Agricolan uutis- ja keskustelufoorumit

Helsingin Sanomien sunnuntaisivuilla 5.12.2010 julkaistussa artikkelissa puoluesihteeri Mikael Jungner ja historiantutkija Mikko Majander kävivät keskustelua työväenliikkeen roolista sisällissodassa. Helsingin Sanomien verkkosivulla tiivistettiin

Demareiden puoluesihteeri Mikael Jungner ja Sdp:n historiaa kirjoittava tutkija Mikko Majander sanovat, että sosialidemokraatit tekivät pahan virheen lähtiessään sisällissotaan 1918.

"Sota oli helvetinmoinen virhe, suurin, minkä työväenliike on Suomessa tehnyt. Siitä maksettiin kauhistuttava hinta – ja laskua kesti pitkään", arvioi Majander.

Sdp:n puoluesihteeri Mikael Jungner sanoo, että "voi hyvin tunnustaa, että se oli virhe, ja samaan aikaan tuntea empatiaa ja sympatiaa sodassa kärsineitä kohtaan". Työväenliikkeen suuri onni oli, että se sai heti sodan jälkeen uuden mahdollisuuden.

Kuten arvata saattaa, aihetta kommentoitiin vilkkaasti keskustelualueella.

Tämän patsaantervaamiseen mieltyneen Jungnerin kommenteista ei nyt ole minkään maailman väliä, mutta HS:ssa 5.12. julkaistussa jutussa herätti todella suurta huomiota se, että tutkija Majander on ikään kuin ruvennut politikoimaan historialla. No, onhan hän jo varhemminkin osoittanut selviä "tannerilaisen orientaation" merkkejä.

Tuntui hienolta, että yksi vuoden 1918 todellisista asiantuntijoista, professori Jukka Kekkonen, 12.12. samaisessa lehdessä palautti asian oikeisiin kehyksiinsä.

Nähtävästi aseellisten keinojen tuomitseminen virheeksi on pahasta, mutta Maailmanrauha-patsaan tervaaminen se se vasta "helvetinmoinen virhe" onkin.

Kyse on tietenkin siitä, että SDP tekee vaalien alla lopullisen pesäeron vallankumoukseen. Puoluekentän symboliikan rajat muuttuvat. SDP siirtyy oikealle ja kokoomus vasemmalle.

Professori Kekkonen aivan oikein tuo esiin sotaan johtaneita pitkä- ja lyhytkestoisia syitä. Toimittajat tietenkin tapansa mukaan pyrkivät yksinkertaistamaan jutussa asioita. Vielä tätäkin parempi oli prof. Seikko Eskolan yleisönosastokirjoitus, joka vertaili Suomen ja Ruotsin sosiaalidemokraatteja vuosina 1917-18 ja osoitti, miten jälkimmäisetkin suhtautuivat ihailevasti Venäjän vallankumoukseen.

jsn kirjoitti:Vielä tätäkin parempi oli prof. Seikko Eskolan yleisönosastokirjoitus

Prof. Seikko Eskolan kirjoitus? Hmm.. Jos tälle linjalle mennään, niin sitäkin parempi oli kamarineuvos Laila Halmeen kirjoitus tämänpäiväisessä lehdessä:

"Jospa siis alkaisimme vihdoinkin puhua vapaussodasta."

(Quod erat demonstrandum.)

Vapaussota-nimen kunnianpalautusta on harjoitettu jo vuosikausia. Siinä ei ole kenellekään mitään uutta. En esitä vapaussota-termiin siirtymistä.

Eskolan kirjoituksessa ei ollut mitään väärää, virheellistä tai kiistanalaista, vaan se toi uuden näkökulman asiaan.

Alan kallistua sille kannalle, että julkinen keskustelu vuoden 1918 tapahtumista puoleen tai toiseen pitäisi säätää luvanvaraiseksi.

Promillemäärän ylittyessä kortti menisi tietysti kuivumaan.


Best,

J. J.