Länsi-saksalaisesta vasemmistoterroristista tohtoriksi väitellyt K. Lehto-Bleckert on lehtihaastattelussa puhunut löperyyksiä. Vertailtaessa saksalaista ja suomalaista suhtautumista radikalismiin K. L-B on Vanhan valtauksesta sanonut, että "Päätteeksi presidentti Kekkonen kutsui valtaajat saunaan". (Timo Karjalaisen jutusta Keskisuomalaisessa 04.12.-10).
Tuommoinen heitto on asiaton ja täysin väärä. Jos ja kun Kekkonen on joskus kutsunut saunaan valtaukseen osallistuneita ihmisiä, niin kutsulla ei ole ollut mitään asiallista yhteyttä Vanhan valtaukseen.
Re: Löperyyttä Vanhan valtaajista
Lehto-Blecherin väitöskirja käsittelee Ulrike Meinhofia. Toivottavasti virhe on toimittajan. Vanhan valtaajat ja länsisaksalaiset terroristiyhmät toki liittyvät samaan 1960-lukulaiseen aatteelliseen kasvualustaan. Muuten rinnastus ontuu pahasti. Tietysti silloin, jos haluaa suoraan rinnastaa 1970-luvun suomalaiset poliittiset liikkeet ja avoimesti väkivaltaa ja murhia käyttäneet länsisaksalaiset. Väitettä eivät ehkä kaikki purematta niele?
Julkaistu rinnastus kuitenkin trivialisoi ja karnevalisoi RAF:n ja muiden toiminnan samaksi "vanhan valtaamiseksi", jota suomalaisessa julkisuudessa on jo vuosikymmenten ajan nostalgisoitu.
Julkaistu rinnastus kuitenkin trivialisoi ja karnevalisoi RAF:n ja muiden toiminnan samaksi "vanhan valtaamiseksi", jota suomalaisessa julkisuudessa on jo vuosikymmenten ajan nostalgisoitu.
Re: Löperyyttä Vanhan valtaajista
Ei varmaankaan suoraa asiayhteyttä. Kekkonen kuitenkin pyrki johdonmukaisesti vetämään radikaalit omaan vaikutuspiiriinsä ja samalla mukaan järjestäytyneeseen poliittiseen vaikuttamiseen. Meillä radikaali nuoriso sai paikkansa politiikan eturivissä kun se Saksassa tungettiin kommunismin pelossa poliittiseen marginaaliin jossa se radikalisoitui lisää. Tiedä sitten olisiko Saksassa ollut edes mahdollisuutta onnistua rauhanomaisessa ratkaisussa kun taustalla oli kuitenkin myös maan jakautuminen kahteen eri poliittista suuntausta edustaneeseen valtioon.Tuommoinen heitto on asiaton ja täysin väärä. Jos ja kun Kekkonen on joskus kutsunut saunaan valtaukseen osallistuneita ihmisiä, niin kutsulla ei ole ollut mitään asiallista yhteyttä Vanhan valtaukseen.
Saksassa radikaalin nuorison poliittinen vaikuttaminen toteutui sitten vihreiden toiminnassa.
Re: Löperyyttä Vanhan valtaajista
Kekkonen kutsui hyvin monenlaista väkeä. Nimitys "lastenkutsut" viittaa ennen kaikkea siihen, että painopiste oli nuorissa henkilöissä, joilla ei ollut vielä uraa, mutta joilla oli potentiaalia. Kutsuja Tamminiemeen tuli muillekin kuin vasemmistoradikaaleille. Yhdistävä tekijä oli siinä, että joku oli kertonut jollekulle. Kekkonen tahtoi pysyä perillä mitä yhteiskunnassa tapahtuu ja oli uskomattoman hyvin informoitu. Vanhan valtausta on paisuteltu ja suurenneltu legendaksi asti, vaikka kyse on Keski-Euroopan lakkoaaltoihin ja mellakoihin verrattuna miltei farssista.
Varmasti Kekkosen yhtenä tavoitteena oli radikalismin jyrkimmän terän pehmentäminen. Mutta oliko sittenkään 1960-luvulla asia niin itsestään selvä, että ellei kutsuta Tamminiemeen niin nuoret rupeavat heittelemään pommeja, ampumaan ja kaappaamaan ihmisiä. Tuskin Kekkonenkaan selvänäkijä oli. 1960-luvun lopulla kukaan ei vielä tiennyt RAF:sta mitään. Saksaa seurattiin aktiivisesti, kuten mm. shaahin vastaiset mellakat Suomessa osoittavat.
Konkreettisempi vertailukohde voisi olla Ranska, jonka myrskyisiä tapahtumia presidentti vuonna 1968 seurasi erittäin tarkoin, kuten päiväkirjat osoittavat. Kekkonen oli todistettavasti n. 1966 jälkeen omaksunut jonkinlaisen vasemmistolaisen ajattelutavan, jolla oli erittäin laaja vaikutus suomalaisessa yhteiskunnassa. Hän pyrki ennen kaikkea olemaan ajan hermolla. Länsi-Saksassa ei 1970-luvulla keskusteltu mm. sosialisoimisesta kuten Suomessa.
Kun Länsi-Saksassa pieni radikaali vähemmistö 1970-luvun puolella joko osallistui itse tai tuki aseellisia ryhmiä, Suomessa kehitys oli aivan toisenlainen. Radikaalit integroitiin 1970-luvulla Neuvostoliiton piiriin, mikä toi ennennäkemättömän poliittisen aseman. Keskeisin motiivi lienee ollut oma urakehitys. Maolaisia, joilla oli jonkinlaista asemaa muualla länsimaissa, valvottiin Suomessa lähes hysteerisesti Supon toimesta. He olivat kiusallisia myös Neuvostoliiton näkökulmasta.
RAF:lla oli yhteyksiä DDR:n tiedustelupalveluun, mutta näitä ei kai vieläkään ole kyetty tyhjentävästi selvittämään. Ilmeisesti pitää paikkansa, että kyse ei ollut DDR:n "salajuonesta", vaan että radikaalit olivat heillekin enemmänkin kiusallinen juttu. Silti muutamat RAF:n terroristit saivat sieltä turvapaikan. Neuvostoliiton johtamalle blokille vasemmistoterroristeista oli poliittista hyötyä kuten Lähi-idässäkin, mutta pikkuporvarillinen Neuvostoliitto ei lienee koskaan tosissaan halunnut tukea niiden päämääriä.
Varmasti Kekkosen yhtenä tavoitteena oli radikalismin jyrkimmän terän pehmentäminen. Mutta oliko sittenkään 1960-luvulla asia niin itsestään selvä, että ellei kutsuta Tamminiemeen niin nuoret rupeavat heittelemään pommeja, ampumaan ja kaappaamaan ihmisiä. Tuskin Kekkonenkaan selvänäkijä oli. 1960-luvun lopulla kukaan ei vielä tiennyt RAF:sta mitään. Saksaa seurattiin aktiivisesti, kuten mm. shaahin vastaiset mellakat Suomessa osoittavat.
Konkreettisempi vertailukohde voisi olla Ranska, jonka myrskyisiä tapahtumia presidentti vuonna 1968 seurasi erittäin tarkoin, kuten päiväkirjat osoittavat. Kekkonen oli todistettavasti n. 1966 jälkeen omaksunut jonkinlaisen vasemmistolaisen ajattelutavan, jolla oli erittäin laaja vaikutus suomalaisessa yhteiskunnassa. Hän pyrki ennen kaikkea olemaan ajan hermolla. Länsi-Saksassa ei 1970-luvulla keskusteltu mm. sosialisoimisesta kuten Suomessa.
Kun Länsi-Saksassa pieni radikaali vähemmistö 1970-luvun puolella joko osallistui itse tai tuki aseellisia ryhmiä, Suomessa kehitys oli aivan toisenlainen. Radikaalit integroitiin 1970-luvulla Neuvostoliiton piiriin, mikä toi ennennäkemättömän poliittisen aseman. Keskeisin motiivi lienee ollut oma urakehitys. Maolaisia, joilla oli jonkinlaista asemaa muualla länsimaissa, valvottiin Suomessa lähes hysteerisesti Supon toimesta. He olivat kiusallisia myös Neuvostoliiton näkökulmasta.
RAF:lla oli yhteyksiä DDR:n tiedustelupalveluun, mutta näitä ei kai vieläkään ole kyetty tyhjentävästi selvittämään. Ilmeisesti pitää paikkansa, että kyse ei ollut DDR:n "salajuonesta", vaan että radikaalit olivat heillekin enemmänkin kiusallinen juttu. Silti muutamat RAF:n terroristit saivat sieltä turvapaikan. Neuvostoliiton johtamalle blokille vasemmistoterroristeista oli poliittista hyötyä kuten Lähi-idässäkin, mutta pikkuporvarillinen Neuvostoliitto ei lienee koskaan tosissaan halunnut tukea niiden päämääriä.