu avaimet käteen -periaatteella. Tämä oli myös Imatran Voiman tarkoitus, mutta toisin kävi.

Kirjamme ei käsittele Olkiluodon voimalaitoksia, eikä se myöskään keskity atomikulttuuriin, joka kyllä oli voimakas erityisesti toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina. Kirjamme kertoo Imatran Voiman/Fortumin ydinvoimaprojektis ta, joka oli alusta alkaen kiinteä osa Suomen energiapolitiikkaa.

Mielestämme on perusteltua sanoa, että nimenomaan Erkki Laurila sitoi atomienergian Suomen energiapolitiikkaan jo 1950-luvulla. Ensimmäisen ydinvoimalaitoksen hankintaan liittynyt poliittinen ”harhailu”, jota Laurila itsekin Loviisan hankkeen keskellä polemisoi, vauhditti oleellisesti maan virallisen energiapolitiikan kirkastamista. Petri Paju arvostelee meitä siitä, että olemme tehneet Laurilasta kirjan sankarin. Tavallaan ”jokapaikan Erkki Aukusti” sitä onkin. Hänen kauttaan on helpointa antaa kasvot esimerkiksi suomalaisen ydinenergian tutkimuksen organisoinnille.

Atomienergianeuvottelukunnan puheenjohtajana Laurila vei läpi vaikeat rahoitusratkaisut ja hän myös johti hankalia teknisiä neuvotteluja neuvostoliittolaisten kanssa 1960- luvun lopulla. Presidentti Kekkonen turvautui myös Laurilaan 1950-luvun puolivälissä, kun sekä Yhdysvallat että Neuvostoliitto tyrkyttivät Suomelle ydinvoima-apua. Laurila oli arvostettu asiantuntija myös IAEA:ssa. Poliittisissa neuvotteluissa hänen ylitseen ajoi kuitenkin Väinö Leskinen, mutta se onkin sitten toinen juttu.

Pajun lähdekritiikissä toivomisen varaa

Petri Paju väittää, että kirjan alku perustuu arkistolähteisiin, mutta ”loppuosassa pistää silmään, että lähteistä suurin osa on aikakauslehtiartikkeleita”. Jos Paju tarkoittaa kirjan loppuosalla kahta viimeistä lukua (kaikkiaan neljä), hänen matematiikassaan on parantamisen varaa. Kolmannen luvun 190:stä viitteestä vain 17 on lehdistöstä saatuja tietoja. Neljännen eli viimeisen luvun osalta suhde on 181/44.

Kerromme kirjan johdannossa, että tutkimus perustuu alkuperäiseen arkistotietoon. Tutkimusta varten kävimme läpi noin 14 000 alkuperäisdokumenttia useista eri arkistoista. Sen lisäksi saimme käyttöömme Imatran Voiman arkistot ja eräiden johtajien henkilökohtaiset, varsin laajat kokoelmat.

Petri Paju arvostelee meitä siitä, ettemme ole ottaneet huomioon muiden ydinvoimatutkimuksia. Pajun oma artikkeli, Milka Sunellin pro gradu -työ tai Arno Ahosniemen säteilyvalvontaa koskeva tutkimus eivät valitettavasti meitä vuonna 2000 alkaneen savotan teossa ehtineet paljon auttaa. Jokainen tutkimus on myös oma projektinsa, eikä siten lähdeluetteloon välttämättä tarvitse kirjata kaikkea hankkeen aikana luettua materiaalia. Tämä koskee myös Gabrielle Hechtin tutkimusta. Hän on tehnyt erinomaisen tutkimuksen Ranskan ydinvoimahistoriasta, mutta varsinaisia yhtymäkohtia Loviisan projektiin ei kirjassa kuitenkaan juuri ole.

Petri Paju arvostelee meitä siitä, ettemme ole ottaneet huomioon ydinvoiman vastustajia. He ovat kirjoittaneet ansiokkaita tutkimuksia, mutta me kirjoitimme kirjan ydinvoiman suunnittelijoiden, rakentajien ja käyttäjien näkökulmasta. Tutkimus osoittaa, ettei ydinvoiman rakentajien ja käyttäjien toimintaa voi tarkastella ottamatta huomioon myös ydinvoiman vastustajia. Tämä dynamiikka koskee myös poliittista päätöksentekoa, joka on yleiseen mielipiteeseen nojautuen joko edistänyt tai hidastanut ydinvoiman lisärakentamista. Ydinvoiman vastustaminen on tärkeä osa ydinvoimahistoriaa, mutta se vaatii aivan oman tutkimushankkeen.

Tutkimuksen jälkeen helpompi ottaa kantaa energiakysymykseen

Petri Paju irvailee kirjan kannelle, jossa on ilmakuva Hästholmenin saaresta. Hyvä havainto. Ehdotimme kustantajalle vaihtoehtojakin, mutta Edita teki oman valintansa. Kaupalliset kustantajat noudattavat omia periaatteitaan, joihin tutkijalla ei välttämättä ole äänivaltaa. Olisimme itse vallan hyvin voineet laittaa kanteen vaikkapa Loviisan reaktorin tulipunaisen teräskannen, jossa on vielä näkyvissä teksti CCCP.

Lopuksi: Kumpikaan kirjan kirjoittajista ei ole avoimesti asettunut tukemaan tai vastustamaan ydinvoimaa. Täytyy tosin myöntää, että tutkimuksen jälkeen on helpompi ottaa kantaa, minkä energiamuodon varassa maailman nostaa tai kaataa.

Kirjoittajista Karl-Erik Michelsen on fi l. tri ja professori Lappeenrannan Teknillisellä yliopistolla, Tuomo Särkikoski on diplomi-insinööri ja yhteiskuntatieteiden lisensiaatti, joka kirjoittaa parhaillaan Sitran historiaa.

* Petri Pajun arvostelu ilmestyi Tieteessä tapahtuu lehdessä 5/2006
ja Agricolan kirja-arvostelusivulla: Petri Paju: Vaka vanha ydinvoima. (Agricolan kirja-arvostelut)

* Michelsenin ja Särkikosken kommentti Pajun arvosteluun ilmestyi Tieteessä tapahtuu lehdessä 6/2006 ja Agricolan uutis- ja keskustelufoorumilla.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”