Emma-Liisa kirjoitti:Koska Nylander vetosi Markku Kuismaan, niin kannattanee huomata, että tämä Metsäteollisuuden maassa (1993, 2. korj. p. 2006 s. 582) yhdistää valtalain synnyn siihen, että eduskunnan enemmistö luotti bolsevikkien kapinan voittavan. Siis vain tuossa tilanteessa Venäjä olisi sen voinut hyväksyä - tai oikeammin sillä ei ole ollut voimaa sitä kumota.
Edelleen Kuisma huomautta (s. 583), että Venäjän katkaistua sotatarviketilaukset, jotka olivat vuoden 1917 alussa antaneet työtä 40 000 suomalaiselle. Samaten viljankuljetukset Venäjältä lakkasivat, ja Suomen vienti Venäjälle tyrehtyi. Seurauksena oli nälkä, inflaatio ja
Näin ollen Suomen ongelmista vuonna 1917 johtui Venäjän kaaosmaisesta tilanteesta ainakin seuraavat: työttömyys, elintarvikepula, inflaatio, virallisen väkivaltakoneiston sortuminen.
Kuisma ei voi mitenkään väittää, että vallankumous-kapina olisi syntynyt suomalaisten porvarien toiminnasta vuonna 1916, jolloin kukaan ei todellakaan voinut tietää, että tulossa oli vallankumouksia. Armeijan johto pysyi lujasti keisarin takana. Ehkä Venäjän kauppaa käyvillä suomalaisilla suurliikemiehillä oli omat poliittiset intressinsä, mutta he eivät koskaan kyenneet sanelemaan poliittista marssijärjestystä. Näin ei ollut myöskään tasavallan ensi vuosina. Tämä kumoaa käsitykset heidän intressiensä voimasta. Kuisma itse on todennut Metsäteollisuuden maa-teoksessaan vakuuttavasti, että Suomen tasavallan talouspolitiikka ei suinkaan ollut suurtuotannon etujen mukainen, vaan suosi, jos anakronismi sallitaan, pk-yrityksiä (maanviljelijät mukaanlukien).
Vallankumoukset Venäjällä tapahtuivat Suomen porvareista tai työläisistä riippumatta.
Vuonna 1916 tsaarivalta horjui, mutta kukaan ei osannut arvata, kuinka pahasti sillle tulisi käymään. Jokainen voi muistella, miten uskomattomalta tuntui Neuvostoliiton romahdus, vaikka sittemmin neuvostovallalle on naureskeltu yhtä paljon kuin jumalalliselle tsaarille. Vaikka tsaarivalta oli heikentynyt, se oli Suomelle edelleen kyllin vahva.
Emmaliisan yllä mainitsemilla 1917 tapahtumilla oli vahva shokkivaikutus, mutta taustalla oli toki pitempiaikainen kehitys. Kun poliittisten järjestelmien suuntaus muualla Euroopassa oli kohti vähemmän autoritaarista, Venäjän tsaarivalta pysyi
ja pyrki jopa kiristämään otettaan. Tässä on perimmäisin syy, miksi Suomen poliittisten instituutioiden kehitys laahasi jälkijunassa. 1860-luvun uudistusaalto tyrehtyi nopeasti
ja vaihtui uuteen autoritaarisuuteen. Säätyvaltiopäivät pysyivät niin pitkään juuri tästä syystä, eivät suomalaisen yläluokan lujan otteen toimesta. Esiintyihän jo 1860-luvun Suomessa aloitteita niiden kehittämisestä kohti parlamentaarista suuntaa. Nämä tyrehtyivät korkeimpaan valtaan, eivät suomalaisiin porvareihin, jotka todellakin kannattivat maapäiväjärjestelmän uudistamista.
Ajastaan jälkeenjäävät instituutiot
ja lainsäädäntö laahasivat perässä, kun yhteiskunta
ja talous kehittyivät niistä riippumatta, mutta kuitenkin niiden varjossa. Eduskuntauudistus tuli siihen nähden aivan liian myöhään
ja törmäsi venäläisten jarrutukseen. Yksikään suomalainen ryhmä, ei edes ruotsinkieliset, eivät tosissaan vastustaneet sitä
ja uudistus oli hyvin helppo toteuttaa. 1900-luvulla virkakoneisto menetti legitimiteettiään, kun siitä alettiin yhä enemmän muokata venäläiselle keskusvallalle taipuisaa repressioinstrumenttia. Poliittinen, taloudellinen
ja sosiaalinen toiminta alkoi elää rakenteiden alla omaa elämäänsä jo kauan ennen vuotta 1917. Usko laillisiin keinoihin alkoi karista, mutta laillisuustraditio ei ehtinyt menettää koko vetovoimaansa mm. keskiluokkien parissa. Lailla oli yhä suurta vetovoimaa 1918 jälkeisissä rankaisutoimissa. Vuosina 1917-18 liian monet asiat törmäsivät. Lopullisen muodon tapahtumille antoivat kuitenkin väistämättä Suomen ulkopuoliset tapahtumat.
Minusta yllä esittämäni näkemys ei ole vastakkainen Pertti Haapalan esittämien kanssa. En myöskään käsitä miten se voisi olla peräisin vanhasta Suomen vapaussota-kirjasarjasta. Yhtä suuri merkitys kuin sosiaalisilla oloilla on myös myös instituutioilla. Ne ovat keskinäisessä vuorovaikutuksessa.