Vuoden 1918 kapinan kuva sittenkin vääristynyt?

[Vetehinen]

Valkoinen terrori ja teloitukset juonsivat paljolti sokeasta kostonhimosta ja vihasta, minkä taustalla oli osaksi propagandan luoma käsitys punaisesta hirmuvallasta, osaksi taas mille tahansa poliittisesti värittyneelle sisäiselle konfliktille tavanomaiset olosuhteet mielivaltaisine ja järjestäytyneine väkivallan kierteineen. Siinä vaiheessa, kun sisäinen vihollinen jo mielletään laitonta kumousta yrittäneeksi maanpetturiksi, murhamieheksi ja ihmissaastaksi, on herttaisen yhdentekevää onko hän "omaan kansaan kuuluva". Vaikka hän olisikin, todennäköisesti se vain pahentaa asioita, ja hänet murhataan joka tapauksessa.

Olen toista mieltä.

Ihmissaastaksi mielletään helpommin toiseen etniseen ryhmään kuuluvat, eikä omaan.

Unohdat - tai et tiedä - että vuonna 1917 Ruotsalainen kansanpuolue määritteli tehtäväkseen koota Suomen ruotsalainen väestö puolustamaan asemaansa ja varmistamaan tulevaisuutensa omana kansallisuutenaan.

Oma kansallisuus tarkoittaa tietenkin erillisyyttä suomalaisista. He halusivat olla toisia.

Lisäksi ohjelmassa pulpahti esille suomenruotsalaisten omiksi mieltämien alueiden varjeleminen.

Miltä Ruotsalainen kansanpuolue varjeli omia alueitaan? Suomalaisilta tietenkin.

Sisällissodan jälkeen suomenruotsalaisten autonomisten alueiden vaatimus nousi uudelleen pinnalle.

Ovatko nuo seikat aivan merkityksettömiä, kun ajatellaan sisällisodan veristä loppunäytöstä?

Onkin aika erikoista väittää, että suomenkielinen (taas huomautus Vetehiselle oikean termin käytöstä) propagandalla, kostonhimolla ja rintamalla asteittain patoutuneilla purkautumistaan odottaneilla raivon tunteilla kyllästetty valkoinen sotilas olisi keväällä 1918 ajatellut punaista vankia käsitellessään, miten tämä maanpetoksellinen venäläisten kanssa juonitellut murhamies ja rosvo

Miksi rivimiessotilas? Miksei suomenruotsalainen ja ulkomaalainen upseeri, joka oli vastuussa joukkojen johtamisesta ja punaisista vangeista, joista moni teloitettu ei syyllistynyt murhiin eikä rosvouksiin?

Vetehisen hypoteesi näyttäisi riippuvan siitä, kykeneekö hän osoittamaan selkeän kvantitatiivisesti tämän hallituksen joukkojen riveissä sotineiden ruotsinkielisten sotilaiden ja upseerien mahdollisesti tunteman rasismin määrällisen vaikutuksen valkoisessa terrorissa. En ollenkaan epäile, etteikö moisia tunteita olisi hyvinkin risteillyt ruotsinkielisten upseerien ja sotilaiden mielessä; lähinnä tulee mieleen Bertel Gripenberg ja vastaavat tapaukset. Kuitenkin, väite siitä, että tämä olisi ollut peräti suorastaan ratkaiseva tekijä terrorin laajuudessa ja laajenemisessa - mihin tuo kommentti siitä, että sodan loppuselvittely olisi ollut "inhimillisempi" selvästi viittaa - vaatii jo melkoista uskonloikkaa.

Mutta me tiedämme, että valkoisen armeijan johto oli suomenruotsalaisten ja ulkomaalaisten upseerien käsissä ja he ovat vastuussa punaisten usein summittaisista teloituksista.

Tiedämme myös, että terrorin harjoittajiksi paikallisista ei ollut, koska sekä punaisten että valkoisten puolella terrorin tekijöiksi valikoitiin ulkopuolisia. Suomenruotsalaiset ja ulkomaalaiset upseerit olivat ulkopuolisia. Jos upseerit olisivat olleet suomalaisia, eivät he todennäköisesti olisi kohdelleet naapuria, tuttua, sukulaistaan yhtä julmalla tavalla kuin ulkopuolinen.

Toisin sanoen, tuolla väitteellään Vetehinen pyrkii varsin selvästi kohottamaan kielijaon ei ainoastaan yhdeksi osatekijäksi, vaan peräti primääriksi tekijäksi vuoden 1918 tapahtumissa.

En pyri.

Pistät Jalonen sanoja suuhuni, jotta voit itse kumota sinne pistämäsi sanat.

Miksi sisällissotaa edeltäneiden ja sen jälkeisten kielitaistelujen ja rotuoppien vaikutukset pitäisi jättää huomioimatta valkoisen suomenruotsalaisen ja ulkomaalaisen upseeriston toimien yhtenä vaikuttimena?

Itse asiassa ulkopuolisuus, kielitaistelut ja rotuopit voivat selittää, miksi sisällissodan loppunäytös oli niin verinen.

Toisaalta, koska Vetehinen on muotoillut väitteensä kontrafaktuaalisesti - "suomenkielisten johtaessa valkoista armeijaa sodan loppunäytös olisi ollut inhimillisempi" - voisi hänelle oikeastaan vain siteerata tätä kommenttia, ja jättää asian sikseen.

Miksi asia pitää jättää sikseen?

[JariL]

Tiedämme myös, että terrorin harjoittajiksi paikallisista ei ollut, koska sekä punaisten että valkoisten puolella terrorin tekijöiksi valikoitiin ulkopuolisia.

Tämä ei pidä paikkaansa. Vuonna 1918 punavangilla oli kaikkein heikoimmat mahdollisuudet selvitä terrorista hengissä kotiseudullaan. Tämä on yksi niistä asioista jossa Linnakin osui oikeaan. Akseli selvisi kun oli Lahdessa vankina mutta nuoremmat veljet tapettiin kotona. Ampujatkin löytyivät ihan kotipiiristä ja niinpä monella oli vaikeuksia myöhemmin katsoa naapureitaan silmiin. Kun sota oli jo päättynyt leirikuolemat olivat tietysti asia erikseen, mutta kuolisyykin oli useinmiten nälkä ja sen seuraukset, ei luoti.

[Jussi Jalonen]

Olen toista mieltä.

Sehän on mukavaa.

Miksi asia pitää jättää sikseen?

Kun nyt kerran tulit kysyneeksi, niin lähinnä siksi, että tiedän kokemuksesta näiden asioiden olevan sinulle toivoton fiksaatio. Siinä vaiheessa, kun aihe liittyy vaikkapa sitten vain etäisestikin maamme kielisuhteisiin tai tuohon länsinaapuriimme, laskeutuu punainen usva silmiesi eteen ja alat suoltaa tätä omalaatuista historianarratiiviasi automaattivaihteella. Koska ne kielisoturin aivoihisi isketyt raiteet kulkevat tunnetusti vain yhteen suuntaan, menetät samalla yleensä sisälukutaitosi ja alat viimeistään toisen tai kolmannen viestin kohdalla väittää opponenttisi puhuneen jotain aivan muuta, kuin mitä hän tosiasiassa on sanonut.

Historiaverkon usvaisiin uumeniin uponneen myyttisen Matti E. Simonahon legendaarista tasoa tai viihdearvoa et ole aivan vielä saavuttanut, mutta viimeisin keskustelusi Häkkisen kanssa antoi kyllä jo viitteitä siitä, että facilis descensus Averni on selkeästi alkanut. Säkenöivä retorinen kielikuvasi "pään tunkemisesta syvälle ahteriin" ei sanottavammin eroa patriarkka Simonahon lanseeraamasta ilmaisusta "herneiden pyörittelystä pimeässä nurkassa".

Nyt on sitten näemmä vuorossa kielipoliittis-historiallisen narratiivin levittäminen vuoden 1918 ylle suorastaan keskeisenä tekijänä, ja motiivisi ovat totta kai samat kuin aina ennenkin.

Tietystikään et pysty millään pirullakaan näyttämään toteen tuota fantastista hypoteesiasi, että suomenkielisten henkilöiden mittavampi osuus valkoisen armeijan komentoportaassa ja upseereissa olisi jotenkin taannut "inhimillisemmän lopputuloksen" vuoden 1918 sodassa. Kyseessähän on nimenomaan kontrafaktuaalinen väite, minkä todistaminen on täysin mahdotonta. Se ei läpäise edes ekstrapolaatiolle asetettuja vaatimuksia, koska sille voidaan osoittaa liian helposti vastaesimerkkejä. Sisällissodat nyt yksinkertaisesti ovat aina verisempiä ja sisältävät terrorin elementin.

Lähinnä ihmettelen, ettei nimimerkki "Nylander" katsonut aiheelliseksi valistaa sinua tästä asiasta, koska aiemmin hän on kritisoinut moisia toteutumattomaan historiaan perustuvasta tiedosta kumpuavia tulkintoja.

Hauskaa pyhäinpäivää vain kaikille.


Best,

J. J.

[Tomppa]

Minä ihmettelen lähinnä miten arka aihe Ruotsi ja Ruotsin osuus historiassa on tälläkin foorumilla. Venäjästä, maailmansodista ja tästä kapinastakin uskalletaan kirjoittaa vain jos Ruotsin ja ruotsinkielisten osuus jätetään pois kerronnasta. Vähänkin historiaa tuntevat tietävät että negatiiviset näkemykset ruotsalaisuudesta ovat edelleen tabu Suomessa ja sen huomaa todella selvästi myös täällä koska aiheita ei käsitellä kuin silkkihansikkain ja toista mieltä olevat teilataan junteiksi ja muuten vaan tyhmiksi, mutta tässä ei ole mitään uutta. Ihmettelen vain että niin harva jaksaa/viitsii kyseenalaistaa tämän toiminnan.

[Tapio Onnela]

Minä ihmettelen lähinnä miten arka aihe Ruotsi ja Ruotsin osuus historiassa on tälläkin foorumilla.

Nimimerkki "Tomppa" ei ehkä ole kovin hyvin perehtynyt siihen mitä foorumilla on aikojen saatossa kirjoitettu. Ei liene ainuttakaan aihetta, jota nämä kielipolitiikka tekevät eivät saisi sadannetta kertaa väännettyä siihen asentoon, jossa heidän mielestään pahat ruotsinkieliset ovat kaiken suomalaisten kärsimän kurjuuden takana. Mitään asiallisa perusteita, tutkimuksia tai viitteitä niihin ei nytkään tässä puheenaolevassa mielikuvituksellisessa väitteessä ole esitetty.

Mistään muustahan tässä ei tunnu olevan kysymys kuin silkasta (kieli)politiikasta, josta Jalosen viittaama Tikka osuvasti totesikin:

Mikään vakavasti otettava poliittinen ryhmä ei vuonna 2007 edusta vuoden 1918 punaisten tai valkoisten arvoja – elleivät puhujalta lääkkeet ole jääneet ottamatta, kuten silloin tällöin tapahtuu. Tietysti poliitikoilta ja ay-johtajilta lipsuu suusta punaisia ja valkoisia, mutta tutkijoita – ainakin minua – etoo aina ja välittömästi, kun poliitikot käyttävät historiaa hyväkseen. Siitähän näissä poliitikkojen, ay-johtajien ja muiden veitikoiden julkisissa puheissa on aina kyse, ei historian tutkimuksesta, eikä historian tutkijoiden luomista tulkinnoista.http://blogit.helsinki.fi/thpts/post-132.htm

[Vetehinen]

Miksi asia pitää jättää sikseen?

Kun nyt kerran tulit kysyneeksi, niin lähinnä siksi, että tiedän kokemuksesta näiden asioiden olevan sinulle toivoton fiksaatio. Siinä vaiheessa, kun aihe liittyy vaikkapa sitten vain etäisestikin maamme kielisuhteisiin tai tuohon länsinaapuriimme, laskeutuu punainen usva silmiesi eteen ja alat suoltaa tätä omalaatuista historianarratiiviasi automaattivaihteella.

Silmieni edessä ei ole usvaa enkä suolla omalaatuista historianarratiivia.

Koska ne kielisoturin aivoihisi isketyt raiteet kulkevat tunnetusti vain yhteen suuntaan, menetät samalla yleensä sisälukutaitosi ja alat viimeistään toisen tai kolmannen viestin kohdalla väittää opponenttisi puhuneen jotain aivan muuta, kuin mitä hän tosiasiassa on sanonut.

Onko opponointisi jossain toisessa aiheessa ja ketjussa?

Historiaverkon usvaisiin uumeniin uponneen myyttisen Matti E. Simonahon legendaarista tasoa tai viihdearvoa et ole aivan vielä saavuttanut, mutta viimeisin keskustelusi Häkkisen kanssa antoi kyllä jo viitteitä siitä, että facilis descensus Averni on selkeästi alkanut. Säkenöivä retorinen kielikuvasi "pään tunkemisesta syvälle ahteriin" ei sanottavammin eroa patriarkka Simonahon lanseeraamasta ilmaisusta "herneiden pyörittelystä pimeässä nurkassa".

Voi voi. Tuollainen on aivan tarpeetonta.

Nyt on sitten näemmä vuorossa kielipoliittis-historiallisen narratiivin levittäminen vuoden 1918 ylle suorastaan keskeisenä tekijänä, ja motiivisi ovat totta kai samat kuin aina ennenkin.

Mikä minun motiivini on?

Tietystikään et pysty millään pirullakaan näyttämään toteen tuota fantastista hypoteesiasi, että suomenkielisten henkilöiden mittavampi osuus valkoisen armeijan komentoportaassa ja upseereissa olisi jotenkin taannut "inhimillisemmän lopputuloksen" vuoden 1918 sodassa. Kyseessähän on nimenomaan kontrafaktuaalinen väite, minkä todistaminen on täysin mahdotonta.

Minusta on aivan luonnollista ja helposti tajuttavaa, että entä jos -tyyppisiä tapahtumia, jota ei koskaan todellisuudessa ole ollut, ei voi todistaa.

Entä jos punaiset olisivat voittaneet, olisiko Suomi menettänyt itsenäisyytensä ja joutunut Neuvostoliiton osaksi on saman lainen hypoteesi, jota ei voi todistaa.

Se ei läpäise edes ekstrapolaatiolle asetettuja vaatimuksia, koska sille voidaan osoittaa liian helposti vastaesimerkkejä. Sisällissodat nyt yksinkertaisesti ovat aina verisempiä ja sisältävät terrorin elementin.

Niinhän ne tuppaavat olemaan ja Suomen sisällisota oli erityisen verinen.

Tiedämme myös, että sisällisotaa edeltänyt ja jälkeinen aika olivat kielitaistelun ja rotuoppien aikaa. Mielestäni - kielikukkasella herkutellen - on pään tunkemista syvälle ahteriin kieltäytymällä tunnustamasta, että niillä on voinut olla merkitystä sisällisodan tapahtumiin.

[Vetehinen]

Ei liene ainuttakaan aihetta, jota nämä kielipolitiikka tekevät eivät saisi sadannetta kertaa väännettyä siihen asentoon, jossa heidän mielestään pahat ruotsinkieliset ovat kaiken suomalaisten kärsimän kurjuuden takana. Mitään asiallisa perusteita, tutkimuksia tai viitteitä niihin ei nytkään tässä puheenaolevassa mielikuvituksellisessa väitteessä ole esitetty.

Minulla on lähteitä ja olen maininnut niitä. Jos nyt jostain asiasta puuttuu lähde, jota kaipaat, niin mikä se on, ja annan sinulle lähteen.

Laitat sanoja suuhuni Onnela. Yleistät.Asiat eivät ole tietenkään niin kuin kuvittelet. Ei voi sanoa, että pahat ruotsinkieliset ovat kaiken suomalaisten kärsimän kurjuuden takana. Miksi olisivat Onnela?

Minua sattuvat kiinnostamaan Suomen kielipolitiikka ja miten se on kehittynyt. Joidenkin mielestä tabu, josta ei saa puhua vaikka se on oleellinen osa Suomen historiaa.

Monia muita kiinnostaa käydä toista maailman sotaa yhä uudelleen läpi tai pohtia Arnstadin mielipiteitä. Kaikin mokomin. En ole itse niistä kovin kiinnostunut, enkä kirjoittele niiden ketjuihin kovin paljon. En yritä estellä jonkin aiheen käsittelemistä niissä enkä muissakaan. Minulle ei ole tabuja. Jos olen jostain eri mieltä, kerron sen ja yritän perustella.

Mistään muustahan tässä ei tunnu olevan kysymys kuin silkasta (kieli)politiikasta, josta Jalosen viittaama Tikka osuvasti totesikin:

Mikään vakavasti otettava poliittinen ryhmä ei vuonna 2007 edusta vuoden 1918 punaisten tai valkoisten arvoja – elleivät puhujalta lääkkeet ole jääneet ottamatta, kuten silloin tällöin tapahtuu. Tietysti poliitikoilta ja ay-johtajilta lipsuu suusta punaisia ja valkoisia, mutta tutkijoita – ainakin minua – etoo aina ja välittömästi, kun poliitikot käyttävät historiaa hyväkseen. Siitähän näissä poliitikkojen, ay-johtajien ja muiden veitikoiden julkisissa puheissa on aina kyse, ei historian tutkimuksesta, eikä historian tutkijoiden luomista tulkinnoista.http://blogit.helsinki.fi/thpts/post-132.htm

En ymmärrä mihin pyrit tuolla lainauksella.

Pitäisikö sisällissodasta kirjoittaa toisella tavalla tai unohtaa joitakin ajankohdan yhteiskunnallisia ilmiöitä, koska vaalit ovat tulossa?

[Vetehinen]

Minä ihmettelen lähinnä miten arka aihe Ruotsi ja Ruotsin osuus historiassa on tälläkin foorumilla. Venäjästä, maailmansodista ja tästä kapinastakin uskalletaan kirjoittaa vain jos Ruotsin ja ruotsinkielisten osuus jätetään pois kerronnasta. Vähänkin historiaa tuntevat tietävät että negatiiviset näkemykset ruotsalaisuudesta ovat edelleen tabu Suomessa ja sen huomaa todella selvästi myös täällä koska aiheita ei käsitellä kuin silkkihansikkain ja toista mieltä olevat teilataan junteiksi ja muuten vaan tyhmiksi, mutta tässä ei ole mitään uutta. Ihmettelen vain että niin harva jaksaa/viitsii kyseenalaistaa tämän toiminnan.

Viittaukset suomenruotsalaisiin ja ruotsalaisiin nostattavat joissakin kirjoittajissa voimakkaita tunteita. Minusta olisi hyvä - varsinkin jos ammatti liittyy historian tutkimukseen - pyrkiä käsittelemään aihetta objektiivisesti ja faktuaalisesti.

Kieltämättä minua harmittaa hiukan, että joidenkin pinna palaa ja he yrittävät tehdä minulle henkilökohtaisen poskihieronnan,vaikka sivistyneempi vaihtoehto olisi asiallinen käytös ja keskustelu asiasta.

Suomenruotsalaiset kansankäräjät perustettiin vuonna 1919 eli vuosi sisällissodan päättymisen jälkeen. Ajan henkeä ja ilmapiiriä kuvannee Ruotsalaisen kansanpuolueen puheenjohtajan von Rettigin avaussanat:

"Katkeraa suomalais-ruotsalaista taistelua on käyty Suomessa. Tämä taistelu ei ole aiheutunut vain kielellisistä eroista. Se on ollut kahden kansakunnan, kahden rodun välistä taistelua."

[Lähde: Pekka Kalevi Hämäläinen, Kielitaistelu Suomessa 1917-1937 sivu 70]

Mielestäni nuo suomenruotsalaisten johtomiehen lausumat sanat kertovat, että ainakin suomenruotsalaisten johdossa oli ajatuksia, että sisällissota oli rotujen välistä taistelua.

Ei voi tyystiin sivuuttaa sitä mahdollisuutta, että rotukäsitykset olivat yhtenä vaikuttimena suomenruotsalainen ja ulkomaalainen sodanjohdon toimille. Vihollinen usein leimataan alempiarvoiseksi roduksi.

Sisällisodassa punaisten puolella taistelu arvioiden mukaan noin 80-90 000 miestä ja naista. Sodan päätyttyä noin 80 000 punaista vangittiin. Se merkitsee että käytännössä koko punaisten joukko suljettiin vankileireille. Joukossa oli lapsiakin.

Kyseessä oli varsin mittava operaatio. Sotilaallisesti se oli mielestäni tarpeeton ja kansantaloudelle hyvin kallista.

[jsn]

Eduskunnan hajotuksen loppukesällä 1917 on täytynyt vaikuttaa vomaakkan murentavasti työväenlikkeen yhteiskunnallisiin laillisuuskäsityksiin.

Kaikki puolueet olivat heinäkuussa 1917 hyväksyneet valtalain. Sosiaalidemokraatit, ainoa työväestöä edustava puolue osallistui kuitenkin lokakuun 1917 vaaleihin, joten se tunnusti näin eduskunnan hajotuksen. Vaalitappio sille tuli vapaissa vaaleissa. Kullervo Manner lähti vasta tämän jälkeen Työväen vallankumouksellisen keskusneuvoston johtoon, joka pyrki jo marraskuussa vallankaappaukseen yleislakon avulla. Neuvoston johdon edustajat kuitenkin torjuivat vallankaappauksen ja halusivat vielä odottaa, koska toivottiin lisää tukea Venäjältä, missä bolshevikit olivat ottaneet juuri vallan niinikään neuvostoista ponnistaen. Punakaartit harjoittivat Helsingissä painostusta estäen mm. senaattoreita kokoontumasta. Ilman Venäjän tapahtumia ja väliaikaisen hallituksen kukistumista Suomen tapahtumia ei voi ymmärtää. Ilman Venäjän vallankumouksia vuoden 1917 ja 1918 tapahtumat eivät olisi kärjistyneet aseelliseksi konfliktiksi.

[jsn]

Suomenruotsalaiset kansankäräjät perustettiin vuonna 1919 eli vuosi sisällissodan päättymisen jälkeen. Ajan henkeä ja ilmapiiriä kuvannee Ruotsalaisen kansanpuolueen puheenjohtajan von Rettigin avaussanat:

"Katkeraa suomalais-ruotsalaista taistelua on käyty Suomessa. Tämä taistelu ei ole aiheutunut vain kielellisistä eroista. Se on ollut kahden kansakunnan, kahden rodun välistä taistelua."

[Lähde: Pekka Kalevi Hämäläinen, Kielitaistelu Suomessa 1917-1937 sivu 70]

Mielestäni nuo suomenruotsalaisten johtomiehen lausumat sanat kertovat, että ainakin suomenruotsalaisten johdossa oli ajatuksia, että sisällissota oli rotujen välistä taistelua.

Ei voi tyystiin sivuuttaa sitä mahdollisuutta, että rotukäsitykset olivat yhtenä vaikuttimena suomenruotsalainen ja ulkomaalainen sodanjohdon toimille. Vihollinen usein leimataan alempiarvoiseksi roduksi.

Sisällissodat ovat verisiä ja olennaisin piirre vuoden 1918 tapahtumissa oli paikallisten ristiriitojen ratkominen asein, johon "muukalainen" sodanjohto antoi melko vapaat kädet. Tarpeesi redusoida sota sosiaalisesta ja valtapoliittisesta konfliktista rotutaisteluksi on pahoin vääristynyt. Sinulla ei ole ensimmäistäkään todistetta propagandasta, jolla suomenkieliset suojeluskuntalaiset saatiin motivoitua tuhoamaan suomalaista kansallisuutta. Kaikki todisteesi ovat joko edeltävältä tai vuotta 1918 jälkeiseltä ajalta. Löydätkö kevään 1918 valkoisen puolen lehdistöstä tai miehistölle annetuista päiväkäskyistä rotutaisteluun yllyttävää propagandaa, joka oli välttämätöntä saada valtaosin suomenkielinen armeija teloittamaan suomenkielisiä kielen perusteella. Et löydä. Valkoinen armeija oli valtaosin vailla sotilaskoulutusta ja vaati melko vahvaa motivoimista. Paikalliset suojeluskuntalaiset vaikuttivat melko voimakkaasti siihen, keitä teloitettiin. "Muukalainen" upseeristo ei tuntenut paikallisia olosuhteita.

Autonomia-hankkeeseen viittaukset ovat mielikuvituksen tuotetta. Jos ruotsinkieliset tahtoivat teloittamalla puhdistaa suomenkielisen väestön mahdollisimman laajan autonomisen alueen saamiseksi, teloitusten olisi pitänyt painottua kielirajalle, kuten vaikkapa Etelä-Pohjanmaan kielirajan maaseutukuntiin, ei suomenkielisiin maaseututaajamiin ja teollisuuskeskuksiin sekä kaupunkeihin; alueille, joissa ruotsinkielisen väestön osuus oli tuolloin jo niin vähäinen, ettei niistä olisi millään voinut muodostaa yksikielisiä ruotsinkielisiä alueita. Silloin ruotsinkielisiä työläisiä ei olisi teloitettu kuin poikkeustapauksessa, mutta kuitenkin heidän osuutensa on melkoinen. Myös punaisten johdossa oli ruotsinkielisiä työläisiä, joita oli varsin paljon mm. vallankumouskeskuksissa Turussa ja Helsingissä.

[nylander]

Tämän ketjun käynnisti kirjoitus, jossa pohdittiin, "onko vuoden 1918 kapinan kuva sittenkin vääristynyt". Kirjoitus nojasi Jari Ehrnroothin 1990-luvulla ilmestyneeseen väitöskirjaan, jota hyvinkin voidaan pitää "vapaussotahistorian" uuden tulemisen ensi airueena. - Olen itse ollut kuulemassa tutkija Marko Tikan esitelmää, jossa Tikka nimenomaan luokitti Ehrnroothin "vapaussotahistorioitsijaksi".

Vapaussotakäsityksen pendangina mainitaan tavallisesti luokkasotakonseptio. Viimeksi mainitun esiintuominen tutkimuksessa tai populaarikirjallisuudessa on kuitenkin ollut äärimmäisen harvinaista verrattuna vapaussota-käsitteen viljelyyn; viimeksi mainitusta on aivan tuoreena esimerkkinä vaikkapa Sotahistoriallisen Aikakauskirjan äskettäin ilmestynyt uusin numero 29 (2010), johon olen tällä foorumilla toisessa ketjussa viitannutkin. Siksi on mielestäni tasapuolisuuden nimessä oivallinen asia, että professori Markku Kuisma on uudessa kirjassaan Sodasta syntynyt. Itsenäisen Suomen synty Sarajevon laukauksista Tarton rauhaan 1914 - 1920 (WSOY 2010) selkeästi tuonut esille vuoden 1918 sodan vapaustaisteluaspektin ohella myös ja ennen kaikkea sodan luokkaluonteen. Lainaan Kuisman kirjasta katkelman:

Kevään 1918 sota olikin olemukseltaan samanaikaisesti kansallista vapaustaistelua ja luokkasotaa, jossa omistava, hyväosainen ja valtaan tottunut valkoinen Suomi otti yhteen köyhän, osattoman ja vanhat valtarakenteet murskaamaan pyrkivän proletaarisen, punaisen Suomen kanssa. - - Molemmat osapuolet näyttivät olevan valmiita asettamaan luokkaedut itsenäisyyshaaveiden edelle. Tästä syystä punaiset tukeutuivat taistelussaan Leninin venäläiseen asevoimaan. Ja valkoiset syyllistyivät samaan syntiin turvautumalla saksalaisten sotajoukkojen apuun ja muovaamalla sen jälkeen Suomesta Saksan uskollista alusmaata.

Jos siis Ehrnrooth oli aikanaan löytävinään Suomen vanhasta, jakamattomasta työväenliikkeestä "arkaaista vihaa", hänen olisi ollut hyvä edellisen sitaatinkin valossa pohtia myös, mikä sellaisen vihan oli matkaansaattanut.

[jsn]

Edelliseen viitaten voisi todeta, että jokainen, joka perehtyy esim. vuosien 1918-21 alkuperäislähteisiin, joutuu toteamaan, että itse valtiollinen itsenäisyys ei esiintynyt 1918 jälkeen ollenkaan siinä asemassa kuin voisi jälkikäteen helposti kuvitella. Tätä kuvaa myös se, ettei itsenäisyyspäivää tasavallan ensi vuosikymmeninä juhlittu kovinkaan näyttävästi. Se kyllä julistettiin virastojen ja koulujen vapaapäiväksi jo 1919, mutta yleiseksi vapaapäiväksi vasta 1937.

Kuisman käsitys itsenäisyydestä sattumana on täysin oikea. Iso joukko väestöstä ei kokenut sitä itselleen tärkeäksi, kuka mistäkin syystä. 16.5.1918 oli kansallisena juhlapäivänä palujon keskeisemmällä sijalla. Loppujen lopuksi maan valtaeliitti taisi sittenkin kokea suuriruhtinaskunnan instituutioiden jatkuvuuden paljon tärkeämmäksi kuin halusi myöntää.

[Vetehinen]

Löydätkö kevään 1918 valkoisen puolen lehdistöstä tai miehistölle annetuista päiväkäskyistä rotutaisteluun yllyttävää propagandaa, joka oli välttämätöntä saada valtaosin suomenkielinen armeija teloittamaan suomenkielisiä kielen perusteella. Et löydä.

Vaatimuksesi on kohtuuton. Vaatimasi propaganda ei olisi edes toiminut, vaan se olisi kääntynyt suomenruotsalaista ja ulkomaalaista valkoisen armeijan johtoa vastaan.

Teloittajia löytyy aina kun upseerit käskevät.

Myös historioitsija Jussi Jalonen vihjaili, että rivisotilas on vastuussa punaisten teloituksista eikä sotaa johtanut upseeristo.

Tuolla idealla Nürnbergiin olisi pitänyt raahata saksalaiset rivisotilaat, eikä natsien ylintä johtoa ja Haagiin serbisotilaat eikä Karadzicia. Stalinkin olisi syytön kommunistien tekemiin puhdistuksiin.

En ole samalla kannalla sinun ja historioitsija Jalosen kanssa vaan kallistun kansainväliselle kannalle, että sodan johtajat ovat vastuussa armeijansa johtamisesta.

Suomen sisällisodassa se tarkoittaa suomenruotsalaisia ja ulkomaalaisia - monet ruotsalaisia - upseereja. He olivat vastuussa punaisten teloituksista ja koko punaisen armeijan sulkemisesta keskitysleireihin.

Mikä heidän motiivinsa oli?

Autonomia-hankkeeseen viittaukset ovat mielikuvituksen tuotetta. Jos ruotsinkieliset tahtoivat teloittamalla puhdistaa suomenkielisen väestön mahdollisimman laajan autonomisen alueen saamiseksi, teloitusten olisi pitänyt painottua kielirajalle, kuten vaikkapa Etelä-Pohjanmaan kielirajan maaseutukuntiin, ei suomenkielisiin maaseututaajamiin ja teollisuuskeskuksiin sekä kaupunkeihin; alueille, joissa ruotsinkielisen väestön osuus oli tuolloin jo niin vähäinen, ettei niistä olisi millään voinut muodostaa yksikielisiä ruotsinkielisiä alueita.

Miksi suomenruotsalaisten ja ulkomaalaisten - monet ruotsalaisia - upseerien olisi pitänyt tehdä juuri noin? Teloittivat väärin?

Viittasin suomenruotsalaisten autonomiavaatimuksiin osoituksena ajankohdan etnisestä vihasta suomalaisia vastaan. Perimmäinen syyhän ei tietenkään ole etnisyys, vaan valta-asema, joka tuo vallassa olijoille taloudellisia etuja. Etnisen vihan lietsominen on vain keino. Suomenruotsalaiset toimivat tietenkin loogisesti valtansa pönkittämiseksi ja pitämiseksi itsellään mahdollisimman paljon.

Huhtikuussa 1918 Huvudstadsbladet vaati maan jakamista puhtaasti suomenkielisiin ja ruotsinkielisiin hallintoalueisiin. Lehti arveli, että sellainen järjestely vähentäisi huomattavasti kummankin kieliryhmän mahdollisuuksia puuttua toisen maaomaisuuteen tai oikeuksiin. Tämä siis tapahtui sisällissodan loppuvaiheessa.

Puuttua maaomaisuuteen? Vaikka valkoiset olivat voittamassa sodan.

Se mitä suomenruotsalaiset ja ruotsalaiset ajattelivat suomalaisista on keskeistä arvioitessa rotuoppien ja kielitaistelun merkitystä punaisiin vankeihin kohdistuneeseen terroriin.

Eihän suomalaisten kesken ole toisiin suomalaisiin kohdistuvaa rasismia, vai onko?

Sisällissodan aikaista rasismia harjoitettiin ruotsiksi kiihotukseksi suomenruotsalaisille ja ruotsalaisille. Suomalaiset olivat sen kohteita.

Ruotsin pääministerin Olof Palmen suomenruotsalainen setä - myös nimeltään Olof Palme - organisoi ruotsalaisia vapaaehtoisjoukkoja ja kaatui Tampereen taistelussa.

Hänen näkemyksensä suomalaisista 1917: ”Den finska stammen skulle, fullständigt öfvermäktig som den är, ej längre tåla något svenskt i Finland. I hvarje finne göms, trots seklers odling, en bit barbar som ännu länge tarfvar, liksom hittills, vård och tuktan. Finnar själfva, alla bättre andar bland dem, veta detta”.

Suomalainen heimo täysin ylivoimaisena kuten se on, ei enää sietäisi mitään ruotsalaista Suomessa. Jokaiseen suomalaiseen kätkeytyy, huolimatta vuosisatojen viljelystä, pala barbaaria, joka vielä tarvitsee, kuten tähänkin asti, hoitoa ja kuria. Suomalaiset itse, kaikki parhaat henget, tietävät sen.

[Lähde: http://op.se/kulturnoje/recensioner/1.1 ... ra_comment & http://sv.wikipedia.org/wiki/Olof_Palme_(historiker)]

Me olimme siis barbaareja, jotka tarvitsevat ruotsalaisten kuria ja punaiset todella saivat kuritusta.

Aapo Roseliuksen kirjan I bödlarnas fotspår. Massavrättningar och terror i finska inbördeskriget 1918 arvostelussa on yhteys muotoiltu näin:

Om nu klasshat spetsat med ren rasism var den mylla som massmördandet växte ur så faller det formella ansvaret tungt på befälhavaren för den vita armén, Carl Gustaf Mannerheim.

Jos luokkaviha maustettuna puhtaalla rasismilla oli se multa, jossa massamurhaaminen kasvoi, niin vastuu lankeaa raskaana valkoisen armeijan komentajalle Mannerheimille.

http://op.se/kulturnoje/recensioner/1.1 ... ra_comment

Dosentti Henrik Stenius:
"Det fanns också rasistiska undertoner i kriget. Även om det vore rent felaktigt att påstå att den vita sidan var svensk och den röda finsk malde den dåtida propagandamaskinen fram en myt om att det skulle gå en gräns för barbari mellan svenskättlingarna och de ”primitiva mongolfinnarna”."

Sodassa oli myös rasistinen alavire. Vaikka olisi väärin väittää, että valkoinen puoli oli ruotsalainen ja punainen suomalainen, jauhoi tuon ajan propagandakoneisto myytin, että suomenruotsalaisten ja primitiivisten mongolisuomalaisten välillä oli barbaarisuuden raja.

[Lähde: http://www.popularhistoria.se/o.o.i.s?id=43&vid=748]

"Ongelmaksi suomalaisten mongolisuus kasvoi viime vuosisadanvaihteessa, kun siitä sukeutui ase fennomaanien ja svekomaanien taisteluun. Riikinruotsalaiset nationalistit ja heidän suomenruotsalaiset eli itäruotsalaiset hengenheimolaisensa leimasivat suomalaiset alemmaksi roduksi, joka oli kykenemätön luomaan omaa kulttuuria tai ylläpitämään järjestäytynyttä yhteiskuntaa. Kulttuuri ja valtio olivat ruotsalaisgermaanien jalo lahja, josta suomalaisten sieti olla kiitollisia.
Laumasieluisuus, nöyristely ja yhteiskuntaa rappeuttava metsäläisyys liitettiin suomalaisiin entistä tiukemmin, kun sisällissotaa 1918 selitettiin punikkien mongoliominaisuuksilla."

[Lähde: http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Rotuo ... /940411267]

Ruotsalaisten, suomenruotsalaisten ja suomalaisten joukossa on tutkijoita, jotka ovat havainneet saman kuin Vetehinen: sisällissotaan liittyy rotuoppi ja kielitaistelu.

Jos valkoisen armeijan johto olisi ollut suomalaisten käsissä, eikä suomenruotsalaisten ja ulkomaalaisten, olisi sodan loppunäytös ollut inhimillisempi ja oikeudenmukaisempi, koska loppunäytöksestä olisi puuttunut rotuoppien ja kielisodan aiheuttaman etnisen konfliktin piirre.

Vai ovatko suomalaiset toisiaan kohtaan rasistisia?

[Jussi Jalonen]

Myös historioitsija Jussi Jalonen vihjaili, että rivisotilas on vastuussa punaisten teloituksista eikä sotaa johtanut upseeristo.

Aiemmin tässä ketjussa tulinkin jo todenneeksi: "Koska ne kielisoturin aivoihisi isketyt raiteet kulkevat tunnetusti vain yhteen suuntaan, menetät samalla yleensä sisälukutaitosi ja alat viimeistään toisen tai kolmannen viestin kohdalla väittää opponenttisi puhuneen jotain aivan muuta, kuin mitä hän tosiasiassa on sanonut."

Huomaan, että olet nyt vahvistanut lausumani. Tämän vuoksi, Vetehinen, ajatustenvaihto kanssasi on jokseenkin yhtä kiehtovaa kuin juurihoito ilman puudutusta.

En ole samalla kannalla sinun ja historioitsija Jalosen kanssa vaan kallistun kansainväliselle kannalle, että sodan johtajat ovat vastuussa armeijansa johtamisesta.

Tuolle ensimmäiselle virheellesi taitaa olla nimityksensä, samoin myös toiselle.

Tuolla idealla Nürnbergiin olisi pitänyt raahata saksalaiset rivisotilaat, eikä natsien ylintä johtoa ja Haagiin serbisotilaat eikä Karadzicia.

... mitä näemmä seuraa vielä kolmas. Mikäli yleissivistyksesi olisi sitä luokkaa, mitä haluat antaa ymmärtää sen olevan, olisit varsin hyvin tietoinen siitä, että Haagissa on tuomittu myös kidutuskeskuksissa ja keskitysleireillä toimineita rivimiehiä. Toisen maailmansodan jälkeen natsien tuhoamisleireillä palvelleita tavallisia vartijoita tietysti tuomittiin runsain mitoin paikallisissa oikeusistuimissa monessa eri maassa.

Suomen sisällisodassa se tarkoittaa suomenruotsalaisia ja ulkomaalaisia - monet ruotsalaisia - upseereja. He olivat vastuussa punaisten teloituksista ja koko punaisen armeijan sulkemisesta keskitysleireihin.

Vetehinen on näemmä päättänyt soveltaa vanhaan vapaussotatulkintaan istutettua, Ylikankaankin ohimennen siteeraamaa "Raakuus ja roistontyöt olivat suurimmaksi osaksi vieraan aineksen tekemiä"-väitettä eräänlaisena uutena inversiona.

Tämä fantastinen väite...

Jos valkoisen armeijan johto olisi ollut suomalaisten käsissä, eikä suomenruotsalaisten ja ulkomaalaisten, olisi sodan loppunäytös ollut inhimillisempi ja oikeudenmukaisempi, koska loppunäytöksestä olisi puuttunut rotuoppien ja kielisodan aiheuttaman etnisen konfliktin piirre.

... jää kuitenkin yhä todistamatta. Onko puhdas luokkaviha ja poliittinen väkivalta kenties luonteeltaan jollain tavoin laupiaampaa ja miedompaa?

Jos näin olisikin, niin minkähän tähden vallankumous sitten ylipäätään puhkesi? Saisikohan nimimerkki "Vetehinen" paradigmalleen uskollisena selitettyä tuonkin yhteiskunnallisista sekä poliittisista oloista nousseen konfliktin itse asiassa kansalliseksi vapaustaisteluksi ruotsinkielistä yläluokkaa vastaan?


Best,

J. J.

[jsn]

Dosentti Henrik Stenius:
"Det fanns också rasistiska undertoner i kriget. Även om det vore rent felaktigt att påstå att den vita sidan var svensk och den röda finsk malde den dåtida propagandamaskinen fram en myt om att det skulle gå en gräns för barbari mellan svenskättlingarna och de ”primitiva mongolfinnarna”."

Paino tosiaan kuuluu oikeutusti sanalle "undertoner". Huomaa erityisesti myös itse siteeraamasi Steniuksen kohta "det vore rent felaktigt att påstå att den vita sidan var svensk och den röda finsk". Itse en kiistä ruotsinkielistä rotuajattelua, enkä ole koskaan kiistänyt. Mutta vuoden 1918 näkeminen rotusotana on tahallista vääristelyä. Rodullisen identiteetin korostaminen ei tuohon aikaan ollut mitenkään ainutlaatuista. Siihen vetoamisesta tai "taistelusta" puhumisesta on vielä pitkä matka joukkoteloituksiin. Yksikään sanomalehti, päiväkäsky tai upseeri ei vaatinut suomenkielisiä tai ruotsinkielisiä valkoisia tappamaan suomenkielisiä näiden kielen perusteella. Syvimmät arvet sota ja sen jälkiselvittelyt sen sijaan jätti suomenkielisten välille.

Vaikka monia venäläisiä Suomessa teloitettiin 1918 todistettavasti vain kielen ja etnisyyden perusteella, tämäkään ei silti oikeuta esittämään vuoden 1918 olleen olennaisesti rotu- ja kielikonflikti - yhtä vähän kuin voidaan esittää toisen maailmansodan olleen yksinkertaisesti juutalaisten ja ei-juutalaisten välinen sota tai Neuvostoliiton olemassaolon juutalaisten kosto Venäjän kansalle.